Kirjoitukset avainsanalla kaupallinen yhteistyö

Kaupallinen yhteistyö Feelmaxin kanssa

Viime vuonna kesä oli torstaina. Saattoi se olla keskiviikkokin, mutta joka tapauksessa lämmintä ei kovin montaa päivää kestänyt. Sen sijaan kylmää ja märkää riitti.

Olimme ostaneet muksuille kesäkengiksi muoviset ja pehmeät pistokkaat. Ajattelimme, että lasten olisi nopea pukata ne jalkaansa pihalla piipahtaessaan. Siitä nimittäin oli kokemusta, että lenkkarit tai tarrasandaalit eivät osu jalkaan ilman aikuisen patistelua kuin ehkä joka kymmenellä ulkona käymisellä.

Jostain syystä ne muoviset kengät eivät poistaneet sukkasillaan pihalla koheltamista. Yhdessä kylmän ja märän sään kanssa lopputulos oli se, että jos pitäisi nimetä yksittäinen eniten rivarinaapureita pihaltamme häirinnyt huuto, se olisi lyhyt ja ytimekäs lause: “Kengät jalkaan!”

Tänä kesänä lapset ovat käyttäneet suomalaisen Feelmaxin Luosma-kenkiä. Minulla on niistä lähes pelkästään hyvää sanottavaa.

Feelmaxit ovat todella pehmeät, kevyet ja niissä on paljon tilaa jalalle. Kaikki tämä on erittäin tervetullutta jalkojen kannalta! Lisäksi popot kuivuvat nopeasti, ovat ilmavat ja helpot pukea.

Silti positiivisista havainnoista yksi on ylitse muiden: lapsille ei ole koko kesänä tarvinnut juurikaan sanoa, että kengät jalkaan ulos mennessä.

Feelmaxit ovat sujahtaneet jalkoihin aivan käskemättä.

Huomio on siinä mielessä jännä, että vaikka Feelmaxit ovat helposti puettavia, niin eiväthän ne nyt yhtä helposti pujahda jalkaan kuin pistokkaat.

Kun kenkiä oli käytetty muutama päivä, hoksasin kysyä sekä neli- että kuusivuotiaalta, että miltä se ohutpohjaisilla kengillä käveleminen tuntuu? Nelivuotias muotoili asian jotenkin niin, että on vähän kuin ei olisi kenkiä ollenkaan. Kuusivuotias puolestaan totesi, että tuntuu samalta kuin kävelisi avojaloin.

Heureka – eipä siis ihme, että kengät menevät jalkaan kuin itsestään. Tuskin siitä vanhempien motkottamisesta kukaan nauttii. Noista kommenteista lähtien perhekielessämme on ollut uusi sana: sukkakengät.

Puolitoistavuotiaammekin tunteet kenkiään kohtaan taitavat olla melko siirappisävyiset, sillä hän marssii omien sukkakenkiensä luokse, kun tajuaa, että on uloslähdön hetki.

Feelmax on suomalainen yritys

Kirjoittelin jo marraskuussa blogiin siitä, millainen on hyvä ensikenkä. Silloin minulle syntyi vahva mielikuva, että lapsen kengän vaatimukset ovat jota kuinkin samat kuin aikuisen paljasjalkakengässä.

Keskustelin aiheesta parissakin vanhemmuuden Facebook-ryhmässä ja kävi ilmi, että mainioita vaihtoehtoja on useita. Feelmaxeihin kallistuimme, koska niiden takana oleva firma on suomalainen.

Kengät ovat olleet käytössä puolitoista kuukautta. Yhtään liioittelematta voi sanoa, että niitä on pidetty joka ikinen päivä. Ja kuten lapsilla aina, käyttö ei ole sitä kenkien kannalta ystävällisintä mahdollista. Vain yhden kiellon olemme asettaneet: pyörää ei saa jarruttaa kengän kärkiä maassa laahaamalla.

Kengät eivät missään nimessä ole enää uutta vastaavassa kuosissa. Vaimo tiivisti kuitenkin plussat ja miinukset napakasti yhteen lauseeseen: “Ovathan nämä kuluneet, mutta käytössä ovat olleet aivan älyttömän hyvät!”

Kommentit (0)

Kaupallinen yhteistyö Lasten oman kaupan kanssa.

Nelivuotias on ottanut luvatta kaupan hevi-osastolla sylintäyteisen vesimelonin kannettavakseen. Leveä hymy hyytyy juuri ennen kuin tyttö pääsee esittelemään ostosideaansa minulle – meloni lipsahtaa lattialle ja halkeaa kuin savipitoinen maa hellejaksolla.

Toruni ovat seitin ohuet, sillä katumus paistaa muksun kasvoilta. Punnitsen lähes kolmikiloisen melonin ja nostan ostoskärryyn. Jatkamme hedelmien ja vihannesten keräilyä. Tytön ilme synkkenee samaa tahtia kuin ostoskärry täyttyy.

Kyykistyn ja kysyn, että mikä on?

Minua harmittaa hirveästi, että otin sen melonin ja se putosi ja meni rikki”, tyttö sopertaa. Itku näyttää etsivän vain sopivaa katalyyttiä purkautuakseen.

“Kyllä sinua varmasti harmittaa, mutta ei siinä kuinkaan käynyt. Otetaan iso hali ja jatketaan. Saadaanpahan joku päivä melonia välipalaksi!” rauhoittelen.

Perheemme viisitoista sekuntia Prisma-julkisuudessa jää onneksi käyttämättä, sillä harmitus painuu taka-alalle. Jatkamme shoppailua, ja minä tuuletan mielessäni tilanteesta selviämistä.

Myöhemmin kotona juttelemme episodista vaimon kanssa. Olemme tyytyväisiä, että tyttö osasi itse kertoa fiiliksistään. Aina niin ei todellakaan ole, vaan tomeran tytön huoneen oven helat saavat ottaa vastaan selvittämättömien tunteiden aiheuttamia iskuja päivittäin.

Tunteiden sanoittamisesta puhutaan vanhemmille ja vanhempien keskuudessa niin paljon, että en varmasti ole ainoa, jolla asia kuohuu välillä yli. Vaikka ajoittain suorastaan inhoan koko tunteiden sanoittaminen -termiä, niin täytyyhän se myöntää, että ajatus on fiksu. Minulle todisteeksi riittää esimerkiksi tuo vesimeloni-gate.

Tässäkin asiassa kirjat ojentavat auttavaa kättänsä haparoivan vanhemman suuntaan. Sanoma on kustantanut tänä keväänä ilmestyneen kolmen kirjan Arjen taitoja -sarjan. Niissä käydään Disneyn tuttujen hahmojen avulla läpi paitsi tunteiden hallintaa ja tunnistamista, myös erilaisuuden arvostamista ja myötätunnon osoittamista.

Jokainen kirja sisältää noin kolmenkymmenen sivun tarinan, jonka sekä nelivuotias että eskarilainen jaksoivat hyvin kuunnella kertaistumalta. Haparoivan vanhemman kannalta kirjojen paras osuus koittaa tarinan jälkeen. Loppuun on nimittäin ladottu valmiiksi joukko kysymyksiä, joiden avulla lapsen kanssa voi keskustella kirjan aihepiiristä. Kysymykset ovat sillä tavalla hyviä, että ne eivät alleviivaa asioita liikaa, mutta pistävät silti miettimään.

Kirjasarjan opukset ovat:

  • Inside out: Kiukkupussit
  • Doria etsimässä: Halitaan!
  • Frozen: Ainoa laatuaan

Lasten Oma Kauppa, Sanoma Media Finland ja Vauva ovat osa samaa Sanoma-konsernia.

Kirjakolmikon kuvituksesta junioreiden mieleen parhaiten painunut yksityiskohta: "Kiukku kävi niin kuumana, että Inho paistoi liekeissä vaahtokarkkia!"
Kirjakolmikon kuvituksesta junioreiden mieleen parhaiten painunut yksityiskohta: "Kiukku kävi niin kuumana, että Inho paistoi liekeissä vaahtokarkkia!"

Haluatko voittaa yhden näistä kirjoista itsellesi? Isäkuukausien Facebookissa on arvonta sunnuntaihin saakka.

Kommentit (0)

Kaupallinen yhteistyö Britax Römerin kanssa

Turva(vyö)istuimen valitseminen on kuin mikä tahansa lapsiin liittyvä: ensin mietitään teoriassa paras ratkaisu ja sitten käytäntö neuvoo miten loppujen lopuksi tehdään. Käytäntö voi neuvoa hienovaraisesti tai hyvinkin kovalla kouralla.

Turvaistuimen valinta menee teoriassa niin, että hommataan markkinoiden turvallisisin jakkara. Käytännössä ostetaan turvallisin, joka sopii omaan pirssiin, käyttötarpeisiin ja budjettiin. Lisäksi mielestäni kivijalkakauppa on näissä asioissa iso plussa: istuinta pääsee sovittamaan ja käyttöön saa opastuksen.

Kevättalvella 2015 käytäntö neuvoi meidät ostamaan Britaxin KIDFIX XP SICTin. Se löytyi naapurikaupungin kivijalkaliikkeestä, oli kohtuullisen hintainen ja pärjännyt hyvin turvatesteissä.

Hankinnasta lähtien jakkara on ollut päivittäisessä käytössä syystalvella 2011 syntyneellä lapsellamme.

Muu takapenkin kalusto on vaihdellut, mutta tuo jakkara on pysynyt autossa koko ajan. Penkki on osoittautunut helppokäyttöiseksi. Toinen merkittävä seikka on laatu. Istuin on edelleen tikissä, vaikka sitä on käytetty paljon.

Hymyni ulottuikin vaikkuun, kun pääsin kalustamaan ”milloin me ollaan perillä -osaston” kauttaaltaan Britaxin tuotteilla. Toisen reunan Isofixeihin napsahti tutunoloinen KIDFIX, mutta sen uusi versio: KIDFIX II XP SICT. Keskimmäisiin Isofix-koukkuihin puolestaan liukui kiinni Britaxin uusi DUALFIX, joka on käynyt läpi i-SIZE-standardoinnin.

DUALFIX i-SIZE – Erinomainen, muttei täydellinen

DUALFIX i-SIZEssä huomio kiinnittyy ensisilmäyksellä kankaisiin. Pääasiassa kangas on olemukseltaan hieman karkeaa. Sellaista, jonka kuvittelen kestävän pitkään.

Huomio ei kuitenkaan kiinnity kankaisiin karkeuden takia, vaan siksi, että kaikki kankaat eivät ole yhtä ja samanlaista. Pääntuki ja yläselkää vasten tuleva istuimen osa ovat selkäesti pehmeämpää materiaalia.

DUALFIXin mukana toimitetaan pienennyssarja vastasyntyneelle, sillä penkkiä voi käyttää vaikka jo laitokselta kotiuduttaessa. Taaperomme mielestä kiinnostavinta istuimessa on, yllätys - yllätys, laatikko!
DUALFIXin mukana toimitetaan pienennyssarja vastasyntyneelle, sillä penkkiä voi käyttää vaikka jo laitokselta kotiuduttaessa. Taaperomme mielestä kiinnostavinta istuimessa on, yllätys - yllätys, laatikko!

Viisipistevöiden yläosan pehmusteista löytyy kääntöpuolelta vielä kolmas materiaali – neopreeni. Se on valmistajan mukaan paitsi mielyttävä lapselle, myös hyvä pitämään pehmusteet paikoillaan.


...ja pisimmillään.
Istuimen pituus lyhimmillään...
 

DUALFIXin mahtavin ominaisuus on tietenkin se, että penkki kääntyy 360-astetta. Kääntyvyys on vanhemmalle kuin linkkuveitsi lapselle. Kun sen kerran saa käyttöönsä, ei siitä hevillä luovu. Selkä kiittää lasta istuimeen nostettaessa, varsinkin jos tenavalla sattuu olemaan ei autoon tänään -päivä.

Britaxin tuotekehitysosasto on sijoittanut kääntönapin penkin molemmille sivuille. Ratkaisu on toimiva ja mahdollistaa DUALFIXin kääntämisen myös kallistettuna. Penkki pyörii alustassaan kevyesti.

Kokeilimme istuimia myös Volkswagenin Caravelle -perhepakussa, jossa ei ole pakettiautomaiseen tapaan takaovea kuskin puolella. 360-kääntyvyys antaa tilaa niin, että lapsi pääsee luikahtamaan laitimmaiselle istuimelle. Istuin on muotoiltu pyöreäksi siten, että sen "kulmat" eivät koukkaa sen kauemmaksi mitä selkäosa yltää kasvot taakse päin -asennettuna..
Kokeilimme istuimia myös Volkswagenin Caravelle -perhepakussa, jossa ei ole pakettiautomaiseen tapaan takaovea kuskin puolella. 360-kääntyvyys antaa tilaa niin, että lapsi pääsee luikahtamaan laitimmaiselle istuimelle. Istuin on muotoiltu pyöreäksi siten, että sen "kulmat" eivät koukkaa sen kauemmaksi mitä selkäosa yltää kasvot taakse päin -asennettuna..

DUALFIX kääntyy alustassaan sen verran kevyesti, että lapsi sylissä käännön vapautus onnistuu yhdellä kädellä.
DUALFIX kääntyy alustassaan sen verran kevyesti, että lapsi sylissä käännön vapautus onnistuu yhdellä kädellä.

Kehujen jälkeen on mainittava myös pari käytössä ärsyttävää seikkaa. Tukijalan pituussäätö on vaikea ja penkki raskas. Nämä aiheuttavat verenpaineen nousua onneksi vain asennusvaiheessa.

Sen sijaan mmHg-lukemat nousevat päivittäin turvavöiden takia. Vyöt liukuvat hyvin, mutta auki oleville vöille ei ole istuimen reunoilla pidikkeitä. Käytännössä vyöt pitää siis tonkia esiin istuvan lapsen alta. Kiristysvyön päästä puuttuu myös lenkki, joka helpottaisi kiristämistä.

DUALFIXiä voi käyttää sekä selkä että nenä menosuuntaan. Tarra muistuttaa, että i-SIZE-luokitus vaatii matkustamaan viidentoista kuukauden ikään selkä menosuuntaan. Sitä vanhemmillekin lapsille se on erittäin suositeltavaa.
DUALFIXiä voi käyttää sekä selkä että nenä menosuuntaan. Tarra muistuttaa, että i-SIZE-luokitus vaatii matkustamaan viidentoista kuukauden ikään selkä menosuuntaan. Sitä vanhemmillekin lapsille se on erittäin suositeltavaa.
Hei, yksi juttu vielä! DUALFIXin selkänojaa vastaan tulevaa osaa voi kallistaa kahdeksan astetta. Se ei kuulosta paljolta, mutta sen ansiosta tuen saa todella tiiviisti auton istuimen selkänojaa vasten ja samalla lapsi saa käyttöönsä kaiken mahdollisen jalkatilan. Tuen muotoilu ei ole kuitenkaan paras mahdollinen, sillä muksun kengät "takertuvat" melko helposti tuen sisään, koska reunat ovat varsin kulmikkaat.
Hei, yksi juttu vielä! DUALFIXin selkänojaa vastaan tulevaa osaa voi kallistaa kahdeksan astetta. Se ei kuulosta paljolta, mutta sen ansiosta tuen saa todella tiiviisti auton istuimen selkänojaa vasten ja samalla lapsi saa käyttöönsä kaiken mahdollisen jalkatilan. Tuen muotoilu ei ole kuitenkaan paras mahdollinen, sillä muksun kengät "takertuvat" melko helposti tuen sisään, koska reunat ovat varsin kulmikkaat.

KIDFIX II XP SICT – uusi versio yhdellä uudella osalla

Jos tunnet KIDFIX XP SICT -turvavyöistuimen, kakkosversion näkeminen on kuin vanhan kaverin tapaaminen vuosien jälkeen: jokin on hieman muuttunut, mutta heti ollaan sinut.

Käytännössä ainoa ero on kakkoseen lisätty lapsen jalkojen välistä tuleva lantiovyön oikealla paikallaan pitävä osa. Britax käyttää nimeä SecureGuard ja mainostaa, että heidän omien testiensä perusteella pidike vähentää etutörmäyksessä vatsaan kohdistuvia voimia jopa 35 prosenttia.

Maalaisjärjellä ajateltuna SecureGuard saattaa myös estää tilanteen, jossa lapsi pääsee luiskahtamaan pois löystyneen lantiovyön alta.

SecureGuard lukitsee lantiovyön paikoilleen! Kuvassa näkyy myös penkin nimeen saakka päässyt turvavyön XP PAD -lisäosa, joka suojaa lasta etutörmäyksessä Britaxin mukaan monella tapaa.
SecureGuard lukitsee lantiovyön paikoilleen! Kuvassa näkyy myös penkin nimeen saakka päässyt turvavyön XP PAD -lisäosa, joka suojaa lasta etutörmäyksessä Britaxin mukaan monella tapaa.

Käytössä SecureGuard tuo turvavyön kiinnittämiseen yhden työvaiheen lisää. Vyöttämiseen menee aikaa muutama sekunti kauemmin, mutta käyttö on helppoa.

Matkoilla lantiovyönpidike on pysynyt paikoillaan yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Sillä kerralla lapset odottivat autossa ätinsä kanssa, kun piipahdin kaupassa. Nelivuotias luultavasti pyöri odottelusta turhautuneena niin paljon, että lantiovyö irtosi pidikkeestä. Onneksi tytsy itse osasi sanoa: “Tää lärpäke on irti”.

Monista nykyistuimista löytyy jonkinlainen sivulle jatkettava osa, jonka idea on käsittääkseni vähentää istuimen heilahtamista ja ottaa vastaan törmäysenergiaa. KIDFIXissä sivutörmäyssuoja kierretään auki niin paljon, että se lähes ottaa auton sivuoveen. Säätö on tarkka ja helppo.
Monista nykyistuimista löytyy jonkinlainen sivulle jatkettava osa, jonka idea on käsittääkseni vähentää istuimen heilahtamista ja ottaa vastaan törmäysenergiaa. KIDFIXissä sivutörmäyssuoja kierretään auki niin paljon, että se lähes ottaa auton sivuoveen. Säätö on tarkka ja helppo.

KIDFIXin turvavyön ohjain, vai pitäisikö sanoa läpivienti, toimii kuin karbiinihaka: vyö sujahtaa helposti ohjaimeen, mutta vyön irrottamiseksi pitää aukaista salpa.
KIDFIXin turvavyön ohjain, vai pitäisikö sanoa läpivienti, toimii kuin karbiinihaka: vyö sujahtaa helposti ohjaimeen, mutta vyön irrottamiseksi pitää aukaista salpa.

Istuin on kevyt ja sen asentaminen on erittäin johdonmukaista. Jakkaran siirtäminen autosta toiseen onkin suorastaan juhlavan helppoa. Sen sijaan KIDFIXin suuri leveys lapsen hartialinjan korkeudella haastaa auton takapenkin leveyden, mikäli viereisellä paikalla on matkustaja.

Itse lasken KIDFIXin isoksi plussaksi myös mahdollisuuden Isofixin käyttämiseen. Turvavyöistuin kun pitää muistaa laittaa vöihin kiinni myös tyhjänä, jos sitä ei kiinnitetä Isofixillä. Se on turhauttava vaihe.

Huomaa tässä kuvassa KIDFIX on säädetty väärin. Hartioiden ja pääntuen väliin pitäisi jäädä vain muutama senttimetri tyhjää. Otin kuvan demotakseni KIDFIXin maksimipituutta. Juniorihämähäkkimiehemme on nyt 128 cm ja kasvun varaa on todella paljon. Näyttäisi, että ainakin selän pituuden puolesta junnu voi käyttää istuinta pidempäänkin kuin lain vaatimaan 135 senttimetriin.
Huomaa tässä kuvassa KIDFIX on säädetty väärin. Hartioiden ja pääntuen väliin pitäisi jäädä vain muutama senttimetri tyhjää. Otin kuvan demotakseni KIDFIXin maksimipituutta. Juniorihämähäkkimiehemme on nyt 128 cm ja kasvun varaa on todella paljon. Näyttäisi, että ainakin selän pituuden puolesta junnu voi käyttää istuinta pidempäänkin kuin lain vaatimaan 135 senttimetriin.

Miksi DUALFIX on autossamme keskimmäisellä paikalla?

Perimmäinen syy on yksinkertainen: se on ainoa tontti autossamme, johon kulkupelin valmistaja antaa rakennusluvan DUALFIXille.

360-kääntyvyyden ja auton korkean sisätilan ansiosta penkkiä on helppo käyttää keskipaikallekin. Paikkavalinnan etu on se, että reunoilla matkustavat isommat lapset voivat kumpikin huomioida DUALFIXissä kohdetta lähestyvää nuorimmaistamme.

Tila-autoissa takapenkki on perinteisesti jaettu kolmeen osaan, jotka liikkuvat erikseen eteen ja taakse. Kun DUALFIX on keskipenkillä, sen voi vetää melko eteen ja laitimmaiset penkit jättää taakse. Tällöin saa tilaa penkin pyörähtämiseen ja eittämättä leveille KIDFIXeille.

Ps. Jos mietit, mikä automme on, niin se on Ford S-Max, josta kokemuksia tässä postauksessa.

Kommentit (16)

Koivulan emäntä -blogi
Liittynyt26.3.2018

Meillä on vuosikkaalla autossa recaron ja cybexin 360 kääntyvät istuimet, kummankin autossa omat. Kummatkin olivat ensin isoveikan käytössä ja ovat aiva täydelliset. Kumpaakaan emme ole käyttäneet kasvot menosuuntaan, koska 3,5 mahtui hyvin istumaan siinä selkä menosuuntaan. Nyt isommalla on cybexin turvavyöistuin, johon olemme olleet erittäin tyytyväisiä, ainoastaan on aikamoinen rohjo jatkuvasti siirrellä (tai sitten olemme vain laiskoja), niin nyt pohdimme toisen istuimen ostoa. Meidän ongelma vain on, että minun auto on niin kapea, että jos kaksi isoa ja leveätä istuinta on autossa, niin ei keskipaikalle mahdu. Keskipaikalla ei myöskään ole isofix kiinnitystä, niin istuinta siihen ei saa. Täytyykin tutustua oisko tuo birtax kapempi kuin cybex.

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Meillä myös tarkoitus käyttää vain selkä menosuuntaan. Nykyinen suosituskin kun sanoo, että ainakin kolmivuotiaaksi pitäisi matkustaa takakonttiin katsoen. Ja mielellään pidempäänkin. Tsemppiä etsintään, se on melkoinen projekti, mutta toki äärimmäisen tärkeä suo kahlattavaksi.

Mira/Blinger Shimmer -blogi

Me ollaan mietitty, että pitäisi ostaa varmaan toinen turvaistuin ettei tarvitsisi kahden auton välillä tuota nykyistä olla vaihtelemassa.. Mies saa kyllä sen kohdalla selvitellä mikä olisi paras vaihtoehto meille :D

Isä

Dualfix vaikuttaa harkinnanarvoiselta vaihtoehdolta vastasyntyneellekin, jos/kun ei ole tarvetta kantaa kaukalossa vauvaa.

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Meillä ensimmäistä kannettin paljon kaukalossa, mutta toinen ja kolmas olisivat pärjänneet ihan hyvin tällaisella penkillä. Mutta toisaalta kaukalo oli jo olemassa.

Isivuosi

Tuo turvaistuimen ostaminen oli kyllä ihan oma projektinsa, etenkin tällaiselle faijalle, jota autot ylipäätään ei kiinnosta.

Tuollainen kääntämisen mahdollistava istuin on kyllä varmasti käytännöllinen. Etenkin ahtailla parkkipaikoilla.

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Kiitos kommentista! Kuulumme samaan faijakategoriaan näemmä :) Tai no, kyllä minua autot ja autoilu kiinnostaa, mutta maailmassa on turhan monta vielä kiinnostavampaa asiaa, jotta autoihin jaksaisi syventyä muuta kuin pakon edessä :)

Parkkipaikalla kyllä todellakin kiittää penkin kääntyvyyttä, kun auton ovea ei ole pakko avata sepposen selälleen.

Vierailija

Istuinten hankinta on ohan per*eestä! Ainakaan ei kannata ääneen sanoa mitkä ostit, koska joku kyllä kaivaa jonkun testituloksen jostain joka takaa tuotteen olevan ihan susi. 😅
Me ollaan Cybex -jengiä, Britax on ihan vieras käsite mulle mut hyvältä näyttää 🙏🏼

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Eihän se valintaprosessi ihan niitä suoraviivaisimpia ole ja kieltämättä mainitsemasi skenaario saattaa hyvinkin toteutua! Laatumerkkejä ovat sekä Britax että Cybex.  Kiitos kommentistasi ja mukavaa alkukesän jatkoa!

Kiitos esittelystä

Dualfixiä on harkittu meilläkin esikoiselle hankittavaksi. Tekstisi perusteella se todella vaikuttaisi olevan meillekin sopiva vaihtoehto. :)

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

On siinä nuo mainitsemani asiat, jotka ärsyttävät, mutta ei täydellistä penkkiä mahda olla olemassakaan. Dualfixiä uskaltaa kyllä suositella, mutta jos suinkin mahdollista, niin kyllähän sitä kannattaa käyttää vain selkä menosuuntaan.

Vierailija

Meilläkin nyt kuopuksella (n.5kk) ollut tuo Dualfix kuukauden päivät käytössä, ja sen myötä heitimme hyvästit edes osalle autoraivareita - kaveriparka ei viihtynyt kaukalossaan tippaakaan (Britax sekin). Tilaahan tuo takapenkiltä vie 1,5 matkustajan paikan, kun ei ole tila-autoa, mutta kahden lapsen kanssa se on ihan ok.

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Mahtavaa lukea, että autoraivarit ovat vähentyneet. Autoilu on aivan hillittömän raskasta, jos vauva tai taapero ei viihdy yhtään. Ja raskasta kaikille, ei vain lapselle itselleen.

Vierailija

Miten Dualfix irtoaa telakastaan? Asennuskaljaakaan ei ole ja ohjeissa se on hypätty yli..

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Käsittääkseni ei mitenkään. Mielestäni sitä ei ole tarkoitettu irrotettavaksi, vaan penkki on jalustan kanssa yksi kokonaisuus.

Kaupallinen yhteistyö Lastentarvikkeen kanssa

Internetillä on tarkat silmät ja herkästi kommentoivat sormet. Tämän sain huomata, kun postasin pari kuukautta sitten blogiin Viisi syytä, miksi kantoreppu on isän luottokampe -kirjoituksen.

Kuvassa näkyi osa reppua, jonka kyydissä kuopuksemme tykkäsi olla. Kommentoijat ojensivat minua kertomalla, että kyseessä on rintareppu, ei kantoreppu. Onnekseni internet oli noussut ylös oikealla jalalla ja sain huomautukset varsin rakentavasti esitettyinä.

Myönnän - minulla ei ollut aavistustakaan, että rinta- ja kantoreppu ovat kaksi eri kampetta. Mutta niin ne ovat.

Rinta- ja kantorepulla on yhtä paljon samaa kuin käsilaukulla ja attaseasalkulla. Suurin ero on siinä, että rintareppu ei ole ergonominen kantajalle eikä kannettavalle. Kantoreppu on. Eroista lisää postauksen lopussa.

Lapsen kantaminen tekee hyvää sekä vanhemmalle että lapselle, kuten aikaisemmassa postauksessa kerroin. Samalla harmittelin, että pukeminen on vaikeaa ja selkä vaikeroi.

Palautteiden sisäistämisen jälkeen tajusin, että syy saattoi olla kantovermeessä. Ei siis ihme, että hikoilin tyytyväisyyttä, kun Lastentarvike tarjosi mahdollisuutta testata oikeaa kantoreppua: Najell Omnia.

Eipä tule selkä enää kipeäksi!

Omnille ja minulle oli kuitenkin käydä kuin klassiselle avioparille. Olimme kasvaa erilleen ennen kuin ehdimme kunnolla yhteen. Omnin käyttöohjekirja ei ole selkein mahdollinen. Jouduin tarttumaan opukseen useampaan otteeseen ennen kuin ymmärsin kokonaisuuden.

Alkuhankaluuksien jälkeen Omni on osoittanut kerta kerralta selvemmin, miksi kantoreppu on hyvä.

Ensinnäkin, se on todella nopea pukea. Valmistajan tavoitteena on ollut tehdä “maailman helppokäyttöisin kantoreppu”. Sen kyllä huomaa. Reppu sujahtaa käyttövalmiiksi kantajansa päälle puolessa minuutissa.

Omnin pukeminen on helppoa: se nykäistään päälle kuin reppu, jonka jälkeen napsautetaan lantiovyö kiinni. Lopuksi kiinnitetään rintaremmi. Kun reppua käyttää etupuolella, vaatii rintaremmin kiinnitys lapaluiden päälle toimivat kyynär- ja olkanivelet.
Omnin pukeminen on helppoa: se nykäistään päälle kuin reppu, jonka jälkeen napsautetaan lantiovyö kiinni. Lopuksi kiinnitetään rintaremmi. Kun reppua käyttää etupuolella, vaatii rintaremmin kiinnitys lapaluiden päälle toimivat kyynär- ja olkanivelet.

Erityisesti arvostan tätä: Omnin käyttäjän selkä ei tule kipeäksi, vaikka 13-kiloinen taapero tutustuu aikuisen näkövinkkeliin pidemmänkin ajan. Kokemukset perustuvat 90-prosenttisesti etupuolella kantamiseen niin, että lapsikin katsoo menosuuntaan.

Olen yrittänyt miettiä, mistä kannettavuuden hyvyys johtuu. Luullakseni suurin syy asialle on, että leveän lantiovyön ansiosta tenavan painosta iso osa lepää hartioiden sijaan kantajan lantiolla. Ilmiö on sama kuin rinkoissa.

Myös lapsi on viihtynyt hyvin. Kun häneltä kysyy: “Tulisitko joksikin aikaa kantoreppuun?” Saa vastaukseksi makoisan hymyn ja maailman tärkeimmän sanan “äää-ä”!

Repun lantiovyössä on kätevä tasku. Sinne mahtuu puhelin, mutta erityisen hyvä taskuun on sujauttaa kämpän avaimet ulkoillessa, jolloin kotiin tullessa ei tarvitse kaivaa nippua repun alta housujen tai takin taskusta.
Repun lantiovyössä on kätevä tasku. Sinne mahtuu puhelin, mutta erityisen hyvä taskuun on sujauttaa kämpän avaimet ulkoillessa, jolloin kotiin tullessa ei tarvitse kaivaa nippua repun alta housujen tai takin taskusta.

Repun yläosan soljet ovat erikoiset. Metalliset lukot eivät avaudu vahingossa, mutta ovat parin totuttelukerran jälkeen helppokäyttöiset.
Repun yläosan soljet ovat erikoiset. Metalliset lukot eivät avaudu vahingossa, mutta ovat parin totuttelukerran jälkeen helppokäyttöiset.

Isommilla kannettavilla (käyttöohjeen mukaan kuudesta kuukaudesta eteenpäin) lapsi istuu vaahtomuovisen lannetuen päällä. Tuki on siis repun sisässä, mutta sen muoto näkyy hyvin tässäkin kuvassa.
Isommilla kannettavilla (käyttöohjeen mukaan kuudesta kuukaudesta eteenpäin) lapsi istuu vaahtomuovisen lannetuen päällä. Tuki on siis repun sisässä, mutta sen muoto näkyy hyvin tässäkin kuvassa.

Kantoreppu vs. rintareppu

  • Rintarepussa lapsen alle tuleva repun osa on kapea. Lapsen paino jakautuu pienelle alueelle, käytännössä pitkälti “haaroväliin” ja lapsen jalat roikkuvat.
  • Kantorepussa lapsen alle tuleva osa on leveä,  “polvitaipeesta polvitaipeeseen”, jolloin jalat eivät roiku ja paino jakautuu isommalle alueelle. Käytännössä muksun polvet ovat ahteria korkeammalla. Kärjistäen voi sanoa, että lapsi istuu, ei roiku.
  • Rintarepussa lapsen selkä on jalkojen roikkumisesta johtuen varsin suorassa. Lapsella, joka ei vielä osaa seisoa, selän pitäisi olla pyöristyneenä, koska se on vähän maailmaa nähneen selän luonnollinen asento. Kantorepussa selkä jää tällaiseen “C-asentoon”.

Lähde ja lisätiedot kantamisesta: www.kantoliinayhdistys.fi

Isäkuukausien kantorepun käyttövinkki: lapsi tykkää olla repussa. Jos kynsien leikkaaminen on muutoin hankalaa, repun tarjoama mukavuus voi auttaa manikyyrin tekemiseen vaadittavan sätkimättömyyden löytämisessä.
Isäkuukausien kantorepun käyttövinkki: lapsi tykkää olla repussa. Jos kynsien leikkaaminen on muutoin hankalaa, repun tarjoama mukavuus voi auttaa manikyyrin tekemiseen vaadittavan sätkimättömyyden löytämisessä.

Kommentit (2)

Isivuosi

Meillä on käytössä deuterin kantorinkka. Todella hyvä, tyttöä kantaa siinä mielellään pitkiäkin matkoja.

Rintareppu oli käytössä tytön ollessa ihan pieni, mutta meistä kantajista kumpikaan ei oikein tykännyt siitä. Niinpä kymmenkuisesta asti tyttö on keikkunut koiralenkeillä rinkassa.

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Esikoista tuli jonkin verran kannettua Deuterin rinkassa. Kyllähän se on "the kantoväline", mutta vertaaminen kantoreppuun ei tee oikeutta rinkalle, eikä repulle. Kaksi niin erilaista kampetta ja eri käyttöön. Täytyy myöntää, että haaveilen jossain määrin rinkasta jälleen. Kiitos kommentistasi!

Seuraa 

Lasten kanssa päivät ovat pitkiä, mutta vuodet lyhyitä. Isäkuukaudet kertoo miksi.

Tämä on isäblogi perhe-elämästä kolmen lapsen kanssa. Täällä kuulostellaan riemunkiljahduksia ja ankeuden parahduksia rivarikämpässä. Kuultavaa riittää, sillä tenavat ovat syntyneet -11, -14 ja -16. Äänekkyyden vastapainoksi perheemme viihtyy keskittymistä vaativan tekemisen parissa sekä ulkona.

Kirjoittaja on univelkainen isä sekä aviomies, jonka luonnehdintaan riittää kolme hashtagia: perhe, liikunta ja kokeilintätäitse.

Isäkuukaudet löytyy myös Facebookista, Instagramissa, Blogit.fi:stä, Bloglovinista ja jossain määrin myös Twitteristä. Olet tervetullut seuraamaan ja ennen kaikkea keskustelemaan!

Blogiarkisto

2018
2017