Kirjoitukset avainsanalla kieliposkessa

Koti-isän palkanmaksaja on Kela. Olen odottanut sieltä kutsua firman pikkujouluihin. Ei ole kuulunut. Päätimme järjestää itse ja omakustanteisesti. Niinhän se menee monessa työpaikassa nykyään.

Omakustanteisuudesta huolimatta pikkujoulumme olivat parhaat, joissa olen moneen vuoteen ollut! Saattoi johtua siitä, että minulla oli järjestelytoimikunnassa diktaattorin asema. Tai siitä, että en ole moneen vuoteen käynyt muissa pikkujouluissa.

Vaimo ja poika lähtivät aamulla menoihinsa. Neljä- ja kaksiveelle oli aamuksi varattu aika luottokampaajalta. Pistinkin heti aamupuuron jälkeen peliin kaiken syksyn aikana letittämisestä oppimani ja sain molempien hiuksista suurimman osan palmikoitua.

Instassa Isäkuukausia seuraavat eivät ole voineet välttyä syksyn aikana harjoitellaan letitystä -tarinoilta. Vaan pysyivätpä palmikot kasassa juhlapaikalle saakka!
Instassa Isäkuukausia seuraavat eivät ole voineet välttyä syksyn aikana harjoitellaan letitystä -tarinoilta. Vaan pysyivätpä palmikot kasassa juhlapaikalle saakka!

Itsekin panostin. Vaihdoin puhtaan paidan, laitoin dödöä ja pesin silmälasit. Ei näitä arjessa kaikkia samana aamuna ehdi tai tule tehdyksi. Juhlamieltä alkoi olla ilmassa.

Pikkujouluihin olennaisesti liittyvä drama queen -roolikin löysi ottajansa. Kaksivee pahoitti suuresti mielensä siitä, että neljävee oli häntä nopeampi pukemaan ulkovaatteet.

Ehdottelin tytöille, että menisimme mittarilla. Neljävee halusi kuitenkin ehdottomasti ajaa itse. Niinpä hän sitten ajoi omalla fillarillaan. Kaksivee nautti limusiinitasoisista tiloista paljussa, jonka mittariin kertyi tasan kaksi kilometriä saapuessamme juhlapaikkaan.

Neljävee ajoi omalla pyörällään, kaksivee ja minä menimme mittarilla. Kaksi kilometriä.
Neljävee ajoi omalla pyörällään, kaksivee ja minä menimme mittarilla. Kaksi kilometriä.

Pikkujouluteemana meillä oli tänä(kin) vuonna kiinalaisen ravintolan buffetlounas. Hienoa oli huomata, että molemmat lapset söivät hyvällä ruokahalulla hieman vieraampiakin “pikkujouluruokia”. Siitä en ollut yllättynyt, että syntipallerot, siis friteeratut kananpalat maistuivat kummallekin parhaiten.

Buffet meni minulla ja 4-vuotiaalla överiksi. Vanhat suomalaiset sananlaskut pitävät paikkaansa. Tässä tapauksessa “parempi överit, kuin vajarit”.

Tunnelma oli pikkujouluinen, kun neljävee päästi pöydästä nostessamme valtavan vichy-röyhtäisyn. Drama queen oli hetkeä aiemmin halunnut palavasti (ja äänekkäästi) maistaa samaa juomaa, mutta pulautti kaiken ulos. No, kerrankos sitä pikkujouluissa juomat rinnuksilla.

Pikkujouluihin liittyy olennaisesti kielletyn hedelmän maku. Päätimme panostaa siihen! Juhlapaikka oli meille hieman arkinen – käymme samassa kauppakeskuksessa pari kertaa viikossa. Nyt teimme kuitenkin pari sellaista juttua, joihin en anna lapsille lisenssiä normireissuilla.

Ensinnäkin ajoimme karusellilla. Tai no, tytöt ajoivat. Ja sitten ostimme irtokarkkia. Se ei mennyt pahasti överiksi. Kahdeksallakymmenellä sentillä irtosi makeiset kolmelle. Yksi jäi vielä velipojalle annettavaksi.

Olisihan tuossa kyllä ollut kolmaskin paikka...
Olisihan tuossa kyllä ollut kolmaskin paikka...

Kotiin ajeltuamme oli todella mukava mennä nukkumaan. Tarkoitan, että avustin nuorimman unille. Itse torkahdin vain ihan lyhyesti. Kuten aina pikkujoulujen jälkeen.

 

Tämän tositapahtumiin perustuvan, mutta kieli poskessa kirjoitetun postauksen myötä Isäkuukaudet toivottaa hyvää ja rauhallista joulua! Facebookissa ja Instagramissa hupsu pöhinä sen sijaan jatkunee joulun aikanakin.

Kommentit (0)

  1. Kaikki lelut mukaan -vaihe: Kahden tai kolmen unilelun sijaan lapsi haluaa sänkyynsä kaksi- tai kolmekymmentä unilelua. Vanhemman käsityskyvyn ulkopuolella on se, että lapsi todellakin huomaa, jos yksi puuttuu.
  2. Olepas tarkkana -vaihe: jos erehdyt laulamaan nukutuslaulussa yhdenkin sanan väärin, taapero pomppaa sängyssään ylös, nostaa nyrkin uhmakkaasti ilmaan ja huutaa “Ei. Ei noin!”
  3. Kaikki ulos sängystä -vaihe: Ensin unilelut. Sitten tyyny. Hetken päästä peitto. Lopuksi patja tai ainakin aluslakana.
  4. Minulla on tarpeita -vaihe: Vaiheeseen kuuluvat olennaisena lauseet “Jano!”, “Pissattaa!”, “Kuuma!”
  5. Maailman synty -vaihe: Tämä hieman taaperoikää myöhemmin esiintyvä vaihe rakentuu kysymyksien varaan. Esitetyt kysymykset ovat sitä vaikeampia, mitä enemmän kello on. “Miten maapallo on syntynyt?”, “Mikä on solu?”, “Mistä avaruus alkaa?”
  6. Jotain putosi -vaihe: Unilelu, tyyny tai tutti. Mikä tahansa voi pudota sängystä, vaikka siinä olisi kolmekymmentä senttimetriä korkeat pinnasuojukset. Tosi asiassa esineet eivät putoakaan vaan luultavasti teleporttaavat laitojen lävitse. Älä mainitse teleporttaamista lapselle, sillä seurauksena voi olla siirtyminen maailman synty -vaiheeseen.
  7. Hyvät yöt unohtuivat -vaihe: Lapsi kokee unohtaneensa sanoa hyvää yötä äidille, isälle tai sisaruksille. Vähintäänkin hyvää yötä on jäänyt toivottamatta parille pehmolelulle.
  8. Karkaaminen on hauskaa -vaihe: Iltasuukon jälkeen lapsi lähtee juoksemaan sängystään ja hihittää juostessaan. Vanhemman kannattaa huomioida, kuinka spontaanisti lapsi pystyy hahmottamaan pisimmän mahdollisen pakoreitin asunnossa ennen umpikujaan ajautumistaan.
  9. Huomatkaa taitoni -vaihe: Nukahtamisen kynnyksellä lapsi alkaa laulaa, puhua tai jumpata. Hän ei suinkaan yritä estää unentuloa vaan haluaa esitellä vanhemmille jonkin taitonsa ns. päivän kunnon.
  10. Minua pelottaa -vaihe: Pimeä, tuleva yö, sängyn alla varmasti oleva örkki, oven päällä kuivuva pyyhe, you name it… Tai oikeammin your kid names it.
  11. Nukun väärin päin -vaihe: Pääpää tuonne päin, eikun tänne päin, mutta kuitenkin tuonne päin.
  12. Ja viimeisenä klassikkojen klassikko: en saa unta -vaihe: muiden vaiheiden jälkeen tämä saattaa tuntua rehelliseltä luovutukselta. Vanhemman ei kuitenkaan kannata vielä huokaista helpotuksesta, sillä vaihe vaihtuu erittäin helposti esimerkiksi minua pelottaa -vaiheeksi.

On hyvä tiedostaa, että vaiheet esiintyvät usein limittäin, päällekkäin ja sikin sokin. Yksi on kuitenkin varmaa: vaiheita on tässä esitettyä enemmän ja ne palaavat muuttolintujen lailla oltuaan hetken aikaa pois. Vaiheet voi havaita myös lapsen yöhuhuilussa, josta puolisollasi ei välttämättä ole mitään käsitystä.

Isäkuukausien Facebook ja Instagram

Kommentit (0)

Työelämän sanotaan olevan dyynaamista. Toistellaan, että käytössä on parhaat käytännöt ja viimeisimmät menetelmät. Päätin kokeilla, miten kahdeksan töistä tuttua juttua toimii koti-isyydessä.

1)Ison kihon vierailu

Työpaikalla olen oppinut, että ennen ison kihon vierailua siivotaan ja vähän täpistäänkin. Koululta tuli tiedote, että kihoja taas liikkeellä. Minua alkoi heti jännittää koko vatsalla - oikein useampia kihoja! Puunasin koko kodin.

Hieman myöhemmin, kun jännitys oli siirtynyt kaksikymmentä senttimetriä alemmaksi, kuulin että koti-isän kannattaa siivota koko kämppä vasta kihojen vierailun varmistuttua. Isoakaan kihoa varten ei kannata siivota etukäteen.

2)Virheitä saa tehdä, mutta niistä pitää oppia -hokema

Eräänä päivänä yritin viedä uhmaikää lähestyvän päiväunille. Hän pärähti itkuun, joka kaikuu vieläkin kämpässämme. Virhe! Otin opikseni. Seuraavana päivänä en vienyt häntä päiväunille. Sekään ei tainnut olla oikea ratkaisu.

Sitten kuulin, että maailmallakin menestystä niittäneessä Supercellissä virheitä juhlitaan oikein skumpalla. Päätin kokeilla (alkoholittomalla luonnollisesti). Kysyin lapsia väärällä hetkellä ulos. Virhe. Kippis! Sitten tein lasten mielestä väärää ruokaa. Virhe. Kippis! Kerhoonlähtiessä ehdotin lapselle väärää paitaa. Riita. Kippis! Iltapäivällä menin voittamaan Uno-pelin. Kippis. Sitten kippis! Kippis! Ja vielä kerran Kippis!

En ole varma, missä vaiheessa virheiden määrä ylitti laskentakykyni, mutta olihan minulla maukas iltapäivä.

3)Ergonomiaan pitää kiinnittää huomiota - erityisesti tuolin on oltava hyvä.

Niinpä. Ennen taaperoa viihdytettiin näin:

Mutta nykyään näin (kylppäriin kulku tosin vaikeutui 95 prosenttia, koska tuoli tukkii koko oviaukon):

4)Jos mikään muu ei työelämässä motivoi, niin palkkapäivä ainakin

Koti-isyydessä minua motivoi erittäin moni asia. Silti kirjauduin kädet innosta täristen verkkopankkiin, kun ensimmäinen kotihoidontuki oli maksettu. 211 euroa. Tuuletin ääneen - 211 euroa! Hetimiten soitin kuitenkin Kelalle ihmettelypuhelun: “Miksi korvaus vaativasta työstä maksetaan kerran päivässä, eikä kerran kuussa, kuten yksityisellä sektorilla on tapana?”

5)Säästöohjelmien vuoksi vältetään matkustamista ja suositaan puhelinpalavereita

Meillä ei juuri muita matkoja ole kuin koulumatka. Teinkin poitsin uudelle opettajalle heti toisena aamuna nykyaikaa henkivän ehdotuksen: juniori ei tule seuraavana päivänä enää kouluun, mutta ope voisi jakaa liitutaulunsa kuvapuheluun.

6)Jokin mättää, pidetään palaveri

Sehän se on työelämän perusratkaisu. Palaverissa kaikki kuitenkin naputtavat tietokonetta, eivätkä keskity asiaan.

Yritimme siivota kotona, mutta lapset olivat mieluummin hippaa sisällä. Paitsi taapero, joka kaateli palapelejä lattialle. Nostelin kaikki pöydän ääreen ja pidimme palaverin. Kaikki osanottajat tuntuivat kikkailevan jotain omaansa, eikä kukaan keskittynyt palaveriin.

7)Jos on ongelmia, puhu johdolle. Ylinkin johto on kiinnostunut duunareiden kuulumisista.

Pääkuvassapa se näkyykin. Yritin myös puhua talomme ylimmälle johdolle, joka on olohuoneen lampun johto. Kumpikin johto kuunteli asiaani vaiti ja vakavana!

8)Kun jonkun aksentista ei saa selvää kolmannellakaan yrittämällä, pyydetään lähettämään sähköpostia

Taapero selitti vimmatusti jotain. “Aaa-a-aa-a-aaaa ooo-o-oo poo-poo-poo! Oopo!” Erittäin selvästi artikuloiden sanoin hänelle: “Please, drop me an email!”

No, istumalihaksillehan se meni. Mutta ei se mitään. Niin se meni silloinkin, kun sovelsin koti-isyyden oppeja työelämään palatessani!

Testit jatkuvat Isäkuukausien Facebookissa ja Instagramissa!

Kommentit (2)

Poiminta
  1. Mitä kauemmin jotain on suunniteltu, sitä todennäköisemmin joku on sairaana h-hetkellä.
  2. Mitä enemmän perheessä on lapsia, sitä vähemmän kirjoissa on sivuja.
  3. Lapsi haluaa yöksi viereensä sen pehmolelun, joka on päivän leikeissä laitettu kaikkein epätavallisimpaan paikkaan.
  4. Vauvan puklauksen todennäköisyys on suoraan verrannollinen päällä olevan vaatteen pesemisen vaikeuteen.
  5. Ulko-ovella vaippaan luiskahtavan kakan todennäköisyys puolestaan on suoraan verrannollinen kiireeseen.
  6. Todennäköisyys sille, että lapsi hukkaa kodin avainnipun on korkeimmillaan silloin, kun toinen vanhemmista on avainnippuineen toisessa maassa.
  7. Jos jokin voi kaatua, särkyä tai likaantua. Se myös kaatuu, särkyy tai likaantuu.
  8. Liikkumaan oppineilla lapsilla on vain kahdenlaisia vaatteita: rikkinäisiä ja niitä, jotka eivät vielä ole rikkoutuneet.
  9. Uhmaikä on vain kausi. Se alkaa kolmen ikävuoden tienoilla ja päättyy useimmilla ennen kahdettakymmenettäviidettä syntymäpäivää.
  10. Kun opit, mikä on lapsen lempiruokaa, se ei taatusti ole enää lapsen lempiruokaa.
  11. Lapsi lukitsee itsensä vessaan sitä todennäköisemmin, mitä nuorempi hän on.
  12. Lapsen tarvitsee kuulla sana paska vain kertaalleen oppiakseen sen. Sanan kiitos oppimiseen tarvitaan tuhat toistoa.
  13. Yöllisen pissavahingon todennäköisyys on suurimmillaan petivaatteiden vaihtamista seuravaana yönä.
  14. Se, miten pitkälle lapsi jaksaa pyöräillä tai kävellä, riippuu siitä, milloin sanot “käännytäänpä kotiin päin!”
  15. Juomalasin kaatumisen todennäköisyys on suoraan verrannollinen sekä pöytäliinan hintaan että siihen, kuinka täyteen vanhempi lasin kaataa.

Kommentit (2)

Vuoden Äiti

"Mitä kauemmin jotain on suunniteltu, sitä todennäköisemmin joku on sairaana h-hetkellä."

Voi kyllä. Meidän pitäisi olla just nyt matkalla kohteeseen, mutta eipä olla, koska lapsella nousi kuume täysin yllättäen. 

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Voi ei! Tsemppiä! Tuo on kyllä niin harmillinen tilanne.

En osaa lohduttaa muutoin kuin toteamalla, että olette hyviä vanhempia, kun olette prionneet lapsen tarpeen matkan edelle, vaikka tympäisyn määrä on varmasti valtava. Valitettavasti niitäkin tarinoita kuitenkin kuulee, joissa on lähdetty sairastavan naperon kanssa reissuun, koska "eihän tätä voi jättää väliin".

Seuraa 

Lasten kanssa päivät ovat pitkiä, mutta vuodet lyhyitä. Isäkuukaudet kertoo koti-isän näkökulmasta miksi.

Tämä on isäblogi perhe-elämästä kolmen lapsen kanssa. Täällä kuulostellaan riemunkiljahduksia ja ankeuden parahduksia rivarikämpässä. Kuultavaa riittää, sillä tenavat ovat syntyneet -11, -14 ja -16. Äänekkyyden vastapainoksi perheemme viihtyy keskittymistä vaativan tekemisen parissa sekä ulkona.

Kirjoittaja on univelkainen isä sekä aviomies, jonka luonnehdintaan riittää kolme hashtagia: perhe, liikunta ja kokeilintätäitse.

Isäkuukaudet löytyy myös Facebookista, Instagramissa ja Blogit.fi:stä. Olet tervetullut seuraamaan ja ennen kaikkea keskustelemaan!

Blogiarkisto

2018
2017

Instagram