Kirjoitukset avainsanalla Loma

Makuuhuone on klassinen vastaus, olipa liikkeellä yksin, kaksin tai koko perheen kanssa. Kokemusteni mukaan makkarista ei kuitenkaan kannata pakata kuin patjat, peitot ja tyynyt. Hotellien tyynyt voi jakaa kahteen kategoriaan: kahvinpapusäkit ja tuhkamunat. Patjat taas ovat joko liian pehmeitä tai loppuun nu...kuttuja. Oma peti mukaan ja aamulla herää ilman selkäkipua.

Siinä, missä makkarista ei tarvita kuin sänky, keittiö kannattaa ottaa mukaan kokonaan. Jos olet joskus löytänyt majapaikasta teräviä veitsiä, niin ei kannata lotota. Tuurisi on takuulla käytetty. On myös kohtuu karua huomata, että “full equipped kitchen” ei sisällä mikroaaltouunia, mutta kylläkin erittäin käytetyn näköisen "tarttumattoman" paistinpannun.

Lapsiperheen spesialiteetti on WC. Se kannattaa ehdottomasti pakata. Olemme tällä hetkellä kesälomalla ja kiitos kysymästä, vessoja on etsitty katukuvasta aika monta. En edelleenkään tajua, miten varttitunnin matka kämpiltä juna-asemalle voi sisältää kaksi vessastoppia, vaikka lähtiessä tiristettiin. Jos koko vessan tunkeminen käsimatkatavaroihin sängyn ja keittiön lisäksi tuntuu hankalalta, myös yksityinen bajamaja käy. Kuikka ei käy.

Myös kylpyhuone kuuluu kategoriaan “otetaan mukaan seurueesta riippumatta”. Tai oikeastaan suihku riittää. Vai oletko joskus tavannut hotellin suihkun, josta tulee tarpeeksi vettä? En minäkään. Eilen olin seisonut suihkussa kymmenen minuuttia ennen kuin ensimmäinen vesipisara tipahti lattialle. Siihen saakka kaikki suihkusta irronnut vesi oli imeytynyt hiuksiin. Ja minulla on kuitenkin viiden millin sänki. Pesepä niissä olosuhteissa sitten rantahiekat taaperon päästä. Helpompi hoitaa homma imurilla.

Varsinkaan Instassa Isäkuukausia seurailevat tuskin ovat voineet välttyä huomaamasta, että olemme lomamatkalla. Ensimmäistä kertaa kolmilapsisena perheenä vähän kauempana. Edelle aavistuksen ironialta löyhkäävästi kirjoitettu perustuu reissun kokemuksiin.

Useimmille meistä oman kodin siirtäminen lomakohteeseen ei ole mahdollista. Kotoa kannattaa silti lähteä. Muuten ei voi kokea sitä fiilistä, kun vuosisatoja vanhat mukulakivet hohkaavat lämpöään tai nähdä sitä riemua, jonka nelivuotias saavuttaa hyppiessään Itämeren aalloissa.

Jos ei poistu kodin etu- ja takaoven välistä vähän pidemmälle, ei myöskään voi skipata iltanukutusten yhteydessä laulamista siksi, että trubaduurit musisoivat kämpän ikkunan alla.

Katumuusikon säveliin nukahtaessa Ikean veitset ja matalapaine suihkussa tuntuvat melko vähäpätöisiltä.

Hey, Instagramiin päivittyy edelleen lomastoryä. Hyppää mukaan! Eikä Kasvokirjakaan ole yhtään hullumpi vaihtoehto.

Kommentit (2)

Reilut viisi vuotta sitten esikoisemme oli jäämässä ensimmäistä kertaa yökylään mummulaan. Siis ilman vanhempiaan. Edellisiltana kirjoitin äidilleni lapsen päiväohjelman aaneloselle. Kellonaikoihin sidottujen juttujen lisäksi lisäsin “muutamia vinkkejä”. Muistan vieläkin, miten teksti pieneni ja pieneni paperin alalaitaa kohti – kaikki huomiot eivät tahtoneet millään mahtua yhdelle paperille.

Paperissa oli mainittu muun muassa D-vitamiinit, erilaiset pukemisvaihtoehdot ja puuron keitto-ohje. Taisinpa listata nukutuslaulutkin, joista poika silloin tykkäsi. Ja tietenkin muistutus xylitol-pastillin (yksi!) ottamisesta jokaisen ruokailun kohdalla.

Kävimme paperin äitini kanssa läpi huolella. En usko, että keskiverto aikuinen pääsee samaan intensiteettiin muutoin kuin löytämällä roskakatoksesta naapurinsa verotiedot. Luultavasti pidin tentinkin aiheesta: “Moneltako pitää olla lounas? Saako antaa karkkia?”

Kun sitten olimme vaimon kanssa reissussa ja taapero sulostutti isovanhempia, emme turhaan stressanneet. Päästimme kellon jopa varttitunnin yli normaalin nukahtamisajan ennen kuin laitoimme tekstiviestikyselyn, että miten nukutus meni.

Kolmannen kohdalla vähän rennommin

Kuopuksemme oli ensimmäistä kertaa molemmista vanhemmistaan erossa viikonloppuna, kun koko kolmen lapsen katraamme tarjosi reilun vuorokauden ajan desibelejä mummin ja papan korville.

Kun olimme lähdössä mummilasta reissuun, ei tullut mieleen kirjoittaa päivärytmiä paperille. Emme jättäneet edes kirjallisia ohjeita lasten pukemisesta. Oikeastaan ainoa asia, josta puhuttiin, oli uusien turvaistuinten “käyttöopastus”.

Yli vuorokauden reissulta taisi lähteä kaksi puolihuolimatonta kuulumisten kyselyä isovanhempien suuntaan: “Ilmeisesti kaikki ok?”

Isovanhempien säännöt ja kodin säännöt

Ensimmäisen lapsen kohdalla olimme rutiininatsituksen ohella ravintonihilistejä. Isovanhemmille tuskin jäi epäselväksi nukkumaanmenoaika tai se, että taaperolle ei anneta sokeria.

Enää noistakaan ei jaksa enempäänsä nillittää. Nykyään ajattelen varsin pitkälle, että niin kauan kuin lasten oleskeluympäristö pysyy turvallisena, niin saavat puolestani valvoa pidempään tai saada normaalia enemmän makeaa.

Viikonlopun reissulla jäin miettimään, että johtuuko asenteen lepsuminen vain väsymisestä. Itse asiassa ei. Olen nimittäin huomannut, että yökyläilystä toipuminen ottaa lapsilla ihan yhtä kauan, onpa kylässä löysemmät säännöt kuin kotona tai ei. Lisäksi olen oivaltanut, että esimerkiksi liian sokerin aiheuttama energiapiikki kohdistuu heihin, jotka makeaa lapsille antavat. Ei niinkään muualla oleviin vanhempiin. Sitä saa, mitä tilaa.

ps. itseni ja vanhempieni puolustukseksi on alun A4-esimerkin valossa sanottava, että esikoinen oli kyseisten isovanhempien ensimmäinen hoidettava taapero 25 vuoteen. Käytännöt olivat ehkä hieman ehtineet unohtua ja muuttua. Mutta hyvin meni.

Nämä kaksi aikaisempaa postausta saattaisivat olla kiinnostavia:

Ensimmäinen vs. kolmas vauvavuosi

Mitkä asiat kolmas lapsi on muuttanut?

 

Isäkuukausien Facebook ja Instagram - tule mukaan!

Kommentit (10)

Satua vai totta
Liittynyt30.5.2018

Ihanan REHELLISTÄ 😂😂 Isäni tuli katsomaan kuopusta ”ihan vaan puoltuntia, käyn nopsaa jälkitarkastuksessa, nukkuu koko ajan” JEPS! Arvaappa nukkuko, oli kakka-kiukku-nälkä episoidi ollut valmis kun lähdin. Eipä ollut Ukko vauvoja hoidellut 32 vuoteen mutta kotona odotti puhdas, kylläinen poika 😁 ja Ukko oli vaan tossa vähän tehtiin juttuja. Muistan aina sen päivän... ja meidän isä ei ole mikään lastentarhan setä vaan vankeinhoitoalalta. Naurattaa vieläkin se välitön asenne 😁

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Kiitos kommentista ja mahtavasta muistosta! Aivan uskomaton Ukko. Aivan uskomaton! Tuon sukupolven edustajista löytyy ilman tiheää seulaa miehiä, jotka eivät ole koskaan vaihtaneet lapselle vaippaa, eivätkä vaihda.

*

Joo-o. Ensimmäisen lapsenlapsen kanssa olivat vanhemmat aika tarkkoja. Mutta. Meillä sovittiin jo odotusaikana, että kotona on kotisäännöt ja mummolassa mummolasäännöt (jotka taitavat olla nykyisin osin tiukemmat kuin kotona,hahhaa). Mitä nyt ukki tarjoilee makeita herkkuja, jos ei mummo ehdi väliin. Aina ei ole ehjänä laumaa palautettu, mutta hengissä kuitenkin 😄

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Kiitos kommentista ja hyvästä näkökulmasta! Tosiaan itsekin _nykyään_ sitä mieltä, että kahdet eri säännöt on ihan ok. Tuo tosin tuntuu uskomattomalta, että mummolassa olisi tiukemmat kuin kotona. Ei siis ihme, että luin ensin kommenttisi alitajuisesti näin: "Mitä nyt ukki tarjoilee makeita herkkuja, jos mummo ei ehdi."

Vierailija

Kolme peräjälkeen syntynyttä poikaa ja yhteissokerihumala -sitä ei riitä sanat kuvaamaan :DD

Sormet suuhun
Liittynyt14.3.2018

Kuulostaa kovin tutulta tuo esikoisen hoito-ohjemanuaali :-D Jätimme esikoisen ensimmäistä kertaa hoitoon elokuvan ajaksi kun hän oli jo melkein vuoden. Mutta todennäköisesti olemme kuopuksen kanssa yhtä toivottoman tiukkoja, sillä emme ole päästäneet häntä vielä eded 7 kk iässä hoitoon isovanhemmille tuntia pidemmäksi ajaksi. 

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Esikoisen hoito-ohjemanuaali! Mahtava termi, tästä irtosi illan hymyt. Kiitos! Kyllähän se kieltämättä melkoinen käyttöohje oli. Olisikin pitänyt soittaa reissun päältä ja kysyä, että olettehan muistaneet lukea sen pienellä präntätyn sivulta kolme...

Rohkeasti vain muksuja hoitoon. Se on kaikkien etu!

kattikoo

Esikoinen lähti ekalle yökyläilylleen vanhemmilleni 10 kk:n iässä. Pikkuveli oli syntymässä muutaman kuukauden kuluttua ja ajattelin, että lapsen on hyvä "harjoitella" (ja äidin ehkä vielä enemmän) erossaoloa vanhemmistaan ennen kuin lähtö laitokselle tulee. Lapsen mukaan lähti myös molemmin puolin täyteen kirjoitettu A5-arkki ohjeineen ja aikatauluineen.
Kuopuksen samaiset isovanhemmat "riistivät" yökylään melko tarkkaan 1-vuotiaana. Lapsi kun ei ollut kovin hyvin nukkuvaa sorttia toisin kuin esikoinen, lasten isä teki vuorotyötä eikä siksi pystynyt olemaan apuna niin paljon kuin olisi halunnut ja äiti alkoi olla jaksamisensa rajoilla vedettyään vuoden keskimäärin 5 tunnin katkonaisilla yöunilla. Kuopuksen mukaan ei lähtenyt ohjevihkosta, mutta kuopuksen haki kotiin uudesti syntymään verrattavissa olevan kokemuksen omannut äiti nukuttuaan lähes 9 tuntia - putkeen!
Sen jälkeen lapsia on kyllä huoletta annettu isovanhemmille yökylään ensin isovanhempien ja nyttemmin myös lasten itsensä toiveesta. Ihanaa on, että sukupolvet voivat ja haluavat viettää aikaa yhdessä (ilman tätä kaiken kieltävää keskimmäistä sukupolvea...).

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Kiitos, että jaoit mahtavan kokemuksen siitä, kuinka lasten mummulointi antoi melkeinpä uuden elämän äidille. Ymmärrän täysin, vaikka en vauvan takia olekaan koskaan säännöllisesti joutunut heräämään muutaman tunnin välein.

Isovanhemmilla kyläily on kyllä niitä perhe-elämän win-win-win-tilanteita! Kuten kirjoitat sukupolvet saavat viettää aikaa yhdessä ja kyllähän ne vanhempien ajatuksetkin sillä aikaa vähän tuulettuvat ja jaksaa taas olla paremmin hyvä äiti tai isä.

Ensin toivotaan, että kunpa lapsi kävelisi ja puhuisi. Sitten toivotaan, että lapsi olisi hetken paikallaan ja edes tovin hiljaa.  

Olen luullut yllä olevaa suurimmaksi ristiriidaksi lasten kanssa. Viime viikonloppu osoitti, että suurempiakin ristiriidan tunteita voi kokea. Tarvitaan vain kylpylä ja epämääräinen roska.

Ennen yksityiskohtiin menemistä pitää tunnustaa.

Olen pitänyt samanlaisia tuulipukuja* varmimpana vanhan parin merkkinä. Vielä varmempi merkki taitaa olla, että tarttuu kylpylähotellin täkyyn, jossa tarjoushintaa vastaan käy kuuntelemassa luennon siitä, kuinka viikko-osake on paras tapa hoitaa lomailu.

Jep, lomailimme siis kylpylähotellissa. Laitoksessa, josta lapset ovat haaveilleet suunnilleen vuoden.

Jo ensimmäisenä iltana lämpimässä lastenaltaassa lilluessani tajusin, että tuijotin isointa kohtaamaani ristiriitaa lapsiperheen elämään liittyen. Altaassa pyöri jokin ruskehtava möykky. Miten voi yhtä aikaa miettiä, että mikä tuo on ja samaan aikaan olla niin vahva fiilis, että en todellakaan halua tietää?

Ristiriitojen TOP-3 meni uusiksi, mutta seuraavana päivänä ykköstila vaihtui jälleen. Edellisillan kuvio toistui tällä kertaa porealtaassa. Siinä kun roskaa aikansa tuijotti, niin alkoi vahvasti tuntua, että poreissa tanssiva möykky pieneni hiljakseen.

Muutenkin kylpyläloma tarjosi vahvoja tunteita. Kun katsoo toista lastenaltaan reunalla tärisevää vanhempaa, tietää mitä vertaistuki tarkoittaa. Ihan teki mieli sanoa: ”Minäkin olen täällä palelemassa lasteni takia!”

Ehkä parasta (kylpylä)lomassa: arjen rutiinien pyörittämiseltä jäävän ajan voi laittaa koko perheen ulkoiluun!
Ehkä parasta (kylpylä)lomassa: arjen rutiinien pyörittämiseltä jäävän ajan voi laittaa koko perheen ulkoiluun!

Oikein tarkasti rivien välistä lukemalla voi hoksata, että en varsinaisesti viihtynyt lilluntaosastolla. Täytyy silti tunnustaa, että plussan puolelle jäätiin komeasti.

Tärkein syy on se, että lapset nauttivat. Vuoden ja kolmen kuukauden -ikäinen kuopus laski vaahtosammuttimen korkuisesta liukumäestä kymmeniä kertoja. Joka kerta veteen pärskähtäessään hän nauroi ääneen. Samaa iloa huokui isompienkin lasten olemuksessa.

Reissua oli totisesti odotettu. Esikoinen totesi jo lilluntalaitoksen parkkipaikalla: ”Täällä on mahtavaa!”

Riemun lisäksi viikonloppu tarjosi lapsille neljät treffit uimaveden kanssa. Tenavien vesiarkuus vähenikin kylpylässä kuin perheellisen audit-pisteet. Se lupailee mielestäni hyvää uimaan oppimisen kannalta.

Lapset olivat reissussa niin rentoja, että ikimuistoisia lausahduksia riitti vanhempien iloksi yhtenään. Ravintolassa esikoinen esimerkiksi kommentoi lasagne-ehdotustani tuumien, että ”se on kovin arkista”.

Ruokaan liittyi myös hauska juttu sunnuntain aamupalalla. Saatoin edellisinä päivinä hieman mutista, kun buffetissa ei ollut hotelliaamupalan ainoaa pakkokomponenttia eli pekonia. Sunnuntaina keskimmäinen ehti seisovanpöydän ääreen vaimon kanssa ennen minua ja kuopusta. Vaimo huomasi, että keittiöllä oli paistettu peksua. Siitäpä ilostuneena keskimmäinen juoksi minua vastaan ja suorastaan huusi: ”Iskä, tänään on pekonia!”

Hoijakka, vipukelkka vai joku muu?
Hoijakka, vipukelkka vai joku muu?

Olemme toki kiertäneet vaimon kanssa kylpylöitä ennenkin. Pääasiassa kaukaa. Lillumassa olemme käyneet 2002, 2009 ja nyt lasten kanssa 2018. Lasten riemu oli niin mittavaa, että seuraavaan ihmistenpesulareissuun ei varmasti mene yhdeksää vuotta.

Kylpylähotellin peliautomaattiosastolla kävi aikamoinen flaksi. Moottoripyöräpeli sekosi niin, että koko päivän sai ajaa ilman maksua. Seuraavana aamuna laite kinusi jälleen kolikkoa.
Kylpylähotellin peliautomaattiosastolla kävi aikamoinen flaksi. Moottoripyöräpeli sekosi niin, että koko päivän sai ajaa ilman maksua. Seuraavana aamuna laite kinusi jälleen kolikkoa.

* Kerran on tätäkin kokeiltu. Meni vähän överiksi. Tilattiin nimittäin anopillekin samanlainen puku samasta tarjouksesta. Siinä me anoppilan hiekkatiellä sitten käveleskeltiin kolme rinnakkain identtisissä tuulipuvuissa. Vähän kuin tähtensä menettänyt curling-joukkue.

Isäkuukausien Facebook ja Instagram odottavat juuri sinua! Tykkä ja pysyt kärryillä paitsi uusista postauksista myös esimerkiksi lasten ikimuistoisista lausahduksista!

Kommentit (2)

“Haluaisin kokea kaiken uudelleen!” totean äidille autossa, kun köryyttelemme lentokentältä kotiin. Iskä nyökyttelee: “Kyllä meillä niin hyvä reissu oli, että voisin lähteä poitsin kanssa milloin tahansa uudelleen. Ja melkein minne tahansa.”

“Kerro nyt vähän tarkemmin, mitä te siellä Helsingissä teitte”, äiti pyytää.

Ja minähän kerron.

Iskä oli ottanut etukäteen selvää monesta asiasta. Ja saanut hyviä vihjeitä. Tuntui olevan niistä kiitollinen. Yksi tuoreimmista ideoista oli ottaa Tatun ja Patun Helsinki-kirja matkaoppaaksi. Sitä luimme terminaalissa ja lentokoneessa. Lisäksi lauleskelin lentsikassa Lentäjän poikaa. Isää huvitti. Ehkä vähän muitakin.

Helsingissä näimme heti Tatusta ja Patusta tuttuja juttuja: VR:n kivimiehet ja Kolmen sepän patsaan. Sepissä kiinnitin isän huomion siihen, että takoivat rautaansa pippelisillään. Miksi?

Ensimmäinen ratikkamatkamme oli ikimuistoinen. Heti aluksi juoksimme pysäkille kuin helsinkiläiset ikään, kun iskä näki oikean numeroisen vaunun pysähtyneenä. Emme ehtineet. Hetkeä myöhemmin isä kyllä totesi jotenkin lakonisesti, että “ihan hyvä. Se meni väärään suuntaan.”

Pääsimme myös heti ensimmäisellä matkalla lipuntarkastukseen. Minä sain matkamuistoksi Risto Räppääjän kuvalla varustetun lasten lipun. Hoksasin myös samalla, mikä oli vitsinä Tatun ja Patun tehdessä metroon Jori-tarkastusta serkkuaan etsiessään.

Linnanmäki ja Sea-life

Kaksi ensimmäistä etappia olivat suoraan toivelistaltani: pizzabuffet ja Linnanmäki. Linnanmäen portilla huokaisin: “Minua jännittää enemmän kuin kerittävää lammasta!”

Olisin halunnut kaikkiin laitteisiin, jotka sekoittivat ihmisiä kuin blenderi jäisiä mansikoita. Iskä totesi minun olevan vielä liian lyhyt ja toisaalta vähän arkakin. Oikeastaan kyllä nautin niistä kymmenestä ilmaisestakin laitteesta, joihin pääsin. “Iskäpä ei päässyt kaikkiin, kun oli liian iso.” Mieleen jäi myös kaivurilla kuopiminen ja hattaralla tahmaaminen.

Kaiken kaikkiaan tykkäsin Lintsistä niin, että koko reissun ajan muistin mainita aina maailmanpyörän silhuetin horisontissa nähdessäni, että meidän pitäisi mennä uudestaan, koska “Linnanmäki taitaa olla maailman ihanin paikka!

Kävimme myös Sea-lifessa. Päivän ryntäily alkoi näkyä olemuksessani, enkä jaksanut keskittyä muuta kuin ensimmäisiin akvaarioihin. Värikkäät nuolisammakot olivat kyllä hienoja. Pallokala oli altaassa, jossa oli suurentava ikkuna. Minua pelotti hieman ja aloin viestittää, että olisimme valmiita uusiin haasteisiin.

Ratikkapysäkiltä hotellille kävellessämme väsy yltyi: “En osannut kuvitella, että täällä pitää kävellä näin paljon. Jalkani ovat jo väsyneet ja akkuni lähes tyhjä.”

Kiipeilyleikkipuisto, Sanomatalo ja Luomus

Seuraavana aamuna suuntasimme Finlandia-talon taakse. Töölönlahden rannalla oli hieno kiipeilyteemainen leikkipuisto, josta pidin kovasti. Suosittelen sitä kaikille pikkupaviaaneille. Siellä näin myös melkoisen joukon valkoposkihanhia. Iskä selitti jotain, että kaikki paikalliset eivät tykkää sotkevista linnuista. En ymmärtänyt ihan kokonaan.

Paikallisjuna, ratikka ja metro olivat hyviä elämyksiä myös. Metrossa yritin naamioitua miljööseen.
Paikallisjuna, ratikka ja metro olivat hyviä elämyksiä myös. Metrossa yritin naamioitua miljööseen.

Läksimme Luonnontieteellistä museota Luomusta kohden. Matkalla poikkesimme katsomassa vielä yhtä akvaariota. Sanomatalossa ihmiset tekivät niissä radio-ohjelmaa. Yhdessäkään altaassa ei ollut suurentavaa ikkunaa, mutta Moisio ja Sainio nostivat suorastaan säikähtäneen näköisinä kättä. Johtui luultavasti iskästä, joka selitti, että nuo ovat niitä Radio Rockin tyyppejä. “Meidän pitäisi kuunnella enemmän Radio Rockia”, sanoin. Iskä myhäili.

Näimme ja kuuntelimme monia katusoittajia. Parhaiden kohdalla piti tanssia. Iskää huvitti, kun kysyin useamman kohdalla, että onko tuo Juha Tapio? (Isän huomautus - ÄITI kuuntelee Juha Tapiota.)
Näimme ja kuuntelimme monia katusoittajia. Parhaiden kohdalla piti tanssia. Iskää huvitti, kun kysyin useamman kohdalla, että onko tuo Juha Tapio? (Isän huomautus - ÄITI kuuntelee Juha Tapiota.)

Luomuksessa olin aluksi hyvin innoissani, mutta sitten jokin sai minut pelkäämään. “Eläimet ovat niin todellisen näköisesti esillä”, sanoin kerta toisensa jälkeen iskälle. Edes pitkä tauko näyttelyn kiertämisessä ei karistanut pelkoa ihoni alta, joten poistuimme melko lyhyen visiitin jälkeen. Iskää taisi harmittaa. Suuntasimme hotellille päikyille.

Kauppatori, Sky wheel ja Lasten kaupunki

Kauniiden unien jälkeen menimme Kauppatorille. Katselimme vähän kojuja ja päätimme mennä seuraavana päivänä risteilylle. Torilla tavataan, sanotaan. Minä tapasin jo edelliskesänä haaveilemani Sky wheel -maailmanpyörän. Kun tajusin että menisimme pyörään, tehtiin seismologisia havaintoja Virossa saakka.

Lintuperspektiivin jälkeen menimme jäätelölle Tuomiokirkon ja Presidentin linnan väliin. Aivan liian pitkään kestäneen naaman jynssäyksen päätteeksi kävelimme Senaatintorin nurkassa vanhaan kivitaloon. Lasten kaupungista olisi saanut enemmän irti, jos olisi ollut kaveri mukana. Oli meillä isänkin kanssa kuitenkin ihan mukavaa, varsinkin kun saimme laulaa Lentäjän pojan yhdessä mikrofoniin. Laulun jälkeen opettajakukko antoi pelissä meille arvosanan. Saimme kuutosen. Se on sama kuin Magdaleenalla, jolla on suussaan yhdeksän hammasta.

Sokea rampaa auttamassa eli isä selittämässä pojalle jotain nukkekodista.
Sokea rampaa auttamassa eli isä selittämässä pojalle jotain nukkekodista.

Lasten kaupungin jälkeen laitoimme vielä päivärutiinit kunnolla uusiksi, kun painelimme toiveestani syömään kiinalaista päivällisen ja iltapalan yhdistelmäksi. Iskää nauratti, kun nimesin pienen riisin nosteluun käytettävän kapustan “riisinnyhtökauhaksi”.

Riisinnyhtökauha
Riisinnyhtökauha

Sateinen perjantai - leffaan

Herätessämme satoi. Saimme kuitenkin hotellilta lainaan pari sateenvarjoa. Toinen oli niin iso, että ehdotin isälle tavarahissin käyttämistä, jotta sontsakin mahtuu. Suuntasimme Kauppatorille risteily mielessämme. Eihän siellä mitään risteilyä ollut, koska sää oli niin kakka. Kastuimme. Ei muuta. Iskä näytti samalta kuin joskus iltaisin, kun esitämme siskoni kanssa vilkkaita.

Ja me iskän kanssa katsellaan, kun sade lyö ikkunaan. Voi aurinko, me sinua kaivataan!
Ja me iskän kanssa katsellaan, kun sade lyö ikkunaan. Voi aurinko, me sinua kaivataan!

"Katso isä - kumiankalla voi tehdä vaikka mitä, kun käyttää mielikuvitusta!"
"Katso isä - kumiankalla voi tehdä vaikka mitä, kun käyttää mielikuvitusta!"

Ratikassa iskä hoksasi onneksi puhelintaan jonkin aikaa siliteltyään, että voisimme mennä elokuviin. En olekaan ennen nähnyt leffaa teatterissa. Olihan se sali iso. Iskä ruuvasi tulpat korviini. Onnistui jo kahdeksannella kerralla. Mainoksia tuli niin paljon, että ehdin kysyä ainakin kuusikymmentäsataakaksitoistakymmentäkuusi kertaa, että milloin alkaa.

Autot 3 oli hyvä, vaikka supisinkin iskän vasaralle ja alasimelle yhden kerran, että koska tämä loppuu. Näytöksen lopuksi totesin kuitenkin, että “kyllä minä nyt ymmärrän, miksi serkkupojat ovat niin innoissaan Autoista.”

Leffan jälkeen meille tuli ensimmäisen kerran kiire, koska mainokset olivat kestäneet puoli tuntia pidempään kuin iskä oli ajatellut. Juoksimme Tennispalatsilta Kivimiehille. Asemalla juoksimme vielä laiturilta toiselle. Ihan kiva, mutta jalkani eivät enää lopussa koskeneet ollenkaan asvalttiin, kun iskä kiskoi kädestä eteenpäin. Ehdimme!

Turvatarkastuksesta etenimme suoraan tax-free-kauppaan. “Haisee ihan tyttöjen tavaroille”, lohkaisin. Iskä naureskeli ja ehdotteli, että ostaisimme äitillekin tuliaisia (siskolle ostimme eläinpelikortit Lasten kaupungista). Olin aika vahvasti sitä mieltä, että tuliaisiksi riittää se, että me menemme kotiin.

Isän lisäykset tarinaan

Saimme Helsingissä poikkeuksellisen monta kertaa poikkeuksellisen aurinkoista palvelua. Johtuikohan tuo kesästä vai siitä, että olimme viisivuotiaan kanssa koko reissun ajan aurinkoisia. Olipa syy mikä tahansa, niin mukavaa asiakaspalvelua kohtasimme useaan otteeseen. Erityiskiitos pitää antaa Scandic Marskin pitkämieliselle henkilökunnalle.

Kaiken kaikkiaan miniloma viisivuotiaan kanssa onnistui paremmin kuin olisin uskaltanut ikinä toivoa. Parasta mahdollista kahdenkeskistä aikaa. Vaikka on reissaaminen vauvan kanssa mutkatonta, niin sitä se oli nyt myös eskariin kohta lähtevän seurassa.

Matkaa seuraavana aamuna kolmevuotias pääsi omalle Helsingin matkalleen. Olipa hellyttävää seurattavaa, kun viisivuotias kertasi reissun vaiheita leikin keinoin. Poika rakensi siskolleen turvatarkastuksen, kertoi boarding passista, kattoi seisovan pöydän hotellin aamupalalle ja niin edelleen. Ratikkaankin juoksivat. Yksi lause jäi kuitenkin hieman mietityttämään. Poika selitti siskolleen: “Nyt ollaan Linnanmäelle. Voit mennä mihin tahansa laitteeseen, sillä me ostimme sellaisen rannekkeen!”

ps. Risteilyn lisäksi jäi harmittamaan se, että emme ehtineet Kansallismuseon Vintille, emmekä Suomenlinnaan taskulamppujen kanssa seikkailemaan. Ensi kertaan.

Kampin kappelissa pääsimme miettimään, mitä akustiikka tarkoittaa. Hieno rakennus!
Kampin kappelissa pääsimme miettimään, mitä akustiikka tarkoittaa. Hieno rakennus!

Kommentit (0)

Seuraa 

Lasten kanssa päivät ovat pitkiä, mutta vuodet lyhyitä. Isäkuukaudet kertoo miksi.

Tämä on isäblogi perhe-elämästä kolmen lapsen kanssa. Täällä kuulostellaan riemunkiljahduksia ja ankeuden parahduksia rivarikämpässä. Kuultavaa riittää, sillä tenavat ovat syntyneet -11, -14 ja -16. Äänekkyyden vastapainoksi perheemme viihtyy keskittymistä vaativan tekemisen parissa sekä ulkona.

Kirjoittaja on univelkainen isä sekä aviomies, jonka luonnehdintaan riittää kolme hashtagia: perhe, liikunta ja kokeilintätäitse.

Isäkuukaudet löytyy myös Facebookista, Instagramissa, Blogit.fi:stä, Bloglovinista ja jossain määrin myös Twitteristä. Olet tervetullut seuraamaan ja ennen kaikkea keskustelemaan!

Blogiarkisto

2018
2017