Kirjoitukset avainsanalla isyys

Rintaperillisistäni kaksi kolmesta alkaa ymmärtää rahan päälle. Sama kaksikko osaa käyttää kotitöistä keskusteltaessa sujuvasti sellaisia lauseita kuin “Ei nyt!”, “Miksi aina minä?”, “Ei ole minun vuoroni!”

Jos nämä havainnot niputtaisi, olisiko yritysmaailman termejä käyttäen synergiaetuja saatavilla? Pitäisikö kohottaa arkipuhteiden kiinnostavuutta maksamalla niistä?

Ajatus on kiinnostava siksikin, että jokainen lapsen suorittama kotihomma on pois aikuisilta. Teoriassa. Aika monessa puuhassa on toistaiseksi tehokkaampaa tehdä itse kuin paikata muksun jälkiä.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 

Astianpesukoneen tyhjäämisessä saa olla ihan tosissaan, kun apuna on tehokas yksivuotias.

A post shared by Isäkuukaudet-blogi (@isakuukaudet) on

Lapsi oppii, ettei raha kasva puissa. Samalla karttuu käsitys työn ja palkkion suhteesta. Rahan arvon ymmärtäminen parantuu. Näin kotitöistä maksamista perustellaan. Joku argumentoi niinkin, että koulussa ja harrastuksissa on lapselle tarpeeksi kuormaa.

Nihkeämmin suhtautuvat muistuttavat, että ei aikuinenkaan saa kotitöistä palkkaa. Ja varoittavat, että jatkuva rahalla palkitseminen voi johtaa vaikeuksiin. Sellaisiin, joissa lapsi vaatii kaikista askareistaan vanhemman kukkaron nyörien hölläämistä.

“Perhe on osakeyhtiö, jossa jokainen tekee osuutensa”, muistan äitini perusteleen lapsuudessani, kun kotityöt eivät maistuneet minulle. Muistan lauseen hyvin. Ilmeisesti maistumattomuutta oli havaittavissa usein. Omena ei siis ole lasteni kommenteissa pudonnut kovin kauaksi puusta. Tässäkään asiassa. Jännä.

Kolmenkymmenen vuoden takainen perhehistoria toistaa itseään toisinkin - meidänkään kodissamme ei makseta kotitöistä. Tärkein perustelu on se, että askareet ovat osa arkea ja lasten on syytä se oppia. Eivät kotityöt herkkuja ole vanhemmistakaan. Silti ne on tehtävä.

Palkitsemisen sijaan yritämme (usein toki epäonnistuen) pitää kotihommiin liittyvän ilmapiirin positiivisena. Lasten kanssa jopa leikinomaisena. Astianpesuvedellä saa lotrata ja tavaroiden järjestelyn voi tehdä leikkimällä trukkia. Ja ennen kaikkea, että kotihommatkin tehdään yhdessä.

En osaa olla huolissani, että kotityöt kuormittaisivat lapsia liikaa. Jos tavaroiden kotipesiin palauttelu, APK:n tyhjentäminen ja satunnainen pölyjen pyyhintä käy liian raskaaksi, on syytä tarkastella sitä muuta kuormitusta ensiksi.

Toistaiseksi vanhempien kukkarot pysyvät siis kotitöihin liittyen kiinni, vaikka eskarilaisen europalkitseminen olikin menestys.

Lisää Isäkuukaudet-luettavaa rahaan liittyen:

* Kuusi syytä, miksi puolisoiden yhteinen tili ei ole hyvä idea

* Kulutamme vettä lähes puolet keskimääräistä vähemmän - rahassa erotus on viikoloppuloman luokkaa

* Kuinka puhua lapsille uhkapeleistä ja havainnollistaa riski ymmärrettävästi

* Kuusi syytä miksi jokaisella kotona lapsia hoitavalla pitäisi olla yhteinen tili puolisonsa kanssa

* Irtisanoimme lasten terveysvakuutukset - säästö 700 euroa

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Esikoisemme on ykkösellä.

“Mikä oli parasta päivässä”, olen kysellyt häneltä säännöllisesti syksystä lähtien. Useimmiten olen saanut vastaukseksi, että “välitunnit”. Yhtä usein olen ollut hieman pettynyt vastaukseen. Hiljattain suhtautumiseni kääntyi hetkessä päälaelleen. Nyt ajattelen, että välitunti on paras mahdollinen vastaus!

Kun poika hehkutti välitunteja, saatoin jatkaa toteamalla, että tarkoitin parasta oppitunneista. Että oliko matikka kivaa tai mikä äikässä oli tänään mukavaa…

Peruutuspeilistä hahmotan suhtautumiselleni kolme syytä. Ensinnäkin minulla on perisuomalaiseen tapaan syvällä perimässäni työnteon (yli)arvostus: eihän leppoisa välitunti saa olla parasta koulussa!

Toisaalta poju on kärsinyt jonkinlaisesta motivaation puutteesta. Se on voinut johtua haasteiden vähyydestä tai jostain muusta. Syy on kuitenkin tässä kohtaa merkityksetön. Luultavasti toivoin kysyessäni alitajuisesti, että hän olisi kokenut jonkin oppitunnin niin mielenkiintoiseksi, että nostaisi sen esiin.

Kolmas syy välitunnit-vastauksen väheksymiseen on se, että kyseessä on koululaisvitsien klassikko. Paras tunti koulussa – välitunti! Aivan kuin toinen yhtä patinoitunut: kolme kivaa asiaa koulussa – kesä-, heinä- ja elokuu.

“Välitunnit”, vastasi poju siis sitkeästi tiedusteluihini. Silloin tällöin vastaussuoran rikkoi ruokatunti tai jokin erikoisjuttu. Kuten se, kun ekaluokkalainen pääsi laulamaan aamunavaukseen.

Päivänä muutamana esikoinen ja keskimmäinen olivat juurtuneet sohvaan tablettiensa kanssa, kun navigoin kuopusta päiväunien höyhensaarille. Luotsitehtävien päätyttyä nappasin luurini ja änkesin isompien lasten kanssa samaan läjään. Selasin nettiä ja päädyin lukemaan rankasti koulukiusatusta lapsesta.

Luin ja nieleskelin. Jutun loputtua tuuppasin nokialaisen sohvatyynyn alle ja ammuin pojun suuntaan varsin tutun kysymyksen: “Mikäs oli parasta koulussa?”

“Välitunnit!”

“Miksi?”

“Silloin saa tehdä kavereiden kanssa kaikkea kivaa vapaasti, eikä kuunnella vain ohjeita tai tehdä tehtäviä!”

Silloin se täyskäännös mielessäni tapahtui. Sekunnissa. Siinä hetkessä tajusin, että “välitunnit” tarkoittaa myös sitä, että lasta ei kiusata koulussa. Ei ainakaan kovin paljon. Sitä huojentavampaa tunnetta ei ole.

Kirjoitin loppukesästä, että ylpeyden ja haikeuden rinnalla isän kolmas suuri tunne koulunalkuun liittyen on huoli. Huoli kaverisuhteista, huoli kiusaamisesta, huoli koulussa viihtymisestä. Lapsikin pohti kiusaamisasioita heti ensimmäisenä koulupäivänään. Välitunti-vastaus häivyttää varsin tehokkaasti huolta liittyen kiusaamiseen.

Lapsella on ollut kaverisuhteissa kuluvan kouluvuoden aikana opeteltavaa. Eikä se oppimäärä todellakaan ole vielä täynnä. Liekö koskaan. Mutta jos poju nostaa kerrasta toiseen välitunnit laitoksen parhaaksi jutuksi, ei kaveritilannekaan voi olla kovin huonossa jamassa.

Oivallukseni jälkeen ajattelen (ainakin toistaiseksi), että kyllä lapsi varsinaiset oppiaineet hanskaa. Motivaation luomiseen ja oppimisessa tukemiseen löytyy tarvittaessa jopa isyyden työkalupakista välineitä. Jos välitunnin alkavat maistua kitkeriltä, ollaan paljon vaikeampien kysymysten edessä.

Lisää luettavaa Isäkuukausista:

Viisi vuotta ymmärsin lastani

Mokasin lasten tabletin kanssa - käytin omaa Google-tunnustani

Lapsi menee ekalle - mitä minun isänä piitää opetella kesän aikana

Pränkki tuli taloon - isää tympäisee

 

Isäkuukausien Facebook ja Instagram - tervetuloa seuraamaan, miksi päivät ovat lasten kanssa pitkiä, mutta vuodet lyhyitä.

Kommentit (0)

Vuosi 2014. Automatkoille tarvitaan rauhoittavia joko aikuisille tai lapselle. Ostamme esikoiselle tabletin. Syötän Android-laitteeseen oman Google-tunnukseni, lataan pari peliä ja tallennan muistikortille nipun lastenohjelmia sekä perheen valokuvia.

Automatkat rauhoittuvat. Esikoinen oppii nopeasti tabletin käytön niin hyvin, että yrittää kotona vaihtaa TV-kanavaa pyyhkäisemällä ruutua isoelkeisesti laidasta toiseen. Kaikki on hyvin.

Vuosi 2019. Esikoinen on ehtinyt seitsemän vuoden ikään. Ja saanut pari pikkusiskoa. Kaikki kolme istuvat sohvalla. Vanhin pelaa mainiota Hill Climb Racingia. Yhtäkkiä sohvalta kantautuu korviini äänimaailma, joka ei voi kuulua kuin jollekin taistelupelille.

Singahdan sohvalle ketterästi kuin virtahepo ja totean, että yhdessäkin pelaamamme Hill Climb Racingin välimainos mainostaa K12-peliä. Grafiikka ei ole julmaa, eikä mainoksen sisältö muutenkaan. Mutta minä herään – olen mokannut.

Virhe on jo tämän postauksen neljännessä lauseessa. Käytin tabletin määrittelyyn omaa Google-tunnustani. Hieman katkerasti muistan vielä, kuinka perustelin asiaa itselleni: tabletti pidetään offline-tilassa, jolloin mainoksia ei tule, ostoksia ei voi tehdä, eikä työpöydällä vaanivaa Youtubea vahingossakaan voi käyttää...

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by Isäkuukaudet-blogi (@isakuukaudet) on

Kuten tiedämme, aika rientää. Jossain vaiheessa hellyin lataamaan tabiin Lasten areenan. Samalla päättyi tabletin offline-elämä.

Verkossa uidessaan tablettiin toki piippaavat minun sähköpostini ja sillä voi käyttää esimerkiksi Play-kauppaa. Nämä olivat kuitenkin varjopuolia, jotka eivät aiheuttaneet välitöntä tabletin uudelleenasennustarvetta. Asia pysyi pitkään to-dolla, mutta taistelupelin mainos nosti uudelleenasennuksen tehtävälistan piikkipaikalle.

Homma ei kuitenkaan ole yksinkertainen. Tabletista katoavat sinne ostetut pelit ja pelien tallennukset.

Kun esitin asian ensimmäisen kerran esikoiselle, hän purskahti itkuun: “Olen rakentanut Mine-maailmaa eskarista saakka. Ei sitä voi poistaa!”

Ymmärrän lapseni hädän. Sovimme, että mietitään vaihtoehtoja.

Päädyimme loppujen lopuksi ostamaan kolmannen tabletin. Ja jättämään alkuperäisen “ongelmalaitteen” joksikin aikaa vielä minun tunnukselleni.

Uusi tabi on lapsen omalla tunnuksella. Hommasin siihen pari tärkeintä peliä. Muiden osalta sovimme, että katsotaan kuinka iso ikävä sisältöjä oikeasti tulee, jos niitä ei uudesta tabletista löydy. Varsinainen ongelmatapaus pääsee siis uudelleenasennukseen vasta muutaman viikon päästä.

Kolmannen tabletin hommaaminen olisi ollut muutoinkin vain ajan kysymys, sillä aikuiset ovat jälleen kaivanneet automatkoille rauhoittavia. Tai edes kuulosuojaimia.

Ps. Tuntuu, että lapsen omalla tunnuksella (ja todellisella syntymäajalla) käyttöönotettuun tablettiin tulee huomattavasti vähämmän mainoksia kuin aikuisen tunnuksella käytettävälle tabille. Ja Google Family linkillä on kätevä valvoa asennuksia ja ostoksia - aivan kuten kerroin, kun lapsi sai oman puhelimensa.

Saattaisit olla kiinnostunut myös näistä Isäkuukausien digi-pohdinnoista:

Kiukkuaako lapsi tablettipelin jälkeen? Kuusivuotias neuvoi välttämään tilanteen sopimalla jatkon etukäteen

Ruutuaika - miksi se on niin vaikeaa?

Kommentit (8)

Vierailija
1/8 | 

Huhhei, me opittiin myös kantapään kautta, mieheni sähköpostilla oltiin kirjauduttu tablettiin.
3-vuotias selaili tabletilla Google Kuvat -sovelluksella kuvia ulkomaanreissustamme. Yhtäkkiä puhelimeeni kilahti sähköposti, että mieheni on jakanut kanssani kuvan Google kuvissa. Se oli minun ja ystäväni mutakylpybikinikuva. Nappasin tabletin lapseltani ja näin kauhukseni pitkän listan yhteystietoja, joille tämä kuva oli jaettu! Miehen vanhemmille, kavereille, entisille opiskelutovereille... Ja onneksi minullekin. Poistimme kuvan äkkiä sovelluksesta mutta esikatselukuva taisi silti näkyä kaikille sähköpostissa. Olin kauhean kiusaantunut tapauksesta 🙈😬 Pitäisi olla koko ajan vieressä katsomassa, parilla hipaisulla voi saada vaikka mitä aikaan!

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Huhhei, todellakin! Voin vain kuvitella tunnekirjon ja sen äkkiä nyt -fiiliksen tuossa tilanteessa. Kiitos, kun jaoit kokemuksen!

Ja tuo on kyllä niin totta - pari hipaisua riittää vaikka ja mihin! Aikaa menee vain pari sekuntia.

Hanna / kommammaa
2/8 | 

Meille ei vielä ole käynyt oikein mitään, mutta sitä odottelen kovasti! Nyt kun esikoinen sai vajaa vuosi sitten puhelimen, teimme hänelle oman Googletilin ja seuraamme käyttöä FamilyLinkin kautta. Youtubessa on paljon huonoa, mutta myös hyvää matskua ja kun emme valehdelleet lapsen ikää, niin hänhän ei pääse youtubeen ollenkaan (tosin selaimen kautta käytettynä, sen kai voi kiertää). Toisinaan se harmittaa, ettei Youtube ole nyt ollenkaan käytössä.

Se mikä taas aiheuttaa ongelman on, että meidän telkkarissa on Youtube ja sitä pääsee kyllä katsomaan ja me vanhemmat ei kuitenkaan olla aina vahtimassa mitä sieltä näytetään, esim. silloin kun poika on yksin kotona. 

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016
3/8 | 

"Meille ei vielä ole käynyt oikein mitään, mutta sitä odottelen kovasti!"

Sopiva asenne :) Tosin, onhan teillä aika fiksusti asia hoidossa, että voitte joutua odottamaan pitkäänkin.

Youtube on kyllä erittäin ristiriitainen juttu. Siinä on ihan älyttömästi hyvää, mutta sitten on niin pahaa skeidaa, että ikävä kyllä se painaa ainakin meillä huomattavasti enemmän vaakakupissa. Ja lisäksi Youtuben ongelma on sen arvaamattomuus - ihan kivan Pipsa possun jälkeen voi arpoutua näytettäväksi ei yhtään kiva väännös Pipsa possusta... 

Mutta Youtubesta puheenollen: huomasitko, että Youtube kids aukesi eilen tai toissapäivänä Suomessa? Sen pitäisi korjata paljon palvelun ongelmista! En ole vielä ehtinyt tutustumaan, mutta todolla on. On siellä tosin aika paljon muutakin...

Hanna / kommammaa

 :D:D Se on hyvä asennoitua jo tässä vaiheessa odottavasti - ei sitten ehkä pääse niin pahasti yllättämään ;) Youtube Kids otetiin joo käyttöön nyt. Myönnän, en ole juurikaan käynyt läpi sisältöä tai selannut sitä muutenkaan, mutta lapsi ainakin on tyytyväinen kun voi katsoa juurikin Pipsa-possua ja näyttää TiTi-Nallea siskolleen :)

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Kiitos, että palasit kommentoimaan uusia käänteitä!

Ei kai sitä YT-kidsin sisältöä pitäisi joutua käymään kovin tarkasti läpi. Muuten koko palvelulta putoaa pohja pois. Tai ainakin Lasten areenan mahtavuus on siinä, että voi luottaa, että sieltä tulee VAIN lapsille sopivaa. Tietysti pitää olla hereillä, jos lapsi kokee jonkin pelottavana/uhkaavana/tms, mutta lähtökohtaisesti ruutuun ei lävähdä "aikuisten asioita".

Mukava kuulla, että Kidsistä teillä tuollaiset kokemukset. Ehkäpä se meilläkin pitää asentaa tässä joku päivä. Todolla on tosin edelleen tunkua (ylläri!).

pelaava äiti
4/8 | 

pst. sen minemaailman voi viedä muistikortille, pilveen tms. ja avata toisella laitteella - sitä ei tarvitse menettää.

Meillä myös lapsilla omat tilit ja googlelta mine yms. ostetut lisätty koko perheenkirjastoon jolloin välttyy uudelta ostolta joka laitteeseen...

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Loistavaa! Lasteni puolesta iso hali sinulle. Omasta puolestani jättimäinen hali sinulle. Todella tervetullut tieto!

Tuo yhdellä ostoksella useampaan laitteeseen saaminen on meilläkin käytössä. Oli aikanaan positiivinen havainto, että asia toimii noin!

Ekaluokkalainen on huudellut minut hereille useampanakin yönä, koska hänen huoneessaan on tuntunut olevan creeppereitä tai teleporttaajia. Pelon poispuhumisessa keskellä yötä on auttanut verraten paljon, että olen tiennyt, mitä creepperit ja teleporttaajat ovat!

Ne ovat vihollisia mainiossa Minecraft-pelissä. Tunnen oliot, koska olen pelannut kyseistä peliä lapsen kanssa. Ja lukenut hänelle peliin liittyviä kirjoja.

En ymmärrä nykyään läheskään kaikkia ekaluokkalaisen käyttämiä sanoja. Pelitermit on onneksi suhteellisen helppo ottaa haltuun pelaamalla itsekin. Niiden tunteminen auttaa myös koululaisen ja tämän kavereiden välisten keskusteluiden hahmottamisessa. Ainakin tällä hetkellä leijonan osa kaveriporukan jutuista kun tuntuu koskevan pelejä.

Vain osallistumalla ymmärtää

Paras syy lasten kanssa pelaamiseen onkin, että se on ainoa tapa ymmärtää maailmoja, joissa lapset viettävät vapaa-aikaansa.

Samalla voi miettiä, onko ympäristö lapselle sopiva. Oikein valistunut vanhempi tutkii pelin tietysti etukäteen. Minun kellossani tunnit eivät ole tähän riittäneet, vaan olemme vaimon kanssa luottaneet ikärajoihin ja pelihetkissä läsnäolemiseen.

Aina peli itsessään ei ole se, minkä sisällöstä vedän palkokasvin nenääni. Lapsen pelaamista jonkin aikaa seuraamalla tai mukana pelaamalla näkee varsin nopeasti myös sen, miten peli tyrkyttää mainoksia, pelin sisäisiä ostoksia tai kolmansien osapuolten ohjelmien latauksia.

Monissa mobiilipeleissä mainoksista pääsee eroon ostamalla pelin maksullisen version. Ikävä kyllä ei aina.

Kun ekaluokkalainen sai ensimmäisen puhelimensa, linjasimme vaimon kanssa, että se ei ole peliväline. Pidimme asiasta kiinni jouluun saakka. Silloin katsoimme, että poika on tarpeeksi kypsä pääasiassa ulkona pelattavaan Pokemon Go:hon ryhtyäkseen. Niinpä joulupukki vastasi lapsen kuukausia kärttämään aiheeseen lahjakortilla:

Asensin Pokemon Go:n hieman vastentahtoisesti itsellenikin. Kannatti kyllä. Opin muutamassa päivässä pelistä sen, mitä tarvitsen asiasta lapsen kanssa jutellakseni.

Lisäksi opin muutakin.

Pokemon Go:ssa pelaamiseen tarvitaan pelin omia palloja. Ne ovat kuin kertakäyttöisiä haaveja: kun peliin ilmestyy Pokemon, sen voi yrittää napata itselleen heittämällä olentoa pallolla. Pallot loppuvat usein kesken. Lisää voi hankkia jossain määrin vaivalloisesti pelistä itsestään tai ostamalla oikealla rahalla.

Pelailin “Poksua” eräänä iltana yksikseni heti joulun jälkeen. Yhtäkkiä eteeni tuli paras siihen mennessä näkemäni Pokemon, mutta minulla ei ollut palloja. Olisi ollut melko houkuttavaa ostaa parilla täppäyksellä lisää palloja ihan oikeaa rahaa käyttäen.

Olin varsin mielissäni, kun pystyin selittämään tilanteen etukäteen lapselle: ei pidä ihmetellä, pettyä tai suuttua, jos hyvä Pokemon tulee esiin, kun palloja on vähän tai ei ollenkaan. Se taitaa kuulua peliin ja ennen kaikkea sen ansaintalogiikkaan.

Vaikkei pelien syvään päähän hyppäisikään, vanhemman kannattaa uida pelialtaassa ainakin käsipohjaa. Edellä kuvattu pelien toiminnan ymmärrys on arvokasta myös silloin, kun lapsi kohtaa ongelman ja ehkä jopa turhautuu siihen. Ei voi auttaa, jos ei ymmärrä ongelmaa.

Peli vanhemman puhelimessa mahdollistaa pelaamisen myös puhelimettomalle pikkusisarukselle

Pokemon Go on avannut silmiäni myös toiselle asialle: nelivuotiaalla ei ole vielä omaa kännykkää, mutta pelaamme hänen kanssaan yhdessä puhelimellani. Näin pienempikin ymmärtää pelistä paljon. Tai paremminkin tarpeeksi.

Tarpeeksi siitä näkökulmasta, että neljävee voi jutella pelistä isoveljensä kanssa. Ja kuten peleillä näyttää olevan tapana, myös Pokemon Go on tullut isoksi osaksi lasten leikkejä. On vallan mukava seurata, kuinka vanhempi lapsi esittää olohuoneen matolla Pokemonia ja pikkusisko yrittää saada hänet kiinni Hama-helmistä askarrellulla Pokemon-pallolla.

Lue myös:

Google family link - lapsen puhelimen paras kaveri, ainakin vanhemman mielestä

Kiukkuaako lapsi tablettipelin jälkeen? Kuusivuotias neuvoi välttämään tilanteen sopimalla jatkon etukäteen

Ruutuaika - miksi se on niin vaikeaa?

Kommentit (0)

Seuraa 

Lasten kanssa päivät ovat pitkiä, mutta vuodet lyhyitä. Isäkuukaudet kertoo koti-isän näkökulmasta miksi.

Tämä on isäblogi perhe-elämästä kolmen lapsen kanssa. Täällä kuulostellaan riemunkiljahduksia ja ankeuden parahduksia rivarikämpässä. Kuultavaa riittää, sillä tenavat ovat syntyneet -11, -14 ja -16. Äänekkyyden vastapainoksi perheemme viihtyy keskittymistä vaativan tekemisen parissa sekä ulkona.

Kirjoittaja on univelkainen isä sekä aviomies, jonka luonnehdintaan riittää kolme hashtagia: perhe, liikunta ja kokeilintätäitse.

Isäkuukaudet löytyy myös Facebookista, Instagramissa ja Blogit.fi:stä. Olet tervetullut seuraamaan ja ennen kaikkea keskustelemaan!

Blogiarkisto

2018
2017

Instagram