Kirjoitukset avainsanalla juhlat

Suomi sata siellä, Suomi sata täällä. Suomi sata jopa jauhelihapaketin päällä!

Suomi 100 -brändäys on mennyt överiksi. Paikoin mauttomaksikin. Tietenkin.

Se ei tarkoita, etteikö huomenna olisi aihetta juhlaan. Suomi on hyvä maa. Katso vaikka tuota kuvaa. Satavuotiasta itsenäisyyttä kelpaa juhlia ja korostaa.

Havahduin muutama viikko sitten miettimään, että mikä olisi sellainen Suomi 100 -teko, josta jäisi parhaassa tapauksessa muistijälki kolme- ja kuusivuotiaamme mieleen.

Tapanani on hoilata lapsille nukutuksen yhteydessä jokin kappale. Päätin ottaa juhlavuoden kunniaksi iltakonserttini ohjelmistoon Maamme-laulun. Näin siksi, että havaintojeni perusteella lapset oppivat muutamassa illassa uuden biisin sanat. Ei hullumpaa, jos heidän yleissivistykseensä tarttuisi kansallislaulumme ensimmäinen ja viimeinen säkeistö Suomen täyttäessä sata vuotta!

Pitihän sitä tänään ennen hammaspesuja kokeilla. Lauloimme yhdessä Maamme! Juttelimme itsenäisyydestä. Esikoista kiinnosti Suomen käymät sodat.

Ensimmäinen säkeistö meni tenavilta todella hyvin!

Näen jo mielessäni lasten ylioppilasjuhlat. Kuinka juuri valkolakin saaneet nuoret laulavat Maamme-laulun. Kuinka tökkään kyynelehtivää vaimoa kyynärpäällä hieman liian lujaa kylkeen ja kuiskaan: "Muistatko milloin lapsemme oppi sanat tähän lauluun?"

Ps. Itsenäisyyspäivän knoppitietokysymys: Maamme-laulusta lauletaan siis yleensä ensimmäinen ja viimeinen säkeistö, mutta montako säkeistöjä on kaikkiaan? Voin tunnustaa, että en todellakaan olisi osannut vastata ennen Googlailua, että yksitoista.

Kommentit (2)

Eeva

Mainio keino opettaa lapsille lauluja tuo sinun iltalaulutuntisi :)  ... Yhteislauluhan tunnetusti tuo hyvinvointia kaikille osallisille, vaikuttaa jopa terveyteen.  Ja on se kiva lapsista kuunnellakin vaan, kun isä hoilottaa.

Minun isäni oli hyvin etäinen ja äreä sodan käynyt mies, mutta usein hän lauloi siskolleni ja minulle iltalaulut, joita oli kaksi erilaista, hyvin kauniita lauluja. Ne eivät unohdu ikinä.

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Kiitos kommentista! Tuota en tiennytkään, että yhteislaulu on noin voimallista. Itse en siitä juurikaan välitä, mutta lasten takia tulee tehtyä montaa muutakin ei-niin-mukavaa juttua :)

Ja kyllä laulut todellakin tuntuvat hyvin tarttuvan muksujen mieleen.

Mukavaa joulun odotusta sinulle ja läheisillesi!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Beatles-Legot

Maailmassa on muutamia totuuksia, joita ei pidä ehdollistaa. Kuten se, että vesi koostuu hapesta ja vedystä. Tai se, että sateenkaari muodostuu valon taittuessa vesipisaroista. Tai se, että Legot ovat aina hyvä lahja.

Legoja on nykyään (liian) monenlaisia. Jos haluaa yllättää sekä leikki-ikäisen että tämän vanhemmat, kannatta lahjapaperiin kiepauttaa Legon Beatles-sarja Yellow submarine. Nimensä mukaisesti noin viidestä ja puolesta sadasta osasta muodostuu keltainen sukellusvene. On päheä! Mukana on myös minifiguurit Beatlesin jäsenistä. Nämä saattavat vielä joskus olla keräilyharvinaisuuksia.

Puinen parkkitalo

Oletko nähnyt kuvan, jossa lapsi istuu ison muovileikkikalukasan päällä? Kasa on melkoinen Mt. Everest. Se kuvaa paljonko lapsuudessa keskimäärin saadaan muovisia leikkikaluja. Kuva on pysäyttävä, varsinkin jos on kuullut joskus mikromuovista. Ylenpalttisen muovin käytön välttäminen lie perusteltua.

Saksalainen Hape tekee leikkikaluja puusta. Laatu on kohdallaan. Merkin parkkihallinkin materiaali on siis joskus humissut metsässä. Ja kaiken hyvän lisäksi nelikerroksinen halli on todella tyylikäs muovisiin tutiseviin viritelmiin verrattuna.

Elämys

Hapea ostamalla voi välttää muovia. Elämyksiä ostamalla voi välttää kaikkea materiaa. Aika nuorikin ymmärtää aineettoman lahjan päälle. Ainakin, jos lahja on vaikkapa pääsylippu sisäleikkipuistoon (Isäkuukausien arvio HopLopista ja myös Leo's leikkimaasta). Kävin alkusyksystä viisivuotiaan kanssa jääkiekkopelissä. Kokemuksen perusteella uskallan suositella leikki-ikäisen lahjaksi myös urheilu- tai kulttuuritapahtuman pilettiä. Väitän myös, että antaja saa tällaisesta lahjasta paljon itsekin, jos menee mukaan lahjan "lunastukseen". Leikki-ikäinen on mukavaa seuraa!

Potkupyörä

Potkupyörä on yksi parhaista jutuista, mitä lapsille on keksitty äitiyspakkauksen ja vaippojen jälkeen. Hehkutin sitä muun muassa kesällä, kun keskimmäinen oppi noin vain pyöräilemään. Jo alle 90-senttinen pätkä pääsee kokemaan pyöräilyn vapautta ja samalla oppii fillaritaidot kuin huomaamatta. Potkupyöräily onnistuu talvellakin ja suvaitsevat vanhemmat antavat vähänkään isommassa kodissa ajoluvan myös sisällä.

Vesiliukoiset värikynät

Vahaliidut tai puuvärit, jotka ovatkin ikään kuin vesivärit. Ensin piirretään kynillä ja sitten tasoitetaan taikka sekoitetaan värejä märällä siveltimellä. Näissä on pientä magiikkaa! Sotkua Paperin ulkoista taidetta ei synny samaa määrää kuin varsinaisilla vesiväreillä.

Ps. Huonojen värikynien ostaminen pitäisi kriminalisoida. Lapsen käytössä kynä putoaa ihan varmasti jossakin vaiheessa. Huonossa kynässä väri pirstoutuu tässä vaiheessa kuoren sisässä tuusan nuuskaksi. Harmittaa lasta ja harmittaa aikuista. Huonoista väreistä jää myös paperiin niin vähän väriä, että on turha syyttää lasta, jos Picasso-hommat eivät kiinnosta.

Reuhurinne tai Kirjatiikeri

"Lukeminen kannattaa aina", toisteli Jörn Donner telkkarissa minun lapsuudessani. Ei ollut väärässä. Juuri lukemaan oppineelle suosittelin jo aiemmin Kirjatiikeri-sarjaa. Se on yksi harvoista kapitaalein kirjoitetuista ja tavutetuista juonellisista kirjasarjoista. Lukutaidossa hieman kynnysmattoa pidemmälle päässeelle hyviä vaihtoehtoja löytyy Reuhurinteen Lue itse -merkityistä kirjoista. Niissä pisimmät sanat on tavutettu.

Omat sakset

Ainakin kahden lapsen otannalla omat sakset ovat 2-4 -vuotiaalle melkoinen ylpeyden aihe. Leikkaaminenkin alkaa sujua, kun lapsen ei tarvitse yrittää venyttää sormiaan aikuisten saksille. Plussana se, että pienillä saksilla lapsen on paitsi helpompi leikata, myös jossain määrin vaikeampi tehdä isoja vahinkoja.

Paperisia valokuvia tai kuvakirja

Valokuvia on kaikkialla. Kiitos digikameroiden ja älylaitteiden. Paradoksaalista sinänsä, mutta paperisia valokuvia näkee yhä harvemmin. Valokuva on kuitenkin printattuna aivan erilainen kokemus kuin digitaalisena. Kokoa leikki-ikäiselle nippu vuoden parhaista hetkistä paperilla tai valokuvakirjana. Mielestäni mahti-idea on myös sukulaisten ja muiden tärkeiden ihmisten kuvien tulostaminen. Varsinkin pienten kanssa tällaisten kuvien plärääminen on mukavaa. Isommille voi tehdä kysymyksiä: "Etsipä näistä henkilöistä iskän sisko?"

Tähti-yövalo

Mörköjä sängyn alla ja mustia hahmoja oven pielessä? Yövalo auttaa! Kehuin aikaisemmin tähden muotoista yövaloa, joka valaisee parilla pikkuparistolla kauan. Ei siis sähköjohtoja, eikä sähköiskun vaaraa. Valossa on myös viidentoista minuutin ajastin. Käy täten myös esimerkiksi peliajan rajoittamiseen: "Peli kiinni, kun lamppu sammuu!"

Suksipaketti, luistimet, liukuri, lumipotkulauta tai iso Plaston aura-auto

Mikään ulkoiluun ja liikuntaan kannustava lahja tuskin tarvitsee erityisesti perusteluita. Suksissa ja luistimissa tarvitaan tietysti tarkkuutta koon valinnassa. Kasvuvara ei näissäkään lisää lapsen kiinnostusta kamojen käyttämiseen. Mitä Plaston aura-auto tekee listalla, mietit ehkä? Ainakin meillä sen perässä on juostu pihalla käytäviä auraten yllättävän paljon. Kun keulaan sitoo narun, kerholainen vetää reppunsa itse kerhoon, eikä kävelykään tunnu ikävältä.

Mitä sinä ostaisit lahjaksi lapselle? Jätä vinkkisi kommenttiosioon tai jatka keskustelua Isäkuukausien Facebookissa, Twitterissä tai Instassa.

Kommentit (3)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Onhan näitä liputuspäiviä. Lauantaina saatiin yksi erittäin hyvä lisää, kun siniristiliput hinattiin mastoon ensimmäistä kertaa Suomen luonnon kunniaksi. Me kävimme juhlan kunniaksi (ja mielenrauhan vuoksi) kiertämässä sunnuntaina läheistä luontopolkua.

Kuten pääkuvasta näkyy, lapset innostuivat merkkipäivän huumassa ihan halailemaan puita. Minusta näyttivät hetkittäin aivan ihmislipuilta luonnon omassa lipputangossa. No, totta puhuen he kylläkin yrittivät liukua puuta pitkin kuin leikkipuistojen kiipeilytelineissä.

Kiersimme nuotiopaikalle metsäpalosta alkukesällä kärsineen maaston kautta. Vaimo ja kuopus rullailivat kuntopolkua samaan osoitteeseen ja sitten nautimme koko porukalla suoleen tungettua lihamössöä ja juomaa, jota syntyy tropiikista saakka raahattujen papujen jauhamisen ja pohjoisen maidon liitosta. 

Kuvat puhukoon puolestaan. Metsässä ja luonnossa oli jälleen hyvä olla. Kuten aina!

 

Ps. Ihanasti sopiva -blogissa on kerrottu metsä & lapset -kombinaatiosta ammattimaisemmasta näkökulmasta. Jos et jaksa lukea, niin tiivistän kolmeen sanaan: metsä tekee hyvää!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

En ole konmari, enkä kommari. Ylimääräinen tavara vain yksinkertaisesti aiheuttaa minulle näppylöitä. Vaimo kärsii samasta vaivasta. En myöskään ole hyvä lahjojen ostaja. Mielestäni aikuinen tietää itse parhaiten, mitä kaipaa. Ja hankkii sen.

Tulevana sunnuntaiaamuna keittiöstämme, kuten niin monesta muustakin keittiöstä, vaeltaa kulkue makuuhuoneeseen. Siinä on kolme lasta, yksi isä, aamupala tarjottimella, pari korttia ja useammalla eri sävelellä laulettu Paljon onnea vaan.

Ei, kulkueen kärjessä ei kanneta lahjaa. Se ei liene blogahduksen alkukappaleen perusteella yllätys. Sen sijaan väsäämme lasten kanssa maailman parhaalle kolmen lapsen äidille tavallista paremman sunnuntairuuan.

Kirjoitin aiheesta jo isänpäivänä. Tällä viikolla olen miettinyt samaa asiaa. Pohtinut, että kumpi olisi vaimolle parempi äitienpäivänä: lahja vai jo jonkinlaiseksi perinteeksi muodostunut juhlasapuska.

Poitsilla oli asiaan selkeä mielipide, kun sitä häneltä kauppaan ajaessamme tiedustelin:

Minä: "Kumpihan olisi äidille parempi äitienpäivänä - lahja vai oikein hyvä ruoka?"
Junnu: "Lahja. Lelu. Joku aikuisten lelu."
M: "Mikähän se voisi olla."
J: "Kauko-ohjattava rak... rakkaus!"

Repesin ihan täysin. Itseni koottuani junnu oli vaihtanut mielipidettään: "Ei se olekaan varmaan hyvä. Ostetaan askartelusarja!"

Poitsin ajatus ei nyt siis kuitenkaan toteudu. Vaimo ei saa kauko-ohjattavaa rakkautta. Ei edes askartelusarjaa. Kysyin asiasta varovasti päähenkilöltäkin ja hän antoi niin sanotusti vapaat kädet. Teemme siis ruokaa.

Itsevalmistetun äitienpäivälounaan plussat

  • Suunnittelu (mitä ruokaa tehtäisiin) tuntuu olevan sekä 3- että 5,5-vuotiaasta mielenkiintoista. Älä kerro vaimolle, mutta tästä on puhuttu jo ainakin kaksi viikkoa.
  • Ruuan laittaminen yhdessä lasten kanssa vapauttaa vaimolle aikaa, josta isot pojat puhuvat omana aikana. Toisaalta kokkailu on isän ja lasten laatuaikaa yhdessä. Paljon laadukkaampaa kuin lahjan naaraaminen kauppakeskuksen ihmismeressä.
  • ”Lahjaan” käytettävä rahamäärä on äärettömän helppo säätää kulloisenkin tilitilanteen mukaiseksi.
  • Itse duunattu äitienpäivälounas on kuin itse tehty lahja: se on mietitty ja tehty juuri meidän perheemme äidille.
  • Ja viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä: Lahjasta ei jää tavaraa, jolle pitäisi löytää paikka.

ps. Kuvana askartelukirjasta napattu kortti-idea ja lasten kanssa värkätty lopputulos. Sanoisinko, että Strömsö vs. todellisuus.

Eri mieltä? Samaa mieltä? Mitä itse haluaisit lahjaksi? 90-luvun kirjeenvaihtoilmoituksia mukaillen: ”Kommentti olis kiva!”

Kommentit (2)

zerbax

Ei tule meillekään lahjaa äitienpäivänä. En tartte just nyt mitään ja tuntuu tyhmältä, että mies ja lapset jotain hommaisi vain sen takia, että on jonkun syyn takia muka-pakko. Meillä tehdään yhdessä äitienpäiväbrunssi ja leivon isompien lasten kanssa kakun. Perheen yhteinen ja kiireetön aika on paras lahja. :)

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Niinpä! Tuo viimeinen lauseesi summaa aika hyvin ison osan vanhemmuutta. Mukavaa äitienpäivää koko perheellenne!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Lasten kanssa päivät ovat pitkiä, mutta vuodet lyhyitä. Isäkuukaudet kertoo miksi. Tämä isäblogi kuulostelee viisihenkisen perheen riemunkiljahduksia ja ankeuden parahduksia rivarikämpässä. Kuultavaa riittää, sillä tenavat ovat syntyneet -11, -14 ja -16. Äänekkyyden vastapainoksi perheemme viihtyy keskittymistä vaativan tekemisen parissa sekä ulkona.

Kirjoittaja on univelkainen isä sekä aviomies, jonka luonnehdintaan riittää kolme hashtagia: perhe, liikunta ja kokeilintätäitse.

Isäkuukaudet löytyy myös Facebookista, Instagramissa, Blogit.fi:stä, Bloglovinista ja jossain määrin myös Twitteristä. Olet tervetullut seuraamaan ja ennen kaikkea keskustelemaan!

Blogiarkisto

2017

Instagram