Kirjoitukset avainsanalla Oulu

Ekaluokkalaisemme osallistui hiljattain pari kertaa maastopyöräilykouluun. Osallistui, vaikka käymme yhdessäkin pyöräilemässä maastossa.

Ja kiitos kysymästä, kyllä kannatti!

Ensinnäkin poitsi tykkäsi porukassa ajamisesta, vaikka “letka pysähtyikin koko ajan, kun jonkun piti taluttaa”. Toisen koulukerran summaus kertoo kuitenkin kaiken olennaisen: "Olipas ihana ilta!"

Pyöräilyinnostus sai tapahtumista myös selvästi hiivaa. Ja kolmanneksi ajattelen, että lapselle teki hyvää nähdä kuutisenkymmentä muutakin lasta samassa puuhassa, jota hän harrastaa yleensä kahdestaan isän kanssa.

Minun täytyy myöntää, että on näköjään avartavaa seurata välillä jonkun muunkin kuin isän renkaan jälkiä.

Tuon kirjoittaminen ei ole hirveän helppoa, sillä suhtauduin pyöräilykouluajatukseen hieman penseästi. Luultavasti siksi, että nautin itse metsässä pyöräilemisestä yksin tai hyvin pienessä porukassa.

Oululaisen naispyöräilyseuran Team donna agilen ja Special bike -pyöräliikkeen järjestämään kouluun tutustuminen tarjosi juniorille mukavaa tekemistä ja isälle vakavia pohdiskelun paikkoja.

Olen jo aikaisemmin pureskellut perheemme suhdetta harrastuksiin muun muassa kyselemällä, ovatko vain ohjatut harrastukset oikeita harrastuksia. Lisäksi totesin talvella, että harrastuksissakin liika on liikaa.

Pari viikkoa sitten itseni (ja vaimon) kanssa käyty debatti syksyn harrastusvalinnoista oli pyöräilykoulua seuratessani tiukasti tajunnassani. Sain uuden näkökulman. Juuri tuon postauksen alussa esittämäni - vaikka juttua voisi harrastaa omalla porukalla, saattaa toisten aikuisten vetämä “treeni” olla enemmän lapsen mieleen.

Lisäksi heräsin pohtimaan sitä valtavaa sitoutumisen määrää, johon harrastusten vetäjät kalenterinsa venyttävät. Maastopyöräilykoulun vetäjätkin olivat niitä kuuluisia ruuhkavuosia suorittavia lapsiperheiden äitejä. Mistä he löytävät kipinän ja ajan harrastusryhmän vetämiseen? Osallistuipa lapsemme ohjattuun toimintaan tai ei, niin on itsestään selvää, että harrastusten vetäjät tekevät hatun kypärän noston arvoista työtä lasten ja lajin hyväksi.

Ps. Koulu kokoontui kesän aikana toki useammasti kuin kahdesti. Lapsemme pääsi mukaan kokeilemaan kahdeksi viimeiseksi kerraksi “peruutuspaikan” turvin. Koulun rehtorin mukaan toiminta jatkuu kesällä 2019.

Lisää Isäkuukausien pyöräilyaiheista luettavaa:

Seitsemän syytä, miksi lapsen pyörässä pitää olla käsijarrut

Look mom - ei apurattaita! (sis. oodin potkupyörälle)

Tärkeimmät säännöt pyöräilemään oppineelle

Pyöräkärry ja uusi pyörä ne yhteen sopii - vai sopiiko sittenkään?

 

Isäkuukausien Facebook ja Instagram toivottavat sinut tervetulleiksi seuraamaan pyöräilyä ja muita sattumuksia sisältävää arkeamme! Blogia voi seurata myös blogit.fi-palvelussa.

Kommentit (2)

Vierailija

Kiva kun olitte mukana. Kaikista parasta oli nähdä lasten kehittyminen jokaisella kerralla. Jos saisi itselle edes promillen tuosta energiamäärästä.

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Jep, promille energiasta ja oppimiskyvystä niin tässähän ei tuntisikaan itseään keski-ikäistyväksi :)

Syötävän hyvä kaupungintalo

Oulussa järjestettiin viikonloppuna Lumo-valofestivaali. Yksi tapahtuman taideteoksista oli kaupungintalon valaisu muuttuvilla valokuvioilla.

Valaisu muuttui teemasta toiseen pala kerrallaan. Jossain vaiheessa talo alkoi näyttää piparkakkutalolta. Kaksi vanhinta lastamme sekä kummitenavamme saivat päähänsä syödä piparitalon. Voi sitä riemua, kun he ryntäilivät seinän vieressä “syömään” aina siihen kohtaan, johon syttyi uusi piparkakkutalon palanen.

Lopuksi kaikki valot sammuivat. Tässä vaiheessa tenavat palasivat luokseni ja totesivat: “Saimme syötyä sen kokonaan!”

Varsinainen huipennus putosi kuitenkin keskimmäisen suusta kotona: “Minä nuolaisin taloa oikeasti! Oli hyvää!”

Sekaantuvat Jonnet

Laitoin aamulla eskarilaiselle uudet varsikengät. Vaimo kehotti nimikoimaan popot. Tuhersin tussilla sukunimemme molempiin varsiin.

Vaimo haki pojan eskarista kotiin ja “tarkisti” miten olin nimikoinnin toteuttanut. Harmi, etten nähnyt vaimon ilmettä, kun hän luki kengistä “Jonne”.

Kengät olivat luonnollisesti vaihtuneet eskarissa, mutta veikkaanpa rouvan hetken miettineen, että onkohan tämä nyt niin hyvää huumoria.

Lego öisessä sängyssä

"Iskä", kuului pojan huoneesta keskellä yötä. Konkoilin tutkimaan tilannetta. Poju istui patjallaan ja totesi: "Sängystäni löytyi Lego!" Tämän kerrottuaan nuorimies laittoi pään tyynyyn ja jatkoi uniaan. Kiitos vain, en olisi selvinnyt aamuun ilman tätä tietoa. Toisaalta melko vilpitöntä jakaa asia heti, eikä vasta aamulla.

Syömisellä tauteja vastaan

Juttelimme esikoisen kanssa rokotuksista. Melko yllätyksettömästi nuori herra ilmoitti kehittävänsä seuraavana päivänä uuden rokotteen. Eikä mitään yhden taudin täsmäruutausta, vaan “rokotteen, joka estää kaikki sairaudet.”

Seuraavana aamuna poju katseli keittiön kaappeja ja listasi minulle tarvitsemiaan aineita. Ilmassa haisi rokotteen sijaan riita (tällaisesta on kokemusta). Erimielisyys siitä, että pitäisikin lähteä eskariin maailman pelastavan rokotteen sekoittamisen sijaan. Sain selitettyä, että rokotteen tekeminen on liian vaikeaa, mutta terveellisesti syömällä voi myös ehkäistä sairauksia. Innovoisiko suuri keksijä terveellisen ruuan?

Kotiin tullessa repussa oli ollut lappu. Epäilemättä itse kirjoitettu ja mietitty. Valmistusohje oli selkeä: “Kaikki sekoitetaan ja laitetaan siivilään. Läpi mennyt liemi juodaan. Se estää kaikki sairaudet!”

Tässä vielä pari fiilistelyä Lumosta. Kannatti käydä!

Kommentit (2)

Ala-asteen pihalla oli muutama kiikku ja maan jälleenrakentamisen peruna jääkiekkokaukalo, jonka laidoista meni tikkuja ihon alle. Lisäksi viihtymisen takasi liukumäki, kiipeilyteline ja valtava kuralätäkkö. Siis silloin kun minä olin ala-asteella.

Toista se on tässäkin asiassa nykyään. Opinahjon pihamaalla saattaa seisoa esimerkiksi elektroninen kiipeilyteline. Sellainen mahtava kiipeilyteline.

Tanskalaisen leikkipuistohärveleiden valmistajan Kompanin katalogista löytyy Icon-sarja. Se tuo perinteisiin kiipeilytelineisiin elektroniset pelit!

Yksinkertaisesti kyse on siitä, että siellä täällä telineessä on valolla varustettuja painonappeja. Pelistä riippumatta isossa kuvassa leikkijät kisaavat siitä, kuka ehtii ensimmäisenä painamaan nappia, jonka ympärillä vilkkuu valo. Ja voi veljet, että on hauskaa!

Oulussa Icon on ainakin Pöllökankaan koulun pihalla Kuovitiellä. Teline on selkeästi tarkoitettu koululaisille. 3,5-vuotias ei juuri pystynyt kiipeämään mihinkään, mutta juoksi kyllä valojen perässä maan kamaralla. Eskarilaisellekin kilpakiipeily oli turhan hankalaa. Testireissulla mukana ollut aikuispopulaatio auttoi ylimpien valojen kanssa silminnähden mielellään.

ps. Myös Hupisaaret on loistava kohde Oulussa, mikäli tarkoitus on leikkipuistoilla.

Kommentit (0)

On paikkoja. Ja sitten on Paikkoja, paikkoja isolla peellä. Usein paikka, joka lasten mielestä tulisi kirjoittaa isolla, ei ole ison peen arvoinen aikuisten mielestä. Ja toisinpäin. Varsinkin kun puhutaan mestasta, jonka rajalla ei tarvitse pelata korttia tai sujauttaa seteliä luukusta sisään.

Oulussa on muutamia ilmaisia Paikkoja, jotka kolahtavat sekä lapsille että aikuisille. Yksi tällainen on Hupisaaret kesällä.

Hupisaarten puistoalue on laaja saarien sisarusparven muodostama kokonaisuus. Komea. Kaunis. Monipuolinen. Huumaavan vihreä. Rikkonainen. Vesistöinen. Ja sopivan sokkeloinen niin, että isompi ja pienempi tutkimusmatkailija viihtyy. Jos vielä ei käynyt selväksi, niin väännetään vielä rautakangesta: valkoisten siltojen toisiinsa kytkemiltä saarilta löytyy kaikki, mitä hyvältä puistolta vaaditaan.

Hupisaarten leikkipuisto

Lapsiperheen kannalta puiston ykköspaikka on Kiikkusaari, jossa sijaitsee Oulun paras leikkikenttä, kahvila, saniteetit Alaköökissä, ranta suihkulähdenäkymineen, mahtava kiipeilypuu, tarpeeksi puistonpenkkejä, kasvihuone ja paljon puutarhamaista kasvillisuutta. Eläimiäkin saarella on: vesilintuja, oravia ja isän (kesäajan) suosikkieläin pingviini omassa kopissaan. Väärin ymmärrysten välttämiseksi sanottakoon, että lintuja ei saa ruokkia, mutta pingviini ruokkii jäätelönnälkää.

Yksi leikkikentän vetonauloista on iso kiipeilyverme, jossa on myös lapsien suuresti arvostama "hissi", jolla voi laskeutua ylhäältä alas. Vain, jotta voi kiivetä uudelleen ylös hissijonoon.
Yksi leikkikentän vetonauloista on iso kiipeilyverme, jossa on myös lapsien suuresti arvostama "hissi", jolla voi laskeutua ylhäältä alas. Vain, jotta voi kiivetä uudelleen ylös hissijonoon.

Oulun leikkipuistojen suurin liukumäki? Luultavasti ainakin laskupinta-alan perusteella, sillä mäkeen mahtuu kolmekin tenavaa vierekkäin. Lakki ei aina pysy päässä vauhdeissa.
Oulun leikkipuistojen suurin liukumäki? Luultavasti ainakin laskupinta-alan perusteella, sillä mäkeen mahtuu kolmekin tenavaa vierekkäin. Lakki ei aina pysy päässä vauhdeissa.

Yksi leikkikentän kivoista yksityiskohdista: astetta järeämmät rummut!
Yksi leikkikentän kivoista yksityiskohdista: astetta järeämmät rummut!

Kiikkukaruselli näyttää olevan paitsi lasten, myös teinien lempipaikka. Aikuinenkin viihtyy niin, että seuraavana päivänä saa voivotella (jos kehtaa) sisäreisien kipeytyneen leikkipuistolaitteessa.
Kiikkukaruselli näyttää olevan paitsi lasten, myös teinien lempipaikka. Aikuinenkin viihtyy niin, että seuraavana päivänä saa voivotella (jos kehtaa) sisäreisien kipeytyneen leikkipuistolaitteessa.

Hupisaarilla on myös esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaan museo. Alueen pohjoispäädyssä on patosilta, jolta aukeavaa jokinäkymää jaksaa katsella.

Jos piipahdat turistina Hupisaarilla, niin kannattaa tutustua myös puiston lähellä oleviin komeisiin rakennuksiin, joista Oulun kaupungin puistoesite lavertelee näin: “Puiston eteläpuolella on kaupungin vanha monumentaalikeskus eli lääninhallitus, entinen maanmittauskonttori, Oulun lyseo ja tuomiokirkko. Oulujoen Merikoskeen rakennettiin pato ja voimalaitos 1940-luvulla. Puiston itäpuolella oli teollisuusalue, jota hallitsi pitkään Åströmien perustama Pohjoismaiden suurin nahkatehdas. Nykyään täällä on muun muassa Taidemuseo.“

Aika harva leikkipuisto on näin nätissä miljöössä.
Aika harva leikkipuisto on näin nätissä miljöössä.

Kommentit (0)

Seuraa 

Lasten kanssa päivät ovat pitkiä, mutta vuodet lyhyitä. Isäkuukaudet kertoo miksi.

Tämä on isäblogi perhe-elämästä kolmen lapsen kanssa. Täällä kuulostellaan riemunkiljahduksia ja ankeuden parahduksia rivarikämpässä. Kuultavaa riittää, sillä tenavat ovat syntyneet -11, -14 ja -16. Äänekkyyden vastapainoksi perheemme viihtyy keskittymistä vaativan tekemisen parissa sekä ulkona.

Kirjoittaja on univelkainen isä sekä aviomies, jonka luonnehdintaan riittää kolme hashtagia: perhe, liikunta ja kokeilintätäitse.

Isäkuukaudet löytyy myös Facebookista, Instagramissa, Blogit.fi:stä, Bloglovinista ja jossain määrin myös Twitteristä. Olet tervetullut seuraamaan ja ennen kaikkea keskustelemaan!

Blogiarkisto

2018
2017