Kirjoitukset avainsanalla äiti

Poiminta

Lapsi muuttaa kaiken -mantra tuli tutuksi, kun odotimme esikoistamme. Olikin melkoinen yllätys, kun vauvan kotiuttamisen jälkeen elämä tuntui useimmilla osa-alueillaan soljuvan entisissä uomissaan.

Kuusi vuotta myöhemmin olen valmis allekirjoittamaan väitteen. Lapsi todellakin muuttaa kaiken. Aiheellinen jatkokysymys on kuitenkin, että monesko lapsi? Tässä katsaus asioihin, jotka kolmas lapsi on muuttanut.

Vanhempia on vähemmän kuin lapsia

Kuvittele, että seisot olohuoneessa ja nyrkissäsi on superpallo. Aukaiset sormesi. Superpallo putoaa lattialle ja alkaa pomppia sinne tänne. Pystyt seuraamaan katseellasi minne pallo pomppii. Ehdit jopa väliin kun huomaat pallon pomppivan Sylvi-tädiltä saadun Ming-dynastian aikaisen posliininorsun suuntaan.

Jatketaan ajatusleikkiä. Otat nyrkkiisi kaksi superpalloa. Avaat sormet. Pallot putoavat ja aloittavat sinkoilunsa sinne tänne. Pystytkö seuraamaan katseellasi molempia? Voit toki seurata, ettei kumpikaan osu Sylvi-tädin posliiniin. Huoneen toisella puolella olevan Anni-tädin posliinin ja pallon kohtaamisesta sinulla ei kuitenkaan ole käsitystä ennen kuin räsähdyksen ääni saavuttaa tärykalvosi.

Tehdään vielä yksi ajatuskoe. Siinäkin nyrkissäsi on superpallot, mutta pudotat ne kädestäsi kaupungin keskustassa, ruuhkaisessa ostoskeskuksessa tai vaikkapa huvipuistossa.

Tämä on tilanne kolmen lapsen kanssa. Vaikka molemmat vanhemmat olisivat läsnä, toinen seuraa alati kahta superpalloa. Silmiä ei kuitenkaan ole kuin toisella puolella päätä.

Jakautuminen kahteen tiimiin

Täyttä perheilyä -blogissa pohdittiin osuvasti sitä, kuinka kolmas lapsi muuttaa perhedynamiikkaa: perhe jakautuu kolmannen syntyessä kahteen yksikköön. Isä ja isommat lapset sekä äiti ja vauva. Vaikka bebe on vuoden, yksiköt on vieläkin helppo havaita esimerkiksi iltatoimien yhteydessä.

Auto

Kaksi lasta ja kaksi aikuista on melko helppo siirtää paikasta toiseen millä tahansa peltilehmällä, jossa on tavaratilaa enemmän kuin pyöräkärryssä. Kolme alle kouluikäistä on eri juttu. Yhtään kärjistämättä voi sanoa, että vaihdoimme kaaran kolmannen lapsen vuoksi.

Oma aika - mitä se on?

Jos lähtee viettämään omaa aikaa, puolisolle tyrkätään kolme superpalloa. Ei kovin kohtuullista. Kun pomppiminen illan tullen rauhoittuu, voi ihmetellä, kuinka paljon roskaa, pyykkiä, tiskiä ja muuta pikkutaskia viisihenkinen perhe tuottakaan.

Hoitoapujen väheneminen

Lapsillamme on 2 + 2 isovanhempaa. Superpallovertaus käy myös heihin. Mummo ja pappa vetävät hyvin, kun kummankin tarvitsee pitää silmällä vain yhtä superpalloa. Mutta yhdelle isovanhemmalle kaksi kimpoilevaa on haaste.

Kuulosuojainten tarve

Ei meillä nelihenkisenäkään perheenä varsinaisesti hiljaisuuden retriittiä vietetty. Kolmas lapsi on nostanut äänenpaineen huolestuttavalle tasolle. Kun kaksi vanhempaa leikkii, syntyy ääntä. Totta kai. Kun nuorin haluaa huomion, hän älisee niin, että ääni nousee leikkien ääntä ylemmäksi. Totta kai. Mutta se johtaa taas isompien volumen kasvamiseen. Sitten taapero tarvitsee taas vähän enemmän ääntä saadakseen huomiotarpeensa läpi...

Lähdöt

Lähteminen (talvella) mihin tahansa on sujuvuudeltaan jotain kesäkelillä tapahtuvan murtsikkahiihdon ja suomalaisen julkisen liikenteen väliltä. Parhaiten sitä kuvaa Miljoonasateen 506 ikkunaa -biisi hieman versioituna: “506 vaatetta näillä lapsilla on kaikkiaan. Niitä puetuksi kai milloinkaan en saa. 506 vaatetta. Kun kamppeen viimeisen päälle saan, niin alusta täytyy mun taas aloittaa.”

Väittäisin, että kolmas lapsi muuttaa elämää jopa enemmän kun toinen lapsi ensimmäisen jälkeen.

En kuvitellut kolmea -blogissa on julkaistu tarkkanäköinen analyysi samasta aiheesta. Sen mukaan kolme menee siinä missä kaksikin, vain jos kysymyksessä on pulla.

Isäkuukausien Facebookiin ja Instagramiin mahtuu vielä seuraajia. Tervetuloa mukaan! 

Kommentit (2)

Vierailija

Kokeile tuota pukemista niin että asettelet ulkovaatteet eteisen lattialle tyyliin sukat, mahdolliset välipusero ja -housut, kauluri, haalarit, joissa kengät sisällä ja se kumilenkki kengänpohjan ali hattu ja rukkaset. Lapsi sitten alkaa itse pukea tuossa järjestyksessä. Sisävaatteet voi tietysti laittaa samalla lailla lastenhuoneen lattialle. Kun sujuu nopeasti ja hyvin niin saa tietenkin kehut, päänsilityksen ja suukon, aluksi ehkä jonkin naminkin hyvästä suorituksesta tai ainakin sen yrityksestä. Nami viimeistään siinä vaiheessa kun koko ketju meni nurisematta läpi.

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Mukavaa, että kommentoit! Itse asiassa tuollainen "jana" on aina silloin tällöin käytössä. Se kieltämättä helpottaa lähtöä. Nyt kun luin kommenttisi, niin tajusin tekeväni siinä kuitenkin järjestelmällisesti virheen. Kasaan 6-vuotiaan ja 3-vuotiaan jonot nimittäin vierekkäin eteiskäytävään. Siitä tulee usein kitkaa, kun toinen on liian lähellä, liian kaukana, liian nopea tai jotain muuta liian. You know.

Pitäisi tietenkin laittaa jonot lasten omiin huoneisiin kenkiä lukuun ottamatta!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Hyppäsin oravanpyörään kuusi vuotta sitten. Silloin meille putkahti (naiset, älkää ottako verbivalintaa liian kirjaimellisesti) ensimmäinen lapsi. Olen oppinut paljon sellaista, josta kukaan ei puhunut etukäteen mitään.


1. Kuinka paljon lasten varjolla rahastetaan. "Kai haluat lapsellesi parasta?" Joo, kyllä, laitetaan niihin tonnin Emmaljungiin vielä aluvanteet ja lisäpitkät.
2. Vaikka rahastus unohdettaisiin, niin kyllä muksuihin uppoaa dollareita, euroja, puntia ja juaneita. Vaatteet ja kengät maksavat sen mitä aikuisten versiotkin, mutta ne jäävät lapsilla pieniksi jopa nopeammin kuin pikkujouluhynttyyt aikuisilla joulunpyhinä.
3. Kuinka hyvin ihminen mukautuu toimimaan väsyneenä. En ole tottunut väsymykseen. Se on edelleen ankea olotila. Unenpuute on elämänlaatua ankarasti laskeva puutostila. Mutta vielä kuusi vuotta sitten kova väsymys lamautti minut. Nykyään pystyn toimimaan väsyneenäkin.
4. Kuinka ulosteesta tulee luonteva asia. Pienten lasten kanssa skeidaan liittyvää huoltoa joutuu tekemään niin paljon, että siihen itseensä ei kiinnitä enää huomiota. Niin kauan kuin se on omien jälkeläisten pusertamaa.
5. Kuinka lapsiin kiintyy hiljalleen. Ei siellä synnärillä tule mitään hokkus pokkus vili jokkusta, että tässä on sun rakas lapsesi, ole hyvä. Aluksi mies ei pysty tekemään vauvan kanssa juuri mitään. Paitsi sietämään kakkaa. Ja silti pojot vie nainen, joka tarjoaa miellyttävästä pakkauksesta maitoa. Kiintymys kasvaa lapsen varttuessa.
6. Kuinka ajan kulumisen huomaa parhaiten lasten kasvamisesta. Isäni oli (tässäkin) oikeassa jo vuosikymmeniä sitten, mutta minua lause huvitti vielä puolentusinaa vuotta sitten.
7. Kuinka kokonaisvaltaista hommaa vanhemmuus on. Monta kertaa päivässä joutuu kolmen lapsen kanssa toteamaan, että “kaikki asiakaspalvelijamme ovat juuri nyt varattuja - please hold!”
8. Kuinka idioottimaisesti lasten vaatteiden koot merkataan. 56 cm, 62 cm, 68 cm, 74 cm... Eli (56 + 6X) cm. Kuuden senttimetrin välein. Haloo! Kenen lapsi kasvaa kuuden senttimetrin kasvupyrähdyksin? No, ei kai viiden sentin pyrähdyksinäkään, mutta jotenkin 55, 60, 65, 70, 75 olisi helpompi. Nykysysteemin on varmasti kehittänyt joku britti.
9. Miten valtavasti lapset syövät ja juovat. Tenaviemme yhteenlaskettu ikä ei ole vielä kymmentäkään, niin hirvittää. Jahka summa on suunnilleen 50, pitänee hommata ruokaostoksia varten kuomukärry.
10. Lapset aiheuttavat tunteiden vuoristoradan. Tai paremminkin sinikäyrän. Huipulta mennään varmasti pohjalle, mutta yhtä taatusti noustaan uudelleen ylös. Viha ja rakkaus. Epätoivo ja toivo. Siinä lapsiperheen jin ja jang. Esimerkkinä voi mainita, kun nukutin lapsiamme hankalana iltana toista tuntia. Kammarissa syntyi jälleen melua. Vihaisena kysyin jo ovelta, että mitä nyt taas. Esikoinen kirkkain silmin: "Tällaisia me olemme!" Eipä siinä voinut kuin nauraa ja leppyä.
11. Kuinka ällöttävistä yksityiskohdista synnyttäneet naiset juttelevat avoimesti. Jos sinulla on lapsia, niin tiedät kyllä. Jos sinulla ei ole lapsia, et varmasti halua tietää.
12. Lasten oppimiskyky ja muisti ovat aikuisen käsityskyvyn ulkopuolella. Selitäpä viisivuotiaalle puolihuolimattomasti momentinrajoittimen toiminta kaapin saranoita kiinniruuvatessasi. Kuukausien päästä lapsi kysyy papalta ruuvaustilanteessa: “Pitäisikö käyttää momentinrajoitinta?”
13. Kuinka paljon aikaa menee ruokarumbaan ja pyykkisambaan. Aamu- ja iltapuuron laittaminen on pala kakkua, mutta syöttämiseen meneekin helposti puoli tuntia per päivän pääty. Lounas ja päivällinen ovat lämpimiä ruokia. Tiedät kyllä, kuinka paljon lämpimän ruuan valmistamiseen kuluu aikaa. Ja sitten vielä hedelmä-kasvis-marja -tyyppisen välipalan loihtiminen iltapäiväksi. Pyykinpesu tiivistyy kolmeen sanaan: joka ikinen päivä.
14. Kuinka käsittämättömän kipeää Duplo-lego käy, kun sen päälle astuu. Tai kun sellaisen päälle kääntää unissaan kylkeään. Omassa sängyssään.
15. Kuinka lujille parisuhde hetkittäin joutuukaan. Välillä tuntuu, että pelaamme eri joukkueissa. Vaikka eihän se niin ole. Ruotsissa on käsittääkseni laki, joka estää avioeron hakemisen, jos parilla on alle kaksivuotias lapsi. Fiksua.
16. Kuinka paljon lapsista huolehtiikaan. Vanhempi kollega lausui osuvasti, että huolten määrä on vakio. Pienet lapset - paljon pieniä huolia. Vanhemmat lapset - harvemmin, mutta isompia huolia.
17. Se on vain vaihe. Hokema todellakin pitää paikkaansa. Vaihe tosin saattaa kestää päivän tai kaksi vuotta. Lasten kanssa ei kannata tottua status quoon. Kun tuntuu, että jokin sujuu, tulee takapakkia. Ja toisaalta, kun tunnet olevasi jonkin asian kanssa katkeamispisteessä, helpotus on yleensä jo nurkan takana.
18. Miten äärettömän paljon noista pikkupaviaaneista voikaan välittää!

+ Kuinka minusta on tullut joissakin asioissa kukkahattuinen. Eskarista leikkeihin tullut väkivalta ärsyttää ja Youtube näyttäytyy ajoittain suorastaan vihollisena. Taitaa vastuu painaa miehen niskassa. Keski-ikäistymisestä ei voi olla kysymys. Eihän?

Isäkuukaudet on myynyt sielunsa somelle: Facebook, Twitter ja Instagram. Tiedät mitä tehdä! Ensiksi mainitun puolella tulossa taas arvontakin ennen ensilumia.

Viikonlopun vauhtia - hienoa katseltavaa, kun sisarusten välinen yhteinen leikki sujuu. Aina niin ei ole. Ei todellakaan!
Viikonlopun vauhtia - hienoa katseltavaa, kun sisarusten välinen yhteinen leikki sujuu. Aina niin ei ole. Ei todellakaan!

Kommentit (6)

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Olen Eeva varsin onnellinen, että blogini on saanut ensimmäisen vakiokommentoijan. Kiitos, että olet! 

Tätä bloggausta, kuten kaikkea Isäkuukausissa, saa ilman muuta jakaa!

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Kiitos kommentista! Niin, eiväthän nuo varmasti meidän perheen spesiaaleja ole, vaan samansuuntaisia tuntemuksia lienee useimmilla vanhemmilla. Ellei jopa kaikilla.

Typyjen äiti

Osuttu niin nappiin että meinaa tämä toista odottava äiti ihan kyynelehtiä. (Joo ne hormoonit!) Ehkä lisänä se että vaikka kuinka ajatteli olevansa tietynlainen vanhempi, kun sai sen pienen käärön syliin niin muuttui kyllä kaikki ihan päälaelleen. Huomaa että on paljon pehmeämpi kuin kuvitteli.

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Kiitos, että jätit kommentin! Joo, ne on nimenomaan ne hormoonit. Niitä samoja näyttää jylläävän äitien (ja isienkin) elimistössä esimerkiksi ensimmäisenä eskaripäivänä ja koulujen kevätjuhlissa ;) Täytyy myös myöntää, että pehmenemistä on tapahtunut itsessänikin. Ennen lapsia kuvittelin esimerkiksi olevani uraihminen. En todellakaan ollut. Tai ainakaan enää en ole, koska tiedän uran takomisen olevan pois lapsilta.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Onhan näitä liputuspäiviä. Lauantaina saatiin yksi erittäin hyvä lisää, kun siniristiliput hinattiin mastoon ensimmäistä kertaa Suomen luonnon kunniaksi. Me kävimme juhlan kunniaksi (ja mielenrauhan vuoksi) kiertämässä sunnuntaina läheistä luontopolkua.

Kuten pääkuvasta näkyy, lapset innostuivat merkkipäivän huumassa ihan halailemaan puita. Minusta näyttivät hetkittäin aivan ihmislipuilta luonnon omassa lipputangossa. No, totta puhuen he kylläkin yrittivät liukua puuta pitkin kuin leikkipuistojen kiipeilytelineissä.

Kiersimme nuotiopaikalle metsäpalosta alkukesällä kärsineen maaston kautta. Vaimo ja kuopus rullailivat kuntopolkua samaan osoitteeseen ja sitten nautimme koko porukalla suoleen tungettua lihamössöä ja juomaa, jota syntyy tropiikista saakka raahattujen papujen jauhamisen ja pohjoisen maidon liitosta. 

Kuvat puhukoon puolestaan. Metsässä ja luonnossa oli jälleen hyvä olla. Kuten aina!

 

Ps. Ihanasti sopiva -blogissa on kerrottu metsä & lapset -kombinaatiosta ammattimaisemmasta näkökulmasta. Jos et jaksa lukea, niin tiivistän kolmeen sanaan: metsä tekee hyvää!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Poiminta
Hauska!

Hallitus on pitkin syyskesää vihjaillut, että baarin aukioloaikoja pitäisi rajoittaa. Olen nyökytellyt, vaikka kanta-asiakkaan yöelämä ei untani olekaan häirinnyt samassa määrin kuin hallituksen unta.

Kahdeksan kuukauden tarkastuksessa neukkutäti oli vahvistanut näkemyksen: maitobaari kiinni iltasyötön jälkeen. Kymmenen kilon elopainon saavuttanut vauva kyllä pärjää yön ilman drinkkejä. Yösyönti kuuluu vain jouluun!

Mielenkiintoista asiassa on, että vauvamme ei juurikaan heräillyt öisin ollessaan pieni, kuten kerroin kuuden kuukauden katsauksessa. Ensimmäinen flunssa kuitenkin siirsi hyvät yöt muistoiksi vauvakirjan sivuille ja loppukesästä suunta oli vain huonompaan. Vauva saattoi herätä viisikin kertaa yön aikana maidolle. Vain nukahtaakseen lämpöön ja tuttuun makuun.

Väärä uniassosiaatio parahtivat sekä neukkutäti että internet asiasta kuullessaan. Oli siis todellakin aika ryhtyä rajoittamaan baarin aukioloaikoja. Lakiluonnos oli kahden isomman muksun kohdalta tuttu: äiti nukkumaan eri huoneeseen kuin vauva ja isä. Isän toimenkuvana tarjota lohtua vieroitusoireisiin aamukuuteen saakka, minkä valitsimme baarin aukeamisajaksi.

Ensimmäinen yö

Meillä meni vauvan kanssa tosi hyvin yhteen. Tai itse asiassa puoli yhteen saakka. Sitten oli hänen mielestään aika siirtyä baariin. Yritin hyssytellä ja laulaa epävireisesti, mutta olemattomin tuloksin. Vauva protestoi huonontunutta palvelutasoa välillä selkätreeninkin sisältäneellä itkulla. Näillä hetkillä nappasin pettyneen ihmistaimen syliin rauhoittumaan. Myrskyn tyynnyttä hivutin käärön takaisin pinnikseen. Takaraivoni ehti nippa nappa maistaa tyynyn pehmeyttä, kun parku alkoi uudestaan.

Puolentoista tunnin jumpan jälkeen luovuin kauniista ajatuksesta, että vauva oppisi nukahtamaan omaan sänkyynsä. Otin muksun viereeni ja sammahdimme kumpikin jumpasta väsyneenä varsin nopeasti.

Vauva nousi vielä yön aikan pariin otteeseen barrikadeille (lue: itkemään konttausasentoon), mutta rauhoittui nopeasti tutittelulla. Kun vaimo kömpi aamulla makkariin, vastassa oli jälleennäkemisestä iloinen vauva ja väsynyt isä. Miten voikin yksi huono yö väsyttää niin? Miten ihmeessä vaimo on jaksanut tuollaista settiä neljättä kuukautta?

Aamusumpilla synkronoin aktiivisuusrannekkeen tiedot nettiin ja taisin hakea hieman arvostusta/sääliä tutkimalla isoon ääneen valvomisjaksoja.

Toinen yö

Vaimo jatkoi retkeilyään lastenhuoneessa. Vauva nukkui huomattavan hyvin edellisyöhön verrattuna. Ja koko yön omassa sängyssään, mitä nyt yhden kerran syliteltiin. Luit oikein: vekara nukkui koko yön omassa sängyssään. Kyllä aukiolojen rajoittamisessa on järkeä!

Aamulla en enää jaksanut synkronoida aktiivisuusranneketta, koska tiesin, että yön vaiheissa ei olisi mitään, millä leveillä.

Kolmas yö

Kolmas yö kahdestaan vauvan kanssa oli uskomaton. Tiivitaavi nukkui tilavasti omassa sängyssään, minä ahtaasti yksin 180 senttisessä. Pari kertaa havahduin, kun pätkä rapisutteli pinnasängyn reunasuojia kynsillään. Mutta koska muuta audiohälytystä ei annettu, tyydyin vain kääntämään kylkeäni.

Aamulla säikähdin – ei yhtään tutitusta, ei yhtään kitinää. Siis ei koko yönä!

Neljäs yö

Vaimo palasi makuuhuoneeseen nukkumaan retkeiltyään kolme edellistä yötä isompien lasten kanssa tytön huoneen lattialla. Isommat lapset protestoivat. Vauvaa ei kiinnostanut, hän vain nukkui katkotta aamuun.

Viides ja kuudes yö

Vauva heräsi kerran kumpanakin yönä, mutta rauhoittui vaimon suorittamalla tutittelulla. Yes, edes baarin tuoksu ei siis kirvoittanut ilmoille vaatimusta baariin pääsemisestä.

Seitsemäs yö...

... on tuleva yö. Eiköhän se hyvin mene. Jo tässä vaiheessa uskaltaa kuitenkin kirjoittaa, että kylläpä oppi tämäkin muksu helpolla, että yö ei ole juomista varten.

pst. Isäkuukausia voi seurata Facebookissa ja blogit.fi:ssä. Viime aikoina olen yritän hahmottaa myös, miten Instagramia käytetään, mutten kyllä ole varma, olenko tajunnut sen syvintä ideaa. Joka tapauksessa olisi mukavaa, jos liittyisit seuraajien joukkoon :)

Kommentit (4)

Vierailija

Hienosti toteutettu vieroitus yösyömisestä 👍 Ja aina yhtä hauskasti kirjoitettu 😊

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Kiitos kommentista! Tuo meni kieltämättä nappiin. Aika sitten näyttää, kuinka kestävästi muksu asian oppi.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Lasten kanssa päivät ovat pitkiä, mutta vuodet lyhyitä. Isäkuukaudet kertoo miksi. Tämä isäblogi kuulostelee viisihenkisen perheen riemunkiljahduksia ja ankeuden parahduksia rivarikämpässä. Kuultavaa riittää, sillä tenavat ovat syntyneet -11, -14 ja -16. Äänekkyyden vastapainoksi perheemme viihtyy keskittymistä vaativan tekemisen parissa sekä ulkona.

Kirjoittaja on univelkainen isä sekä aviomies, jonka luonnehdintaan riittää kolme hashtagia: perhe, liikunta ja kokeilintätäitse.

Isäkuukaudet löytyy myös Facebookista, Instagramissa, Blogit.fi:stä, Bloglovinista ja jossain määrin myös Twitteristä. Olet tervetullut seuraamaan ja ennen kaikkea keskustelemaan!

Blogiarkisto

2017

Instagram