Kirjoitukset avainsanalla kaupallinen yhteistyö

Kaupallinen yhteistyö Islabikesin kanssa

Pyörässä koko on kuin sähkö viihdelaitteistossa. Puoli seinää peittävä TV ja jykevä äänentoisto ovat turhia, jos sähkölasku on jäänyt maksamatta. Jos pyörä taas on vääränkokoinen, ei muilla ominaisuuksilla juuri ole väliä.

Hyvä yleissääntö lapsen pyörän koon määrittämiseksi on kuitenkin helppo kuin sähkölaskun maksaminen: Ensimmäisessä polkupyörässä istuin pitää saada niin alas, että muksun jalat yltävät istuessa molemmilta puolilta kunnolla maahan. Seuraavaa pyörää valittaessa taitoja on jo kertynyt. Niinpä riittää, kun istuessa varpaat yltävät molemmilta puolilta maahan.

Lastenpyörien koko ilmoitetaan tuumina, jotka kertovat renkaan halkaisijan. Kuten edeltä voi päätellä, tärkeämpää olisi puhua istuimen korkeudesta. Siis toisin sanoen siitä, kuinka alas istuimen saa.

PAM! Saavuimme juuri, millainen on hyvä lastenpyörä -keskustelun kovaan ytimeen. Vaikka rengaskoko olisi sama, ensipyörässä varsin usein 16 tuumaa, voi istuinkorkeudessa olla eroa 10 cm!

Tuo ero syntyy suunnittelijan pöydällä. Hyvä lastenpyörä on suunniteltu alusta loppuun lapsen ehdoilla. Se ei ole kuin pienennetty aikuisen pyörä. Ei todellakaan.

Pääsääntöisesti voi sanoa, että lapsen pyörän pitää olla matala ja pitkä. Sellainen on rauhallinen käytökseltään, matala istuinkorkeudeltaan ja helppo hallittava lapselle. Pitkä runko tarkoittaa myös, että istuimen ja ohjaustangon väliin jää reilusti tilaa - “sarvet” eivät osu tiukassakaan käännöksessä lapsen polveen.

Hyvässä lastenpyörässä on lapselle suunnitellut osat

Eikä lapselle suunniteltu tarkoita vain pyörän muotoa eli hienommin sanottuna geometriaa. Myös osien pitää olla tenavalle tehtyjä.

Jarrukahvat ovat hyvä esimerkki (ja kyllä, lapsen pyörässä pitää olla käsijarrut). Lapsen sormien täytyy yltää kahvoille venyttämättä ja lapsenkin voimilla pitää saada tarpeeksi ytyä jarrutukseen. Laadukkaissa kahvoissa on lisäksi etäisyyssäätö.

Gripit ja ohjaustangon paksuus ovat toinen esimerkki. Lapsen pieni käsi ei ylety kunnolla aikuisille tarkoitettujen “kahvojen” ympärille. Myös esimerkiksi sillä, kuinka leveällä polkimet ovat on isosti merkitystä siihen miltä ajaminen lapsesta tuntuu. Hyvässä pyörässä polkimet ovat kapealla. Ikävän monessa poljinten sivuttainen etäisyys on kuitenkin iso, jolloin lapsi joutuu polkemaan “hajareisin”.

Laadukas lastenpyörä on kevyt

Ja sitten on se paljon puhuttu paino. Aina silloin tällöin kuulee väitteen, ettei sillä muutamalla kilolla ole niin merkitystä.

No, mietitäänpä asiaa näin: tämän blogin kuvien Islabikes Cnoc 16” on yksi markkinoiden keveimmistä kuusitoistatuumaisista. Se painaa kuutisen kiloa. Raskas kilpailija painaa 10 kg ja jopa enemmänkin. Käyttäjän neuvolakortissa rasti on parinkymmenen kilon kohdalla. Kun tyttö siis nostaa pyörää maasta ajoasentoon, hän punnertaa Cnocin tapauksessa ylös 30 prosenttia painostaan. Kymmenkiloisella pyörällä suhdeluku on puolet painostaan.

Vertailun vuoksi. Jos oma pyöräni painaisi yhtä paljon kuin Cnoc, puntari heilahtaisi kolmeenkymmeneen kiloon. Puolet painostani on jo 50 kiloa. Melkoisen painava pyörä. Ei varmaan kovin kiva käsiteltävä?

Oikeasti pyöräni painavat alle 15 prosenttia painostani. Kevytkin lastenpyörä on siis raskas suhteessa polkijaansa!

Pelkän painon tuijottaminen on kuitenkin hieman kuin bodarin toteaminen ylipainoiseksi painoindeksin perusteella. Jos pyörän runko on hyvin lyhyt, saattaa paino olla maltillinen. Lyhyt runko on kuitenkin huonompi kuin pitkä.

Hyvä lastenpyörä on lisäksi minimalistinen. Ei joustohaarukkaa, ei suuria vaihdemääriä, ei välttämättä edes lokasuojia. Ne kaikki tuovat mukanaan turhaa painoa.

Mutta kun hyvä maksaa?

Missäpä ei. Tähän minulla on kuitenkin lohdutuksen sana kirjoitettavanani. Se sana on jälleenmyyntiarvo. Hyvät lastenpyörät käyvät kaupaksi kuin ilmaiset ämpärit. Ja kauppahinnat näyttävät olevan varsin kovia.

Cnoc 16” maksaa 330 euroa. Ellei sitä aivan katapultin panoksena käytetä, käytetyn hintapyynniksi voi lätkäistä 200-250 euroa, eikä pyörä säily alkuperäisessä kodissaan päivääkään myynti-ilmoituksen jälkeen.

Edellisten kappaleiden hinnat ja sanat perustuvat siihen, että olen kyttäillyt hyviä lastenpyöriä eri myyntifoorumeilla melko tarkkaavaisesti. Silti olen ehtinyt apajille vain kerran.

Lisää pyöräilyaiheista luettavaa Isäkuukausissa

Kolmas pyörä silloin tällöin tekee hyvää

Tärkeimmät säännöt pyöräilemään oppineelle

Kokemuksia peräpyörästä - pyöräkärryäkin parempi

Croozailua eli polkupyörän peräkärryn plussat ja miinukset

Pyöräkärry ja uusi pyörä ne yhteen sopii - vai sopiiko sittenkään?

Mitä mukana pyöräkärryssä eli kurkistus isän hoitolaukkuun

Ps. Isäkuukausien Facebookissa ja Instagramissa pyöräillään usein. Tässä yksi makupala Instan puolelta:

 

A post shared by Isäkuukaudet-blogi (@isakuukaudet) on

 

Kommentit (4)

Vierailija

Peukku tälle! Oma mukula vasta epäluuloisesti pälyilee potkupyörää ja mieluummin kantaa sitä kuin ajelee mutta ajan kuluessa aion palata näihin pohdintoihin.

Itse paljon kilometrejä pyörän penkissä kuluttavalle on helppo ymmärtää, että sillä todella on väliä minkälainen mankeli on alla. Toivoisin että tyttärenikin pääsisi hajulle pyöräilyn sietämättömästä keveydestä 😊

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Kiitos kommentista! Keveitä, lapselle alusta lähtien suunniteltuja pyöriä on kyllä helppo suositella. Oikeastaan ainoa huono puoli on hankintahinta, mutta sen kanssa voi elää, kun tietää jälleenmyyntiarvon olevan hyvä. Mukavia hetkiä teille ensin potkupyörän parissa ja sitten myöhemmin polkien - olen aivan varma, että tyttäresi pääsee kanssasi enemmänkin kuin hajulle pyöräilyn sietämättömästä keveydestä.

Ei spessua ikinä

Täyttä asiaa! Poikani ei juuri innostunut pyöräilystä (pyöränä Specialized Hotrock 16), kunnes sai alleen Islabike cnoc 16:n. Muutokseen oli syynä, että Spessu oli paperilla kohtalaisen hyvä, mutta käytännössä markettipyörä alumiinikääreessä eli markettipyörän osat kevyessä alumiinirungossa, jossa markettipyörän heikko geometria. Islabikessa sen sijaan hyvin valitut osat kevyessä ja oikein mitoitetussa rungossa -> pyöräilystä tuli kivaa.

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Meillä oli (tai no, on edelleen) kaksi 20-tuumaista: Juurikin mainittu Spessu ja sitten paljon elämää nähnyt Islan Beinn small. Spessu on nyt kesäpaikan pyöränä, mutta useampia kuukausia olivat molemmat tässä kotona. Jännästi poju valitsi 95-prosenttisesti Islan alleen, kun pääsi ottamaan kumman halusi. Ja syyt ovat juuri nuo, mitkä mainitsit.

Kaupallinen yhteistyö Trekin kanssa

“Eikö tuossa lapsen pyörässä ole ollenkaan jalkajarruja”, kauhisteli eräs vanhempi rouva taannoin poikamme pyörän nähdessään.

Poju oli hetkeä aikaisemmin lähestynyt pyörätelinettä molemmat jalat sivuilla valmiina pysähtymistä varten. Varsinaisen pysähtymisen hän hoiti kuusivuotiaalle ominaisesti lukkojarrutuksella.

“Ei onneksi ole”, vastasin. Ikävä kyllä tilannetta päivitellyt nainen ei tarttunut pieneen provooni. En päässyt keskustelemaan käsijarrujen hyvyydestä. Teen sen siis blogissa.

  1. Jarruttaminen ei vaadi jalkojen pitämistä polkimilla. Tämä on siis tilanne, joka kiinnitti rouvankin huomion. Kun jarruttaminen tapahtuu käsillä, jalat voi laskea valmiiksi polkimilta pysähtymistä varten. Ja silti käsillä voi jarruttaa ns. loppuun saakka.
  2. Jos ketju putoaa rattailta, pyörä ei muutu jarruttomaksi. Ketjun putoaminen ei ole harvinaista. Jalkajarrullinen pyörä muuttuu kuitenkin tällaisessa tilanteessa jarruttomaksi. Vauhdista ja maan kaltevuudesta riippuu kuinka kauhealta kuskista kyytiläiseksi muuttuneesta polkijasta tuntuu.
  3. Jalkajarrullinen takanapa on raskas. Erityisesti lasten pyörissä keveys on tärkeää, koska pyörä on raskas suhteessa kuljettajaan. Käsijarrut ovat jalkajarruja kevyemmät.
  4. Käsillä on helpompi jarruttaa kuin jaloilla. Jalkajarrutus on usein mallia takarengas lukkoon, koska jarrutusvoiman säätäminen on tenavalle vaikeaa. Käsien motoriikka on parempi ja siten jarruvoiman säätely on helpompaa. Asia on tärkeä varsinkin jarruttamista ja pyöräilyä opetellessa. Hieman myöhemmin lukkojarrutus saattaa toki olla kuljettajan mielestä “siistiä”.
  5. Esikoisemme oppi lähtemään pyörällä liikkeelle hyvin, vaikka kulkineessa oli jalkajarru. Keskimmäinen lapsemme ei oppinut asiaa yhdeksässä kuukaudessa. Vaikka hän pyöräili jo hyvin, varsin moni liikkeellelähtö kirjaimellisesti tökkäsi, koska hän polkaisi vahingossa kampia taakse päin. Vaihdoimme käsijarrulliseen pyörään, jossa tätä ongelmaa ei ole. Kammet voi lisäksi kääntää aina helposti oikeaan asentoon lähtöpotkua ajatellen.
  6. Jalkajarru on tehokas vain, kun kammet ovat vaakatasossa. Jalat pitää siis saada sopivaan asentoon ennen jarrutusta. Siihen kuluu myös aikaa, jonka aikana pyörä kiitää kohti jarrutuksen syytä.
  7. Renkaan vaihtaminen on helpompaa käsijarrulliseen pyörään. Voin tunnustaa, että vihaan jalkajarrullisen pyörän renkaan kiinnittämistä – se ei mene koskaan ensimmäisellä kerralla suoraan. Tai jos menee, niin ketjun kireys ei ole oikea.

Lisäys 16.8.2018: Facebookin mainiossa Perhepyöräily-ryhmässä hoksautettiin tämän postauksen linkityksen kommenteissa, että on vielä kaksi syytä. Ensinnäkin polkimet voi pyöräyttää esteen kohdalla niin, että poljin mahtuu menemään esteen yli. Toiseksi sisäkurvin puoleisen polkimen voi pyöräyttää ylös tiukassa käännöksessä, jottei poljin osu maahan ja kuski muutu geologiksi. Hyviä havaintoja, jotka allekirjoitan täysin!

Listauksen perään on toki kirjoitettava, että käsijarruja on monenlaisia. On hyviä, on huonoja.

Laadukkaat lapsen pyörän käsijarrut on suunniteltu ja tehty niin, että lapsi yltää kahvoille hyvin ja jarrut ovat tarpeeksi tehokkaat myös lapsen voimilla käytettäessä.

Tämän postauksen kuvissa esiintyy Trekin tämän kauden lastenpyöräuutuus – Trek Roscoe. Käsijarruihin liittyvät seikat pätevät kuitenkin, tietysti, kaikkiin lasten pyöriin.

Trek Roscoe - lasten plussakokoinen maastopyörä

Roscoe on mielenkiintoinen keskenkasvuisten maastopyörä. Mielenkiintoinen erityisesti siksi, että sen rengaskoko on niin sanottu puoliläski. Tai pullukka, kuten perheessämme sanotaan.

Plussakokoinen rengas ei ole yhtä leveä kuin läskipyörissä, mutta leveämpi kuin perinteisissä maastopyörissä. 2.8 tuumaa tarkasti sanoen. Leveyden ansiosta rengas kantaa hietikossa ja kosteissa paikoissa hyvin. Lisäksi iso ilmatilavuus antaa joustoa juurakoihin tai kivikoihin. Ja toki myös katukivetyksen ylityksiin.

Esikoisella on ollut Roscoe kesäkuun lopusta saakka, jolloin sellainen muutti Oulun Pyörä-Suvalalta meille. Maastossa olen hämmästellyt kerta toisensa jälkeen, kuinka vaikeista paikoista kuusivuotias pyörällä pääsee. Tästä myöhemmin juttua lisää!

Roscoesta on saatavilla 20- ja 24-tuumainen versio.

Vieläkö luetuttaa? Tässäpä muutamia Isäkuukausien muita pyöräilyaiheisia postauksia:

* Tärkeimmät säännöt pyöräilemään oppineelle

* Kokemuksia peräpyörästä - pyöräkärryäkin parempi

* Look mom - ei apurattaita! (sis. oodin potkupyörälle)

* Croozailua eli polkupyörän peräkärryn plussat ja miinukset

* Kuinka välttää toisen auton ostaminen?

ps. Isäkuukausien Facebookissa ja Instagramissa pyöräily on vahvasti läsnä, ainakin kuvissa. Tervetuloa seuraamaan!

Kommentit (2)

Vuoden Äiti

Meidän lapsen pyörässä on molemmat: käsi- ja jalkajarru. Tulee myös olemaan niin pitkään kun minä asiaan voin vaikuttaa. Olen itse jyrkässä alamäessä jarruttanut käsijarruilla. Ensin katkesi vaijeri toisesta käsijarrusta, sitten toisesta. Eikä jalkajarrua ollut. Siinä vaiheessa ei hirveästi naurattanut. 

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Saatan olla väärässä, mutta kuulostaa huoltamattomalta pyörältä. Huoltamattomana mikä tahansa verme on huono. Jalkajarrullisessa ketjun tippuminen on aika yleinen ongelma. Väärän säädön tai huollon puutteen syy silti sekin. Harmillinen ja varmasti pelottava tilanne tuo kertomasi varmasti!

Kaupallinen yhteistyö Aku Ankka Juniorin kanssa

Esikoisemme oppi lukemaan viime syksynä. Koska hän on erittäin kiinnostunut monesta asiasta kaikesta, olin varma, että lukuintoa riittäisi kuin Martoilla niksejä.

Vaan väärässä olin jälleen. Nassikka on keskittynyt lähinnä teiden nimiin, kauppojen logoihin ja tuotemerkkeihin. Hän ei ole kunnolla innostunut edes kirjahyllyssään asuvista ytimekkäistä kapitaalein ja tavuviivoin kirjoitetuista tarinoista. Ei, vaikka aiheet ovat hänestä varmasti kiinnostavia.

Ennen kuin kirjoitan seuraavan lauseen, kirjoitan tämän: ymmärrän hyvin, että kohta ykköselle menevällä ei varsinaisesti ole kiire Sinuhe egyptiläisen kimppuun. Tajuan myös, että yksittäisistä sanoista ja lyhyistä lauseista se lukeminen alkaa. Niiden ymmärtäminen on varmasti motivoivaa ja palkitsevaa.

Silti päätimme (no ok, minä päätin) keväänkorvilla järjestää poitsille ja Aku Ankka Juniorille treffit.

Minulla oli kaksi taka-ajatusta. Ensinnäkin uskoin pojan innostuvan lukemisesta sarjakuvien kautta. Toiseksi halusin tutustuttaa juniorimme ja Juniorin toisiinsa, koska Akkarit olivat olennainen osa omaa lapsuuttani. Eikä kenenkään käy kieltäminen, että AA sisältää tuoretta ja laadukasta suomea.

Nyt esikoisemme on siis saanut kourallisen Aku Ankka junioreita. On aika vastata kysymykseen, innostiko AAJ häntä lukemaan.

Rehellisesti täytyy sanoa, että vähemmän mitä luulin. Kyllä hän yhden sivun tarinoita lueskelee, mutta ei mitenkään ahnaasti.

Toisaalta olen huomannut, että lapsi yrittää ensin hahmottaa tarinan kuvien avulla. Jos se ei onnistu, hän alkaa lukea ruutu ruudulta.

Esikoisemme on oppinut kesän aikana myös pienet kirjaimet varsin hyvin. Siinä uskon Akkarin olleen avuksi. Vaikka osa tarinoista onkin painettu kapitaalein, suurimmassa osassa jutuista käytetään pikkukirjaimia.

Ja yksi on jännä. Varsinkin 6v, mutta jossain määrin myös 4v, tuntuu palaavan lehtien pariin uudelleen ja uudelleen. Oman käsitykseni mukaan se johtuu siitä, että lehdissä on eri pituisia tarinoita, varsin laaja “henkilögalleria” (tämä tosin häiritsee itseäni, kun Aku Ankassa seikkaileekin yhtäkkiä Autot-hahmoja tai Nalle Puh) ja aina myös puuhaa, kuten värittämistä, sokkeloita tai jonkinlaisia pulmia.

Aku Ankka Juniori, Sanoma Media Finland ja Vauva ovat osa samaa Sanoma-konsernia.

Tykkäätkö sinä Aku Ankasta? Jos, niin maleksipas Isäkuukausien Facebookiin. Siellä on käynnissä parahultainen arvonta, jossa on palkintona Minä Aku Ankka 2 -jättikirjoja.

Kommentit (4)

Jonnaviia

Aku Ankan tilaamista on pohdittu täälläkin! Kouluunlähtijän kummisedän kanssa sovittiin, että tiedotetaan joulupukille asiasta! Jospa siihen mennessä olisi kirjaimet jokseenkin hallussa ja oikeassa järjestyksessä 🙂

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Itse ainakin tykkään lehtilahjoista, koska the päivänä (olipa joulu tai synttärit) lahjoja tulee yleensä useita, mutta lehti jakautuu usealle kuukaudelle. Siksi peukutan kummisedän ja valkoparran diiliä! Ja kirjaimethan kyllä asettuvat - ennemmin tai myöhemmin.

Andza

Tuo on jännä miten lapset oppii lukemaan. Meilläkin esikoisen ensimmäiset sanat olivat bussien päätepysäkkejä, busseista kun oli kiinnostunut. Vielä 1,5 v sitten Aku Ankan lukeminen 6-vuotiaana oli selaamista, mutta ekaluokan alettua olen huomannut että nyt tarinoita oileasti luetaan eikä vain katsella kuvia.

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Kiitos kommentista! Mielenkiintoista kuulla, että kiinnostus Akkariin on herännyt ekaluokan aikana. Saatamme siis elää hetkiä, jolloin meilläkin tapahtuu "herääminen" :)

Kaupallinen yhteistyö Feelmaxin kanssa

Viime vuonna kesä oli torstaina. Saattoi se olla keskiviikkokin, mutta joka tapauksessa lämmintä ei kovin montaa päivää kestänyt. Sen sijaan kylmää ja märkää riitti.

Olimme ostaneet muksuille kesäkengiksi muoviset ja pehmeät pistokkaat. Ajattelimme, että lasten olisi nopea pukata ne jalkaansa pihalla piipahtaessaan. Siitä nimittäin oli kokemusta, että lenkkarit tai tarrasandaalit eivät osu jalkaan ilman aikuisen patistelua kuin ehkä joka kymmenellä ulkona käymisellä.

Jostain syystä ne muoviset kengät eivät poistaneet sukkasillaan pihalla koheltamista. Yhdessä kylmän ja märän sään kanssa lopputulos oli se, että jos pitäisi nimetä yksittäinen eniten rivarinaapureita pihaltamme häirinnyt huuto, se olisi lyhyt ja ytimekäs lause: “Kengät jalkaan!”

Tänä kesänä lapset ovat käyttäneet suomalaisen Feelmaxin Luosma-kenkiä. Minulla on niistä lähes pelkästään hyvää sanottavaa.

Feelmaxit ovat todella pehmeät, kevyet ja niissä on paljon tilaa jalalle. Kaikki tämä on erittäin tervetullutta jalkojen kannalta! Lisäksi popot kuivuvat nopeasti, ovat ilmavat ja helpot pukea.

Silti positiivisista havainnoista yksi on ylitse muiden: lapsille ei ole koko kesänä tarvinnut juurikaan sanoa, että kengät jalkaan ulos mennessä.

Feelmaxit ovat sujahtaneet jalkoihin aivan käskemättä.

Huomio on siinä mielessä jännä, että vaikka Feelmaxit ovat helposti puettavia, niin eiväthän ne nyt yhtä helposti pujahda jalkaan kuin pistokkaat.

Kun kenkiä oli käytetty muutama päivä, hoksasin kysyä sekä neli- että kuusivuotiaalta, että miltä se ohutpohjaisilla kengillä käveleminen tuntuu? Nelivuotias muotoili asian jotenkin niin, että on vähän kuin ei olisi kenkiä ollenkaan. Kuusivuotias puolestaan totesi, että tuntuu samalta kuin kävelisi avojaloin.

Heureka – eipä siis ihme, että kengät menevät jalkaan kuin itsestään. Tuskin siitä vanhempien motkottamisesta kukaan nauttii. Noista kommenteista lähtien perhekielessämme on ollut uusi sana: sukkakengät.

Puolitoistavuotiaammekin tunteet kenkiään kohtaan taitavat olla melko siirappisävyiset, sillä hän marssii omien sukkakenkiensä luokse, kun tajuaa, että on uloslähdön hetki.

Feelmax on suomalainen yritys

Kirjoittelin jo marraskuussa blogiin siitä, millainen on hyvä ensikenkä. Silloin minulle syntyi vahva mielikuva, että lapsen kengän vaatimukset ovat jota kuinkin samat kuin aikuisen paljasjalkakengässä.

Keskustelin aiheesta parissakin vanhemmuuden Facebook-ryhmässä ja kävi ilmi, että mainioita vaihtoehtoja on useita. Feelmaxeihin kallistuimme, koska niiden takana oleva firma on suomalainen.

Kengät ovat olleet käytössä puolitoista kuukautta. Yhtään liioittelematta voi sanoa, että niitä on pidetty joka ikinen päivä. Ja kuten lapsilla aina, käyttö ei ole sitä kenkien kannalta ystävällisintä mahdollista. Vain yhden kiellon olemme asettaneet: pyörää ei saa jarruttaa kengän kärkiä maassa laahaamalla.

Kengät eivät missään nimessä ole enää uutta vastaavassa kuosissa. Vaimo tiivisti kuitenkin plussat ja miinukset napakasti yhteen lauseeseen: “Ovathan nämä kuluneet, mutta käytössä ovat olleet aivan älyttömän hyvät!”

Kommentit (0)

Seuraa 

Lasten kanssa päivät ovat pitkiä, mutta vuodet lyhyitä. Isäkuukaudet kertoo miksi.

Tämä on isäblogi perhe-elämästä kolmen lapsen kanssa. Täällä kuulostellaan riemunkiljahduksia ja ankeuden parahduksia rivarikämpässä. Kuultavaa riittää, sillä tenavat ovat syntyneet -11, -14 ja -16. Äänekkyyden vastapainoksi perheemme viihtyy keskittymistä vaativan tekemisen parissa sekä ulkona.

Kirjoittaja on univelkainen isä sekä aviomies, jonka luonnehdintaan riittää kolme hashtagia: perhe, liikunta ja kokeilintätäitse.

Isäkuukaudet löytyy myös Facebookista, Instagramissa, Blogit.fi:stä, Bloglovinista ja jossain määrin myös Twitteristä. Olet tervetullut seuraamaan ja ennen kaikkea keskustelemaan!

Blogiarkisto

2018
2017