Kirjoitukset avainsanalla mielipide

Lahjat, ruuat, pukki, kuusi, siivoamiset, kortit, koristelut, haudoillakäynnit, valot… Joulu on varmasti hyvä verenpainelääkkeiden myynninedistäjä. Meillä suurin vääntö, kiharaisimmat keskustelut ja pahin stressikin liittyvät siihen, missä joulun viettäisimme.

En ole juurikaan jouluihminen. Kuten en juhannus-, vappu-, uusivuosi- tai ruotsalaisuudenpäivä-ihminenkään. Hengitän joulua toki lasten kautta syvemmin kuin muita juhlia, mutta henkilökohtaisesti joulu edustaa minulle hieman kärjistäen vain pidempää (toki aina tervetullutta) vapaajaksoa.

Viettäisin jouluni mieluiten mökillä Lapissa tai jossain lämpimässä. Jossain, missä ei tarvitsisi “tehdä joulua”. Jossain, jossa saisi oikeasti vain rauhoittua.

Vaimo puolestaan tulee suvusta, jossa joulua valmistellaan ja vietetään pieteetillä, jollaisesta minulla ei ollut käsitystä ennen kuin ensimmäisen kerran olin osana sitä. En voinut esimerkiksi kuvitellakaan, että jouluperinteisiin voi kuulua jopa tiettyyn aikaan päivästä vuodesta toiseen toistuvat repliikit.

Ei siis liene ihme, että joulun lomamatkaa ei toistaiseksi ole varattu.

Meillä, meille vai teille?

Vaikka joulu auringossa on poissa laskuista, jää jäljelle kolme vaihtoehtoa. Vetäistäkö suklaalla tilkityt kinkkuöverit kotona vai jomman kumman lapsuudenkodissa?

Kotijoulun puolesta on helppo argumentoida. Saa viettää juuri sen näköistä kaamoksen kaatajaista, Jeesuksen syntymäpäivää tai punanuttujuhlaa kuin perhe haluaa.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by Isäkuukaudet-blogi (@isakuukaudet) on

Toisaalta jopa minun on mahdotonta väittää, etteikö jouluun kuuluisi läheisimpien sukulaisten tapaaminen. Jos viettää joulun kotona, niin nähdäänkö sukulaisia sitten ennen joulua vai joulun jälkeen? Ja venytetään juhlakausi näin puoleentoista viikkoon? Kuulostaa kevyeltä kuin aatonaaton ruokaostokset perhemarketissa.

Jos suuntaa sukulaisten nurkkiin jouluksi, ei tarvitse värkätä kotona ihan niin paljon joulua. Voi vaikkapa jättää hajulukon kiillottamatta kylppärin alakaapissa tai lattialistojen ristipääruuvien päistä pölyt pyyhkimättä.

Ei se kyläilykään suunnitelmana mikään kevyt ole. Useamman päivän jatkuva sosiaalisuus on tervetullutta ja mukavaa. Aika harva sitä silti kehtaa väittää kevyeksi. Samaa voi sanoa omien ja sukulaislasten muodostaman ikiliikkujan desibeleistä.

Olemme myös pyrkineet käymään samalla reissulla sekä vaimon että minun lapsuudenmaisemissa. Tyypillisesti olemme ajaneet paikasta toiseen joulupäivänä. Siinä on kieltämättä joulufiilis huipussaan, kun pakkaa räntäsateessa kolmen lapsen kamppeita ja joululahjoja auton takakonttiin miettien, että jotakin ihan varmasti jää väärään osoitteeseen.

Voisikohan kuitenkin vielä vähän vilkuilla äkkilähtöjä?

Isäkuukausien Facebook ja Instagram! Molemmissa mukava arvonta tällä hetkellä menossa!

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by Isäkuukaudet-blogi (@isakuukaudet) on

 

Kommentit (0)

Melkein neljäsataa grammaa suklaata. 24 pientä kirjaa tai läpeensä muovista minifiguuria. 500 Lego-palikkaa…

Joulukalenterit ovat paisuneet viime vuosina tahdilla, jolle pärjää vain Suomen valtion velka. Hyvän maun raja on ylitetty ajat sitten. Järkevyydestä puhumattakaan.

Syitä kalenterinärästykselleni on monia. Eniten poltetta aiheuttaa se, että mielestäni kalenterin pitäisi olla “aamukampa”, jolla lasketaan öitä vuoden odotetuimpaan päivään? Isoimmista nykyisistä kalentereista tulee lahjoja määrä, josta moni 90-luvun alun joulupukki olisi kateellinen. Onko ihme, jos lapsi päivittelee aattona pakettien vähyyttä, jos hän on saanut koko joulukuun ajan pienen paketin päivittäin?

Mahahapot tahtovat nousta ruokatorveen myös, kun ajattelen kalentereiden ekologisuutta. Aika monen luukun takaa paljastuu (muovi)esine, jonka todellinen käyttöikä jäänee lähemmäs tulitikun kuin tupakan paloaikaa.

Rahaakin kalentereihin saa upotettua niin, että summa näyttelee merkittävää osaa keskivertoperheen joulubudjetista. Kyllä, kolmekymmentäeuroa joulukalenterista on minusta aivan hirvittävän paljon liikaa.

Mitä minä juuri kuulin - tylsä?

Lapsillamme on esinekalenterit. Kahdelle isommalle ostimme hyvästä tarjouksesta Legoa, nuorimmainen sai oman palikkakalenterinsa syntymäpäivälahjaksi.

Ja nyt tullaan syyhyn, miksi ylipäätään tämän postauksen väsäsin. Vaikka 7v ja 4v pitävät paljon Legoista, olen huomannut, ettei kumpikaan hihku luukkuja avatessaan. Yhtenä aamuna kuulin jopa sanan tylsä liitettynä päivän yllätykseen!

Tavarakalentereiden lisäksi perillisillämme on tädiltä saadut kuvakalenterit. Yllättäen niiden luukuista avautuneita kuvia on esitelty isälle ainakin yhtä paljon kuin kalentereista kaivettuja esineitäkin.

Selkeästi kovimmassa käytössä meillä ovat Ipanaisen “Ihanien yhteisten juttujen joulukalenteri” ja Pikku-Kakkosen sovellus, johon ilmestyy uutta tekemistä joka aamu jouluun saakka.

Olen melko vakuuttunut, että vuoden päästä kuvakalenteri ja noiden “aineettomien” kalentereiden tyyliset aamukammat riittävät hyvin adventin ajankulun seuraamiseen.

Isäkuukausien Facebookissa ja Instagramissa ei ole joulukalenteria.

Kommentit (0)

Numeropalapelimatto

Parhaat ideat ovat yksinkertaisia, sanotaan. Lasten numeromatossa (näitä löytyy kaupoista myös kirjainversioina) väite totta vie pitää paikkansa! Miten paljon iloa noin kymmenestä hyppelyn kestävästä ja pehmeästä palapelin palasta voikaan olla. Perinteisen ruutuhyppelymeiningin lisäksi tälläisella on opeteltu meillä esimerkiksi numeroita, laskutoimituksia (hyppää yksi plus viiteen) ja värejä.

Merirosvovuoristorata by Lego

Jep. Minun lie yhtä helppo kirjoittaa tällainen vinkkilista ilman Lego-sarjaa kuin Petri Nygårdin esiintyä ilman voimasanoja. Vaikeus tulee tietenkin siitä, että miten mansikkalaatikosta valitaan makein marja mukaan. Legot ovat (liiankin) usein ajoneuvoja tai rakennuksia. Tähän kuvastoon syyskesällä ilmestynyt merirosvovuoristorata tuo kivaa vaihtelua. Ja kuten kaikista Creator-sarjan Legoista, tämäkin sarja sisältää ohjeet kolmeen eri rakennelmaan.

Kuva: Lego
Kuva: Lego

Otsa- tai taskulamppu

Lahja, jolla on hittitakuu ellei lapsen laatikosta löydy ennestään seitsemää! Ja kummakos tuo maassa, jossa talvi on pitkä ja sisältää kesän. Lapsemme ovat ihan juuri 2, tukevasti 4 ja nippa nappa 7 -vuotiaat. Heistä jokainen on ylpeä omasta otsalampustaan. Ja heistä jokainen innostuu mistä tahansa tutusta leikistä, jos leikkiä ennen väännetään sälekaihtimet kiinni ja otetaan taskulamput valaisemaan.

“Syötävä” muovailuvaha

Pienet(kin) lapset diggaavat havaintojeni mukaan muovailuvahoilla värkkäämisestä. Isän huomiokyvystä puolet kuluu pitämään värit erillään ja puolet siihen, ettei vahaa syötäisi. Ailefo on keksinyt oivallisen markkinaraon kehittämällä muovailuvahan, joka sisältää vain elintarvikkeiksi luokiteltuja aineita. Vahaa voi siis periaatteessa vaikka syödä. Ei kuitenkaan kuulemma ole kovinkaan gurmee.

Muovailuvahan voi toki tehdä myös itse. Olisiko mukava antaa elämyksen ja tavaran yhdistävä Tehdään yhdessä muovailuvahaa -lahjakortti?

Kuva: Ailefo
Kuva: Ailefo

Potku- tai polkupyörä

Suomen talvi soveltuu pyöräilyyn kuin kaneli pottumuusin päälle. Vanhempi sanoo herkästi, että “ei niin voi tehdä”, mutta lapsi vastaa “annapa niin näytän, kyllä voi!” Niin tai näin, potkupyörä on nerokas tapa opetella pyöräilyyn vaadittava tasapaino. Hyvä lastenpyörä kannustaa puolestaan jo suunnittelullaan naperoa mukavan liikkumisen pariin ja laajentamaan omin voimin saavutettavaa maailmaansa. Talvellakin. Potkuttelu luonnistuu myös sisällä.

Leikkiruokailuvälineet

Muovi on nostettu viime vuosina ihmiskunnan vihollisten TOP10-listalle, eikä varmasti syyttä. Itsekin karsastan muovisia leluja melkoisesti. Silti on myönnettävä, että Plaston muovisella ruokailuvälinesetillä on leikitty kodissamme enemmän kuin ikinä olisin osannut kuvitella. Yksivee on lisäksi opetellut sillä viime aikoina värejä. Leikki saa uusia kierroksia myös sillä, kun mukaan haetaan luvalla tai luvatta pari oikeaa kapustaa tai kauhaa.

Värityskuvarulla ja kunnolliset värit

Värityskirja on so last season. Värityskuvarullat ovat 2010-lukua. Hyvän tuotteen näistä tekee se, että rullasta voi leikata sopivan kokoisen “tehtävän” lapsen taidot huomioiden. Osaava ja sinnikäs värittää tietenkin laajan ja näyttävän kokonaisuuden. Parhaissa on lisäksi takana tarra – kuva pysyy pöydällä taaperonkin vauhdissa ja lopuksi taiteen voi liimata helposti seinään ihailtavaksi.

Puuväreissä parin euron lisäsijoitus lienee järkevimmillään. Laadukkaat värit eivät maksa paljon enempää kuin halvatkaan, mutta pesevät huonot joka suhteessa. Hyvistä kynistä irtoaa hyvin väriä, väri ei katkea vaikka kynä putoaa lattialle, kynän muoto on kynäotetta tukeva ja materiaali tikkuuntumatonta ja myrkytöntä jos/kun kynä kuitenkin eksyy suuhun.

Lukemista

Jotenkin haluaisin uskoa, ettei lukemiseen kannustavien lahjojen hyvyyttä tarvitse erikseen perustella. Siksipä tässä vain muutama vinkki.

Lukemaan opettelevalle tai vasta sivistyksen suurimman nurkkakiven oppineelle hyviä lahjoja ovat Kirjatiikeri-sarjan edustajat. Ne on kirjoitettu tavuviivoin ja kapitaalein. Reuhurinne-sarjan Lue itse -merkityissä kirjoissa vaikeimmat sanat on tavutettu. Tästä pienen pykälän haastavampaa luettavaa löytyy Lukupalat-sarjasta. Aku Ankka juniori tarjoaa varsin matalan rampin sarjakuvan maailmaan. Lehdissä on myös tehtäviä.

Aika valokuvaamoon

Elämys on aina hyvä lahja. Jo yllättävän pienelle. Varsinkin, jos lahjan mukana saa lupauksen tärkeän aikuisen ajasta. HopLop, Leo’s leikkimaa, leffa tai vaikkapa lasten teatteri... Melkeinpä uskallan takuun antaa, että muksu viihtyy.

Ajassaelävä aikuinen antaa lapselle lahjakortin valokuvaamoon. Hän tietää, että kuvia on perheissä enemmän kuin koskaan, mutta hyviä ja ennen kaikkea vedostettuja kuvia vähemmän kuin koskaan.

 

Vuosi sitten laatimani kymmenen vinkin listan löydät täältä. Jos jokin lahja tuntuu kalliilta, suosittelen ehdottomasti kimppalahjan antamista!

 

Mitä lisäisit? Mitä poistaisit? Anna hyvien ideoiden kiertää ja kommentoi alle, Facebookissa tai Instagramissa!

Kommentit (0)

Kaupallinen yhteistyö

Kaupallinen yhteistyö babboe.fi kanssa.

“Olet aina kehunut, kuinka kätevä peräkärry on lasten kuljettamiseen ja nyt vaihdoitte tuollaiseen laatikkopyörään”, ihmetteli tuttavani avoimesti hämmästyneenä muutama viikko sitten.

Luonnollinen jatko puuskahdukselle oli tietenkin: “Miksi?” Samaa kysymyssanaa on käyttänyt aika moni muukin. Tässäpä perustelut.

Pyöräkärry on mielestäni edelleen hyvä, kunhan tietyt reunaehdot täyttyvät. Tärkein niistä on, että lapset mahtuvat sinne hyvin. Meidän kaksi pienempää lastamme (4v on jo 120 cm) eivät enää mahtuneet sujuvasti ja sopuisasti kärryyn. Kolmea lasta sinne ei tietenkään kannattanut edes yrittää. Käyn mielelläni kaupassa naperoiden kanssa, mutta ruokaostoksemme ovat nykyään sellaista kaliiberia, että pyöräkärryn takakontti jäi liian usein pieneksi.

Ostamallamme Babboe Curve-E pyörällä kuljettaa neljää lasta tai kahta lasta ja neljää ruokakassia erittäin sujuvasti. Jopa hieman yli 130-senttinen seitsenvuotiaamme mahtuu myös sadekatoksen alle kypärä päässä, kun istuu keskipaikalla.

Toinen pyöräkärrystä pois työntänyt seikka oli yksi maailman yleisimmistä kemiallisista yhdisteistä. H2O. Kärryn kastuminen oli rivarikämpässä asuville pienoinen ongelma. Kuivattaminen nimittäin tapahtui nostamalla koko komeus olohuoneeseen. Kaunis pyörä olohuoneen seinällä voi olla sisustuselementti, mutta pyöräkärry olohuoneen nurkassa ei. Myöskään kärryn mukanaan tuoma hiekka ja pöly eivät varsinaisesti edesauttaneet kodin sisustuslehtimäisyyttä.

Babboessa ei ole vakiovarustettuna lainkaan tekstiileitä. Sateelta ja viimalta suojaavan katoksen irrottamiseen menee minuutti ja se voi kantaa sylissä suoraan kylppäriin kuivumaan.

Jälkeläisemme eivät ole lapsikatalogin harvasanaisinta mallia. Pyöräkärryssä istuessaan keskimmäinen huuteli vähän väliä iskälle huomioitaan, mutta enhän minä niitä fillarin satulaan kuullut. Tympäisi huutaa vähän väliä, että jutellaanpa perillä. Ohjaustangon edessä olevassa paljussa matkustavien nassikoiden kanssa on todella helppo jutella koko ajan.

Curve-E:ssä on nimensä mukaisesti myös E-vitamiinia. E niin kuin electricity. Sähköavusteisuus on ainakin toistaiseksi toiminut niin kuin kuvittelin sen toimivankin: voin käydä hakemassa ekaluokkalaisen koulusta kaksi tai kolmet penskaa laatikossa ilman, että kotona tarvitsee vaihtaa vaatteita hikoilun takia. Onnistuuko tämä talvellakin, jää nähtäväksi.

Olen ajanut paljupyörällä nyt pari sataa kilometriä. Se on enemmän kuin pyöräkärryn korvaaja. Ainakin syksyn säässä se on todellinen kakkosauto. Lähden huomattavasti mieluummin kauppaan sillä kuin autolla. Perhepyörään nimittäin näyttää pätevän sama kuin kaikkeen fillarointiin – silloin tuppaa hymyilyttämään.

 

Isäkuukausien Facebookissa ja Instagramissa pyöräillään paljon ja säännöllisesti. Hyppää kyytiin! Blogia voi kätevästi seurata myös blogit.fi-palvelun avulla.

Kommentit (0)

Seuraa 

Lasten kanssa päivät ovat pitkiä, mutta vuodet lyhyitä. Isäkuukaudet kertoo koti-isän näkökulmasta miksi.

Tämä on isäblogi perhe-elämästä kolmen lapsen kanssa. Täällä kuulostellaan riemunkiljahduksia ja ankeuden parahduksia rivarikämpässä. Kuultavaa riittää, sillä tenavat ovat syntyneet -11, -14 ja -16. Äänekkyyden vastapainoksi perheemme viihtyy keskittymistä vaativan tekemisen parissa sekä ulkona.

Kirjoittaja on univelkainen isä sekä aviomies, jonka luonnehdintaan riittää kolme hashtagia: perhe, liikunta ja kokeilintätäitse.

Isäkuukaudet löytyy myös Facebookista, Instagramissa ja Blogit.fi:stä. Olet tervetullut seuraamaan ja ennen kaikkea keskustelemaan!

Blogiarkisto

2018
2017

Instagram