Kirjoitukset avainsanalla arvio

Kaupallinen yhteistyö Aku Ankka Juniorin kanssa

Esikoisemme oppi lukemaan viime syksynä. Koska hän on erittäin kiinnostunut monesta asiasta kaikesta, olin varma, että lukuintoa riittäisi kuin Martoilla niksejä.

Vaan väärässä olin jälleen. Nassikka on keskittynyt lähinnä teiden nimiin, kauppojen logoihin ja tuotemerkkeihin. Hän ei ole kunnolla innostunut edes kirjahyllyssään asuvista ytimekkäistä kapitaalein ja tavuviivoin kirjoitetuista tarinoista. Ei, vaikka aiheet ovat hänestä varmasti kiinnostavia.

Ennen kuin kirjoitan seuraavan lauseen, kirjoitan tämän: ymmärrän hyvin, että kohta ykköselle menevällä ei varsinaisesti ole kiire Sinuhe egyptiläisen kimppuun. Tajuan myös, että yksittäisistä sanoista ja lyhyistä lauseista se lukeminen alkaa. Niiden ymmärtäminen on varmasti motivoivaa ja palkitsevaa.

Silti päätimme (no ok, minä päätin) keväänkorvilla järjestää poitsille ja Aku Ankka Juniorille treffit.

Minulla oli kaksi taka-ajatusta. Ensinnäkin uskoin pojan innostuvan lukemisesta sarjakuvien kautta. Toiseksi halusin tutustuttaa juniorimme ja Juniorin toisiinsa, koska Akkarit olivat olennainen osa omaa lapsuuttani. Eikä kenenkään käy kieltäminen, että AA sisältää tuoretta ja laadukasta suomea.

Nyt esikoisemme on siis saanut kourallisen Aku Ankka junioreita. On aika vastata kysymykseen, innostiko AAJ häntä lukemaan.

Rehellisesti täytyy sanoa, että vähemmän mitä luulin. Kyllä hän yhden sivun tarinoita lueskelee, mutta ei mitenkään ahnaasti.

Toisaalta olen huomannut, että lapsi yrittää ensin hahmottaa tarinan kuvien avulla. Jos se ei onnistu, hän alkaa lukea ruutu ruudulta.

Esikoisemme on oppinut kesän aikana myös pienet kirjaimet varsin hyvin. Siinä uskon Akkarin olleen avuksi. Vaikka osa tarinoista onkin painettu kapitaalein, suurimmassa osassa jutuista käytetään pikkukirjaimia.

Ja yksi on jännä. Varsinkin 6v, mutta jossain määrin myös 4v, tuntuu palaavan lehtien pariin uudelleen ja uudelleen. Oman käsitykseni mukaan se johtuu siitä, että lehdissä on eri pituisia tarinoita, varsin laaja “henkilögalleria” (tämä tosin häiritsee itseäni, kun Aku Ankassa seikkaileekin yhtäkkiä Autot-hahmoja tai Nalle Puh) ja aina myös puuhaa, kuten värittämistä, sokkeloita tai jonkinlaisia pulmia.

Aku Ankka Juniori, Sanoma Media Finland ja Vauva ovat osa samaa Sanoma-konsernia.

Tykkäätkö sinä Aku Ankasta? Jos, niin maleksipas Isäkuukausien Facebookiin. Siellä on käynnissä parahultainen arvonta, jossa on palkintona Minä Aku Ankka 2 -jättikirjoja.

Kommentit (4)

Jonnaviia

Aku Ankan tilaamista on pohdittu täälläkin! Kouluunlähtijän kummisedän kanssa sovittiin, että tiedotetaan joulupukille asiasta! Jospa siihen mennessä olisi kirjaimet jokseenkin hallussa ja oikeassa järjestyksessä 🙂

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Itse ainakin tykkään lehtilahjoista, koska the päivänä (olipa joulu tai synttärit) lahjoja tulee yleensä useita, mutta lehti jakautuu usealle kuukaudelle. Siksi peukutan kummisedän ja valkoparran diiliä! Ja kirjaimethan kyllä asettuvat - ennemmin tai myöhemmin.

Andza

Tuo on jännä miten lapset oppii lukemaan. Meilläkin esikoisen ensimmäiset sanat olivat bussien päätepysäkkejä, busseista kun oli kiinnostunut. Vielä 1,5 v sitten Aku Ankan lukeminen 6-vuotiaana oli selaamista, mutta ekaluokan alettua olen huomannut että nyt tarinoita oileasti luetaan eikä vain katsella kuvia.

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Kiitos kommentista! Mielenkiintoista kuulla, että kiinnostus Akkariin on herännyt ekaluokan aikana. Saatamme siis elää hetkiä, jolloin meilläkin tapahtuu "herääminen" :)

Kaupallinen yhteistyö Lasten oman kaupan kanssa.

Nelivuotias on ottanut luvatta kaupan hevi-osastolla sylintäyteisen vesimelonin kannettavakseen. Leveä hymy hyytyy juuri ennen kuin tyttö pääsee esittelemään ostosideaansa minulle – meloni lipsahtaa lattialle ja halkeaa kuin savipitoinen maa hellejaksolla.

Toruni ovat seitin ohuet, sillä katumus paistaa muksun kasvoilta. Punnitsen lähes kolmikiloisen melonin ja nostan ostoskärryyn. Jatkamme hedelmien ja vihannesten keräilyä. Tytön ilme synkkenee samaa tahtia kuin ostoskärry täyttyy.

Kyykistyn ja kysyn, että mikä on?

Minua harmittaa hirveästi, että otin sen melonin ja se putosi ja meni rikki”, tyttö sopertaa. Itku näyttää etsivän vain sopivaa katalyyttiä purkautuakseen.

“Kyllä sinua varmasti harmittaa, mutta ei siinä kuinkaan käynyt. Otetaan iso hali ja jatketaan. Saadaanpahan joku päivä melonia välipalaksi!” rauhoittelen.

Perheemme viisitoista sekuntia Prisma-julkisuudessa jää onneksi käyttämättä, sillä harmitus painuu taka-alalle. Jatkamme shoppailua, ja minä tuuletan mielessäni tilanteesta selviämistä.

Myöhemmin kotona juttelemme episodista vaimon kanssa. Olemme tyytyväisiä, että tyttö osasi itse kertoa fiiliksistään. Aina niin ei todellakaan ole, vaan tomeran tytön huoneen oven helat saavat ottaa vastaan selvittämättömien tunteiden aiheuttamia iskuja päivittäin.

Tunteiden sanoittamisesta puhutaan vanhemmille ja vanhempien keskuudessa niin paljon, että en varmasti ole ainoa, jolla asia kuohuu välillä yli. Vaikka ajoittain suorastaan inhoan koko tunteiden sanoittaminen -termiä, niin täytyyhän se myöntää, että ajatus on fiksu. Minulle todisteeksi riittää esimerkiksi tuo vesimeloni-gate.

Tässäkin asiassa kirjat ojentavat auttavaa kättänsä haparoivan vanhemman suuntaan. Sanoma on kustantanut tänä keväänä ilmestyneen kolmen kirjan Arjen taitoja -sarjan. Niissä käydään Disneyn tuttujen hahmojen avulla läpi paitsi tunteiden hallintaa ja tunnistamista, myös erilaisuuden arvostamista ja myötätunnon osoittamista.

Jokainen kirja sisältää noin kolmenkymmenen sivun tarinan, jonka sekä nelivuotias että eskarilainen jaksoivat hyvin kuunnella kertaistumalta. Haparoivan vanhemman kannalta kirjojen paras osuus koittaa tarinan jälkeen. Loppuun on nimittäin ladottu valmiiksi joukko kysymyksiä, joiden avulla lapsen kanssa voi keskustella kirjan aihepiiristä. Kysymykset ovat sillä tavalla hyviä, että ne eivät alleviivaa asioita liikaa, mutta pistävät silti miettimään.

Kirjasarjan opukset ovat:

  • Inside out: Kiukkupussit
  • Doria etsimässä: Halitaan!
  • Frozen: Ainoa laatuaan

Lasten Oma Kauppa, Sanoma Media Finland ja Vauva ovat osa samaa Sanoma-konsernia.

Kirjakolmikon kuvituksesta junioreiden mieleen parhaiten painunut yksityiskohta: "Kiukku kävi niin kuumana, että Inho paistoi liekeissä vaahtokarkkia!"
Kirjakolmikon kuvituksesta junioreiden mieleen parhaiten painunut yksityiskohta: "Kiukku kävi niin kuumana, että Inho paistoi liekeissä vaahtokarkkia!"

Haluatko voittaa yhden näistä kirjoista itsellesi? Isäkuukausien Facebookissa on arvonta sunnuntaihin saakka.

Kommentit (0)

Kempeleen kunnalla on kolmisenkymmentä leikkipuistoa (kartta)! Olemme purkaneet lasten kanssa energioita lähes niiden kaikkien härveleihin. Ja puramme edelleen - niinpä tämä postaus päivittyy aika ajoin uusilla kokemuksialla ja kuvilla.

Yleiskuvana voi sanoa, että paikkakunnan puistot ovat siistejä, huollettuja ja aitaamattomia. Kaikista löytyy roskakori.

 

Kempeleen leikkipuistojen Top-3 (tsekkaa kuvaukset alta):

Kuunsillanpuisto

Linnalähteen leikkipuisto

Niittypuisto

 

Ja sitten asiaan.

Heimo Kankaan puisto
Sulan maan aikana 2018 läpikotaisin remontoitu puisto on kuin eBay - käytettyä ja uutta sopuisasti rintarinnan. Ilmiölle on kelpo selitys: vanhan puiston toimivat vempeleet on kierrätetty uusien kavereiksi lapsia ilostuttamaan. Nostan ratkaisulle hattua. Enkä vähiten siksi, että sympaattinen ysärikiipeilyteline muistuttaa omasta lapsuudesta varmasti kuin Scooter nuoruuden parhaista vuosista. Toki vanhojen ja uusien laitteiden rinnakkaiselo antaa puistolle aivan omanlaisensa fiiliksenkin.

Tekemistä riittää hyvin. Heimo Kankaan puisto 2.0 on huomattavasti avarampi kuin ensimmäinen versio. Nykyversio on tuonut mukanaan myös hyvän valaistuksen.


Einarintien leikkipuisto
Kauttaaltaan hiekkapohjainen leikkikenttä on niin pieni, että piti oikein tarkistaa, että sitä ei ole rakennettu hiekkalaatikon sisään. Ei, ei ole, sillä alueelta löytyy kiikkujen, liukumäen ja kiipeilytelineen lisäksi hiekkalaatikko.



Eteläpellon puisto
Tämä on jotenkin hyvän mielen puisto. Fiilikseen lienevät syynä avara maisema, pieni tekokumpuilevuus ja koko puiston sijoittaminen hiekkapohjalle. Laitteetkin poikkeavat jonkin verran totutuista olematta kuitenkaan Picassoja Järnefelttien maailmassa.

Ilonpilke
Pieni peruspuisto, jonka kalustuksesta näkee, että energioiden purkupaikka on uusi (valmistunut kesällä 2015). Miniatyyrimäisen liukumäen lisäksi hämähäkkikeinu, pieni jousikeinu, hiekkis ja moderni made in Finland -kiipeilyteline. Niin ja ihmeelliset pompputyynyt, jotka pilkistävät maasta kuin nännit rinnasta. Samassa yhteydessä niin sanottu lähiliikuntapaikka.

Kiiespuisto

Puistoon saapuessa ensivaikutelma on, että tämähän on pieni kuin suurkaupungin omakotitalotontti. Tunne menee ohi, kun huomaa, että puistoon johtavan polun toisellakin puolella on härveleitä. Pienenä sivumausteena staattinen auto -puistoväline, joka ei kuitenkaan ilahduta lapsia kauempaa kuin pyörän venttiilin auki ruuvaamisesta johtuva ilman suhina. Mäkeen rakennettu liukkari on hieno ja harvinaisen turvallinen ratkaisu.

Kokkopuisto
Mukava, metsäinen energianpurkamisalue, jossa on lapsia kovasti miellyttävä iso töyssyliukumäki, joka on rakennettu ovelasti mäkeen. Turvallinen paikka. Autotiet kaukana, eikä kevyttä liikennettäkään käytännössä ole mailla halmeilla. Tilaa on eli Oulun murteella "lääniä piisaa". Vieressä myös lähiliikuntapaikka.

Kotipesä
Puisto, joka nimettiin uudelleen kesällä 2015, kun Kempeleen miestenkin joukkue nousi viimein Superiin? No tuskin, mutta kyllä nimi pesäpallopitäjään sopii (oikeasti nimi juontanee siihen, että samalla kohtaa on aikanaan ollut pesäpallokenttä). Puisto on paikkakunnan ydinkeskustan leikkikenttä. Kalusteet Kompan-jättiläiseltä ja osa ns. kaupunkimallia eli käytännössä kokonaan metallista tehtyjä. Peruspuisto, jossa on helppo piipahtaa, kun hakee passin Ärrältä tai Pirkan Supermarketista. Vieressä toinen pesä, Club Karhunpesä, jossa äänekäs ja vilkas toiminta ajoittuu viikonloppuiltoihin.

Kuovin puisto
Peruspuisto sillä erotuksella, että keskellä on kiipeilypyramidi. Ja vieläpä sellainen pyramidi, johon jo kolme-nelivuotias pystyy kiipeämään. Liukumäen yhteydessä on myös pientä kiipeiltävää ja mukava "laavu" junioreille leikkimistä varten.

Kuunsillanpuisto
Lokakuussa 2016 avattu puisto pomppaa pinnistelemättä Kempeleen puistojen TOP-3:een. Ainakin kolme vermettä, joita on muista kunnan puistoista turha etsiä: vapaasti pyörivä hämähäkkikeinu, aikuisen ja lapsen yhteiseen kiikkumiseen tarkoitettu Tango-keinu sekä vaijeriliukumäen jossain määrin epäonnistunut kilpailija eli torniköysirata. Valaistusta puistosta enemmän omassa blogauksessaan.



Liikennepuisto
Nimensä mukaisesti liikennepuisto, mutta puiston päädyssä on ihan ok leikkikenttä, joka on avoinna silloinkin kun liikennepuiston kaupunki nukkuu. Erikoisuutena pyöreä häkki, jota ei ole tarkoitettu junioreiden jonojärjestyksen ratkomispaikaksi, vaan lajille, jota kutsutaan panna-jalkapalloksi.


Liisankujan puisto
Kempeleen puistoista TOP-3 bubbling under -osastoa. Uusittu 2012-2013. Ja sen huomaa. Uutuuden tuoksu on pois, mutta käytännössä puisto on vasta sisäänajettu. Pirteänä poikkeuksena kamat eivät olekaan Hagsia tai Lappsettia, vaan Puuhaa. Sijaitsee aukealla paikalla, johon aurinko pääsee hyvin paistamaan. Erikoisuutena ihmeellinen neliketjuinen nytkyttelykeinu, jonka perimmäinen tarkoitus lienee vain herättää kummastusta. Tämä on Kempeleen leikkipuistoista lähinnä ostoskeskus Zeppeliniä, matkaa on kuutisensataa metriä.



Linnalammen leikkipuisto
Lähes uutuuttaan hohtava puisto ovelassa paikassa: vieressä on varsin nätti Linnalammen ympäristö. Paikka on suojainen ja rauhallinen. Puisto itsessään edustaa perusleikkikenttien prototyyppiä: jousikeinut, keinut, pieni karuselli ja kiipeilyn sekä liukumäen yhdistävä härveli. Pohja on monista muista puistoista poiketen kuorikatetta.



Linnalähteen leikkipuisto
Puiston erikoisuutena on vinoon asennettu iso pyörivä rengas, jossa voi siis kävellä päällä renkaan pyöriessä. Tässä viihtyy aikuinenkin. Ja varomaton aikuinen taittaa koipensa. Toinen erikoisuus on liukumäen yhteydessä oleva kesäaikaan toimiva "ääniboxi". Kun laatikon päällä hyppii, sielä kuuluu töräyksiä, tuuttauksia, pärähdyksiä, linnunlaulua ja vaikka mitä. Jopa enemmän kuin radion luontoillassa. Läheiseltä mäen nyppylältä löytyy lisäksi isommillekin sopiva kiipeilyverkkopyramidi, jonka nuoriso omii iltaisin.



Lukkarin puustelli
Vuonna 2014 uudistettu tilava puisto, jossa viihtyvät myös perhepäiväryhmät. Vermeitä on moneen makuun ja ne ovat siis uusia. Vieressä sijaitsee lähiliikuntapaikka, jossa aikuinenkin saa veren kiertämään muutenkin kuin tenavia kiipeilytelineessä auttamalla. Ikävä kyllä lähiliikuntapaikka on sen verran syrjässä puistosta, että omien kullannuppujen seuraaminen ei onnistu jumpaten. Kuului aikoinaan tämän blogin Top3:een.



Marjasuontien leikkipuisto
Puistojen makaronijauhelihalaatikkoa - toimivaa perussettiä ilman krumeluureja. Sijaitsee ihan Köykkyrin hiihtokeskuksen vieressä eli muu perhe voi hengailla täälläkin, kun äiti/isä osallistuu vaikkapa Nuts Köykkyri pre-Xmas uphill raceen.

Metsärinteen puisto
Perinteinen ja mukava. Liukumäki on puiston kokoon nähden iso, mutta portaat ovat hieman vaaralliset yksinkertaisine kaiteineen! Lähialueelle nousee uusia komeita taloja kuin kastematoja sateiselle tielle. Jos veikata pitäisi, niin tämä puisto kokee uuden nousun lähivuosina.



Niittypuisto
Pari vuotta sitten uusittu puisto on ehdottomasti yksi Kempeleen parhaista ja paras Nelostien länsipuolella. Modernit, monipuoliset rakennelmat ja siisti yleisilme. Tällainen leikkipuisto voisi olla asuntomessualueella. Varsin suosittu paikka. Merkittävänä extrana vaijeriliukumäki puiston vieressä.

Paiturin leikkipuisto
Puisto oli remontissa kesän ja syksyn 2018, eikä ruljanssi todellakaan ollut pientä pintaremonttia -tyyppinen. Lopputulos taitaa olla yhtä vermettä vaille uusilla kalusteilla koottu temmellysalue, joka on visuaalisesti ehdottomasti yksi Kempeleen tyylikkäimmistä. Erikoismaininnan ansaitsevat kokonaisen pienen perheen yhtäaikaiseen hurvitteluun soveltuva riippukeinu ja paikkakunnan ainoa leveä liukumäki, johon siis mahtuu kaksi taaperoa laskemaan rinnakkain. Puistossa on myös yhden lapsen istuttava karuselli, joka saa lapset hihkumaan ja vanhemmat voimaan pahoin jo pelkällä toimintaperiaatteellaan.




Pohjanpalon leikkipuisto
Old school -leikkipuisto. Kaikki kuitenkin kunnossa. Tämä on kuin Nokia 3110. Aikanaan moderni, mutta edelleen toimiva. Nykyään kuitenkin harvinainen, koska tekniikka on mennyt eteenpäin. Puisto on saattohoidossa eli sen vermeitä ei enää korjata, vaan rikkimenneet poistetaan. Syynä hieman etelämmäksi 2016 syksyllä valmistunut Kuunsillanpuisto.



Ransatien leikkipuisto
Jos tämä puisto olisi ihminen, se olisi vastikään juhlinut täysi-ikäisyyttä. Juhliin olisi mahtunut hyvin väkeä, sillä paikka on avara ja härvelit etäällä toisistaan. Vain parin keihäänheiton päässä on toinen ihan ok -tyyppinen puisto eli Kokkopuisto.



Riihitien leikkipuisto
Pieni ja selkeästi vähällä käytöllä oleva puisto. Sijaitsee todella rauhallisesti asutuksen keskellä ja kentälle johtaa vain yksi polku. Kiikut, jousikiikku, hiekkalaatikko ja liukumäki/kiipeilyteline-symbioosi.

Rinnepolun leikkipuisto
Vanhan asutusalueen keskellä vanha, yksinkertainen puisto. Lienee kuitenkin Kempeleen ainoa, jossa voi siirtää nälkää pöydän äärellä syömällä! Miljöö on mukava, eikä kävijöitä jäljistä päätellen ole haitaksi saakka.

Rytitien leikkipuisto
Puisto, josta tulee väkisin mieleen tanssilava! Keskellä on iso tyhjä tila, laitoja kiertää penkkien sijaan vempaimet. Portin läheltä löytyy jopa ajansaatossa ränsistynyt koppi, josta ei kuitenkaan myydä humppalippuja, vaan kyseessä on perhepäivähoitajien taukotupa. Puisto lienee ajalta, jolloin lavatanssit olivat vielä suhteellisen in. Vermeitä on kuitenkin vuosien varrella selkeästi uudistettu.

Röllipuisto
Puisto vuosimallia 2015 ja vieläpä loppuvuodesta rekisteröity. Hieno, avara ja valaistu. Poika kommentoi puiston ykköslaitetta sanoin "jäätävän mahtavaa" - kyseessä vaijeriliukumäki. Vermeet muutenkin pääasiassa pirteän erilaisia kunnan muihin puistoihin verrattuna. Kolkuttelee jatkuvasti TOP-3 -listan ovea.

 

Tämä ei ole liikennemerkkiin törmännyt vanha apulannan keskipakolevitin, vaan Röllipuiston "arvoitus". Oikea vastaus arvoitukseen on "yllätyspallokori": koriin heitetty pallo tulee alas milloin mistäkin putkesta ja juniorit saavat kiirehtiä ottamaan koppia. Kuvan pallo ei liity tapaukseen.
Tämä ei ole liikennemerkkiin törmännyt vanha apulannan keskipakolevitin, vaan Röllipuiston "arvoitus". Oikea vastaus arvoitukseen on "yllätyspallokori": koriin heitetty pallo tulee alas milloin mistäkin putkesta ja juniorit saavat kiirehtiä ottamaan koppia. Kuvan pallo ei liity tapaukseen.

Sankarinpuisto

Juhannukseksi 2018 valmistunut puisto kolkuttelee TOP3:sta, mutta ei nouse sinne. Jostain syystä testiryhmän kaikki alle 150-senttiset ovat jokaisella vierailukerralla kyllästyneet tähän puistoon hämmentävän nopeasti. En tiedä miksi, sillä periaatteessa kaikki on kunnossa ja modernia. Kalustona hiekkiksen ja kiikkujen lisäksi parikin erilaista liukkarin ja kiipilytelineen yhdistelmää. Lisäksi pieni karuselli, tasapainoilurata ja pari peliä. Avara ja aurinkoinen sijainti.


Tiilimestarinrinne
Old school -osastoa. Varustukseltaan niukka. Pohja on kauttaaltaan pehmeää hiekkaa ja vieressä olevassa kangasmetsässä risteilee paljon polkuja jotka houkuttelevat lasta juoksemaan/karkaamaan. Puisto on saattohoidossa eli sen vermeitä ei enää korjata, vaan rikkimenneet poistetaan. Syynä hieman pohjoisemmaksi 2016 syksyllä valmistunut Kuunsillanpuisto.

Tuomitien leikkipuisto
Muistan sen riemun, kun saimme 80-luvun lopussa ala-asteen pihalle kiipeilytelineen. Se näytti juuri samalta kuin tämän puiston kiintokalusteet! Ja samaa ikäluokka ne lienevätkin. Lisäksi puiston katalogissa on vain kolme tuotetta: kiikut, liukkari ja hiekkis.

Uutelantien leikkipuisto
Kuin edelleen aktiivisessa käytössä oleva 80-luvulla tehty auto. Saisi jo museokilpiin, mutta kun jatkuvalla hoidolla isommat viat on saatu pidettyä pois, niin miksipä hylätä? Liukumäki, hieman nuupahtanut kiipeilyteline, hiekkis ja kiikut. Selkeästi vähäisellä käytöllä nykyään. Sijainti kiva.



Vesitien leikkipuisto
Uff. Puisto ajalta, jolloin miehet olivat rautaa ja laivat puuta. Miljöö on kuitenkin kivaa havukangasta.

Vihiluodon leikkipuisto
Kävimme täällä talvella ja viihdyimme siihen nähden hyvin. Ei mikään uusi enää, mutta useinhan vauvan yöharsoistakin ne kaikkein kuluneimmat ovat lapselle mieluisimpia. "Kaksitorninen linna", jossa on liukumäki, tasapainohaastetta ja liukutanko. Linnan lisäksi hämmentävä kolmenistuttava jousikeinu. Täällä pistäytyessä voi käydä ihailemassa myös merta, sillä rantaan on vain parisataa metriä. Melkein yhtä lähellä on sydämen kierroslukumittareita valmistavan Polarin päämaja, jonka pihalla on hieno Lasse Virenin 5000 metrin olympiajuoksua kuvaava Eino Romppaisen veistos "The last meter".

Aiheeseen liittyvää:

* Pöllökankaan koulun pihassa Oulussa on Kompanin Icon-sarjan kiipeilyteline, jota kuvailisin elektroniikkapelin ja kiipeilytelineen yhdistelmäksi.

* Oulun puolella Hupisaaret tarjoavat kesällä lapsiperheelle vaikka ja mitä. Myös mainion leikkipuiston.

* Otetaan hiekkalelut mukaan -blogi listaa ja arvioi Oulun puistoja kattavasti.

ps. Isäkuukausien Facebookissa ja Instagramissa Kempeleen puistot vilahtelevat varsinkin sulan maan aikaan tuon tuosta. Tule mukaan!

Muutoshistoria:

28.5.2018 lisätty kuvia Linnalähteeltä, Röllistä ja Linnalammelta. Päivitetty Linnalammen kuvausta.

1.6.2018 lisätty yleiskuva Liisankujan puistosta.

4.6.2018 lisätty kuva Vihiluodon puistosta.

6.6.2018 Lisätty maininta, että Heimo Kankaan puisto on toistaiseksi kiinni remontin takia.

3.8.2018 Lisätty kuva Lukkarinpuustellista.

19.8.2018 Lisätty kuvat Metsärinteeltä ja Uutelantieltä.

26.10.2018 Lisätty arvio ja kuvia Sankarinpuistosta sekä kuva Liikennepuistosta.

1.11.2018 Päivitetty Heimo Kankaan puiston kuvaus ja kuvat.

2.11.2018 Lisätty kuva Einarintien puistosta.

3.11.2018 Päivitetty Paiturin puiston tiedot peruskorjauksen jäljiltä.

Kommentit (4)

isi kempeleestä

Köykkyrin mäen juurella on myös yksi pieni leikkipuisto. Sitäpä ei jostain syystä kartallekaan ole merkitty. Puistossa on samanlainen lähinnä kiipeilyyn ja rimpuiluun tarkoitettu hökötys kuin Liikennepuiston leikkipaikallakin. Lisäaktiviteettina Köykkyrin puistossa tietysti voi mainita viuhuvien frisbeekiekkojen väistelyn. Kiitos tästä listasta, nytpä on muutama uusi puisto missä täytyy ehdottomasti vierailla kun sopiva sauma tulee!

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Niinhän siellä on, mutta ei tosiaan mainita kunnan leikkipuistoluettelossa. Olen ajatellut, että ehkä se on enemmän "lähiliikuntapaikka" kuin leikkikenttä. Ainakin meillä tenavat kyllä tykkäävät siitä, kuten koko Köykkyrin alueesta.

Onpa erinomaisen mukava lukea, että lista tarjosi uusia ideoita käyntikohteiksi.

Mukavaa kesää perheellenne!

Katta /Arki(paska)ruokaa

Kiitos oman kunnan leikkipuistojen esittelystä. Harmillisesti omat ipanat viihtyy enää kavereiden kanssa puistossa, jos edes enää sinne menevät. Minulle nämä puistot ovat tosiaan tuttuja old-school-hengessä. Kokkokankaan puistot ovat lähimmät. Melkein tekis mieli ottaa lainalapsi ja lähteä puistoilemaan!

Kaupallinen yhteistyö Lastentarvikkeen kanssa

Internetillä on tarkat silmät ja herkästi kommentoivat sormet. Tämän sain huomata, kun postasin pari kuukautta sitten blogiin Viisi syytä, miksi kantoreppu on isän luottokampe -kirjoituksen.

Kuvassa näkyi osa reppua, jonka kyydissä kuopuksemme tykkäsi olla. Kommentoijat ojensivat minua kertomalla, että kyseessä on rintareppu, ei kantoreppu. Onnekseni internet oli noussut ylös oikealla jalalla ja sain huomautukset varsin rakentavasti esitettyinä.

Myönnän - minulla ei ollut aavistustakaan, että rinta- ja kantoreppu ovat kaksi eri kampetta. Mutta niin ne ovat.

Rinta- ja kantorepulla on yhtä paljon samaa kuin käsilaukulla ja attaseasalkulla. Suurin ero on siinä, että rintareppu ei ole ergonominen kantajalle eikä kannettavalle. Kantoreppu on. Eroista lisää postauksen lopussa.

Lapsen kantaminen tekee hyvää sekä vanhemmalle että lapselle, kuten aikaisemmassa postauksessa kerroin. Samalla harmittelin, että pukeminen on vaikeaa ja selkä vaikeroi.

Palautteiden sisäistämisen jälkeen tajusin, että syy saattoi olla kantovermeessä. Ei siis ihme, että hikoilin tyytyväisyyttä, kun Lastentarvike tarjosi mahdollisuutta testata oikeaa kantoreppua: Najell Omnia.

Eipä tule selkä enää kipeäksi!

Omnille ja minulle oli kuitenkin käydä kuin klassiselle avioparille. Olimme kasvaa erilleen ennen kuin ehdimme kunnolla yhteen. Omnin käyttöohjekirja ei ole selkein mahdollinen. Jouduin tarttumaan opukseen useampaan otteeseen ennen kuin ymmärsin kokonaisuuden.

Alkuhankaluuksien jälkeen Omni on osoittanut kerta kerralta selvemmin, miksi kantoreppu on hyvä.

Ensinnäkin, se on todella nopea pukea. Valmistajan tavoitteena on ollut tehdä “maailman helppokäyttöisin kantoreppu”. Sen kyllä huomaa. Reppu sujahtaa käyttövalmiiksi kantajansa päälle puolessa minuutissa.

Omnin pukeminen on helppoa: se nykäistään päälle kuin reppu, jonka jälkeen napsautetaan lantiovyö kiinni. Lopuksi kiinnitetään rintaremmi. Kun reppua käyttää etupuolella, vaatii rintaremmin kiinnitys lapaluiden päälle toimivat kyynär- ja olkanivelet.
Omnin pukeminen on helppoa: se nykäistään päälle kuin reppu, jonka jälkeen napsautetaan lantiovyö kiinni. Lopuksi kiinnitetään rintaremmi. Kun reppua käyttää etupuolella, vaatii rintaremmin kiinnitys lapaluiden päälle toimivat kyynär- ja olkanivelet.

Erityisesti arvostan tätä: Omnin käyttäjän selkä ei tule kipeäksi, vaikka 13-kiloinen taapero tutustuu aikuisen näkövinkkeliin pidemmänkin ajan. Kokemukset perustuvat 90-prosenttisesti etupuolella kantamiseen niin, että lapsikin katsoo menosuuntaan.

Olen yrittänyt miettiä, mistä kannettavuuden hyvyys johtuu. Luullakseni suurin syy asialle on, että leveän lantiovyön ansiosta tenavan painosta iso osa lepää hartioiden sijaan kantajan lantiolla. Ilmiö on sama kuin rinkoissa.

Myös lapsi on viihtynyt hyvin. Kun häneltä kysyy: “Tulisitko joksikin aikaa kantoreppuun?” Saa vastaukseksi makoisan hymyn ja maailman tärkeimmän sanan “äää-ä”!

Repun lantiovyössä on kätevä tasku. Sinne mahtuu puhelin, mutta erityisen hyvä taskuun on sujauttaa kämpän avaimet ulkoillessa, jolloin kotiin tullessa ei tarvitse kaivaa nippua repun alta housujen tai takin taskusta.
Repun lantiovyössä on kätevä tasku. Sinne mahtuu puhelin, mutta erityisen hyvä taskuun on sujauttaa kämpän avaimet ulkoillessa, jolloin kotiin tullessa ei tarvitse kaivaa nippua repun alta housujen tai takin taskusta.

Repun yläosan soljet ovat erikoiset. Metalliset lukot eivät avaudu vahingossa, mutta ovat parin totuttelukerran jälkeen helppokäyttöiset.
Repun yläosan soljet ovat erikoiset. Metalliset lukot eivät avaudu vahingossa, mutta ovat parin totuttelukerran jälkeen helppokäyttöiset.

Isommilla kannettavilla (käyttöohjeen mukaan kuudesta kuukaudesta eteenpäin) lapsi istuu vaahtomuovisen lannetuen päällä. Tuki on siis repun sisässä, mutta sen muoto näkyy hyvin tässäkin kuvassa.
Isommilla kannettavilla (käyttöohjeen mukaan kuudesta kuukaudesta eteenpäin) lapsi istuu vaahtomuovisen lannetuen päällä. Tuki on siis repun sisässä, mutta sen muoto näkyy hyvin tässäkin kuvassa.

Kantoreppu vs. rintareppu

  • Rintarepussa lapsen alle tuleva repun osa on kapea. Lapsen paino jakautuu pienelle alueelle, käytännössä pitkälti “haaroväliin” ja lapsen jalat roikkuvat.
  • Kantorepussa lapsen alle tuleva osa on leveä,  “polvitaipeesta polvitaipeeseen”, jolloin jalat eivät roiku ja paino jakautuu isommalle alueelle. Käytännössä muksun polvet ovat ahteria korkeammalla. Kärjistäen voi sanoa, että lapsi istuu, ei roiku.
  • Rintarepussa lapsen selkä on jalkojen roikkumisesta johtuen varsin suorassa. Lapsella, joka ei vielä osaa seisoa, selän pitäisi olla pyöristyneenä, koska se on vähän maailmaa nähneen selän luonnollinen asento. Kantorepussa selkä jää tällaiseen “C-asentoon”.

Lähde ja lisätiedot kantamisesta: www.kantoliinayhdistys.fi

Isäkuukausien kantorepun käyttövinkki: lapsi tykkää olla repussa. Jos kynsien leikkaaminen on muutoin hankalaa, repun tarjoama mukavuus voi auttaa manikyyrin tekemiseen vaadittavan sätkimättömyyden löytämisessä.
Isäkuukausien kantorepun käyttövinkki: lapsi tykkää olla repussa. Jos kynsien leikkaaminen on muutoin hankalaa, repun tarjoama mukavuus voi auttaa manikyyrin tekemiseen vaadittavan sätkimättömyyden löytämisessä.

Kommentit (2)

Isivuosi

Meillä on käytössä deuterin kantorinkka. Todella hyvä, tyttöä kantaa siinä mielellään pitkiäkin matkoja.

Rintareppu oli käytössä tytön ollessa ihan pieni, mutta meistä kantajista kumpikaan ei oikein tykännyt siitä. Niinpä kymmenkuisesta asti tyttö on keikkunut koiralenkeillä rinkassa.

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Esikoista tuli jonkin verran kannettua Deuterin rinkassa. Kyllähän se on "the kantoväline", mutta vertaaminen kantoreppuun ei tee oikeutta rinkalle, eikä repulle. Kaksi niin erilaista kampetta ja eri käyttöön. Täytyy myöntää, että haaveilen jossain määrin rinkasta jälleen. Kiitos kommentistasi!

Seuraa 

Lasten kanssa päivät ovat pitkiä, mutta vuodet lyhyitä. Isäkuukaudet kertoo miksi.

Tämä on isäblogi perhe-elämästä kolmen lapsen kanssa. Täällä kuulostellaan riemunkiljahduksia ja ankeuden parahduksia rivarikämpässä. Kuultavaa riittää, sillä tenavat ovat syntyneet -11, -14 ja -16. Äänekkyyden vastapainoksi perheemme viihtyy keskittymistä vaativan tekemisen parissa sekä ulkona.

Kirjoittaja on univelkainen isä sekä aviomies, jonka luonnehdintaan riittää kolme hashtagia: perhe, liikunta ja kokeilintätäitse.

Isäkuukaudet löytyy myös Facebookista, Instagramissa, Blogit.fi:stä, Bloglovinista ja jossain määrin myös Twitteristä. Olet tervetullut seuraamaan ja ennen kaikkea keskustelemaan!

Blogiarkisto

2018
2017