Kirjoitukset avainsanalla leikit

  1. Jotkin yksittäiset 2x4-peruspalikat ovat paljon yli 10000 euron arvoisia. Harvinaisuudet on valmistettu 1980-luvun alussa 14 karaatin kullasta! Kultapalikoita on annettu lahjaksi yli 25 vuotta Legon Saksan tehtaalla työskennelleille sekä sidosryhmille.
  2. 2x2-peruspalikka kestää 350 kilogramman painon ennen kasaan painumista. Näin paljon painaisi 375 000 palikkaa korkea torni. Tornin korkeus olisi 3,5 kilometriä.
  3. Oletko pyöritellyt joskus muutamaa peruspalikkaa kädessäsi miettien, että monellakohan tapaa nämä voi liittää yhteen? Kuusi 2x4-peruspalikkaa voi liittää yhteen yli 900 miljoonalla tavalla.
  4. Lego-palikoita on olemassa yli 3700 erilaista.
  5. Vuonna 2015 Lego valmisti noin 72 miljardia palikkaa.
  6. Lego-palikoiden valmistustoleranssi on 0,004 millimetriä. Vaaditusta tarkkuudesta huolimatta vain 18 palikkaa miljoonasta hylätään valmistuksen jälkeen laatuvirheen takia.
  7. Lego-palikka patentoitiin 1958.
  8. Lego Group on maailman suurin leikkikaluvalmistaja, joka laskee tavoittavansa vuosittain yli 100 miljoonaa lasta.
  9. Lego group ei omista Legolandioita. Firma myi ne talousvaikeuksissaan aikanaan. Tanskan Billundin lisäksi Legoland löytyy Saksasta, Dubaista, Jenkeistä, UK:sta ja Malesiasta.
  10. Lego kertoi 2006 valmistaneensa 4 miljardia nykyisen kaltaista Lego-minifiguuria eli Lego-ukkelia. Ukkeleiden valmistus aloitettiin vain hetki ennen Isäkuukausien isän valmistamisen aloittamista eli 1978.
  11. Lego groupin jotkut työntekijät ovat käyttäneet itsensä mukaisesti kustomoituja Lego-ukkeleita käyntikortteina. Ukkeleiden torson etupintaan on painettu työntekijän nimi ja selkään yhteystiedot.
  12. Lego on kappalemäärällä mitattuna maailman suurin rengasvalmistaja, jonka hihnalta lähtee vuodessa 318 miljoonaa pikkurengasta - 870 000 joka päivä.

Lähteet:

http://lego.wikia.com/wiki/LEGO_Wiki

Tekniikan Maailma 12/2016

https://www.lego.com/en-us/aboutus/news-room/2018/january/lego-brick-60th-anniversary

https://en.wikipedia.org/wiki/Lego_minifigure

https://www.lego.com/en-us/aboutus/news-room/2012/june/guiness-world-record-to-the-lego-group

Lue myös aivan Legolandin naapurissa asuvan Jyllannin suomineidon vinkit Legolandiin, mutta varo - bloggauksen kuvat aiheuttavat matkakuumetta!

ps. Pääkuvassa Lego-ukkeleita lapsuudestani 80-luvulta, alemmassa kuvassa pieni vitsi nykyajan figuureilla. Hieman ovat kasvojen yksityiskohdat vuosikymmenien aikana kehittyneet.

 

Edit 23. kesäkuuta 2018: lisätty 12. kohta.

Kommentit (0)

Kempeleen kunnalla on kolmisenkymmentä leikkipuistoa (kartta)! Olemme purkaneet lasten kanssa energioita lähes niiden kaikkien härveleihin. Ja puramme edelleen - niinpä tämä postaus päivittyy aika ajoin uusilla kokemuksialla ja kuvilla.

Yleiskuvana voi sanoa, että paikkakunnan puistot ovat siistejä, huollettuja ja aitaamattomia. Kaikista löytyy roskakori.

 

Kempeleen leikkipuistojen Top-3 (tsekkaa kuvaukset alta):

Kuunsillanpuisto

Linnalähteen leikkipuisto

Niittypuisto

 

Ja sitten asiaan.

Heimo Kankaan puisto
Sijaitsee puistikon keskellä niin, että varjoa löytyy varmasti jokaisena kellonaikana. Paikan erikoisuutena voisi mainita, että paikalliset kossit näyttävät hyppelevän puiston viereisellä pikkunyppylällä BMX-pyörillä hienon näköisesti. Suljettu toistaiseksi kesän 2018 remontin takia.


Einarintien leikkipuisto
Kauttaaltaan hiekkapohjainen leikkikenttä on niin pieni, että piti oikein tarkistaa, että sitä ei ole rakennettu hiekkalaatikon sisään. Ei, ei ole, sillä alueelta löytyy kiikkujen, liukumäen ja kiipeilytelineen lisäksi hiekkalaatikko.

Eteläpellon puisto
Tämä on jotenkin hyvän mielen puisto. Fiilikseen lienevät syynä avara maisema, pieni tekokumpuilevuus ja koko puiston sijoittaminen hiekkapohjalle. Laitteetkin poikkeavat jonkin verran totutuista olematta kuitenkaan Picassoja Järnefelttien maailmassa.

Ilonpilke
Pieni peruspuisto, jonka kalustuksesta näkee, että energioiden purkupaikka on uusi (valmistunut kesällä 2015). Miniatyyrimäisen liukumäen lisäksi hämähäkkikeinu, pieni jousikeinu, hiekkis ja moderni made in Finland -kiipeilyteline. Niin ja ihmeelliset pompputyynyt, jotka pilkistävät maasta kuin nännit rinnasta. Samassa yhteydessä niin sanottu lähiliikuntapaikka.

Kiiespuisto

Puistoon saapuessa ensivaikutelma on, että tämähän on pieni kuin suurkaupungin omakotitalotontti. Tunne menee ohi, kun huomaa, että puistoon johtavan polun toisellakin puolella on härveleitä. Pienenä sivumausteena staattinen auto -puistoväline, joka ei kuitenkaan ilahduta lapsia kauempaa kuin pyörän venttiilin auki ruuvaamisesta johtuva ilman suhina. Mäkeen rakennettu liukkari on hieno ja harvinaisen turvallinen ratkaisu.

Kokkopuisto
Mukava, metsäinen energianpurkamisalue, jossa on lapsia kovasti miellyttävä iso töyssyliukumäki, joka on rakennettu ovelasti mäkeen. Turvallinen paikka. Autotiet kaukana, eikä kevyttä liikennettäkään käytännössä ole mailla halmeilla. Tilaa on eli Oulun murteella "lääniä piisaa". Vieressä myös lähiliikuntapaikka.

Kotipesä
Puisto, joka nimettiin uudelleen kesällä 2015, kun Kempeleen miestenkin joukkue nousi viimein Superiin? No tuskin, mutta kyllä nimi pesäpallopitäjään sopii (oikeasti nimi juontanee siihen, että samalla kohtaa on aikanaan ollut pesäpallokenttä). Puisto on paikkakunnan ydinkeskustan leikkikenttä. Kalusteet Kompan-jättiläiseltä ja osa ns. kaupunkimallia eli käytännössä kokonaan metallista tehtyjä. Peruspuisto, jossa on helppo piipahtaa, kun hakee passin Ärrältä tai Pirkan Supermarketista. Vieressä toinen pesä, Club Karhunpesä, jossa äänekäs ja vilkas toiminta ajoittuu viikonloppuiltoihin.

Kuovin puisto
Peruspuisto sillä erotuksella, että keskellä on kiipeilypyramidi. Ja vieläpä sellainen pyramidi, johon jo kolme-nelivuotias pystyy kiipeämään. Liukumäen yhteydessä on myös pientä kiipeiltävää ja mukava "laavu" junioreille leikkimistä varten.

Kuunsillanpuisto
Lokakuussa 2016 avattu puisto pomppaa pinnistelemättä Kempeleen puistojen TOP-3:een. Ainakin kolme vermettä, joita on muista kunnan puistoista turha etsiä: vapaasti pyörivä hämähäkkikeinu, aikuisen ja lapsen yhteiseen kiikkumiseen tarkoitettu Tango-keinu sekä vaijeriliukumäen jossain määrin epäonnistunut kilpailija eli torniköysirata. Valaistusta puistosta enemmän omassa blogauksessaan.



Liikennepuisto
Nimensä mukaisesti liikennepuisto, mutta puiston päädyssä on ihan ok leikkikenttä, joka on avoinna silloinkin kun liikennepuiston kaupunki nukkuu. Erikoisuutena pyöreä häkki, jota ei kai ole tarkoitettu junioreiden jonojärjestyksen ratkomispaikaksi, vaan ilmeisesti jalkapallokikkailuun.

Liisankujan puisto
Kempeleen puistoista TOP-3 bubbling under -osastoa. Uusittu 2012-2013. Ja sen huomaa. Uutuuden tuoksu on pois, mutta käytännössä puisto on vasta sisäänajettu. Pirteänä poikkeuksena kamat eivät olekaan Hagsia tai Lappsettia, vaan Puuhaa. Sijaitsee aukealla paikalla, johon aurinko pääsee hyvin paistamaan. Erikoisuutena ihmeellinen neliketjuinen nytkyttelykeinu, jonka perimmäinen tarkoitus lienee vain herättää kummastusta. Tämä on Kempeleen leikkipuistoista lähinnä ostoskeskus Zeppeliniä, matkaa on kuutisensataa metriä.



Linnalammen leikkipuisto
Lähes uutuuttaan hohtava puisto ovelassa paikassa: vieressä on varsin nätti Linnalammen ympäristö. Paikka on suojainen ja rauhallinen. Puisto itsessään edustaa perusleikkikenttien prototyyppiä: jousikeinut, keinut, pieni karuselli ja kiipeilyn sekä liukumäen yhdistävä härveli. Pohja on monista muista puistoista poiketen kuorikatetta.



Linnalähteen leikkipuisto
Puiston erikoisuutena on vinoon asennettu iso pyörivä rengas, jossa voi siis kävellä päällä renkaan pyöriessä. Tässä viihtyy aikuinenkin. Ja varomaton aikuinen taittaa koipensa. Toinen erikoisuus on liukumäen yhteydessä oleva kesäaikaan toimiva "ääniboxi". Kun laatikon päällä hyppii, sielä kuuluu töräyksiä, tuuttauksia, pärähdyksiä, linnunlaulua ja vaikka mitä. Jopa enemmän kuin radion luontoillassa. Läheiseltä mäen nyppylältä löytyy lisäksi isommillekin sopiva kiipeilyverkkopyramidi, jonka nuoriso omii iltaisin.



Lukkarin puustelli
Vuonna 2014 uudistettu tilava puisto, jossa viihtyvät myös perhepäiväryhmät. Vermeitä on moneen makuun ja ne ovat siis uusia. Vieressä sijaitsee lähiliikuntapaikka, jossa aikuinenkin saa veren kiertämään muutenkin kuin tenavia kiipeilytelineessä auttamalla. Ikävä kyllä lähiliikuntapaikka on sen verran syrjässä puistosta, että omien kullannuppujen seuraaminen ei onnistu jumpaten. Kuului aikoinaan tämän blogin Top3:een.



Marjasuontien leikkipuisto
Puistojen makaronijauhelihalaatikkoa - toimivaa perussettiä ilman krumeluureja. Sijaitsee ihan Köykkyrin hiihtokeskuksen vieressä eli muu perhe voi hengailla täälläkin, kun äiti/isä osallistuu vaikkapa Nuts Köykkyri pre-Xmas uphill raceen.

Metsärinteen puisto
Perinteinen ja mukava. Liukumäki on puiston kokoon nähden iso, mutta portaat ovat hieman vaaralliset yksinkertaisine kaiteineen! Lähialueelle nousee uusia komeita taloja kuin kastematoja sateiselle tielle. Jos veikata pitäisi, niin tämä puisto kokee uuden nousun lähivuosina.



Niittypuisto
Pari vuotta sitten uusittu puisto on ehdottomasti yksi Kempeleen parhaista ja paras Nelostien länsipuolella. Modernit, monipuoliset rakennelmat ja siisti yleisilme. Tällainen leikkipuisto voisi olla asuntomessualueella. Varsin suosittu paikka. Merkittävänä extrana vaijeriliukumäki puiston vieressä.

Paiturin leikkipuisto
Jos puisto pitäisi nimetä musiikkiyhtyeen mukaan, niin tämä olisi ehdottomasti Basic Element. Ei sillä, että puisto jammaisi kuin ysäri, mutta täällä on vain peruselementit: kiikut, hiekkis, kiipeilyteline ja liukkari. Aikuisille on pari aikaa nähnyttä "puistokuntoilulaitetta". Parasta antia on se, että viereisellä nurmikolla on kaksi jalkapallomaalia. Menossa remonttiin kesän 2018 aikana!

Pohjanpalon leikkipuisto
Old school -leikkipuisto. Perusvermeet kattavasti. Kaikki kuitenkin kunnossa. Tämä on kuin Nokia 3110. Aikanaan moderni, mutta edelleen toimiva. Nykyään kuitenkin harvinainen, koska tekniikka on mennyt eteenpäin. Puisto on saattohoidossa eli sen vermeitä ei enää korjata, vaan rikkimenneet poistetaan. Syynä hieman etelämmäksi 2016 syksyllä valmistunut Kuunsillanpuisto.



Ransatien leikkipuisto
Jos tämä puisto olisi ihminen, se olisi vastikään juhlinut täysi-ikäisyyttä. Juhliin olisi mahtunut hyvin väkeä, sillä paikka on avara ja härvelit etäällä toisistaan. Vain parin keihäänheiton päässä on toinen ihan ok -tyyppinen puisto eli Kokkopuisto.



Riihitien leikkipuisto
Pieni ja selkeästi vähällä käytöllä oleva puisto. Sijaitsee todella rauhallisesti asutuksen keskellä ja kentälle johtaa vain yksi polku. Kiikut, jousikiikku, hiekkalaatikko ja liukumäki/kiipeilyteline-symbioosi.

Rinnepolun leikkipuisto
Vanhan asutusalueen keskellä vanha, yksinkertainen puisto. Lienee kuitenkin Kempeleen ainoa, jossa voi siirtää nälkää pöydän äärellä syömällä! Miljöö on mukava, eikä kävijöitä jäljistä päätellen ole haitaksi saakka.

Rytitien leikkipuisto
Puisto, josta tulee väkisin mieleen tanssilava! Keskellä on iso tyhjä tila, laitoja kiertää penkkien sijaan vempaimet. Portin läheltä löytyy jopa ajansaatossa ränsistynyt koppi, josta ei kuitenkaan myydä humppalippuja, vaan kyseessä on perhepäivähoitajien taukotupa. Puisto lienee ajalta, jolloin lavatanssit olivat vielä suhteellisen in. Vermeitä on kuitenkin vuosien varrella selkeästi uudistettu.

Röllipuisto
Puisto vuosimallia 2015 ja vieläpä loppuvuodesta rekisteröity. Hieno, avara ja valaistu. Poika kommentoi puiston ykköslaitetta sanoin "jäätävän mahtavaa" - kyseessä vaijeriliukumäki. Vermeet muutenkin pääasiassa pirteän erilaisia kunnan muihin puistoihin verrattuna. Kolkuttelee jatkuvasti TOP-3 -listan ovea.

 

Tämä ei ole liikennemerkkiin törmännyt vanha apulannan keskipakolevitin, vaan Röllipuiston "arvoitus". Oikea vastaus arvoitukseen on "yllätyspallokori": koriin heitetty pallo tulee alas milloin mistäkin putkesta ja juniorit saavat kiirehtiä ottamaan koppia. Kuvan pallo ei liity tapaukseen.
Tämä ei ole liikennemerkkiin törmännyt vanha apulannan keskipakolevitin, vaan Röllipuiston "arvoitus". Oikea vastaus arvoitukseen on "yllätyspallokori": koriin heitetty pallo tulee alas milloin mistäkin putkesta ja juniorit saavat kiirehtiä ottamaan koppia. Kuvan pallo ei liity tapaukseen.

 
Tiilimestarinrinne
Old school -osastoa. Varustukseltaan niukka. Pohja on kauttaaltaan pehmeää hiekkaa ja vieressä olevassa kangasmetsässä risteilee paljon polkuja jotka houkuttelevat lasta juoksemaan/karkaamaan. Puisto on saattohoidossa eli sen vermeitä ei enää korjata, vaan rikkimenneet poistetaan. Syynä hieman pohjoisemmaksi 2016 syksyllä valmistunut Kuunsillanpuisto.

Tuomitien leikkipuisto
Muistan sen riemun, kun saimme 80-luvun lopussa ala-asteen pihalle kiipeilytelineen. Se näytti juuri samalta kuin tämän puiston kiintokalusteet! Ja samaa ikäluokka ne lienevätkin. Lisäksi puiston katalogissa on vain kolme tuotetta: kiikut, liukkari ja hiekkis.

Uutelantien leikkipuisto
Kuin edelleen aktiivisessa käytössä oleva 80-luvulla tehty auto. Saisi jo museokilpiin, mutta kun jatkuvalla hoidolla isommat viat on saatu pidettyä pois, niin miksipä hylätä? Liukumäki, hieman nuupahtanut kiipeilyteline, hiekkis ja kiikut. Selkeästi vähäisellä käytöllä nykyään. Sijainti kiva.



Vesitien leikkipuisto
Uff. Puisto ajalta, jolloin miehet olivat rautaa ja laivat puuta. Miljöö on kuitenkin kivaa havukangasta.

Vihiluodon leikkipuisto
Kävimme täällä talvella ja viihdyimme siihen nähden hyvin. Ei mikään uusi enää, mutta useinhan vauvan yöharsoistakin ne kaikkein kuluneimmat ovat lapselle mieluisimpia. "Kaksitorninen linna", jossa on liukumäki, tasapainohaastetta ja liukutanko. Linnan lisäksi hämmentävä kolmenistuttava jousikeinu. Täällä pistäytyessä voi käydä ihailemassa myös merta, sillä rantaan on vain parisataa metriä. Melkein yhtä lähellä on sydämen kierroslukumittareita valmistavan Polarin päämaja, jonka pihalla on hieno Lasse Virenin 5000 metrin olympiajuoksua kuvaava Eino Romppaisen veistos "The last meter".

Aiheeseen liittyvää:

* Pöllökankaan koulun pihassa Oulussa on Kompanin Icon-sarjan kiipeilyteline, jota kuvailisin elektroniikkapelin ja kiipeilytelineen yhdistelmäksi.

* Oulun puolella Hupisaaret tarjoavat kesällä lapsiperheelle vaikka ja mitä. Myös mainion leikkipuiston.

* Otetaan hiekkalelut mukaan -blogi listaa ja arvioi Oulun puistoja kattavasti.

ps. Isäkuukausien Facebookissa ja Instagramissa Kempeleen puistot vilahtelevat varsinkin sulan maan aikaan tuon tuosta. Tule mukaan!

Muutoshistoria:

28.5.2018 lisätty kuvia Linnalähteeltä, Röllistä ja Linnalammelta. Päivitetty Linnalammen kuvausta.

1.6.2018 lisätty yleiskuva Liisankujan puistosta.

4.6.2018 lisätty kuva Vihiluodon puistosta.

6.6.2018 Lisätty maininta, että Heimo Kankaan puisto on toistaiseksi kiinni remontin takia.

3.8.2018 Lisätty kuva Lukkarinpuustellista.

19.8.2018 Lisätty kuvat Metsärinteeltä ja Uutelantieltä.

Kommentit (4)

isi kempeleestä

Köykkyrin mäen juurella on myös yksi pieni leikkipuisto. Sitäpä ei jostain syystä kartallekaan ole merkitty. Puistossa on samanlainen lähinnä kiipeilyyn ja rimpuiluun tarkoitettu hökötys kuin Liikennepuiston leikkipaikallakin. Lisäaktiviteettina Köykkyrin puistossa tietysti voi mainita viuhuvien frisbeekiekkojen väistelyn. Kiitos tästä listasta, nytpä on muutama uusi puisto missä täytyy ehdottomasti vierailla kun sopiva sauma tulee!

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Niinhän siellä on, mutta ei tosiaan mainita kunnan leikkipuistoluettelossa. Olen ajatellut, että ehkä se on enemmän "lähiliikuntapaikka" kuin leikkikenttä. Ainakin meillä tenavat kyllä tykkäävät siitä, kuten koko Köykkyrin alueesta.

Onpa erinomaisen mukava lukea, että lista tarjosi uusia ideoita käyntikohteiksi.

Mukavaa kesää perheellenne!

Katta /Arki(paska)ruokaa

Kiitos oman kunnan leikkipuistojen esittelystä. Harmillisesti omat ipanat viihtyy enää kavereiden kanssa puistossa, jos edes enää sinne menevät. Minulle nämä puistot ovat tosiaan tuttuja old-school-hengessä. Kokkokankaan puistot ovat lähimmät. Melkein tekis mieli ottaa lainalapsi ja lähteä puistoilemaan!

Meillä riidellään viikottain lasten digilaitteiden käytöstä. Asetelma toistuu samana: tenavat haluaisivat käyttää tablettia, telkkaria tai tietokonetta enemmän kuin aikuisten mielestä on suotavaa.

Liioittelematta voi sanoa, että digirajoista riidellään meillä enemmän kuin muista asioista yhteensä.

Se on turhauttavaa.

Maailman suurimmalla taksifirmalla (Uber) ei ole autoja. Maailman suurimmalla elokuvien levittäjällä (Netflix) ei ole leffateattereita. Lähes kaksi miljardia ihmistä tavoittava media (Facebook) ei tuota itse sisältöä. Maailman suurin majoituspalvelu (AirBnB) ei omista rakennuksia.

Tällaista aikaa elämme.

Digitalisaatio on arjessamme läsnä kiinteästi kuin vaipparoskiksen haju kylppärissä. Ja meillä helkkari vie riidellään siitä, kuinka kauan treffeillä digilaitteen kanssa voi viipyä!

Digikasvatus on toki paljon muutakin kuin ruutuaika

Olemme puhuneet sisällöistä. Miten on aivan eri asia tapittaa puolivaloin passiivisena Rikua ja pentua kuin pelata älynystyröitä hieroskellen Möllejä tai Ekapeliä. Ja sisältöön liittyen on korostettu, että muha-aivoille saa ja pitää tulla juttelemaan, jos kohtaa jotain outoa.

On poristu ikärajoista. On kerrottu, että netissä(kään) kaikki ihmiset eivät ole kilttejä. Ei ole jätetty nappuloita yksin Youtuben kanssa (jos et tiedä, miksi Youtube on pienelle paholaisesta seuraava, niin Viihdevintiöt kertoo). Jopa ergonomiasta on tullut jauhettua.

Totta vie olemme jutelleet turvaistuinikäisten kanssa siitä, että digitouhut eivät saa syrjäyttää liikuntaa, askarteluita, lukemista sun muita kivoja juttuja. Ja muistaneet nostaa keskusteluun toisesta vaakakupista niitä digilaitteiden hyviä puolia. Niitäkin syitä on avattu, miksi aikuiset tuijottavat ruutuja aika usein.

Eikä kyse ole siitäkään, että isä (tai äiti) käyttäytyisi diktaattorin tavoin ja vaatisi lopettamaan tekemisen juuri, kun Minecraft-linna on harjalle pystytettyä lippua vaille valmis tai Pipsa Possu hyppäämässä elämänsä lätäkköön.

Lähes aina sanomme, että katsokaapa joku sopiva lopetuskohta. Silloin tällöin homma toimii. Mutta, yllätys - yllätys, aika usein penskat tapittavat taustavalaistua niin pitkään kuin vanhempi suinkin antaa.

Tässä on ongelmamme ydin - tuntuu, että kaikki edellä mainittu hyvä peittyy sen alle, että lapset haluaisivat ruutua (aina) enemmän kuin aikuisen mielestä on kohtuullista.

Koko digikasvatus tuntuu aivan liian usein taistelulta. Sodalta, jonka ainoa tavoite on selvittää missä raja kulkee ajan kartalla.  

Pelipäivä tai ruutuaika avuksi?

Pelipäivä voisi olla ratkaisu, johon olisi helppo tukeutua arjessa. Silti emme haluaisi siihen lähteä. Samasta syystä kuin ei karkkipäiväänkään. Ongelmien sumppuaminen siiloon ja siilon oven aukaiseminen kerran viikossa ei poista ongelmaa. Pelipäivä ei mielestämme opeta, että pelit (tai herkut) kuuluvat sopivissa määrin arkeen. Pikemminkin päinvastoin.

Olisi myös helppo vääntää munakello soimaan päivittäin ja sopia, että pärinästä TV-kiinni ja tabletit hyllyyn. Mutta kaiken edellä mainitun perusteella se ranneliike tuntuu varsin väärältä.

Ruutuaika on käsitteenä vanhentunut kuin meikäläisen nuoruus.

Mutta siitä huolimatta, jos asiasta puhutaan sen oikealla nimellä, ruutuajasta meillä nahistellaan.

Turhauttaa ja harmittaa.

Tämä on asia, johon kuulisin erittäin mielelläni muiden vanhempien näkemyksiä ja ratkaisumalleja?

ps. Eskarilainen on kekseliäs. Hän kokee, ettei kotona saa pelata tarpeeksi. Niinpä hän selvittää eskaripäivän aikana, kenellä on illalla peliaikaa tai pelipäivä. Ja sinnehän kuusivuotias tietenkin haluaa illalla kylään. On onneksi vielä niin lutuisen rehellinen, että kertoo vanhemmille, miksi haluaa tänään juuri kaverin X luokse.

Seuraatko jo Isäkuukausien Facebookia tai Instagramia?

Kommentit (14)

Koivulan emäntä -blogi
Liittynyt26.3.2018

Hihih, mä oon just joku fossiili, joka on jämähtänyt 80-luvulle. En osaa nähdä (tai en halua) digitalisaatiossa juurikaan mitään hyvää. Onhan se kiva omassa käytössä, mutta ei lasten. Olenko kaksinaismoralisti? Kyllä. Mutta en minäkään lapsena istunut känny kädessä ja hyvin olen kasvanut... tosin ei niitä kännyjä silloin ollutkaan... anyway. Olen tiukkis. Meillä katotaan pikku kakkonen ja sen lisäksi saa katsoa vielä yhden ohjelman johonkin aikaa päivästä. Sadeilmalla saa katsoa ehkä pari elokuvaa. Tablettia ei 3v tarvitse. Eli tiukka oon. Teini on sitten erikseen. Se istuu puhelin kädessä 24/7. Sitä en ole onnistunut juurikaan rajoittaa... mutta onneksi on koira ja se tarvii liikuntaa ja teinit on just sitä varten. 😅

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Kiitos ajatuksia herättävästä kommentista!

Minä istuin lapsena Commodore 64:n edessä ajoittain todella paljon. Se vaikutti paljon. Esimerkiksi niin, että nykyään ohjelmoin työkseni. Ja niin, että näen digitalisaation todella positiivisena asiana. Ja innostavana. Mutta silti minun on todella vaikea hyväksyä sitä, että Late lampaan edesottamuksien tuijottaminen uhkaa ajaa ulkoilun, lautapelin, Lego-leikkien tai vaikkapa lukemisen yli lapsilla.  Kaksinaismoralisimia ehkä tämäkin.

Sormet suuhun
Liittynyt14.3.2018

Meidän pojat on vasta 2,5 v ja 6 kk, ja nyt jo huolettaa tulevaisuuden tappelut ruutuajasta. Sovimme jo ennen esikoisen syntymää mieheni kanssa, että ei anneta lapsille kännykkää tai padia viihdykkeeksi. Ravintolassa istutaan ja jutellaan sitten mukavia koko perhe, eikä tuijoteta ruutua. No, ravintolassa juostaan ympyrää, mutta ei sentään tuijoteta sitä padia :-D Ollaan vähän erikoisia, mutta meidän taapero tutustui vasta tarhassa ekaa kertaa padiin, siitäkin olin vähän ärsyyntynyt kun pitää noin nuorille jo tuputtaa. Kotona taapero ei edes ole pyytänyt padia tai kännykkää, mutta ei me niitä itsekään räplätä lasten edessä. Voi olla, ettei enää kovin kauaa saada esikoista varjeltua digiärsykkeiltä, mutta yritetään niin kauan kuin pystytään. Ihan hyvin sitä ehtii myöhemminkin jumittamaan ruudun edessä :-)

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Kiitos kommentista! Mekin ajattelimme pitää lapset irti digivehkeistä mahdollisimman pitkään. Sitten huomasimme kuinka paljon tabi helpottaa pitkiä automatkoja... Ja sillä tiellä ollaan! Onhan noissa tosi paljon hyvää, mutta siinä vaiheessa kun digistely korvaa liikuntaa, lukemista tai yhteistä aikaa niin aikuisen mielestä alkaa olla aika lopettaa. Siinä olet varmasti oikeasti, että noihin laitteisiin ehtii kyllä tottua myöhemminkin.

Jenni\ilopiikki

Voi, ihana pienten rehellisyys<3 Me annamme toukokuussa lapsille synttäreillä lahjaksi tabletin. Tätä ennen meillä on saanut katsoa päivässä max. yhden DVD:n verran piirrettyjä. Tämä on 40-60 min levystä riippuen. Tämä on ollut selkeä sääntö ja esikoinen on sen aika hyvin niellyt. Tabletin ostimme, sillä meistä on hyvä, että lapset voivat käyttää ruutuaikaa monipuolisemmin. Monet kehittävät pelit eivät ainakaan ole huonompi asia kuin Maisan tai Pipsan tuijottaminen. Tablettiin saa asetettua aikarajan, jonka jälkeen se sammuu automaattisesti. Jos lapselle on jäänyt joku kriittisesti kesken, niin sovimme varmasti, että sen saa vielä hoitaa loppuun. Muuten aikakatkaisu tuntuu selkeältä tavalta sopia aika. Katsotaan, miten menee käytännössä😊

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Lähes varaukseton peukku tabletin antamiselle. Mielestäni kehittävän pelin, piirtämisen tai vaikkapa videopuhelun opetteleminen on aivan eri asia kuin passiivinen piirretyn toljottaminen, kuten kirjoititkin. Ja kyllähän niitä digitaitoja tarvitaan. Ei varmasti ole huono asia alkaa puhua vaikkapa erilaisten sisältöjen eroista jo melko pienenkin kanssa. Mutta vanhemmalta se vaatii kokemuksieni mukaan aikaa ja välillä pitkää pinnaa.

Kiitos kommentista ja hyvää synttäriä muksuille jo etukäteen!

Klarakkk

Meillä vajaa 3 ja vajaa 5 vuotiaat saavat katsoa arkisin pikkukakkosen. Viikonloppuisin aamupiirretyt sekä yleensä katsotaan yhdessä joku perhe-elokuva. Eivät ole löytäneet tablettia tai kännykkää eivätkä sitä osaa pyytää joten helpolla päästään kun eivät mangu :)

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Kiitos kommentistasi!

Meillä mentiin pitkään tuolla samalla mallilla (pl. perhe-elokuva). Jossakin vaiheessa varsinkin vanhinta eli nykyistä eskarilaista, alkoi kiinnostaa enemmän sekä tabletilla värkkääminen että valinnanvapaus katsottavan sisällön suhteen. Ja eihän se ihme ole. Eikä huono. Toisaalta mankuminen liittyy meillä kyllä kaikkiin ruutuihin.

Vierailija

Noh, minä olen kyllä aivan höveli tämän suhteen. Allekirjoitan koko postauksen muuten, mutta meillä ei kauheasti nahistella asiasta. Kaikesta samasta on kyllä keskusteltu(turva-asiat, ikärajat, muutakin tehdään, aikuisten puhelimen käyttö...), mutta kun ilmoitan että nyt loppui pelaaminen tai piirretyt ja jotain muita hommia, saattaa joku kolmesta hetken narista, mutta en oikein reagoi siihen.
Jos joku (kolme vuotias)jolla saattaa satunnaisesti (aina) olla vähän( paljon) tahtoikäkiukkua (-raivoa), aloittaa kiukkuilun,kerron että saa suututtaa mutta asia ei muutu mihinkään. Nyt se dinojuna loppui ja sillä selvä. Aina ovat keksineet muutakin tekemistä.

Mutta takaisin alkuun. Olen siis höveli ruutujen suhteen ja meillä saa pelata/kuunnella äänisatuja/katsella piirrettyjä usein. En halua mitään kalenteriin merkittyjä peliaikoja. 6-&7-vuotiaiden leikkiä myös syventää erilaiset pelien ja elokuvien tapahtumat, tänään mm.keskusteliin iltapalalla pitkään Zane(?)-ninjan kokemasta ulkopuolisuuden tunteesta, joka kohta 6-vuotiaaseen oli todella kolahtanut. "Epävarmakin voi löytää oman sisäisen potentiaalinsa". Sanoi hän. En tiedä olisinko noita käsitteitä osannut edes itse lapselle opettaa. 7vee on oppinut matemaattisia asioita ja avaruudellista hahmotuskykyä selvästi peleistä.
Meille ruudut ovat ehkä vain asia muiden joukossa. En antaisi 8h pelata putkeen jalkapalloa, leikkiä roolivaatteilla, lukea kirjaa, tai pelata Minecraftia, sillä muutaki pitää tehdä. Mutta, noin muuten -sen kun katsovat ja pelaavat.

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Kiitos ajatuksista! Sait minut pohtimaan, että ollaankohan meillä liian tiukkoja tuon digin kokonaiskulutuksen suhteen. Kuten totesit: asiassa on todella paljon myös hyvää! 

Toisaalta veikkaan, että mikäli aikaa ei rajotettaisi, natiaiset viettäisivät ruutujen kanssa koko valveillaoloajan. Mutta niin se on herkkujenkin kanssa. Jos määrää ei rajoittaisi, tenavat eläisivät sokerilla. Toivon, että tuhannen toiston, keskustelun ja perustelun jälkeen lapset oppivat itse huomaamaan, mikä on sopiva määrä. Se olisi tärkeä taito tulevaisuutta ajatellen.

Vierailija

Meillä ei ole koskaan riidelty ruutuajasta. Lapset 6 ja 7v. Tällainen käytäntö meille on muodostunut: iPadia saa käyttää vain viikonloppuisin. Telkkaria saa katsoa jos ympäri kämppää levitetyt lelut ym. on siivottu. Siinä on se win-win, että lapset joko siivoavat tai keksivät muuta tekemistä. Sairaana saa katsoa telkkaria ilman että tarvii siivota. Joskus toki joustetaan tuosta siivouksesta tilanteen mukaan. Mitään tiettyä aikaa ei ole, kauanko ruutua saa kerralla/päivässä tuijottaa, mutta yleensä sanotaan että kohta olis aika lopettaa, ja sitten hetken päästä että nyt se ruutu pois, kun vanhempien mielestä kiintiö on täynnä.

Uusia haasteita tähän varmasti tuo jatkossa esikoisen puhelin, johon on jo pari peliä asennettu. Sillä saa kotona pelata vain viikonloppuna, mutta olen sanonut että koulussa ja kaverilla saa pelata arkenakin jos muutkin pelaa, kunhan pysyy kohtuudessa. (Koulussa on kuulemma joskus välitunteja jolloin saa pelata.) Ollaan myös puhuttu ruudun liikatuijottamisen vaikutuksista, ja tytöt ovat itsekin huomanneet, että joskus tulee niskajumi tai pahalle tuulelle. Päätavoitehan tässä hommassa olisi, että itse oppisivat säätelemään omaa ruutuaikaansa (aikuistumiseen mennessä) ja tunnistamaan milloin ovat tuijottaneet sitä liikaa.

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole koskaan riidelty ruutuajasta.

Onnittelut! Teillä on tehty jotain todella oikein asiaan liittyen. Oma näppituntumani nimittäin on, että aivan ainoa näistä asioista nahisteleva perhe ei asu meillä.

Vierailija kirjoitti:
Päätavoitehan tässä hommassa olisi, että itse oppisivat säätelemään omaa ruutuaikaansa (aikuistumiseen mennessä) ja tunnistamaan milloin ovat tuijottaneet sitä liikaa.

Se on juuri näin! Kyseessä on aivan olennainen taito nuoruutta, ja toki aikuisuuttakin, ajatellen. Eikä varmaan tarvitse mennä edes sinne teini-ikään saakka, vaan jo koululaisen olisi hyvä osata ainakin jollakin tasolla miettiä digiannoksensa kokoa.  

Vierailija

Itsehän olen nähnyt tietokoneen ensimmäisen kerran alakouluikäisenä ja kotiin sellainen tuli, kun olin 16-vuotias, mutta minulla on käytännössä paremmat digitaidot kuin laitteiden kanssa kasvaneilla nuorilla. Sisarus ohjelmoi työkseen. Ihan hyvin meidänkin sukupolvemme on kehittynyt ja oppinut asioita, vaikkei ole ollut digihärpäkkeitä joka kodissa. En ihan ymmärrä, miksi ne nyt olisivat välttämättömiä jo varhaislapsuudessa. Ehtii ne taidot oppia myöhemminkin.

Lapsi ei ole vielä tajunnut, että kännykkää voi käyttää muuhunkin kuin lattialle viskomiseen. Yritämme pitää hänet mahdollisimman pitkään viattomana, vaikka tuskin pelaaminen kuitenkaan aivan maailman pahin ongelma on.

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Kiitos pohdinnasta! Ei ollut digilaitteita minunkaan varhaislapsuudessani, mutta niin vain olen oppinut niitä käyttämään.

Silti tuo vertaus vuosikymmenien taakse ja vetoaminen siihen, että olemmehan mekin oppineet, ei mielestäni ole oikein.

Mietitäänpä tällaista esimerkkiä: Minä pelasin ala-asteikäisenä väkivaltapelejä, joissa ammuttiin toisia. Ero nykypeleihin oli siinä, että ampuja oli ruudulla iso punainen läiskä, viholliset isoja vihreäitä läiskiä ja luodit pienempiä valkoisia ympyröitä. Nykypelien grafiikka ei jätä mitään mielikuvituksen varaan. Sama pätee toki muihinkin "aikuisille tarkoitettuihin sisältöihin".

Lisäksi digidigin tunkeutuminen kaikille elämän osa-alueille tarkoittaa myös sitä, että nykylapsilla on paljon enemmän opeteltavaa kuin aiemmilla sukupolvilla, jotka ovat saaneet kasvaa digiin hiljakseen kiinni. Siinä mielessä opettelemisen aloittaminen "mahdollisimman" aikaisin on ihan järkevää. Kun lapsi aloittaa koulussa, niin vahempien kontrollin mahdollisuus pienenee paljon. Jos lapsella ei siinä vaiheessa ole perustaitoja, niin todennäköisyys ylilyönteihin on aika iso.

En missään tapauksessa pidä "ruutuaikaa" huonona asiana. Varsinkaan jos tabletilla/tietokoneella/puhelimella tekee jotain muuta kuin katsoo passiivisena videota. Mutta sopivasta päiväannoksesta minulla ja lapsilla on välillä melkoinen näkemysero.

Varoitus: jos olet Marko Paananen, ota nitrot esiin.

Keittiön pöytä on taas näyttänyt viikon siltä, kuin se näyttää postauksen lopun kuvassa. Melkoinen Legojen maihinnousu. Korjaan, pöytäännousu.

Kannoin palikat pöydälle iltana, jona keskimmäinen ja vanhin olivat jo viiden aikaan töötissä. Väsymys aiheutti vain kitinää. Mutta kas, kumpikin jaksoi rakennella toista tuntia kitkutta.

Havahduin miettimään Legojen salaisuutta. Miksi ne ovat niin hyviä leluja? Niin hyviä, että kehuin palikoita jopa kymmenen joululahjaidean listauksessani? Tässä plussat ja tasapuolisuuden nimissä myös miinukset koottuna.

Legojen parhaat puolet

1. Samat palikat mahdollistavat monta tapaa rakentaa

Voit rakentaa ohjeen mukaan. Se on mukavaa. Ja kehittävää. Mutta aivan yhtä hyvin voit rakentaa linja-auton ja leikkuupuimurin yhdistelmän, joka kulkee suksilla. Se se vasta on mukavaa. Ja kehittävää.

Voit myös tuunata valmista. Itse asiassa lasten flow tuntuu menevän niin, että ensin rakennetaan ohjeesta ja sitten rakennelmaa kustomoidaan ainakin yhtä kauan. On mielenkiintoista seurata, kuinka laivaan voi asentaa siivet tai linja-auton katolle kylpypaljun, kuten pääkuvassa. Siinä on myös esikoisen näkemys "lankapuhelimesta".

2. Rakentaminen on vasta alku

Kun jokin valmistuu, alkaa leikki. Usein tämä tietenkin nivoutuu edellä mainittuun tuunaukseen. Kolmevuotiaamme suosikkisarja oli pitkään asuntovaunu, jossa voi keitellä kahvia, ottaa tirsoja tai vaikkapa grillailla. Kuusivuotias on edelleen liekeissä Friends-sarjan uima-allaskokonaisuudesta, jossa hahmot voivat esimerkiksi piipahtaa allasbaarissa ananaksella tai jäätelöllä.

Leikin kannalta Lego-minifiguurit ja niiden käsiin sopivat esineet ovat tärkeässä roolissa. Kolmivuotiaamme vaihtaa ukkeleille paitoja, housuja, huiveja ja lakkeja antaumuksella josta Lady Gagakin voi vain unelmoida.

3. Laatu

Legot toimivat ja kestävät. Meillä on yli kolmekymmentä pikku-Lego-sarjaa. Yhdenkään ostopakkauksesta ei ole puuttunut yhtään osaa. Laatua on sekin, että tahmaantuneet osat kestävät pesun.

4. Opettavaisuus

Pinsettiotteesta avaruudelliseen hahmotuskykyyn. Rakentaminen kartuttaa huimasti montaa taitoa. Eikä vähiten mielikuvitusta.

Vasemmalla keskimmäisen näkemys autosta, oikealla esikoisen.
Vasemmalla keskimmäisen näkemys autosta, oikealla esikoisen.

5. Aikuisetkin tykkäävät

En ole tavannut montaa aikuista, joka ei tykkäisi jossakin määrin väsätä Legoilla.

6. Ekologisuus

Kun ottaa huomioon, kuinka monta kertaa palikat kootaan ja kootaan niin tekisi mieli väittää, että Lego-sarjan ostaminen on huomattavasti ekologisempaa kuin vaikkapa TV-sarjan mukaan brändätyn leikkikalun hankkiminen. Legot on sitä paitsi helppo kierrättää. Jos sarjan kaikki osat ovat tallessa, sille löytyy kyllä ostaja. Jos osia on hukassa ja erehdyt laittamaan jonnekin annetaan-ilmoituksen, voit varautua viestitulvaan.

Legojen huonoimmat puolet

1. Päälleastuminen

Legojen kuuluisin huono puoli on maineensa väärti. Olipa kyseessä Duplo tai pikku-Lego, niin jalkapohjaan sattuu. Paljon.

2. Hinta

Eiväthän ne halpoja ole. Mutta eivät toisaalta älyttömän kalliitakaan. Tässä yhteydessä pitää myös mainita, että merkittävästi halvemmat kopiot eivät ole yhtä laadukkaita kuin orggikset, mutta kyllä niilläkin rakentaa.

3. Säilytettävyys

Hyvää tapaa palikoiden säilyttämiseen ei taida ollakaan. Siis sellaista, että osat olisi helppo levittää ja helppo siivota, mutta silti yksittäinen nippeli löytyisi nopeasti.

4. Aikuisetkin tykkäävät

Olen kuullut useampana iltana vaimoni suusta lauseen: “Pakkoko sun on niitä Legoja kolisuttaa vielä senkin jälkeen, kun lapset ovat menneet jo nukkumaan?”

Tältä se näyttää, mutta ei se haittaa!
Tältä se näyttää, mutta ei se haittaa!

Jäitkö miettimään, miksi Legoja näprätään juuri keittiön pöydällä? Syy on juuri täyttänyt vuoden ja laittaa hyvin mielellään lattialla olevia Legoja suuhunsa.

Edit 19.12.2017: Lisätty olennainen huomio - Legot voi pestä. Kiitos kommentista nimimerkki Fredu!

Kommentit (4)

Eeva

Legot ovat kyllä hieno keksintö. Olen itsekin niihin aikoinani hurahtanut ja pitkin lattioita lasten kanssa kaupunkeja rakennellut.  Mutta kalliita ne ovat, se on totta. Harmi että kaikilla perheillä ei taida olla varaa hankkia suurta kokonaisuutta, jolloin leikkimisestä tulisi monipuolisempaa.

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Lienee totta. Toisaalta Legoja voi ostaa pieninä sarjoina, joista sitten loihtii jotain isompaa, kun sarjoja on useampia. Tässäkin asiassa käytetty on mielestäni ihan käypä vaihtoehto.

Fredu

Legojen kierrätys tullut huomattua ja hyvä niin. Meillä tällä hetkellä kovassa käytössä (= päivittäin) Duplot. Tyttö nyt 1,5 vuotta. Kaikki Duplot hankittu pienissä erissä kirpputoreilta. Ennen rakentelua / leikkimistä, olen pessyt kaikki Duplot. Ovat siis siinäkin mielessä kestäviä. 

Välillä rakennellaan taloja ja torneja välillä taas vain leikitään (lentokone, juna, eläimet...)

Sorminäppäryys ja keskittyminen ovat olleet meidän tytössä huomattuja kehityspiirteitä. Voi siis huomaamatta leikkiä yksinään legoilla jo hyvän tovin. 

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Mukavasti tosiaan käytetytkin vaihtavat omistajaa. Meilläkin on Duploista kolme neljäsosaa kirpattuja. Ihan vanhimmissa huomaa pientä löystymistä, mutta edelleen ovat ihan toimivia. Ja niillä on rakennettu paljon!

Iso kiitos tuosta pesemisen mainitsemisesta! Se unohtui tekstistä, vaikka palikat ovatkin kylvyssä käyneet ennen leikkeihin päätymistä. Ja onpa niitä käytetty kylpyleluinakin. Lisäsin pesemisestä maininnan tuohon varsinaiseen bloggaukseenkin.

Seuraa 

Lasten kanssa päivät ovat pitkiä, mutta vuodet lyhyitä. Isäkuukaudet kertoo miksi.

Tämä on isäblogi perhe-elämästä kolmen lapsen kanssa. Täällä kuulostellaan riemunkiljahduksia ja ankeuden parahduksia rivarikämpässä. Kuultavaa riittää, sillä tenavat ovat syntyneet -11, -14 ja -16. Äänekkyyden vastapainoksi perheemme viihtyy keskittymistä vaativan tekemisen parissa sekä ulkona.

Kirjoittaja on univelkainen isä sekä aviomies, jonka luonnehdintaan riittää kolme hashtagia: perhe, liikunta ja kokeilintätäitse.

Isäkuukaudet löytyy myös Facebookista, Instagramissa, Blogit.fi:stä, Bloglovinista ja jossain määrin myös Twitteristä. Olet tervetullut seuraamaan ja ennen kaikkea keskustelemaan!

Blogiarkisto

2018
2017