Kirjoitukset avainsanalla kuopus

Poiminta

Lapsi muuttaa kaiken -mantra tuli tutuksi, kun odotimme esikoistamme. Olikin melkoinen yllätys, kun vauvan kotiuttamisen jälkeen elämä tuntui useimmilla osa-alueillaan soljuvan entisissä uomissaan.

Kuusi vuotta myöhemmin olen valmis allekirjoittamaan väitteen. Lapsi todellakin muuttaa kaiken. Aiheellinen jatkokysymys on kuitenkin, että monesko lapsi? Tässä katsaus asioihin, jotka kolmas lapsi on muuttanut.

Vanhempia on vähemmän kuin lapsia

Kuvittele, että seisot olohuoneessa ja nyrkissäsi on superpallo. Aukaiset sormesi. Superpallo putoaa lattialle ja alkaa pomppia sinne tänne. Pystyt seuraamaan katseellasi minne pallo pomppii. Ehdit jopa väliin kun huomaat pallon pomppivan Sylvi-tädiltä saadun Ming-dynastian aikaisen posliininorsun suuntaan.

Jatketaan ajatusleikkiä. Otat nyrkkiisi kaksi superpalloa. Avaat sormet. Pallot putoavat ja aloittavat sinkoilunsa sinne tänne. Pystytkö seuraamaan katseellasi molempia? Voit toki seurata, ettei kumpikaan osu Sylvi-tädin posliiniin. Huoneen toisella puolella olevan Anni-tädin posliinin ja pallon kohtaamisesta sinulla ei kuitenkaan ole käsitystä ennen kuin räsähdyksen ääni saavuttaa tärykalvosi.

Tehdään vielä yksi ajatuskoe. Siinäkin nyrkissäsi on superpallot, mutta pudotat ne kädestäsi kaupungin keskustassa, ruuhkaisessa ostoskeskuksessa tai vaikkapa huvipuistossa.

Tämä on tilanne kolmen lapsen kanssa. Vaikka molemmat vanhemmat olisivat läsnä, toinen seuraa alati kahta superpalloa. Silmiä ei kuitenkaan ole kuin toisella puolella päätä.

Jakautuminen kahteen tiimiin

Täyttä perheilyä -blogissa pohdittiin osuvasti sitä, kuinka kolmas lapsi muuttaa perhedynamiikkaa: perhe jakautuu kolmannen syntyessä kahteen yksikköön. Isä ja isommat lapset sekä äiti ja vauva. Vaikka bebe on vuoden, yksiköt on vieläkin helppo havaita esimerkiksi iltatoimien yhteydessä.

Auto

Kaksi lasta ja kaksi aikuista on melko helppo siirtää paikasta toiseen millä tahansa peltilehmällä, jossa on tavaratilaa enemmän kuin pyöräkärryssä. Kolme alle kouluikäistä on eri juttu. Yhtään kärjistämättä voi sanoa, että vaihdoimme kaaran kolmannen lapsen vuoksi.

Oma aika - mitä se on?

Jos lähtee viettämään omaa aikaa, puolisolle tyrkätään kolme superpalloa. Ei kovin kohtuullista. Kun pomppiminen illan tullen rauhoittuu, voi ihmetellä, kuinka paljon roskaa, pyykkiä, tiskiä ja muuta pikkutaskia viisihenkinen perhe tuottakaan.

Hoitoapujen väheneminen

Lapsillamme on 2 + 2 isovanhempaa. Superpallovertaus käy myös heihin. Mummo ja pappa vetävät hyvin, kun kummankin tarvitsee pitää silmällä vain yhtä superpalloa. Mutta yhdelle isovanhemmalle kaksi kimpoilevaa on haaste.

Kuulosuojainten tarve

Ei meillä nelihenkisenäkään perheenä varsinaisesti hiljaisuuden retriittiä vietetty. Kolmas lapsi on nostanut äänenpaineen huolestuttavalle tasolle. Kun kaksi vanhempaa leikkii, syntyy ääntä. Totta kai. Kun nuorin haluaa huomion, hän älisee niin, että ääni nousee leikkien ääntä ylemmäksi. Totta kai. Mutta se johtaa taas isompien volumen kasvamiseen. Sitten taapero tarvitsee taas vähän enemmän ääntä saadakseen huomiotarpeensa läpi...

Lähdöt

Lähteminen (talvella) mihin tahansa on sujuvuudeltaan jotain kesäkelillä tapahtuvan murtsikkahiihdon ja suomalaisen julkisen liikenteen väliltä. Parhaiten sitä kuvaa Miljoonasateen 506 ikkunaa -biisi hieman versioituna: “506 vaatetta näillä lapsilla on kaikkiaan. Niitä puetuksi kai milloinkaan en saa. 506 vaatetta. Kun kamppeen viimeisen päälle saan, niin alusta täytyy mun taas aloittaa.”

Väittäisin, että kolmas lapsi muuttaa elämää jopa enemmän kun toinen lapsi ensimmäisen jälkeen.

En kuvitellut kolmea -blogissa on julkaistu tarkkanäköinen analyysi samasta aiheesta. Sen mukaan kolme menee siinä missä kaksikin, vain jos kysymyksessä on pulla.

Isäkuukausien Facebookiin ja Instagramiin mahtuu vielä seuraajia. Tervetuloa mukaan! 

Kommentit (2)

Vierailija

Kokeile tuota pukemista niin että asettelet ulkovaatteet eteisen lattialle tyyliin sukat, mahdolliset välipusero ja -housut, kauluri, haalarit, joissa kengät sisällä ja se kumilenkki kengänpohjan ali hattu ja rukkaset. Lapsi sitten alkaa itse pukea tuossa järjestyksessä. Sisävaatteet voi tietysti laittaa samalla lailla lastenhuoneen lattialle. Kun sujuu nopeasti ja hyvin niin saa tietenkin kehut, päänsilityksen ja suukon, aluksi ehkä jonkin naminkin hyvästä suorituksesta tai ainakin sen yrityksestä. Nami viimeistään siinä vaiheessa kun koko ketju meni nurisematta läpi.

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Mukavaa, että kommentoit! Itse asiassa tuollainen "jana" on aina silloin tällöin käytössä. Se kieltämättä helpottaa lähtöä. Nyt kun luin kommenttisi, niin tajusin tekeväni siinä kuitenkin järjestelmällisesti virheen. Kasaan 6-vuotiaan ja 3-vuotiaan jonot nimittäin vierekkäin eteiskäytävään. Siitä tulee usein kitkaa, kun toinen on liian lähellä, liian kaukana, liian nopea tai jotain muuta liian. You know.

Pitäisi tietenkin laittaa jonot lasten omiin huoneisiin kenkiä lukuun ottamatta!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Millaiset kengät ensimmäisiä haparoivia askeleitaan ottavalle? Kysymys nousi esiin, kun bloggasin kuopuksemme ensiaskelista ja mahdollisesta kävelemisen opettelun tukemisesta.

Olemme toki vaimon kanssa opetelleet hyvien ensikenkien tunnusmerkit. Kahdesti. Edelliskerrastakin on pari vuotta. Pitikös sen pohjan olla mahdollisimman tukeva vai mahdollisimman löysä? Vai kenties mahdollisimman ohut?

Myrkyllisten kaasujen hengittäminen tuhoaa aivosoluja. Syytänkin vaippahöyryjä siitä, että tieto on unohtunut. On siis paneuduttava asiaan vielä kerran lapsilta lelukuvastojen selaamisesta opitulla intensiteetillä. Kiitos ajatuksen herättämisestä Se perinteinen -blogin äidille, joka kommentoi kenkäasiaa edellisen postauksen kommenttiosiossa!

Tein ensi haun kotoa löytyviin Vauva-lehtiä. Maaliskuun 2017 numerossa asia tiivistettiin yhteen lauseeseen: "Hyvissä ensikengissä on ohut, taipuisa pohja ja riittävästi tilaa pienelle jalalle."

Sitten amerikkalainen hakukonejätti töräytti ruudulleni artikkelin terve.fi-sivustolta. Siinä oli jo vähän enemmän adjektiiveja: "Hyvät ensiaskelkengät tukevat pystyasentoa ja ovat kevyet, hengittävät, liukumattomat, ohutpohjaiset, nilkkapituiset ja mielellään pehmeästä nahasta valmistetut. Pohjan tulisi taipua vain päkiän kohdasta."

Lisäksi todettiin, että nauhoituksen tulisi ulottua varpaisiin saakka, jotta kengän saa tukevasti jalkaan. Tukevasta kiinnityksestä huomautetaan myös Vauva-aviisin portaalin mainiossa jutussa.

Vauvan tekstissä yksi kappale oli itselleni muita tärkeämpi, muistelin nimittäin että kenkiä suositeltaisiin myös sisällä käytettäviksi: "Aiemmin suositeltiin ensikenkien käyttöä myös sisällä, jotta lapsen jalkaa tuettaisiin oikein. Nykyään tiedetään, että paljain jaloin kävely vahvistaa lapsen jalkaterän lihaksia. Kengät voi siis hyvin jättää ulkokäyttöön."

Päävoitto oli kuitenkin selaimen käskyttäminen Kuningaskuluttajan luo. Artikkelissa todetaan, että aiempi suositus tukevista ensikengistä on osoittautunut jopa haitalliseksi. Ei ihme, että päässäni pyöri muistikuvia myös tukevuudesta. Se on hyvinkin voinut olla neuvona vielä esikoisen ensiaskelten aikaan. On kuitenkin tullut uutta tietoa (Terveyskirjasto Duodecim vahvistaa asian). Hyvien kenkien kriteerit noudattelevat Kuningaskuluttajan jutussa samoja polkuja kuin muissakin lukemissani teksteissä.

Lukemisen perusteella itselleni syntynyt mielikuva hyvästä ensikengästä muistuttaa hyvin paljon mielikuvaani aikuisten paljasjalkakengästä!

Lopuksi täytyy myöntää, että kaikissa kahlaamissani lähteissä Kuningaskuluttajaa lukuunottamatta muistutettiin, että ensikenkien on syytä olla uudet. Meille (lue: vaimolle) ilmestyi juuri to-dolle kauppareissu.

Kommentit (4)

Vierailija

Laitappa esittelyyn sitten uudet kengät niin säästyy etsimiseltä oman vaavin ensikengät.

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Yritänpä muistaa! Veikkaan, että menee kaikista ulkoilutoiveistani huolimatta kevääseen. Talveksi kai mahdoton löytää ohutpohjaista ja kaikin puolin pehmeää kenkää. Ei tosin junnu taida vielä lumien aikana paljon kävelläkään.

Feelmaxin mallistoa katselin "sillä silmällä". Mutta yritänpä palata aiheeseen - stay tuned!

Vierailija

Kanadalaiset Stonzit saattaisivat olla se etsimäsi kevyt, pehmeä ja ohutpohjainen talvikenkä. Hankin sellaiset juuri meidän bebelle ja ensikäytön jälkeen kokemukset ovat positiivisia.

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Stonzeja ehdoteltiin Isäkuukausien Facessakin. Sillä lisäsisävuorella. Kiitos "uskon vahvistuksesta"! Voi hyvinkin olla, että Stonzit ovat bebemme ensikengät. Ainoa mikä minua asiassa mietityttää, on se, että saako ne tarpeeksi tukevasti jalkaan...

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Viikko sitten puhelintani tilutti mainio video. Siinä kuopus työnsi ensimmäistä kertaa lasten jakkaraa pitkin eteiskäytävää. Määrätietoisesti kuin mummo potkuria parhailla talvikeleillä.

Täytyy myöntää, että sydämessä läikähti. Pieni askel ihmiskunnalle, mutta melkoinen harppaus yksitoistakuukautiselle. Ja totta kai kehon läpi iski tunne, että juurihan tyttö oli haastattelussa konttaamisen opittuaan.

Illalla hivutin samaa tuolia hienovaraisesti tytön viereen. Olisin tietenkin halunnut nähdä uuden taidon livenä. Kuopus keskittyi kuitenkin enemmän kampeamaan itseään sohvalle. Taisi ajatella, että päivän näytöt kävelemisestä on annettu. Mitäs olit h-hetkellä töissä.

Muutamaa päivää myöhemmin pääsin todistamaan tukea vasten kävelyn hienoutta. Sen jälkeen kävelyrintamalla on kuitenkin ollut hiljaista.

Syy lienee selvä - tytsy opettelee nyt(kin) montaa juttua yhtä aikaa. Muun muassa sitä sohvalle nousemista. Tavaroiden pudottelu lattialle syöttötuolissa istuen tuntuu olevan meneillään olevista opintokokonaisuuksista kiinnostavin.

Taaperon vinkkelistä käveleminen on taito monien joukossa. Eikä varmasti kovin kevyt opeteltava.

Odotan, että nuorimmainenkin voisi lähteä pihalle omin jaloin. Kukapa haluaisi seurata muiden touhuja kärrystä. Raotinkin siis hieman internetiä etsien tietoa miten kävelemisen oppimista voisi nopeuttaa.

Löysin muutamia hyvin meille sopivia vinkkejä. Tasapainolle tekee hyvää, kun lasta sylitellään ja kannellaan eri asennoissa. Voin siis edelleen kääntää taaperon silloin tällöin pää alaspäin ja nauttia keikauksen aiheuttamasta naurusta.

Eniten kolahti idea siitä, että kävelyä kannattaisi harjoitella avojaloin. Ihossa on parempi ja luontevampi pito kuin jarrusukassa.

Netissä ui vastaan myös hyvä muistutus: vanhemman ei tarvitse saada koppia jokaisesta pikkukaatumisesta. Vaikka kyseessä on jo perheen kolmas kaatuja, niin silti välillä huomaa ylisuojelevansa lastaan. Kävelemään oppii vain kaatumalla tarpeeksi monesti.

Sen muistinkin, että kävelytuet ja hyppykiikut kuuluu jättää samaan paikkaan Abtronicin kanssa - Ostos TV:hen siis.

Loppujen lopuksi saavuin tämän tapauksen valossa netin viimeiselle sivulle. Terveyskirjasto Duodecim hautaa haaveeni kävelemään oppimisen nopeutumisesta: "Lapsi oppii kävelemään siinä vaiheessa, kun hermosto on kehittynyt riittävästi. Sitä ei voi nopeuttaa."

ps. Tuetta kävelemiseen lie vielä aikaa. Tytsy ei ole vielä kertaakaan noussut seisomaankaan tuetta. Ja vaikka kovasti odotankin yhteisiä ulkoiluhetkiä kävellen, tiedän, että asialla ei varsinaisesti ole kiire. Muistan millaista nurinkupsahtelua elämä oli kummitytöllä, joka oppi kävelemään selvästi alle vuoden ikäisenä.

Ps. Isäkuukausien karkkikaupassa tarjolla nyt neljää eri makeista: Facebookin sininen, Twitterin viserrys, Instagramin irtokarkki ja blogit.fi - nallekarkki. Saa ottaa enemmän kuin yhden, jos haluaa!

Kommentit (4)

Vierailija

Meidän -16 lokakuinen innostui synttäreiden nurkilla nousemaan pystyyn ja hyvin äkkiä alkoi tampata sohvaa ympäri. Kärryn kanssa menee myös lujaa joskin tie pitää olla vapaa.

Toisaalta kauhistuttaa millainen vauhti tuleekaan olemaan kun pärjää ilman tukea, mutta toisaalta samaistun ajatuksiisi "helposta ulkoilusta" kun lasta ei enään tarvisi kantaa tai työntää vaunuissa paikasta A paikkaan B.

Meille fyssari suositteli kävelyn opettelemista tukevat kengät jalassa jotta jalat välttäisivät virheasennot. Tämä kuulostaa omaan korvaan hömpötykseltä, en tiedä ketään joka olisi opetellut kävelemään lähtökohtaisesti kengät jalassa.

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Kiitos kommentista! Kyllähän se vauhti aikamoista on, kun kävely viimein lähtee sujumaan ilman tukea. Ja välillä järkeä ei ole mukana yhtään ;) Mutta, mutta, taitaa tämäkin vaihe kuulua elämään.

Olisiko fyssari tarkoittanut sitä, että silloin kun kenkiä tarvitaan, niin niiden pitää olla tukevat? Tuntuisi kyllä oudolta laittaa kengät sisällä jalkaan...

Joopu

Meillä ollaan tammikuisen kanssa samassa tilanteessa, tukea vasten kävelee mutta uskallus ei riitä päästä irti :) eikä tosiaan ole mihinkään kiire. Ystävän tyttö oppi juuri kävelemään 1 v 3 kk ikäisenä, ja kaatumiset on ollut lähinnä pyllähdyksiä. Pikkuveljeni taas nousi 7 kk ikäisenä seisomaan ilman tukea, ja sen seurauksena kalju pää oli täynnä mustelmia jatkuvan kaatuilun takia. Siinä vaiheessa äitini otti käyttöön aina turhakkeena pitämänsä konttauskypärän :D

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Mukavaa, että kommentoit! Veikkaan vahvasti, että äitisi ei ole ainoa mielipidettään konttauskypärän suhteen muuttanut vastaavassa tilanteessa!

Mukavia hetkiä teille tammikuisen kanssa!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Huomenna on ensimmäinen kansallinen vauvan päivä. Uusien “juhlapäivien” tehtailu on asiana suunnalta, johon sattuu kylmiltään tehdyn jalkaprässitreenin jälkeen. Mutta jos kalenterissa lukee esimerkiksi yrittäjän päivä, niin miksipä ei vauvojenkin päivä. Yrittäjät ja muut pystyvät pitämään itsestään meteliä, vauvat eivät. Meteliä tosin ei saa tässä yhteydessä ymmärtää liian konkreettisesti.

Meillä vauvan päivän alusaikoja on vietetty vauvasta luopumista ajatellen. Kun ei meillä enää oikeastaan reilu yhdeksän kuukautta synnytyskertomuksen tallentamisen jälkeen ole vauvaa.

Vajaassa kuukaudessa pienimmän konttausnopeus on saavuttanut viiden sekunnin haamurajan. Jos vanhempi kääntää katseensa viideksi sekunniksi pois, juniori ehtii pujahtamaan wc:hen tai nyppimään huonekasveja. Tai nousemaan tukea vasten seisomaan. Tai kaatumaan dramaattisesti.

Kylppärissä “vauva” viittoo lamppua kohden etusormi ylös osoittaen kuin tuli Vapauden patsaan lyhdyssä. Jos vanhempi ei sano “lamppu”, pienin tekee selväksi, että olisi hyvä sanoa hänen osoittamansa esineen nimi.

“Vauva” on myös taloutemme tuorein junior master chef. Alimmaisesta laatikosta on jo nosteltu kaikki leivänpaahdinta pienempi lattialle. Astianpesukoneen alhaalla oleva luukku on kutsuhuuto.

Ei kuopuksestamme siis enää voi puhua vauvana. Taapero hän on. Touhukas taapero. On pakko luopua vauvasta. Vauva-sanasta siis. Ja kysellä jälleen kerran, miten ihmeessä aika kului taas pienen kanssa niin nopeasti?

Sellaisestakin olen kuullut, että ihmislapsi on vauva ensimmäisen vuoden ajan ja siitä alkaa sitten taaperous. Tämän logiikan mukaan nuorestakin kuoriutuu aikuinen yhdessä yössä, kun mittariin tulee 18 vuotta. Ja tähänhän ei usko korkeintaan kuin Suomen laki ja nuori itse.

ps. Nyt on Vauva- ja Meidän perhe -lehdillä menossa kamppanja, jota kannattaa klikata tai täpätä. Täältä voit nimittäin tilata lehdistä näytenumeron yhdellä eurolla. Vauvahan kannattaa tilata jo siksi, että siellä on Isäkuukausien minikolumni!

Kommentit (2)

Eeva Vallius

Oi voi ... ja oi ! miten ihanaa :) ... Muistan itsekin n i i n ... h y v i n ... elävästi juuri tuon lasteni kehitysvaiheen, vaikka siitä on todella (liian?!) paljon aikaa. (Aika se tosiaan lasten kasvua seuratessa hurahtaa nopeasti.) Minulle oli yllätys, kuinka innokkaasti lapset tahtoivat oppia esineiden nimiä. Aina kahvinkeittimestä ja hellasta lähtien ihan kaikkeen mitä milloinkin eteen tuli. Varsinkin esikoiseni osoitteli sormellaan vuorotellen kaikki kodin tavarat aina uudestaan ja uudestaan samalla tavoin kuin sinun taaperosi nyt tekee. Se oli niin ihmeellistä ja hauskaa - meistä molemmista :).

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Kiitos kommentista!

Meillä kaikki kolme ovat olleet kiinnostuneita esineiden nimeämisestä, kuten tämä nykyinen taapero tällä hetkellä. Asiassa tosin saattaa piillä muna vai kana -ilmiö, sillä olemme vaimon kanssa myös aktiivisesti asioita nimenneet. Erikoista aikuisen näkökulmasta on tuo mainitsemasi hauskuus. Ihan en ymmärrä miksi taapero repeää nauramaan, kun kuulee sanan lamppu sitä osoittaessaan. Liekö vain niin tyytyväinen itseensä, että ihan naurattaa.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Lasten kanssa päivät ovat pitkiä, mutta vuodet lyhyitä. Isäkuukaudet kertoo miksi. Tämä isäblogi kuulostelee viisihenkisen perheen riemunkiljahduksia ja ankeuden parahduksia rivarikämpässä. Kuultavaa riittää, sillä tenavat ovat syntyneet -11, -14 ja -16. Äänekkyyden vastapainoksi perheemme viihtyy keskittymistä vaativan tekemisen parissa sekä ulkona.

Kirjoittaja on univelkainen isä sekä aviomies, jonka luonnehdintaan riittää kolme hashtagia: perhe, liikunta ja kokeilintätäitse.

Isäkuukaudet löytyy myös Facebookista, Instagramissa, Blogit.fi:stä, Bloglovinista ja jossain määrin myös Twitteristä. Olet tervetullut seuraamaan ja ennen kaikkea keskustelemaan!

Blogiarkisto

2017

Instagram