Kirjoitukset avainsanalla kasvatus

Paljonko lapsi näplää kännykkäänsä? Mitä hän sillä tekee? Miten varmistaa, ettei lapsi asenna sopimatonta tai kalliiksi tulevaa puhelimeensa? Voisiko puhelimen avulla seurata, missä lapsi kulkee?

Tuollaiset kysymykset velloivat mielessäni, kun esikoinen sai kännykän. Helpotuksekseni huomasin, että samat mietteet ovat edistäneet muidenkin vanhempien harmaantumista niin paljon, että Google on kehittänyt ilmaisen Google Family link -sovelluksen.

Family link asennetaan lapsen Android-laitteeseen ja vanhemman Android- tai iOS-kapulaan. Sen jälkeen vanhemman laitteesta voi rajoittaa varsin monipuolisesti lapsen laitteen käyttöä. Aikuisen sovellus näyttää myös tietoja lapsen puhelimen käytöstä. Lisäksi vanhemman laitteesta voi seurata lapsen (laitteen) sijaintia. Hukkaan joutuneeseen puhelimeen voi pakottaa “sireeniäänen” päälle ja hätätilanteessa tyhjentää koko lapsen kapistuksen.

Helppo asennus

Asensin Family linkin samalla, kun värkkäsin lapsen puhelimen käyttövalmiiksi. Sovellus neuvoi, kuinka lapselle tehdään Google-tunnus ja kuinka laitteet yhdistetään toisiinsa. Aikaa kului puolisen tuntia, sormi ei ajautunut suuhun kertaakaan.

Isoimmat ongelmat Family linkin asennuksessa olivat henkisiä. Piti hyväksyä, että Google alkaa kerätä paljon tietoa lapsestakin. Ja sitten piti keksiä lapselle sähköpostiosoite. Koska emailia käytetään joissain palveluissa muille käyttäjille näkyvänä käyttäjätunnuksena, en halunnut lapselle etunimi.sukunimi-muotoista osoitetta.

Digirakkautta eli rajoja lapsen puhelimen käyttöön

Google Family linkissä pidän eniten monipuolisista sisältörajoituksista. Vanhempi voi päättää sovellus sovellukselta, onko se lapsen käytettävissä vai ei. Kuulun esimerkiksi siihen porukkaan, jonka mielestä Youtube ei kuulu koulutietään aloittavan sovelluspalettiin. Yksi pyyhkäisy puhelimessani piilottaa koko Tuubin lapseltani. Arvostan.

Myös sen voi rajoittaa, minkä PEGI-luokituksen mukaista sisältöä muksulle näytetään Play-kaupassa . Toisin sanottuna lapseni puhelimella Play-kauppaa selattaessa Grannyä tai Grand Theft Autoa ei ole olemassakaan.

Lisäksi Play-kaupan saa toimimaan niin, että aina kun lapsi yrittää asentaa jotain, aikuisen pitää antaa hommalle hyväksyntänsä. Joko etänä tai lapsen puhelimesta.

Myös esimerkiksi Google-hakuihin ja selaimen käyttöön voi asettaa nihilismiä.

Lapsen kännykän käyttämiselle voisi asettaa päivittäisen aikarajoituksen. Samoin voisi estää laitteen käyttämisen “nukkumisaikana”. Rajoitusten henkselit venyvät toki sen verran, että lapsi saa aina yhteyden vanhempiinsa.

Lapsen sijainnin seuraaminen toimii

Esikoisemme käveli hiljattain ensimmäistä kertaa koulusta yksin kotiin. Valehtelisin, jos väittäisin seuranneeni suoritusta huolettomana. Mutta siinä en valehtele, kun sanon seuranneeni suoritusta. Family linkistä näkee lapsen laitteen sijainnin.

Ensimmäisenä päivänä päivitin näkymän keskimäärin kahden minuutin välein. Pari viikkoa myöhemmin vilkaisin kartalla hitaasti kotia kohti siirtyvää täppää enää suunnilleen kymmenen minuutin välein.

Etukäteen pelkäsin, että sijaintia päivittävä sovellus haukkoisi lapsen laitteen akkua kuin nälkäinen labradorinnoutaja raksuja. Pelkoni näyttää olleen turha.

Tilastoja keskusteluiden tueksi

Johtamisoppien kuluneen viisauden mukaan sellaista asiaa ei voi johtaa, mitä ei voi mitata. Lapsenkin kanssa lienee helpompi puhua ruudun käyttötottumuksista, jos vanhemman ja natiaisen toisistaan eroavien näkemysten sijaan käytössä on dataa.

Ja sitä dataa Family link tarjoaa. Yhdellä vilkaisulla selviää kauanko lapsi on käyttänyt mitäkin sovellusta tänään, eilen, viikossa ja kuukaudessa.

Family link ei ole vanhempi

Kokemustemme mukaan Family linkin avulla yhteisten pelisääntöjen luominen ja niistä kiinni pitäminen on varsin helppoa. Ainakin ekaluokkalaisen kanssa.

Family link ei kuitenkaan korvaa keskusteluita puhelimen käyttämisen etiketistä tai netin vaaroista. Se ei korvaa yhdessä saman ruudun ääressä vietettyä aikaa. Edelleenkin ilmaisen PEGI3-pelin “hinta” saattaa olla kenttien välissä näytettävä K18-pelin mainos.

Mielestäni on myös oikein ja kohtuullista kertoa sovelluksen suomista mahdollisuuksista myös lapselle.

 

Isäkuukausien Facebook ja Instagram, ehdottomasti PEGI3. Tervetuloa!

Kommentit (4)

RaitisAna

Toi mainoshomma on muuten syvältä! En oo itse jaksanut vielä selvittää, mutta eikö tosiaan ole tapaa säätää pelien mainosten ikärajaa?

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Onhan se. Ja sama pätee myös Youtubeen. Siinä palvelussa on tosin monta muutakin ongelmaa. Käsittääkseni Google yrittää näyttää jollakin tapaa käyttäjälle soveltuvia mainoksia, mutta homma toimii vähän miten sattuu. Siinä on ihan hyvä syy maksaa muutama euro pelistä/sovelluksesta.

Faija2017
Liittynyt24.7.2018

Kiitos tästä vinkistä, varmasti otetaan käyttöön sitten kun tulee aiheelliseksi :) Varmaan tulee sama tapahtumaan itelläkin nappula lähtee ensimmäistä kertaa omille kävelymatkoille :)

80-luvun loppu. Kuvaputkitöllö on viritetty mainosrahoitteiselle kanavalle. Mainoksessa hieman pelottavalta näyttävä mies istuu särmästi järjestetyn kirjahyllyn edessä, selailee kirjaa ja toteaa karhealla äänellä: “Lukeminen kannattaa aina!”

Kulttuuripersoona Jörn Donner siinä mainosti kirjakauppaa tai jotain kirjakerhoa. Rauhallinen ja vaikuttava mainos. Niin vaikuttava, että nostin sitaatin blogipostauksen otsikkoon vielä noin kolmekymmentä vuotta myöhemmin.

Donner oli toki oikeassa. Viimeksi toissa päivänä Yle julkaisi sen puolesta puhuvan tutkimuksen tuloksia.

Jos ihan tarkkoja ollaan, tutkimuksessa puhuttiin kodin laajan kirjavalikoiman puolesta. Ylen artikkelissa yksi lause sai vereni pysähtymään: “Kirjoja suosivassa kodissa kasvaneella on peruskoulun yläastetta aloittaessaan samantasoinen lukutaito kuin sellaisella yliopistosta valmistuvalla, jonka kotona kirjoja on ollut vain vähän.”

Huh, huh!

Myös sanavaraston laajuudesta puhutaan usein. Esimerkiksi näin: “Omalla ajallaan lukeva 17-vuotias hallitsee 50000–70000 sanaa; nuori, joka ei lue, vain runsaat 15 000.

Lukutaito, luetunymmärtäminen ja sanavarasto ovat platinanarvoisia asioita. Lasten kanssa lukemisessa on kuitenkin seikkoja, joista harvemmin kuulee ja joita haluaisin koti-isänä nostaa esiin.

  1. Yhteiseen lukuhetkeen käpertyminen tarjoaa myös läheisyyttä.
  2. Jos/kun tenavat pyörivät kämpässä toisiaan härnäten kuin pallot lottokoneessa, on kaksi ylivoimaista keinoa rauhoittaa heidät: viedä seurue metsään tai lukea heidän kanssaan.
  3. Lapsille lukemalla omakin yleissivistys kasvaa kuin huomaamatta. Tunnustan, että en ole tiennyt ennen tätä viikkoa Romeosta ja Juliasta muuta kuin kirjoittajan ja teeman. Lapsille kuvakirjan luettuani osaan jo referoida teoksen! Sama pätee kansalliseepokseemme: en kuuna päivänä jaksaisi lukea Kalevalaa, mutta Mauri Kunnaksen versioon taivun.
  4. Lukemalla voi käsitellä vaikeita asioita. Vauvojen alkuperä on huomattavasti helpompi selvittää Onnikujan kaverusten avulla kuin ilman. Kirjoista löytyy hyvää ja ennen kaikkea lapsen tasoista pohjaa myös vaikkapa kuolemasta, avioerosta tai pimeän pelosta puhumiseen.
  5. Uskon (ainakin haluan uskoa), että lukemalla kasvaa myös lasten mediakriittisyys, kun he huomaavat kuinka monenlaisia tekstejä on olemassa.
  6. Yhteinen reissu kirjastoon on aina yksi arjen kohokohdista!

Facebookin ja Instagramin kautta pääsee kurkkimaan kotiimme ja toteamaan, että kirjametrejä ei hyllyssä juurikaan ole. Kirjastoa sen sijaan palvomme.

Kommentit (4)

Katta /Arki(paska)ruokaa

Allekirjoitan tutkimuksen täysin! Juuri omat kuutos- ja seiskaluokkalaiset ovat sohvalle käpertyneinä lukemassa. Lähellä. Heidän sanavarasto on todella laaja moniin heidän kavereihin nähden. Kaikki ei aina valitettavasti ymmärrä kaikkia lasteni käyttämiä sanoja. -Katta /Arki(paska)ruokaa

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Tällaista en pienempien lasten vanhempana osannut edes ajatella, että se sanavarastojen laajuus näkyy nonkin konkreettisesti! Kiitos!

akihoo

Pidän lukemista todella tärkeänä ja olenkin yrittänyt lukea lapsilleni niin paljon kuin mahdollista. Suomen kirjastojärjestelmä on aivan loistava, lukuharrastus on tehty todella helpoksi. Kirjastokorttiakin onkin kulutettu lasten kanssa reilusti. Olisin todella onnellinen, jos saisin lukuinnostuksen tarttumaan heihin. 

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Jaamme ajatukset! Niin lukemisen tärkeydestä kuin kirjastojärjestelmän mahtavuudestakin. Lukeminen on tässä maassa varmasti yksi demokraattisimmista harrastuksista, onneksi.

Pelasimme tunnin jalkapalloa auringossa. Kaikkien kasvoilla välkkyi hiki, mutta vielä enemmän ilo. Lapset hyödynsivät jälkiruuaksi varhaisten esi-isiensä geeniperintöä pihan kiipeilytelineissä. Tunnelma oli niin sunnuntai kuin tunnelma voi olla.

Lähdimme kotiin päin. Ehdimme vain sata metriä, kun ekaluokkalainen joutui pysähtymään edellä pyöräilevän pikkusiskonsa takia. Mitään sanomatta hän irrotti otteensa ohjaustangosta ja nosti irvistäen keskisormen molemmista käsistä kohti siskon selkää.

WTF on kulunut ilmaus, mutta juuri siltä minusta tuntui eleen nähtyäni. Epätodelliselta. Jotenkin pettyneeltäkin.

Lapseni ensimmäinen kansainvälinen käsimerkki. Mihin raukea kiireettömyys ja yhteisen liikunnan pintaan pulpauttama me-henki katosi? Miten yhtäkkiä näytät siskollesi keskisormea lapsen kasvosi irveeseen venyttäen? Mitä ihmettä?

Hillitsin itseni kohtuullisesti. Yritin selittää, että keskisormen näyttäminen ei kuulu hyviin tapoihin.

Käänsimme jälleen kompassin kotiin. Hetken aikaa mielessä räksyttivät ne kaikkein epäolennaisimmat kysymykset: “Mistä poju on tuon oppinut? Keneltä? Missä tilanteessa?”

Onneksi seurana olivat vaimon ja lasten lisäksi esikoisen kummi avokkinsa kanssa. Ei ehtinyt liikaa pyöritellä täysin turhia kysymyksiä.

Kotiovella se tapahtui uudelleen

Muutaman sekuntin yritin pohtia, mikä olisi sopiva seuraamus keskisormen heiluttelusta. Lähinnä tuli mieleen, että joku isompi vetäisee pientä isottelijaa tauluun.

Taannuin siis uhkauksiin: “Keskisormen näyttäminen on niin huono tapa, että jokaisesta näkemästäni kerrasta tulee tabletiton päivä.”

Ilta meni kuitenkin mukavasti ja ehdin unohtaa koko keskisormen. Ennen aikuisten nukkumaanmenoa vaimo räjäytti pankin: “Kuulitko mitä juniori hoki minulle kylppärissä?”

En ollut kuullut. Onneksi. Raamatusta tutun paholaisen nimeä oli toistellut ja odottanut reaktiota. Vaimon itsehillintä oli riittänyt ja reaktio jäänyt sopivan laimeaksi.

Että kiitos vain elämä. Ja koulu. Ja elämänkoulu. Leuka rintaan ja kohti uusia kitkettäviä tapoja.

Ps. Isäkuukausien Facebookissa ja Instagramissa ei kiroilla. Sinne uskaltaa surffata vaikka lasten kanssa.

 

Kuva: www.pixabay.com

Kommentit (0)

Mitä kummius on? Mitä kummilta odotetaan? Miten olla kummi, kun kummilapsi asuu kuudensadan kilometrin päässä?

Olemme vaimon kanssa pommittaneet toisiamme viime aikoina kummiuteen liittyvillä kysymyksillä. Pääsimme nimittäin viidettä kertaa tuohon luottamustehtävään. Erona muihin kummilapsiimme on se, että hän asuu kaukana. Suunnilleen seitsemänsadankuudenkymmenenyhden joko ollaan perillä -kysymyksen päässä.

Seurakunnallisesta vinkkelistä katsoen kummius on kai aika selvä homma. Kummi toimii kastetilaisuudessa todistajana, huolehtii lapsen kristillisestä kasvatuksesta yhdessä vanhempien kanssa ja rukoilee lapsen puolesta.

Noiden kolmen tehtävän lisäksi mainitaan asia, joka on tällaisen tapakristityn mielestä se kaikkein tärkein: kummi on lapsen aikuinen ystävä.

Kummin ja kummilapsen välisen suhteen rakentamiseen tarvitaan oikeastaan vain yksi rakennustarvike: yhteinen aika. Niin se on pitkälti kaikissa ihmissuhteissa. Aikuinen ystävä ei voi olla, jos ei pysty viettämään lapsen kanssa yhteisiä tuokioita.

Nyt ollaan mielestäni kummiuden kovassa ytimessä. Post-karppauksellisessa yhteiskunnassa konmari on yrittänyt vastata ihmisten tee-näin-ollaksesi-hyvä-ihminen -vaatimukseen. Silti useimmissa ihmisasumuksissa tavaraa on enemmän kuin tarpeeksi.

Parasta mitä nykyään toiselle ihmiselle voi antaa, onkin oma aikansa.

Tämä pätee erityisen hyvin kummiuteen. Liian usein kummius muotoutuu lahja-automaatiksi. Synttärit, joulu, synttärit, joulu, synttärit -rytmin rikkovat vain muutamat erikoishetket kuten koulutielle siunaaminen. Rehellisesti täytyy sanoa, että tunnistan edellisistä lauseista oman toimintani hyvin. Inhottavan hyvin.

Kummiudessakaan välimatka ei ole este, vaan hidaste

Alun kysymysten lisäksi yksi pohtimamme teema on ollut, että miksi meidät haluttiin kummeiksi. Olemme toki kummilapsen vanhempien kanssa erittäin hyviä tuttuja pitkältä aikaväliltä. Suomi-neidon eri kolkissa asuminen tarkoittaa kuitenkin, että tapaamme tuttavaperheen jota kuinkin yhtä usein kuin juhannuksen.

Emme tosin tapaa tällä hetkellä ketään usein. 6v, 4v ja 1v takaavat sen, että vapaa-ajan vietto-ongelmia ei ole. Ei nimittäin ole vapaa-aikaa.

Oman ajan antamisen näkökulmasta yhtälö on hankala. Koen, että kummiksi pyytäminen tällaisessa tilanteessa on osittain osoitus siitä, että halutaan olla jatkossakin tekemisissä. Ja osoitus yhteisten arvojen jakamisesta.

Pikkulapsiaika on useimmissa perheissä kuitenkin lyhyehkö aika. Sen jälkeen liikkuminen ja ihmisten tapaaminen on jälleen helpompaa. Silloin on ensimmäinen ja viimeinen mahdollisuus yrittää muuntautumista lahja-automaatista aikuiseksi ystäväksi.

Toistaiseksi täytyy kuitenkin tyytyä siihen, että näemme uusinta kummilastamme luultavasti kerran vuodessa. Olen yrittänyt tatuoida aivoihini, että näille reissuille täytyy varata aikaa kummilapsen kanssa touhuilemiseen. Se ei ole itsestäänselvyys. Kun näkee vanhoja tuttuja piiiitkästä aikaa, on tarinoitavaa aina enemmän kuin tunteja.

Isäkuukausien Facebook ja Instagram - ovet ovat avoinna, tervetuloa!

Kommentit (4)

ShittySarianna
Liittynyt9.1.2018

Oon tismalleen samaa mieltä! Aika on paras lahja. Tämän ilmoitimme lapsemme kummeille "valinta"-tilanteessa. Sanoimme, ettämateriaalisia lahjoja ei tarvita lainkaan, vaan yhdessä vietetty aika on enemmän kuin tarpeeksi. Hyvä postaus, jälleen!

Faija2017
Liittynyt24.7.2018

Meillä pitkän etäisyyden takia lähetetään lahjoja kummilapselle, ja sitten videochätissä jutellaan välillä, sillä aikaa ei ole tällä hetkellä reissata niin paljon. Mutta sitten kun nähdään niin silloin tietenkin on se paras aika olla vain pienen pojan kaveri! 

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Videopuhelut ovat kyllä hyvä idea! Kiitos vinkistä! Harmillisen rajallinen resurssi tuo aika tosiaan tällä hetkellä on.

Seuraa 

Lasten kanssa päivät ovat pitkiä, mutta vuodet lyhyitä. Isäkuukaudet kertoo koti-isän näkökulmasta miksi.

Tämä on isäblogi perhe-elämästä kolmen lapsen kanssa. Täällä kuulostellaan riemunkiljahduksia ja ankeuden parahduksia rivarikämpässä. Kuultavaa riittää, sillä tenavat ovat syntyneet -11, -14 ja -16. Äänekkyyden vastapainoksi perheemme viihtyy keskittymistä vaativan tekemisen parissa sekä ulkona.

Kirjoittaja on univelkainen isä sekä aviomies, jonka luonnehdintaan riittää kolme hashtagia: perhe, liikunta ja kokeilintätäitse.

Isäkuukaudet löytyy myös Facebookista, Instagramissa ja Blogit.fi:stä. Olet tervetullut seuraamaan ja ennen kaikkea keskustelemaan!

Blogiarkisto

2018
2017

Instagram