Kirjoitukset avainsanalla kasvatus

Esikoisemme on ykkösellä.

“Mikä oli parasta päivässä”, olen kysellyt häneltä säännöllisesti syksystä lähtien. Useimmiten olen saanut vastaukseksi, että “välitunnit”. Yhtä usein olen ollut hieman pettynyt vastaukseen. Hiljattain suhtautumiseni kääntyi hetkessä päälaelleen. Nyt ajattelen, että välitunti on paras mahdollinen vastaus!

Kun poika hehkutti välitunteja, saatoin jatkaa toteamalla, että tarkoitin parasta oppitunneista. Että oliko matikka kivaa tai mikä äikässä oli tänään mukavaa…

Peruutuspeilistä hahmotan suhtautumiselleni kolme syytä. Ensinnäkin minulla on perisuomalaiseen tapaan syvällä perimässäni työnteon (yli)arvostus: eihän leppoisa välitunti saa olla parasta koulussa!

Toisaalta poju on kärsinyt jonkinlaisesta motivaation puutteesta. Se on voinut johtua haasteiden vähyydestä tai jostain muusta. Syy on kuitenkin tässä kohtaa merkityksetön. Luultavasti toivoin kysyessäni alitajuisesti, että hän olisi kokenut jonkin oppitunnin niin mielenkiintoiseksi, että nostaisi sen esiin.

Kolmas syy välitunnit-vastauksen väheksymiseen on se, että kyseessä on koululaisvitsien klassikko. Paras tunti koulussa – välitunti! Aivan kuin toinen yhtä patinoitunut: kolme kivaa asiaa koulussa – kesä-, heinä- ja elokuu.

“Välitunnit”, vastasi poju siis sitkeästi tiedusteluihini. Silloin tällöin vastaussuoran rikkoi ruokatunti tai jokin erikoisjuttu. Kuten se, kun ekaluokkalainen pääsi laulamaan aamunavaukseen.

Päivänä muutamana esikoinen ja keskimmäinen olivat juurtuneet sohvaan tablettiensa kanssa, kun navigoin kuopusta päiväunien höyhensaarille. Luotsitehtävien päätyttyä nappasin luurini ja änkesin isompien lasten kanssa samaan läjään. Selasin nettiä ja päädyin lukemaan rankasti koulukiusatusta lapsesta.

Luin ja nieleskelin. Jutun loputtua tuuppasin nokialaisen sohvatyynyn alle ja ammuin pojun suuntaan varsin tutun kysymyksen: “Mikäs oli parasta koulussa?”

“Välitunnit!”

“Miksi?”

“Silloin saa tehdä kavereiden kanssa kaikkea kivaa vapaasti, eikä kuunnella vain ohjeita tai tehdä tehtäviä!”

Silloin se täyskäännös mielessäni tapahtui. Sekunnissa. Siinä hetkessä tajusin, että “välitunnit” tarkoittaa myös sitä, että lasta ei kiusata koulussa. Ei ainakaan kovin paljon. Sitä huojentavampaa tunnetta ei ole.

Kirjoitin loppukesästä, että ylpeyden ja haikeuden rinnalla isän kolmas suuri tunne koulunalkuun liittyen on huoli. Huoli kaverisuhteista, huoli kiusaamisesta, huoli koulussa viihtymisestä. Lapsikin pohti kiusaamisasioita heti ensimmäisenä koulupäivänään. Välitunti-vastaus häivyttää varsin tehokkaasti huolta liittyen kiusaamiseen.

Lapsella on ollut kaverisuhteissa kuluvan kouluvuoden aikana opeteltavaa. Eikä se oppimäärä todellakaan ole vielä täynnä. Liekö koskaan. Mutta jos poju nostaa kerrasta toiseen välitunnit laitoksen parhaaksi jutuksi, ei kaveritilannekaan voi olla kovin huonossa jamassa.

Oivallukseni jälkeen ajattelen (ainakin toistaiseksi), että kyllä lapsi varsinaiset oppiaineet hanskaa. Motivaation luomiseen ja oppimisessa tukemiseen löytyy tarvittaessa jopa isyyden työkalupakista välineitä. Jos välitunnin alkavat maistua kitkeriltä, ollaan paljon vaikeampien kysymysten edessä.

Lisää luettavaa Isäkuukausista:

Viisi vuotta ymmärsin lastani

Mokasin lasten tabletin kanssa - käytin omaa Google-tunnustani

Lapsi menee ekalle - mitä minun isänä piitää opetella kesän aikana

Pränkki tuli taloon - isää tympäisee

 

Isäkuukausien Facebook ja Instagram - tervetuloa seuraamaan, miksi päivät ovat lasten kanssa pitkiä, mutta vuodet lyhyitä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vuosi 2014. Automatkoille tarvitaan rauhoittavia joko aikuisille tai lapselle. Ostamme esikoiselle tabletin. Syötän Android-laitteeseen oman Google-tunnukseni, lataan pari peliä ja tallennan muistikortille nipun lastenohjelmia sekä perheen valokuvia.

Automatkat rauhoittuvat. Esikoinen oppii nopeasti tabletin käytön niin hyvin, että yrittää kotona vaihtaa TV-kanavaa pyyhkäisemällä ruutua isoelkeisesti laidasta toiseen. Kaikki on hyvin.

Vuosi 2019. Esikoinen on ehtinyt seitsemän vuoden ikään. Ja saanut pari pikkusiskoa. Kaikki kolme istuvat sohvalla. Vanhin pelaa mainiota Hill Climb Racingia. Yhtäkkiä sohvalta kantautuu korviini äänimaailma, joka ei voi kuulua kuin jollekin taistelupelille.

Singahdan sohvalle ketterästi kuin virtahepo ja totean, että yhdessäkin pelaamamme Hill Climb Racingin välimainos mainostaa K12-peliä. Grafiikka ei ole julmaa, eikä mainoksen sisältö muutenkaan. Mutta minä herään – olen mokannut.

Virhe on jo tämän postauksen neljännessä lauseessa. Käytin tabletin määrittelyyn omaa Google-tunnustani. Hieman katkerasti muistan vielä, kuinka perustelin asiaa itselleni: tabletti pidetään offline-tilassa, jolloin mainoksia ei tule, ostoksia ei voi tehdä, eikä työpöydällä vaanivaa Youtubea vahingossakaan voi käyttää...

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by Isäkuukaudet-blogi (@isakuukaudet) on

Kuten tiedämme, aika rientää. Jossain vaiheessa hellyin lataamaan tabiin Lasten areenan. Samalla päättyi tabletin offline-elämä.

Verkossa uidessaan tablettiin toki piippaavat minun sähköpostini ja sillä voi käyttää esimerkiksi Play-kauppaa. Nämä olivat kuitenkin varjopuolia, jotka eivät aiheuttaneet välitöntä tabletin uudelleenasennustarvetta. Asia pysyi pitkään to-dolla, mutta taistelupelin mainos nosti uudelleenasennuksen tehtävälistan piikkipaikalle.

Homma ei kuitenkaan ole yksinkertainen. Tabletista katoavat sinne ostetut pelit ja pelien tallennukset.

Kun esitin asian ensimmäisen kerran esikoiselle, hän purskahti itkuun: “Olen rakentanut Mine-maailmaa eskarista saakka. Ei sitä voi poistaa!”

Ymmärrän lapseni hädän. Sovimme, että mietitään vaihtoehtoja.

Päädyimme loppujen lopuksi ostamaan kolmannen tabletin. Ja jättämään alkuperäisen “ongelmalaitteen” joksikin aikaa vielä minun tunnukselleni.

Uusi tabi on lapsen omalla tunnuksella. Hommasin siihen pari tärkeintä peliä. Muiden osalta sovimme, että katsotaan kuinka iso ikävä sisältöjä oikeasti tulee, jos niitä ei uudesta tabletista löydy. Varsinainen ongelmatapaus pääsee siis uudelleenasennukseen vasta muutaman viikon päästä.

Kolmannen tabletin hommaaminen olisi ollut muutoinkin vain ajan kysymys, sillä aikuiset ovat jälleen kaivanneet automatkoille rauhoittavia. Tai edes kuulosuojaimia.

Ps. Tuntuu, että lapsen omalla tunnuksella (ja todellisella syntymäajalla) käyttöönotettuun tablettiin tulee huomattavasti vähämmän mainoksia kuin aikuisen tunnuksella käytettävälle tabille. Ja Google Family linkillä on kätevä valvoa asennuksia ja ostoksia - aivan kuten kerroin, kun lapsi sai oman puhelimensa.

Saattaisit olla kiinnostunut myös näistä Isäkuukausien digi-pohdinnoista:

Kiukkuaako lapsi tablettipelin jälkeen? Kuusivuotias neuvoi välttämään tilanteen sopimalla jatkon etukäteen

Ruutuaika - miksi se on niin vaikeaa?

Kommentit (8)

Vierailija
1/8 | 

Huhhei, me opittiin myös kantapään kautta, mieheni sähköpostilla oltiin kirjauduttu tablettiin.
3-vuotias selaili tabletilla Google Kuvat -sovelluksella kuvia ulkomaanreissustamme. Yhtäkkiä puhelimeeni kilahti sähköposti, että mieheni on jakanut kanssani kuvan Google kuvissa. Se oli minun ja ystäväni mutakylpybikinikuva. Nappasin tabletin lapseltani ja näin kauhukseni pitkän listan yhteystietoja, joille tämä kuva oli jaettu! Miehen vanhemmille, kavereille, entisille opiskelutovereille... Ja onneksi minullekin. Poistimme kuvan äkkiä sovelluksesta mutta esikatselukuva taisi silti näkyä kaikille sähköpostissa. Olin kauhean kiusaantunut tapauksesta 🙈😬 Pitäisi olla koko ajan vieressä katsomassa, parilla hipaisulla voi saada vaikka mitä aikaan!

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Huhhei, todellakin! Voin vain kuvitella tunnekirjon ja sen äkkiä nyt -fiiliksen tuossa tilanteessa. Kiitos, kun jaoit kokemuksen!

Ja tuo on kyllä niin totta - pari hipaisua riittää vaikka ja mihin! Aikaa menee vain pari sekuntia.

Hanna / kommammaa
2/8 | 

Meille ei vielä ole käynyt oikein mitään, mutta sitä odottelen kovasti! Nyt kun esikoinen sai vajaa vuosi sitten puhelimen, teimme hänelle oman Googletilin ja seuraamme käyttöä FamilyLinkin kautta. Youtubessa on paljon huonoa, mutta myös hyvää matskua ja kun emme valehdelleet lapsen ikää, niin hänhän ei pääse youtubeen ollenkaan (tosin selaimen kautta käytettynä, sen kai voi kiertää). Toisinaan se harmittaa, ettei Youtube ole nyt ollenkaan käytössä.

Se mikä taas aiheuttaa ongelman on, että meidän telkkarissa on Youtube ja sitä pääsee kyllä katsomaan ja me vanhemmat ei kuitenkaan olla aina vahtimassa mitä sieltä näytetään, esim. silloin kun poika on yksin kotona. 

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016
3/8 | 

"Meille ei vielä ole käynyt oikein mitään, mutta sitä odottelen kovasti!"

Sopiva asenne :) Tosin, onhan teillä aika fiksusti asia hoidossa, että voitte joutua odottamaan pitkäänkin.

Youtube on kyllä erittäin ristiriitainen juttu. Siinä on ihan älyttömästi hyvää, mutta sitten on niin pahaa skeidaa, että ikävä kyllä se painaa ainakin meillä huomattavasti enemmän vaakakupissa. Ja lisäksi Youtuben ongelma on sen arvaamattomuus - ihan kivan Pipsa possun jälkeen voi arpoutua näytettäväksi ei yhtään kiva väännös Pipsa possusta... 

Mutta Youtubesta puheenollen: huomasitko, että Youtube kids aukesi eilen tai toissapäivänä Suomessa? Sen pitäisi korjata paljon palvelun ongelmista! En ole vielä ehtinyt tutustumaan, mutta todolla on. On siellä tosin aika paljon muutakin...

Hanna / kommammaa

 :D:D Se on hyvä asennoitua jo tässä vaiheessa odottavasti - ei sitten ehkä pääse niin pahasti yllättämään ;) Youtube Kids otetiin joo käyttöön nyt. Myönnän, en ole juurikaan käynyt läpi sisältöä tai selannut sitä muutenkaan, mutta lapsi ainakin on tyytyväinen kun voi katsoa juurikin Pipsa-possua ja näyttää TiTi-Nallea siskolleen :)

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Kiitos, että palasit kommentoimaan uusia käänteitä!

Ei kai sitä YT-kidsin sisältöä pitäisi joutua käymään kovin tarkasti läpi. Muuten koko palvelulta putoaa pohja pois. Tai ainakin Lasten areenan mahtavuus on siinä, että voi luottaa, että sieltä tulee VAIN lapsille sopivaa. Tietysti pitää olla hereillä, jos lapsi kokee jonkin pelottavana/uhkaavana/tms, mutta lähtökohtaisesti ruutuun ei lävähdä "aikuisten asioita".

Mukava kuulla, että Kidsistä teillä tuollaiset kokemukset. Ehkäpä se meilläkin pitää asentaa tässä joku päivä. Todolla on tosin edelleen tunkua (ylläri!).

pelaava äiti
4/8 | 

pst. sen minemaailman voi viedä muistikortille, pilveen tms. ja avata toisella laitteella - sitä ei tarvitse menettää.

Meillä myös lapsilla omat tilit ja googlelta mine yms. ostetut lisätty koko perheenkirjastoon jolloin välttyy uudelta ostolta joka laitteeseen...

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Loistavaa! Lasteni puolesta iso hali sinulle. Omasta puolestani jättimäinen hali sinulle. Todella tervetullut tieto!

Tuo yhdellä ostoksella useampaan laitteeseen saaminen on meilläkin käytössä. Oli aikanaan positiivinen havainto, että asia toimii noin!

Paljonko lapsi näplää kännykkäänsä? Mitä hän sillä tekee? Miten varmistaa, ettei lapsi asenna sopimatonta tai kalliiksi tulevaa puhelimeensa? Voisiko puhelimen avulla seurata, missä lapsi kulkee?

Tuollaiset kysymykset velloivat mielessäni, kun esikoinen sai kännykän. Helpotuksekseni huomasin, että samat mietteet ovat edistäneet muidenkin vanhempien harmaantumista niin paljon, että Google on kehittänyt ilmaisen Google Family link -sovelluksen.

Family link asennetaan lapsen Android-laitteeseen ja vanhemman Android- tai iOS-kapulaan. Sen jälkeen vanhemman laitteesta voi rajoittaa varsin monipuolisesti lapsen laitteen käyttöä. Aikuisen sovellus näyttää myös tietoja lapsen puhelimen käytöstä. Lisäksi vanhemman laitteesta voi seurata lapsen (laitteen) sijaintia. Hukkaan joutuneeseen puhelimeen voi pakottaa “sireeniäänen” päälle ja hätätilanteessa tyhjentää koko lapsen kapistuksen.

Helppo asennus

Asensin Family linkin samalla, kun värkkäsin lapsen puhelimen käyttövalmiiksi. Sovellus neuvoi, kuinka lapselle tehdään Google-tunnus ja kuinka laitteet yhdistetään toisiinsa. Aikaa kului puolisen tuntia, sormi ei ajautunut suuhun kertaakaan.

Isoimmat ongelmat Family linkin asennuksessa olivat henkisiä. Piti hyväksyä, että Google alkaa kerätä paljon tietoa lapsestakin. Ja sitten piti keksiä lapselle sähköpostiosoite. Koska emailia käytetään joissain palveluissa muille käyttäjille näkyvänä käyttäjätunnuksena, en halunnut lapselle etunimi.sukunimi-muotoista osoitetta.

Digirakkautta eli rajoja lapsen puhelimen käyttöön

Google Family linkissä pidän eniten monipuolisista sisältörajoituksista. Vanhempi voi päättää sovellus sovellukselta, onko se lapsen käytettävissä vai ei. Kuulun esimerkiksi siihen porukkaan, jonka mielestä Youtube ei kuulu koulutietään aloittavan sovelluspalettiin. Yksi pyyhkäisy puhelimessani piilottaa koko Tuubin lapseltani. Arvostan.

Myös sen voi rajoittaa, minkä PEGI-luokituksen mukaista sisältöä muksulle näytetään Play-kaupassa . Toisin sanottuna lapseni puhelimella Play-kauppaa selattaessa Grannyä tai Grand Theft Autoa ei ole olemassakaan.

Lisäksi Play-kaupan saa toimimaan niin, että aina kun lapsi yrittää asentaa jotain, aikuisen pitää antaa hommalle hyväksyntänsä. Joko etänä tai lapsen puhelimesta.

Myös esimerkiksi Google-hakuihin ja selaimen käyttöön voi asettaa nihilismiä.

Lapsen kännykän käyttämiselle voisi asettaa päivittäisen aikarajoituksen. Samoin voisi estää laitteen käyttämisen “nukkumisaikana”. Rajoitusten henkselit venyvät toki sen verran, että lapsi saa aina yhteyden vanhempiinsa.

Lapsen sijainnin seuraaminen toimii

Esikoisemme käveli hiljattain ensimmäistä kertaa koulusta yksin kotiin. Valehtelisin, jos väittäisin seuranneeni suoritusta huolettomana. Mutta siinä en valehtele, kun sanon seuranneeni suoritusta. Family linkistä näkee lapsen laitteen sijainnin.

Ensimmäisenä päivänä päivitin näkymän keskimäärin kahden minuutin välein. Pari viikkoa myöhemmin vilkaisin kartalla hitaasti kotia kohti siirtyvää täppää enää suunnilleen kymmenen minuutin välein.

Etukäteen pelkäsin, että sijaintia päivittävä sovellus haukkoisi lapsen laitteen akkua kuin nälkäinen labradorinnoutaja raksuja. Pelkoni näyttää olleen turha.

Tilastoja keskusteluiden tueksi

Johtamisoppien kuluneen viisauden mukaan sellaista asiaa ei voi johtaa, mitä ei voi mitata. Lapsenkin kanssa lienee helpompi puhua ruudun käyttötottumuksista, jos vanhemman ja natiaisen toisistaan eroavien näkemysten sijaan käytössä on dataa.

Ja sitä dataa Family link tarjoaa. Yhdellä vilkaisulla selviää kauanko lapsi on käyttänyt mitäkin sovellusta tänään, eilen, viikossa ja kuukaudessa.

Family link ei ole vanhempi

Kokemustemme mukaan Family linkin avulla yhteisten pelisääntöjen luominen ja niistä kiinni pitäminen on varsin helppoa. Ainakin ekaluokkalaisen kanssa.

Family link ei kuitenkaan korvaa keskusteluita puhelimen käyttämisen etiketistä tai netin vaaroista. Se ei korvaa yhdessä saman ruudun ääressä vietettyä aikaa. Edelleenkin ilmaisen PEGI3-pelin “hinta” saattaa olla kenttien välissä näytettävä K18-pelin mainos.

Mielestäni on myös oikein ja kohtuullista kertoa sovelluksen suomista mahdollisuuksista myös lapselle.

 

Isäkuukausien Facebook ja Instagram, ehdottomasti PEGI3. Tervetuloa!

Kommentit (4)

RaitisAna
1/4 | 

Toi mainoshomma on muuten syvältä! En oo itse jaksanut vielä selvittää, mutta eikö tosiaan ole tapaa säätää pelien mainosten ikärajaa?

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Onhan se. Ja sama pätee myös Youtubeen. Siinä palvelussa on tosin monta muutakin ongelmaa. Käsittääkseni Google yrittää näyttää jollakin tapaa käyttäjälle soveltuvia mainoksia, mutta homma toimii vähän miten sattuu. Siinä on ihan hyvä syy maksaa muutama euro pelistä/sovelluksesta.

Faija2017
Liittynyt24.7.2018
2/4 | 

Kiitos tästä vinkistä, varmasti otetaan käyttöön sitten kun tulee aiheelliseksi :) Varmaan tulee sama tapahtumaan itelläkin nappula lähtee ensimmäistä kertaa omille kävelymatkoille :)

80-luvun loppu. Kuvaputkitöllö on viritetty mainosrahoitteiselle kanavalle. Mainoksessa hieman pelottavalta näyttävä mies istuu särmästi järjestetyn kirjahyllyn edessä, selailee kirjaa ja toteaa karhealla äänellä: “Lukeminen kannattaa aina!”

Kulttuuripersoona Jörn Donner siinä mainosti kirjakauppaa tai jotain kirjakerhoa. Rauhallinen ja vaikuttava mainos. Niin vaikuttava, että nostin sitaatin blogipostauksen otsikkoon vielä noin kolmekymmentä vuotta myöhemmin.

Donner oli toki oikeassa. Viimeksi toissa päivänä Yle julkaisi sen puolesta puhuvan tutkimuksen tuloksia.

Jos ihan tarkkoja ollaan, tutkimuksessa puhuttiin kodin laajan kirjavalikoiman puolesta. Ylen artikkelissa yksi lause sai vereni pysähtymään: “Kirjoja suosivassa kodissa kasvaneella on peruskoulun yläastetta aloittaessaan samantasoinen lukutaito kuin sellaisella yliopistosta valmistuvalla, jonka kotona kirjoja on ollut vain vähän.”

Huh, huh!

Myös sanavaraston laajuudesta puhutaan usein. Esimerkiksi näin: “Omalla ajallaan lukeva 17-vuotias hallitsee 50000–70000 sanaa; nuori, joka ei lue, vain runsaat 15 000.

Lukutaito, luetunymmärtäminen ja sanavarasto ovat platinanarvoisia asioita. Lasten kanssa lukemisessa on kuitenkin seikkoja, joista harvemmin kuulee ja joita haluaisin koti-isänä nostaa esiin.

  1. Yhteiseen lukuhetkeen käpertyminen tarjoaa myös läheisyyttä.
  2. Jos/kun tenavat pyörivät kämpässä toisiaan härnäten kuin pallot lottokoneessa, on kaksi ylivoimaista keinoa rauhoittaa heidät: viedä seurue metsään tai lukea heidän kanssaan.
  3. Lapsille lukemalla omakin yleissivistys kasvaa kuin huomaamatta. Tunnustan, että en ole tiennyt ennen tätä viikkoa Romeosta ja Juliasta muuta kuin kirjoittajan ja teeman. Lapsille kuvakirjan luettuani osaan jo referoida teoksen! Sama pätee kansalliseepokseemme: en kuuna päivänä jaksaisi lukea Kalevalaa, mutta Mauri Kunnaksen versioon taivun.
  4. Lukemalla voi käsitellä vaikeita asioita. Vauvojen alkuperä on huomattavasti helpompi selvittää Onnikujan kaverusten avulla kuin ilman. Kirjoista löytyy hyvää ja ennen kaikkea lapsen tasoista pohjaa myös vaikkapa kuolemasta, avioerosta tai pimeän pelosta puhumiseen.
  5. Uskon (ainakin haluan uskoa), että lukemalla kasvaa myös lasten mediakriittisyys, kun he huomaavat kuinka monenlaisia tekstejä on olemassa.
  6. Yhteinen reissu kirjastoon on aina yksi arjen kohokohdista!

Facebookin ja Instagramin kautta pääsee kurkkimaan kotiimme ja toteamaan, että kirjametrejä ei hyllyssä juurikaan ole. Kirjastoa sen sijaan palvomme.

Kommentit (4)

Katta /Arki(paska)ruokaa
1/4 | 

Allekirjoitan tutkimuksen täysin! Juuri omat kuutos- ja seiskaluokkalaiset ovat sohvalle käpertyneinä lukemassa. Lähellä. Heidän sanavarasto on todella laaja moniin heidän kavereihin nähden. Kaikki ei aina valitettavasti ymmärrä kaikkia lasteni käyttämiä sanoja. -Katta /Arki(paska)ruokaa

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016
2/4 | 

Tällaista en pienempien lasten vanhempana osannut edes ajatella, että se sanavarastojen laajuus näkyy nonkin konkreettisesti! Kiitos!

akihoo
3/4 | 

Pidän lukemista todella tärkeänä ja olenkin yrittänyt lukea lapsilleni niin paljon kuin mahdollista. Suomen kirjastojärjestelmä on aivan loistava, lukuharrastus on tehty todella helpoksi. Kirjastokorttiakin onkin kulutettu lasten kanssa reilusti. Olisin todella onnellinen, jos saisin lukuinnostuksen tarttumaan heihin. 

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Jaamme ajatukset! Niin lukemisen tärkeydestä kuin kirjastojärjestelmän mahtavuudestakin. Lukeminen on tässä maassa varmasti yksi demokraattisimmista harrastuksista, onneksi.

Seuraa 

Lasten kanssa päivät ovat pitkiä, mutta vuodet lyhyitä. Isäkuukaudet kertoo koti-isän näkökulmasta miksi.

Tämä on isäblogi perhe-elämästä kolmen lapsen kanssa. Täällä kuulostellaan riemunkiljahduksia ja ankeuden parahduksia rivarikämpässä. Kuultavaa riittää, sillä tenavat ovat syntyneet -11, -14 ja -16. Äänekkyyden vastapainoksi perheemme viihtyy keskittymistä vaativan tekemisen parissa sekä ulkona.

Kirjoittaja on univelkainen isä sekä aviomies, jonka luonnehdintaan riittää kolme hashtagia: perhe, liikunta ja kokeilintätäitse.

Isäkuukaudet löytyy myös Facebookista, Instagramissa ja Blogit.fi:stä. Olet tervetullut seuraamaan ja ennen kaikkea keskustelemaan!

Blogiarkisto

2018
2017

Instagram