Kirjoitukset avainsanalla mielipide

Kolme energistä lasta, kaksi univelkaista vanhempaa ja alle yhdeksänkymmentä neliötä. Mikä pitää meidät rivitalossa ja mistä omakotitalojutuista haaveilemme?

Rivitaloasumisen edut perheellisen näkökulmasta

Taivas puuteroi yöllä maan huolella. 15 cm uutta lunta ei kuitenkaan viivästytä töihin ja eskariin lähtemistä, sillä lumitöidemme pinta-ala on neliömetri. Ehkä vähän vajaa. Muista alueista huolehtii kiinteistöhuolto. Samat tyypit ratsastavat pihalla kesäisin ruohonleikkureillaan.

Pihatyöttömyys on yksi rivitalon pätkässä asumisen ehdottomista plussista. Kolan, hiekoitusämpärin tai ruohonleikkurin sijaan voi tarttua vaikkapa Afrikan tähteen. Kiinteistöhuollon plussaa on sekin, että konetyö näyttä voittavan tenavien mielestä jopa Rusty rivetsin tenhon.

Kiinteistöhuoltosopimus tarjoaa muutenkin huolettomuutta. Suihkuhana tiputtaa - soitto päivystysnumeroon. Lattiaämmityksen termostaatti ei toimi - soitto päivystysnumeroon. Lämmitystolppa sökönä - soitto päivystysnumeroon.

Huolettomuus näkyy myös siinä, että pätkäkodista on helppo lähteä reissuun. Ei tarvitse välittää lööpeistä, että pitää olla asutun näköistä myös lomareissun aikana. Talvilomalla ei tarvitse stressata mahdollisista lämmitysjärjestelmän häiriöistä.

Plussaksi laskisin nykyisessä elämäntilanteessa aina myös sen, että siivottavaa on vähemmän kuin enemmän.

Kun perheemme alkuaineet tuntuvat reagoivan liian nopeasti toisiinsa, reaktiota on helpoin hillitä roudaamalla koko keitos ulos. Isommassa kodissa tulisi ehkä erotettua ainekset eri päihin taloa tai jopa eri kerroksiin, mutta pienestä kämpästä siirrytään tällaisessa tilanteessa pihalle. Muutenkin minusta pienestä asunnosta tulee lähdettyä helpommin ylös, ulos ja temmeltämään.

Yksi isoimmista positiivisista asioista löytyy tiliotteelta. Olen jo aiemmin kertonut, että asumiskulumme ovat hyvin pienet. Hieman kärjistäen voi ajatella, että rivarissa asuminen on mahdollistanut sen, että jompi kumpi vanhemmista on pystynyt olemaan kotona yli kuuden vuoden ajan.

Omakotitalosta kaipaamme eniten...

En kiellä, ettenkö hetkittäin kaipaisi lisää tilaa. Kun voitelee suksia pihalla viimassa tai pesee pyörää räntäsateessa, tulee mieleen, että autotalli on parasta materiaa mitä perheellä voi olla.

Pihalle on pitänyt rakentaa lisätilaa. Lelulaatikko tarjoaa toki myös sitä paljon puhuttua omaa rauhaa.
Pihalle on pitänyt rakentaa lisätilaa. Lelulaatikko tarjoaa toki myös sitä paljon puhuttua omaa rauhaa.

Viiden ihmisen ulkovaatteet eivät mahdu mitenkään eteiseen, joka on tarkoitettu todennäköisesti eläkeläispariskunnalle, jossa kummallakin on kaksi ulkovaatetta: kauppakeskukseen sopiva samaan tahtiin kahiseva tuulipuku ja villakangastakki teatterireissuille. Öisellä vessareissulla käytävässä yöpyviin ulkokenkiin kompastuessaan olisi helppo allekirjoittaa, jos joku työntäisi eteen omakotitalon kauppakirjan.

Eteisen ohella lisäneliöiden huudon kuulee selvimmin kuivaustiloissa. Kolme lasta ja silloin tällöin hikiliikuntaa harrastava pariskunta tuottaa viikossa kuivattavaa paljon. Pyykkitelineelle on hyvä paikka kylppärissä, mutta suihkuun ei silloin tietenkään ole asiaa. Huoh.

Rivarikodin miinuksiin lasken myös sen, että täällä ei ole tilaa kunnon kirjahyllylle. Olen tekstiorientoitunut ihminen ja näkisin kodissamme mielelläni kirjahyllyn mahdollisimman laajoine kokoelmineen. Kokonaan eri asia on toki, pitäisikö neliöitä olla 150 vai 450 ennen kuin tällaisella olisi vaimonkin mielestä tilaa.

Takka ja sen hiilloksella saunan jälkeen hitaasti paistettu makkara - ne ovat mielikuvissani omakotitaloon liittyvää elämän luksusta.

“Vieläkö te kauan aiotte mahtua siihen?”

Tuon hyväntahtoisen kysymyksen kuulen lähes viikoittain. Kun ynnään edeltä plussia ja miinuksia yhteen, on helppo vastata, että eiköhän ainakin pari vuotta.

Itse asiassa arkemme pyörii olohuoneessa ja keittiössä. Lapset eivät vielä osaa käyttää omia huoneitaan muuhun kuin nukkumiseen. Siinä mielessä mahdumme vielä oikein hyvin. Ja kun oikein ahdistaa, katselen kuvia Aasian asunnoista. Hitsi vie, että asummekin väljästi!

Isäkuukausien Facebook, Twitter ja Instagram. Seuraatko?

Kommentit (2)

Ev

Täällä toinen! Meillä asunto jakaantuu kahteen kerrokseen ja mukana menossa vielä iso koira ja kissa. Lapset iältään kouluikäisiä ja yksi uhmaikäinen. En kaipaa omakotitaloa, ainoastaa yksi huone lisää olisi kiva niin saisi taaperon pois vanhempien makuuhuoneesta. Nykyään pitäisi kaikkien mielestä olla se 150 neliöinen omakotitalo. Ainakin!
Ja itse en ole koti-ihminen yhtään, ei kiinnosta piha rapsuttelut eikä päivän kestävä lauantaisiivot.
Koti on siellä missä on perhe, ja on kiva kun se perhe on siinä lähellä.
(Ja justhan tässä lisätilaa saatiinkin kun muutettin 75 neliöisestä kerrostalokolmioista 78 neliöiseen rivariasuntoon. ) :D

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Kiitos kommentista! Tämä lauseesi on kyllä suorastaan huoneentaulukamaa: "Koti on siellä missä on perhe, ja on kiva kun se perhe on siinä lähellä." Noinhan se juuri on!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Varoitus: jos olet Marko Paananen, ota nitrot esiin.

Keittiön pöytä on taas näyttänyt viikon siltä, kuin se näyttää postauksen lopun kuvassa. Melkoinen Legojen maihinnousu. Korjaan, pöytäännousu.

Kannoin palikat pöydälle iltana, jona keskimmäinen ja vanhin olivat jo viiden aikaan töötissä. Väsymys aiheutti vain kitinää. Mutta kas, kumpikin jaksoi rakennella toista tuntia kitkutta.

Havahduin miettimään Legojen salaisuutta. Miksi ne ovat niin hyviä leluja? Niin hyviä, että kehuin palikoita jopa kymmenen joululahjaidean listauksessani? Tässä plussat ja tasapuolisuuden nimissä myös miinukset koottuna.

Legojen parhaat puolet

1. Samat palikat mahdollistavat monta tapaa rakentaa

Voit rakentaa ohjeen mukaan. Se on mukavaa. Ja kehittävää. Mutta aivan yhtä hyvin voit rakentaa linja-auton ja leikkuupuimurin yhdistelmän, joka kulkee suksilla. Se se vasta on mukavaa. Ja kehittävää.

Voit myös tuunata valmista. Itse asiassa lasten flow tuntuu menevän niin, että ensin rakennetaan ohjeesta ja sitten rakennelmaa kustomoidaan ainakin yhtä kauan. On mielenkiintoista seurata, kuinka laivaan voi asentaa siivet tai linja-auton katolle kylpypaljun, kuten pääkuvassa. Siinä on myös esikoisen näkemys "lankapuhelimesta".

2. Rakentaminen on vasta alku

Kun jokin valmistuu, alkaa leikki. Usein tämä tietenkin nivoutuu edellä mainittuun tuunaukseen. Kolmevuotiaamme suosikkisarja oli pitkään asuntovaunu, jossa voi keitellä kahvia, ottaa tirsoja tai vaikkapa grillailla. Kuusivuotias on edelleen liekeissä Friends-sarjan uima-allaskokonaisuudesta, jossa hahmot voivat esimerkiksi piipahtaa allasbaarissa ananaksella tai jäätelöllä.

Leikin kannalta Lego-minifiguurit ja niiden käsiin sopivat esineet ovat tärkeässä roolissa. Kolmivuotiaamme vaihtaa ukkeleille paitoja, housuja, huiveja ja lakkeja antaumuksella josta Lady Gagakin voi vain unelmoida.

3. Laatu

Legot toimivat ja kestävät. Meillä on yli kolmekymmentä pikku-Lego-sarjaa. Yhdenkään ostopakkauksesta ei ole puuttunut yhtään osaa. Laatua on sekin, että tahmaantuneet osat kestävät pesun.

4. Opettavaisuus

Pinsettiotteesta avaruudelliseen hahmotuskykyyn. Rakentaminen kartuttaa huimasti montaa taitoa. Eikä vähiten mielikuvitusta.

Vasemmalla keskimmäisen näkemys autosta, oikealla esikoisen.
Vasemmalla keskimmäisen näkemys autosta, oikealla esikoisen.

5. Aikuisetkin tykkäävät

En ole tavannut montaa aikuista, joka ei tykkäisi jossakin määrin väsätä Legoilla.

6. Ekologisuus

Kun ottaa huomioon, kuinka monta kertaa palikat kootaan ja kootaan niin tekisi mieli väittää, että Lego-sarjan ostaminen on huomattavasti ekologisempaa kuin vaikkapa TV-sarjan mukaan brändätyn leikkikalun hankkiminen. Legot on sitä paitsi helppo kierrättää. Jos sarjan kaikki osat ovat tallessa, sille löytyy kyllä ostaja. Jos osia on hukassa ja erehdyt laittamaan jonnekin annetaan-ilmoituksen, voit varautua viestitulvaan.

Legojen huonoimmat puolet

1. Päälleastuminen

Legojen kuuluisin huono puoli on maineensa väärti. Olipa kyseessä Duplo tai pikku-Lego, niin jalkapohjaan sattuu. Paljon.

2. Hinta

Eiväthän ne halpoja ole. Mutta eivät toisaalta älyttömän kalliitakaan. Tässä yhteydessä pitää myös mainita, että merkittävästi halvemmat kopiot eivät ole yhtä laadukkaita kuin orggikset, mutta kyllä niilläkin rakentaa.

3. Säilytettävyys

Hyvää tapaa palikoiden säilyttämiseen ei taida ollakaan. Siis sellaista, että osat olisi helppo levittää ja helppo siivota, mutta silti yksittäinen nippeli löytyisi nopeasti.

4. Aikuisetkin tykkäävät

Olen kuullut useampana iltana vaimoni suusta lauseen: “Pakkoko sun on niitä Legoja kolisuttaa vielä senkin jälkeen, kun lapset ovat menneet jo nukkumaan?”

Tältä se näyttää, mutta ei se haittaa!
Tältä se näyttää, mutta ei se haittaa!

Jäitkö miettimään, miksi Legoja näprätään juuri keittiön pöydällä? Syy on juuri täyttänyt vuoden ja laittaa hyvin mielellään lattialla olevia Legoja suuhunsa.

Edit 19.12.2017: Lisätty olennainen huomio - Legot voi pestä. Kiitos kommentista nimimerkki Fredu!

Kommentit (4)

Eeva

Legot ovat kyllä hieno keksintö. Olen itsekin niihin aikoinani hurahtanut ja pitkin lattioita lasten kanssa kaupunkeja rakennellut.  Mutta kalliita ne ovat, se on totta. Harmi että kaikilla perheillä ei taida olla varaa hankkia suurta kokonaisuutta, jolloin leikkimisestä tulisi monipuolisempaa.

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Lienee totta. Toisaalta Legoja voi ostaa pieninä sarjoina, joista sitten loihtii jotain isompaa, kun sarjoja on useampia. Tässäkin asiassa käytetty on mielestäni ihan käypä vaihtoehto.

Fredu

Legojen kierrätys tullut huomattua ja hyvä niin. Meillä tällä hetkellä kovassa käytössä (= päivittäin) Duplot. Tyttö nyt 1,5 vuotta. Kaikki Duplot hankittu pienissä erissä kirpputoreilta. Ennen rakentelua / leikkimistä, olen pessyt kaikki Duplot. Ovat siis siinäkin mielessä kestäviä. 

Välillä rakennellaan taloja ja torneja välillä taas vain leikitään (lentokone, juna, eläimet...)

Sorminäppäryys ja keskittyminen ovat olleet meidän tytössä huomattuja kehityspiirteitä. Voi siis huomaamatta leikkiä yksinään legoilla jo hyvän tovin. 

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Mukavasti tosiaan käytetytkin vaihtavat omistajaa. Meilläkin on Duploista kolme neljäsosaa kirpattuja. Ihan vanhimmissa huomaa pientä löystymistä, mutta edelleen ovat ihan toimivia. Ja niillä on rakennettu paljon!

Iso kiitos tuosta pesemisen mainitsemisesta! Se unohtui tekstistä, vaikka palikat ovatkin kylvyssä käyneet ennen leikkeihin päätymistä. Ja onpa niitä käytetty kylpyleluinakin. Lisäsin pesemisestä maininnan tuohon varsinaiseen bloggaukseenkin.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Beatles-Legot

Maailmassa on muutamia totuuksia, joita ei pidä ehdollistaa. Kuten se, että vesi koostuu hapesta ja vedystä. Tai se, että sateenkaari muodostuu valon taittuessa vesipisaroista. Tai se, että Legot ovat aina hyvä lahja.

Legoja on nykyään (liian) monenlaisia. Jos haluaa yllättää sekä leikki-ikäisen että tämän vanhemmat, kannatta lahjapaperiin kiepauttaa Legon Beatles-sarja Yellow submarine. Nimensä mukaisesti noin viidestä ja puolesta sadasta osasta muodostuu keltainen sukellusvene. On päheä! Mukana on myös minifiguurit Beatlesin jäsenistä. Nämä saattavat vielä joskus olla keräilyharvinaisuuksia.

Puinen parkkitalo

Oletko nähnyt kuvan, jossa lapsi istuu ison muovileikkikalukasan päällä? Kasa on melkoinen Mt. Everest. Se kuvaa paljonko lapsuudessa keskimäärin saadaan muovisia leikkikaluja. Kuva on pysäyttävä, varsinkin jos on kuullut joskus mikromuovista. Ylenpalttisen muovin käytön välttäminen lie perusteltua.

Saksalainen Hape tekee leikkikaluja puusta. Laatu on kohdallaan. Merkin parkkihallinkin materiaali on siis joskus humissut metsässä. Ja kaiken hyvän lisäksi nelikerroksinen halli on todella tyylikäs muovisiin tutiseviin viritelmiin verrattuna.

Elämys

Hapea ostamalla voi välttää muovia. Elämyksiä ostamalla voi välttää kaikkea materiaa. Aika nuorikin ymmärtää aineettoman lahjan päälle. Ainakin, jos lahja on vaikkapa pääsylippu sisäleikkipuistoon (Isäkuukausien arvio HopLopista ja myös Leo's leikkimaasta). Kävin alkusyksystä viisivuotiaan kanssa jääkiekkopelissä. Kokemuksen perusteella uskallan suositella leikki-ikäisen lahjaksi myös urheilu- tai kulttuuritapahtuman pilettiä. Väitän myös, että antaja saa tällaisesta lahjasta paljon itsekin, jos menee mukaan lahjan "lunastukseen". Leikki-ikäinen on mukavaa seuraa!

Potkupyörä

Potkupyörä on yksi parhaista jutuista, mitä lapsille on keksitty äitiyspakkauksen ja vaippojen jälkeen. Hehkutin sitä muun muassa kesällä, kun keskimmäinen oppi noin vain pyöräilemään. Jo alle 90-senttinen pätkä pääsee kokemaan pyöräilyn vapautta ja samalla oppii fillaritaidot kuin huomaamatta. Potkupyöräily onnistuu talvellakin ja suvaitsevat vanhemmat antavat vähänkään isommassa kodissa ajoluvan myös sisällä.

Vesiliukoiset värikynät

Vahaliidut tai puuvärit, jotka ovatkin ikään kuin vesivärit. Ensin piirretään kynillä ja sitten tasoitetaan taikka sekoitetaan värejä märällä siveltimellä. Näissä on pientä magiikkaa! Sotkua Paperin ulkoista taidetta ei synny samaa määrää kuin varsinaisilla vesiväreillä.

Ps. Huonojen värikynien ostaminen pitäisi kriminalisoida. Lapsen käytössä kynä putoaa ihan varmasti jossakin vaiheessa. Huonossa kynässä väri pirstoutuu tässä vaiheessa kuoren sisässä tuusan nuuskaksi. Harmittaa lasta ja harmittaa aikuista. Huonoista väreistä jää myös paperiin niin vähän väriä, että on turha syyttää lasta, jos Picasso-hommat eivät kiinnosta.

Reuhurinne tai Kirjatiikeri

"Lukeminen kannattaa aina", toisteli Jörn Donner telkkarissa minun lapsuudessani. Ei ollut väärässä. Juuri lukemaan oppineelle suosittelin jo aiemmin Kirjatiikeri-sarjaa. Se on yksi harvoista kapitaalein kirjoitetuista ja tavutetuista juonellisista kirjasarjoista. Lukutaidossa hieman kynnysmattoa pidemmälle päässeelle hyviä vaihtoehtoja löytyy Reuhurinteen Lue itse -merkityistä kirjoista. Niissä pisimmät sanat on tavutettu.

Omat sakset

Ainakin kahden lapsen otannalla omat sakset ovat 2-4 -vuotiaalle melkoinen ylpeyden aihe. Leikkaaminenkin alkaa sujua, kun lapsen ei tarvitse yrittää venyttää sormiaan aikuisten saksille. Plussana se, että pienillä saksilla lapsen on paitsi helpompi leikata, myös jossain määrin vaikeampi tehdä isoja vahinkoja.

Paperisia valokuvia tai kuvakirja

Valokuvia on kaikkialla. Kiitos digikameroiden ja älylaitteiden. Paradoksaalista sinänsä, mutta paperisia valokuvia näkee yhä harvemmin. Valokuva on kuitenkin printattuna aivan erilainen kokemus kuin digitaalisena. Kokoa leikki-ikäiselle nippu vuoden parhaista hetkistä paperilla tai valokuvakirjana. Mielestäni mahti-idea on myös sukulaisten ja muiden tärkeiden ihmisten kuvien tulostaminen. Varsinkin pienten kanssa tällaisten kuvien plärääminen on mukavaa. Isommille voi tehdä kysymyksiä: "Etsipä näistä henkilöistä iskän sisko?"

Tähti-yövalo

Mörköjä sängyn alla ja mustia hahmoja oven pielessä? Yövalo auttaa! Kehuin aikaisemmin tähden muotoista yövaloa, joka valaisee parilla pikkuparistolla kauan. Ei siis sähköjohtoja, eikä sähköiskun vaaraa. Valossa on myös viidentoista minuutin ajastin. Käy täten myös esimerkiksi peliajan rajoittamiseen: "Peli kiinni, kun lamppu sammuu!"

Suksipaketti, luistimet, liukuri, lumipotkulauta tai iso Plaston aura-auto

Mikään ulkoiluun ja liikuntaan kannustava lahja tuskin tarvitsee erityisesti perusteluita. Suksissa ja luistimissa tarvitaan tietysti tarkkuutta koon valinnassa. Kasvuvara ei näissäkään lisää lapsen kiinnostusta kamojen käyttämiseen. Mitä Plaston aura-auto tekee listalla, mietit ehkä? Ainakin meillä sen perässä on juostu pihalla käytäviä auraten yllättävän paljon. Kun keulaan sitoo narun, kerholainen vetää reppunsa itse kerhoon, eikä kävelykään tunnu ikävältä.

Mitä sinä ostaisit lahjaksi lapselle? Jätä vinkkisi kommenttiosioon tai jatka keskustelua Isäkuukausien Facebookissa, Twitterissä tai Instassa.

Kommentit (3)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Viime aikoina julkisuudessa on puhuttu huonoista kokemuksista, kun lapsia ja ravintolaruokailua on yritetty mahduttaa samaan lauseeseen. Eikä varmaan täysin syyttä.

Siksi en malta olla kertomatta, kuinka mahtavastikin asiat voivat mennä.

Kävimme hiljattain koko perheellä kauppakeskuksen ketjuravintolassa, jonka ohi kuljemme ainakin kerran viikossa. Isommat tenavat mankuvat aika usein ohimarssiin liittyen, että meidän pitäisi käydä kyseisessä ruokalassa. Mankumisen syy ei tosin ole miljöö, eikä ruoka, vaan kauppakeskuksen käytävään houkuttelevasti näkyvä leikkipaikka.

Eskarilainen sai päättää kohteemme muutamasta vaihtoehdosta, koska hänen syntymäpäivänsä on tässä syystalvella. Ravintolaksi valikoitui siis tuo helposti kauppakeskuksessa maijaileva paikka.

Kun pääsimme pöytään, tarjoilija antoi lapsille omat listansa. Junioreiden ruokalista oli kahdella tapaa maininnan arvoinen. Siinä oli ihan samanhenkisiä ruokia kuin aikuistenkin listassa, eikä vain nauravia nakkeja ja muusia. Lisäksi menun taustalla oli pikkutehtäviä, joiden ratkomista varten tarjoilija kiikutti pöytään penaalillisen tusseja.

Kun keskityimme päivän vaikeimpaan valintaan, vauva repi taidokkaasti yhden menun nurkasta useampia paloja irti. Menu oli toki yksisivuinen paperi, mutta silti. Kun tarjoilija saapui ottamaan valintojamme vastaan, hän kuittasi tuhoutuneen ruokalistan huumorilla: “Jahas, nuorimmainen söi jo alkupalat!”

Ja arvaapa mitä tarjoilija teki, kun lipsautin, että olimme juhlistamassa eskarilaisen syntymäpäivää? Hokkus-pokkus, jostain löytyi lasten keittokirja, jonka tarjoilija signeerasi ja antoi lahjaksi esikoiselle. Poju reagoi eleeseen kuin bussikuski tippiin. Meni hämilleen, kiitti vienosti ja totesi hetkeä myöhemmin: “En osannut arvata, että täältä voi saada tällaisen!”

Tässä vaiheessa isommat muksut saivat luvan mennä testaamaan sitä kaihon karavaanista monet kerrat vilkuiltua leikkipaikkaa. Ja olihan siellä useammanlaista tekemistä.

Tuli ruoka. Ja ruoka katosi. Sitten katosivat muksut jälleen leikkinurkkaan. Ja melkein samalla ilmestyi pöytäämme jälleen tarjoilija. Torppasimme jälkiruokaehdotuksen, jonka jälkeen tilanteen tasalla ollut tyyppi kysyi: “Toisinko saman tien laskun?”

Mitä, eikö tarvitsekaan odottaa puolta tuntia, että pääsee vinguttamaan, niin kuin valitettavan monessa ravintolassa? Vaimon kanssa puoli tuntia laskua odottaen on joskus jopa kiva, mutta kolmen alle kouluikäisen kanssa viihdyttävää kuin hammaslääkärikäynti.

Kiitos Rosso Kempele, well done!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Lasten kanssa päivät ovat pitkiä, mutta vuodet lyhyitä. Isäkuukaudet kertoo miksi.

Tämä on isäblogi perhe-elämästä kolmen lapsen kanssa. Täällä kuulostellaan riemunkiljahduksia ja ankeuden parahduksia rivarikämpässä. Kuultavaa riittää, sillä tenavat ovat syntyneet -11, -14 ja -16. Äänekkyyden vastapainoksi perheemme viihtyy keskittymistä vaativan tekemisen parissa sekä ulkona.

Kirjoittaja on univelkainen isä sekä aviomies, jonka luonnehdintaan riittää kolme hashtagia: perhe, liikunta ja kokeilintätäitse.

Isäkuukaudet löytyy myös Facebookista, Instagramissa, Blogit.fi:stä, Bloglovinista ja jossain määrin myös Twitteristä. Olet tervetullut seuraamaan ja ennen kaikkea keskustelemaan!

Blogiarkisto

2017

Instagram