Kirjoitukset avainsanalla mielipide

Ajatus on houkutteleva. Uloslähtiessä napinpainallus ja vilkaisu, kuinka paksu matto leivänmuruja onkaan vuorokaudessa kertynyt keittiön pöydän alle. Sisääntullessa hiekattomat, muruttomat ja hiuksettomat lattiat. Seinänvieressä ulkoiluajan kodin imuroinnissa huhkima robotti raukeana itseään seuraavaan koitokseen latailemassa.

Saimme kokeiluun muutaman vuoden ikäisen robotti-imurin. Odotukset olivat suuria. Edellisen kerran kokeilimme roboa kymmenisen vuotta aikaisemmin. Silloin robotti-imurit olivat uusi juttu ja irtipäästettyään robo oli parempi komiikassa kuin siivouksessa. Imuri kun saattoi jäädä kiertämään sohvapöytää puoleksi tunniksi tai tuuppimaan keittiön tuoleja edestakaisin.

Melkein kymmenessä vuodessa tekniikka kehittyy paljon. Siksi suuret odotukset.

Mutta kuinkas kävi? Ei robotin siivoustaktiikan seuraaminen enää hauskoille kotivideoille vetänyt vertoja, mutta kyllä surkuhupaisia piirteitä oli edelleen liikaa. Vaikka kotimme on varsin pelkistetty, ei robotti raukka osannut siivota läheskään joka paikasta. Käsittämättömän usein se myös jäi itkemään apua, ettei löydä reittiä uuteen paikkaan, vaikka vapaita suuntia oli tarjolla useampiakin.

Siivousjäljessäkään robo ei vielä yltänyt kuin korkeintaan tyydyttävälle tasolle. Se kyllä löysi lattioiltamme hämmentävän paljon moskaa. Mutta paljosta on hyvä nyhjäistä. Kolmen lapsen jäljiltä imuroitavaa riittää. Vaikka robotti imuroi tästä ryönästä ison osan, liikaa jäi myös lattioille. Näin siitä huolimatta, että siivous pinta-alaa oli vain 50-60 neliötä.

Kokeilemamme robotti-imurin parhaaksi puoleksi osoittautui hullunkurisesti asia, jota robotti ei tehnyt. Robotti ei ymmärrä varoa tai siirrellä lattioilla lojuvia kenkiä, leikkikaluja tai tyynyjä. Lattiat on siis pakko pitää puhtaana irtotavaroista, jos haluaa robotin imuroivan.

Robotti-imurin hankinnan syvin filosofia on kai siinä, että ikävähkön kotityön voi ulkoistaa koneelle ja saada vastaavasti itselleen lisää vapaa-aikaa. Kokeilemallamme imurilla tämä kaunis ajatus jäi kuitenkin toteutumatta. Jouduin imuroimaan päivittäin automaatin jäljiltä. Aikaa paloi lähes yhtä paljon kuin ilman robon suorittamaa esipuhdistusta.

Lähipäivinä robottimme muuttaa. Takaisin sinne mistä tulikin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 | 

Väärä lähestymistapa. Neato imureita olen käyttänyt jo 6v ja hyvin työnsä tekevät. Imurin lasertutka pitää olla puhdas että se näkee.
Kun imuri vuositolkulla siivoaa n. 3x viikossa, niin tavalliseen imuriin ei tarvitse tarttua kuin muutaman kerran vuodessa.
Jatkuvuus on tärkeää. Imuri ei pääse ihan joka paikkaan, mutta kun koko ajan viedään pölyä pois niin tavallista kaaosta ei pääse syntymään.
Meillä kaksikerroksisessa talossa on kaksi imuria helppouden vuoksi.

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Kiitos kommentistasi! Mukava kuulla, että jollakin homma toimii, sillä ajatus on houkutteleva!

Meillä ei riittänyt 7 x viikko eli kerran päivässä. Homma luultavasti toimisi, jos kämpässä kävisi lähinnä nukkumassa ja asujat olisivat aikuisia, jotka eivät murenna lattialle mitään, eivätkä tuo hiekkaa sisälle. Silloin siivottavaa olisi sen verran vähän, että tuo robo saattaisi selvitä siitä. Kolmen lapsen ja kahden aikuisen perheessä, jossa kolme ihmistä on kotona kokopäiväisesti... Ei valitettavasti toimi muuta kuin siinä, että lattia tulee pidettyä siistinä tavaroista. 

Vierailija
2/6 | 

Meiltä sai Neato kenkää ja tilalle tuli irobot roomba. Pyörii muutaman kerran viikossa 5 hengen koiraperheessä ja puhdasta tulee. Koiran takia ei lattioilla voi tavaroita olla, joten lähinnä nostellaan koiran kupit ja ruokapöydän tuolit pois imurin tieltä. Tavalliseen imuriin en taida tarttua edes kuukausittain.

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Vau! Nyt nousi kyllä kuume päästä kokeilemaan Roombaa! Tuo kuulostaa melkeinpä liian hyvältä ollakseen totta. Paljonko teillä suunnilleen on imuroitava pinta-ala?

joopu
3/6 | 

Anoppilassa on ollut neato kohta neljä vuotta. Ovat tykänneet, 9 hengen (1 alle kouluikäinen, 4 peruskoululaista, 2 ammattikoululaista ja 2 aikuista) taloudessa pyörii liki joka päivä olohuone-keittiö-käytävä-aula -alueen läpi, neliöitä tässä on varmaan ainakin se 60. Muissa tiloissa (makkarit, yläkerta) käyttävät perinteistä imuria siivouspäivänä, samoin satunnaisesti paremman siivouksen ollessa tarpeen myös robotin siivousalueella. Tavarat tosiaan pitää nostella pois tieltä, mutta tottumisen jälkeen ei ole iso homma. Vähän epäloogiselta robotin kulkeminen välillä näyttää, mutta kiltisti on siivonnut aina määrätyn alueen, joka on sovelluksen avulla rajattu. Robotti ei siis mene esim makuuhuoneisiin, vaikka ovi olisi auki. Neaton saa kytkettyä etänä päälle älypuhelimella. Ainut ongelma on ollut se, että koko laite on vaihdettu takuuseen pari-kolme kertaa, kun on yhtäkkiä lopettanut toimintansa. Ei ole siis lähtenyt päälle lainkaan, siivousjäljessä ei ole ollut moitittavaa kun säännöllisesti putsaa koneen ohjeen mukaan. Niin ovat kuitenkin tykänneet, että ovat uuden samanlaisen halunneet tilalle :) 

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Kiitos kommentista ja anteeksi myöhäinen vastaus!

"Tavarat tosiaan pitää nostella pois tieltä, mutta tottumisen jälkeen ei ole iso homma." Ainakin meillä se tosiaan oli suorastaan positiivista, että tavarat tuli nosteltua pois päivittäin tai jopa useamman kerran päivässä. Eivätpähän kertyneet niin paljon lattialle.

Mukava kuulla, että jossakin toimii roboimuri isossakin perheessä noin hyvin! Ja onhan tuo tosiaan aika vahva merkki, että homma toimii, jos ovat halunneet samanlaisen särkyneen tilalle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

“Iskä… Tänään koulussa oli sellainen tilanne... Yksi kaveri… Se löi toista kaveria. Melko lujaa.”

Kävelemme poikani kanssa autiolla kevyen liikenteen väylällä ilta-auringossa. Asia on selvästi tärkeä, mutta tilanteen kuvaaminen vaikeaa. Lapsi etsii kestäviä sanoja kuin hetteisellä suolla kulkeva mättäitä.

Matka jatkuu ja päivällä sattunut tilanne hahmottuu. Päätämme yhdessä, mitä asian suhteen tehdään.

Olemme lähteneet kävelylle Pokemon Gon varjolla. Koska pelaamme kumpikin, poika tahtoo minua usein illalla kaverikseen kävelemään.

Pokemon Go on siitä ovela peli, että tekemistä ei ole koko aikaa. Välillä pitää kävellä paikasta toiseen. Siirtymät tarjoavat luontevia hetkiä keskusteluille, joissa katalyyttinä toimii paitsi kahdenkeskisyys, myös pieni liikunta.

Tiedän, mitä lapseni pelaa

Olen keski-iän kynnyksellä. Miksi Pokemon Go aukeaa puhelimessani lähes yhtä usein kuin sosiaalinen media?

Edellä kuvatut kävelyt ovat yksi siirtolohkareen kokoinen syy. Tärkein peruste on kuitenkin kaiken digikasvatuksen peruskallioon kuuluva ohje: tietääkseen mitä lapsi pelaa tai katsoo, on pelattava tai katsottava itsekin samoja sisältöjä.

PoGo on Brawl Starsin ohella esikoisen tärkein digilelu tällä hetkellä. Kun pelaan itse, ymmärrän mistä lapsi puhuu. Ja osaan tarvittaessa auttaa pettymyksissä. Sillä niitä Pokemoniinkin kuuluu. Toisaalta osaan myös iloita aidosti pelisaavutuksista.

Tästä näkökulmasta kirjoitin enemmän talvella pohtiessani, miksi lasten kanssa kannattaa pelata.

Näen samaa peliä tahkoavia lapsia

Pokemon Go kannustaa paitsi liikkumaan, myös olemaan sosiaalinen. Esimerkiksi leikkipuistossa saattaa olla hetkellisesti yhtä aikaa pelaamassa kolmekymmentä 6-50 -vuotiasta. Kun olen yksi heistä, näen minkälaisia kavereita lapseni harrastaman pelin ympärillä pyörii.

Tyypillisesti Pokemonin pelaajat asuvat alueella, jolla pelaavat. Minusta on ihan hyvä tuntea edes näöltä oman asuinalueensa lapsia ja nuoria myös lapsen ydinkaveripiirin ulkopuolelta.

Puhelimeton viisivuotiaskin pääsee pelaamaan

Viisivuotiaallamme ei ole puhelinta, saati liittymää. Hän on kuitenkin hyvin innostunut Pokemoneista. Kun peli löytyy puhelimestani, hän pääsee pelaamaan peliä lähes päivittäin. Se takaa yhden mukavan yhteisen puheenaiheen paitsi hänelle ja minulle, myös hänelle ja isoveljelleen. Iso plussa!

Pokemon näyttää välillä muiden digileikkien tapaan siirtyvän myös konkreettisiin leikkeihin: pihalla napataan Pokemoneja palloa heittäen ja Legoista rakennellaan pelin hahmoja. Mahtavaa, että viisivuotiaskin pääsee näihin mukaan.

Pokemon Go on hyvä peli

Nauttisin toki edellä mainituista hyvistä puolista, vaikka laittaisin Pokemon Gohon puolet vähemmän tiimaa kuin tällä hetkellä laitan.

Commodore 64 -vuosien jälkeen olen syttynyt vain muutamalle pelille: Amigan Kick Off 2 -futikselle, PC:n Doomille ja Pinball Fantasies -flipperille, nokialaisen matopelille ja Xboxin Max Paynelle.

PoGo on siis matopelin jälkeen ensimmäinen mobiilipeli, joka on napannut hieman enemmänkin kuin pikkusormen. Syy lienee siinä, että se on tehty hyvin ja mahdollisia pelipolkuja on monia.

Kirsikkana kakussa on myös aikuisen näkökulmasta pelin vaatima liike. Olen kävellyt muutaman viime kuukauden aikana enemmän kuin pitkään aikaan. Myös juoksulenkeille löytyy täysin uudenlainen rytmi(ttömyys), kun sinkoilee pelipaikalta toiselle.

Lisää digikasvatukseen liittyvää lukemista Isäkuukausissa:

* Mokasin lasten tabletin kanssa - käytin omaa Google-tunnustani

* Google Family link – lapsen puhelimen paras kaveri (ainakin vanhemman mielestä)

* Kiukkuaako lapsi tablettipelin jälkeen? Kuusivuotias neuvoi välttämään tilanteen sopimalla jatkon etukäteen

* Ruutuaika - miksi se on niin vaikeaa?

Kommentit (0)

Olimme koko kesäkuun ja vielä pätkän heinäkuustakin Keski-Euroopassa autolomalla omalla autolla. Vaimoni ja minun lisäkseni reissusta nauttivat 2-, 5- ja 7-vuotiaat lapsemme. Kun kotiin oli matkaa vielä muutama sata kilometriä, kertasimme mikä kenenkin mielestä oli matkalla parasta ja mikä huonointa.

Parasta Keski-Euroopassa

2-vuotias:
"Se, kun minä pääsin pallomereen."
"Se, että minä sain ranskalaisia."

5-vuotias:
"Sain uusia kavereita."
"Legoland."
"Laivalla oli hyvää ruokaa."
"Hirmu pitkä putkiliukumäki."
"Kesäkelkkarata (Serfauksessa)."

7-vuotias:
"Legolandin vuoristorata ja vesiskootterit."
"Iso näköalatorni ja liukumäki sieltä alas."
"Saimme olla koko ajan koko perheellä."
"Alppien leikkipaikat."

Vaimo:
"Alppimaisemat."
"Legoland."
"Vanhat pikkukaupungit."
"Kaikki meni niin hyvin."
"Jäätelö."

Iskä:
"Alpit."
"Legoland."
"Perheen yhteinen aika."
"Moselin laakson kauneus."
"Laivamatkat."
"Celle."
"Miniatur Wunderland."

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by Isäkuukaudet-blogi (@isakuukaudet) on

Huonointa Keski-Euroopassa

2-vuotias:
"Kun minä en halunnut nukkua!"

5-vuotias:
"Minä kaaduin ja satutin itseni niin, että tuli haavoja."
"Näköalatornin lähellä iso leikkipaikka ei ollut vielä valmis."

7-vuotias:
"Kun vanhempaa siskoa pisti ampiainen."
"Emme saaneet veivattua matkamuistokolikkoa."

Vaimo:
"Trierin Mosel-risteily."
"Italian suunnitelma ei onnistunut."
"Luontopolku oli pettymys."

Iskä:
"Jokiristeily."
"Huippu hyvää käsesplätzeä ei löytynyt."
"Auton aiheuttama huoli ja suoranainen paniikki."

Kaikki Euro-reissun blogipostaukset löydät täältä.

Kommentit (0)

Viimeinen aamu Alpeilla oli ankea. Vaikka autolomaa oli jäljellä toistakymmentä päivää, kämpän ilma oli sakeanaan nytkö jo kotiin -fiilistä. Etukäteen ajatellut huippukohdat – Saksan Legoland ja koko perheen suosikki Alpit - oli nähty ja ihan konkreettisestikin matkan suunta kääntyi takaisin kohti pohjoista.

Tunnelmaa latisti myös Google Maps, joka väritti jo aamupala-aikaan päivän reittiä punakynällä: ruuhkia siellä, jumittavaa liikennettä täällä. Ja oikeassa Google todellakin oli. Neljänsadan kilometrin matkaan Landeckista Gaggenauhun paloi koko päivä ja viidet hermot.

Edes ilmasta bongatut zeppelinit eivät saaneet tunnelmaa kohoamaan syvänteestä. Gaggenaussa majoituimme 1747 rakennettuun ristikkotaloon. Sen näkeminen sentään sai hymyn huulille – olimmehan ihailleet noita kauniita taloja Saksan läpi navigoidessamme.

Gaggenaun lähellä sijaitsee kaupunki nimeltä Baden baden. Pakkohan se oli käydä tarkistamassa, koska Chisut on aikoinaan tullut kuunneltua.
Gaggenaun lähellä sijaitsee kaupunki nimeltä Baden baden. Pakkohan se oli käydä tarkistamassa, koska Chisut on aikoinaan tullut kuunneltua.

Baumwipfelpfad – luontopolku yläilmoissa ja esteetön näköalatorni

Gaggenau kuuluu Saksan suurimpaan metsäalueeseen, Mustaan metsään. Halusimme nähdä H niin kuin hausfrau -blogin innoittamana Baumwipfelpfaden. Paikan, jonka kirjoitusasun joudun tarkistamaan aina viidestä kuuteen kertaan.

Baumwipfelpfad (yes, vain neljä tarkistusta) on korkealle rakennettu luontopolku. Kuvat puhukoon jälleen enemmän. Perhelippu 21 euroa ja mielenkiintoinen kokemus, vaikka polun mitta olikin vain reilu puoli kilometriä.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by Isäkuukaudet-blogi (@isakuukaudet) on

Parasta luontopolun antia tarjosi kuitenkin sen loppupäässä nököttävä totutusta paljon poikkeava näköalatorni. Neljäänkymmeneen metriin kohoava torni on valtava ja esteetön. Sinne saattoi siis rullata lasten rattailla kuuden asteen kulmassa nousevaa ramppia pitkin. Matkaa kertyi yllättävän pitkästi – ramppi oli jota kuinkin yhtä pitkä kuin sitä edeltävä polku.

Varsinaisen polun lattia oli vankkaa lankkua, mutta muutamissa "tehtäväkohdissa" verkkopohjan läpi näki maahan saakka!
Varsinaisen polun lattia oli vankkaa lankkua, mutta muutamissa "tehtäväkohdissa" verkkopohjan läpi näki maahan saakka!

Ei putoamisen vaaraa. Korkeimmillaan polku kulki parissakymmenessä metrissä.
Ei putoamisen vaaraa. Korkeimmillaan polku kulki parissakymmenessä metrissä.

Suurin näkemäni kiemuraliukumäki. Putkessa laskettiin kangasalustan päällä istuen. Matka taittui hämmentävän nopeasti.
Suurin näkemäni kiemuraliukumäki. Putkessa laskettiin kangasalustan päällä istuen. Matka taittui hämmentävän nopeasti.

Tornin hienoin juttu oli minusta ja kahdesta isommasta lapsesta sieltä poistuminen. Kahdella eurolla pääsi nimittäin 55-metriseen rosteriputkiliukumäkeen. Mah-ta-va ja koska “kiemuran” halkaisija oli paljon suurempi kuin leikkipuistoissa, ei aikuisellekaan noussut lounas kurkkuun.

Mosel – kauneutta ja reissun pahin pettymys

Jos matka Landeckista Gaggenauhun oli reissun surkein päivä, niin surkeimman nähtävyyden Oscarin vie ilman minkäänlaista kilpailua Trieristä Mosel-joelle tehty risteily.

Trier on Saksan vanhin kaupunki, jonka Rooman keisari perusti jo muutama vuosi ennen ajanlaskun alkua. Nykyään Moselin rannat Trierin nurkilla kasvoivat kuitenkin karvaa enemmän kuin keisarin kainalot aikoinaan. Laivasta näki siis lähinnä vaihtelevasti pajuja ja hopeapajuja. Jäi paitsi pettynyt, myös pissitetty tunne.

Tämä näky sai minut ymmärtämään, mitä sanapari talon viini oikein tarkoittaakaan.
Tämä näky sai minut ymmärtämään, mitä sanapari talon viini oikein tarkoittaakaan.

Itse Trieriä olisi ollut kiva tutkia enemmänkin, sillä viitteitä tuhansien vuosien historiasta köllötteli melkein joka korttelissa. Jouduimme kuitenkin tunnustamaan perheemme heikkouden lämmön edessä. Siirryimme ilmastoituun kulkupeliin, jonka ulkolämpömittari näytti kolmeakymmentäkahdeksaa astetta.

Siirto oli hyvä. Vaikka ajelimme iltapäivän lisäksi kokonaisen päivän Moselin teillä, ei kyllästymistä päässyt tapahtumaan. Suhteellisen jyrkästi joelta nousevat rannat loputtomilta vaikuttaneine viiniviljelmineen ja muutaman kilometrin välein rantaan ripoteltuine kylineen aiheuttivat huokailua lähes Alppien tahtiin.

Eltzin linna - balsamia linnahaavoille

Aito ja alkuperäinen prinsessa Ruususen linna viilsi vaimon linnaunelmiin melkoisen haavan. Mosel-laakson pohjoispäässä, lähellä Koblenzia sijaitseva Eltzin linna tarjosi kuitenkin balsamia. Yli 850 vuotta vanha yksityinen linna teki vaikutuksen ennen kaikkea esineistöllään.

Linna on ollut koko olemassaolonsa ajan saman suvun hallinnassa ja se näkyi sisällä! Siinä missä kaikki aikaisemmin näkemäni linnat ovat olleet enemmän tai vähemmän kiviseiniä ja muutamia huonekaluja, Eltzin huoneet olivat täynnä alkuperäistä esineistöä eri vuosisadoilta! Harmillisesti sisällä ei saanut kuvata lainkaan.

Perhematkailijoille vinkki Eltziin liittyen: parkkipaikalta pääsi linnan ovelle parin euron maksulla aikuista kohden. Tönö oli siis helposti taaperonkin kanssa saavutettavissa. Itse linna ei ollut esteetön, vähemmän yllättäen, joten rattaat joutui jättämään pihalle.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by Isäkuukaudet-blogi (@isakuukaudet) on

Mosel laskee Reiniin Koblenzin kaupungissa. Paikan nimi on Deutches eck. Ei kovin kummallinen nurkka, mutta kaikkien matkaoppaiden mainitsema.
Mosel laskee Reiniin Koblenzin kaupungissa. Paikan nimi on Deutches eck. Ei kovin kummallinen nurkka, mutta kaikkien matkaoppaiden mainitsema.

Täältä löydät muut Keski-Euroopan roadtripin jutut aikajärjestyksessä.

Edit 27.07.19: Lisätty mukaan juttua Eltzin linnasta.

Kommentit (0)

Seuraa 

Lasten kanssa päivät ovat pitkiä, mutta vuodet lyhyitä. Isäkuukaudet kertoo koti-isän näkökulmasta miksi.

Tämä on isäblogi perhe-elämästä kolmen lapsen kanssa. Täällä kuulostellaan riemunkiljahduksia ja ankeuden parahduksia rivarikämpässä. Kuultavaa riittää, sillä tenavat ovat syntyneet -11, -14 ja -16. Äänekkyyden vastapainoksi perheemme viihtyy keskittymistä vaativan tekemisen parissa sekä ulkona.

Kirjoittaja on univelkainen isä sekä aviomies, jonka luonnehdintaan riittää kolme hashtagia: perhe, liikunta ja kokeilintätäitse.

Isäkuukaudet löytyy myös Facebookista, Instagramissa ja Blogit.fi:stä. Olet tervetullut seuraamaan ja ennen kaikkea keskustelemaan!

Blogiarkisto

2019
2018
2017