Kirjoitukset avainsanalla leikit

Varoitus: jos olet Marko Paananen, ota nitrot esiin.

Keittiön pöytä on taas näyttänyt viikon siltä, kuin se näyttää postauksen lopun kuvassa. Melkoinen Legojen maihinnousu. Korjaan, pöytäännousu.

Kannoin palikat pöydälle iltana, jona keskimmäinen ja vanhin olivat jo viiden aikaan töötissä. Väsymys aiheutti vain kitinää. Mutta kas, kumpikin jaksoi rakennella toista tuntia kitkutta.

Havahduin miettimään Legojen salaisuutta. Miksi ne ovat niin hyviä leluja? Niin hyviä, että kehuin palikoita jopa kymmenen joululahjaidean listauksessani? Tässä plussat ja tasapuolisuuden nimissä myös miinukset koottuna.

Legojen parhaat puolet

1. Samat palikat mahdollistavat monta tapaa rakentaa

Voit rakentaa ohjeen mukaan. Se on mukavaa. Ja kehittävää. Mutta aivan yhtä hyvin voit rakentaa linja-auton ja leikkuupuimurin yhdistelmän, joka kulkee suksilla. Se se vasta on mukavaa. Ja kehittävää.

Voit myös tuunata valmista. Itse asiassa lasten flow tuntuu menevän niin, että ensin rakennetaan ohjeesta ja sitten rakennelmaa kustomoidaan ainakin yhtä kauan. On mielenkiintoista seurata, kuinka laivaan voi asentaa siivet tai linja-auton katolle kylpypaljun, kuten pääkuvassa. Siinä on myös esikoisen näkemys "lankapuhelimesta".

2. Rakentaminen on vasta alku

Kun jokin valmistuu, alkaa leikki. Usein tämä tietenkin nivoutuu edellä mainittuun tuunaukseen. Kolmevuotiaamme suosikkisarja oli pitkään asuntovaunu, jossa voi keitellä kahvia, ottaa tirsoja tai vaikkapa grillailla. Kuusivuotias on edelleen liekeissä Friends-sarjan uima-allaskokonaisuudesta, jossa hahmot voivat esimerkiksi piipahtaa allasbaarissa ananaksella tai jäätelöllä.

Leikin kannalta Lego-minifiguurit ja niiden käsiin sopivat esineet ovat tärkeässä roolissa. Kolmivuotiaamme vaihtaa ukkeleille paitoja, housuja, huiveja ja lakkeja antaumuksella josta Lady Gagakin voi vain unelmoida.

3. Laatu

Legot toimivat ja kestävät. Meillä on yli kolmekymmentä pikku-Lego-sarjaa. Yhdenkään ostopakkauksesta ei ole puuttunut yhtään osaa. Laatua on sekin, että tahmaantuneet osat kestävät pesun.

4. Opettavaisuus

Pinsettiotteesta avaruudelliseen hahmotuskykyyn. Rakentaminen kartuttaa huimasti montaa taitoa. Eikä vähiten mielikuvitusta.

Vasemmalla keskimmäisen näkemys autosta, oikealla esikoisen.
Vasemmalla keskimmäisen näkemys autosta, oikealla esikoisen.

5. Aikuisetkin tykkäävät

En ole tavannut montaa aikuista, joka ei tykkäisi jossakin määrin väsätä Legoilla.

6. Ekologisuus

Kun ottaa huomioon, kuinka monta kertaa palikat kootaan ja kootaan niin tekisi mieli väittää, että Lego-sarjan ostaminen on huomattavasti ekologisempaa kuin vaikkapa TV-sarjan mukaan brändätyn leikkikalun hankkiminen. Legot on sitä paitsi helppo kierrättää. Jos sarjan kaikki osat ovat tallessa, sille löytyy kyllä ostaja. Jos osia on hukassa ja erehdyt laittamaan jonnekin annetaan-ilmoituksen, voit varautua viestitulvaan.

Legojen huonoimmat puolet

1. Päälleastuminen

Legojen kuuluisin huono puoli on maineensa väärti. Olipa kyseessä Duplo tai pikku-Lego, niin jalkapohjaan sattuu. Paljon.

2. Hinta

Eiväthän ne halpoja ole. Mutta eivät toisaalta älyttömän kalliitakaan. Tässä yhteydessä pitää myös mainita, että merkittävästi halvemmat kopiot eivät ole yhtä laadukkaita kuin orggikset, mutta kyllä niilläkin rakentaa.

3. Säilytettävyys

Hyvää tapaa palikoiden säilyttämiseen ei taida ollakaan. Siis sellaista, että osat olisi helppo levittää ja helppo siivota, mutta silti yksittäinen nippeli löytyisi nopeasti.

4. Aikuisetkin tykkäävät

Olen kuullut useampana iltana vaimoni suusta lauseen: “Pakkoko sun on niitä Legoja kolisuttaa vielä senkin jälkeen, kun lapset ovat menneet jo nukkumaan?”

Tältä se näyttää, mutta ei se haittaa!
Tältä se näyttää, mutta ei se haittaa!

Jäitkö miettimään, miksi Legoja näprätään juuri keittiön pöydällä? Syy on juuri täyttänyt vuoden ja laittaa hyvin mielellään lattialla olevia Legoja suuhunsa.

Edit 19.12.2017: Lisätty olennainen huomio - Legot voi pestä. Kiitos kommentista nimimerkki Fredu!

Kommentit (4)

Eeva

Legot ovat kyllä hieno keksintö. Olen itsekin niihin aikoinani hurahtanut ja pitkin lattioita lasten kanssa kaupunkeja rakennellut.  Mutta kalliita ne ovat, se on totta. Harmi että kaikilla perheillä ei taida olla varaa hankkia suurta kokonaisuutta, jolloin leikkimisestä tulisi monipuolisempaa.

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Lienee totta. Toisaalta Legoja voi ostaa pieninä sarjoina, joista sitten loihtii jotain isompaa, kun sarjoja on useampia. Tässäkin asiassa käytetty on mielestäni ihan käypä vaihtoehto.

Fredu

Legojen kierrätys tullut huomattua ja hyvä niin. Meillä tällä hetkellä kovassa käytössä (= päivittäin) Duplot. Tyttö nyt 1,5 vuotta. Kaikki Duplot hankittu pienissä erissä kirpputoreilta. Ennen rakentelua / leikkimistä, olen pessyt kaikki Duplot. Ovat siis siinäkin mielessä kestäviä. 

Välillä rakennellaan taloja ja torneja välillä taas vain leikitään (lentokone, juna, eläimet...)

Sorminäppäryys ja keskittyminen ovat olleet meidän tytössä huomattuja kehityspiirteitä. Voi siis huomaamatta leikkiä yksinään legoilla jo hyvän tovin. 

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Mukavasti tosiaan käytetytkin vaihtavat omistajaa. Meilläkin on Duploista kolme neljäsosaa kirpattuja. Ihan vanhimmissa huomaa pientä löystymistä, mutta edelleen ovat ihan toimivia. Ja niillä on rakennettu paljon!

Iso kiitos tuosta pesemisen mainitsemisesta! Se unohtui tekstistä, vaikka palikat ovatkin kylvyssä käyneet ennen leikkeihin päätymistä. Ja onpa niitä käytetty kylpyleluinakin. Lisäsin pesemisestä maininnan tuohon varsinaiseen bloggaukseenkin.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Ala-asteen pihalla oli muutama kiikku ja maan jälleenrakentamisen peruna jääkiekkokaukalo, jonka laidoista meni tikkuja ihon alle. Lisäksi viihtymisen takasi liukumäki, kiipeilyteline ja valtava kuralätäkkö. Siis silloin kun minä olin ala-asteella.

Toista se on tässäkin asiassa nykyään. Opinahjon pihamaalla saattaa seisoa esimerkiksi elektroninen kiipeilyteline. Sellainen mahtava kiipeilyteline.

Tanskalaisen leikkipuistohärveleiden valmistajan Kompanin katalogista löytyy Icon-sarja. Se tuo perinteisiin kiipeilytelineisiin elektroniset pelit!

Yksinkertaisesti kyse on siitä, että siellä täällä telineessä on valolla varustettuja painonappeja. Pelistä riippumatta isossa kuvassa leikkijät kisaavat siitä, kuka ehtii ensimmäisenä painamaan nappia, jonka ympärillä vilkkuu valo. Ja voi veljet, että on hauskaa!

Oulussa Icon on ainakin Pöllökankaan koulun pihalla Kuovitiellä. Teline on selkeästi tarkoitettu koululaisille. 3,5-vuotias ei juuri pystynyt kiipeämään mihinkään, mutta juoksi kyllä valojen perässä maan kamaralla. Eskarilaisellekin kilpakiipeily oli turhan hankalaa. Testireissulla mukana ollut aikuispopulaatio auttoi ylimpien valojen kanssa silminnähden mielellään.

ps. Myös Hupisaaret on loistava kohde Oulussa, mikäli tarkoitus on leikkipuistoilla.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Ok, myönnän. Paras katuliitukausi saattaa olla jossain määrin ohi. Silti viime viikonloppunakin piirreltiin. Ja tulevana viikonloppuna näyttää ennusteiden valossa olevan jälleen kuivaa kanvasta tarjolla. Tässä seitsemän vinkkiä kun peruspiirtely ja hyppyruudukon tekeminen alkavat maistua eineshampurilaiselta.

1)Liikennekaupunki. Piirrä katuun liikennemerkkejä ja tarvittaessa myös “teitä”. Sen jälkeen leikitään liikennekaupunkia joko kävellen, fillarilla tai scootilla. Tenavien mielestä aivan ykkösjuttu tuntuu olevan suojatielle kävelevä aikuinen.

2)Piirrä ja arvaa. Aikuinen piirtää katuun asioita ja tenavat arvaavat. Pictionary taitaa olla kaupallisen sovelluksen nimi vastaavalle leikille paperia käyttäen. Extreme-versiossa lapset piirtävät ja aikuinen arvaa. Tarjoan lounaan sille, joka osaa päätellä oikein kolmevuotiaamme piirtäessä Pelle Hermannia.

3)CSI. Lapset makaavat maassa ja aikuinen piirtää heidän muotonsa ääriviivalla asvalttiin. Lapset saavat värittää hahmot.

4)Ihmiset ja piirrokset. Piirrä katuun esimerkiksi pieni kaarisilta ja pyydä yksi lapsista "ylittämään" siltaa. Tai piirrä puu ja pyydä yksi lapsista istumaan sen alle. Nämä näyttävät kaikkien mielestä hauskoilta.

5)Muodot. Ainakin meidän osoitteessamme perilliset tykkäävät piirtää erilaisten esineiden ääriviivoja asvalttiin ja värittää muodot sen jälkeen. Kolmevuotiaalle pyöräkärryn viiri on oikein sopiva, viisivuotias osaa jo hahmotella hieman kolmiulotteisemmankin esineen ääriviivoja.

6)Mikä muoto? Piirrä asvalttiin kymmenkunta muotoa esineiden ääriviivoja käyttäen. Kerää esineet muotojen viereen. Lasten pitää vuorotellen hoksata, mikä muoto vastaa mitäkin esinettä. Leikkiä voi jatkaa piilottamalla esineet pihaan ja lasten pitää etsiä ne ja tuoda yksitellen oikean piirroksen päälle.

7)Numerot tai aakkoset. Piirrä maahan numeroita tai aakkosia. Ohjaa lapsia yksi kerrallaan taitotason mukaisesti tyyliin “Missä on kolmonen?”, “Mikä numero tulee nelosen jälkeen?”, “Paljonko on kaksi plus kuusi?”, “Kulje aakkoset järjestyksessä?” tai “Etsi sukunimesi kirjaimet?” Tässäkin saa ainakin yhtä hyvät leikit aikaiseksi kun aikuinen heittäytyy lasten ohjattavaksi.

Lisää leikki-ideoita:

8 + 1 sisäleikki-ideaa pingispallolla

Ja ainahan lapsille voi haistatella, jos  ei muuta keksi

Kolmevuotiaan ehostamat hahmot. Jalassa molemmilla kuulemma farkut.
Kolmevuotiaan ehostamat hahmot. Jalassa molemmilla kuulemma farkut.

Kommentit (2)

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Loistava idea! Varsinkin, kun pieniksi kuluneet palaset eivät kelpaa kenenkään käsiin. Niistä pitää pyöräyttää ensi kesänä "velli" puolitoistavuotiaan kokeiltavaksi! Ja veikkaan kyllä, että isommatkin ovat sivellintä hamuamassa.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Lasten ilahduttaminen on helppoa:

1)Tilataan ulkomaan Gyntheriltä kolme polkupyörää, jotka toimitetaan ylisuurissa pahvilaatikoissa. Saadaan kaikkiaan parikymmentä neliöitä vahvaa aaltopahvia.

2)Odotetaan lasten kanssa yhdessä sopivaa sadepäivää,jolloin laatikoista tehdään iiiisooo majaaa! Odotellessa kuunnellaan vaimon epäsuoria ja vähemmän epäsuoria sivulauseita, joissa arvioidaan, kuinka järkevää on säilyttää lapsen pienessä huoneessa kolmea jättimäistä pahvilaatikkoa odottamassa tarpeeksi sateista päivää.

3)Puretaan laatikot eli revitään niistä niitit pois. Pelätään koko ajan, että joku niitti jää kuitenkin lattialle vauvan pinsettioteharjoituksiin.

4)Tyhjennetään mainittu pieni huone kaikista irtokalusteista. Sänky on irtokaluste. Kuten myös pöytä. Arkkupakastin ja Ikean päällekaatuvat lipastot eivät ole.

5)Kootaan laatikoista maja, jossa on parimetrinen sisääntulotunneli ja neljä huonetta.

6)Leikataan seiniin ovet, jotta eri huoneisiin pääsee myös kulkemaan.

7)Annetaan lapsille täysi vapaus leikkiä majojen majassa, oikeassa deluxe-majassa.

8)Istuudutaan sohvalle pariksi kolmeksi päiväksi kuuntelemaan sopuisaa leikkiä ja arvioita siitä, kuinka hulppea maja onkaan.

Mutta eihän se tietenkään näin mene. Kohdan kahdeksan osalta nimittäin. Ensimmäisenä iltana maja on sisustettu, seinät koristeltu vahaväreillä ja suunnilleen kaikki leikkikalut kannettu majan perimmäiseen huoneeseen. Muissa huoneissa ei ole mitään.

Seuraavat vaiheet:

1)Kuunnellaan vaimon epäsuoria ja vähemmän epäsuoria kysymyslauseita siitä, että kauankohan majan purkamisessa kestäisi, jos heti aloittaisi.

2)Sorrutaan sivulauseessa arvioimaan lapsille, että eipä se pitkään odotettu maja kauaa kiinnostunutkaan.

3)Podetaan (syystäkin) huonoa omaa tuntoa kohdasta 2.

4)Leikitään majassa lasten kanssa. Oikeasti mukavaa.

5)Todetaan lasten rakentaneen toiseen huoneeseen tuoleista toisen majan, jossa leikkivät. Vanhempien ihmettelyyn vastataan kirkkain silmin: “Me ollaan retkellä sieltä isommasta majasta!”

Ei ole ensimmäinen kerta, kun käy niin, että isä on leikistä etukäteen paljon enemmän innoissaan kuin jälkikasvu. Esimerkiksi haistelutestissä oli juuri sama lopputulos. Sapettaa silti. Eikö sitä aikuinen ihminen ikinä opi?

Ps. Kuva samoista pahveista rakennetusta deluxe-maja 2.0:sta, kun pakkausmateriaalit olivat jo lähdössä viimeiselle matkalleen. Mutta eihän tuossa ole kuin yksi huone ja lippa. Lapset silti kiinnostuivat. En ymmärrä.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Lasten kanssa päivät ovat pitkiä, mutta vuodet lyhyitä. Isäkuukaudet kertoo miksi.

Tämä on isäblogi perhe-elämästä kolmen lapsen kanssa. Täällä kuulostellaan riemunkiljahduksia ja ankeuden parahduksia rivarikämpässä. Kuultavaa riittää, sillä tenavat ovat syntyneet -11, -14 ja -16. Äänekkyyden vastapainoksi perheemme viihtyy keskittymistä vaativan tekemisen parissa sekä ulkona.

Kirjoittaja on univelkainen isä sekä aviomies, jonka luonnehdintaan riittää kolme hashtagia: perhe, liikunta ja kokeilintätäitse.

Isäkuukaudet löytyy myös Facebookista, Instagramissa, Blogit.fi:stä, Bloglovinista ja jossain määrin myös Twitteristä. Olet tervetullut seuraamaan ja ennen kaikkea keskustelemaan!

Blogiarkisto

2017

Instagram