Kirjoitukset avainsanalla kaupallinen yhteistyö

Kaupallinen yhteistyö

Kaupallinen yhteistyö babboe.fi kanssa

Kvartaalin kokemuksella laatikkopyörän nimeäminen kakkosautoksi on kuin kutsuisi kirurgia hoitsuksi. Toki paljupyörä kakkosauton viran pääasiassa hoitaa, mutta oikeasti se on enemmän.

Ostimme Babboe Curve-E -laatikkopyörän lokakuussa pyöräkärryn tilalle. Siinä on kolme rengasta, penkit neljälle muksulle ja hikoilua vähentävä (huom. ei poistava, vaan vähentävä) sähkömoottori. Sanoisin, että päivittäisasioiden hoitaminen sillä on ollut 97-prosenttisesti silkkaa hymyä.

Mieluummin pyörällä kuin autolla – yhtä poikkeusta lukuunottamatta

Aika paljon voi päätellä siitä, että en ole käynyt pyörän hankkimisen jälkeen kertaakaan autolla parin kilometrin päässä marketissa. En yksin, enkä muksujen kanssa. Ja meidän perhekunnassa minä vastaan ruokashoppailuista 95-prosenttisesti. Ja pääsääntöisesti lapsien kanssa.

Pyörää ei tarvitse lämmittää kuten autoa – lähtöaikaa ei siis tarvitse arvailla. Kevyen liikenteen väylillä on vähemmän liikennevaloja kuin autoteillä. Parkkipaikkaa ei tarvitse etsiä. Ostoskärryjen nilkutusta jäisellä pihalla ei tarvitse huokailla, koska pyörällä pääsee käytännössä ovelle. Samasta syystä ei tarvitse puikkelehtia parkkipaikalla autojen seassa tenavien kanssa.

Kauppa ei ole ainoa paikka, johon kuljemme mieluummin paljupyörällä kuin autolla. Itse asiassa alle viiden kilometrin matkat tulee ajettua pyörällä yhtä poikkeusta lukuunottamatta.

Pyörä pääsi jopa Ilta-Sanomiin hiljan perheemme yhtenä “säästövinkkinä”. Ja siinä se todella toimii. Autoilun määrä on vähentynyt.

Laatikossa onkin matkannut paljon muutakin kuin ruokaa ja lapsia. Näyttävin kuljetus lie ollut ison Fatboy-säkkituolin roudaaminen korttelista toiseen.

Se mainittu poikkeus! Juniorimme (7v, 4v ja 2v) eivät ole vielä hokkaritaidoiltaan taalakiekkoilijoita. Vaikka ulkojäällä kuinka liikuttaisiin, yleensä kotiin suunnatessa kylmä on hiipinyt puseroon. Autossa on polttoainekäyttöinen lämmitin. Sen loihtima lämpö heti luistelun päätteeksi ei ole vain luksusta vaan myös suoranaista kiertotautien estohoitoa.

Kolmipyöräisyys toimii

Ennen investointipäätöstä mietimme paljon, että pitäisikö kulkineen olla kaksi- vai kolmirenkainen. Facebookin mainiosta Perhepyöräily-ryhmästä opin, että kolmosille luvataan yleensä jonkin verran isompi maksimikuorma kuin kakkosille. Hyvä juttu! Kun paljuun nostaa kolme tenavaa, kirjastokassin ja ruokaostoksia, rynnätään lähelle Curvelle luvattua sataa kiloa.

Samasta ryhmästä opin, että kolmipyöräinen on raskaampi ajettava kuin kaksipyöräinen. Syyn oivaltaa talvella helposti: kolmipyöräisestä jää lumeen kolme jälkeä, kaksipyöräisestä periaatteessa vain yksi.

Sähköavusteisuus piilottaa raskautta kuitenkin niin, että tällä hetkellä tuntuu hyvältä, että valitsimme kolmipyöräisen. Se pysyy pystyssä kuin syvään hankeen jalat edellä pudotettu taapero.

Kolmonen on myös jotenkin sopivasti leppoisa. Tunnelma johtunee siitä, että pysähtyneenäkin voi pitää ahterin penkissä ja jalat polkimilla. Myös hidas ajaminen suoraan onnistuu hyvin. Se on ihan pätevä perustelu silloin, kun keskimmäinen ajaa mukana omalla pyörällään.

97-prosenttista rakkautta?

Mistä sitten ensimmäisessä kappaleessa mainittu 97 prosentin hymy?

No, kyllä toista autoa edelleen kaipaa satunnaisesti. Joskus olisi kiva lähteä lasten kanssa käymään päivällä jossain kauempana.

Varsinaisesti laskin prosenttiluvun siitä, että pyörä on ollut meillä nyt jota kuinkin sata päivää. Kahtena päivänä siitä on puhjennut rengas ja yhtenä päivänä sähköt eivät toimineet löystyneen kaapeliliitoksen takia. Niinä päivinä en heitellyt lentosuukkoja pyörän suuntaan.

Ps. Epäilen, että joku vetää kasvisproteiininlähteen nenäänsä ajatuksesta, että laatikkopyörä olisi kakkosauto. Monelle perheelle sellainen on ykkösauto ja vielä useammalle perheelle sellainen voisi olla ykkösauto. Me kuitenkin tarvitsemme yhden kotteron, mutta emme missään tapauksessa haluaisi toista.

Isäkuukausien Facebookissa ja Instagramissa pyöräillään - tule mukaan!

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Annika saaresta

Kiinnostava juttu! Ja tuli mieleen oman harrastuksen kautta, että löytyisikö sähkö-lämmitteisrstä koirien makuualustasta iloa kylmille luisteluretkille? Vilu-merkkisissä alustoissa on lämmityskaapelit ja mukana tulevalla akulla aludta lämpenee muutamaksi tunniksi. Eihän se nyt lämmintä autoa vastaa, mutta tuntuisi varmasti mukavalta laatikossa. 😊👍

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Hei! Nyt puhutaan tekniikasta, josta minulla ei ole mitään käsitystä. Ja nyt puhutaan systeemistä, joka kieltämättä herätti mielenkiinnon suuresti kirjoittamasi perusteella. Katos suojaa lapsia erittäin hyvin viimalta (ja yllättävän paljon kylmältäkin, koska lapset lämmittävät katosta sisältäpäin). Mutta muulloinkin kuin luistelemassa jalat meinaavat paleltua - ovathan ne liikkumattomina kylmää pohjaa varten. Nyt menee selvittelyyn! Kiitos vinkistä!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaupallinen yhteistyö

Kaupallinen yhteistyö babboe.fi kanssa.

“Olet aina kehunut, kuinka kätevä peräkärry on lasten kuljettamiseen ja nyt vaihdoitte tuollaiseen laatikkopyörään”, ihmetteli tuttavani avoimesti hämmästyneenä muutama viikko sitten.

Luonnollinen jatko puuskahdukselle oli tietenkin: “Miksi?” Samaa kysymyssanaa on käyttänyt aika moni muukin. Tässäpä perustelut.

Pyöräkärry on mielestäni edelleen hyvä, kunhan tietyt reunaehdot täyttyvät. Tärkein niistä on, että lapset mahtuvat sinne hyvin. Meidän kaksi pienempää lastamme (4v on jo 120 cm) eivät enää mahtuneet sujuvasti ja sopuisasti kärryyn. Kolmea lasta sinne ei tietenkään kannattanut edes yrittää. Käyn mielelläni kaupassa naperoiden kanssa, mutta ruokaostoksemme ovat nykyään sellaista kaliiberia, että pyöräkärryn takakontti jäi liian usein pieneksi.

Ostamallamme Babboe Curve-E pyörällä kuljettaa neljää lasta tai kahta lasta ja neljää ruokakassia erittäin sujuvasti. Jopa hieman yli 130-senttinen seitsenvuotiaamme mahtuu myös sadekatoksen alle kypärä päässä, kun istuu keskipaikalla.

Toinen pyöräkärrystä pois työntänyt seikka oli yksi maailman yleisimmistä kemiallisista yhdisteistä. H2O. Kärryn kastuminen oli rivarikämpässä asuville pienoinen ongelma. Kuivattaminen nimittäin tapahtui nostamalla koko komeus olohuoneeseen. Kaunis pyörä olohuoneen seinällä voi olla sisustuselementti, mutta pyöräkärry olohuoneen nurkassa ei. Myöskään kärryn mukanaan tuoma hiekka ja pöly eivät varsinaisesti edesauttaneet kodin sisustuslehtimäisyyttä.

Babboessa ei ole vakiovarustettuna lainkaan tekstiileitä. Sateelta ja viimalta suojaavan katoksen irrottamiseen menee minuutti ja se voi kantaa sylissä suoraan kylppäriin kuivumaan.

Jälkeläisemme eivät ole lapsikatalogin harvasanaisinta mallia. Pyöräkärryssä istuessaan keskimmäinen huuteli vähän väliä iskälle huomioitaan, mutta enhän minä niitä fillarin satulaan kuullut. Tympäisi huutaa vähän väliä, että jutellaanpa perillä. Ohjaustangon edessä olevassa paljussa matkustavien nassikoiden kanssa on todella helppo jutella koko ajan.

Curve-E:ssä on nimensä mukaisesti myös E-vitamiinia. E niin kuin electricity. Sähköavusteisuus on ainakin toistaiseksi toiminut niin kuin kuvittelin sen toimivankin: voin käydä hakemassa ekaluokkalaisen koulusta kaksi tai kolmet penskaa laatikossa ilman, että kotona tarvitsee vaihtaa vaatteita hikoilun takia. Onnistuuko tämä talvellakin, jää nähtäväksi.

Olen ajanut paljupyörällä nyt pari sataa kilometriä. Se on enemmän kuin pyöräkärryn korvaaja. Ainakin syksyn säässä se on todellinen kakkosauto. Lähden huomattavasti mieluummin kauppaan sillä kuin autolla. Perhepyörään nimittäin näyttää pätevän sama kuin kaikkeen fillarointiin – silloin tuppaa hymyilyttämään.

 

Isäkuukausien Facebookissa ja Instagramissa pyöräillään paljon ja säännöllisesti. Hyppää kyytiin! Blogia voi kätevästi seurata myös blogit.fi-palvelun avulla.

Kommentit (0)

Kaupallinen yhteistyö Islabikesin kanssa

Pyörässä koko on kuin sähkö viihdelaitteistossa. Puoli seinää peittävä TV ja jykevä äänentoisto ovat turhia, jos sähkölasku on jäänyt maksamatta. Jos pyörä taas on vääränkokoinen, ei muilla ominaisuuksilla juuri ole väliä.

Hyvä yleissääntö lapsen pyörän koon määrittämiseksi on kuitenkin helppo kuin sähkölaskun maksaminen: Ensimmäisessä polkupyörässä istuin pitää saada niin alas, että muksun jalat yltävät istuessa molemmilta puolilta kunnolla maahan. Seuraavaa pyörää valittaessa taitoja on jo kertynyt. Niinpä riittää, kun istuessa varpaat yltävät molemmilta puolilta maahan.

Lastenpyörien koko ilmoitetaan tuumina, jotka kertovat renkaan halkaisijan. Kuten edeltä voi päätellä, tärkeämpää olisi puhua istuimen korkeudesta. Siis toisin sanoen siitä, kuinka alas istuimen saa.

PAM! Saavuimme juuri, millainen on hyvä lastenpyörä -keskustelun kovaan ytimeen. Vaikka rengaskoko olisi sama, ensipyörässä varsin usein 16 tuumaa, voi istuinkorkeudessa olla eroa 10 cm!

Tuo ero syntyy suunnittelijan pöydällä. Hyvä lastenpyörä on suunniteltu alusta loppuun lapsen ehdoilla. Se ei ole kuin pienennetty aikuisen pyörä. Ei todellakaan.

Pääsääntöisesti voi sanoa, että lapsen pyörän pitää olla matala ja pitkä. Sellainen on rauhallinen käytökseltään, matala istuinkorkeudeltaan ja helppo hallittava lapselle. Pitkä runko tarkoittaa myös, että istuimen ja ohjaustangon väliin jää reilusti tilaa - “sarvet” eivät osu tiukassakaan käännöksessä lapsen polveen.

Hyvässä lastenpyörässä on lapselle suunnitellut osat

Eikä lapselle suunniteltu tarkoita vain pyörän muotoa eli hienommin sanottuna geometriaa. Myös osien pitää olla tenavalle tehtyjä.

Jarrukahvat ovat hyvä esimerkki (ja kyllä, lapsen pyörässä pitää olla käsijarrut). Lapsen sormien täytyy yltää kahvoille venyttämättä ja lapsenkin voimilla pitää saada tarpeeksi ytyä jarrutukseen. Laadukkaissa kahvoissa on lisäksi etäisyyssäätö.

Gripit ja ohjaustangon paksuus ovat toinen esimerkki. Lapsen pieni käsi ei ylety kunnolla aikuisille tarkoitettujen “kahvojen” ympärille. Myös esimerkiksi sillä, kuinka leveällä polkimet ovat on isosti merkitystä siihen miltä ajaminen lapsesta tuntuu. Hyvässä pyörässä polkimet ovat kapealla. Ikävän monessa poljinten sivuttainen etäisyys on kuitenkin iso, jolloin lapsi joutuu polkemaan “hajareisin”.

Laadukas lastenpyörä on kevyt

Ja sitten on se paljon puhuttu paino. Aina silloin tällöin kuulee väitteen, ettei sillä muutamalla kilolla ole niin merkitystä.

No, mietitäänpä asiaa näin: tämän blogin kuvien Islabikes Cnoc 16” on yksi markkinoiden keveimmistä kuusitoistatuumaisista. Se painaa kuutisen kiloa. Raskas kilpailija painaa 10 kg ja jopa enemmänkin. Käyttäjän neuvolakortissa rasti on parinkymmenen kilon kohdalla. Kun tyttö siis nostaa pyörää maasta ajoasentoon, hän punnertaa Cnocin tapauksessa ylös 30 prosenttia painostaan. Kymmenkiloisella pyörällä suhdeluku on puolet painostaan.

Vertailun vuoksi. Jos oma pyöräni painaisi yhtä paljon kuin Cnoc, puntari heilahtaisi kolmeenkymmeneen kiloon. Puolet painostani on jo 50 kiloa. Melkoisen painava pyörä. Ei varmaan kovin kiva käsiteltävä?

Oikeasti pyöräni painavat alle 15 prosenttia painostani. Kevytkin lastenpyörä on siis raskas suhteessa polkijaansa!

Pelkän painon tuijottaminen on kuitenkin hieman kuin bodarin toteaminen ylipainoiseksi painoindeksin perusteella. Jos pyörän runko on hyvin lyhyt, saattaa paino olla maltillinen. Lyhyt runko on kuitenkin huonompi kuin pitkä.

Hyvä lastenpyörä on lisäksi minimalistinen. Ei joustohaarukkaa, ei suuria vaihdemääriä, ei välttämättä edes lokasuojia. Ne kaikki tuovat mukanaan turhaa painoa.

Mutta kun hyvä maksaa?

Missäpä ei. Tähän minulla on kuitenkin lohdutuksen sana kirjoitettavanani. Se sana on jälleenmyyntiarvo. Hyvät lastenpyörät käyvät kaupaksi kuin ilmaiset ämpärit. Ja kauppahinnat näyttävät olevan varsin kovia.

Cnoc 16” maksaa 330 euroa. Ellei sitä aivan katapultin panoksena käytetä, käytetyn hintapyynniksi voi lätkäistä 200-250 euroa, eikä pyörä säily alkuperäisessä kodissaan päivääkään myynti-ilmoituksen jälkeen.

Edellisten kappaleiden hinnat ja sanat perustuvat siihen, että olen kyttäillyt hyviä lastenpyöriä eri myyntifoorumeilla melko tarkkaavaisesti. Silti olen ehtinyt apajille vain kerran.

Lisää pyöräilyaiheista luettavaa Isäkuukausissa

Kolmas pyörä silloin tällöin tekee hyvää

Tärkeimmät säännöt pyöräilemään oppineelle

Kokemuksia peräpyörästä - pyöräkärryäkin parempi

Croozailua eli polkupyörän peräkärryn plussat ja miinukset

Pyöräkärry ja uusi pyörä ne yhteen sopii - vai sopiiko sittenkään?

Mitä mukana pyöräkärryssä eli kurkistus isän hoitolaukkuun

Ps. Isäkuukausien Facebookissa ja Instagramissa pyöräillään usein. Tässä yksi makupala Instan puolelta:

 

A post shared by Isäkuukaudet-blogi (@isakuukaudet) on

 

Kommentit (4)

Vierailija

Peukku tälle! Oma mukula vasta epäluuloisesti pälyilee potkupyörää ja mieluummin kantaa sitä kuin ajelee mutta ajan kuluessa aion palata näihin pohdintoihin.

Itse paljon kilometrejä pyörän penkissä kuluttavalle on helppo ymmärtää, että sillä todella on väliä minkälainen mankeli on alla. Toivoisin että tyttärenikin pääsisi hajulle pyöräilyn sietämättömästä keveydestä 😊

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Kiitos kommentista! Keveitä, lapselle alusta lähtien suunniteltuja pyöriä on kyllä helppo suositella. Oikeastaan ainoa huono puoli on hankintahinta, mutta sen kanssa voi elää, kun tietää jälleenmyyntiarvon olevan hyvä. Mukavia hetkiä teille ensin potkupyörän parissa ja sitten myöhemmin polkien - olen aivan varma, että tyttäresi pääsee kanssasi enemmänkin kuin hajulle pyöräilyn sietämättömästä keveydestä.

Ei spessua ikinä

Täyttä asiaa! Poikani ei juuri innostunut pyöräilystä (pyöränä Specialized Hotrock 16), kunnes sai alleen Islabike cnoc 16:n. Muutokseen oli syynä, että Spessu oli paperilla kohtalaisen hyvä, mutta käytännössä markettipyörä alumiinikääreessä eli markettipyörän osat kevyessä alumiinirungossa, jossa markettipyörän heikko geometria. Islabikessa sen sijaan hyvin valitut osat kevyessä ja oikein mitoitetussa rungossa -> pyöräilystä tuli kivaa.

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Meillä oli (tai no, on edelleen) kaksi 20-tuumaista: Juurikin mainittu Spessu ja sitten paljon elämää nähnyt Islan Beinn small. Spessu on nyt kesäpaikan pyöränä, mutta useampia kuukausia olivat molemmat tässä kotona. Jännästi poju valitsi 95-prosenttisesti Islan alleen, kun pääsi ottamaan kumman halusi. Ja syyt ovat juuri nuo, mitkä mainitsit.

Kaupallinen yhteistyö Trekin kanssa

“Eikö tuossa lapsen pyörässä ole ollenkaan jalkajarruja”, kauhisteli eräs vanhempi rouva taannoin poikamme pyörän nähdessään.

Poju oli hetkeä aikaisemmin lähestynyt pyörätelinettä molemmat jalat sivuilla valmiina pysähtymistä varten. Varsinaisen pysähtymisen hän hoiti kuusivuotiaalle ominaisesti lukkojarrutuksella.

“Ei onneksi ole”, vastasin. Ikävä kyllä tilannetta päivitellyt nainen ei tarttunut pieneen provooni. En päässyt keskustelemaan käsijarrujen hyvyydestä. Teen sen siis blogissa.

  1. Jarruttaminen ei vaadi jalkojen pitämistä polkimilla. Tämä on siis tilanne, joka kiinnitti rouvankin huomion. Kun jarruttaminen tapahtuu käsillä, jalat voi laskea valmiiksi polkimilta pysähtymistä varten. Ja silti käsillä voi jarruttaa ns. loppuun saakka.
  2. Jos ketju putoaa rattailta, pyörä ei muutu jarruttomaksi. Ketjun putoaminen ei ole harvinaista. Jalkajarrullinen pyörä muuttuu kuitenkin tällaisessa tilanteessa jarruttomaksi. Vauhdista ja maan kaltevuudesta riippuu kuinka kauhealta kuskista kyytiläiseksi muuttuneesta polkijasta tuntuu.
  3. Jalkajarrullinen takanapa on raskas. Erityisesti lasten pyörissä keveys on tärkeää, koska pyörä on raskas suhteessa kuljettajaan. Käsijarrut ovat jalkajarruja kevyemmät.
  4. Käsillä on helpompi jarruttaa kuin jaloilla. Jalkajarrutus on usein mallia takarengas lukkoon, koska jarrutusvoiman säätäminen on tenavalle vaikeaa. Käsien motoriikka on parempi ja siten jarruvoiman säätely on helpompaa. Asia on tärkeä varsinkin jarruttamista ja pyöräilyä opetellessa. Hieman myöhemmin lukkojarrutus saattaa toki olla kuljettajan mielestä “siistiä”.
  5. Esikoisemme oppi lähtemään pyörällä liikkeelle hyvin, vaikka kulkineessa oli jalkajarru. Keskimmäinen lapsemme ei oppinut asiaa yhdeksässä kuukaudessa. Vaikka hän pyöräili jo hyvin, varsin moni liikkeellelähtö kirjaimellisesti tökkäsi, koska hän polkaisi vahingossa kampia taakse päin. Vaihdoimme käsijarrulliseen pyörään, jossa tätä ongelmaa ei ole. Kammet voi lisäksi kääntää aina helposti oikeaan asentoon lähtöpotkua ajatellen.
  6. Jalkajarru on tehokas vain, kun kammet ovat vaakatasossa. Jalat pitää siis saada sopivaan asentoon ennen jarrutusta. Siihen kuluu myös aikaa, jonka aikana pyörä kiitää kohti jarrutuksen syytä.
  7. Renkaan vaihtaminen on helpompaa käsijarrulliseen pyörään. Voin tunnustaa, että vihaan jalkajarrullisen pyörän renkaan kiinnittämistä – se ei mene koskaan ensimmäisellä kerralla suoraan. Tai jos menee, niin ketjun kireys ei ole oikea.

Lisäys 16.8.2018: Facebookin mainiossa Perhepyöräily-ryhmässä hoksautettiin tämän postauksen linkityksen kommenteissa, että on vielä kaksi syytä. Ensinnäkin polkimet voi pyöräyttää esteen kohdalla niin, että poljin mahtuu menemään esteen yli. Toiseksi sisäkurvin puoleisen polkimen voi pyöräyttää ylös tiukassa käännöksessä, jottei poljin osu maahan ja kuski muutu geologiksi. Hyviä havaintoja, jotka allekirjoitan täysin!

Listauksen perään on toki kirjoitettava, että käsijarruja on monenlaisia. On hyviä, on huonoja.

Laadukkaat lapsen pyörän käsijarrut on suunniteltu ja tehty niin, että lapsi yltää kahvoille hyvin ja jarrut ovat tarpeeksi tehokkaat myös lapsen voimilla käytettäessä.

Tämän postauksen kuvissa esiintyy Trekin tämän kauden lastenpyöräuutuus – Trek Roscoe. Käsijarruihin liittyvät seikat pätevät kuitenkin, tietysti, kaikkiin lasten pyöriin.

Trek Roscoe - lasten plussakokoinen maastopyörä

Roscoe on mielenkiintoinen keskenkasvuisten maastopyörä. Mielenkiintoinen erityisesti siksi, että sen rengaskoko on niin sanottu puoliläski. Tai pullukka, kuten perheessämme sanotaan.

Plussakokoinen rengas ei ole yhtä leveä kuin läskipyörissä, mutta leveämpi kuin perinteisissä maastopyörissä. 2.8 tuumaa tarkasti sanoen. Leveyden ansiosta rengas kantaa hietikossa ja kosteissa paikoissa hyvin. Lisäksi iso ilmatilavuus antaa joustoa juurakoihin tai kivikoihin. Ja toki myös katukivetyksen ylityksiin.

Esikoisella on ollut Roscoe kesäkuun lopusta saakka, jolloin sellainen muutti Oulun Pyörä-Suvalalta meille. Maastossa olen hämmästellyt kerta toisensa jälkeen, kuinka vaikeista paikoista kuusivuotias pyörällä pääsee. Tästä myöhemmin juttua lisää!

Roscoesta on saatavilla 20- ja 24-tuumainen versio.

Vieläkö luetuttaa? Tässäpä muutamia Isäkuukausien muita pyöräilyaiheisia postauksia:

* Tärkeimmät säännöt pyöräilemään oppineelle

* Kokemuksia peräpyörästä - pyöräkärryäkin parempi

* Look mom - ei apurattaita! (sis. oodin potkupyörälle)

* Croozailua eli polkupyörän peräkärryn plussat ja miinukset

* Kuinka välttää toisen auton ostaminen?

ps. Isäkuukausien Facebookissa ja Instagramissa pyöräily on vahvasti läsnä, ainakin kuvissa. Tervetuloa seuraamaan!

Kommentit (2)

Vuoden Äiti

Meidän lapsen pyörässä on molemmat: käsi- ja jalkajarru. Tulee myös olemaan niin pitkään kun minä asiaan voin vaikuttaa. Olen itse jyrkässä alamäessä jarruttanut käsijarruilla. Ensin katkesi vaijeri toisesta käsijarrusta, sitten toisesta. Eikä jalkajarrua ollut. Siinä vaiheessa ei hirveästi naurattanut. 

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Saatan olla väärässä, mutta kuulostaa huoltamattomalta pyörältä. Huoltamattomana mikä tahansa verme on huono. Jalkajarrullisessa ketjun tippuminen on aika yleinen ongelma. Väärän säädön tai huollon puutteen syy silti sekin. Harmillinen ja varmasti pelottava tilanne tuo kertomasi varmasti!

Seuraa 

Lasten kanssa päivät ovat pitkiä, mutta vuodet lyhyitä. Isäkuukaudet kertoo koti-isän näkökulmasta miksi.

Tämä on isäblogi perhe-elämästä kolmen lapsen kanssa. Täällä kuulostellaan riemunkiljahduksia ja ankeuden parahduksia rivarikämpässä. Kuultavaa riittää, sillä tenavat ovat syntyneet -11, -14 ja -16. Äänekkyyden vastapainoksi perheemme viihtyy keskittymistä vaativan tekemisen parissa sekä ulkona.

Kirjoittaja on univelkainen isä sekä aviomies, jonka luonnehdintaan riittää kolme hashtagia: perhe, liikunta ja kokeilintätäitse.

Isäkuukaudet löytyy myös Facebookista, Instagramissa ja Blogit.fi:stä. Olet tervetullut seuraamaan ja ennen kaikkea keskustelemaan!

Blogiarkisto

2018
2017

Instagram