Kirjoitukset avainsanalla kuopus

Reilut viisi vuotta sitten esikoisemme oli jäämässä ensimmäistä kertaa yökylään mummulaan. Siis ilman vanhempiaan. Edellisiltana kirjoitin äidilleni lapsen päiväohjelman aaneloselle. Kellonaikoihin sidottujen juttujen lisäksi lisäsin “muutamia vinkkejä”. Muistan vieläkin, miten teksti pieneni ja pieneni paperin alalaitaa kohti – kaikki huomiot eivät tahtoneet millään mahtua yhdelle paperille.

Paperissa oli mainittu muun muassa D-vitamiinit, erilaiset pukemisvaihtoehdot ja puuron keitto-ohje. Taisinpa listata nukutuslaulutkin, joista poika silloin tykkäsi. Ja tietenkin muistutus xylitol-pastillin (yksi!) ottamisesta jokaisen ruokailun kohdalla.

Kävimme paperin äitini kanssa läpi huolella. En usko, että keskiverto aikuinen pääsee samaan intensiteettiin muutoin kuin löytämällä roskakatoksesta naapurinsa verotiedot. Luultavasti pidin tentinkin aiheesta: “Moneltako pitää olla lounas? Saako antaa karkkia?”

Kun sitten olimme vaimon kanssa reissussa ja taapero sulostutti isovanhempia, emme turhaan stressanneet. Päästimme kellon jopa varttitunnin yli normaalin nukahtamisajan ennen kuin laitoimme tekstiviestikyselyn, että miten nukutus meni.

Kolmannen kohdalla vähän rennommin

Kuopuksemme oli ensimmäistä kertaa molemmista vanhemmistaan erossa viikonloppuna, kun koko kolmen lapsen katraamme tarjosi reilun vuorokauden ajan desibelejä mummin ja papan korville.

Kun olimme lähdössä mummilasta reissuun, ei tullut mieleen kirjoittaa päivärytmiä paperille. Emme jättäneet edes kirjallisia ohjeita lasten pukemisesta. Oikeastaan ainoa asia, josta puhuttiin, oli uusien turvaistuinten “käyttöopastus”.

Yli vuorokauden reissulta taisi lähteä kaksi puolihuolimatonta kuulumisten kyselyä isovanhempien suuntaan: “Ilmeisesti kaikki ok?”

Isovanhempien säännöt ja kodin säännöt

Ensimmäisen lapsen kohdalla olimme rutiininatsituksen ohella ravintonihilistejä. Isovanhemmille tuskin jäi epäselväksi nukkumaanmenoaika tai se, että taaperolle ei anneta sokeria.

Enää noistakaan ei jaksa enempäänsä nillittää. Nykyään ajattelen varsin pitkälle, että niin kauan kuin lasten oleskeluympäristö pysyy turvallisena, niin saavat puolestani valvoa pidempään tai saada normaalia enemmän makeaa.

Viikonlopun reissulla jäin miettimään, että johtuuko asenteen lepsuminen vain väsymisestä. Itse asiassa ei. Olen nimittäin huomannut, että yökyläilystä toipuminen ottaa lapsilla ihan yhtä kauan, onpa kylässä löysemmät säännöt kuin kotona tai ei. Lisäksi olen oivaltanut, että esimerkiksi liian sokerin aiheuttama energiapiikki kohdistuu heihin, jotka makeaa lapsille antavat. Ei niinkään muualla oleviin vanhempiin. Sitä saa, mitä tilaa.

ps. itseni ja vanhempieni puolustukseksi on alun A4-esimerkin valossa sanottava, että esikoinen oli kyseisten isovanhempien ensimmäinen hoidettava taapero 25 vuoteen. Käytännöt olivat ehkä hieman ehtineet unohtua ja muuttua. Mutta hyvin meni.

Nämä kaksi aikaisempaa postausta saattaisivat olla kiinnostavia:

Ensimmäinen vs. kolmas vauvavuosi

Mitkä asiat kolmas lapsi on muuttanut?

 

Isäkuukausien Facebook ja Instagram - tule mukaan!

Kommentit (10)

Satua vai totta
Liittynyt30.5.2018

Ihanan REHELLISTÄ 😂😂 Isäni tuli katsomaan kuopusta ”ihan vaan puoltuntia, käyn nopsaa jälkitarkastuksessa, nukkuu koko ajan” JEPS! Arvaappa nukkuko, oli kakka-kiukku-nälkä episoidi ollut valmis kun lähdin. Eipä ollut Ukko vauvoja hoidellut 32 vuoteen mutta kotona odotti puhdas, kylläinen poika 😁 ja Ukko oli vaan tossa vähän tehtiin juttuja. Muistan aina sen päivän... ja meidän isä ei ole mikään lastentarhan setä vaan vankeinhoitoalalta. Naurattaa vieläkin se välitön asenne 😁

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Kiitos kommentista ja mahtavasta muistosta! Aivan uskomaton Ukko. Aivan uskomaton! Tuon sukupolven edustajista löytyy ilman tiheää seulaa miehiä, jotka eivät ole koskaan vaihtaneet lapselle vaippaa, eivätkä vaihda.

*

Joo-o. Ensimmäisen lapsenlapsen kanssa olivat vanhemmat aika tarkkoja. Mutta. Meillä sovittiin jo odotusaikana, että kotona on kotisäännöt ja mummolassa mummolasäännöt (jotka taitavat olla nykyisin osin tiukemmat kuin kotona,hahhaa). Mitä nyt ukki tarjoilee makeita herkkuja, jos ei mummo ehdi väliin. Aina ei ole ehjänä laumaa palautettu, mutta hengissä kuitenkin 😄

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Kiitos kommentista ja hyvästä näkökulmasta! Tosiaan itsekin _nykyään_ sitä mieltä, että kahdet eri säännöt on ihan ok. Tuo tosin tuntuu uskomattomalta, että mummolassa olisi tiukemmat kuin kotona. Ei siis ihme, että luin ensin kommenttisi alitajuisesti näin: "Mitä nyt ukki tarjoilee makeita herkkuja, jos mummo ei ehdi."

Vierailija

Kolme peräjälkeen syntynyttä poikaa ja yhteissokerihumala -sitä ei riitä sanat kuvaamaan :DD

Sormet suuhun
Liittynyt14.3.2018

Kuulostaa kovin tutulta tuo esikoisen hoito-ohjemanuaali :-D Jätimme esikoisen ensimmäistä kertaa hoitoon elokuvan ajaksi kun hän oli jo melkein vuoden. Mutta todennäköisesti olemme kuopuksen kanssa yhtä toivottoman tiukkoja, sillä emme ole päästäneet häntä vielä eded 7 kk iässä hoitoon isovanhemmille tuntia pidemmäksi ajaksi. 

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Esikoisen hoito-ohjemanuaali! Mahtava termi, tästä irtosi illan hymyt. Kiitos! Kyllähän se kieltämättä melkoinen käyttöohje oli. Olisikin pitänyt soittaa reissun päältä ja kysyä, että olettehan muistaneet lukea sen pienellä präntätyn sivulta kolme...

Rohkeasti vain muksuja hoitoon. Se on kaikkien etu!

kattikoo

Esikoinen lähti ekalle yökyläilylleen vanhemmilleni 10 kk:n iässä. Pikkuveli oli syntymässä muutaman kuukauden kuluttua ja ajattelin, että lapsen on hyvä "harjoitella" (ja äidin ehkä vielä enemmän) erossaoloa vanhemmistaan ennen kuin lähtö laitokselle tulee. Lapsen mukaan lähti myös molemmin puolin täyteen kirjoitettu A5-arkki ohjeineen ja aikatauluineen.
Kuopuksen samaiset isovanhemmat "riistivät" yökylään melko tarkkaan 1-vuotiaana. Lapsi kun ei ollut kovin hyvin nukkuvaa sorttia toisin kuin esikoinen, lasten isä teki vuorotyötä eikä siksi pystynyt olemaan apuna niin paljon kuin olisi halunnut ja äiti alkoi olla jaksamisensa rajoilla vedettyään vuoden keskimäärin 5 tunnin katkonaisilla yöunilla. Kuopuksen mukaan ei lähtenyt ohjevihkosta, mutta kuopuksen haki kotiin uudesti syntymään verrattavissa olevan kokemuksen omannut äiti nukuttuaan lähes 9 tuntia - putkeen!
Sen jälkeen lapsia on kyllä huoletta annettu isovanhemmille yökylään ensin isovanhempien ja nyttemmin myös lasten itsensä toiveesta. Ihanaa on, että sukupolvet voivat ja haluavat viettää aikaa yhdessä (ilman tätä kaiken kieltävää keskimmäistä sukupolvea...).

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Kiitos, että jaoit mahtavan kokemuksen siitä, kuinka lasten mummulointi antoi melkeinpä uuden elämän äidille. Ymmärrän täysin, vaikka en vauvan takia olekaan koskaan säännöllisesti joutunut heräämään muutaman tunnin välein.

Isovanhemmilla kyläily on kyllä niitä perhe-elämän win-win-win-tilanteita! Kuten kirjoitat sukupolvet saavat viettää aikaa yhdessä ja kyllähän ne vanhempien ajatuksetkin sillä aikaa vähän tuulettuvat ja jaksaa taas olla paremmin hyvä äiti tai isä.

Muistatko, kuinka me suomalaiset odotimme kesää vuonna 2017?

“Ehkä ensi viikolla!”

"Kyllä se tulee!"

"Nyt on selvät merkit!"

Hetki tuntui olevan käsillä. Useinkin. Mutta ei se sitten ollutkaan.

Loppuvuodesta 2016 syntyneen kuopuksemme ensisanojen odottaminen on kulkenut samaa rataa. Itse näin västäräkkejä puheessa jo, kun taapero alkoi toistella tavuja: "ta-ta-ta". Pääskysestä ei päiväkään -hetki koitti, kun tyttö sanoi ihan selkeästi "ihi".

Ikävä kyllä, ei yksi pääsky kesää tee. Eikä yksi "ihi" ensisanaa.

Ihi-äännähdyksestä ehti kulua kuukausia, kunnes taapero viimein viime viikolla oppi ensimmäisen sanansa.

Pettymyksekseni ensimmäinen sana ei kuitenkaan ollut isi. Kaikkein yleisimmin lapset taitavat aloittaa verbaalisen kommunikointinsa äidillä, mutta vaimokaan ei tällä kertaa saanut kunniaa.

Keskimmäisemme lähes ensimmäinen sana oli hänen isoveljensä nimi, mutta kuopus skippasi molempien vanhempien sisarustensa nimetkin.

Hienotunteinen muksu. Ei halunnut nostaa ketään perheenjäsentä ohi muiden.

Olen ainakin rivien välissä kertonut useampaankin otteeseen, että kuopus on e-rit-täin vahvatahtoinen. "Anna" tai "minä" olisivat sopineet hyvin hänen sanakirjansa avaussanoiksi.

Mutta ehkä vielä paremmin vahvatahtoiselle sopii sana, jonka pikkuisemme ensimmäisenä oppi. Hän nimittäin oppi sanomaan ensimmäisenä, ta-DAA, oman nimensä!

Jos ensimmäinen lapsen oppima sana on äiti tai isä, koti täyttyy kysymyksistä: "Kuka minä olen?" tai "Kuka tuolla on?" Tavoitteena on tietenkin saada pieni vastaamaan. Vastauksen hellyttävyys on vain puolet kyselemisen motiivista. Toinen puoli tulee siitä ilosta, joka hehkuu taaperosta, kun hän huomaa osaavansa.

Kysymyksiä on kuultu paljon nytkin, mutta hieman eri muodossa: "Kuka sinä olet" ja "Mikä sinun nimesi on?"

Vastaus on kerta toisensa jälkeen yhtä lutuinen!

Isäkuukausien Facebook ja Instagram. Tykkäyslupa on.

Kommentit (0)

Kuopuksemme on käynyt elämänkoulussa taaperoluokkaa pian puolen vuoden ajan. Kevään kunniaksi hahmottelin hänelle ensimmäisen kevättodistuksen. Ajan hengen mukaisesti arvioinnissa ei käytetä numeroita vaan sanallisia ilmauksia.

Biologia

Tuntee ja ymmärtää, miten niistäminen tapahtuu. On vasta oppinut soveltamaan samaa biologista metodia (uloshengitystä) saippuakuplien tuottamiseen. Oppilas osaa osoittaa ihmiskehon tärkeimmät osat niitä kysyttäessä: koskettaa esimerkiksi hiuksia, kun vanhempi kysyy, missä on pää. Osoittaa taaperon eläinkirjasta lähes kaikki eläimet kysyttäessä.

Äidinkieli

Osaa toimia erittäin tavoitteellisesti monenlaisissa viestintäympäristöissä. Elekieli on vahvaa kuin suomalaisella 80-luvun aurinkomatkaajalla. Nukutuksien aluksi taapero tökkää käden vanhemman suulle - se tarkoittaa “laula”. Oppilas osaa ilmaista mielipiteensä: Ei on tiukka pään puistaminen, kyllä pienempi puistaminen ja hyväksyvä “ymmm”.

Huolellisuus

On tarkka arkisissa asioissa. Sulkee kaikki auki jääneet ovet. Kuljettaa lattialta löytyneet roskat roskikseen.

Käsityöt

Tuntee materiaalien ominaisuuksia ja valitsee niihin soveltuvia tekniikoita ja työstömenetelmiä. Oppilas kasaa esimerkiksi nopeasti hiekkaämpärin täyteen hiekkaa lapiolla, ei yritä käyttää täyttämiseen Plaston rekkaa. Rakastaa tätä menetelmää. Osaa yhdistää kaksi Duplo-Legoa päällekkäin. Juhlii liitoksen syntymistä leveällä hymyllä. Kyky käyttää kangasvärejä.

Liikunta

Osaa käyttää, yhdistää ja soveltaa tasapaino- ja liikkumistaitoja useimmissa opetetuissa liikuntamuodoissa. Ei konttaa enää koskaan. Kävely on yhtäaikaa kankeaa ja notkuvaa, mutta erittäin sympaattista. Yrittää yhdistää kävelyyn juoksua. On kokeillut potkupyöräilyä.

Kuvataide

Harjoittaa tutkivaa lähestymistapaa itsenäisesti tai ryhmässä. Hakee piirustusvälineet itse kaapista. On aivan hiljattain oppinut piirtämään ympyrämuotoja. Kaulii muovailuvahaa antaumuksella kuin ennen viittä herännyt leipuri. Painelee innostuneesti kaulittuun vahaan muotteja. Puuvärit, vahavärit, vesivärit, sormivärit. Erityisesti toisten värit. Osoittaa kiinnostusta saksien käyttöön huitomalla saksien suuntaan ja toistelemalla rytmikkäästi “ii”, “ii”, “iiii”.

Musiikki

Osaa ilmaista musiikkia liikkeissään. Aloittaa tanssin jopa isän hyräilyn tai jauhelihan käristämisen tahdittamana.

Matematiikka

Ymmärtää käsitteet enemmän, vähemmän ja yhtä paljon kuin (isosisaruksilla). Hahmottaa geometriaa pinoamalla muovisia tai puisia toroideja, eli tutummin donitseja, kepin ympärille torniksi.

Samasta taaperosta ennen kirjoittamaani:

* Sinä, yksivuotiaamme

* Tuntui pahalta, kun ei kelvannut omalle lapselleen

* Pakko luopua vauvasta

* Isäkuukaudet-live: Haastattelussa juuri konttaamaan oppinut

* Puolivuotias isän silmin

Facebook, Instagram, Twitter - niistä Isäkuukaudet löytyy. Tervetuloa mukaan!

Kommentit (0)

Kymmenkuinen nukkuu pinnasängyssään puolitoista metriä sydämestäni paapuuriin. Oma tajuntani seilaa unen ja valveen pehmeässä ristiaallokossa. Juuri, kun unen lempeä aalto on hyökynyt ylitseni, tajuntani valtaa sumutorven ulina.

Oikeasti kyseessä ei tietenkään ole sumutorvi, vaan johonkin minulle vieraaseen maininkiin herännyt vauva, joka ilmaisee huonon mielensä ainoalla osaamallaan tavalla. Itku ei lakkaa tassuttelemalla eikä laulamalla, joten nostan lapsen syliini. Rauhoittuminen kestää pitkään. Kuin myrskyn muuttuminen peilityyneksi.

Itkun aaltojen laskeuduttua jostain makuuhuoneen ulkopuolelta kuuluu äidin ääni. Myrsky nousee uudelleen puolessa sekunnissa.

Hetkeä myöhemmin äiti tulee katsomaan tilannetta. Vauva kurottautuu sylistäni niin pitkälle äitiään kohden kuin pystyy. Sylin vaihdos tyynnyttää tilanteen hetkessä.

Ei kovin palkitsevaa isän ja vauvan yhteistä matkaa. Tällaista elämä kuopuksen kanssa kuitenkin oli vuoden ajan. Isä kyllä kelpasi hyvällä tuulella, mutta huonolla puhurilla äiti oli ainoa, joka sai luovia vauvan takaisin parempiin tunnelmiin.

Ei tunnu hyvältä, kun ei kelpaa omalle lapselleen.

Viime aikoina tilanne on onneksi alkanut muuttua ja selviämme taaperon kanssa lähtökohtaisesti melko vaikeistakin tilanteista yhdessä. Jopa sellainen onnistuu, että vaimo antaa iltamaidon sängyllämme nyt jo neljäntoista kuukauden ikäiselle taaperolle ja minä hoidan iltanukutuksen siitä eteenpäin.

Toki toistaiseksi puhetaidoton yksisanainen draama queen nostaa hetkeksi desibelit kattoon mutsin poistuessa. Mutta äidin selän kadotessa huoneen ovesta, äänitaso normalisoituu nopeasti ja taapero tuntuu tyytyväiseltä isän seurassa.

Se, että taaperolla ja isällä synkkaa on tärkeää koko perheen kannalta

Se, että isäkin alkaa kelvata on tietenkin erinomaisen tärkeää minun ja taaperon kannalta. Mutta ainakin yhtä tärkeää se on sisarusten perspektiivistä: kun taaperoa voi luotsata tunteiden aallokossa isäkin, äidille vapautuu aikaa olla kapteenina (tai messipoikana) isompien leikeissä. Eikä toki sovi unohtaa, että kun taaperolla ja isällä synkkaa, voi äiti lähteä kotoa vähän useammin ja vähän kauemmaksi kuin vauvavuoden aikana.

Ihan mielenkiintoista on rasittaa aivosolujaan miettien, miksi kuopus on ollut niin äitinsä perään. Ettei kyseessä vain olisi ainakin osittain opittu juttu? Vaikka olen viettänyt pienimmän kanssa aikaa niin paljon kuin mahdollista, perheemme jakautui kolmannen lapsen myötä pitkäksi aikaa kahteen yksikköön.

Luonnollisesti olen verrannut tilannetta esikoisen vauva-aikaan. Jäin hänen kanssaan kotiin, kun lapsi oli alle puolen vuoden. Jos oikein muistan, niin aluksi juniori protestoi kotona tapahtunutta vanhempien roolin vaihtoa. Mutta aika pian ”ykkösvanhemman” univormu siirtyi minulle, koska olin lapsen kanssa isomman osan vuorokaudesta kuin töihin palannut vaimoni.

Ps. Blogit.fi-palvelun mukaan Suomen suosituimpiin perheblogeihin kuuluvassa Shitty is the new black -blogissa muistutetaan osuvasti, että isäkin kuuluu vauvakuplaan.

Joko seuraat perheemme ristiaallokkoa Facebookissa tai Instagramissa. On siellä välillä toki tyyntäkin. Muttei koskaan tylsää.

Kommentit (2)

Nubi

On se meilläkin samaa, että kun tilanne on oikein pahaa niin vain äiti kelpaa. Isän pelkkä kosketus saa huutoraivarit aikaan silloin.

Mutta muuten isä on kyllä paras. Sitä odotetaan naama ikkunaa vasten, koska saapuu töistä ja vihdoin kävelee pihatietä pitkin. Ja aina kun isi astuu ovesta sisään, pienokainen tekee pienen ilotanssin. 

Se on kyllä kumma miten paljon tilanteet eroavat lapsella. Sanat henkilöt, ihan eri reaktio. 

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Olet asian ytimessä - isä on tilanteen mukaan supersankari tai pahimmanlaatuinen rosvo. Tutulta nimittäin kuulostaa tuo ilotanssi meilläkin. Ja varmaan siksi kelpaamattomuudesta ei varsinaisesti osannut olla huolissaan. Jos vauva olisi kaikissa fiiliksissä tukeutunut äitiin, niin tilanne olisi ollut toinen. Kiitos kommentista ja mukavaa kevättä koko perheelle!

Seuraa 

Lasten kanssa päivät ovat pitkiä, mutta vuodet lyhyitä. Isäkuukaudet kertoo miksi.

Tämä on isäblogi perhe-elämästä kolmen lapsen kanssa. Täällä kuulostellaan riemunkiljahduksia ja ankeuden parahduksia rivarikämpässä. Kuultavaa riittää, sillä tenavat ovat syntyneet -11, -14 ja -16. Äänekkyyden vastapainoksi perheemme viihtyy keskittymistä vaativan tekemisen parissa sekä ulkona.

Kirjoittaja on univelkainen isä sekä aviomies, jonka luonnehdintaan riittää kolme hashtagia: perhe, liikunta ja kokeilintätäitse.

Isäkuukaudet löytyy myös Facebookista, Instagramissa, Blogit.fi:stä, Bloglovinista ja jossain määrin myös Twitteristä. Olet tervetullut seuraamaan ja ennen kaikkea keskustelemaan!

Blogiarkisto

2018
2017