Kirjoitukset avainsanalla Vanhemmuus

Perustuu tositapahtumiin

14.00 Isän viaton ehdotus: “Lähdetäänpä ulos!” Vastaus kahdesta suusta: “En halua - haluan olla sisällä!”

14.07 “Meillä on just nyt paras leikki ikinä menossa. Ei me nyt haluta ulos!”

14:10 Ulkovaatteet valmiina eteisen käytävässä. Lapset leikkivät hippaa. Sisällä.

14.15 Neljä- ja kuusivuotiaalla vähemmän päällä kuin varttia aikaisemmin. Nuorin itkee, koska kakka.

14.17 Isä vaihtaa vaippaa. Kaksi isompaa lasta ovat toistensa kimpussa: “Tuo laittoi mun kaulurin!”

14.18 Isommat lapset pikkuhoususillaan: “On niin kuuma!”

14.19 Ensimmäinen uhkaus, kiristys, lahjonta tai katteeton lupaus lipsahtaa isän suusta.

14.22 Keskimmäinen itkee: “Paita ei mene päälle. Olen liian nihkeä!”

14.24 Viimeinen kumisaapas löytyy pesuhuoneen alakaapin alta. Nuorin peilaa itseään vessassa - pöntön vedestä.

14.25 Keskimmäiselle on katettu väärän värinen pipo. Itkua.

14.27 Ensimmäinen lapsi ulkona.

14.28 Isä muistaa viedä keskimmäisen pissalle. Riisutaan suurin osa ulkovaatteista. Nuorin täydentää kivennäistasapainoa imemällä keskimmäisen kumisaappaan pohjaa.

14.30 Ulko-ovelta kuuluu turhautunut ääni: “Ettekö te tulekaan?”

14.32 Keksimmäisellä ulkovaatteet uudelleen päällä.

14.34 Pipo on väärän värinen. Pitää olla se pipo, joka alunperin oli lähdössä ulos.

14.35 Toinenkin lapsi ulkona. Kämppä hiljenee. Isä heittää vakiovitsin puolisolleen: “Voiko ulko-oven nyt lukita?”

14.38 Nuorimmainen puettu, köytetty rattaisiin ja rattaat pukattu ulos.

14.39 Isän ulkoiluhanskat löytyvät Brio-junan laatikosta. Vaimo löytää.

14.41 Vihdoinkin kolme lasta ja yksi isä ulkona

Päivän parhaat hetket: Paljon loskaläträämistä. Hippaa. Kärryttelyä. Nuorimmaisen kanssa "käveleskelyä". Sählyä. Jalkapalloa. Kolmeen varttiin mahtuu paljon liikettä ja paljon iloa.

15.30 Isän viaton ehdotus: “Alkaa olla aika lähteä sisälle!”

15.31 “En halua - haluan olla ulkona!”

15.35 Viimeisetkin ulkoleikkikalut on levitetty pihalle.

15.37 Lapsen sovitteluyritys: “Lähden sisälle, jos sinä siivoat lelut!”

15.40 Itkua: “En halua sisälle!”

15.41 Taapero sisälle. Perään hienovarainen huuto vaimolle: "Tee tälle jotakin - ulkona on kriisi!"

15.43 Vihoviimeinen leikki ulkona.

15.45 Keskimmäinen sisällä.

15.47 “Tyhmä isä” nostaa itkua tihrustavan esikoisen sisälle.

15.50 Isä aloittaa ulkoilukamppeiden putsauksen ja kuivumaan ripustamisen.

15.59 Ulkoilukamat kuivumassa. Nuorimmainen herkuttelee vanhimman litimärällä kinttaalla.

16.03 Isän ajatukset vaihtuvat hetkessä näkymättömän työn huokailusta Vuoden isä -palkinnon vastaanottopuheen suunnitteluun, kun vanhin tulee kysymään: “Mentäisiinkö uudelleen ulos? Siellä oli kivaa!”

Vielä on iltaa jäljellä

16.45 Isällä tulee mieleen, että lasten kengätkin pitäisi ehkä laittaa kuivumaan. Tai ainakin ottaa villasukat pois saappaista.

17.35 Isä hoksaa, että leikkikalut taisivat jäädä pihalle sikin sokin. Koska itku.

17.39 Isä miettii leikkikaluja pihalta etsiessään, että olisi kannattanut jo alunperin tarttua lapsen ehdotukseen, kun hän lupasi lähteä sisälle, jos isä siivoaa lelut.

17.48 Ulkoleikkikalut siivottu.

18.20 Isä ihmettelee, mikä vaatemytty on eteisen lattialla -> oma ulkoilutakki kuivumaan.

Nukkumaanmenoaika

Isä esittää esikoisen vieressä pötkötellessään tutun kysymyksen: “Mikä on ollut tänään parasta!” Lapsi vastaa empimättä: “Se, kun oltiin yhdessä ulkona!”

ps. Lukaise myös vähän vanhempi postaus, jossa asiantuntijat listaavat loskan plussat!

Isäkuukausien Facebook ja Instagram ovat loskattomia, mutta eivät kuivia. Tervetuloa seuraamaan! 

Kommentit (0)

Poiminta

Lapsi muuttaa kaiken -mantra tuli tutuksi, kun odotimme esikoistamme. Olikin melkoinen yllätys, kun vauvan kotiuttamisen jälkeen elämä tuntui useimmilla osa-alueillaan soljuvan entisissä uomissaan.

Kuusi vuotta myöhemmin olen valmis allekirjoittamaan väitteen. Lapsi todellakin muuttaa kaiken. Aiheellinen jatkokysymys on kuitenkin, että monesko lapsi? Tässä katsaus asioihin, jotka kolmas lapsi on muuttanut.

Vanhempia on vähemmän kuin lapsia

Kuvittele, että seisot olohuoneessa ja nyrkissäsi on superpallo. Aukaiset sormesi. Superpallo putoaa lattialle ja alkaa pomppia sinne tänne. Pystyt seuraamaan katseellasi minne pallo pomppii. Ehdit jopa väliin kun huomaat pallon pomppivan Sylvi-tädiltä saadun Ming-dynastian aikaisen posliininorsun suuntaan.

Jatketaan ajatusleikkiä. Otat nyrkkiisi kaksi superpalloa. Avaat sormet. Pallot putoavat ja aloittavat sinkoilunsa sinne tänne. Pystytkö seuraamaan katseellasi molempia? Voit toki seurata, ettei kumpikaan osu Sylvi-tädin posliiniin. Huoneen toisella puolella olevan Anni-tädin posliinin ja pallon kohtaamisesta sinulla ei kuitenkaan ole käsitystä ennen kuin räsähdyksen ääni saavuttaa tärykalvosi.

Tehdään vielä yksi ajatuskoe. Siinäkin nyrkissäsi on superpallot, mutta pudotat ne kädestäsi kaupungin keskustassa, ruuhkaisessa ostoskeskuksessa tai vaikkapa huvipuistossa.

Tämä on tilanne kolmen lapsen kanssa. Vaikka molemmat vanhemmat olisivat läsnä, toinen seuraa alati kahta superpalloa. Silmiä ei kuitenkaan ole kuin toisella puolella päätä.

Jakautuminen kahteen tiimiin

Täyttä perheilyä -blogissa pohdittiin osuvasti sitä, kuinka kolmas lapsi muuttaa perhedynamiikkaa: perhe jakautuu kolmannen syntyessä kahteen yksikköön. Isä ja isommat lapset sekä äiti ja vauva. Vaikka bebe on vuoden, yksiköt on vieläkin helppo havaita esimerkiksi iltatoimien yhteydessä.

Auto

Kaksi lasta ja kaksi aikuista on melko helppo siirtää paikasta toiseen millä tahansa peltilehmällä, jossa on tavaratilaa enemmän kuin pyöräkärryssä. Kolme alle kouluikäistä on eri juttu. Yhtään kärjistämättä voi sanoa, että vaihdoimme kaaran kolmannen lapsen vuoksi.

Oma aika - mitä se on?

Jos lähtee viettämään omaa aikaa, puolisolle tyrkätään kolme superpalloa. Ei kovin kohtuullista. Kun pomppiminen illan tullen rauhoittuu, voi ihmetellä, kuinka paljon roskaa, pyykkiä, tiskiä ja muuta pikkutaskia viisihenkinen perhe tuottakaan.

Hoitoapujen väheneminen

Lapsillamme on 2 + 2 isovanhempaa. Superpallovertaus käy myös heihin. Mummo ja pappa vetävät hyvin, kun kummankin tarvitsee pitää silmällä vain yhtä superpalloa. Mutta yhdelle isovanhemmalle kaksi kimpoilevaa on haaste.

Kuulosuojainten tarve

Ei meillä nelihenkisenäkään perheenä varsinaisesti hiljaisuuden retriittiä vietetty. Kolmas lapsi on nostanut äänenpaineen huolestuttavalle tasolle. Kun kaksi vanhempaa leikkii, syntyy ääntä. Totta kai. Kun nuorin haluaa huomion, hän älisee niin, että ääni nousee leikkien ääntä ylemmäksi. Totta kai. Mutta se johtaa taas isompien volumen kasvamiseen. Sitten taapero tarvitsee taas vähän enemmän ääntä saadakseen huomiotarpeensa läpi...

Lähdöt

Lähteminen (talvella) mihin tahansa on sujuvuudeltaan jotain kesäkelillä tapahtuvan murtsikkahiihdon ja suomalaisen julkisen liikenteen väliltä. Parhaiten sitä kuvaa Miljoonasateen 506 ikkunaa -biisi hieman versioituna: “506 vaatetta näillä lapsilla on kaikkiaan. Niitä puetuksi kai milloinkaan en saa. 506 vaatetta. Kun kamppeen viimeisen päälle saan, niin alusta täytyy mun taas aloittaa.”

Väittäisin, että kolmas lapsi muuttaa elämää jopa enemmän kun toinen lapsi ensimmäisen jälkeen. Se näkyy myös vauvavuosissa - ensimmäisellä ja kolmannella on vähän yhteistä..

En kuvitellut kolmea -blogissa on julkaistu tarkkanäköinen analyysi samasta aiheesta. Sen mukaan kolme menee siinä missä kaksikin, vain jos kysymyksessä on pulla.

Isäkuukausien Facebookiin ja Instagramiin mahtuu vielä seuraajia. Tervetuloa mukaan! 

Kommentit (2)

Vierailija

Kokeile tuota pukemista niin että asettelet ulkovaatteet eteisen lattialle tyyliin sukat, mahdolliset välipusero ja -housut, kauluri, haalarit, joissa kengät sisällä ja se kumilenkki kengänpohjan ali hattu ja rukkaset. Lapsi sitten alkaa itse pukea tuossa järjestyksessä. Sisävaatteet voi tietysti laittaa samalla lailla lastenhuoneen lattialle. Kun sujuu nopeasti ja hyvin niin saa tietenkin kehut, päänsilityksen ja suukon, aluksi ehkä jonkin naminkin hyvästä suorituksesta tai ainakin sen yrityksestä. Nami viimeistään siinä vaiheessa kun koko ketju meni nurisematta läpi.

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Mukavaa, että kommentoit! Itse asiassa tuollainen "jana" on aina silloin tällöin käytössä. Se kieltämättä helpottaa lähtöä. Nyt kun luin kommenttisi, niin tajusin tekeväni siinä kuitenkin järjestelmällisesti virheen. Kasaan 6-vuotiaan ja 3-vuotiaan jonot nimittäin vierekkäin eteiskäytävään. Siitä tulee usein kitkaa, kun toinen on liian lähellä, liian kaukana, liian nopea tai jotain muuta liian. You know.

Pitäisi tietenkin laittaa jonot lasten omiin huoneisiin kenkiä lukuun ottamatta!

Syötävän hyvä kaupungintalo

Oulussa järjestettiin viikonloppuna Lumo-valofestivaali. Yksi tapahtuman taideteoksista oli kaupungintalon valaisu muuttuvilla valokuvioilla.

Valaisu muuttui teemasta toiseen pala kerrallaan. Jossain vaiheessa talo alkoi näyttää piparkakkutalolta. Kaksi vanhinta lastamme sekä kummitenavamme saivat päähänsä syödä piparitalon. Voi sitä riemua, kun he ryntäilivät seinän vieressä “syömään” aina siihen kohtaan, johon syttyi uusi piparkakkutalon palanen.

Lopuksi kaikki valot sammuivat. Tässä vaiheessa tenavat palasivat luokseni ja totesivat: “Saimme syötyä sen kokonaan!”

Varsinainen huipennus putosi kuitenkin keskimmäisen suusta kotona: “Minä nuolaisin taloa oikeasti! Oli hyvää!”

Sekaantuvat Jonnet

Laitoin aamulla eskarilaiselle uudet varsikengät. Vaimo kehotti nimikoimaan popot. Tuhersin tussilla sukunimemme molempiin varsiin.

Vaimo haki pojan eskarista kotiin ja “tarkisti” miten olin nimikoinnin toteuttanut. Harmi, etten nähnyt vaimon ilmettä, kun hän luki kengistä “Jonne”.

Kengät olivat luonnollisesti vaihtuneet eskarissa, mutta veikkaanpa rouvan hetken miettineen, että onkohan tämä nyt niin hyvää huumoria.

Lego öisessä sängyssä

"Iskä", kuului pojan huoneesta keskellä yötä. Konkoilin tutkimaan tilannetta. Poju istui patjallaan ja totesi: "Sängystäni löytyi Lego!" Tämän kerrottuaan nuorimies laittoi pään tyynyyn ja jatkoi uniaan. Kiitos vain, en olisi selvinnyt aamuun ilman tätä tietoa. Toisaalta melko vilpitöntä jakaa asia heti, eikä vasta aamulla.

Syömisellä tauteja vastaan

Juttelimme esikoisen kanssa rokotuksista. Melko yllätyksettömästi nuori herra ilmoitti kehittävänsä seuraavana päivänä uuden rokotteen. Eikä mitään yhden taudin täsmäruutausta, vaan “rokotteen, joka estää kaikki sairaudet.”

Seuraavana aamuna poju katseli keittiön kaappeja ja listasi minulle tarvitsemiaan aineita. Ilmassa haisi rokotteen sijaan riita (tällaisesta on kokemusta). Erimielisyys siitä, että pitäisikin lähteä eskariin maailman pelastavan rokotteen sekoittamisen sijaan. Sain selitettyä, että rokotteen tekeminen on liian vaikeaa, mutta terveellisesti syömällä voi myös ehkäistä sairauksia. Innovoisiko suuri keksijä terveellisen ruuan?

Kotiin tullessa repussa oli ollut lappu. Epäilemättä itse kirjoitettu ja mietitty. Valmistusohje oli selkeä: “Kaikki sekoitetaan ja laitetaan siivilään. Läpi mennyt liemi juodaan. Se estää kaikki sairaudet!”

Tässä vielä pari fiilistelyä Lumosta. Kannatti käydä!

Kommentit (2)

Eskarilainen haaveilee ajoittain koirasta. Niin myös hetki sitten, kun nukutin häntä tapojeni mukaan viereeni.

“Iskä! Eskarissa puhuivat, että joillakin on sellaisia lainakoiria. Että koira tulee kotiin päiväksi tai viikoksi. Eikö sellainen olisi meillekin hyvä?”

“Mukava idea. Mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että olen allerginen koirille”, vastasin.

“Mutta sinähän voisit mennä johonkin muualle siksi aikaa, kun koira olisi meillä”, poika jatkoi.

En edelleenkään aina muista, että tuon ikäinen hallitsee ironian kuin Bull Mentula balettitanssin. Mutisin siis harkitsemattomasti vastaukseksi, että “vaihtaisitko tosiaan iskän viikoksi koiraan?”

Hiljaisuus.

Toivottelimme hyvät yöt ja aloin nuotinvierittämään Lentäjän poikaa, kuten jokainen ilta menneen puolen vuoden aikana.

“...Vielä lentäisin korkeammelle kuin muut – vielä isäänikin paremmin.”

Hiljaisuus.

Yhtäkkiä poika kääntyi, otti kaulasta kiinni ja totesi: “Iskä, en minä vaihtaisi sinua koiraan. En viikoksi. En edes päiväksi!”

Itsehän tätä kerjäsin, mutta silti. Luulen, että tämän isänpäivän merkityksellisin lause tuli käytettyä jo perjantai-iltana.

Niin tai näin, Isäkuukaudet toivottaa jo tässä vaiheessa kaikille lämminhenkistä isänpäivää!

ps. Kuvituskuva. Ei liity tapaukseen, vaikka lapsille tärkeästä eläimestä onkin kysymys.

Kommentit (0)

Seuraa 

Lasten kanssa päivät ovat pitkiä, mutta vuodet lyhyitä. Isäkuukaudet kertoo miksi.

Tämä on isäblogi perhe-elämästä kolmen lapsen kanssa. Täällä kuulostellaan riemunkiljahduksia ja ankeuden parahduksia rivarikämpässä. Kuultavaa riittää, sillä tenavat ovat syntyneet -11, -14 ja -16. Äänekkyyden vastapainoksi perheemme viihtyy keskittymistä vaativan tekemisen parissa sekä ulkona.

Kirjoittaja on univelkainen isä sekä aviomies, jonka luonnehdintaan riittää kolme hashtagia: perhe, liikunta ja kokeilintätäitse.

Isäkuukaudet löytyy myös Facebookista, Instagramissa, Blogit.fi:stä, Bloglovinista ja jossain määrin myös Twitteristä. Olet tervetullut seuraamaan ja ennen kaikkea keskustelemaan!

Blogiarkisto

2018
2017