Kirjoitukset avainsanalla Vauva

Kaupallinen yhteistyö Lastentarvikkeen kanssa

Internetillä on tarkat silmät ja herkästi kommentoivat sormet. Tämän sain huomata, kun postasin pari kuukautta sitten blogiin Viisi syytä, miksi kantoreppu on isän luottokampe -kirjoituksen.

Kuvassa näkyi osa reppua, jonka kyydissä kuopuksemme tykkäsi olla. Kommentoijat ojensivat minua kertomalla, että kyseessä on rintareppu, ei kantoreppu. Onnekseni internet oli noussut ylös oikealla jalalla ja sain huomautukset varsin rakentavasti esitettyinä.

Myönnän - minulla ei ollut aavistustakaan, että rinta- ja kantoreppu ovat kaksi eri kampetta. Mutta niin ne ovat.

Rinta- ja kantorepulla on yhtä paljon samaa kuin käsilaukulla ja attaseasalkulla. Suurin ero on siinä, että rintareppu ei ole ergonominen kantajalle eikä kannettavalle. Kantoreppu on. Eroista lisää postauksen lopussa.

Lapsen kantaminen tekee hyvää sekä vanhemmalle että lapselle, kuten aikaisemmassa postauksessa kerroin. Samalla harmittelin, että pukeminen on vaikeaa ja selkä vaikeroi.

Palautteiden sisäistämisen jälkeen tajusin, että syy saattoi olla kantovermeessä. Ei siis ihme, että hikoilin tyytyväisyyttä, kun Lastentarvike tarjosi mahdollisuutta testata oikeaa kantoreppua: Najell Omnia.

Eipä tule selkä enää kipeäksi!

Omnille ja minulle oli kuitenkin käydä kuin klassiselle avioparille. Olimme kasvaa erilleen ennen kuin ehdimme kunnolla yhteen. Omnin käyttöohjekirja ei ole selkein mahdollinen. Jouduin tarttumaan opukseen useampaan otteeseen ennen kuin ymmärsin kokonaisuuden.

Alkuhankaluuksien jälkeen Omni on osoittanut kerta kerralta selvemmin, miksi kantoreppu on hyvä.

Ensinnäkin, se on todella nopea pukea. Valmistajan tavoitteena on ollut tehdä “maailman helppokäyttöisin kantoreppu”. Sen kyllä huomaa. Reppu sujahtaa käyttövalmiiksi kantajansa päälle puolessa minuutissa.

Omnin pukeminen on helppoa: se nykäistään päälle kuin reppu, jonka jälkeen napsautetaan lantiovyö kiinni. Lopuksi kiinnitetään rintaremmi. Kun reppua käyttää etupuolella, vaatii rintaremmin kiinnitys lapaluiden päälle toimivat kyynär- ja olkanivelet.
Omnin pukeminen on helppoa: se nykäistään päälle kuin reppu, jonka jälkeen napsautetaan lantiovyö kiinni. Lopuksi kiinnitetään rintaremmi. Kun reppua käyttää etupuolella, vaatii rintaremmin kiinnitys lapaluiden päälle toimivat kyynär- ja olkanivelet.

Erityisesti arvostan tätä: Omnin käyttäjän selkä ei tule kipeäksi, vaikka 13-kiloinen taapero tutustuu aikuisen näkövinkkeliin pidemmänkin ajan. Kokemukset perustuvat 90-prosenttisesti etupuolella kantamiseen niin, että lapsikin katsoo menosuuntaan.

Olen yrittänyt miettiä, mistä kannettavuuden hyvyys johtuu. Luullakseni suurin syy asialle on, että leveän lantiovyön ansiosta tenavan painosta iso osa lepää hartioiden sijaan kantajan lantiolla. Ilmiö on sama kuin rinkoissa.

Myös lapsi on viihtynyt hyvin. Kun häneltä kysyy: “Tulisitko joksikin aikaa kantoreppuun?” Saa vastaukseksi makoisan hymyn ja maailman tärkeimmän sanan “äää-ä”!

Repun lantiovyössä on kätevä tasku. Sinne mahtuu puhelin, mutta erityisen hyvä taskuun on sujauttaa kämpän avaimet ulkoillessa, jolloin kotiin tullessa ei tarvitse kaivaa nippua repun alta housujen tai takin taskusta.
Repun lantiovyössä on kätevä tasku. Sinne mahtuu puhelin, mutta erityisen hyvä taskuun on sujauttaa kämpän avaimet ulkoillessa, jolloin kotiin tullessa ei tarvitse kaivaa nippua repun alta housujen tai takin taskusta.

Repun yläosan soljet ovat erikoiset. Metalliset lukot eivät avaudu vahingossa, mutta ovat parin totuttelukerran jälkeen helppokäyttöiset.
Repun yläosan soljet ovat erikoiset. Metalliset lukot eivät avaudu vahingossa, mutta ovat parin totuttelukerran jälkeen helppokäyttöiset.

Isommilla kannettavilla (käyttöohjeen mukaan kuudesta kuukaudesta eteenpäin) lapsi istuu vaahtomuovisen lannetuen päällä. Tuki on siis repun sisässä, mutta sen muoto näkyy hyvin tässäkin kuvassa.
Isommilla kannettavilla (käyttöohjeen mukaan kuudesta kuukaudesta eteenpäin) lapsi istuu vaahtomuovisen lannetuen päällä. Tuki on siis repun sisässä, mutta sen muoto näkyy hyvin tässäkin kuvassa.

Kantoreppu vs. rintareppu

  • Rintarepussa lapsen alle tuleva repun osa on kapea. Lapsen paino jakautuu pienelle alueelle, käytännössä pitkälti “haaroväliin” ja lapsen jalat roikkuvat.
  • Kantorepussa lapsen alle tuleva osa on leveä,  “polvitaipeesta polvitaipeeseen”, jolloin jalat eivät roiku ja paino jakautuu isommalle alueelle. Käytännössä muksun polvet ovat ahteria korkeammalla. Kärjistäen voi sanoa, että lapsi istuu, ei roiku.
  • Rintarepussa lapsen selkä on jalkojen roikkumisesta johtuen varsin suorassa. Lapsella, joka ei vielä osaa seisoa, selän pitäisi olla pyöristyneenä, koska se on vähän maailmaa nähneen selän luonnollinen asento. Kantorepussa selkä jää tällaiseen “C-asentoon”.

Lähde ja lisätiedot kantamisesta: www.kantoliinayhdistys.fi

Isäkuukausien kantorepun käyttövinkki: lapsi tykkää olla repussa. Jos kynsien leikkaaminen on muutoin hankalaa, repun tarjoama mukavuus voi auttaa manikyyrin tekemiseen vaadittavan sätkimättömyyden löytämisessä.
Isäkuukausien kantorepun käyttövinkki: lapsi tykkää olla repussa. Jos kynsien leikkaaminen on muutoin hankalaa, repun tarjoama mukavuus voi auttaa manikyyrin tekemiseen vaadittavan sätkimättömyyden löytämisessä.

Kommentit (2)

Isivuosi

Meillä on käytössä deuterin kantorinkka. Todella hyvä, tyttöä kantaa siinä mielellään pitkiäkin matkoja.

Rintareppu oli käytössä tytön ollessa ihan pieni, mutta meistä kantajista kumpikaan ei oikein tykännyt siitä. Niinpä kymmenkuisesta asti tyttö on keikkunut koiralenkeillä rinkassa.

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Esikoista tuli jonkin verran kannettua Deuterin rinkassa. Kyllähän se on "the kantoväline", mutta vertaaminen kantoreppuun ei tee oikeutta rinkalle, eikä repulle. Kaksi niin erilaista kampetta ja eri käyttöön. Täytyy myöntää, että haaveilen jossain määrin rinkasta jälleen. Kiitos kommentistasi!

Sen pukeminen on hankalaa. Kuin yrittäisi solmia karvalakin naruja yhdellä kädellä. Sitä käyttäessä selkä väsyy ja kipeytyy. Siinä on vain muutama remmi, mutta silti se on yksi lämpimimmistä varusteista. Suomeksi sanottuna sitä käyttäessä tulee aina hiki.

Hankaluudestaan ja hiostavuudestaan huolimatta pienelle lapselle tarkoitettu rintareppu on mahtava kampe! Tässäpä täysi kourallinen perusteluita

1)Kantaminen on kuin sylittelyä, mutta samalla pystyy kohtuullisesti tekemään jotain. Hommaa ja läheisyyttä. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla, mikä on todellakin plussa lyhyiden iltatuntien aikana. Imurointi, ruuanlaitto, kevyt ulkoilu, jopa laskujen maksaminen aateekoolla - kaikki onnistuu lapsen tarkastellessa toimintaa tyytyväisenä repustaan.

2)Kolmen lapsen otoksella yleistän ja väitän, että alle metriset tykkäävät rintareppuilusta. En muista kertaakaan, että napero ei olisi ollut innostunut, kun olen kaivanut rintarepun esiin kaapista. Kädet vispaavat ja hymy yltää korviin.

3)Rintarepussa arkitouhuissa mukana olevalle lapselle tulee juteltua tekemisistään. ”Käydäänpä katsomassa onko posti tullut.” ”Viedäänpä nämä kirjat takaisin hyllyyn.” ”Nyt leikataa tästä kurkusta kuutioita tuohon salaattiin.” Käytännössä siis tulee huomaamattaan nimenneeksi asioita lapselle. Nimeäminen on kuulemma hyvää treeniä ajatellen lapsen matkaa kirjallisuuden Nobel-palkintoa kohti.

4)Rintarepussa vauva tai pieni taapero pääsee mukaan isompien lasten leikkeihin. Olen kyyhöttänyt pöydän alla piilossa pienin repussa. Pihalla on pelattu sählyä. Pallon heittelykin onnistuu. Se saa kuopuksen suorastaan kiljumaan riemusta.

5)Kuten sanottua, läheisyys ja kantaminen nostavat isän kehon lämpötilaa. Kantamisen jälkeen onkin suorastaan välttämätöntä kaataa itselleen lasillinen colajuomaa.

Edit 20. helmikuuta: Postauksessa käytettiin alun perin sanaa kantoreppu. Heti kirjoituksen julkaisemisen jälkeen sain hellävaraista, mutta varsin vahvaa palautetta, että kuvassa on rintareppu. Ja että rintareppu sekä kantoreppu ovat yhtä paljon sama asia kuin vyölaukku ja jääkiekkokassi. Suurin ero on siinä, että rintareppu ei ole ergonominen kantajalle eikä kannettavalle. Kantoreppu on.

Myönnän, ei käynyt mielessäkään, että sanat eivät tarkoittaisi samaa. En osannut terminologiaa. Päivitin siis kirjoituksen käyttämään oikeaa sanaa. Postauksen ajatukset luonnollisesti allekirjotan edelleen, vaikka olemmekin käyttäneet rintareppua, emme kantoreppua.

Selän kipeytyminen olisi saattanut olla kantorepulla vähäisempää. Tekisi mieli kokeilla!

Kommentit (4)

Joopu

Tiedäthän, että rintareppu ja kantoreppu ovat kaksi täysin eri asiaa. Näistä jälkimmäinen on ergonominen sekä kantajalle että lapselle, ja niitä voi yleensä käyttää ainakin 20 kg saakka. Rintareppu taas.. valmistajat suosittelevat, että sellaista käytetään max 20 min kerrallaan. Kertonee jotain niiden käyttömukavuudesta.

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Tiedän toki! Opin sen jo muutama kymmennen minuuttia postauksen julkaisemisen jälkeen, kun useampikin äiti asiasta kertoi. Sitä ennen ei asiasta ollut mitään käsitystä.

Eilen asiaa vähän opiskelin ja ymmärsin, että rintarepussa lapsi jää kauemmaksi kantajan vartalosta. Ei ihme, että selkä meinaa kipeytyä. Pääasia varmaan kuitenkin, että sekä kantaja että lapsi on nauttinut reppuilusta? Toivottavasti lapsetkaan eivät ole ihan lopullisesti menneet pilalle, sillä kantaminen on kuitenkin ollut satunnaista.

Opin eilen myös, että kantovermeasia saattaa nostattaa tunteita pintaan. Kiitän sinua siis paitsi kommentista, myös sen asiallisesta sävystä! Mukavaa viikonloppua!

Joopu

Hienoa, että otit asiasta selvää ja opiksesi :) mielestäni oma mielipide pitää pystyä kertomaan asiallisesti ja perustellen, vaikka kuinka olisi eri mieltä toisen kanssa.

Koska te nautitte kantamisesta, suosittelen erittäin lämpimästi kokeilemaan taaperoille tarkoitettua kantoreppua. Merkkejä on esim. Tula, Ergo ja Manduca. Uusien hintoja ei kannata säikähtää, käytettyinä löytyy hyvin ja lainaaminen onnistuu myös Oulussa.

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Kieltämättä olen alkanut harkita tuollaiseen tutustumista. Mainitsin asiasta jo vaimollekin! Lainaaminen ei käynyt mielessänikään, mutta aivan loistava juttu, jos sellainen onnistuu. Lainaamisen/vuokraamisen kauttahan sen pääsisi tuonkin asian kokeilemaan.

Ps. Olen aivan samaa mieltä mielipiteen esittämisestä. Ja myös sitä mieltä, että jos kaikki muistaisivat tämän, niin netti olisi kaikille mukavampi hiekkalaatikko.

Kuopus muuttaa pottuja ja maitoa sellaisella tahdilla neuvolan käyrillä seurattaviksi suureiksi, että turvakaukalo on jäämässä pieneksi. Takapenkillemme tarvitaan siis kolmas turvaistuin.

Millainen turvaistuin kaukalon jälkeen?

Insinöörinä aloitin turvaistuimen hankkimisen speksin laatimisella. Itse asiassa minkä tahansa tuttia pidempi-ikäisen tavaran hankinta alkaa perheessämme tällä samalla vaiheella.

Käytännössä kaukalon jälkeen voi hankkia penkin, jossa lapsi jokeltelee noin 18-kiloiseksi tai sitten koko lapsuusikänsä noin 36-kiloiseksi saakka. Nykyaikaisempi I-Size-luokitus tosin puhuu ikävuosista ja lapsen pituudesta painon sijaan.

135 cm pituus on lain määrittelemä vapaudu vankilasta -kortti turvaistuimiin liittyen. Pienen arvioinnin ja neuvolakorttien selailun perusteella esikoisemme lienee 135 cm samoihin aikoihin kuin kuopus 18 kiloa.

Speksiksi muotoutui siis turvaistuin, jossa junioreistamme juniorein matkustaisi noin 18 kiloon saakka. Sen jälkeen hän näiltä näkymin perii veljeltään jakkaran, jossa matkustaa koululaiseksi.

Speksiin vaikutti sekin, että maksimissaan noin 18-kiloiselle käyvät penkit saa usein asennettua selkä menosuuntaan. “Selkä menosuuntaan mahdollisimman pitkään” on Liikenneturvan linjaus.

Autossamme on tilaa kuin keskikokoisessa Itämeren risteilijässä. Siellä on myös kolmet Isofix-koukut. Meidän ei siis tarvinnut pohtia painoluokan lisäksi juurikaan muita vaatimuksia. Itsestäänselvänä pidämme sitä, että turvaistuimen pitää olla mahdollisimman turvallinen. Tästä lisää myöhemmin.

Miten valita sopiva turvaistuin – askel 1

Kun vaatimusmäärittely oli tehty, suhasin selaimella Autoliiton testien pariin. Täältä on alkanut kaikkien turvaistuimiemme hankinta.

Vuonna 2011 syntynyt esikoinen tuntuu jo melko vanhalta. Niinpä ravistin hihasta hakukriteereihin testivuodeksi 2011-2017 ja testitulokseksi erinomainen tai hyvä. Sen jälkeen lajittelin istuimet painoluokan mukaan järjestykseen ja valitsin tarkempaan syynäykseen kaikki noin pariinkymmeneen kiloon saakka toimivat turvaistuimet.

Tarkasteluun päätyi 55 penkkiä, joiden kokonaisarvio oli siis hyvä tai erinomainen. Paino sanalla kokonaisarvio. Siihen vaikuttavat turvallisuus, käyttömukavuus, istuinmukavuus, puhdistus/viimeistely ja haitalliset kemikaalit.

Miten valita hyvä turvaistuin – askel 2

Rankkasin listasta pois kaikki, joiden turvallisuusosiossa oli jokin negatiivinen maininta. Penkin paino tai huonohko näkyvyys ulos ei ole turvaistuinvalinnassamme painoarvoa saava tekijä. Mutta pienikin miinus turvallisuudessa on. Turvaistuin on turvalaite.

Parhaaseen A-ryhmään kuului turvallisuudella mitattuna 55 penkistä 31.

Miten valita paras turvaistuin – askel 3

Seuraavaksi karsin näistä 31 mallista pois ne, joita ei voi asentaa kasvot takakontin suuntaan. Jäljelle jäi vain 13 mallia.

Kun joukosta rasti pois saman penkin eri vuosimallit, jäljelle jäi jatkon kannalta varsin siedettävät kymmenen istuinta.

Mielestämme Isofix on ehdoton kiinnitystapa. Käy järkeen, että istuin on turvallisempi, jos se on lähes yhtä auton korin kanssa. Lisäksi Isofix-jakkaran siirtäminen autosta toiseen on helppoa verrattuna turvavyöllä kiinnitettäviin.

Viimeistään tässä vaiheessa kannattaa toki miettiä, missä autoissa istuinta tulee käyttämään. On istuimia, joita ei saa kiinnittää muutoin kuin Isofixillä. Itse asiassa I-Size-luokituksen saadakseen penkin täytyy olla vain Isofixillä-kiinnitettävissä (lisää I-Sizestä Liikenneturvan sivulla).

Isofix-kriteeri ei enää karsinut joukkoa, vaan mukana olivat edelleen:

  • Bébé confort AxissFix (Plus)
  • Besafe iZi Kid X2 iSize
  • Besafe iZi Modular i-Size
  • Concord Reverso (plus)
  • Cybex Sirona
  • Cybex Sirona M2 i-Size
  • HTS Besafe iZi Kid X3 Isofix
  • Maxi-Cosi AxissFix Plus
  • Recaro Zero.1 (i-Size)
  • Takata Midi

Jossakin näistä lapsemme matkustaa tulevat pari – kolme vuotta. Missä ja miksi, sen kerron Insinööri turvaistuinta ostamassa – osa 2 -postauksessa.

Kommentit (12)

Eeva

Kyllä insinöörin lasten (ja huolesta vapautetun vaimonkin) nyt kelpaa ajella, kun on noin tarkkaan harkittua turvallista matkaa luvassa. Aika iso työ on tuollainen vertailu, mutta insinööri sen taitaa :) .

Mukavia autokyytejä koko porukalle!

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Täytyy myöntää, että nuokuin tietokoneen edessä varmaan lähemmäs kymmenen tuntia noita vertaillen. Turvaistuinasia on siitä hankala, että jos valinnassa oikoo ja ostaa vaikkapa värin tai tarjouksen perusteella ja sattuu jotain tapahtumaan... Niin sitten saattaa hiipiä mieleen kysymys, että olisiko kuitenkin pitänyt paneutua enemmän tai etsiä parasta mahdollista turvallisuutta. Sitä tunnetta en halua kokea.

Se_perinteinen

Meillä kriteerit olivat selkä menosuuntaan, mahdollisuus kiinnittää muutenkin kuin isofixillä (omassa autossa on mutta joskus lasta kuljettavan mummon autossa ei) sekä painoraja 36 kiloon asti. Näillä spekseillä vaihtoehdot rajautui kahteen (!) istuimeen joista valittiin Klippan Triofix Comfort. Toinen vaihtoehto (jonka nimeä en nyt äkkiseltääm muista) olisi takapenkin vöiden sijaan kiinnitetty jotenkin lisävöillä etupenkki in kiinni. Kuulosti kummalta ja olisi vaatinut 1-2 lisävyösarhan ostamista...

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Meillä on tuskailtu aikanaan myös tuon kombinaation kanssa. Siis että menisi 36 kiloon, mutta aluksi selkä menosuuntaan. Vaihtoehdot tosiaan ovat vähissä. Päädyimme lopulta palkkipenkkiin.

Nuo lisävyösarjat kuulostavat kyllä jossain määrin asialta, jota yrittäisin minäkin välttää. Ei tosin ole kokemusta.

Joopu

Meillä vaihtoehdot oli vielä vähemmässä, koska istuimen vaihto tuli ajankohtaiseksi jo pojan ollessa puolivuotias. Ei kymmenkiloista enää jaksanut kaukalossa kantaa :D valinta tehtiin lopulta Britaxin 360 kääntyvän istuimen ja Cybex Sirona M2:n välillä, ne molemmat käyvät vastasyntyneestä 3-4-vuotiaaksi. Valitsimme Cybexin, sillä se on jonkin verran tilavampi istuin. Moitittavaa ei löydy vajaan puolen vuoden käytön jälkeen.

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Kiitos kommentista! Tuo Sirona M2 on kyllä saanut paljon kehuja! Hintakaan ei ole paha noihin 360-kääntyviin verrattuna. Ainoastaan mietityttää, että se ei sitten käänny. Emme kyllä ole kahden aikaisemman taaperon kohdalla kääntyvyyttä osanneet toisaalta kaivatakaan.

Sinänsä "hauskaa", että penkkejä on vaikka kuinka paljon, mutta omiin tarpeisiin vaihtoehtoja ei sitten olekaan kuin kymmenen tai kaksi.

Taru (turvaistuinblogi)

Täällä toinen insinööri, joka pohti samaa asiaa vuosi sitten. Itse päädyin melko erilaiseen tapaan valita turvallinen turvaistuin.

Ihan hyvä setti sinulle on toki 10 parhaan joukkoon valikoitunut. Vaikkakin näiden jälkeen suosittelen vielä 25kg asti menevää turvaistuinta, jotta selkä menosuuntaan matkustaminen tosiaan onnistuisi mahdollisimman pitkään. Huomauttaisin kuitenkin ettei Axissfix mene kovin pitkään selkä menosuuntaan. Vain 87cm asti. Sen siis jättäisin ehdottomasti pois laskuista! Takata Midiä ei taida saada Suomesta.

Täällä vielä oma lähestymistapani: http://turvaistuimet.blogspot.fi/2017/11/turvaistuimen-valinta.html?m=1

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Kiitos kommentista! Oletpe tehnyt melkoisesti duunia kootessasi blogiin tietoa turvaistuimista. AxissFix putosi pois potentiaalisten listalta juuri mainitsemasi seikan takia ja Takatalle en löytänyt kunnollista jälleenmyyjää koko Euroopasta. Päädyimme itse asiassa Cybexin uutuuteen eli Sirona Q:hon. Olisipa kiinnostava kuulla, mihin itse lopulta päädyit vastaavassa tilanteessa. Sitä tietoa en blogista löytänyt :)

Taru (turvaistuinblogi)

Cybex Sironasta Sirona Q:hun hyppääminen oli kyllä todella hyvä valinta. Runko on muuttunut sen verran, että uusi i-Size malli menee hiukan pidempään (n. 100cm->105cm) ja lapselle jää vähän paremmin jalkatilaa. Lisäksi vanha Sirona on ilmeisesti useammallekin lapselle aiheuttanut pahoinvointia pyöreän muotonsa takia (ja vaihto toiseen selkä menosuuntaan istuimeen on auttanut). Uusissa Sironoissa ei ole tiedettävästi samaa ongelmaa. 

Meille tuli Axkid Minikid. Minikid mahdollistaa selkä menosuuntaan matkustamisen pisimpään kaikista. Aina 125cm/25kg asti. Istuin on läpäissyt ruotsalaisen Plus-testin, jossa mitataan nimenomaan niskaan kohdistuvia voimia (jotka ovat ratkaisevassa osassa kun tarkastellaan selviytyykö lapsi pahasta kolarista vai ei). Vaihtoehto olisi sinänsä voinut olla myöskin jokin pienempi istuin ensin ja Minikid vasta sen jälkeen loppuajaksi. Meillä ei kuitenkaan ole omaa autoa, joten turvavyökiinnitys on melko ehdoton. Minikidissä kiinnitys on vieläpä muita helpompi. Samoin se, että Minikid sopii yleensä muutenkin hyvin autoon kuin autoon koosta riippumatta. Samoin tietysti plussaa siitä, että istuin menee pitkään kun käyttökertoja ei kuitenkaan ole edes viikottain. Meille ei siis ole suuresti iloa ovelle käännettävyydestäkään. 

Olin ajatellut olla mainitsematta omaa istuinvalintaamme blogissa koska jokaisen pitäisi valita toki paras istuin omalle lapselleen ja omaan autoonsa ja omaan elämäntapaansa sopien. Vaikka Minikid oikeastaan voisi olla erinomainen ratkaisu lähes kaikkiin tilanteisiin, en sitä sinänsä ole blogissa halunnut niin selkeästi mainostaa. Lisäksi Minikidin ongelmana on, ettei sitä saa mistään liikkeestä Suomesta (ainoastaan nettikaupoista) ja istuinta olisi kuitenkin hyvä aina sovittaa. Axkid on nyt kuitenkin lupaillut, että tämän vuoden aikana tulisi viimein. :) Blogistatistiikkaa lukien olen kuitenkin huomannut, että moni kaipaisi kokemuksia Minikidistä, joten suunnitteilla on kyllä vielä postaus itse istuimesta ja siinä yhteydessä varmastikin mainitsen sen meiltä löytyvän. :)

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Kiitos perusteellisesta kommentista ja oman valinnan julkistamisesta. Arvostan!

Uuden Sirona Q:n etu on monen autoilijan kannalta mainitsemiesi asioiden lisäksi se, että mahtuu pituussuunnassa kuulemani mukaan vähän pienempään tilaan kuin vanha.

Olipa kerta kaikkiaan mielenkiintoista lukea tuosta valinnastasi/valinnastanne. Varsinkin, kun paljastit, että teillä ei ole autoa! Väkisellä tuli mieleen, että kyllä näitä niin eri lähtökohdista hommataan. Yksistään jo lasten koossa samassa iässä on isoja eroja. Puhumattakaan siitä, että toisessa tapauksessa autossa istutaan suunnilleen 14 kertaa viikossa, toisessa kaksi kertaa kuukaudessa. Jollekin 300 km mummulasiivu saattaa olla viikottaista ja toiselle pisin matka on vaikkapa 10 km.

Tsemppiä blogin kirjoittamiseen. Sinulla on mielenkiintoinen aihe!

Laskeutuva rima

Esikoisen tutti keitettiin päivittäin. Luit oikein: keitettiin. Keskimmäisen tutti keitettiin viikottain. Kuopuksen tutti - on keitetty. Esikoinen ei varmasti päässyt ryömimään villakoirien seassa. Kuopus on päässyt joskus ryömimään muuallakin. Esikoinen ei taatusti syönyt ruuan muruja pöydän alta. Kuopukselle keittiön lattia on synonyymi seisovalle pöydälle.

Mitäs vaihetta raskaudessa eletään?

Kun joku kysyi ensimmäistä lastamme odottaessamme jotain raskauden etenemisestä, osasin nimetä päivän jolloin kulmakarvat alkoivat kasvaa. Kolmannen kohdalla vastasin asiasta kyselleille kuukausien ajan, että sikiö on jauhelihapaketin painoinen. Niitä paketteja kun löytyy mukavasti 250-1000 gramman painoisina.

Ristiäiskuvat

Esikoisen ristiäisissä vieraille ojennettiin valmiiksi painetut kiitoskortit käteen heidän lähtiessään juhlista. Kolmannen kiitoskorttikuvat ovat toistaiseksi vain tietokoneen kovalevyllä. Hän on täyttänyt vuoden. Hävettää.

Lämpötilatäpinä

Esikoisen kylpyveden lämpötila säädetiin 37 asteeseen niin tarkasti kuin äitiyspakkauksen mittarilla kykeni. Oikeasti! Kuopuksen pesuveden lämpötila on arvioitu sopivaksi kyynärpäätä veteen kastamalla. Lapsi on edelleen ihan hyvävointinen.

Olin myös tilaamassa pieniä lämpömittareita vaunukoppaan ulkonukutuksia varten asennettaviksi. Yksi pääpäähän, yksi toppapussin sisään ja yksi jalkopäähän. Onneksi jäi tilaamatta. Jos olisivat tulleet vastaan kuopuksen ensimmäisten ulkounien aikoihin, olisin luultavasti tikahtunut nauruun.

Kiinteiden aloitus

Esikoisen kohdalla mietimme varmaan pari viikkoa miten ja milloin hän saa ensimmäisen kerran kiinteitä. Kolmas sattui olemaan pöydän lähellä joku kerta neljä kuukautta täytettyään ja niin hän sai ensimmäisen kerran perunaa.

Vauvakirjat

Klassikko! Ystävämme on kolmas lapsi. Hän selitti esikosemme vauvavuoden aikana, kuinka hänen vauvakirjassaan osa teksteistä on kirjoitettu isoveljen käsialalla. Nauratti. Ei naurata enää. Vauvakirjaa on ihan hyvä täyttää viivellä valokuvien ja videoiden perusteella.

Äänimaailma

Esikoisen päiväuniaikaan pidimme auki telkkaria tai radiota, ettei hän tottuisi liikaan hiljaisuteen. Kolmannen lapsen kohdalla tästä asiasta ei varsinaisesti ole tarvinnut huolehtia.

Kuvien ja videoiden määrä

Kuopuksen ensimmäisestä vuodesta on paljon mediaa. Esikoisen debyyttikaudesta on sekä videoita että kuvia kuitenkin paljon enemmän. Paljon. Tätä ei kuitenkaan pidä lukea niin, että kuopuksen kasvamista olisi tallennettu liian vähän. Tämä pitää lukea niin, että esikoisen kuvista olisi voinut ihan hyvin jättää ottamatta/tallentamatta joka toisen.

Moni asia ei silti ole muuttunut

Vaikka monta asiaa on unohdettu otettu rennommin kolmannen kohdalla, niin enemmän on niitä asioita, jotka eivät ole muuttuneet. Esimerkiksi rakenneultrassa (ja synnytyksessä) olen ollut joka kerta ainakin kolmella tavalla äärimmilläni. Äärimmäisen onnellinen. Äärimmäisen kiitollinen. Ja äärimmäisen kiinnostunut kuvantamisteknologiasta.

Edelleenkään sellaista räntäsadetta ei ole, joka ei unohtuisi, kun vauva konttaa työpäivän jälkeen ulko-ovelle vanhempaansa vastaan, hymyilee ja jokeltaa.

Yksi maailman parhaista fiiliksistä syntyy, kun vauva nukahtaa kainaloon. Se kokemus on aina yhtä hieno.

Ja niin kliseeltä kuin se kuulostaakin: vauvan kasvun ja kehityksen seuraaminen on huikeaa! Olipa konttaamaan alkava, vilkutuksen oppiva tai hymyyn vastaava vauva ensimmäinen, toinen tai kolmas, niin sydämessä läikähtää ja sukulaisten kännykät piippaavat kuvaviestiä.

Ps. Anna minun arvata! Voisit olla kiinnostunut myös pohdinnastani: mitä kolmas lapsi on muuttanut?

Kommentit (2)

Joopu

Kiitos illan nauruista :) yllättävän paljon on osannut höllätä jo ensimmäisen lapsen kohdalla, aluksi tuttia keiteltiin vähintään viikoittain mutta nyt en muista milloin viimeksi kymmenkuisen tutti on edes pesty. Ja tuo syliin nukahtaminen, maailman paras tunne. Tosin siihenkin on vähän turtunut, koska poika ei ole lähes puoleen vuoteen nukahtanut muualle kuin syliini tai päiväunille rattaisiin..

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Ole hyvä! Mukava kuulla, että tekstistä on ollut iloa. Olet kyllä erittäin oikeassa tuosta syliin nukahtamisesta. Jos se on ainoa tapa, niin väkisinkin kokee pientä inflaatiota. Kuten nyt mikä tahansa, mitä on tarjolla liikaa.

Seuraa 

Lasten kanssa päivät ovat pitkiä, mutta vuodet lyhyitä. Isäkuukaudet kertoo koti-isän näkökulmasta miksi.

Tämä on isäblogi perhe-elämästä kolmen lapsen kanssa. Täällä kuulostellaan riemunkiljahduksia ja ankeuden parahduksia rivarikämpässä. Kuultavaa riittää, sillä tenavat ovat syntyneet -11, -14 ja -16. Äänekkyyden vastapainoksi perheemme viihtyy keskittymistä vaativan tekemisen parissa sekä ulkona.

Kirjoittaja on univelkainen isä sekä aviomies, jonka luonnehdintaan riittää kolme hashtagia: perhe, liikunta ja kokeilintätäitse.

Isäkuukaudet löytyy myös Facebookista, Instagramissa ja Blogit.fi:stä. Olet tervetullut seuraamaan ja ennen kaikkea keskustelemaan!

Blogiarkisto

2018
2017

Instagram