Kirjoitukset avainsanalla Juhlat

Lapset tekivät ensimmäiset äitienpäivälahjat jo viikkoja sitten ja eilistä toukokuun toista sunnuntaita edeltävä viikko sisälsi paljon normaalia enemmän supatusta.

Tenavamme ovat vielä sen verran pieniä, että heidän sipinäsalaisuutensa ovat kovin hellyttäviä. Nelivuotias kyseli äidiltään, että miten äiti kirjoitetaan ja tuli sen jälkeen supattamaan korvaani, että äidille ei missään nimessä saa kertoa, että hän kirjoittaa äitienpäiväkorttia!

Ei siis ihme, että eilen aamulla kihistiin jännityksestä. H-hetki oli vihdoin käsillä.

Kun värkkäsin aamupalaa, lapset tarkistivat sataan kertaan, että kaikki kortit olivat tallessa. Laskujeni mukaan niitä oli viisi. Yhteen korttiin esikoinen oli kuvannut itsensä ja äitinsä tanssimaan. Keskimmäinen naljaili puurolla, että ei äidillä ole tuollainen pystytukka. Esikoisen mukaan on, jos äiti tanssii tarpeeksi lujaa!

Myös lahjoja oli tänä vuonna aika paljon. Hama-helmet olivat parhaiten edustettuina, niistä oli värkätty pari lahjaa. Eskarissa olivat askarrelleet geolaudan: ensin oli katkaistu laudasta pätkä, sitten hiottu, maalattu OIKEILLA maaleilla ja lopuksi hakattu nauloja joihin voi kiinnittää kuminauhan erilaisten geometristen muotojen havainnollistamiseksi.

Keskimmäinen paketoi omat lahjansa nätisti yöharsoonsa edellisenä iltana ja ilmoitti juhlavasti, että voi nukkua yhden yön ilman harsoa, koska harsolla on niin tärkeä väliaikainen tehtävä.

Kuopus ojensi aamulla itsetehdyn kauniin karmean lahjamme, joka näkyy kuvassa jugurttikakun takana.

Aamulla kaksi vanhempaa lasta hoksasivat myös, että Paljon onnea vaan pitää säestää. Esikoinen haki ukulelen, päräytti sitä pari kertaa ja totesi, että "harjoittelin Paljon onnea vaan valmiiksi". Keskimmäinen laittoi puolestaan melodicasta demobiisin soimaan, kun olimme saaneet laulettua onnittelulaulun sängyn laidalla.

Päivän täydensivät varsin vauhdikkaat videopuhelut mummuille.

Useampaan otteeseen päivän aikana mietin, että ovathan nämä kultaisia hetkiä, kun kaikki tenavat ovat vielä pieniä, aitoja ja avoimia! Kovin veikkaan äitienpäivärutiinien olevan erinäköisiä viiden vuoden kuluttua.

Keskimmäisen kerhossa väsätyssä omassa kortissaan kukkivat kukat.
Keskimmäisen kerhossa väsätyssä omassa kortissaan kukkivat kukat.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Käsityöstimme äitienpäivälahjan tenavien kanssa. Ostimme pojan kanssa tuollaisen leningin, tunikan, tatongan, paidan, teltan, mikä lie. Siinä on solmu edessä. Näyttää vähän sidotulta napatyngältä. Sopii äitienpäivälahjaan.

Sitten painoimme asuun kolmen lapsen kädenjäljet. Ja toiseen laitaan tekstin, jossa on ajatusta, mutta ei ulkonäköä. Siinä mielessä se muistuttaa tekemistä koordinoinutta isähahmoa.

Tee itse -lahja on ajatuksena aina kaunis. Varsinkin yhdessä lasten kanssa tehty lahja. Mutta...Tulihan siitä kauhea! Kädenjäljet ansaitsevat mielestäni peukun ylös, mutta teksti näyttää hirveältä! Kirjaimet kuin kolmosluokkalaisella.

Nyt joku voisi sanoa, että ajatus on tärkein. Ja ainakin vaimo pääsi käymään lenkillä, kun hätistimme hänet ulos värityöskentelyn ajaksi.

Jos vielä joskus teen vastaavan virheen, niin tässäpä itselleni käytännön opettamat neuvot:

  • Ennen kuin levität kangasvärin puolitoistavuotiaan käteen, avaa vessan ovi valmiiksi pesulle menemistä varten. Tarkista, ettei kulkuväylällä ole lääkärinvälinesettiä tai potkumopoa.
  • Älä ajattele, että tekstaan tekstin itse tulostamisen sijaan, jotta vaatteeseen tulee “käsityön leima”. Se leima tulee kyllä lahjaan muutenkin.
  • Pienikin roiske kangasväriä väärässä kohdassa vaatetta on yllättävän hankala poistettava.
  • Mieti etukäteen, kummalle puolelle sapluunaa teksti pitää kirjoittaa, jotta se painettuna on oikein päin.

Itse sain viime kesänä synttärilahjaksi vaimolta ja lapsilta paidan. Itse painetun. Oli muutaman tuuman hienompi.

 

Kommentit (4)

Vierailija

Hieno, ihana. Kyllä lämmittäisi mieltä ja sydäntä saada tuollainen lahja.

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Tätähän minä "vähän" tekstissä kerjäsin, joten kiitos :) Minusta teksti näyttää edelleen hirveältä, mutta ulkoistan ongelman sunnuntaina vaimolle... Mukavaa kevättä sinulle!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Pyöräilet. Tunnet suurimman osan kirjaimista ja kirjoitat oman nimesi lisäksi sisarustesi nimet oikein. Hallitset numerot pariinkymmeneen. Rakennat satapalaisen palapelin tai City-sarjan Lego-paketin yhdeltä istumalta. Piirrät ja leikkaat taitavasti. Osaat lauluja oikeilla sanoilla luultavasti enemmän kuin isäsi.

Taitosi saavat minut tuntemaan ylpeyttä joka päivä. Samoin puheliaisuutesi. Vaikka R,S ja D eivät vielä olekaan saapuneet Puolasta puheeseesi, kanssasi pystyy keskustelemaan päivän tapahtumista ja osaat kertoa pitkiä tarinoita. Käytät kieltä luovasti ja monipuolisesti. Esimerkki tältä päivältä. Veljesi syö karkkeja, jotka alunperin jaettiin teille tasan, mutta joista söit jo osuutesi. Toteat veljellesi: “Anna minulle yksi tai useampi, saat itse päättää!”

Leikeissä värität tarinoitasi mielikuvituksella, jollaista en ole tiennyt olevan olemassakaan. Nykyään et onneksi juurikaan sävytä totuutta, kuten vielä muutama kuukausi sitten.

Vuodessa olet saanut paljon lisää rohkeutta. Kerhoon jäämiset ja vieraille puhumiset jännittävät silti edelleen paljon. Kun kotiin tulee harvinaisempia vieraita, hakeudut mielelläsi aluksi piiloon.

Olet hurjan empaattinen. Varaat hyvää sisaruksillesi, jotka eivät ole paikalla. Mietit ääneen, että jollekin voi tulla paha mieli jostakin asiasta. Kun pelaat vahingossa veljesi hahmolla Ekapeliä, pyydät hetken kuluttua omatoimisesti anteeksi. Muutenkin osaat haistaa tunnelman eri tilanteista ja toimia sen mukaan.

Tahtosi on edelleen vahva kuin suomalainen graniitti. Siitä neljäs elinvuotesi ei ole särmiä hionut. Onneksi olet oppinut käsittelemään pettymyksiä paremmin, sillä kaikki haluamasi ei todellakaan aina tapahdu. Silti painat viikoittain kulmasi kurttuun ja marssit päättäväisesti omaan huoneeseesi, kun haluamasi ei saa tuulta purjeisiinsa.

Et silti mökötä pitkään ja yleisfiiliksesi on ylenpalttisen iloinen. Voi, kuinka toivon, että pystyisit säilyttämään tuon iloisuuden!

Tällä hetkellä tykkäät roolileikeistä, niitä leikit kaikissa mahdollisissa yhteyksissä. Lempivärisi on “kaikki muu paitsi ruskea”. Sylittely, lukeminen (erityisesti saman kirjan toistaminen uudelleen ja uudelleen) ja hiihtäminen ovat myös mieleesi.

Olet kaikkiruokainen. Kookos taitaa olla ainoa, jonka nypit pois ruuastasi. Harjoittelet sympaattisesti aika ajoin veitsen ja haarukan käyttämistä.

Yösi alkavat puoli kahdeksan maissa, kun laulan kyljessäsi joka ilta saman laulun - Tytön tylleröisen. Nukahdat nopeasti. Yösi ovat usein ehjiä, mutta yhtä usein huhuilet aikuista vessa-assariksi tai peittelemään. Aamulla heräät seitsemän nurkilla. Olet aina herätessäsi iloinen!

Akkujen lataamisesta puheenollen: unet päivisin jäivät pois kesällä. Samaan aikaan kuin veljeltäsi.

Olet toimelias ja itsenäinen, aina halutessasi. Useimmiten haluat sitä. Silloin tällöin painat herättyäsi huoneesi oven kiinni ennen kuin tulet sanomaan huomenta. Vaihdat päällesi päivävaatteet, myös ne paidat, joita et missään nimessä edellispäivänä saanut itse päällesi. Puettuasi ryntäät olkkariin silmät Afrikan tähtinä ja huudat “yllätys, olen jo päivävaatteissa!”

Nelivuotias, kuin neliapila – täydellinen ja rutosti onnellisuutta tuova!

ps. Vuosi sitten sama lapsi näyttäytyi näin.

Nelivuotisjuhliisi halusit sateenkaariteeman. Äitisi ei todellakaan ole noita, mutta loihti silti teemanmukaiset kutsut ja tarjoilut.
Nelivuotisjuhliisi halusit sateenkaariteeman. Äitisi ei todellakaan ole noita, mutta loihti silti teemanmukaiset kutsut ja tarjoilut.

Sait meiltä nelivuotislahjaksi hyppelypelin ja uuden taikaviitan. Myös pikkusisko tykästyi peliin!
Sait meiltä nelivuotislahjaksi hyppelypelin ja uuden taikaviitan. Myös pikkusisko tykästyi peliin!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Otsikko valehtelee. Meillä mitään lapsivapaata ollut. Vain kaksi kolmasosaa ydinreaktoreista oli säteilemässä mummulassa. Pelkän taaperon kanssa päivät kuitenkin tuntuivat lapsivapaalta.

Joimme aamukahvit rauhassa. Paketoimme joulupukin selkää ajattelematta kassillisen lahjoja. Kävin lenkillä ilman tunnontuskia siitä, että vaimolla on vastuu kolmesta superpallosta. Rouva puolestaan vei hiuksensa ammattilaisen saksien väliin. Taisi vähän shoppaillakin.

Kävimme myös lounaalla pitkän kaavan mukaan. Ja kyllä, puhuimme lapsista. Samalla reissulla hankimme viimeiset joululahjat. Koska isommat lapset eivät olleet mukana, minun ei tarvinnut näytellä viihtyväni kaupan kyynärpäitä ja otsasuonia vilisevässä joulutunnelmassa. Anteeksi vaimo!

Parasta ”lapsivapaassa” paripäiväisessä oli kuitenkin kuopus. Kerrankin ehti touhuta hänen kanssaan keskeytyksittä. Vanhempien jakamaton huomio näytti olevan pikkunaisen mieleen, sillä hänen olemuksensa oli alati jotain sen kuuluisan lounaissuomalaisen auringon ja Mona Lisan ilmeen väliltä. Niin oli aikuistenkin olemus. Jälleen hyvä muistutus siitä, kuinka tärkeää kahdenkeskinen aika on, vaikka kyseessä ei olisikaan parisuhde.

Sitten hain isommat lapset kotiin mummun lihapadoilta. Aika pian tilanne eteni siihen, että koko perhe pötkötteli olohuoneen matolla. Ikkunasta sisään kurkanneella tontulla olisi eittämättä tullut mieleen ala-asteen läskiläjä-leikki. Kaikki sikin sokin pienellä alalla, vähintäänkin puolittain päällekkäin.

Siinä napa napaa vasten vaihdettiin kuulumisia. Kutiteltiin. Todettiin, että onpa ollut ikävä. Sanottiin ääneen, että mukava, kun oli lomaa, mutta vielä mukavampaa, että ollaan kaikki taas kotona. Sillä hetkellä elämä mahtui viiteen neliömetriin.

Hetken kuluttua mainitsin, että joulukalenterit ovat poissaolopäiviltä aukaisematta. Juniorit lähtivät matolta kuin lukitsematon Jopo marketin pihasta.

Jäin miettimään lähestyvää joulua. Viime viikkoina julkisuudessa on puhuttu, että paras lahja lapselle on aikuisen aika. Kääriytyypä paperista nukke, konsoli tai luistimet - tärkeintä on käyttää niitä yhdessä lapsen kanssa. Täyttä asiaa - joulunkin ydin mahtuu läheisyysläjään viidelle neliömetrille.

Näiden ajatusten myötä onnistunutta ja sopivaa joulua sinulle Isäkuukausien lukija!

ps. Saamme joulun aikana vieraiksi molemmat isovanhemmat ja sisareni perheen. Pitääköhän tässä lähteä vielä ostamaan kuitenkin isompi matto…

Viime vuoden joulupostauksessa esittelin maailman rumimman piparkakkulinnan. Tai siis neljän ulkohuussin muodostaman kokonaisuuden. Nyt hymyilyttää - tänä vuonna tyydymme pipareihin!


Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Lasten kanssa päivät ovat pitkiä, mutta vuodet lyhyitä. Isäkuukaudet kertoo miksi.

Tämä on isäblogi perhe-elämästä kolmen lapsen kanssa. Täällä kuulostellaan riemunkiljahduksia ja ankeuden parahduksia rivarikämpässä. Kuultavaa riittää, sillä tenavat ovat syntyneet -11, -14 ja -16. Äänekkyyden vastapainoksi perheemme viihtyy keskittymistä vaativan tekemisen parissa sekä ulkona.

Kirjoittaja on univelkainen isä sekä aviomies, jonka luonnehdintaan riittää kolme hashtagia: perhe, liikunta ja kokeilintätäitse.

Isäkuukaudet löytyy myös Facebookista, Instagramissa, Blogit.fi:stä, Bloglovinista ja jossain määrin myös Twitteristä. Olet tervetullut seuraamaan ja ennen kaikkea keskustelemaan!

Blogiarkisto

2018
2017