Kirjoitukset avainsanalla Loma

Kaksi viikkoa Itämeren Rivieralla (tai suomalaisemmin sanottuna turkulaisten Tallinnassa). Vanhemmat, 6v, 4v ja 1v. Majoitus ytimen ytimessä. Paljon nähtävää ja koettavaa.

Olen aikaisemmissa Gdańsk-postauksissa (Pienten lasten kanssa Gdańskissa ja Kaksitoista vinkkiä Gdańskiin) kehunut paikkaa paljon. Myös sen edullisen hintatason vuoksi. Mutta millaisen summan tuollainen alussa kuvattu kokonaisuus aiheutti kuitin viimeiselle riville?

Ennen hintoihin menemistä pitää korostaa, että emme juosseet maksullisesta nähtävyydestä toiseen. Otimme rennosti – hengailimme puistoissa ja välillä jopa kämpillä. Hintalappu olisi siis isompi, jos olisimme kiertäneet ahnaasti maksullisia turistikohteita.

Lennot Oulu-Helsinki-Gdańsk

Varasimme paikat lentävään putkeen varsin hyvissä ajoin - viisi kuukautta ennen reissua. Finnairin tarjous kuljetti meidät Oulusta Helsingin kautta Gdańskiin ja takaisin 675 eurolla. Lipputyyppi oli mallia tarjous eli ruumaan meneviä laukkuja ei sisältynyt hintaan. Pärjäsimme yhdellä ruumalaukulla, joka maksoi extraa 20 euroa suuntaansa.

Vaippoja käyttävämme on vielä niin pieni, että matkusti sylipaikalla. Se on halpa paikka. Ja hikinen.

Majoitus ytimessä

Asuimme jopa meikäläisen voimiin suhteutettuna kiven heiton päässä Kultaisesta portista. Aivan kaupungin paraatipaikoilla siis. 54 neliömetrin tilava kaksio niin ikään tammikuussa varattuna maksoi 1144 euroa, minkä päälle tuli vielä 60 zlotin eli 14 euron siivousmaksu.

Punkkasimme kaksiossa 14 yötä, joten siivousmaksun huomioiden hintaa tuli yötä kohden noin 83 euroa.

Liikkumiset Suomessa ja Puolassa

Ajoimme kotimaassa lentokentälle ja vastaavasti takaisin kotiin taksilla. Kyydit keltaisen kyltin alla maksoivat 28 ja 31 euroa.

Gdańskissa siirryimme kentältä kämpälle taksilla, joka maksoi 21 euroa. Takaisin lentokentälle suhasimme aivan Kultaisen portin vierestä lähteneellä bussilla. Se maksoi koko perheeltä noin 3 euroa.

Muutoin liikuimme paikallisjunalla, ratikalla ja linja-autolla yhteensä 15 matkaa. Ne maksoivat yhteensä 51 euroa.

Malborkiin valtavaa linnaa ihmettelemään suhasimme niin ikään junalla. Meno-paluu junassa kustansi koko perheelle kaksi kymppiä. Valitsimme kylläkin hitaamman (vajaa 40 minuuttia) ja nuhjuisemman junan. Nopeampi olisi ollut jonkin verran kalliimpi.

Nähtävyydet

Eläintarhan perhelippu 19 euroa. Sopotissa valitsimme kiireessä varmasti kaupungin kalleimman aurinkovarjopaikan ja maksoimme itsemme kipeäksi, 23 euroa. Marian kirkon torniin johtavien 408 askelman käytöstä minä maksoin 10 zlotia ja poika 5. Euroina isä-poika -kiipeäminen maksoi siis vajaat neljä yksikköä.

Risteily Gdańskista Sopotiin 28 euroa. Hinta yhteen suuntaan, sillä vietimme päivän Sopotissa ja palasimme takaisin junalla. Vaimo ja 4v kävivät maailmanpyörässä, 11 euroa.

Lapset pääsivät Malborkin linnaan ilmaiseksi, mutta aikuinen pariskunta pulitti sisäänpääsystä 18 euroa.

Loopy’s world -sisäleikkipuisto oli aikuisille ja taaperolle ilmainen. Puistossa oli eri taksa viikonlopulle ja muille päiville. Kahden lapsen päivärannekkeet viikonloppuna maksoivat 21 euroa.

Loppusumma ei päätä huimaa

Lentoihin kului siis kaikkiaan 715 euroa, majoitukseen 1158 euroa, kulkemisiin Suomessa & Puolassa 154 euroa ja nähtävyyksiin 124 euroa.

Onko yhteissumma 2151 euroa sitten paljon vai vähän? Minusta se on viiden hengen kahden viikon lomasta varsin vähän.

Ps. Ai, että syömiset ja juomiset puuttuu? No, niin tekee, mutta kun kotimaassakin pitää syödä ja juoda, niin on mielestäni väärin listata kaloreita reissukuluihin.

Isäkuukausien Facebook ja Instagram. Tervetuloa!

Kommentit (0)

Esikoisemme ensirääkäisyn aikoihin matkustin töiden takia 40-50 päivää vuodessa. Se on tahti, jossa työn pakkaaminen lentolaukkuun tuntuu vielä mukavalta, vaikka työmatkat ovatkin aina raskaita.

Pojan neljän ensimmäisen elinkuukauden aikana olin reissussa kaksi parin viikon jaksoa. Se on hirvittävän pitkä aika noin pienen ihmisen elämässä. Liioittelematta voi sanoa, että kotona odotti matkan aikana muuttunut perillinen.

Työmatkoille lähteminen ei tuntunutkaan enää kivalta. Ei minusta, eikä vaimosta. Pystyin onneksi sopimaan työnantajan kanssa. Tehtäväni vaihtuivat sellaisiin, joissa lentokenttä ei kutsu.

Sen jälkeen olen ollut perheestä erossa yhtäjaksoisesti maksimissaan neljä yötä. Varsinaista ydinperheilyä siis. Vai pitäisikö sanoa, että perhe edellä puuhun. Ja kaikkeen muuhun.

Isäkuukausien Instaa ja Facebookia seuraavat ovat saattaneet huomata, että olemme tällä hetkellä esikoisen ja vanhempieni kanssa pienimuotoisella Pohjois-Amerikan tourneella. Juna on jo kääntynyt kotia kohti, sillä matkapäiviä on jäljellä enää kourallinen.

Silti viimeksi tänään palasin mietteissäni pariin matkaa edeltäneeseen päivään. Olihan kuule vaikea lähteä kahdeksi viikoksi pois nuorempien lasten ja vaimon luota.

Jos joku olisi kertonut etukäteen, kuinka paljon nieleskelyä lähtö aiheuttaa, en olisi uskonut.

Lähdön alla ehdin kelata mielessäni sen sata mitä jos -kysymystä. Niin kotiinjäävien kuin meidän matkaan lähteneiden osaltakin.

Tunsin syyllisyyttä siitä, että vaimo jäi helteeseen pitämään kotia pystyssä ja kahta alle viisivuotiasta tyytyväisenä.

Ehdin soimata itseäni siitä, että olin viemässä poitsia turismihulabaloohon. Vaikka hänen olisi varmaan mieluummin pitänyt rauhoittua lataamaan akkuja pian alkavaa ekaluokkaa varten.

Mietin, kuinka syvän uoman kaksi erillään vietettyä viikkoa auraa isän ja puolitoistavuotiaan yhteiselämän maaperään.

Lisäksi tutustuin uudelleen vanhaan tuttuun tunteeseen. Tunteeseen, joka oli liian paljon pinnassa, kun asuimme tyttöystävän kanssa eri kaupungeissa. Tunteeseen, jonka olin jo kuitenkin ehtinyt unohtaa. Tunteeseen, jota voi nimittää etukäteisikäväksi - hämmentävään olotilaan, jossa tuntee ikävää, vaikka on vielä yhdessä ikävöimänsä henkilön kanssa.

Yllätyksekseni myös nelivuotias tiesi tunteen. Reissua edeltävänä iltana neljäveetä nukuttaessani hän kuiskasi: “Iskä, mun on sua jo nyt ikävä!”

Kommentit (0)

Vietimme parin viikon loman vaimon, 1-, 4- ja 6-vuotiaiden kanssa Gdańskissa ja sen ympäristössä. Kerroin jo aikaisemmin, miltä reissu Itämeren Rivieralle tuntui. Tässä postauksessa täsmävinkkejä kaupunkiin.

1)Älä missaa Oliwaa!

Kaupunginosassa on vaikka ja mitä: Korkeasaaren peittoava eläintarha ja vehreä Oliwan puisto. Varsinainen must on kuitenkin Reaganin puisto. Siellä on varmasti yksi muikeimmista leikkipuistoista (nimeltään Kraina Zabawy), joissa olet käynyt! Leikkikentältä puolestaan ei tarvitse kävellä puiston läpi kuin puolisen kilometriä, niin hiekkarantaa on enemmän  kuin Kalajoella ja Yyterissä yhteensä.

Oliwassa on myös mahtavan kauheita taloja ihmeteltäväksi: kymmenen kerrosta ja pituutta kilometri. Niissä pytingeissä asuu yksi jos toinenkin kaupunkilainen.

2)Risteile Sopotiin, mutta skippaa Gdynia

Sopot tuo mieleen tyypillisen turistien seteleitä kaipaavan hiekkarantakaupungin. Rantaa ja palveluita riittää. Kaupungin tunnelma on huomattavasti raukeamman letkeämpi kuin jossain määrin sykkivässä Gdańskissa.

Sopotiin pääsee junan ohella risteilemällä Gdańskista, jolloin näkee myös kaupungin sataman. Lisäksi risteily ankkuroituu Sopotissa kuuluisalle Euroopan pisimmälle puulaiturille, jolle päästäkseen joutuu muutoin kaivamaan kuvettaan pääsymaksun muodossa.

Gdyńia näytti päivän vierailun perusteella toimivalta peruskaupungilta. Kiinnostava kuin Riihimäki. Paitsi, että Riihimäellä näkee enemmän junia.

3)Malborkin linna on hieno, mutta kärryjen kanssa “haastava”

Päivitin lomaltamme Insta-storyyn kuvan, jossa 6v ja 4v laskeutuivat alas kapeita keskiaikaisen linnan portaita ja itse roudasin perässä matkarattaita. Malborkin linna on laaja, upea, kiinnostava ja erittäin hienosti toisen maailmansodan jäljiltä fiksattu.

Linnaan tutustuminen taaperon ja matkarattaiden kanssa ei ansaitse ideana yhtä montaa kehuvaa adjektiivia kuin itse linna. Ei varsinkaan, kun pihat ovat mukulakiveä, joka saisi perunapellonkin tuntemaan itsensä tasaiseksi.

Malborkiin on helppo sujahtaa junalla Gdańskista. Matkalla näkee pienen otteen puolalaisesta maaseudusta.

4)Joukkoliikenne haltuun – lataa Jakdojade

Joukkoliikenne kolmoiskaupungissa on toimiva vaihtoehto liikkumiselle. Varsinkin Gdańskin, Sopotin ja Gdynian välissä jojoileva paikallisjuna ansaitsee kiitosta. Mutta myös ratikka ja bussit vievät väsyneet jalat perille.

Alueen joukkoliikenteessä on helppoa olla osaaja. Tarvitsee vain kirjoittaa sovelluskaupassa yksi sana: Jakdojade. Sovellus tekee kaiken mitä joukkoliikennesovelluksen tarvitsee tehdä. Ja tekee sen hyvin.

5)Loopy’s world – päivä lapsille

Loopy’s on sisäleikkipuisto. Kuulemma Puolan isoin. En tiedä uskoisiko. Meillä täällä maallakin on valehtelematta ainakin viisi kertaa isompi. Päät märkänä lapset silti Loopy’s-käynnin jälkeenkin ulkovaatteitaan pukivat.

Puiston nettisivuilla käytetään pelkkiä konsonantteja, ovat siis puolaa. Google maps kuitenkin tuntee paikallisjunan Zaspa-aseman lähellä olevan paikan. Puisto on viikolla edullisempi kuin la-su.

Mestan ravintola (ja ilmeisesti osa lisämaksullisista härveleistä) toimii ovelasti: ranneketta vilautetaan lukijalle ja safka/juoma menee laskulle, joka maksetaan puistosta lähtiessä eli ranneketta palautettaessa. Rannekkeeseen ei siis tarvitse ladata arvoa etukäteen. Tämän tajuaminen pelkkiä konsonantteja käyttävän henkilökunnan selvityksestä vaati hieman tavallista enemmän viittomakieltä.

Kaupungin jalkapallostadionin vieressä on Fun arena. Siellä on monenlaista lapsiperheen aktiviteettia kartingista pakohuoneisiin ja trampoliinimaailmaan. Fun arena jäi meillä kuitenkin katsastamatta.

6)Älä matkusta pummilla, älä kävele päin punaisia

Itsestäänselvyys, mutta kirjoitetaan nyt kuitenkin esiin. Näimme reissumme aikana useita lipuntarkastuksia. Tarkastajat vaikuttivat venäläisiltä painijoilta.

Punaisia liikennevaloissa uhmaavien käytökseen puututaan kaupungissa kuulemma hanakasti. Havaintomme tukevat väitettä.

7)Varaa maijoitus niin läheltä Kultaista porttia kuin mahdollista

Kultainen portti on Gdańskin Kolmen sepän patsas. Ydin. Siitä on lyhyt matka joukkoliikenteeseen, mutta kaupungin sydämen jokainen lyönti tuntuu. Eikä tarvitse haahuilla ruokapaikkaa etsien. Myös pikkukauppoja on ympäristössä useita, jos ei kerta kaikkiaan jaksa mennä ulos syömään. Portin vieressä on myös yksi kaupungin turisti-infoista.

8)Kaupungin parhaat jäätelöt

Otoksemme oli liiankin kattava, mutta ei täydellinen. Useammassa matkaoppaassa hehkutettiin kaupungin vanhinta jäätelökioskia, Sukiennicza-kadulla olevaa Lody Miśiä. Mutta ei – parhaat maut palloihin löytyivät Piwna ja Kozia katujen kulmauksen jäätelökahvilasta.

9)Jos tahdot shoppailla, aja junalla Wrzeszcz-asemalle

Aseman nurkalla on kaksi isoa ja ihan pätevää ostoskeskusta: Baltycka ja Metropolia.

10)Älä suunnittele ostavasi Legoja

Etsimme seitsemänkymmentä euroaan tienanneelle esikoiselle kuumeisesti Lego-settiä Gdańskin reissulta. Turhaan. Sarjat olivat koosta riippumatta selkeästi, todella selkeästi, kalliimpia kuin kotimaassa.

11)Lapset tarvitsevat kaurapuuroa – onnistuu

Tällaisia pusseja myytiin monessakin kaupassa. Ihan sitä itseään. Vain vaaleahiuksinen tyttö puuttui kuvista.

12)Enemmän tekemistä lapsille

Hyviä vinkkejä lapsiperheelle sopivista museoista ja muista löytyy täältä (englanniksi): Children are not bored in Gdansk.

Lisää aiheesta Isäkuukausissa:

Pienten lasten kanssa Gdanskissa

Mitkä huoneet lapsiperheen kannattaa pakata mukaan lomalle

Lapsiperheen unelmakohde on kuin pakettimatka, mutta ei todellakaan pakettimatka

 

Isäkuukausien Facebook ja Instagram. Tervetuloa!

Kommentit (0)

Itämeren etelärannalla pötköttelevällä Gdańskilla on synkkä paikkansa historiassa. Toisen maailmansodan ensilaukauksia paremmin kaupunki tunnetaan kuitenkin nykyään turistikohteena. Turkulaisille Gdańsk on Tallinna. Halvimmillaan Wizz Airilla piipahtaa meren toisella puolella muutamalla kympillä. Eikä matka-aikakaan ole kuin pari tuntia.

Vietimme 6-, 4- ja 1-vuotiaidemme kanssa Gdańskissa ja sen tuntumassa pari viikkoa. Ajanjakson perusteella Tallinna-vertaukselle löytyy katetta myös kaupunkien yleisestä tunnelmasta.

Laajaa vanhaa kaupunkia kolutessa ei voi kuin nostaa hattua puolalaisille. Kaupunki murennettiin toisessa maailmansodassa pahoin, mutta uudelleenrakentaminen on tehty varovaisestikin ilmaisten vanhaa kunnioittaen.

Lähes unelmakohde lapsiperheelle

Vaikka kirjoittelinkin reissun päältä, että mukaan olisi pitänyt ottaa käytännössä koko koti, niin reissu ansaitsee todistukseensa kiitettävän useimmista oppisisällöistä.

Kaikinpuolinen sujuvuus on yksi kaupungin parhaista puolista. Kuten mainittua, lentävässä putkessa ei tarvitse keksiä lapsille tekemistä paria tuntia enempää (täältä löydät Isäkuukausien vinkkejä lentomatkustamiseen lasten kanssa). Suuri osa nähtävyyksistä on jopa taaperoperheen näkökulmasta kävelymatkan päässä. Ja jos rattaiden puskeminen alkaa maistua paniikkipadalta, joukkoliikenne on toimivaa.

Ja rattaista puheenollen: jopa vanhan kaupungin mukulakivet ovat sen verran hillittyjä, ettei työntäjältä pääse tökkäämisen aiheuttamia ärräpäitä. Lapsiperheellinen(kin) arvostaa sitä, että kaupungilta löytyvät saniteetit olivat järjestäen siistejä.

Sujuvuuden kannalta oikeastaan ainoa ongelma tuntui olevan se, etteivät läheskään kaikki asiakaspalveluammateissa leipäänsä ansaitsevat osaa englantia.

Gdańskista ja ympäristöstä löytyy myös monipuolisesti tekemistä. Ehkä hämmentävintä on se, että hiekkarantaa on kilometritolkulla.

Joku tituleerasi aluetta joskus Itämeren Rivieraksi, eikä lainkaan syyttä!

Lapsiperheelle Puolan hintataso on paitsi plussaa myös miinusta. Pakkasimme kahdeksi viikoksi mukaan neljä pata-ainespussia sillä ajatuksella, että niillä päästään alkuun kämpillä kokatussa ruuassa. Yksi pussi tuotiin takaisin kotiin. Kyllä, kahden viikon aikana safkasimme sisällä kolmesti. Mutta mitä muuta voi tehdä, jos koko perhe syö ihan hyvin alle kahdellakymmenellä eurolla?

Mitäkö huonoa siinä halvassa hintatasossa sitten on? Sanotaanko nyt vaikka niin, että kahdessa viikossa elimistöömme upposi ihania kovia rasvoja varmasti enemmän kuin kotona kuudessa viikossa. Myös matkalaukku koki pienimuotoista lihomista matkan aikana. Kiitos, vaimo!

Kaiken kaikkiaan Gdańsk tuntui vastaavan siis hyvin lapsiperheen unelmalomakohteelle listaamiani kriteereitä.

Huonot puolet lapsiperheen kannalta

Emme löytäneet kävelymatkan etäisyydeltä pääkadusta kuin yhden kunnollisen leikkipuiston. Se jäi harmittamaan.

Gdańskin ydinkeskustaa ei voi edes hyvällä tahdolla sanoa vehreäksi. Lyhyt istahdus junaan tai ratikkaan toki muuttaa tilannetta.

Kolmas taaperoperheelle vähinsä harmaita hiuksia aiheuttanut asia olivat lasinsirut. Niitä tuntui olevan katukivien välissä poikkeuksellisen paljon. Puolitoistavuotias olisi halunnut kävellä paljon vapaasti, mutta aika monessa paikassa hänestä piti napata tiukka ote, ettei hän päässyt vahingossa kaatumaan lasinsirujen marinoimiin katukiviin.

Jos Gdańsk kiinnostaa, niin pysy Isäkuukausien taajuudella (vaikkapa Facebookin tai Instagramin avulla). Tulossa on nimittäin vielä erillinen vinkkipostaus. Ajattelin avata myös sitä, paljonko viisihenkisen perheemme kahden viikon loma Itämeren Rivieralla maksoi.

Edit 20.7.2018: Muutettu Swissair Wizz Airiksi. Sekoitin kaksi eri lentoyhtiötä. Halpoja lentoja Turusta tarjoaa Wizz Air, ei Swiss Air. Kiitos tarkkaavaiselle lukijalle!

Kommentit (8)

Paula - Viinilaakson viemää

Jään mielenkiinnolla odottamaan vinkkipostausta. Gdansk oli nimittäin harkinnassa meille tälle kesälle. Näyttää oivalta kohteelta näin lastenkin kanssa, mutta millainen oli tuo lento kun sehän on halpalentoyhtiö? Meillä on mukana 10kk vauva niin siinä mielessä olisi hyvä, jos homma menisi sutjakkaasti. Vaikka pääsimmehän Kaliforniastakin tänne, niin miksei nyt Puolaan asti päästäisi... :)

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Kiitos kommentista! Ja mukava kuulla, että postausta odotellaan.

Itse asiassa emme käyttäneet Swissiä. Lisäsin maininnan postaukseen siksi, että sen Turusta tarjoamat halpalennot lienevät ehdottomasti suurin syy sille, että Gdańskia kutsutaan turkulaisten Tallinnaksi :) En siis voi tuota lentoyhtiöasiaa kommentoida, pahoittelen.

Tanja

Gdansk ja Puola viehättää. Olisi mukava mennä autolla, kaipaan laivareittiä Hki-Gdansk, mutta koska sitä ei ole niin Viro-Latvia-Liettu-reitti on varmaankin se paras. Ja edullisin, kiitos Tallinnan laivojen.

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Mukava, että kommentoit! Hki-Gdańsk olisi tosiaan mycket bra, mutta entäs Pohjois-Saksan kautta? Sinnehän laivoja kyllä kulkee? Via Balticaa olemme jo pyöritelleet vaimon kanssa puheissamme, sillä Puola jätti vaikutelman, että sinne pitää palata ehkä jo vuoden päästä.

TuuliM

Hei, olemme matkustamassa 1,5v lapsemme kanssa Gdanskiin viikon päästä, joten kiitos tästä kattavasta postauksesta! :) Osaisitko suositella joitain ravintoloita, mitkä olivat lapsiperheille sopivia?

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Mukavaa matkaa! Ja mukava kuulla, että postausta on luettu :) Ravintoloita en osaa suositella, mutta sen osaan sanoa, että tarjontaa on monipuolisesti ja tarpeeksi.

Seuraa 

Lasten kanssa päivät ovat pitkiä, mutta vuodet lyhyitä. Isäkuukaudet kertoo miksi.

Tämä on isäblogi perhe-elämästä kolmen lapsen kanssa. Täällä kuulostellaan riemunkiljahduksia ja ankeuden parahduksia rivarikämpässä. Kuultavaa riittää, sillä tenavat ovat syntyneet -11, -14 ja -16. Äänekkyyden vastapainoksi perheemme viihtyy keskittymistä vaativan tekemisen parissa sekä ulkona.

Kirjoittaja on univelkainen isä sekä aviomies, jonka luonnehdintaan riittää kolme hashtagia: perhe, liikunta ja kokeilintätäitse.

Isäkuukaudet löytyy myös Facebookista, Instagramissa, Blogit.fi:stä, Bloglovinista ja jossain määrin myös Twitteristä. Olet tervetullut seuraamaan ja ennen kaikkea keskustelemaan!

Blogiarkisto

2018
2017