Kirjoitukset avainsanalla kaupallinen yhteistyö

Kaupallinen yhteistyö Oppi & ilon kanssa.

Millainen on hyvä leikkikalu, peli tai ajanviete? Jos kysyisit minulta, niin vastaukseni punaisessa langassa olisi kolme säiettä: mielikuvitukselle tilaa jättävä, kestävä ja sellainen, että lapset voivat puuhata sen parissa itsekseen aikuisen alkuneuvonnan jälkeen.

Oppi & ilo -brändin pyyhittävät tehtäväkirjat ovat olleet meillä jo kahden innokkaan kynänkäyttäjän armoilla. Ne ovat täyttäneet heittämällä kaksi jälkimmäistä kolmesta kriteeristä.

Kotoamme löytyy pari muutakin Oppi & ilo -tuotetta. Ei siis ihme, että suorastaan hihkuimme, kun pääsimme testaamaan kolmea brändin tämän syksyn uutuustuotetta.

Minä itse osaan vastata – lukutaidotonkin osaa pelata itsenäisesti

Kysymyskorteissa on hauska oivallus. Lapsi voi tarkistaa itse vastauksensa oikeellisuuden. Jokaiseen kysymykseen on nimittäin kolme vastausvaihtoehtoa. Vastaaminen tapahtuu työntämällä sormi oikean vastauksen kohdalla olevasta reiästä. Kortin toisella puolella oikean vastauksen kohdalla bailaa orava. Toisin sanoen: jos lapsen sormi on iloitsevan kurren kohdalla, vastaus meni oikein.

Minä itse osaan vastata -kuution sadan kortin aiheet liittyvät eläimiin, väreihin, muotoihin ja kokoihin. Pelasimme nippua jonkin aikaa 3,5- ja lähes kuusivuotiaan kanssa. Sen jälkeen luistelin vaihtopenkille. Yllätyin melkoisesti, kun nuorempikin osasi päätellä suurimman osan kysymyksistä oikein, vaikkei lukea toki osaakaan!

Piti ihan testata. Kortin kysymys: “Kuka on iloinen?”, kolmevuotiaan veikkaus kysymyksestä: “Mikä näistä on iloisin?”. Kortin kysymys: “Mikä on jäniksen herkku?”, kolmevuotiaan tulkinta: “Mikä on jäniksen ruokaa?”. Kortti: “Minkä värinen on mansikka?”, kolmevuotias: “Mikä on mansikan väri?” Kortti: “Minkä poika laittaa päähänsä pyöräretkelle?”, 3v: “Mikä pitää olla päässä pyöräillessä?”

Kuution ainoaksi miinuspuoleksi osoittautui se, että lapset pelasivat nipun melko nopeasti läpi. Olen kuitenkin varma, että perinteinen temppu eli pelin piilottaminen pariksi viikoksi kiillottaa kerran käytetyn ajanvietteen uutta vastaavaan hohtoon.

Hoksaa! – Touhukas tutkailupeli

Tutkailupelin kaksipuoleinen pelilauta on ovela – vähän kuin pienoispalapeli. Samoin pelimerkit ovat ovelia – hieman kuin tarttuvaa mönjää. Merkki siis tarttuu pelilautaan kiinni. Ja kerää toki lattiaan “teipattuna” itseensä likaa. Ohjeen mukaan merkit voi pestä tällaisen haverin jälkeen vedellä.

Tutkailupelissä laudalta etsitään noppien määräämiä asioita hiekan valuessa tiimalasissa. Helpoimmillaan etsittävä juttu voi olla “punaista”, mutta vaikeimmillaan esimerkiksi “jokin vihreä nelijalkainen eläin”.

Tässäkin Oppi & ilo -tuotteessa materiaalien laatu on tarpeeksi hyvä. Itseäni miellytti se, että ensimmäisen pelikierroksen jälkeen lapset pelasivat usempana päivänä keskenään peliä. Aikuista ei tarvittu kuin tulkitsemaan noppien sanomaa.

Automatkojen pelastus

Korttipakka sisältää 78 pikkutehtävää. Tuotteen nimelle lienee kaksi selitystä. Pieni pakka on ensinnäkin helppo napata autoon tekemiseksi mukaan. Toisaalta tehtävät ovat hengeltään tuttuja vanhemmille, jotka ovat istuneet 80- tai 90-luvulla takapenkillä. Siis aikana, jolloin autosta ei löytynyt elektroniikkaa juuri muualta kuin nuppimankasta.

Pari esimerkkiä.

1)Yksi matkustajista sanoo jonkin sanan ja vieruskaverin on keksittävä uusi sana käyttämällä ensimmäisen sanan viimeistä tavua oman sanansa ensimmäisenä tavuna. Ta-lo, lo-ma, ma-to…

2)Kumpi painaa enemmän: kilo höyheniä vai kilo rautaa?

3)Kukin matkustaja valitsee, mitä kerää katsomalla auton ikkunasta matkan varrella ulos. Yksi voi etsiä lehmiä, toinen hevosia, kolmas punaisia autoja. Se joka saa ensimmäiseksi kymmenen rajan rikki, on voittaja.

Touhukas tutkailupeli on luokiteltu 4-99 -vuotiaille ja Minä itse osaan vastata -kuutio 3-5 vuotiaille. Ne molemmat todistetusti toimivat ilman lukutaitoakin. Sen sijaan Automatkojen pelastuksesta ei irtoa hupia, jos ei osaa lukea. Ei siis ihme, että ikäsuositus on 6-12 vuotta.

Aikuisen avulla nipussa riittää virikettä nuoremmillekin. Meidän 3,5 -vuotiaamme oli liekeissä vanhoista kunnon Mikä kana kasvaa pellossa? -tyyppisistä kysymyksistä. Niitä piti improvisioida matkan aikana lisääkin. Ja hauskaa oli aikuisillakin, sillä leikki-ikäisen vastaus ei todellakaan aina ollut ilmiselvä porkkana.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kaupallinen yhteistyö Lasten oman kaupan kanssa.

Isä lämmöksi alle, kirja suuhun ja maistelemaan. Näin yhdeksänkuinen kokenee hetket, joita itse kuvailisin ytimekkäästi seuraavin sanoin: vauva syliin, kirja käteen ja lukemaan.

Tällä viikolla lueskelimme ja maistelimme paria Disneyn vauvakirjaa. Raadin tulokasjäsenen mielestä maku oli ilmeisen hyvä, suorastaan koukuttava, sillä isä joutui vetämään kirjan nurkkia pois kitalaesta liiankin usein. Kokoonpanoon liittyi jossakin vaiheessa lukurupeamaa myös 3- ja 5-vuotiaat luottopakit.

Matki meitä!

Tästä kirjasta voi varauksetta sanoa, että se toimii vauvasta vaariin. Tai ainakin vauvasta keski-ikäiseen. Kyseessä on peilikirja, jossa on jokaisella sivulla oma peili. Mahtava juttu! Kun ensimmäinen on maisteltu tahmeaksi, muista näkee vielä.

Ideana on matkia tuttujen Disney-hahmojen edesottamuksia tyyliin: “Hessu on hassu. Hän näyttää kieltään! Osaatko tehdä yhtä hassun ilmeen?” Sohvamme tärisi vallan suurella taajuudella, kun minä sekä vanhemmat lapset vääntelimme naamaamme ja vauva tutkaili touhujamme peilien kautta. Tämän kirjan voisin viedä lahjaksi lapsiperheeseen!

Iloiset sanat

Kirja on perinteinen kuvasanakirja: aukeamilla on teemoittain järjesteltynä kuvia, joiden viereen on kekseliäästi painettu aikuista helpottamaan kuvassa olevan asian nimi. Tiedäthän – ankan vieressä lukee “Ankka” ja taulun vieressä “Taulu”. Lukeminen onnistuu siis siinäkin vaiheessa kun iltapuuro vilahtaa väsymyksen takia mikron sijaan viereiseen jääkaappiin kypsymään.

Tässä kirjassa on sekaisin valokuvia ja piirroksia. Joku tykkää. Toinen ei. Minä en. Mutta niin se on kansantanssinkin kanssa. Eikä asia tietenkään lukemista estä.

Kuvakirjojen lukeminen vauvan kanssa on välillä hieman turhauttavaa. Siinä kun osoittelee kuvia ja yrittää tartuttaa sanoja pienen mieleen niin toinen vetää kirjaa kuola valuen suuhunsa. Tällainen lukeminen on kuitenkin ilmeisen tärkeää ja siinä tehtävässä Iloiset sanat toimii oikein hyvin.

Kolme- ja viisivuotiaskin jaksoivat olla mukana koko kirjan läpi, kun tein heille kysymyksiä kuvista. Vauva-ajan ohittanutta lukijakuntaa ajatellen viimeisellä aukeamalla oli kuvattuna numerot ykkösestä kymmeneen. Kiva lisä!

Se pitää vielä mainita, että yhdeksänkuisen mielestä kirjan liukkaat, komeasti ja kirkkaasti painetut sivut olivat ilmeisen kiinnostavia. Maistelun lisäksi hän tutustui pintaan huomattavan pitkiä aikoja sivujen pintaa tunnustellen ja silitellen. Sama tunnustelu jatkui toisella lukukerralla.

Lasten Oma Kauppa, Sanoma Media Finland ja Vauva ovat osa samaa Sanoma-konsernia.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kaupallinen yhteistyö Lasten oman kaupan kanssa.

Kuudetta syntymäpäiväänsä kohti kiiruhtava vesseli on alkanut maustaa kysymysvirtaansa supersankareihin liittyvillä pohdinnoilla: Miksi Batmanilla on naamio? Miksi Hämähäkkimies pukeutuu tuollaiseen pukuun? Ketä ne pahikset ovat, joita vastaan supersankarit taistelevat?

Tiedän supersankareista yhtä paljon kuin vaimoni, joka taas tietää yhtä paljon kuin kolmevuotiaan vauvanukke. Suurtietäjiä siis ollaan. Ei ihme, että vastaukset pojun kysymyksiin ovat jääneet ympäripyöreiksi.

Vaan älähän hättäile. Tähänkin lukkotilanteeseen näyttäisi löytyvän kirjanmuotoinen avain: Marvelin Supersankarin käsikirja, 172 s, suomeksi kustantanut Sanoma Media Finland.

Tuhdin opuksen takakansi edustaa hyvin koko kirjaa niin tyyliltään, tekstiasultaan kuin huumoriltaankin.

Kokonaisuuden idea on mukava: jokaisessa kahdeksassa luvussa kerrotaan jostain supersankarin ominaisuudesta (sankarin synty, supervoimat, asut, päämajat ja piilopaikat, liittolaiset…) ja mietitään samalla näitä ominaisuuksia omalle sankarihahmolle. Kirjan aikana siis rakennetaan oman sankarin tarinaa ja olemusta kuin suomalaisessa yleisunelmassa omakotitaloa tontin puiden kaadosta ensimmäiseen kattoremonttiin.

Kaivauduimme pojun kanssa sohvan nurkkaan ja aloitimme. Lukuseurani oli innoissaan alusta lähtien, vaikka suuri osa kuullusta meni varmasti yli ymmärryksen. Tai ainakin minulla meni. Tässäpä esimerkki: “Olet saanuts selville, että MODOK ja AIM:n agentit ovat hyökänneet läheiseen laboratorioon. Pahaksi onneksi olet juuri koulussa, ja historiankoe on juuri alkamaisillaan! Silloin… A)muistat saaneesi YPKVV:ltä LMD-droidin – muokattavan kaksoisolentorobotin – ja annat sen tehdä kokeen puolestasi. B)muistat lainanneesi YPKVV:tä saamasi LMD-droidin pikkusiskollesi, joka on muokannut huipputeknisestä vakoiluvälineestä suloisen ponin.”

Olin varma, että supersankarikiinnostus loppuu alkuunsa. Mutta niin minä olin varma siitäkin, että Euroviisuvoittoa ei tule koskaan Suomeen. Ja väärässä olin. Seuraavina päivinä huomattava osa kinuamisesta liittyi kirjan lukemisen jatkamiseen!

En voi väittää itse rakastavani kirjaa. Erityisesti vatsahappojen ylösvirtausta aiheuttaa se, että kirja ei oikeasti juurikaan kerro supersankareista. Olen siis lukemisen jälkeenkin antisankari supersankaritietämyksessä. Lukuseurani kuitenkin säkenöi. Se riittää minulle.

Ps. Mustapartainen joulupukki ja Avolomies ilmestyivät leikkeihin kirjan lukemisen aloittamisen jälkeen. Hauskaa kuunneltavaa! Erityisesti siksi, että ne ovat selvästi supersankarihenkisiä, mutta eivät todellakaan kirjassa käytettyjä.

Viisivuotiaan kanssa lukiessa hahmon kehittäminen nopan avulla on mukavaa puuhaa. Tässä muodostetaan superasua.
Viisivuotiaan kanssa lukiessa hahmon kehittäminen nopan avulla on mukavaa puuhaa. Tässä muodostetaan superasua.

Lasten Oma Kauppa, Sanoma Media Finland ja Vauva ovat osa samaa Sanoma-konsernia.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kaupallinen yhteistyö Lasten oman kaupan kanssa.

Frozen – Kevät tulee, Olaf!

Frozen on lapsillemme jotain salaperäisen kiehtovaa. Emme ole katsoneet tai lukeneet Annan ja Elsan edesottamuksista, mutta varsinkin koulutaipaleensa hyvään vauhtiin päässyt serkkutyttö on kyllä välittänyt vaikutteita. Niinpä sohvamme parhaassa nurkassa oli havaittavissa kihelmöintiä, kun pääsimme kääntelemään Kevät tulee, Olaf! -kirjaa. Ja totuuden nimissä on myönnettävä, että viisivuotias karkasi jo etukäteen lehteilemään kirjaa useaan otteeseen, vaikka yritimme säästellä teosta yhteiseen lukuhetkeen.

Tarina on suorastaan surkuhupaisa, sillä siinä Olaf-lumiukko odottaa sympaattisen kärsimättömänä kevään tuloa. Odotukset ovat korkealla, mutta krookuksien ja auringon lämmön sijaan havaintoja kertyy enemmänkin lumikuuroista ja jäästä. Kuulostaa hyvin tutulta, mutta Isäkuukausien tietojen mukaan kirjan käsikirjoitusta ei kuitenkaan ole laadittu tänä keväänä Ilmatieteenlaitoksella.

Kirja on napakka ja lämminhenkinen. Kieli on mielestäni hyvin tavanomaista juuri tällaisille teoksille, joissa liikkuvasta kuvasta tuttuja juttuja tuodaan painettulle paperille.

Kirja oli sekä kolme- että viisivuotiaan mielestä “ihan hyvä”, mutta kaikenkaikkiaan kokemus oli hieman kuin lapsen ensimmäisen maitohampaan irtoaminen: odotetaan, väännellään ja jokotellaan. Mutta sitten yhtäkkiä kaikki on ohi ja tarmo suuntautuu muualle.

Olafin kevään odotus on kuin suomalaisten kevään odotus 2017!
Olafin kevään odotus on kuin suomalaisten kevään odotus 2017!

Vaiana – Pua-possu ja höpsö Heihei

Jos Frozen oli lähes tuntematon lukemisen aloittaessamme, niin Vaiana oli läpikotaisin vieras. Edes vanhemmista kumpikaan ei ollut kuullut Disneyn animaatiosta etukäteen. Tai no, oli vaimo nähnyt hahmoja jossain yöpuvussa...

Positiivinen yllätys! Vaianan, Pua-possun ja Heihei-kukon tarina on kerrottu sujuvammin kuin Olafin. Sitaatteja tuntuu olevan vähemmän ja tarina rullaa pehmeämmin eteenpäin! Kolmevuotias pyörii kainalossa – tarina ei oikein koukuta häntä. Viisivuotias sen sijaan keskittyy kaikilla soluillaan.

Kun Heihei suljetaan koriin odottamaan kylän juhlien päättymistä, kolmevee tunkee iholle: “Liian jännää – minua pelottaa!” Aikuisen on vaikea ymmärtää, että kohta olisi ollut pienelle turhan jännä, mutta mitäpä sitä väittämään toisen tuntemuksia vääriksi.

Myös Vaianan tarina on varsin nopeasti luettu. Kirjassa on 32 komeaa sivua. Viimeisen käännyttyä raati miettii viisivuotiaan johdolla: “Hyvä, että siinä oli onnellinen loppu.

Pua-possun, Heihei-kukon ja Vaianan seikkailu on sympaattinen kirja.
Pua-possun, Heihei-kukon ja Vaianan seikkailu on sympaattinen kirja.

Leijonakuningas

Tämähän ei varsinaisesti ole uutuus, vaikka tämän kevään uutuuskirjasta onkin kysymys. Teoksen kanteen onkin painettu sanat “Rakastetuimmat elokuvaklassikot”.

Millennium-juhlien ruutisavun hajusta oli vielä vahva muistijälki, kun tapasimme aikanaan vaimoni kanssa. Silloin hän suorastaan määritteli itsenä Leijonakuninkaan kautta. Orastava suhteemme oli päättyä alkuunsa, kun en tiennyt kuka on Pumba.

Annoin Leijonakuninkaan suosiolla vaimon ja lasten herkuksi. Tyydyin siis seurailemaan lukuhetkeä tarkkailijan roolista. Tarina imaisi sekä kolme- että viisivuotiaan mukaansa hyvin. Kumpikin kuunteli varsin vakavina. Jopa niin vakavina, että vaimo tuntui välillä hieman keventävän tunnelmaa. Vaianaan ja Frozeniin verrattuna teos on pitkä. Sivu- ja tekstimäärä on suurinpiirtein kaksinkertainen noihin kahteen aikaisempaan verrattuna.

Vakavuuden syy selvisi, kun kysyin paria päivää myöhemmin lapsilta, että luettaisiinko Leijonakuningas uudestaan. “Ei lueta. Se on liian pelottava se kohta, jossa toinen antaa toisen kuolla tahallaan”, viisvee selvitti.

“Minusta Leijonakuningas on Disneyn paras elokuva. Tämä oli siitä hyvä pelkistetty versio, jossa juoni ei kärsinyt tiivistyksestä. Lasten pelkoon saattoi vaikuttaa, että kirjassa vakavat puolet korostuvat Timonin ja Pumban huolettoman hauskanpidon sijaan”, tuumi puolestaan vaimo. Kirja taitaa siis päätyä lastenhuoneen sijaan aikuisten kirjahyllyyn.

Leijonakuninkaan kuvitus on vahvaa, lasten mielestä paikoin jopa pelottavaa.
Leijonakuninkaan kuvitus on vahvaa, lasten mielestä paikoin jopa pelottavaa.

Haluaisitko itsellesi jonkin näistä kolmesta kirjasta? Jos, niin osallistu ihmeessä Isäkuukausien Facebook-sivulla arvontaan, jossa onnekkain saa palkinnokseen valitsemansa teoksen!

ps. Kevään uusien Ryhmä Hau -kirjojen arvionnin löydät tämän linkin takaa.

 

Lasten Oma Kauppa, Sanoma Media Finland ja Vauva ovat osa samaa Sanoma-konsernia.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Lasten kanssa päivät ovat pitkiä, mutta vuodet lyhyitä. Isäkuukaudet kertoo miksi. Tämä isäblogi kuulostelee viisihenkisen perheen riemunkiljahduksia ja ankeuden parahduksia rivarikämpässä. Kuultavaa riittää, sillä tenavat ovat syntyneet -11, -14 ja -16. Äänekkyyden vastapainoksi perheemme viihtyy keskittymistä vaativan tekemisen parissa sekä ulkona.

Kirjoittaja on univelkainen isä sekä aviomies, jonka luonnehdintaan riittää kolme hashtagia: perhe, liikunta ja kokeilintätäitse.

Isäkuukaudet löytyy myös Facebookista, Instagramissa, Blogit.fi:stä, Bloglovinista ja jossain määrin myös Twitteristä. Olet tervetullut seuraamaan ja ennen kaikkea keskustelemaan!

Blogiarkisto

2017

Instagram