Kirjoitukset avainsanalla keskimmäinen

”Iskä, iskä, iskä, iskääää!”, huutavat kaksi isointa lasta yhtä aikaa, kun taaperran maanantaina töistä kotiin.

Riehakkaan ja innostumista poreilevan vastaanoton syy ei ole jälleennäkemisen riemu, vaan esikoisen eskarissa saama idea.

”Kaveri oli ostanut viikonloppuna sellaisen Ninjago-hyrrän (Lego Ninjagon Spinjitzu). Sellainen maksaa vain kaksitoista euroa. Se on mahtava! Minäkin haluan sellaisen. Haluan. Ajattelin, että maksaisin sen itse. Ja voisin rahoittaa samanhintaisen Lego-paketin siskollekin. Voitaisiinko mennä tänään ostamaan sellainen”, poika papattaa vauhdilla, jota kuunnellessani tajuan sanonnan ”selittää suu vaahdossa”.

Neljävuotias säestää: ”Saadaanhan? Mennäänhän? Ostetaanhan minullekin?”

Ei ihminen voi enempää olla innoissaan.

Käymme vaimon kanssa lyhyen keskustelun. Toteamme pojun osanneen vetää oikeista naruista. Erityisesti siitä, että hän haluaa ostaa paketin myös siskolleen. Liikuttavaa.

”Voidaanhan me käydä Prismasta sellaisia katsomassa”, lupaan.

Tuon lauseen jälkeen konkretisoituvat puolestaan sanonnat ”ei riemulla rajaa” ja ”innostua niin, ettei meinaa housuissaan pysyä”.  

Kaupassa huomaamme heti Lego-hyllylle tultuamme, että Spinjitzut on myyty viimeistä myöden.

Harmitusitkun lähestyminen tuntuu painostavalta kuin ukkosrintaman vyöryminen hellepäivään.

”Odottakaas, katsotaanpa, olisiko niitä toisessa kaupassa”, huokaisen ja kirjoitan jo Verkkokauppa.comia luurin selaimeen.

Seuraa vanhemmuuden päivähaaste. Paketteja on naapurikaupungin Verkkiksessä, mutta kellon viisarit osoittavat jo puuroa. Mielessä vilahtaa fakta, että seuraavana iltana on eskarilaisen tanssiharrastuksen kaudenpäättäjäiset. Nukkumaanmenon ei soisi tänään viivästyvän.

Kokemuksesta tiedän, että näissä tilanteissa pitää olla tarkkana kuin ripulia piereskelemällä paranneltaessa.

Nieleskelen hetken ennen kuin ehdotan: ”On niitä siellä. Ja maksavatkin kolme euroa vähemmän. Tehdäänpä niin, että käydään ylihuomenna hakemassa heti kun tulen töistä. Varataan paketti netistä tänään, niin niitä ei ainakaan myydä loppuun. Jooko?”

Ihmeitä tapahtuu! Esikoinen hyväksyy tilanteen lähes hymyillen, keskimmäistä pitää hieman halia ja ohjata ajatuksia siihen, ettei ylihuomiseen ole kuin kaksi yötä. Mutta homma siis onnistuu. Huokaisen helpotuksesta niin, että ALE 50 % -lappu lepattaa läheisen vaaterekin päällä.

Kotona eskarilainen selittää äidille tilanteen ja toteaa loppuun: ”Ne maksavat siellä vain kympin. Ostan siskollekin kympin maksavan sarjan!” Ei mikään upgrade, vaan tosielämän downgrade.

Keskiviikkona olemme lunastamassa lupauksia. Eskarilainen esittelee ja etsii siskolleen hienosti vaihtoehtoja, jotka saa kymmenellä eurolla. Sisko päätyy Spinjitzuun, koska ”sitten meillä on samanlaiset”.

Kassalla eskarilainen ottaa paketin määrätietoisesti siskoltaan ja sanoo: ”Minä maksan nämä”. Sen jälkeen hän nostaa paketit hihnalle, kaivaa takkinsa taskusta punaisen kangaskukkaronsa, sanoo hei ja tyrkkää kassan käteen kaksikymppisen.

On aika lähellä, ettei liikutuksen roska mene silmääni.

Eskarilaisen ongelma kuitenkin katkaisee tilanteen: ”Mihin minä tämän kuitin laitan?”

Olen joskus kirjoittanut, että lasten kanssa tunteet menevät nopeasti ääripäästä toiseen. Riittäisikö tämä kertomus yhdeksi todisteeksi?

Kommentit (2)

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

No eikö vain! Tuon ikäiset ovat vielä niin äärettömän aitoja ja rehellisiä tunteidensa näyttämisessä.

Pyöräilet. Tunnet suurimman osan kirjaimista ja kirjoitat oman nimesi lisäksi sisarustesi nimet oikein. Hallitset numerot pariinkymmeneen. Rakennat satapalaisen palapelin tai City-sarjan Lego-paketin yhdeltä istumalta. Piirrät ja leikkaat taitavasti. Osaat lauluja oikeilla sanoilla luultavasti enemmän kuin isäsi.

Taitosi saavat minut tuntemaan ylpeyttä joka päivä. Samoin puheliaisuutesi. Vaikka R,S ja D eivät vielä olekaan saapuneet Puolasta puheeseesi, kanssasi pystyy keskustelemaan päivän tapahtumista ja osaat kertoa pitkiä tarinoita. Käytät kieltä luovasti ja monipuolisesti. Esimerkki tältä päivältä. Veljesi syö karkkeja, jotka alunperin jaettiin teille tasan, mutta joista söit jo osuutesi. Toteat veljellesi: “Anna minulle yksi tai useampi, saat itse päättää!”

Leikeissä värität tarinoitasi mielikuvituksella, jollaista en ole tiennyt olevan olemassakaan. Nykyään et onneksi juurikaan sävytä totuutta, kuten vielä muutama kuukausi sitten.

Vuodessa olet saanut paljon lisää rohkeutta. Kerhoon jäämiset ja vieraille puhumiset jännittävät silti edelleen paljon. Kun kotiin tulee harvinaisempia vieraita, hakeudut mielelläsi aluksi piiloon.

Olet hurjan empaattinen. Varaat hyvää sisaruksillesi, jotka eivät ole paikalla. Mietit ääneen, että jollekin voi tulla paha mieli jostakin asiasta. Kun pelaat vahingossa veljesi hahmolla Ekapeliä, pyydät hetken kuluttua omatoimisesti anteeksi. Muutenkin osaat haistaa tunnelman eri tilanteista ja toimia sen mukaan.

Tahtosi on edelleen vahva kuin suomalainen graniitti. Siitä neljäs elinvuotesi ei ole särmiä hionut. Onneksi olet oppinut käsittelemään pettymyksiä paremmin, sillä kaikki haluamasi ei todellakaan aina tapahdu. Silti painat viikoittain kulmasi kurttuun ja marssit päättäväisesti omaan huoneeseesi, kun haluamasi ei saa tuulta purjeisiinsa.

Et silti mökötä pitkään ja yleisfiiliksesi on ylenpalttisen iloinen. Voi, kuinka toivon, että pystyisit säilyttämään tuon iloisuuden!

Tällä hetkellä tykkäät roolileikeistä, niitä leikit kaikissa mahdollisissa yhteyksissä. Lempivärisi on “kaikki muu paitsi ruskea”. Sylittely, lukeminen (erityisesti saman kirjan toistaminen uudelleen ja uudelleen) ja hiihtäminen ovat myös mieleesi.

Olet kaikkiruokainen. Kookos taitaa olla ainoa, jonka nypit pois ruuastasi. Harjoittelet sympaattisesti aika ajoin veitsen ja haarukan käyttämistä.

Yösi alkavat puoli kahdeksan maissa, kun laulan kyljessäsi joka ilta saman laulun - Tytön tylleröisen. Nukahdat nopeasti. Yösi ovat usein ehjiä, mutta yhtä usein huhuilet aikuista vessa-assariksi tai peittelemään. Aamulla heräät seitsemän nurkilla. Olet aina herätessäsi iloinen!

Akkujen lataamisesta puheenollen: unet päivisin jäivät pois kesällä. Samaan aikaan kuin veljeltäsi.

Olet toimelias ja itsenäinen, aina halutessasi. Useimmiten haluat sitä. Silloin tällöin painat herättyäsi huoneesi oven kiinni ennen kuin tulet sanomaan huomenta. Vaihdat päällesi päivävaatteet, myös ne paidat, joita et missään nimessä edellispäivänä saanut itse päällesi. Puettuasi ryntäät olkkariin silmät Afrikan tähtinä ja huudat “yllätys, olen jo päivävaatteissa!”

Nelivuotias, kuin neliapila – täydellinen ja rutosti onnellisuutta tuova!

ps. Vuosi sitten sama lapsi näyttäytyi näin.

Nelivuotisjuhliisi halusit sateenkaariteeman. Äitisi ei todellakaan ole noita, mutta loihti silti teemanmukaiset kutsut ja tarjoilut.
Nelivuotisjuhliisi halusit sateenkaariteeman. Äitisi ei todellakaan ole noita, mutta loihti silti teemanmukaiset kutsut ja tarjoilut.

Sait meiltä nelivuotislahjaksi hyppelypelin ja uuden taikaviitan. Myös pikkusisko tykästyi peliin!
Sait meiltä nelivuotislahjaksi hyppelypelin ja uuden taikaviitan. Myös pikkusisko tykästyi peliin!

Kommentit (0)

Optimisti sisälläni sanoo, että kevät tulee! Realisti koputtaa toiselta olkapäältä kysyen: "Et sattumoisin ole sääennustetta tulevalle viikolle nähnyt: uutta lunta lisää kuin valtionvelkaa ja sitten vaihteeksi pakkasta niin, että kalsarit jäätyy jalkaan!"

Niin tai näin, kokosin yhteen kuvafiiliksiä talven ajalta. Osa otoksista on debytoinut somessa, mutta suurin osa on julkaisemattomia. Aistiiko näistä talven? Entäs niitä kuuluisia lasten kasvamiseen liittyviä vaiheita?

Hetkinen! Esikoinen oppi lukemaan talven aikana, mutta miten lie kuopuksen kanssa?

Yksi eniten tänä talvena hihkumista aiheuttaneista jutuista: Kempeleen Sarkkirannan vaaauhdikas pulkkamäki!

Tenavien kanssa on tänä talvena puhuttu edellisvuosia enemmän digikasvatukseen liittyvistä asioista. Keskimmäinen on selkeästi sisäistänyt hyvän ergonomian merkityksen.

Tämä on vain mainos. Kynä ei todellakaan osu joka kerta käteen näinkään kynäotemaisesti.

Mummu lausui taikasanat: "Hakisiko joku pakastimesta jälkiruuaksi jäätelöä?"

Pääsimme tutustumaan keskimmäisen kummien luona iglun rakentamiseen!

Tämä oli hauska hetki: Tulimme peräpyörällä eskarista. Poitsi näki kuistilla lapion ja totesi: "Minä soitan nyt yhden soolon!"

Kertokaas kotien keltinkangasjärvissinkkoset, että mikä ihme lumikenkäkoon jalkineissa viehättää pieniä lapsia?

Kello viiden tee, kenties?

Esikoinen osallistui intensiiviseen laskettelukouluun kolmen viikon ajan. Kuten aikaisemmin kerroin, se oli koko perheelle aika raskas setti. Keskimmäisen kanssa vietimme "talviurheilukeskuksessa" useana iltana aikaa pulkkaillen, ulkoillen ja kahviossa sokeria suupielistä lipoen.

Tämä norsu löytyi kuopuksen uuden turvaistuimen kuljetuslaatikosta (postauksessa on kuva norsun synnytyksen aloituksesta). Vaimo ja tenavat kokeilivat kovilla pakkasilla myös jäädytystiedettä. Kun elefantin päällä oli ollut vasta yksi sininen kuutio, keskimmäinen oli todennut, että kyseessä on poliisiautonorsu!

Eskarilainen oppi lukemaan lokakuulla, mutta näköjään hän osaa myös luovan kirjoittamisen.

Vaan kyllä oma ääliöys unohtuu, kun näitä Suomen talvimaisemia pääsee tutkailemaan!

Kommentit (6)

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Kiitos! Talvi on ollut raskas, mutta kieltämättä onnistunut. Monenlaista on ehditty, vaikka edelleenkin aika töistäpaluun ja iltapuuhien välissä on tooodella lyhyt. Tai ainakin tuntuu siltä. Kommenttisi taitaa siirtää minutkin jädenkiilto silmissä pakastimelle!

Eeva

Miksi lumikenkäkoon jalkineet viehättää?

Oisko syynä se, että ne mahtuvat jalkaan? :)

Kivoja kuvia, muuten, näyttää niin mukavalta tuo touhu, kun on kolme lasta samasta perheestä. Ihana sisaruus!

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Arvasinhan, että joku osaa tämän selittää! Noinhan se tietenkin on - isot kengät on helppo pukea itse. Kiitos!

Kyllä, kolme on meille oikein sopiva lapsiluku :)

Jouluaattoyönä poju tulee vessaan puolen yön aikaan. Mielessä pyörii unenpöpperöstä huolimatta lahjaksi saatu autorata. “Siihen näytti olevan laatikossa niitä sähkönjohtimia varaosina. Ne pitää vaihtaa, kun entiset kuluu.” Myöntelen ja kysyn, että mistähän se nyt tuli mieleen. Uninen vastaus: “En minä kuule sitä tiedä!”

Tyttö katsoo tiputtavia jääpuikkoja mummilan räystäässä ja toteaa: “Jääpuikot tyhjenee!“

Poju pelaa läpi Pikku-Kakkosen tablettipelin, jossa Ritari pelastaa prinsessan lohikäärmeen häkistä. Pelin viimeisestä kohtauksesta kuusivuotias kertoo: “Sitten häkki aukeaa ja prinsessa ja se ukko sydämöivät!” (Häkistä tulvii sydämiä ruudulle prinsessan vapautuessa.)

Keskimmäinen on väsynyt, kun menemme nukkumaan. Meillä on tapana puhua päivän tapahtumista ja seuraavan suunnitelmista ennen iltalaulua. Tällä kertaa neiti toteaa: “Olen niin väsynyt, että aletaan heti laulamaan. Huominen on sellainen kuin se on.”

“Kutsu minua nelivuotiaaksi”, pyysi keskimmäinen eräänä iltana noin kuukausi ennen neljättä syntymäpäiväänsä!

Kuunneltiin lasten kanssa kerran jääkiekkojoukkueiden maalilauluja. Myös turkulaisten: “Hunajata, hunajata, hunajata sulle. Soi viulu!” 3v lauloi biisiä monet kerrat kuuntelun jälkeen. Koska pari konsonanttia on vielä Puolasta saapumatta, niin hän kuulosti tilanteesta riippuen laulavan joko “jumalauta, jumalauta, jumalauta sulle” tai “junarata, junarata, junarata sulle!” Lopuksi onneksi muisti lisätä: “Soi basso!”

"Haluaisin olla X", totesi kuusvee oltuaan X:llä puolitoista tuntia kylässä. "X elää niin hyvää elämää!" Katsoin kysyvästi junioria, joka jatkoi: "Sillä on oma pleikkari!"

6v on kateellinen toimistotyöstäni: "Sinä teet koko päivän töitä tietokoneella. Saat ihan koko päivän ruutuaikaa!"

3v pohtii viikonpäiviä: “Huomennapa on huomentai!”

Täältä löytyy edellinen lasten suusta -postaukseni. Ja siellä on linkki edelliseen. Ja siellä edelliseen. Ja siellä edelliseen....

Ps. Isäkuukaudet on saanut sekä Facebookissa että Instagramissa viime aikoina mukavasti uusia seuraajia. Se on mahtavaa!

Kuva: Lorie Shaull on Visualhunt.com / CC BY-SA

Kommentit (2)

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Kyllä! Tuon luovuuden tason kun saisi säilytettyä, niin tulevaisuudessa voisi odottaa isoja hoksauksia moniin asioihin :)

Seuraa 

Lasten kanssa päivät ovat pitkiä, mutta vuodet lyhyitä. Isäkuukaudet kertoo miksi.

Tämä on isäblogi perhe-elämästä kolmen lapsen kanssa. Täällä kuulostellaan riemunkiljahduksia ja ankeuden parahduksia rivarikämpässä. Kuultavaa riittää, sillä tenavat ovat syntyneet -11, -14 ja -16. Äänekkyyden vastapainoksi perheemme viihtyy keskittymistä vaativan tekemisen parissa sekä ulkona.

Kirjoittaja on univelkainen isä sekä aviomies, jonka luonnehdintaan riittää kolme hashtagia: perhe, liikunta ja kokeilintätäitse.

Isäkuukaudet löytyy myös Facebookista, Instagramissa, Blogit.fi:stä, Bloglovinista ja jossain määrin myös Twitteristä. Olet tervetullut seuraamaan ja ennen kaikkea keskustelemaan!

Blogiarkisto

2018
2017