Kirjoitukset avainsanalla Loma

Useimpien lapsiperheiden lomaunelmalistasta löytyy ranskalainen viiva ja sen perästä teksti Legoland. Ei varmasti suotta. Suomalaiselle Legoland on ensijaisesti Tanskan Billundin huvipuisto. Euroopasta löytyy silti kaksi muutakin Legolandia: Englannista ja Saksasta. Päädyin vertailemaan Saksan ja Tanskan kohteita.

Saksa vs. Tanska

Saksan Legoland sijaitsee Baijerissa, Günzburgin kaupungissa. Münchenin lentokentältä palikoiden pariin päästäkseen pitää ajaa 130 kilometriä länteen.

Legoland Deutschland on blogien, Facebookin matkailuryhmien ja Legolandin nettisivujen perusteella jonkin verran pienempi kuin Tanskan puisto. Kokoero tulee erityisesti siitä, että Saksan puistossa on vähemmän huvipuistolaitteita.

Mistään kiertävän tivolin kokoluokasta ei silti ole kysymys, sillä lähes kaikissa lukemissani jutuissa Saksankin Legolandiin kehotetaan varaamaan vähintään kaksi matkapäivää. Google mapsin perusteella huvittelualue on yli puoli kilometriä pitkä.

Toinen ero Saksan ja Tanskan välillä löytyy puistojen Legoista rakennetuista pienoismaailmoista. Tanskassa Skandinavia (pois lukien Suomi) on hyvin edustettuna, kun taas saksalaisesta versiosta löytyy enemmän Keski-Euroopan pienoismalleja.

Lennot Legolandiin

Kaikkein helpoin tapa saavuttaa Tanskan Legoland on hypätä Suomessa lentokoneeseen, joka tömähtää kenttään Billundissa. Terminaalista suhauttaa pääportille viidessä minuutissa. Finnair lentää Helsingin ja Billundin välillä kesällä päivittäin suoralla lennolla.

Toinen vaihtoehto on ottaa lennot Kööpenhaminaan ja matkata vuokra-autolla tai julkisella 270 kilometriä länteen. Köpikseen löytyy useampiakin lapsiperheen arvostamia välilaskuttomia lentoja tarjoavia yhtiöitä.

Saksan Legolandin yhteydessä tuli jo mainittua München, mutta myös Stuttgartiin pääsee Suomesta ilman välilaskuja joinakin päivinä. Matka Stuttgartista Legolandiin on jopa hieman lyhyempi kuin ajo Münchenista.

Lentojen hinnoissa näyttää kuitenkin olevan eroja! Billund on kallis määränpää. Etsin meno-paluuhintoja Helsingistä Finnairin siivillä kesäkuiseksi viikoksi ja tässä tulokset viisihenkisellä perheelle: Kööpenhamina 405 euroa. Billund 940 euroa. München 748 euroa. Köpiksen ja Billundin ero on yli kaksinkertainen! Erotuksella vuokraa ison perheauton viikoksi.

Entäs jos ajaisi Legolandiin omalla autolla?

Perhefarkun vuokraaminen viikoksi kesällä maksaa Hertzin sivujen perusteella Münchenissa noin kolmesataa euroa, Kööpenhaminassa hieman enemmän ja Billundissa noin 250 euroa. Turvaistuimen tai kaukalon vuokra viikoksi näytti olevan Saksassa 66 euroa, mutta Tanskassa vain 33. Lisäksi vuokraamoiden jakkarat ovat tunnetusti vähän sitä sun tätä.

Mieleen hiipii ajatus – mitä, jos lataisi tabletit ääriään myöten täyteen lasten ohjelmia ja tekisi koko perheen leppoisan autoloman?

Helsingistä on Billundiin 1400 km ja matka sisältää karaokea Turku-Tukholma välillä.

Günzburgiin voi ajella Baltian maiden kautta, toki paatilla Helsingistä Tallinnaan seilaten. Matkaa kertyy 2200 km. Laivamatkailun ystävä ajaa auton laivaan Helsingissä, nauttii karaokesta 28 tuntia ja hurauttaa pirssin ulos laivasta vasta Travemündessa. Tuosta Pohjois-Saksan kolkasta on Legolandin portille ajettavaa 770 km. Kolmas vaihtoehto on ajaa Saksaan Tanskan kautta. Matka on kilometreissä sama kuin Baltian maiden läpi.

Paljonko pääsyliput maksavat?

Alle kolmevuotiaat pääsevät ilmaiseksi. Aikuiset pulittavat Tanskassa kesäaikaan portilla noin 53 euroa ja lapset kolmisen euroa vähemmän. Saksassa vastaavat hinnat ovat 45,40 € ja 40,50 €.

Kumpaankin puistoon pääsee myös halvemmalla tilaamalla liput vähintään viikkoa ennen h-hetkeä netistä. Jos aikoo käydä puistossa kahtena päivänä, voi Legolandin “virallisen” majoituksen ostaminen olla hyvä vaihtoehto, koska majoitushintoihin sisältyy kahden päivän pääsylippu jännän äärelle. Virallisella tarkoitan majoitusta, joka on varattu puiston nettisivujen kautta.

Myös alennuskuponkeja löytyy! Niitä on voinut bongata ainakin Lego-lehdistä ja Kellogg’sin muropaketeista.

Vinkkejä Legolandin matkalle

Emme siis ole VIELÄ käyneet Legolandissa, mutta keräsin tähän muutamia blogeissa vastaan tulleita vinkkejä. Toivoaksemme hyödynnämme näitä kesällä 2019. Älkää kertoko vielä lapsille, sillä matkassa on muttia.

  1. Omat eväät mukaan. Syötävää kyllä saa puistosta, mutta jos jo lippujen hinta hirvittää, niin omilla eväillä pienentää ainakin välipalamaksuja.
  2. Jos sää on hyvä, niin puistoista löytyy myös vilvoittavaa tekemistä. Uikkarit ja pyyhe siis mukaan.
  3. Molemmilla puistoilla on Android-sovellus, josta näkee muun muassa jonotusajat, laitteiden pituusrajat ja alueen kartan.
  4. Baijerissa koulujen kesälomat alkavat elokuun alussa, mutta kesäkuussa on kahden viikon mittainen helluntailoma (vuonna 2019 ajalla 10.-21.6.). Tämä kannattaa huomioida, jos yrittää osua paikallisten kanssa eri aikaan puistoon.
  5. Ainakin Tanskassa Legolandin “viralliset” majoituspalvelut perivät huikeaa liinavaatemaksua, josta moni tuntuu saaneen näppylöitä. Omien pyyhkeiden ja lakanoiden pakkaaminen mukaan ei ole huono idea.

Legolandin "eteisessä" asuvalla Jyllannin suomineidolla on hyviä vinkkejä Legoland-vieraan majoittumiseen Tanskassa. Tonava raikaa -blogissa esitellään Saksan Legolandia ja Kohteena maailma -blogissa Tanskan puistoa.

Ps. Isäkuukausien Facebookissa ja Instagramissa Legoillaan ja podetaan akuuttia matkakuumetta. Ja paljon muuta.

Kommentit (8)

Katta /Arki(paska)ruokaa

Rohkeasti vaan latailemaan padit täyteen viihdykettä lapsille. Auroreissu sopivilla etapeilla on tosi pop lastenkin kanssa. Käytiin 2014 Berliinissä autolla ja oltiin viikko siellä. Meno Via balticaa pitkin (en suosittele, hirveä rekkaliikenne) ja takaisin Tanskan kautta. Ensi kesälle suunnitellaan Baijerin reissua autolla. Turusta Tukholmaan ja vielä Tanskasta Saksaan lautalle. Vuokraamme todennäköisesti airbnb:stä tai homeaway:stä majoituksen. Kumpakin olemme käyttäneet vuosia. P.s. Lapsetkaan eivät ole traumatiosoituneet, vaan yhdessä suunnitellaan tulevaa reissua. -Katta /Arki(paska)ruokaa

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Enpä kyllä voi olla eri mieltä! Pari vuotta sitten kierrettiin viis alppimaata, takapenkkiä kansoittivat 4v ja 2v. Ja kieltämättä myös tabletit. Olet äärettömän oikeassa, että etappien vain on oltava sopivia!

Jos kaikki natsaa, niin kyllä tuo Saksan Legoland on meilläkin ohjelmassa. Baijeriin suunnitellaan matkaa siis täälläkin. Tai ehkä pitäisi sanoa, että sellaisesta haaveillaan. Realiteetit saattavat toki kääntää suunnitelmat Billundin suuntaan. Tähän liittyen Via Baltica houkuttelisi. Latvia ja Liettua ovat käymättömiä maita. Eikä tarvitsisi ajaa "samojen maiden kautta mennen tullen". Mutta olen kyllä kuullut samansuuntaista varoituksia rekkojen määristä (ja varsinkin Liettuan ajokulttuurista).

Miksi Turku-Tukholma + Tanska-Saksa laivalla? Miksei suoraan Helsinki-Travemünde?

Ja niin, kiitos rohkaisusta!!

Katta /Arki(paska)ruokaa

Helsinki-Travemunde väli on usein ollut niin kallis, että budjetti ei ole sitä kestänyt. Toisekseen minä vihaan laivoja. 😅 Ennemmin autossa kauemmin. Tanska-Saksa on vain uin menisi Oulunsalosta Hailuotoon lautalla.

Ajokulttuuri noissa Baltian maissa on nykyään jopa siistiä. Toista oli 20v sitten, kun miehen kans ekan kerran sieltä ajettiin. Rekkamäärät lisääntyvät todella paljon muistaakseni Riiassa, kun Ukrainasta tulevat rekat kulkevat sen kautta. -Katta /Arki(paska)ruokaa

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Kiitos, että palasit vastaamaan!

Tulevaksi kesäksi näyttää olevan noin 450 / suunta nyt varattuna. Onhan se iso kasa seteleitä. Ja 28 h pitkä aika laivalla, vaikkei niitä vihaisikaan! Mutta on se Turku-Lübeck -välikin melkein 1000 km eli vaatii ainakin yhden yöpymisen ja siihen tosiaan lauttaa/siltaa ja Tukholma-Turku(tai Helsinki). Mutta kyllähän Etelä-Ruotsissakin olisi varmasti katseltavaa. Tätä reissua miettiessä on käynyt mielessä jopa se, että tulisi Uumajasta Vaasaan. Ruotsi on kuulemma ihan näkemisen arvoista jo niiltä korkeuksilta maisemiensa puolesta.

Via Baltia 20 v sitten - nostan hattua!

Tia

Molemmat kokeiltu: Billund omalla autolla ja Saksan Legoland lentäen ja vuokra-autolla. Molemmissa omat hyvät ja huonot puolensa.

Saksan reissu oli ensin. Pääsyliput arvokkaat, mutta meillä oli jostakin Lego-lehdestä alennuskuponki, jolla sai pois 50%. Heinäkuun alussa yöpymispaikkoja löytyi hyvin eikä hotellit olleet poskettoman kalliita. Samalla reissulla matkailtiin Pohjois-Saksassa ja lapset (3v. ja 6v.) tykkäsivät mm. vanhoista alppitaloista ja hotellien omista leikkipaikoista tai lemmikeistä. Lennot sai muutama kk etukäteen ostettuna myös suht edullisesti.

Seuraavana vuonna käytiin Tanskassa. Ajomatkat yritettiin pitää suht lyhyinä (max 3-4h/päivä, yhtenä 6h), mutta autossa istuminen padista huolimatta oli aika puuduttavaa. Etelä-Ruotsissa oli kivoja pysähdyspaikkoja ja käytiin samalla Kolmårdenissa (järisyttävän kallis), Tanskassa vietettiin kolme yötä. Yksi öistä oli Legolandissa, 270€/yö hotellihuoneeseen kuului neljän hengen liput huvipuistoon kahdeksi päiväksi ja buffet-aamiainen, joten ensisilmäyksellä kallis yö ei ollutkaan ihan niin kallis, kun huvipuistossa vierailtiin molempina päivinä. Hotelli oli myös ihan näkemisen arvoinen.

Jos mentäisiin uudelleen, olisi perhelomalle valinta Saksa, koska siellä on muuten enemmän kiinnostuksen kohteita, välimatkat helppo pitää lyhyinä ja edullisempaa. Billundissa lapsia kiinnostaa uusi Lego House, mutta autolla en sinne uudelleen lähtisi jollei matkan varrella ole jotain erityistä nähtävää tai koettavaa.

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Iso kiitos vertailusta ja perinpohjaisesta kommentista!

Tuo Legolandissa yöpyminen kuulostaa tosiaan kalliilta, mutta kun siitä napsauttaa lippujen hinnan pois, niin yön kustannus inhimillistyy kummasti. Ja olisihan se varmasti lapsille (ja aikuisille) elämys nukkua Ninjago-teemaisessa huoneessa...

Saksa houkuttelee meidänkin perhettä juuri sen takia, että siellä on kaikkea mahdollista niin paljon. Ja yleinen hintataso toki jonkin verran Tanskaa alempana. Mutta kauempana se on, mikä omaa autoa ajatellen ainakin on vähän ongelma.

joopu

Olen käynyt perheeni kanssa Tanskan Legolandissa. Mentiin autolla Ruotsin kautta, ja meillä oli asuntovaunu mukana. Tuo kummasti joustavuutta matkaan, kun ruokaa voi pysähtyä tekemään mihin vaan ja yöpymiseenkin kelpaa mikä tahansa p-paikka. Toki välillä on kiva päästä suihkuun yms, joten leirintäalueet (niitä on etelä-Ruotsissa paljon!) tuli tutuksi. Samalla reissulla käytiin myös Kolmårdenissa ja Astrid Lindgrenin puistossa. Oltiin reissussa noin 2 viikkoa, ajomatkaa tuli yli 3000 km. Autossa istui 6 1-15-vuotiasta ja perässä ajeli toinen samanlanen karavaani. Seuraa oli siis riittävästi niin lapsille kuin aikuisille :) Viihdykkeinä autossa oli äänikirjat, lelut ja tavalliset kirjat, ilman tabletteja mentiin vuonna 2010.

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Asuntoauto tai -vaunu olisi varmasti hyvä ratkaisu, mutta sellaisen vuokraaminen on liian kallis paukku. Silloin kun meillä oli vain yksi lapsi, käytiin vaimon ja hänen kanssaan sellaisella retkeilyautolla kiertämässä Suomea. Ihan mukavaa hommaa, vaikka karavaanariusaate nyt ei puraisemaan päässytkään.

Astrid Lindgrenin puisto oli minulle uusi tuttavuus, täytyypä Googlailla!

Joskus kaupunkilomakohde on kuin Suomen edustus Euroviisuissa: etukäteen suitsutetaan, mutta h-hetkellä flopataan. Kyse ei luultavasti ole kohteen huonoudesta. Reilumpaa lie sanoa, että matkailija ja kaupunki eivät resonoi. Näin on omalla kohdallani käynyt esimerkiksi Marseillen kohdalla. Loppukesän Pohjois-Amerikan tourneella Toronto jätti samanlaisen fiiliksen.

Piipahdimme Torontossa vain päivän. En siis ala haukkumaan kaupunkia enempää. Toronton ympäristöstä sen sijaan löytyi kohteita, jotka saivat matkaseurueessamme aikaan positiivista värinää: Niagaran putoukset, Lego discovery centre ja African lion safari.

Parasta Torontossa  - skyline. Sen sijaan kaupungin edustalla olevat saaret olivat miniristeilyltä katsoen suorastaan hämmentävän ränsistyneitä.
Parasta Torontossa - skyline. Sen sijaan kaupungin edustalla olevat saaret olivat miniristeilyltä katsoen suorastaan hämmentävän ränsistyneitä.

Niagaran putoukset – varhainen turisti parkin nappaa

Tärkein syy Toronton alueelle autoilullemme löytyi Kanadan ja Usan rajalta. Niagaran putouksien karisma on jotain, mitä meikäläisen verbaalinen taito ei riitä kuvaamaan. Kun kolmisen miljoonaa litraa vettä sekunnissa putoaa yli viidenkymmenen metrin vapaaseen pudotukseen, tuntee ihminen olonsa pieneksi. Hyvin pieneksi.

Juttelin monen paikalla käyneen kanssa etukäteen. Kaikki tuumivat, että putouksiin kannattaa tutustua nimenomaan Kanadan puolelta. Niin teimme ja kieltämättä Kanadan puoli vaikutti suositummalta sekä ainakin siltä puolen katsoen mielenkiintoisemmalta: putouksista sai hyvän kokonaiskuvan ja lähimmillään putouksen reunasta pääsi muutaman metrin etäisyydelle.

Olimme liikkeellä aamulla, mikä osoittautui hyväksi ratkaisuksi. Kaukoparkit olivat vielä tyhjiä ja saimme ajaa parkkiin aivan isoimman putouksen viereen. Hieman alle 30 dollarin parkkimaksu kattoi koko päivän.

Niagara on tuotteistettu niin kuin kaikki Amerikassa. Alueella olisi ollut kaikkea mahdollista köysiradasta kasinoon ja aivan putouksen juurelle seilaaviin laivoihin. Meille riitti pelkkä veden voiman ihailu putouksen läheltä. Vietimme alueella kolmisen tuntia, joka riitti hyvin.

African lion safari – eläintarha Pohjois-Amerikan tyyliin

Jenkeissä kaikki on mahdollista omassa autossa istuen. Drive-in apteekki, drive-in alko ja drive-in elokuvat. Mikseipä siis drive-in eläintarhakin.

African lion safarilla pääosin flekmaattisia eläimiä pääsi parhaimmillaan ihailemaan muutaman metrin etäisyydeltä. Leijonia, elefantteja, puhveleita, kirahveja... Vaikuttavaa, kieltämättä. Mutta samalla eläinten puolesta jonkinmoista sääliä herättävää.

Lippukojulla (37.95 $ aikuiset, 27.95 $ lapset) myyjä kertoi avoimesti, että apinat saattavat naarmuttaa autoa katolle kiivetessään. Apinaosaston ohittamiseksi oli kuitenkin “oikotie” ja käytimme sitä vuokrapirssillä mielihyvin. Toinen mahdollisuus olisi ollut hypätä firman bussiin ja ihailla eläimiä sieltä.

Miten seepra päivitetään? Vaihdetaan viivakoodit QR-koodiin...
Miten seepra päivitetään? Vaihdetaan viivakoodit QR-koodiin...

Yllättävin juttu African lion safarilla oli kuitenkin se, että alueelta löytyi eräänlainen vesipuisto. Mummu ja pappa joutuivatkin lekottelemaan päivänvarjon alla melkoisen tovin, kun juniori viiletti suihkuissa, putouksissa ja härveleissä t-paita ja alushousut ihoa nuollen. Jep, alushousut. Emme tienneet safarielämyksen kanadalaisittain tarkoittavan myös lotraamista.

Legoland discovery centre Toronto - tekemistä melkein päiväksi

Parikymmentä kilometriä Toronton luoteispuolella sijaitseva Lego discovery centre oli toinen rasti, jossa isovanhemmat saivat lepuuttaa muissa turistikohteissa patinoituneita koipiaan. Kuusivuotias sen sijaan ei juuri paikallaan pysynyt.

Toronton liepeillä olevasta Lego centrestä pitää tietenkin löytyä Niagaran pienoismalli. Huomaa turistilaiva, jollaisen esikuva näkyy postauksen alkupuolella olevassa kuvassa.
Toronton liepeillä olevasta Lego centrestä pitää tietenkin löytyä Niagaran pienoismalli. Huomaa turistilaiva, jollaisen esikuva näkyy postauksen alkupuolella olevassa kuvassa.

Paikka oli mielenkiintoinen, mutta ei todellakaan Legolandin huvipuisto. Ostoskeskuksen yhteyteen pykätyssä keskuksessa sai rakennella sekä testailla, ihailla Legoista rakennettuja pienoismalleja, ajella parilla sisätivolilaitteella ja seikkailla sisäleikkipuistotyyppisessä sokkelossa. Lisäksi 4D-leffateatterissa pyöri muutamia lyhytelokuvia. Neljäs ulottuvuus tarkoitti tuulikonetta ja muutamia pisaroita vettä.

Sisäänpääsy keskukseen olisi ollut ovelta 24 dollaria, mutta edellisenä päivänä netistä ostaen hinta putosi 15.60:een. Sille rahalla sai hyvin vastinetta!

Moi Yoda, terveisiä Suomesta!
Moi Yoda, terveisiä Suomesta!

Lego-keskuksen mielenkiintoisin yksityiskohta oli huomautus, että aikuiset eivät voi vierailla paikassa ilman lapsia.

Ps. Toronto-pettymyksestä huolimatta Kanadasta jäi hyvä kuva. Ihmiset olivat leppoisia ja avuliaita. Liikenne sujuvaa. Kanadan dollarin kurssi euroon nähden teki myös paikkoihin tutustumisesta ja elämisestä suhteellisen edullista. Vaikka Toronton kanssa en enää treffeille haluakaan, Kanadan kanssa tekisi mieli tavata toistekin.

Tämä on varmaan sitä laatuaikaa lapsen kanssa?
Tämä on varmaan sitä laatuaikaa lapsen kanssa?

Isäkuukausien Facebook ja Instagram - tervetuloa!

Kommentit (2)

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Tähän varmaan sopii se jostain TV-jutusta elämään jäänyt lause: "Aina ei voi voittaa!" Hyvä reissu oli Kanadankin puolelle, vaikka tosiaan Toronto ei onnistunutkaan näyttämään parastaan. Mukava kuulla, että vinkit menevät talteen.

Kaksi viikkoa Itämeren Rivieralla (tai suomalaisemmin sanottuna turkulaisten Tallinnassa). Vanhemmat, 6v, 4v ja 1v. Majoitus ytimen ytimessä. Paljon nähtävää ja koettavaa.

Olen aikaisemmissa Gdańsk-postauksissa (Pienten lasten kanssa Gdańskissa ja Kaksitoista vinkkiä Gdańskiin) kehunut paikkaa paljon. Myös sen edullisen hintatason vuoksi. Mutta millaisen summan tuollainen alussa kuvattu kokonaisuus aiheutti kuitin viimeiselle riville?

Ennen hintoihin menemistä pitää korostaa, että emme juosseet maksullisesta nähtävyydestä toiseen. Otimme rennosti – hengailimme puistoissa ja välillä jopa kämpillä. Hintalappu olisi siis isompi, jos olisimme kiertäneet ahnaasti maksullisia turistikohteita.

Lennot Oulu-Helsinki-Gdańsk

Varasimme paikat lentävään putkeen varsin hyvissä ajoin - viisi kuukautta ennen reissua. Finnairin tarjous kuljetti meidät Oulusta Helsingin kautta Gdańskiin ja takaisin 675 eurolla. Lipputyyppi oli mallia tarjous eli ruumaan meneviä laukkuja ei sisältynyt hintaan. Pärjäsimme yhdellä ruumalaukulla, joka maksoi extraa 20 euroa suuntaansa.

Vaippoja käyttävämme on vielä niin pieni, että matkusti sylipaikalla. Se on halpa paikka. Ja hikinen.

Majoitus ytimessä

Asuimme jopa meikäläisen voimiin suhteutettuna kiven heiton päässä Kultaisesta portista. Aivan kaupungin paraatipaikoilla siis. 54 neliömetrin tilava kaksio niin ikään tammikuussa varattuna maksoi 1144 euroa, minkä päälle tuli vielä 60 zlotin eli 14 euron siivousmaksu.

Punkkasimme kaksiossa 14 yötä, joten siivousmaksun huomioiden hintaa tuli yötä kohden noin 83 euroa.

Liikkumiset Suomessa ja Puolassa

Ajoimme kotimaassa lentokentälle ja vastaavasti takaisin kotiin taksilla. Kyydit keltaisen kyltin alla maksoivat 28 ja 31 euroa.

Gdańskissa siirryimme kentältä kämpälle taksilla, joka maksoi 21 euroa. Takaisin lentokentälle suhasimme aivan Kultaisen portin vierestä lähteneellä bussilla. Se maksoi koko perheeltä noin 3 euroa.

Muutoin liikuimme paikallisjunalla, ratikalla ja linja-autolla yhteensä 15 matkaa. Ne maksoivat yhteensä 51 euroa.

Malborkiin valtavaa linnaa ihmettelemään suhasimme niin ikään junalla. Meno-paluu junassa kustansi koko perheelle kaksi kymppiä. Valitsimme kylläkin hitaamman (vajaa 40 minuuttia) ja nuhjuisemman junan. Nopeampi olisi ollut jonkin verran kalliimpi.

Nähtävyydet

Eläintarhan perhelippu 19 euroa. Sopotissa valitsimme kiireessä varmasti kaupungin kalleimman aurinkovarjopaikan ja maksoimme itsemme kipeäksi, 23 euroa. Marian kirkon torniin johtavien 408 askelman käytöstä minä maksoin 10 zlotia ja poika 5. Euroina isä-poika -kiipeäminen maksoi siis vajaat neljä yksikköä.

Risteily Gdańskista Sopotiin 28 euroa. Hinta yhteen suuntaan, sillä vietimme päivän Sopotissa ja palasimme takaisin junalla. Vaimo ja 4v kävivät maailmanpyörässä, 11 euroa.

Lapset pääsivät Malborkin linnaan ilmaiseksi, mutta aikuinen pariskunta pulitti sisäänpääsystä 18 euroa.

Loopy’s world -sisäleikkipuisto oli aikuisille ja taaperolle ilmainen. Puistossa oli eri taksa viikonlopulle ja muille päiville. Kahden lapsen päivärannekkeet viikonloppuna maksoivat 21 euroa.

Loppusumma ei päätä huimaa

Lentoihin kului siis kaikkiaan 715 euroa, majoitukseen 1158 euroa, kulkemisiin Suomessa & Puolassa 154 euroa ja nähtävyyksiin 124 euroa.

Onko yhteissumma 2151 euroa sitten paljon vai vähän? Minusta se on viiden hengen kahden viikon lomasta varsin vähän.

Ps. Ai, että syömiset ja juomiset puuttuu? No, niin tekee, mutta kun kotimaassakin pitää syödä ja juoda, niin on mielestäni väärin listata kaloreita reissukuluihin.

Isäkuukausien Facebook ja Instagram. Tervetuloa!

Kommentit (0)

Esikoisemme ensirääkäisyn aikoihin matkustin töiden takia 40-50 päivää vuodessa. Se on tahti, jossa työn pakkaaminen lentolaukkuun tuntuu vielä mukavalta, vaikka työmatkat ovatkin aina raskaita.

Pojan neljän ensimmäisen elinkuukauden aikana olin reissussa kaksi parin viikon jaksoa. Se on hirvittävän pitkä aika noin pienen ihmisen elämässä. Liioittelematta voi sanoa, että kotona odotti matkan aikana muuttunut perillinen.

Työmatkoille lähteminen ei tuntunutkaan enää kivalta. Ei minusta, eikä vaimosta. Pystyin onneksi sopimaan työnantajan kanssa. Tehtäväni vaihtuivat sellaisiin, joissa lentokenttä ei kutsu.

Sen jälkeen olen ollut perheestä erossa yhtäjaksoisesti maksimissaan neljä yötä. Varsinaista ydinperheilyä siis. Vai pitäisikö sanoa, että perhe edellä puuhun. Ja kaikkeen muuhun.

Isäkuukausien Instaa ja Facebookia seuraavat ovat saattaneet huomata, että olemme tällä hetkellä esikoisen ja vanhempieni kanssa pienimuotoisella Pohjois-Amerikan tourneella. Juna on jo kääntynyt kotia kohti, sillä matkapäiviä on jäljellä enää kourallinen.

Silti viimeksi tänään palasin mietteissäni pariin matkaa edeltäneeseen päivään. Olihan kuule vaikea lähteä kahdeksi viikoksi pois nuorempien lasten ja vaimon luota.

Jos joku olisi kertonut etukäteen, kuinka paljon nieleskelyä lähtö aiheuttaa, en olisi uskonut.

Lähdön alla ehdin kelata mielessäni sen sata mitä jos -kysymystä. Niin kotiinjäävien kuin meidän matkaan lähteneiden osaltakin.

Tunsin syyllisyyttä siitä, että vaimo jäi helteeseen pitämään kotia pystyssä ja kahta alle viisivuotiasta tyytyväisenä.

Ehdin soimata itseäni siitä, että olin viemässä poitsia turismihulabaloohon. Vaikka hänen olisi varmaan mieluummin pitänyt rauhoittua lataamaan akkuja pian alkavaa ekaluokkaa varten.

Mietin, kuinka syvän uoman kaksi erillään vietettyä viikkoa auraa isän ja puolitoistavuotiaan yhteiselämän maaperään.

Lisäksi tutustuin uudelleen vanhaan tuttuun tunteeseen. Tunteeseen, joka oli liian paljon pinnassa, kun asuimme tyttöystävän kanssa eri kaupungeissa. Tunteeseen, jonka olin jo kuitenkin ehtinyt unohtaa. Tunteeseen, jota voi nimittää etukäteisikäväksi - hämmentävään olotilaan, jossa tuntee ikävää, vaikka on vielä yhdessä ikävöimänsä henkilön kanssa.

Yllätyksekseni myös nelivuotias tiesi tunteen. Reissua edeltävänä iltana neljäveetä nukuttaessani hän kuiskasi: “Iskä, mun on sua jo nyt ikävä!”

Kommentit (0)

Seuraa 

Lasten kanssa päivät ovat pitkiä, mutta vuodet lyhyitä. Isäkuukaudet kertoo miksi.

Tämä on isäblogi perhe-elämästä kolmen lapsen kanssa. Täällä kuulostellaan riemunkiljahduksia ja ankeuden parahduksia rivarikämpässä. Kuultavaa riittää, sillä tenavat ovat syntyneet -11, -14 ja -16. Äänekkyyden vastapainoksi perheemme viihtyy keskittymistä vaativan tekemisen parissa sekä ulkona.

Kirjoittaja on univelkainen isä sekä aviomies, jonka luonnehdintaan riittää kolme hashtagia: perhe, liikunta ja kokeilintätäitse.

Isäkuukaudet löytyy myös Facebookista, Instagramissa, Blogit.fi:stä, Bloglovinista ja jossain määrin myös Twitteristä. Olet tervetullut seuraamaan ja ennen kaikkea keskustelemaan!

Blogiarkisto

2018
2017