Kirjoitukset avainsanalla keskimmäinen

Painajaiset saapuivat hiljattain keskimmäisen yöfilmivalikoimaan. Minulle se on tarkoittanut lisää htyliikuntaa. Perheessämme työnjako on nimittäin edelleen selkeä - vaimo hoitaa vauvaa ja minä isompia. Niinpä itkut ja huudahtelut kolme ja puoli -vuotiaan huoneesta tarjoavat minulle pieniä breikkejä jatkuvaan nukkumiseen.

“Iskä tässä, mikä hätänä?” on vakiokysymykseni keskimmäisen huoneeseen päästyäni. Myös tyttären vastaus on useimmilla kerroilla vakio: “Näen huonoa unta!”

Kaksirepliikkisen kuulumisten vaihdon jälkeen harvoin enempää puhutaan. Rauhoittelen tyttöä hetken ja itkun laantuessa ohjailen päätä hellävaraisesti, mutta päättäväisesti kohti tyynyä.

Joskus lapsi silti kertoo, mihin hän on herännyt. Tavallisimmin ajatukset ovat hiippailleet lopullisen unen ja vakavien onnettomuuksien välisessä maastossa.

Yhtenä yönä kylmäsi itseänikin, kun tyttö sopersi: “Jos sinä ja äiti molemmat kuolette, niin kuka meitä sitten hoitaa?”

Painajaiset taitavat käydä lapsiperheissä melko usein yökylässä. Esikoinen kärsi ei-toivotuista unista vuoden päivät sitten. Silloin pahimmasta kaudesta päästiin yli piirtämällä.

Keskimmäisen kanssa emme halua kokeilla samaa karkotetta, koska pelkojen aihe on niin paljon konkreettisempi.

Joskus lapsen painajaiset ovat aikuisen näkökulmasta silti surkuhupaisia kuin vauvan ensimmäiset tuettomat askeleet. Yhtenä yönä keskimmäisen huoneesta kantautui jälleen desibelejä unenpöpperöisiin korviini.

Konkoilin kohteeseen: “Iskä tässä, mikä hätänä?”

Näen huonoa unta -vastausta seurasi kuitenkin poikkeuksellista muminaa ja iskän poistyöntämistä.

Hetken päästä tyttö kertoi edelleen itkunsekaisella äänellä: “Iskä, siinä unessa... Sinä söit aloittamani enkelikarkin loput!”

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Otsikko valehtelee. Meillä mitään lapsivapaata ollut. Vain kaksi kolmasosaa ydinreaktoreista oli säteilemässä mummulassa. Pelkän taaperon kanssa päivät kuitenkin tuntuivat lapsivapaalta.

Joimme aamukahvit rauhassa. Paketoimme joulupukin selkää ajattelematta kassillisen lahjoja. Kävin lenkillä ilman tunnontuskia siitä, että vaimolla on vastuu kolmesta superpallosta. Rouva puolestaan vei hiuksensa ammattilaisen saksien väliin. Taisi vähän shoppaillakin.

Kävimme myös lounaalla pitkän kaavan mukaan. Ja kyllä, puhuimme lapsista. Samalla reissulla hankimme viimeiset joululahjat. Koska isommat lapset eivät olleet mukana, minun ei tarvinnut näytellä viihtyväni kaupan kyynärpäitä ja otsasuonia vilisevässä joulutunnelmassa. Anteeksi vaimo!

Parasta ”lapsivapaassa” paripäiväisessä oli kuitenkin kuopus. Kerrankin ehti touhuta hänen kanssaan keskeytyksittä. Vanhempien jakamaton huomio näytti olevan pikkunaisen mieleen, sillä hänen olemuksensa oli alati jotain sen kuuluisan lounaissuomalaisen auringon ja Mona Lisan ilmeen väliltä. Niin oli aikuistenkin olemus. Jälleen hyvä muistutus siitä, kuinka tärkeää kahdenkeskinen aika on, vaikka kyseessä ei olisikaan parisuhde.

Sitten hain isommat lapset kotiin mummun lihapadoilta. Aika pian tilanne eteni siihen, että koko perhe pötkötteli olohuoneen matolla. Ikkunasta sisään kurkanneella tontulla olisi eittämättä tullut mieleen ala-asteen läskiläjä-leikki. Kaikki sikin sokin pienellä alalla, vähintäänkin puolittain päällekkäin.

Siinä napa napaa vasten vaihdettiin kuulumisia. Kutiteltiin. Todettiin, että onpa ollut ikävä. Sanottiin ääneen, että mukava, kun oli lomaa, mutta vielä mukavampaa, että ollaan kaikki taas kotona. Sillä hetkellä elämä mahtui viiteen neliömetriin.

Hetken kuluttua mainitsin, että joulukalenterit ovat poissaolopäiviltä aukaisematta. Juniorit lähtivät matolta kuin lukitsematon Jopo marketin pihasta.

Jäin miettimään lähestyvää joulua. Viime viikkoina julkisuudessa on puhuttu, että paras lahja lapselle on aikuisen aika. Kääriytyypä paperista nukke, konsoli tai luistimet - tärkeintä on käyttää niitä yhdessä lapsen kanssa. Täyttä asiaa - joulunkin ydin mahtuu läheisyysläjään viidelle neliömetrille.

Näiden ajatusten myötä onnistunutta ja sopivaa joulua sinulle Isäkuukausien lukija!

ps. Saamme joulun aikana vieraiksi molemmat isovanhemmat ja sisareni perheen. Pitääköhän tässä lähteä vielä ostamaan kuitenkin isompi matto…

Viime vuoden joulupostauksessa esittelin maailman rumimman piparkakkulinnan. Tai siis neljän ulkohuussin muodostaman kokonaisuuden. Nyt hymyilyttää - tänä vuonna tyydymme pipareihin!


Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Poika temppuilee voimistelurenkaissa. Hän haluaa näyttää jotakin, mutta kädet ovatkin väsyneet, eikä temppu onnistu. Tulee ehdotus: “Odotetaan vähän, että kädet latautuu!”

Keskimmäinen käy kierroksilla nukutuksen aikana. Olen sanonut jo monta kertaa, että nyt nukutaan. Sanon vähän painokkaammin. Tyttö vastaa: “No, olkoon menneeksi!”

Eskarilaisen kaveri kerää jalkapallokortteja. Poitsilla ei ole pelaajista mitään hajua, mutta tarinaa riittää. Puheessa vilahtelee kaksi pelaajaa ylitse muiden: Tornado ja Messinki.

Ollaan kylässä. Eskarilainen pelaa isäntäperheen ikätoverin kanssa Pleikkaa koko kyläilyn ajan. Käyn sanomassa, että mahtaako harmittaa jälkikäteen, kun koko kyläily tuli pelattua ja muiden lasten kanssa ei tullut leikittyä. Eskarilainen vastaa: “Ei taatusti harmita!”

Keskimmäinen tulee aamulla sänkyymme heräilemään ja kolhii pimeässä hieman itseään. Hän tietää, että pitää olla hiljaa, koska nuorimmainen nukkuu vielä. Mutta kolhiintunutta kättä pitäisi puhaltaa: “Puhalla sinä! Jos minä puhallan, niin tulee vahingossa vihellystä!”

On esikoisen syntymäpäivän aamu. Perhe on herännyt muutamaa minuuttia aikaisemmin. Päivänsankari ei malta enää odottaa, vaan käskee: “Alkakaa jo laulaa minulle!”

Jutellaan esikoisen kanssa siitä, että toisten ulkonäön arvostelu ei ole hyvää käytöstä. Tarkennan, että kehua voi, mutta moittia ei saa. Eskarilainen kysyy: “Voiko sanoa, että sinulla on mahtava ulkonäkö?”

Päivä paloasemalla -tapahtuman jälkeen esikoinen intoutuu “juoksemaan” paloaseman jäisellä pihalla. Liu'uttaa siis jalkojaan jäällä niin, että “juoksee” paikallaan: “Katso iskä, palomiesten juoksumatto!”

“Riita poikki ja voita housujen väliin”, tuumasi keskimmäinen nahistelun päätteeksi.

Edellinen osa lasten ikimuistoisista lohkaisuista: Korkeampi kuin kolmekymmentä papparaista päällekkäin eli lasten suusta - vol.4

ps. Kuvassa keskimmäisen äidilleen tekemä pieni tarkkaavaisuustehtävä: "Etsi viisi eroavaisuutta".

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Poiminta

Lapsi muuttaa kaiken -mantra tuli tutuksi, kun odotimme esikoistamme. Olikin melkoinen yllätys, kun vauvan kotiuttamisen jälkeen elämä tuntui useimmilla osa-alueillaan soljuvan entisissä uomissaan.

Kuusi vuotta myöhemmin olen valmis allekirjoittamaan väitteen. Lapsi todellakin muuttaa kaiken. Aiheellinen jatkokysymys on kuitenkin, että monesko lapsi? Tässä katsaus asioihin, jotka kolmas lapsi on muuttanut.

Vanhempia on vähemmän kuin lapsia

Kuvittele, että seisot olohuoneessa ja nyrkissäsi on superpallo. Aukaiset sormesi. Superpallo putoaa lattialle ja alkaa pomppia sinne tänne. Pystyt seuraamaan katseellasi minne pallo pomppii. Ehdit jopa väliin kun huomaat pallon pomppivan Sylvi-tädiltä saadun Ming-dynastian aikaisen posliininorsun suuntaan.

Jatketaan ajatusleikkiä. Otat nyrkkiisi kaksi superpalloa. Avaat sormet. Pallot putoavat ja aloittavat sinkoilunsa sinne tänne. Pystytkö seuraamaan katseellasi molempia? Voit toki seurata, ettei kumpikaan osu Sylvi-tädin posliiniin. Huoneen toisella puolella olevan Anni-tädin posliinin ja pallon kohtaamisesta sinulla ei kuitenkaan ole käsitystä ennen kuin räsähdyksen ääni saavuttaa tärykalvosi.

Tehdään vielä yksi ajatuskoe. Siinäkin nyrkissäsi on superpallot, mutta pudotat ne kädestäsi kaupungin keskustassa, ruuhkaisessa ostoskeskuksessa tai vaikkapa huvipuistossa.

Tämä on tilanne kolmen lapsen kanssa. Vaikka molemmat vanhemmat olisivat läsnä, toinen seuraa alati kahta superpalloa. Silmiä ei kuitenkaan ole kuin toisella puolella päätä.

Jakautuminen kahteen tiimiin

Täyttä perheilyä -blogissa pohdittiin osuvasti sitä, kuinka kolmas lapsi muuttaa perhedynamiikkaa: perhe jakautuu kolmannen syntyessä kahteen yksikköön. Isä ja isommat lapset sekä äiti ja vauva. Vaikka bebe on vuoden, yksiköt on vieläkin helppo havaita esimerkiksi iltatoimien yhteydessä.

Auto

Kaksi lasta ja kaksi aikuista on melko helppo siirtää paikasta toiseen millä tahansa peltilehmällä, jossa on tavaratilaa enemmän kuin pyöräkärryssä. Kolme alle kouluikäistä on eri juttu. Yhtään kärjistämättä voi sanoa, että vaihdoimme kaaran kolmannen lapsen vuoksi.

Oma aika - mitä se on?

Jos lähtee viettämään omaa aikaa, puolisolle tyrkätään kolme superpalloa. Ei kovin kohtuullista. Kun pomppiminen illan tullen rauhoittuu, voi ihmetellä, kuinka paljon roskaa, pyykkiä, tiskiä ja muuta pikkutaskia viisihenkinen perhe tuottakaan.

Hoitoapujen väheneminen

Lapsillamme on 2 + 2 isovanhempaa. Superpallovertaus käy myös heihin. Mummo ja pappa vetävät hyvin, kun kummankin tarvitsee pitää silmällä vain yhtä superpalloa. Mutta yhdelle isovanhemmalle kaksi kimpoilevaa on haaste.

Kuulosuojainten tarve

Ei meillä nelihenkisenäkään perheenä varsinaisesti hiljaisuuden retriittiä vietetty. Kolmas lapsi on nostanut äänenpaineen huolestuttavalle tasolle. Kun kaksi vanhempaa leikkii, syntyy ääntä. Totta kai. Kun nuorin haluaa huomion, hän älisee niin, että ääni nousee leikkien ääntä ylemmäksi. Totta kai. Mutta se johtaa taas isompien volumen kasvamiseen. Sitten taapero tarvitsee taas vähän enemmän ääntä saadakseen huomiotarpeensa läpi...

Lähdöt

Lähteminen (talvella) mihin tahansa on sujuvuudeltaan jotain kesäkelillä tapahtuvan murtsikkahiihdon ja suomalaisen julkisen liikenteen väliltä. Parhaiten sitä kuvaa Miljoonasateen 506 ikkunaa -biisi hieman versioituna: “506 vaatetta näillä lapsilla on kaikkiaan. Niitä puetuksi kai milloinkaan en saa. 506 vaatetta. Kun kamppeen viimeisen päälle saan, niin alusta täytyy mun taas aloittaa.”

Väittäisin, että kolmas lapsi muuttaa elämää jopa enemmän kun toinen lapsi ensimmäisen jälkeen. Se näkyy myös vauvavuosissa - ensimmäisellä ja kolmannella on vähän yhteistä..

En kuvitellut kolmea -blogissa on julkaistu tarkkanäköinen analyysi samasta aiheesta. Sen mukaan kolme menee siinä missä kaksikin, vain jos kysymyksessä on pulla.

Isäkuukausien Facebookiin ja Instagramiin mahtuu vielä seuraajia. Tervetuloa mukaan! 

Kommentit (2)

Vierailija

Kokeile tuota pukemista niin että asettelet ulkovaatteet eteisen lattialle tyyliin sukat, mahdolliset välipusero ja -housut, kauluri, haalarit, joissa kengät sisällä ja se kumilenkki kengänpohjan ali hattu ja rukkaset. Lapsi sitten alkaa itse pukea tuossa järjestyksessä. Sisävaatteet voi tietysti laittaa samalla lailla lastenhuoneen lattialle. Kun sujuu nopeasti ja hyvin niin saa tietenkin kehut, päänsilityksen ja suukon, aluksi ehkä jonkin naminkin hyvästä suorituksesta tai ainakin sen yrityksestä. Nami viimeistään siinä vaiheessa kun koko ketju meni nurisematta läpi.

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Mukavaa, että kommentoit! Itse asiassa tuollainen "jana" on aina silloin tällöin käytössä. Se kieltämättä helpottaa lähtöä. Nyt kun luin kommenttisi, niin tajusin tekeväni siinä kuitenkin järjestelmällisesti virheen. Kasaan 6-vuotiaan ja 3-vuotiaan jonot nimittäin vierekkäin eteiskäytävään. Siitä tulee usein kitkaa, kun toinen on liian lähellä, liian kaukana, liian nopea tai jotain muuta liian. You know.

Pitäisi tietenkin laittaa jonot lasten omiin huoneisiin kenkiä lukuun ottamatta!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Lasten kanssa päivät ovat pitkiä, mutta vuodet lyhyitä. Isäkuukaudet kertoo miksi.

Tämä on isäblogi perhe-elämästä kolmen lapsen kanssa. Täällä kuulostellaan riemunkiljahduksia ja ankeuden parahduksia rivarikämpässä. Kuultavaa riittää, sillä tenavat ovat syntyneet -11, -14 ja -16. Äänekkyyden vastapainoksi perheemme viihtyy keskittymistä vaativan tekemisen parissa sekä ulkona.

Kirjoittaja on univelkainen isä sekä aviomies, jonka luonnehdintaan riittää kolme hashtagia: perhe, liikunta ja kokeilintätäitse.

Isäkuukaudet löytyy myös Facebookista, Instagramissa, Blogit.fi:stä, Bloglovinista ja jossain määrin myös Twitteristä. Olet tervetullut seuraamaan ja ennen kaikkea keskustelemaan!

Blogiarkisto

2017

Instagram