Kirjoitukset avainsanalla juhlat

Otsikko valehtelee. Meillä mitään lapsivapaata ollut. Vain kaksi kolmasosaa ydinreaktoreista oli säteilemässä mummulassa. Pelkän taaperon kanssa päivät kuitenkin tuntuivat lapsivapaalta.

Joimme aamukahvit rauhassa. Paketoimme joulupukin selkää ajattelematta kassillisen lahjoja. Kävin lenkillä ilman tunnontuskia siitä, että vaimolla on vastuu kolmesta superpallosta. Rouva puolestaan vei hiuksensa ammattilaisen saksien väliin. Taisi vähän shoppaillakin.

Kävimme myös lounaalla pitkän kaavan mukaan. Ja kyllä, puhuimme lapsista. Samalla reissulla hankimme viimeiset joululahjat. Koska isommat lapset eivät olleet mukana, minun ei tarvinnut näytellä viihtyväni kaupan kyynärpäitä ja otsasuonia vilisevässä joulutunnelmassa. Anteeksi vaimo!

Parasta ”lapsivapaassa” paripäiväisessä oli kuitenkin kuopus. Kerrankin ehti touhuta hänen kanssaan keskeytyksittä. Vanhempien jakamaton huomio näytti olevan pikkunaisen mieleen, sillä hänen olemuksensa oli alati jotain sen kuuluisan lounaissuomalaisen auringon ja Mona Lisan ilmeen väliltä. Niin oli aikuistenkin olemus. Jälleen hyvä muistutus siitä, kuinka tärkeää kahdenkeskinen aika on, vaikka kyseessä ei olisikaan parisuhde.

Sitten hain isommat lapset kotiin mummun lihapadoilta. Aika pian tilanne eteni siihen, että koko perhe pötkötteli olohuoneen matolla. Ikkunasta sisään kurkanneella tontulla olisi eittämättä tullut mieleen ala-asteen läskiläjä-leikki. Kaikki sikin sokin pienellä alalla, vähintäänkin puolittain päällekkäin.

Siinä napa napaa vasten vaihdettiin kuulumisia. Kutiteltiin. Todettiin, että onpa ollut ikävä. Sanottiin ääneen, että mukava, kun oli lomaa, mutta vielä mukavampaa, että ollaan kaikki taas kotona. Sillä hetkellä elämä mahtui viiteen neliömetriin.

Hetken kuluttua mainitsin, että joulukalenterit ovat poissaolopäiviltä aukaisematta. Juniorit lähtivät matolta kuin lukitsematon Jopo marketin pihasta.

Jäin miettimään lähestyvää joulua. Viime viikkoina julkisuudessa on puhuttu, että paras lahja lapselle on aikuisen aika. Kääriytyypä paperista nukke, konsoli tai luistimet - tärkeintä on käyttää niitä yhdessä lapsen kanssa. Täyttä asiaa - joulunkin ydin mahtuu läheisyysläjään viidelle neliömetrille.

Näiden ajatusten myötä onnistunutta ja sopivaa joulua sinulle Isäkuukausien lukija!

ps. Saamme joulun aikana vieraiksi molemmat isovanhemmat ja sisareni perheen. Pitääköhän tässä lähteä vielä ostamaan kuitenkin isompi matto…

Viime vuoden joulupostauksessa esittelin maailman rumimman piparkakkulinnan. Tai siis neljän ulkohuussin muodostaman kokonaisuuden. Nyt hymyilyttää - tänä vuonna tyydymme pipareihin!


Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Olet tahtova tyttö! Kahden isomman sisaruksen kanssa on pakkokin olla. Käytät ääntäsi arkailematta, kun haluat jotain tai koet jääväsi paitsioon. Sanoja ei vielä ole, mutta kimakka ja loppua kohti voimistuva ää-ä viestittää kyllä niin nälän kuin märän vaipan aiheuttaman epämukavan tunteen.

Vaikka puhetta ei olekaan, ymmärrystä tuntuu olevan senkin edestä. Olemme siinä vaiheessa, jossa vanhempana hoksaan päivittäin aliarvioivani ymmärryskykysi. Eräänä päivänä sanoin, että laitapas ovi kiinni. Laitoit. Myönnän lauseen olleen enemmän juttelua kuin aito pyyntö.

Ovet – ne ovat sinulle ikäviä. Mielestäsi liian usein sisarukset livahtavat suljetun uksen taa touhuamaan. Ymmärrän sinua. Mutta ymmärrän sisaruksiasikin. Leikkisi ovat toistaiseksi pääsääntöisesti hajottamiseen keskittyviä.

Poikkeuksiakin hajottamiseen toki on. Yksi lempileikeistäsi esimerkiksi on helmien nostelu pulloon. Olet siinä taitava ja innostut aina, kun vain vanhempi ehtii leikkiä ehdottaa. Aikuisen läsnäolo on helmileikissä ihan must, sillä kaiken muun tapaan helmetkin tahtovat eksyä vielä suuhusi.

Ihan vasta opit myös heittämään (palloa). Siitä olen erityisen ylpeä: osaat tarttua, heilauttaa kättä ja irrottaa otteesi liikkeen aikana. Varmasti pääsemme lähiaikoina sopimukseen siitä, mitä saa heittää ja mitä ei.

Kuukausi sitten ensiaskeleidesi yhteydessä tuumin, että ilman tukea kävelemiseen lienee vielä matkaa. Nykyään pysyt jo pystyssä yhdestä sormestani kiinni pitäen, eikä lantiosi heilu enää holtittomasti edestakaisin kuin veljesi irtoavat hampaat. Kohta mennään!

Lempipaikkojasi kotona ovat sohva ja siskosi sängyn alla asuva Duplo-laatikko. Niihin kumpaankin on mukava kammeta. Osaat tulla myös pylly edellä pois!

Kiipeämisen ohella pidät kukkuu-leikin variaatioista, kutittelusta, nukkeleikeistä, tomaatista, kippistelystä, loruttelusta, yhteisestä konttaamisesta, pusujen antamisesta ja siitä, kun sinut keikauttaa sylissä pää alaspäin.

Tomaatista puheenollen. Aloitit aivan hiljattain haarukalla syömisen harjoittelun. Siinäkin pääsit loksauttamaan minun ja äitisi suut auki. Jo ensimmäinen haarukallinen matkasi suoraan suuhun.

Olet toki aina ihana, mutta aivan erityisen hellyttävä olet nukkumaan mennessäsi. Silloin nimittäin hymyilet kaikilla kahdeksalla hampaallasi ja vilkutat kuin prinsessa valtiovierailulla. Aivan kuin viestittäisit: ”Kiitos tästä päivästä, nähdään huomenna!”

Yleensä kyllä näemme yölläkin, sillä flunssa palautti vierotuksen baarin aukiolorajoitusta edeltävään tilanteeseen. Yleensä siirryt vanhempiesi väliin puolenyön jälkeen ja tuhiset siinä aamuun saakka. Siinä on hyvä olla. Meidän kaikkien kolmen.

Millainen on X-vuotias? Tsekkaa näistä muista tasavuosia täyttäneelle lapsellemme kirjoittamistani teksteistä:

Sinä, kuusivuotiaamme

Sinä, kolmevuotiaamme

Sinä, viisivuotiaamme

Ellet ole lukenut, niin täällä on vertailu siitä, miten ensimmäinen ja kolmas vauvavuosi eroavat toisistaan.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Suomi sata siellä, Suomi sata täällä. Suomi sata jopa jauhelihapaketin päällä!

Suomi 100 -brändäys on mennyt överiksi. Paikoin mauttomaksikin. Tietenkin.

Se ei tarkoita, etteikö huomenna olisi aihetta juhlaan. Suomi on hyvä maa. Katso vaikka tuota kuvaa. Satavuotiasta itsenäisyyttä kelpaa juhlia ja korostaa.

Havahduin muutama viikko sitten miettimään, että mikä olisi sellainen Suomi 100 -teko, josta jäisi parhaassa tapauksessa muistijälki kolme- ja kuusivuotiaamme mieleen.

Tapanani on hoilata lapsille nukutuksen yhteydessä jokin kappale. Päätin ottaa juhlavuoden kunniaksi iltakonserttini ohjelmistoon Maamme-laulun. Näin siksi, että havaintojeni perusteella lapset oppivat muutamassa illassa uuden biisin sanat. Ei hullumpaa, jos heidän yleissivistykseensä tarttuisi kansallislaulumme ensimmäinen ja viimeinen säkeistö Suomen täyttäessä sata vuotta!

Pitihän sitä tänään ennen hammaspesuja kokeilla. Lauloimme yhdessä Maamme! Juttelimme itsenäisyydestä. Esikoista kiinnosti Suomen käymät sodat.

Ensimmäinen säkeistö meni tenavilta todella hyvin!

Näen jo mielessäni lasten ylioppilasjuhlat. Kuinka juuri valkolakin saaneet nuoret laulavat Maamme-laulun. Kuinka tökkään kyynelehtivää vaimoa kyynärpäällä hieman liian lujaa kylkeen ja kuiskaan: "Muistatko milloin lapsemme oppi sanat tähän lauluun?"

Ps. Itsenäisyyspäivän knoppitietokysymys: Maamme-laulusta lauletaan siis yleensä ensimmäinen ja viimeinen säkeistö, mutta montako säkeistöjä on kaikkiaan? Voin tunnustaa, että en todellakaan olisi osannut vastata ennen Googlailua, että yksitoista.

Kommentit (2)

Eeva

Mainio keino opettaa lapsille lauluja tuo sinun iltalaulutuntisi :)  ... Yhteislauluhan tunnetusti tuo hyvinvointia kaikille osallisille, vaikuttaa jopa terveyteen.  Ja on se kiva lapsista kuunnellakin vaan, kun isä hoilottaa.

Minun isäni oli hyvin etäinen ja äreä sodan käynyt mies, mutta usein hän lauloi siskolleni ja minulle iltalaulut, joita oli kaksi erilaista, hyvin kauniita lauluja. Ne eivät unohdu ikinä.

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Kiitos kommentista! Tuota en tiennytkään, että yhteislaulu on noin voimallista. Itse en siitä juurikaan välitä, mutta lasten takia tulee tehtyä montaa muutakin ei-niin-mukavaa juttua :)

Ja kyllä laulut todellakin tuntuvat hyvin tarttuvan muksujen mieleen.

Mukavaa joulun odotusta sinulle ja läheisillesi!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Beatles-Legot

Maailmassa on muutamia totuuksia, joita ei pidä ehdollistaa. Kuten se, että vesi koostuu hapesta ja vedystä. Tai se, että sateenkaari muodostuu valon taittuessa vesipisaroista. Tai se, että Legot ovat aina hyvä lahja.

Legoja on nykyään (liian) monenlaisia. Jos haluaa yllättää sekä leikki-ikäisen että tämän vanhemmat, kannatta lahjapaperiin kiepauttaa Legon Beatles-sarja Yellow submarine. Nimensä mukaisesti noin viidestä ja puolesta sadasta osasta muodostuu keltainen sukellusvene. On päheä! Mukana on myös minifiguurit Beatlesin jäsenistä. Nämä saattavat vielä joskus olla keräilyharvinaisuuksia.

Puinen parkkitalo

Oletko nähnyt kuvan, jossa lapsi istuu ison muovileikkikalukasan päällä? Kasa on melkoinen Mt. Everest. Se kuvaa paljonko lapsuudessa keskimäärin saadaan muovisia leikkikaluja. Kuva on pysäyttävä, varsinkin jos on kuullut joskus mikromuovista. Ylenpalttisen muovin käytön välttäminen lie perusteltua.

Saksalainen Hape tekee leikkikaluja puusta. Laatu on kohdallaan. Merkin parkkihallinkin materiaali on siis joskus humissut metsässä. Ja kaiken hyvän lisäksi nelikerroksinen halli on todella tyylikäs muovisiin tutiseviin viritelmiin verrattuna.

Elämys

Hapea ostamalla voi välttää muovia. Elämyksiä ostamalla voi välttää kaikkea materiaa. Aika nuorikin ymmärtää aineettoman lahjan päälle. Ainakin, jos lahja on vaikkapa pääsylippu sisäleikkipuistoon (Isäkuukausien arvio HopLopista ja myös Leo's leikkimaasta). Kävin alkusyksystä viisivuotiaan kanssa jääkiekkopelissä. Kokemuksen perusteella uskallan suositella leikki-ikäisen lahjaksi myös urheilu- tai kulttuuritapahtuman pilettiä. Väitän myös, että antaja saa tällaisesta lahjasta paljon itsekin, jos menee mukaan lahjan "lunastukseen". Leikki-ikäinen on mukavaa seuraa!

Potkupyörä

Potkupyörä on yksi parhaista jutuista, mitä lapsille on keksitty äitiyspakkauksen ja vaippojen jälkeen. Hehkutin sitä muun muassa kesällä, kun keskimmäinen oppi noin vain pyöräilemään. Jo alle 90-senttinen pätkä pääsee kokemaan pyöräilyn vapautta ja samalla oppii fillaritaidot kuin huomaamatta. Potkupyöräily onnistuu talvellakin ja suvaitsevat vanhemmat antavat vähänkään isommassa kodissa ajoluvan myös sisällä.

Vesiliukoiset värikynät

Vahaliidut tai puuvärit, jotka ovatkin ikään kuin vesivärit. Ensin piirretään kynillä ja sitten tasoitetaan taikka sekoitetaan värejä märällä siveltimellä. Näissä on pientä magiikkaa! Sotkua Paperin ulkoista taidetta ei synny samaa määrää kuin varsinaisilla vesiväreillä.

Ps. Huonojen värikynien ostaminen pitäisi kriminalisoida. Lapsen käytössä kynä putoaa ihan varmasti jossakin vaiheessa. Huonossa kynässä väri pirstoutuu tässä vaiheessa kuoren sisässä tuusan nuuskaksi. Harmittaa lasta ja harmittaa aikuista. Huonoista väreistä jää myös paperiin niin vähän väriä, että on turha syyttää lasta, jos Picasso-hommat eivät kiinnosta.

Reuhurinne tai Kirjatiikeri

"Lukeminen kannattaa aina", toisteli Jörn Donner telkkarissa minun lapsuudessani. Ei ollut väärässä. Juuri lukemaan oppineelle suosittelin jo aiemmin Kirjatiikeri-sarjaa. Se on yksi harvoista kapitaalein kirjoitetuista ja tavutetuista juonellisista kirjasarjoista. Lukutaidossa hieman kynnysmattoa pidemmälle päässeelle hyviä vaihtoehtoja löytyy Reuhurinteen Lue itse -merkityistä kirjoista. Niissä pisimmät sanat on tavutettu.

Omat sakset

Ainakin kahden lapsen otannalla omat sakset ovat 2-4 -vuotiaalle melkoinen ylpeyden aihe. Leikkaaminenkin alkaa sujua, kun lapsen ei tarvitse yrittää venyttää sormiaan aikuisten saksille. Plussana se, että pienillä saksilla lapsen on paitsi helpompi leikata, myös jossain määrin vaikeampi tehdä isoja vahinkoja.

Paperisia valokuvia tai kuvakirja

Valokuvia on kaikkialla. Kiitos digikameroiden ja älylaitteiden. Paradoksaalista sinänsä, mutta paperisia valokuvia näkee yhä harvemmin. Valokuva on kuitenkin printattuna aivan erilainen kokemus kuin digitaalisena. Kokoa leikki-ikäiselle nippu vuoden parhaista hetkistä paperilla tai valokuvakirjana. Mielestäni mahti-idea on myös sukulaisten ja muiden tärkeiden ihmisten kuvien tulostaminen. Varsinkin pienten kanssa tällaisten kuvien plärääminen on mukavaa. Isommille voi tehdä kysymyksiä: "Etsipä näistä henkilöistä iskän sisko?"

Tähti-yövalo

Mörköjä sängyn alla ja mustia hahmoja oven pielessä? Yövalo auttaa! Kehuin aikaisemmin tähden muotoista yövaloa, joka valaisee parilla pikkuparistolla kauan. Ei siis sähköjohtoja, eikä sähköiskun vaaraa. Valossa on myös viidentoista minuutin ajastin. Käy täten myös esimerkiksi peliajan rajoittamiseen: "Peli kiinni, kun lamppu sammuu!"

Suksipaketti, luistimet, liukuri, lumipotkulauta tai iso Plaston aura-auto

Mikään ulkoiluun ja liikuntaan kannustava lahja tuskin tarvitsee erityisesti perusteluita. Suksissa ja luistimissa tarvitaan tietysti tarkkuutta koon valinnassa. Kasvuvara ei näissäkään lisää lapsen kiinnostusta kamojen käyttämiseen. Mitä Plaston aura-auto tekee listalla, mietit ehkä? Ainakin meillä sen perässä on juostu pihalla käytäviä auraten yllättävän paljon. Kun keulaan sitoo narun, kerholainen vetää reppunsa itse kerhoon, eikä kävelykään tunnu ikävältä.

Mitä sinä ostaisit lahjaksi lapselle? Jätä vinkkisi kommenttiosioon tai jatka keskustelua Isäkuukausien Facebookissa, Twitterissä tai Instassa.

Kommentit (3)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Lasten kanssa päivät ovat pitkiä, mutta vuodet lyhyitä. Isäkuukaudet kertoo miksi.

Tämä on isäblogi perhe-elämästä kolmen lapsen kanssa. Täällä kuulostellaan riemunkiljahduksia ja ankeuden parahduksia rivarikämpässä. Kuultavaa riittää, sillä tenavat ovat syntyneet -11, -14 ja -16. Äänekkyyden vastapainoksi perheemme viihtyy keskittymistä vaativan tekemisen parissa sekä ulkona.

Kirjoittaja on univelkainen isä sekä aviomies, jonka luonnehdintaan riittää kolme hashtagia: perhe, liikunta ja kokeilintätäitse.

Isäkuukaudet löytyy myös Facebookista, Instagramissa, Blogit.fi:stä, Bloglovinista ja jossain määrin myös Twitteristä. Olet tervetullut seuraamaan ja ennen kaikkea keskustelemaan!

Blogiarkisto

2017

Instagram