Kirjoitukset avainsanalla keskimmäinen

Seitsemänvuotias on kirjoittanut joulupukin toivelistaan yhdeksi kohdaksi “risuja”. Kysyn, että miksi ihmeessä. Vastaus tulee kuin siltä kuuluisalta rohdotusliikkeen hyllyltä: “Kyllä niistä jotakin rakentelee!


Ilta on hieman liian pitkällä siihen nähden, että neljävee valvoo yhä. Uniaika on mennyt ohi ja vilkkaus saanut vallan. Pötköttelemme vierekkäin (eli nukutan väärin), kun tyttö keksii vielä varman tavan siirtää hiljaisuutta: “Iskä, saanko laulaa vielä yhden laulun, jonka olen oppinut kerhossa.

Toki-toki.

Syksy saapuu. Lehdet putoaa. Lehdet puista putoaa. Koivusta lehdet putoaa. Ne ovat oransseja. Keltaisia. Punaisia. Muistakin puista lehdet putoaa. Lehdet putoaa…

Oletko tosiaan oppinut tämän kerhossa, ettet vain keksisi itse laulua juuri nyt?

En keksi… Lehdet putoaa. Lehdet puista putoaa…

Jonkin ajan kuluttua “laulu” loppuu. Kehun kovasti ja kysyn, että voisiko hän laulaa saman laulun uudelleen.

En voi. En muista sitä, sillä olen kuullut sen kerhossa vain yhden kerran!

Menee reilu viisi minuuttia hiljaisuudessa. Juuri ennen nukahtamistaan neljävee toteaa: “Iskä, kyllä minä keksin sen laulun itse.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by Isäkuukaudet-blogi (@isakuukaudet) on


6v ilmoittaa päivällisen jälkeen: “Minä menen nyt ulos harjoittelemaan lankulla ajamista (pyörällä siis). Saat iskä sitten vanhuksena katsoa ylpeänä, kun minä esiinnyn pyörätemppuvideoissa.


Kuusveellä ja vuotta vanhemmalla serkkupojalla lähtee mopo täysin käsistä vessasanojen kanssa. Serkkupojan isä toruu poikia: “Älkää nyt isot pojat, tosi lapsellisen kuuloista hokea noita sanoja.” Kuusvee tuuttaa takaisin: “Mutta kun me olemme lapsia!


Puhutaan lempivuodenajoista. Neljävee linjaa: "Kesä ilman ampiaisia!"


7-vuotiaamme kuullut melko osuvasti väärin laulun sanat: "Mun on pakko twerkkaa, että saisin Pirkkaa!"


Saatoin epähuomiossa opettaa lapsille Jope Ruonansuun “Fyysisesti hauskaa joulua” -biisin idean. 7v lauleskeli vähän myöhemmin: “Hyvää joulua maksalle. Hyvää joulua sydämelle. Hyvää joulua poskille. Hyvää joulua kikkelille. Hyvää joulua mahalle. Hyvää joulua kyynelnesteelle!


Lapset leipovat äitinsä kanssa. Nelivuotiaalla on omien sanojensa mukaan “leivontahattara” päässään.


Neljävee laulaa joulun alla: “Aattoilta pitkä on, taival vallaton!


Vaimo nelivuotiaalle joulukuun alussa: “Joulukuun haaste voisi olla, että käyt lelut läpi ja mietit, olisitko valmis luopumaan jostakin.” Lapsen vastaus: “En voi luopua mistään, ne ovat liian rakkaita. En ota sitä haastetta vastaan!

Sarjan edellinen postaus löytyy täältä, Isäkuukausien Facebook puolestaan täältä ja Insta on majoittunut tänne.

Kommentit (0)

Seurakuntamme ojentaa kerran viikossa ison auttavan käden kotona lapsia hoitaville. Käsi on ilmaisen lastenhoitopalvelun muotoinen. Kooltaan kaksi ja puoli tuntia.

Vein neljä- ja yksivuotiaat tyttömme hoitoon lokakuun alussa. Se oli iso hetki - jännitin ainakin puolella vatsalla, kuinka yksivuotias pärjäisi vieraiden lastenohjaajien kanssa. Kun isosisko kiersi sormensa pikkusiskon käden ympärille ja huikkasi heippa, olin aika luottavainen. Neljävuotiaalle sekä mesta että henkilökunta olivat tuttuja.

Jep, oikein arvasit - isän huoli oli taas turhaa. Perillisillä oli mennyt hoidossa hyvin. Itse asiassa niin hyvin, että he ovat maininneet toistuvasti haluavansa sinne uudestaan. Tai oikeastaan neljävee on maininnut ja yksivee on lyönyt heti perään rintaansa. Se tarkoittaa “minä myös”.

Lastenhoitopalvelu on nimetty “leikkisästi” lapsiparkiksi.

Minulla on ollut viime aikoina hieman tinkatyö iltatöissäni. Ei nyt pelikaani turbiinissa, mutta jonkinlaista turbulenssia kuitenkin. Niinpä ajattelin viedä tytöt parkkiin ja napata aamupäivään kaksi tuntia tehokasta työaikaa.

Lasten kommentit - jälleen parasta

Esittelin ideaani parina edellisenä päivänä tenaville ja he olivat kovasti innoissaan. Neljävee yritti jopa houkutella ekaluokkalaista (joka tietenkin on koulussa samaan aikaan) mukaan. Koululaisen vastaus oli melkoisen sarkastinen: “Minä en lähde muualle kuin Jurassic Parkiin. Tai Super-Parkiin!”

Aivan kepein ajatuksin nelivuotias ei kuitenkaan hoitoon lähtenyt. Kun edellispäivänä “sovimme” asian, hän esitti huolestuneena kysymyksen: “Iskä, jos me menemme parkkiin, niin onko sinulla mitään tekemistä vai odotatko koko ajan, että kohtako me tulemme takaisin?”

En tosiaan odottanut kelloa vilkuillen. Työt edistyivät yllättävänkin hyvin.

Parkin ovesta juoksi kädet levällään yksivuotias, jonka hymyn leveys kilpaili käsien leveyden kanssa. Nelivuotias ei ollut yhtään alakuloisempi. Hyvä katko 24/7-yhdessäoloon niin lapsille kuin isällekin.

Isäkuukausien Facebook ja Instagram - molemmissa Black Friday -tarjouksena muutamia seuraajien paikkoja vielä jäljellä!

Kommentit (0)

”Iskä, iskä, iskä, iskääää!”, huutavat kaksi isointa lasta yhtä aikaa, kun taaperran maanantaina töistä kotiin.

Riehakkaan ja innostumista poreilevan vastaanoton syy ei ole jälleennäkemisen riemu, vaan esikoisen eskarissa saama idea.

”Kaveri oli ostanut viikonloppuna sellaisen Ninjago-hyrrän (Lego Ninjagon Spinjitzu). Sellainen maksaa vain kaksitoista euroa. Se on mahtava! Minäkin haluan sellaisen. Haluan. Ajattelin, että maksaisin sen itse. Ja voisin rahoittaa samanhintaisen Lego-paketin siskollekin. Voitaisiinko mennä tänään ostamaan sellainen”, poika papattaa vauhdilla, jota kuunnellessani tajuan sanonnan ”selittää suu vaahdossa”.

Neljävuotias säestää: ”Saadaanhan? Mennäänhän? Ostetaanhan minullekin?”

Ei ihminen voi enempää olla innoissaan.

Käymme vaimon kanssa lyhyen keskustelun. Toteamme pojun osanneen vetää oikeista naruista. Erityisesti siitä, että hän haluaa ostaa paketin myös siskolleen. Liikuttavaa.

”Voidaanhan me käydä Prismasta sellaisia katsomassa”, lupaan.

Tuon lauseen jälkeen konkretisoituvat puolestaan sanonnat ”ei riemulla rajaa” ja ”innostua niin, ettei meinaa housuissaan pysyä”.  

Kaupassa huomaamme heti Lego-hyllylle tultuamme, että Spinjitzut on myyty viimeistä myöden.

Harmitusitkun lähestyminen tuntuu painostavalta kuin ukkosrintaman vyöryminen hellepäivään.

”Odottakaas, katsotaanpa, olisiko niitä toisessa kaupassa”, huokaisen ja kirjoitan jo Verkkokauppa.comia luurin selaimeen.

Seuraa vanhemmuuden päivähaaste. Paketteja on naapurikaupungin Verkkiksessä, mutta kellon viisarit osoittavat jo puuroa. Mielessä vilahtaa fakta, että seuraavana iltana on eskarilaisen tanssiharrastuksen kaudenpäättäjäiset. Nukkumaanmenon ei soisi tänään viivästyvän.

Kokemuksesta tiedän, että näissä tilanteissa pitää olla tarkkana kuin ripulia piereskelemällä paranneltaessa.

Nieleskelen hetken ennen kuin ehdotan: ”On niitä siellä. Ja maksavatkin kolme euroa vähemmän. Tehdäänpä niin, että käydään ylihuomenna hakemassa heti kun tulen töistä. Varataan paketti netistä tänään, niin niitä ei ainakaan myydä loppuun. Jooko?”

Ihmeitä tapahtuu! Esikoinen hyväksyy tilanteen lähes hymyillen, keskimmäistä pitää hieman halia ja ohjata ajatuksia siihen, ettei ylihuomiseen ole kuin kaksi yötä. Mutta homma siis onnistuu. Huokaisen helpotuksesta niin, että ALE 50 % -lappu lepattaa läheisen vaaterekin päällä.

Kotona eskarilainen selittää äidille tilanteen ja toteaa loppuun: ”Ne maksavat siellä vain kympin. Ostan siskollekin kympin maksavan sarjan!” Ei mikään upgrade, vaan tosielämän downgrade.

Keskiviikkona olemme lunastamassa lupauksia. Eskarilainen esittelee ja etsii siskolleen hienosti vaihtoehtoja, jotka saa kymmenellä eurolla. Sisko päätyy Spinjitzuun, koska ”sitten meillä on samanlaiset”.

Kassalla eskarilainen ottaa paketin määrätietoisesti siskoltaan ja sanoo: ”Minä maksan nämä”. Sen jälkeen hän nostaa paketit hihnalle, kaivaa takkinsa taskusta punaisen kangaskukkaronsa, sanoo hei ja tyrkkää kassan käteen kaksikymppisen.

On aika lähellä, ettei liikutuksen roska mene silmääni.

Eskarilaisen ongelma kuitenkin katkaisee tilanteen: ”Mihin minä tämän kuitin laitan?”

Olen joskus kirjoittanut, että lasten kanssa tunteet menevät nopeasti ääripäästä toiseen. Riittäisikö tämä kertomus yhdeksi todisteeksi?

Kommentit (2)

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

No eikö vain! Tuon ikäiset ovat vielä niin äärettömän aitoja ja rehellisiä tunteidensa näyttämisessä.

Pyöräilet. Tunnet suurimman osan kirjaimista ja kirjoitat oman nimesi lisäksi sisarustesi nimet oikein. Hallitset numerot pariinkymmeneen. Rakennat satapalaisen palapelin tai City-sarjan Lego-paketin yhdeltä istumalta. Piirrät ja leikkaat taitavasti. Osaat lauluja oikeilla sanoilla luultavasti enemmän kuin isäsi.

Taitosi saavat minut tuntemaan ylpeyttä joka päivä. Samoin puheliaisuutesi. Vaikka R,S ja D eivät vielä olekaan saapuneet Puolasta puheeseesi, kanssasi pystyy keskustelemaan päivän tapahtumista ja osaat kertoa pitkiä tarinoita. Käytät kieltä luovasti ja monipuolisesti. Esimerkki tältä päivältä. Veljesi syö karkkeja, jotka alunperin jaettiin teille tasan, mutta joista söit jo osuutesi. Toteat veljellesi: “Anna minulle yksi tai useampi, saat itse päättää!”

Leikeissä värität tarinoitasi mielikuvituksella, jollaista en ole tiennyt olevan olemassakaan. Nykyään et onneksi juurikaan sävytä totuutta, kuten vielä muutama kuukausi sitten.

Vuodessa olet saanut paljon lisää rohkeutta. Kerhoon jäämiset ja vieraille puhumiset jännittävät silti edelleen paljon. Kun kotiin tulee harvinaisempia vieraita, hakeudut mielelläsi aluksi piiloon.

Olet hurjan empaattinen. Varaat hyvää sisaruksillesi, jotka eivät ole paikalla. Mietit ääneen, että jollekin voi tulla paha mieli jostakin asiasta. Kun pelaat vahingossa veljesi hahmolla Ekapeliä, pyydät hetken kuluttua omatoimisesti anteeksi. Muutenkin osaat haistaa tunnelman eri tilanteista ja toimia sen mukaan.

Tahtosi on edelleen vahva kuin suomalainen graniitti. Siitä neljäs elinvuotesi ei ole särmiä hionut. Onneksi olet oppinut käsittelemään pettymyksiä paremmin, sillä kaikki haluamasi ei todellakaan aina tapahdu. Silti painat viikoittain kulmasi kurttuun ja marssit päättäväisesti omaan huoneeseesi, kun haluamasi ei saa tuulta purjeisiinsa.

Et silti mökötä pitkään ja yleisfiiliksesi on ylenpalttisen iloinen. Voi, kuinka toivon, että pystyisit säilyttämään tuon iloisuuden!

Tällä hetkellä tykkäät roolileikeistä, niitä leikit kaikissa mahdollisissa yhteyksissä. Lempivärisi on “kaikki muu paitsi ruskea”. Sylittely, lukeminen (erityisesti saman kirjan toistaminen uudelleen ja uudelleen) ja hiihtäminen ovat myös mieleesi.

Olet kaikkiruokainen. Kookos taitaa olla ainoa, jonka nypit pois ruuastasi. Harjoittelet sympaattisesti aika ajoin veitsen ja haarukan käyttämistä.

Yösi alkavat puoli kahdeksan maissa, kun laulan kyljessäsi joka ilta saman laulun - Tytön tylleröisen. Nukahdat nopeasti. Yösi ovat usein ehjiä, mutta yhtä usein huhuilet aikuista vessa-assariksi tai peittelemään. Aamulla heräät seitsemän nurkilla. Olet aina herätessäsi iloinen!

Akkujen lataamisesta puheenollen: unet päivisin jäivät pois kesällä. Samaan aikaan kuin veljeltäsi.

Olet toimelias ja itsenäinen, aina halutessasi. Useimmiten haluat sitä. Silloin tällöin painat herättyäsi huoneesi oven kiinni ennen kuin tulet sanomaan huomenta. Vaihdat päällesi päivävaatteet, myös ne paidat, joita et missään nimessä edellispäivänä saanut itse päällesi. Puettuasi ryntäät olkkariin silmät Afrikan tähtinä ja huudat “yllätys, olen jo päivävaatteissa!”

Nelivuotias, kuin neliapila – täydellinen ja rutosti onnellisuutta tuova!

ps. Vuosi sitten sama lapsi näyttäytyi näin.

Nelivuotisjuhliisi halusit sateenkaariteeman. Äitisi ei todellakaan ole noita, mutta loihti silti teemanmukaiset kutsut ja tarjoilut.
Nelivuotisjuhliisi halusit sateenkaariteeman. Äitisi ei todellakaan ole noita, mutta loihti silti teemanmukaiset kutsut ja tarjoilut.

Sait meiltä nelivuotislahjaksi hyppelypelin ja uuden taikaviitan. Myös pikkusisko tykästyi peliin!
Sait meiltä nelivuotislahjaksi hyppelypelin ja uuden taikaviitan. Myös pikkusisko tykästyi peliin!

Kommentit (0)

Seuraa 

Lasten kanssa päivät ovat pitkiä, mutta vuodet lyhyitä. Isäkuukaudet kertoo koti-isän näkökulmasta miksi.

Tämä on isäblogi perhe-elämästä kolmen lapsen kanssa. Täällä kuulostellaan riemunkiljahduksia ja ankeuden parahduksia rivarikämpässä. Kuultavaa riittää, sillä tenavat ovat syntyneet -11, -14 ja -16. Äänekkyyden vastapainoksi perheemme viihtyy keskittymistä vaativan tekemisen parissa sekä ulkona.

Kirjoittaja on univelkainen isä sekä aviomies, jonka luonnehdintaan riittää kolme hashtagia: perhe, liikunta ja kokeilintätäitse.

Isäkuukaudet löytyy myös Facebookista, Instagramissa ja Blogit.fi:stä. Olet tervetullut seuraamaan ja ennen kaikkea keskustelemaan!

Blogiarkisto

2018
2017

Instagram