Kirjoitukset avainsanalla uni

”Millainen yö? Taisi olla rauhallinen?” kysyn aamulla vieressäni aivotoimintaansa käynnistelevältä vaimoltani.

Vastauksena murahdus ja haista itte -ilme.

Mikä meni mönkään? Miksi aamu lähti väärälle jengalle jo oikeastaan ennen aamua?

Asian selitys löytyy siitä, että kolmannen lapsen myötä perheemme jakautui kahteen yksikköön – äiti ja vauva + isä ja kaksi isompaa lasta. Vauvavuoden jälkeen jakolinja alkoi onneksi hävitä, mutta yötöissä se on edelleen selvästi nähtävissä: vaimo hoitaa taaperon tarpeet ja kaksi isompaa lasta tarjoavat minulle htyliikuntaa.

Osa öisistä hälytyksistä lasten huoneisiin on sympaattisia.

Unisenakin hymyilyttää, kun nelivuotias tiedustelee keskellä pimeintä yötä: ”Onko Suomessa krokotiileja? Entäs Kiinassa?”

Tai kun kuusivuotias sopertaa unisena: ”Iskä, minä… Minä haluaisin. Minä haluaisin. Minä haluaisin, että…” Ja juuri kun lause tuntuu jatkuvan objektiin, poju kaatuu istualtaan sivulle, pää mäjähtää tyynyyn ja uni saa vallan.

Suurimmassa osassa yöhälytyksistä isän tehtävä on kuitenkin arkinen: peiton vinssaminen lattialta takaisin sänkyyn, muksu vessaan, jano tai pahan unen poispuhuminen.

Vaimo ei tiedä läheskään kaikista näistä kukkumisista mitään. Ja vastaavasti minä en tiedä monistakaan taaperon öisistä oikuista mitään.

Asia on sinänsä ovela. Taapero nukkuu huoneessamme kämpän eteläpäädyssä, mutta en herää läheskään aina hänen ääniinsä. Isommat muksut puolestaan lataavat akkujaan kämpän pohjoisosassa. Heidän huhuiluihinsa herään vallan herkästi, mutta vaimon tietoisuuteen unen läpi nämä äänet eivät kovin usein pääse.

Olisi mielenkiintoista tietää, mistä tällainen ”aistien herkistyminen tiettyjen lasten äänille” johtuu. Niin tai näin, selvästi vaimon aivot ovat säätyneet taaperon taajuudelle ja omat vastaanottimeni ovat herkistyneet kahden isomman signaaleille.

Niin, se aamuinen haista itte -ilme. Se on johtunut useamman kerran siis siitä, että jompikumpi on erehtynyt arvioimaan toisen yötä omien havaintojensa perusteella. Toinen on voinut olla "krokotiilisafarilla" tai keinuttelemassa pienintä kaksi tuntia keinutuolissa uneen, kun itse on vain kääntänyt Nukkumatin ohjelmaa kanavalta toiselle.

Kommentit (2)

Tuttutäti

Kuulostaa tutulta! Itse kun olen tällä hetkellä vähän flunssanen ja opiskelujutut työllistää normaalia enemmän, nukun öisin kuin tukki-tänä aamuna en edes kuullut herätyskelloa. Taapero nukkuu seinän toisella puolella ja useampana aamuna olen "ihastellut" yhtenäisiä yöunia, saaden vastaukseksi mieheltä sen haista ite-ilmeen ja "nukuin kaksi tuntia"-vastauksen.
Mielenkiinnolla odotan miten työjako menee mikäli lapsia enemmän siunaantuu. Tällä hetkellä (yhden kanssa) sanaton sopimus on että se nousee kumpi tarpeen kuulee ja jaksaa nousta.

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Kiitos kommentista ja flashbackista! Olinpa jo unohtanut, että meilläkin oli yhden kanssa tuollainen sanaton sopimus jossakin vaiheessa ja silloin saattoi tosiaankin käydä juuri kuvailemallasi tavalla. Facebookin puolella lukija hoksautti minusta hyvin, että kyseessä on varmaan luottamus. Sitä luottaa tarpeeksi väsyneenä siihen, että puoliso hoitaa homman tarpeeksi hyvin.

Ja tsemppiä opiskelujuttuihin! Nostan hattua korkealle teille, jotka jaksatte opiskeluhommia ja pikkulapsiarkea samaan aikaan.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Elämä on sukupuoliteitse tarttuva sairaus, joka johtaa kuolemaan. Onneksi elinajanodotteeseen voi vaikuttaa hankkimalla lapsia.

Lapset ovat muuttaneet useita elämäntapojani terveellisemmiksi

1. Istuminen tappaa. Tenavien kanssa ei todellakaan tule istuttua liian pitkiä jaksoja.

2. Ylen mukaan istuminen siis tappaa. Vanhan kansanviisauden mukaan nauru sen sijaan pidentää ikää. Lasten kanssa saa nauraa. Paljon. Niin jälkikasvun edesottamuksille kuin omalle osaamattomuudelleenkin.

3. Salaherkuttelu lapsiperheessä on helppoa kuin salapiereskely hississä, jossa on vain kaksi henkilöä. Lapsille herkkuja ei viitsi kovin usein antaa. Niinpä herkkuja tulee syötyä harvemmin itsekin.

4. Aikuinen on nälkäisenä kiukkuinen, mutta lapsi on nälkäisenä sietämätön. Lapsilla pitää siis olla pureskeltavaa noin kolmen tunnin välein. Samalla tulee itsekin syötyä säännöllisesti.

5. En todellakaan ota riskejä (liikenteessä). Isättömät lapset ja lapseton isä ovat hillitseviä mielikuvia, istuipa autossa yksin tai koko perheellä.

6. Pyrimme tarjoamaan tenaville ravintosuositusten mukaista ruokaa (aikaisemmin kerroin kalan määrän lisäämisestä). Omakin ruokavalio on hivuttautunut valinta valinnalta terveellisemmäksi.

7. Lapsillemme rutiinit ovat tärkeitä. Kaikkien rutiinien kantasolu puolestaan on säännöllinen vuorokausirytmi. Aikuiselle tämä tarkoittaa, että tieto aikaisesta aamuherätyksestä pelottaa jo illalla niin paljon, että itsekin hakeutuu jollakin tapaa säädylliseen aikaan lakanoihin. Vaikka emme tahdo aina malttaa nukkumaan, en muista, koska olisin valvonut yli uuden vuorokauden puolelle. Ei, en valvonut uutenavuotenakaan.

8. Ulkoilen lähes säällä kuin säällä lasten kanssa. Ei voi olla huono juttu! Sitä paitsi kasvoja kuoriva ja kosteuttava räntäviima kasvattaa luonnetta.

Isyys saattaa vähentää odotettavissa olevaa suurinta kakkukynttilöiden määrää

1. Univelka tappaa. Jos itse emme vielä päädykään kirkkomaahan, niin kaikki aivosolumme eivät ainakaan selviä. Laskin hiljattain, että minulla on univelkaa ainakin 2000 tuntia. Toivottavasti korot eivät lähde lähiaikoina nousuun tai en selviä velastani.

2. Pikkulapsiarki on mahtavaa, mutta stressaavaa. Jatkuva valppaanaoleminen ja kaiken kokoaikainen keskeytyminen eivät taatusti lisää elämän terveitä vuosia.

3. Kun Jos ruuhkavuodet joskus väistyvät, tekemättömänä odottaa niin monta vapaa-ajan hommaa, että kuolen luultavasti virikkeiden yliannostukseen.

4. Sekin päivä koittaa, että lapset alkavat liikkua yksin viikonlopuissa ja liikenteessä. Tiedän sydämeni olevan lujilla, jos tällaisella hetkellä saapuvassa puhelussa lukee “tuntematon numero”.

5. Aina on vaara, että pakahdun lapsistani kokemaan ylpeyteen. Tämä riski on jokapäiväinen!

ps. Isäkuukausien Facebook ja Instagram ovat toistaiseksi varsin eläväisiä ja lähiaikoina pukkaa arvontaakin, joten…

Kommentit (6)

Eeva

Onneksi plussat jäi plussalle.

Miinuksista ei tosin todellisia olekaan kuin kaksi kohtaa, 4 ja 5, joita sinulla ei voisi olla, jos et olisi isä. Univelka, stressi ja ylitekeminen ovat nykyisin ihan normaalit ongelmat kaikilla.

Sitä et muuten huomioinut (vielä kun olet niin nuori), että ihan vanhana saatat saada lisää elinvoimaa ja -ikääkin lapsiesi huolenpidosta, he kun pitävät huolta sinusta :D .

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Onneksi! Kieltämättä univelkaa ja stressiä voi olla (ja on) ilman lapsiakin. Toisaalta voi vaikkapa ruokavaliotakin säätää terveellisempään suuntaan lapsetonkin.

Hyvä havainto tuo, että lapset saattavat lisätä hyvinvointia vanhana. Noihin elinvuosiin liittyy sekin, että lastenlapset saattavat tuoda suurta iloa!

Vierailija

Hirmu raskaalta saat isyyden kuulostamaan ja kovin rajoittavalta. En kiellä, etteikö se sitäkin välillä olisi, mutta minä koen tämän mukavaksi ja aika leppoisaksikin puuhaksi. Tokihan taaperon kanssa tekemistä riittää, mutta niinhän se on kaikessa tässä elämässä; mitään merkittävää ei saa aikaan ilman kovaa työtä.

Minä olen nyt puolitoista kuukautta ollut koti-isä, ylivoimaisesti parasta aikaa elämässäni tähän asti. Kuljetan taaperoa mukana käytännössä kaikissa harrastuksissani, joten siinäkään ei tarvitse odotella hamaan tulevaisuuteen.

Ehkäpä kirjoittelen näkemyksiäni tähän tuonne omaan blogiin jossakin postauksessa.

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Kiitos kommentista! Todella mukava myös huomata, että isäblogien harvalukuisessa joukossa on blogi, jolla on vielä napatynkä irtoamatta. Joitakin kuukausia olen itsekin ollut lasten kanssa kotona. Aivan parasta!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Viime päivinä olen taas joutunut varomaan, etten kompastuisi omiin silmäpusseihini. Pari päivää sitten ajelin kotiin töistä ja vain hieman kärjistäen nuokuin valoristeyksessä. En ollut varma, kumpaa toivoin enemmän: liikkumisen sallivaa vihreää vai puolen tunnin autotirsat mahdollistavaa jumipunaista.

Risteävää tietä vilisevien ajokkien katkeamatonta virtaa kuin kosken kuohuja tuijottaessani mieleen pulpahti muisto yli kuuden vuoden takaa. Silloin meitä ensimmäisen lapsensa juuri saaneita neuvottiin kerta toisensa jälkeen: nuku silloin kun vauva nukkuu.

Hyväntahtoinen neuvo on viisas. Todellisuudessa tätä neuvoa pitäisi soittaa repeatella vanhemmille, joilla on useampia lapsia.

Syitä on oikeastaan kolme.

Ensinnäkin: mitä useampi lapsi, sitä useampi mahdollisuus yöherätyksiin. Kirjoitin vastikään kuinka keskimmäisen yöfilmivalikoimaan ilmestyi painajaisia (lue postaus täältä). Kuin ihmeen kaupalla tilanne on rauhoittunut. Rauhoittunut tytön osalta. Huonolla huumorintajulla varustettu elämä nimittäin siirsi ongelman viereiseen huoneeseen esikoisen riesaksi.

Toinen asia, jonka olen tajunnut vasta kolmannen lapsen myötä, liittyy aamuihin. Jos ainoa lapsi sattuu nukkumaan pitkään, aikuisetkin voivat nukkua pitkään. Vielä kahden lapsen kanssa sattui silloin tällöin niin onnellisesti, että molemmat nukkuivat pitkään. Näin kävi esimerkiksi, jos edellispäivänä oli ollut ohjelmassa jotain tavallista raskaampaa.

Kolmen lapsen kanssa todennäköisyys kaikkien samanaikaiselle aamu-unisuudelle näyttää olevan suuruusluokaltaan verrattavissa Suomen maailmanmestaruuteen jalkapallossa. Esikoinen ja keskimmäinen toki saattavat nukkua pidempään, jos illalla on vaikkapa tultu myöhään kotiin ja nukkumaanmeno on venynyt. Tällaisessa tilanteessa kuopus kuitenkin nukkuu "päiväunet" vielä paluumatkalla ja onkin aamulla sitten pirteä tuntia normaalia aikaisemmin.

Ja sitten vielä ne kotityöt ja oma-aika! Kotitöiden määrä ja lapsiluku ovat suoraan verrannollisia toisiinsa. Vastaavasti lasten määrä ja vapaa-aika ovat kääntäen verrannollisia toisiinsa. Suomeksi tulkattuna tämä tarkoittaa, että lasten nukahdettua nurkissa kuiskivia kotitöitä on aivan tarpeeksi liikaa ja toisaalta olisi kiva istua hetkeksi alas ja huokaista. Tai lukea. Tai mennä lenkille.

Pitäisi kuitenkin malttaa hipsiä patjalle (kuten tässä postauksessa kirjoitin). Nukkua silloin kun lapsetkin nukkuvat.

Isäkuukausien Facebook, Instagram, Twitter. Tiedät kyllä mitä niiden kanssa voi leikkiä. Jos haluat vain tietää, milloin on tullut uusi postaus, niin blogit.fi on oiva palvelu.

Eskarilaisella on huomenna bileet, joita on odotettu syksystä lähtien. Syy on hyvä - sata päivää eskaria takana. Iltajuhlat oikein. Leivoimme Marianne-keksejä viemisiksi (onnistuu pöytää liisteröimättä, kuten täällä kerron). Lapset olivat enemmän innoissaan kuin isä. Jännä.

Kommentit (4)

Eeva

Kivasti kerrottu ja pohdittu :).  Vaikka onkin ei-niin-iloinen aihe.

Kunpa lapsiperhevanhemmille olisi enemmän mahdollisuuksia joustoihin työelämässä. Lapsista kun ei oikein voi joustaa.

Mutta onneksi kotitöistä voi. Tiettyyn rajaan asti. Polku ulko-ovelta keittiöön ja vessaan pitää olla auki aina, ja puhtaita vaatteita ja astioitakin tarvitaan, niin että onhan siinäkin jo hommaa iltapuhteiksi, isossa perheessä.

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Kyllähän työelämä kuitenkin joustaakin. Ainakin perhevapaiden muodossa. Meillä se on mahdollistanut sen, että jompi kumpi vanhemmista on ollut koko ajan yli kuuden vuoden ajan kotona. Jos molemmat olisimme töissä, niin osittainen hoitovapaa kuulostais järkevältä ratkaisulta. Toki joustoja voisi olla enemmänkin.

Tuo on ihan totta, että kodin vaatimustasossa voi joustaa. Meillä oli ennen lapsia (ja ensimmäisen lapsen aikana) keskimäärin siistimpää.

Dreamer Achiever

Kuulostaa aika hurjalle! En varmaan ikinä selviäisi hengissä kolmen lapsen ja vähäisen unen kanssa. Välillä tuntuu ettei nykyiset 7-8h unetkaan riitä ja se on varmasti todella paljon verrattuna teidän tilanteeseen. Onneksi lapset ei kuitenkaan ole ikuisesti ole pieniä.

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Kiitos kommentista! Lohdullistahan asiassa on se, että siihen ei ketään pudoteta yks-kaks-yllättäen, vaan asiaan ehtii tottua. Ja totta, että lapset ovat pieniä "vain hetken"!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Painajaiset saapuivat hiljattain keskimmäisen yöfilmivalikoimaan. Minulle se on tarkoittanut lisää htyliikuntaa. Perheessämme työnjako on nimittäin edelleen selkeä - vaimo hoitaa vauvaa ja minä isompia. Niinpä itkut ja huudahtelut kolme ja puoli -vuotiaan huoneesta tarjoavat minulle pieniä breikkejä jatkuvaan nukkumiseen.

“Iskä tässä, mikä hätänä?” on vakiokysymykseni keskimmäisen huoneeseen päästyäni. Myös tyttären vastaus on useimmilla kerroilla vakio: “Näen huonoa unta!”

Kaksirepliikkisen kuulumisten vaihdon jälkeen harvoin enempää puhutaan. Rauhoittelen tyttöä hetken ja itkun laantuessa ohjailen päätä hellävaraisesti, mutta päättäväisesti kohti tyynyä.

Joskus lapsi silti kertoo, mihin hän on herännyt. Tavallisimmin ajatukset ovat hiippailleet lopullisen unen ja vakavien onnettomuuksien välisessä maastossa.

Yhtenä yönä kylmäsi itseänikin, kun tyttö sopersi: “Jos sinä ja äiti molemmat kuolette, niin kuka meitä sitten hoitaa?”

Painajaiset taitavat käydä lapsiperheissä melko usein yökylässä. Esikoinen kärsi ei-toivotuista unista vuoden päivät sitten. Silloin pahimmasta kaudesta päästiin yli piirtämällä.

Keskimmäisen kanssa emme halua kokeilla samaa karkotetta, koska pelkojen aihe on niin paljon konkreettisempi.

Joskus lapsen painajaiset ovat aikuisen näkökulmasta silti surkuhupaisia kuin vauvan ensimmäiset tuettomat askeleet. Yhtenä yönä keskimmäisen huoneesta kantautui jälleen desibelejä unenpöpperöisiin korviini.

Konkoilin kohteeseen: “Iskä tässä, mikä hätänä?”

Näen huonoa unta -vastausta seurasi kuitenkin poikkeuksellista muminaa ja iskän poistyöntämistä.

Hetken päästä tyttö kertoi edelleen itkunsekaisella äänellä: “Iskä, siinä unessa... Sinä söit aloittamani enkelikarkin loput!”

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Lasten kanssa päivät ovat pitkiä, mutta vuodet lyhyitä. Isäkuukaudet kertoo miksi.

Tämä on isäblogi perhe-elämästä kolmen lapsen kanssa. Täällä kuulostellaan riemunkiljahduksia ja ankeuden parahduksia rivarikämpässä. Kuultavaa riittää, sillä tenavat ovat syntyneet -11, -14 ja -16. Äänekkyyden vastapainoksi perheemme viihtyy keskittymistä vaativan tekemisen parissa sekä ulkona.

Kirjoittaja on univelkainen isä sekä aviomies, jonka luonnehdintaan riittää kolme hashtagia: perhe, liikunta ja kokeilintätäitse.

Isäkuukaudet löytyy myös Facebookista, Instagramissa, Blogit.fi:stä, Bloglovinista ja jossain määrin myös Twitteristä. Olet tervetullut seuraamaan ja ennen kaikkea keskustelemaan!

Blogiarkisto

2018
2017