Kirjoitukset avainsanalla isäblogi

Perheemme on elänyt yli seitsemän vuotta yhdellä palkalla ja Kelan almuilla. Olemme jakaneet sekä työ- että lastenhoitolegit niin, että toinen vanhemmista on ollut koko ajan kotona. Talous on ollut alati tiukoilla, muttei missään vaiheessa Imodiumilla.

Kokosin kerran yksitoistakohtaisen taloudellisen selviytymispakkauksen kotihoitovuosille. Sen jälkeen on tullut usein mieleen, että toisen vanhemman kotona ollessa ”yhteiset rahat” on merkittävä osa pärjäämistä.

Pelkkää auvoa jokainen euro on yhteinen -ajattelu ei kuitenkaan ole.

1)Asioista ei voi lyödä vetoa!
”Se oli vuosi 2008, kun olimme Venetsiassa!”
”Eipäs, vaan 2009”
”2008!”
”2009!”
”Kaksikymppiä vetoa!”
”Kiinni veti!”

Edellisen kaltainen keskustelu ei ollut tavaton parisuhteessamme ennen lapsia. Nyt ei ole järkeä lyödä vetoa, kun kaikki rovot makaavat pankissa saman peiton alla.

Onneksi asiaa voi kiertää. ”Lyödäänkö vetoa? Häviäjä pesee vessat!”

2)Puolison kuolema on katastrofi! Aina. Mutta jos kaikki rahat ovat yhteisellä tilillä, katastrofilla on vaara syventyä entisestään. On hyvinkin mahdollista ettei tilin rahoja voi käyttää ennen perunkirjoitusta.

3)Mahdolliset palkanlisät paljastuvat armotta myös verkkopankissa piipahtavalle puolisolle. Bonuksia tai ylityökorvauksia ei voi jemmata niihin ”omiin pieniin kivoihin” hankintoihin. Totuuden nimissä pitää tietenkin sanoa, ettei niihin olisi varaakaan, mutta se ei ole tässä pointti.

4)Rahankäytön suurien linjojen on kohdattava. Jos tapamme käyttää rahaa ei olisi varsin samankaltainen, ei yhteinen tili toimisi. Ostokset joutuu miettimään myös puolison näkökulmasta.

5)Oma säästösuunnitelma pitää kuopata. Säästäminenkin pitää tehdä perheenä. Se on varmasti ok, jos possun kyljessä lukee "uusi astianpesukone" tai "kesälomareissu". Mutta "parempi eläke" tai "poikien reissu Balille" ovatkin jo keskustelua vaativia juttuja.

6)Syyllisyyden tunne. Jos valitsin työaikana lounaaksi yhtään linjastomättöä parempaan (lue: kallimpaan) muotoon laitettuja kaloreita, häivähti alitajunnassa kotona tuoksuva jauhelihan, herne-maissi-paprikan ja pastan pyhä kolminaisuus.  

Kuten tekstin alusta voi ymmärtää, meillä yhteiset rahat -malli on koettu toimivaksi (ja kohtaan kaksi varauduttu niin, että kummallakin on jonkinlainen puskuri myös omalla tilillään) ja perherauhaa rakentavaksi. Sen takia listasin jo aikaisemmin kuusi yhteisen tilin plussaa.

Ja jos rahahommelit kiinnostaa, niin tässäpä lisää lukemista Isäkuukausista:

* Irtisanoimme lasten terveysvakuutukset - säästö 700 euroa

* Viisi euroa viikossa eskarilaiselle - menikö palkitseminen överiksi?

* Kuinka puhua lapsille uhkapeleistä ja havainnollistaa riski ymmärrettävästi

* Viisihenkinen perhe rivarinpätkässä - asumismuotomme plussat ja miinukset

* Miten välttää toisen auton ostaminen?

 

Ps. Olet enemmän kuin tervetullut seuraamaan ja keskustelemaan Isäkuukausien someputkiin: Facebook ja Instagram.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (4)

Minnea
1/4 | 

Hyviä pointteja! Meillä toimivammaksi on todettu yksi yhteinen tili isommille menoille (kuten lainanlyhennys), johon molemmat siirtävät saman summan rahaa kuukausittain. Tämän lisäksi on sitten ne omat tilit, joissa omat rahat. 

Yhdessäelo on kuitenkin sopuisaa varmasti sen vuoksi, että olemme melko samanlaisia rahankuluttajia ;) Omissa tileissä on kuitenkin juuri se hyvä puoli, ettei tarvitse tuntea huonoa omatuntoa, jos ostaakin astetta kalliimman lounaan :D

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Kiitos kommentista! Tuohon malliin meilläkin varmaan palataan, kunhan kumpikin palaa jälleen työelämään.

Ja olipa tilit miten vain, niin itselleni tärkeintä on, että raha-asioista ei tarvitse riidellä.

joopu
2/4 | 

Me ollaan havaittu hyväksi omat käyttötilit ja yhteinen säästötili niin, että molemmilla on käyttöoikeus myös toisen tiliin. Kumpikin pysyy paremmin kärryillä käyttötilin saldosta, kun sieltä tekee ostoksia vain itse, mutta tarvittaessa molemmat voivat esimerkiksi siirtää rahaa tilien välillä. Käyttöoikeuksien hyöty tuli taas esille pari viikkoa sitten, kun mies unohti verkkopankkitunnuksensa eikä saanut uusia joulun pyhien takia.. Pääperiaate kuitenkin on, että rahat ovat yhteisiä ja isommista hankinnoista päätetään yhdessä.

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Tuo verkkopankkitunnusten unohtuminen on kyllä hyvä peruste siihen, että puolisoilla on pääsy toistensa tileille. Meillä ei ole. Pitäisi varmaan lisätä! Kiitos herättelystä!

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Liikkuvilla ihmisillä on ilmaisu tilanteelle, jossa on yritetty koota lenkkiporukkaa, mutta hikoilemaan lähteekin vain yksi. Silloin ulos itsensä kammennut toteaa: “Kävin lenkillä parhaassa seurassa!”

Sarkasmin seassa on totuuden siemen. Itsensä kanssa juttu useimmiten sujuu. Vauhtikin on juuri se, mistä itse tykkää.

Hieman samaa on tässä blogihommassa – yksinäistä hommaa useimmiten. Omasta mielestäni postaukset ovat tietenkin pääasiassa timanttia, mutta silti jutuista osa on hurjasti suositumpia kuin toiset. Erot ovat isoja. Vuoden luetuin postaus keräsi lähes 5000 lukukertaa, hyljeksityin avattiin vain parisataa kertaa.

Näitä juttuja te rakastitte vuonna 2018

Viisihenkinen perhe rivarin pätkässä – asumismuotomme plussat ja miinukset

“Vieläkö te kauan aiotte mahtua siihen?” Tuon hyväntahtoisen kysymyksen kuulen lähes viikoittain. Pohjois-Suomessa on kai outoa, että kolme lasta ja kaksi aikuista mahtuu alle yhdeksäänkymmeneen neliöön. Kun ynnää postauksessa mainittuja plussia ja miinuksia yhteen, on helppo vastata, että mahtunemme ainakin jonkin aikaa. Postaus täällä.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by Isäkuukaudet-blogi (@isakuukaudet) on

Leo’s leikkimaa – sisäleikkipuistojen Amerikan rauta

Yksi minulle eniten bloggaamisesta opettaneista teksteistä. Mutristelin pitkään kulmiani miettien, miten jo 2016 puolella kirjoitettua tekstiä luetaan aina vaan ja aina vaan ja aina vaan. Sitten ymmärsin, että Google-haku “Leo’s leikkimaa kokemuksia” nostaa kyseisen tekstin ensimmäiseksi osumaksi. Oivalluksen jälkeen olen ymmärtänyt paljon paremmin, miksi hakukoneoptimointi on menestyvää bisnestä. "Ikivihreä" täällä.

Kuusi syytä miksi jokaisella kotona lapsia hoitavalla pitäisi olla yhteinen tili puolisonsa kanssa

Otapa peukalolla ja etusormella tukeva ote nenästäsi. Nyt nimittäin tulee niin vahvasti omakehulta haiseva lause, että kannattaa tukkia sieraimet: Tämä postaus vain yksinkertaisesti on hyvä. Siksi se on suosittu. Raha toki kiinnostaa aina ihmisiä. Ja rahattomuus. Varsinkin, jos kyseessä ei ole oma tilanne. Rahasta asiaa täällä.

Kuusi kuvaa, joiden merkitys aukeaa vain vanhemmalle

Kyllä koira koiran tuntee. Ja vanhempi ymmärtää toisen vanhemman välillä suorastaan oudot WhatsApp-kuvat. Arvoituksellisia otoksia täällä.

Kolme Isofix-turvaistuinta takapenkillä: Ford S-Max -kokemukset

Tämä on toinen vanha teksti, joka imee lukijoita kuin pasianssin peluu vinkkaajia. Siinä missä Leo’s leikkimaa -bloggauksen suosion syy oli minulle pitkään mysteeri, tämän suosio on päivänselvää: kolmen Isofix-turvapaikan mahduttaminen samalle penkkiriville on nätisti sanoen haastavaa. Kokemukset löytyvät täältä.

Eskarimatka yli puolessa – yhdeksän asiaa, jotka esikoulu on opettanut vanhemmalle

Lapsi oppii eskarivuoden aikana paljon. Vanhempi myös. Minut yllätti täysin esimerkiksi se, kuinka raju on jako tyttöihin ja poikiin. Ja se, kuinka kouluaineisiin aletaan lyödä leimaa jo ennen varsinaista aapisen aukaisua. Puolivälin krouvin postaus löytyy täältä.

Kolmas vauvavuosi - elämäni raskain vuosi

Perheemme kolmas vauvavuosi oli paradoksaalinen: elämäni raskain vuosi oli samalla yksi elämäni onnellisimmista vuosista. Vuoden aikana tapahtui hirvittävästi hyvää, mutta silti koko vuotta sävytti jonkinlainen väsymys. Aivan liian usein tuntui, että eniten tympäisi kaikki.

Vähiten luetut postaukset

Firman pikkujouluissa jälleen överit

Miten se voi olla, että postaus, josta kuulin hävyttömän monta kehua, on silti vuoden vähiten luettu juttu? Itselleni selitän tämän sillä, että vietimme pikkujouluja liian myöhään. Muut olivat jo joulufiiliksissä, eivätkä juomat rinnuksilla ja kielletyn hedelmän maku jaksaneet enää kiinnostaa juuri ketään. Tunnelmat pikkujouluista löytyvät yhä täältä.

Isäkin herkistyi äitienpäivätouhotuksesta

Eipä kiinnostanut ketään enää maanantaina, kuinka hauskasti äitienpäivä touhotettiin meillä läpi. Postaus täällä.

Paluu peräpyöräilyn ihanaan maailmaan

Se, että tämä aihe ei kiinnosta, särkee päätäni enemmän kuin koko kesän pyöräilyt ahteriani. Peräpyörä on kätevä ja mukava, mutta ilmeisesti liian eksoottinen? Perustelut luettavissa täältä.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by Isäkuukaudet-blogi (@isakuukaudet) on

Vuonna 2018 painoin julkaise-nappia 111 kertaa. Jouluna lasten täti kyseli, että onko aiheiden keksiminen blogiin vaikeaa. Naurahdin ja plarasin hänelle virtuaalista pöytälaatikkoani. Siellä makasi nelisenkymmentä aihetta aloitettuna. Jos lukijoita riittää, Isäkuukaudet pysynee aktiivisena siis myös tulevana vuonna.

Lisää vuoden parasta luettavaa? Etä-äiti listaa vuoden topit täällä ja Koti-iskä88 puolestaan pystittää perhettään suuressa palkintogaalassa.

Kiitos sinulle Isäkuukausien seuraaja vuodesta 2018 ja erittäin onnistunutta uutta vuotta koko perheellesi!

Blogia voi seurata myös tulevana vuonna Facebookissa, Instagramissa ja blogit.fi-palvelussa!

Kommentit (0)

Otimme joulukorttikuvat. Rehellisemmin sanottuna huusimme ja kuvasimme. “Kiva” yhteinen jouluperinne - kyseessä oli jo kahdeksas kerta. Jäin miettimään, että melkoisesti on homma muuttunut ensimmäisen vuoden taljapötköttelystä tämän vuoden paljuvangitsemiseen.

2011: Vajaan kuukauden ikäinen vauva

Maailma ei vielä ollut murjonut synnärillä syttynyttä isän ylpeyttä. Joulukorttikuvien ottamiseen ryhdyttiin asenteella, jonka voisi kuvitella vallitsevan SM-liigan voittaneen joukkueen ryhmäpotrettia otettaessa: “Me saimme tämän ja haluamme näyttää sen kaikille!”

Kuvia otettiin useana iltana. Vanhan sanonnan mukaisesti: “edestä ja takaa, vauva istuu, vauva makaa!” Käytännössähän silmäterä makasi paikoillaan, joten kuvia läpikäydessä pystyi pohtimaan esimerkiksi valon ja varjon suhteita.

2012: Yksivuotias lapsi

Taapero oli vielä iässä, jossa häntä pystyi hämäämään. Nostimme joululyhdyn keskellä olohuoneen lattiaa ja jouluvalosarjan sinne. Poju ihmetteli, että mikäs kumma se tämä on ja ei muuta kuin RÄPS-RÄPS-RÄPS! Kuvia läpikäydessä valot ja rajaukset olivat kohdallaan ja huomion pystyi kiinnittämään lapsen ilmeisiin.

2013: yksi parivuotias lapsi

Kaksivuotiasta ei hämätä kiinnittämään pitkäksi aikaa huomiota mihinkään. Tämä taisi olla ensimmäinen joulu, kun kuvatessa äänenvoimakkuus nousi hetkittäin: “Täällä, katso tänne, mikä täällä iskällä on, TÄÄLLÄ!” Hyvin monessa kuvassa näkyi pelkkä kuvauspaikalta pakeneva lapsi. Väärin tarkentuneita kuvia oli enemmän kuin oikein tarkentuneita.

2014: Kolmevuotias ja vajaan vuodenikäinen

Keväällä syntynyt tyttö oli iässä, jossa hän sinkoili paikasta toiseen kuin pukki aattona. Kuvat otettiin kiikkutuolissa, jossa kolmevuotias piti pikkusiskoaan sylissä. Paino sanalla piti. Suurimmassa osassa kuvista pikkusisko riuhtoi itseään irti, rääkyi suu ammollaan ja silmäkulmat kosteina. Kuvissa hyvin paljon taiteellista materiaalia kuten liike-epäterävyyttä ja keskeltä kasvoja kulkevia rajauksia.

2015: Neljä- ja yksivuotias

Kuin 2012, mutta mukaan otettiin lahjonta. Kuvassa lapset leipovat pikkuleipiä leikkikeittiön hellan päällä. He pysyivät paikallaan, koska saivat samalla maistella “hieman” taikinaa. Hieman tarkoitti sellaista osaa kaupan taikinapaketista, että en uskalla vieläkään olla asiasta rehellinen edes itselleni.

2016: Viisi- ja kaksivuotias sekä juuri syntynyt

Korttikuvahistorian toiseksi helpoin vuosi. Juuri syntynyt kolmonen oli kannettu kotiin edellisenä päivänä. Maailma ei vielä ollut murjonut isosisarusten ylpeyttä pikkusiskostaan. Lapset makasivat selällään lattialla ja pitivät toisiaan herttaisesti käsistä. Kuvien läpikäynnissä joutui silti ihmettelemään, kuinka moneen suuntaan 5- tai 2-vuotias voikaan katsoa, kun hän luulee katsovansa suoraan ylös kameraan.

2017: Kuusi-, kolme- ja yksivuotias

En ole koskaan ennen käyttänyt blogissa kuvaa, jossa lasten kasvot on peitetty naurettavasti jollain kuvankäsittelyohjelman “tarralla”. Mutta nytpä sen teen. Yksi kuva nimittäin kertoo kaiken kuvaussessiosta.

2018: 7-, 4- ja 2-vuotias

Useina jouluina monessa hyvässä kuvassa on ollut vain yksi vika. Kuvassa on ollut vähemmän lapsia kuin perheen senhetkinen koostumus olisi antanut olettaa. Tai sitten joku lapsista on ollut läsnä vain esimerkiksi kolmekymmentäprosenttisesti – useimmiten yhden raajan verran. Superpallovertaus toimii myös joulukorttikuvissa.

Pelasimme varman päälle - nostimme lapset paljupyörän kyytiin. Turvavöitä emme sentään kiinnittäneet. Eivät päässeet pakoon, mutta naapurit kuulivat aivan varmasti “tänne, tänne, TÄNNE KAMERAAN” -huudahduksia ja epätoivoisia yrityksia saada lapset hymyilemään yhtä aikaa.

Ja samalla naapureille tiedoksi: pörinän aiheuttivat lapsia yleensä huvittavat SUUpierut.

ps. Ilmeisesti maailmassa on toinenkin perhe, jossa joulukorttikuvien ottaminen aiheuttaa “joulufiilistä”. (K)Akkavallan joulun bucket listit lapsille -kirjoituksessa mainitaan yhtenä tavoitteena: “Epäonnistu korttikuvauksissa”.

Isäkuukausien Facebook ja Instagram – jouluista realismia jo vuodesta 2015!

Kommentit (2)

Maria-
1/2 | 

Pystyn niin samaistumaan. Pari viikkoa sitten käytiin ottamassa kuvat 2v pojanviipeltäjästä. Reissu sai jo valmiiksi muutaman hikikarpalon ohimoille. Kassiin pakattiin muutamia suosikkitavaroita joita sitten sitä mukaan nosteltiin kamerasedän takaa ilmaan kun kuvattavan mielenkiinto alkoi loppua (lue 30sek.). Muutama yllärijuttukin oli kaikenvaralta ja joutuipa sitä taas turvautumaan myös omaan mielikuvitukseen mitä nyt ympärillä sattui olemaan. Sessio kun oli ohi istuimme koko porukka ekat kilometrit hiljaa autossa kuin olisimme saapuneet maratoonilta maaliin. Niin, kuvissa esiintyi myös jo teini-ikään päässeet sisarukset. Enkä edes erityisemmin pidä lapsikorttikuvista joten miksi ihmeessä itseni ko.tilanteeseen järjestin 😊 Tämä siis eka kerta, mutta en sano "ei koskaan" enää uudestaan. Iloista joulumieltä 🎄

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Kiitos näkökulmasta - joulukorttikuvaus todellakin on fyysinen suoritus! Ainakin verenpaine nousee :) Meillä noista lapsikorteista tykätään ja siksi niihin panostetaan. Silti olen jo useampana vuonna kysynyt itseltäni, että onkohan kuitenkaan sen hässäkän arvoista.

Mukava kuulla, että et kuitenkaan "ei koskaan" ole sanomassa!

Mukavaa joulun aikaa koko perheellenne!

Numeropalapelimatto

Parhaat ideat ovat yksinkertaisia, sanotaan. Lasten numeromatossa (näitä löytyy kaupoista myös kirjainversioina) väite totta vie pitää paikkansa! Miten paljon iloa noin kymmenestä hyppelyn kestävästä ja pehmeästä palapelin palasta voikaan olla. Perinteisen ruutuhyppelymeiningin lisäksi tälläisella on opeteltu meillä esimerkiksi numeroita, laskutoimituksia (hyppää yksi plus viiteen) ja värejä.

Merirosvovuoristorata by Lego

Jep. Minun lie yhtä helppo kirjoittaa tällainen vinkkilista ilman Lego-sarjaa kuin Petri Nygårdin esiintyä ilman voimasanoja. Vaikeus tulee tietenkin siitä, että miten mansikkalaatikosta valitaan makein marja mukaan. Legot ovat (liiankin) usein ajoneuvoja tai rakennuksia. Tähän kuvastoon syyskesällä ilmestynyt merirosvovuoristorata tuo kivaa vaihtelua. Ja kuten kaikista Creator-sarjan Legoista, tämäkin sarja sisältää ohjeet kolmeen eri rakennelmaan.

Kuva: Lego
Kuva: Lego

Otsa- tai taskulamppu

Lahja, jolla on hittitakuu ellei lapsen laatikosta löydy ennestään seitsemää! Ja kummakos tuo maassa, jossa talvi on pitkä ja sisältää kesän. Lapsemme ovat ihan juuri 2, tukevasti 4 ja nippa nappa 7 -vuotiaat. Heistä jokainen on ylpeä omasta otsalampustaan. Ja heistä jokainen innostuu mistä tahansa tutusta leikistä, jos leikkiä ennen väännetään sälekaihtimet kiinni ja otetaan taskulamput valaisemaan.

“Syötävä” muovailuvaha

Pienet(kin) lapset diggaavat havaintojeni mukaan muovailuvahoilla värkkäämisestä. Isän huomiokyvystä puolet kuluu pitämään värit erillään ja puolet siihen, ettei vahaa syötäisi. Ailefo on keksinyt oivallisen markkinaraon kehittämällä muovailuvahan, joka sisältää vain elintarvikkeiksi luokiteltuja aineita. Vahaa voi siis periaatteessa vaikka syödä. Ei kuitenkaan kuulemma ole kovinkaan gurmee.

Muovailuvahan voi toki tehdä myös itse. Olisiko mukava antaa elämyksen ja tavaran yhdistävä Tehdään yhdessä muovailuvahaa -lahjakortti?

Kuva: Ailefo
Kuva: Ailefo

Potku- tai polkupyörä

Suomen talvi soveltuu pyöräilyyn kuin kaneli pottumuusin päälle. Vanhempi sanoo herkästi, että “ei niin voi tehdä”, mutta lapsi vastaa “annapa niin näytän, kyllä voi!” Niin tai näin, potkupyörä on nerokas tapa opetella pyöräilyyn vaadittava tasapaino. Hyvä lastenpyörä kannustaa puolestaan jo suunnittelullaan naperoa mukavan liikkumisen pariin ja laajentamaan omin voimin saavutettavaa maailmaansa. Talvellakin. Potkuttelu luonnistuu myös sisällä.

Leikkiruokailuvälineet

Muovi on nostettu viime vuosina ihmiskunnan vihollisten TOP10-listalle, eikä varmasti syyttä. Itsekin karsastan muovisia leluja melkoisesti. Silti on myönnettävä, että Plaston muovisella ruokailuvälinesetillä on leikitty kodissamme enemmän kuin ikinä olisin osannut kuvitella. Yksivee on lisäksi opetellut sillä viime aikoina värejä. Leikki saa uusia kierroksia myös sillä, kun mukaan haetaan luvalla tai luvatta pari oikeaa kapustaa tai kauhaa.

Värityskuvarulla ja kunnolliset värit

Värityskirja on so last season. Värityskuvarullat ovat 2010-lukua. Hyvän tuotteen näistä tekee se, että rullasta voi leikata sopivan kokoisen “tehtävän” lapsen taidot huomioiden. Osaava ja sinnikäs värittää tietenkin laajan ja näyttävän kokonaisuuden. Parhaissa on lisäksi takana tarra – kuva pysyy pöydällä taaperonkin vauhdissa ja lopuksi taiteen voi liimata helposti seinään ihailtavaksi.

Puuväreissä parin euron lisäsijoitus lienee järkevimmillään. Laadukkaat värit eivät maksa paljon enempää kuin halvatkaan, mutta pesevät huonot joka suhteessa. Hyvistä kynistä irtoaa hyvin väriä, väri ei katkea vaikka kynä putoaa lattialle, kynän muoto on kynäotetta tukeva ja materiaali tikkuuntumatonta ja myrkytöntä jos/kun kynä kuitenkin eksyy suuhun.

Lukemista

Jotenkin haluaisin uskoa, ettei lukemiseen kannustavien lahjojen hyvyyttä tarvitse erikseen perustella. Siksipä tässä vain muutama vinkki.

Lukemaan opettelevalle tai vasta sivistyksen suurimman nurkkakiven oppineelle hyviä lahjoja ovat Kirjatiikeri-sarjan edustajat. Ne on kirjoitettu tavuviivoin ja kapitaalein. Reuhurinne-sarjan Lue itse -merkityissä kirjoissa vaikeimmat sanat on tavutettu. Tästä pienen pykälän haastavampaa luettavaa löytyy Lukupalat-sarjasta. Aku Ankka juniori tarjoaa varsin matalan rampin sarjakuvan maailmaan. Lehdissä on myös tehtäviä.

Aika valokuvaamoon

Elämys on aina hyvä lahja. Jo yllättävän pienelle. Varsinkin, jos lahjan mukana saa lupauksen tärkeän aikuisen ajasta. HopLop, Leo’s leikkimaa, leffa tai vaikkapa lasten teatteri... Melkeinpä uskallan takuun antaa, että muksu viihtyy.

Ajassaelävä aikuinen antaa lapselle lahjakortin valokuvaamoon. Hän tietää, että kuvia on perheissä enemmän kuin koskaan, mutta hyviä ja ennen kaikkea vedostettuja kuvia vähemmän kuin koskaan.

 

Vuosi sitten laatimani kymmenen vinkin listan löydät täältä. Jos jokin lahja tuntuu kalliilta, suosittelen ehdottomasti kimppalahjan antamista!

 

Mitä lisäisit? Mitä poistaisit? Anna hyvien ideoiden kiertää ja kommentoi alle, Facebookissa tai Instagramissa!

Kommentit (0)

Seuraa 

Lasten kanssa päivät ovat pitkiä, mutta vuodet lyhyitä. Isäkuukaudet kertoo koti-isän näkökulmasta miksi.

Tämä on isäblogi perhe-elämästä kolmen lapsen kanssa. Täällä kuulostellaan riemunkiljahduksia ja ankeuden parahduksia rivarikämpässä. Kuultavaa riittää, sillä tenavat ovat syntyneet -11, -14 ja -16. Äänekkyyden vastapainoksi perheemme viihtyy keskittymistä vaativan tekemisen parissa sekä ulkona.

Kirjoittaja on univelkainen isä sekä aviomies, jonka luonnehdintaan riittää kolme hashtagia: perhe, liikunta ja kokeilintätäitse.

Isäkuukaudet löytyy myös Facebookista, Instagramissa ja Blogit.fi:stä. Olet tervetullut seuraamaan ja ennen kaikkea keskustelemaan!

Blogiarkisto

2019
2018
2017