Kirjoitukset avainsanalla matkailu

Kaupallinen yhteistyö Britax Römerin kanssa

Turva(vyö)istuimen valitseminen on kuin mikä tahansa lapsiin liittyvä: ensin mietitään teoriassa paras ratkaisu ja sitten käytäntö neuvoo miten loppujen lopuksi tehdään. Käytäntö voi neuvoa hienovaraisesti tai hyvinkin kovalla kouralla.

Turvaistuimen valinta menee teoriassa niin, että hommataan markkinoiden turvallisisin jakkara. Käytännössä ostetaan turvallisin, joka sopii omaan pirssiin, käyttötarpeisiin ja budjettiin. Lisäksi mielestäni kivijalkakauppa on näissä asioissa iso plussa: istuinta pääsee sovittamaan ja käyttöön saa opastuksen.

Kevättalvella 2015 käytäntö neuvoi meidät ostamaan Britaxin KIDFIX XP SICTin. Se löytyi naapurikaupungin kivijalkaliikkeestä, oli kohtuullisen hintainen ja pärjännyt hyvin turvatesteissä.

Hankinnasta lähtien jakkara on ollut päivittäisessä käytössä syystalvella 2011 syntyneellä lapsellamme.

Muu takapenkin kalusto on vaihdellut, mutta tuo jakkara on pysynyt autossa koko ajan. Penkki on osoittautunut helppokäyttöiseksi. Toinen merkittävä seikka on laatu. Istuin on edelleen tikissä, vaikka sitä on käytetty paljon.

Hymyni ulottuikin vaikkuun, kun pääsin kalustamaan ”milloin me ollaan perillä -osaston” kauttaaltaan Britaxin tuotteilla. Toisen reunan Isofixeihin napsahti tutunoloinen KIDFIX, mutta sen uusi versio: KIDFIX II XP SICT. Keskimmäisiin Isofix-koukkuihin puolestaan liukui kiinni Britaxin uusi DUALFIX, joka on käynyt läpi i-SIZE-standardoinnin.

DUALFIX i-SIZE – Erinomainen, muttei täydellinen

DUALFIX i-SIZEssä huomio kiinnittyy ensisilmäyksellä kankaisiin. Pääasiassa kangas on olemukseltaan hieman karkeaa. Sellaista, jonka kuvittelen kestävän pitkään.

Huomio ei kuitenkaan kiinnity kankaisiin karkeuden takia, vaan siksi, että kaikki kankaat eivät ole yhtä ja samanlaista. Pääntuki ja yläselkää vasten tuleva istuimen osa ovat selkäesti pehmeämpää materiaalia.

DUALFIXin mukana toimitetaan pienennyssarja vastasyntyneelle, sillä penkkiä voi käyttää vaikka jo laitokselta kotiuduttaessa. Taaperomme mielestä kiinnostavinta istuimessa on, yllätys - yllätys, laatikko!
DUALFIXin mukana toimitetaan pienennyssarja vastasyntyneelle, sillä penkkiä voi käyttää vaikka jo laitokselta kotiuduttaessa. Taaperomme mielestä kiinnostavinta istuimessa on, yllätys - yllätys, laatikko!

Viisipistevöiden yläosan pehmusteista löytyy kääntöpuolelta vielä kolmas materiaali – neopreeni. Se on valmistajan mukaan paitsi mielyttävä lapselle, myös hyvä pitämään pehmusteet paikoillaan.


...ja pisimmillään.
Istuimen pituus lyhimmillään...
 

DUALFIXin mahtavin ominaisuus on tietenkin se, että penkki kääntyy 360-astetta. Kääntyvyys on vanhemmalle kuin linkkuveitsi lapselle. Kun sen kerran saa käyttöönsä, ei siitä hevillä luovu. Selkä kiittää lasta istuimeen nostettaessa, varsinkin jos tenavalla sattuu olemaan ei autoon tänään -päivä.

Britaxin tuotekehitysosasto on sijoittanut kääntönapin penkin molemmille sivuille. Ratkaisu on toimiva ja mahdollistaa DUALFIXin kääntämisen myös kallistettuna. Penkki pyörii alustassaan kevyesti.

Kokeilimme istuimia myös Volkswagenin Caravelle -perhepakussa, jossa ei ole pakettiautomaiseen tapaan takaovea kuskin puolella. 360-kääntyvyys antaa tilaa niin, että lapsi pääsee luikahtamaan laitimmaiselle istuimelle. Istuin on muotoiltu pyöreäksi siten, että sen "kulmat" eivät koukkaa sen kauemmaksi mitä selkäosa yltää kasvot taakse päin -asennettuna..
Kokeilimme istuimia myös Volkswagenin Caravelle -perhepakussa, jossa ei ole pakettiautomaiseen tapaan takaovea kuskin puolella. 360-kääntyvyys antaa tilaa niin, että lapsi pääsee luikahtamaan laitimmaiselle istuimelle. Istuin on muotoiltu pyöreäksi siten, että sen "kulmat" eivät koukkaa sen kauemmaksi mitä selkäosa yltää kasvot taakse päin -asennettuna..

DUALFIX kääntyy alustassaan sen verran kevyesti, että lapsi sylissä käännön vapautus onnistuu yhdellä kädellä.
DUALFIX kääntyy alustassaan sen verran kevyesti, että lapsi sylissä käännön vapautus onnistuu yhdellä kädellä.

Kehujen jälkeen on mainittava myös pari käytössä ärsyttävää seikkaa. Tukijalan pituussäätö on vaikea ja penkki raskas. Nämä aiheuttavat verenpaineen nousua onneksi vain asennusvaiheessa.

Sen sijaan mmHg-lukemat nousevat päivittäin turvavöiden takia. Vyöt liukuvat hyvin, mutta auki oleville vöille ei ole istuimen reunoilla pidikkeitä. Käytännössä vyöt pitää siis tonkia esiin istuvan lapsen alta. Kiristysvyön päästä puuttuu myös lenkki, joka helpottaisi kiristämistä.

DUALFIXiä voi käyttää sekä selkä että nenä menosuuntaan. Tarra muistuttaa, että i-SIZE-luokitus vaatii matkustamaan viidentoista kuukauden ikään selkä menosuuntaan. Sitä vanhemmillekin lapsille se on erittäin suositeltavaa.
DUALFIXiä voi käyttää sekä selkä että nenä menosuuntaan. Tarra muistuttaa, että i-SIZE-luokitus vaatii matkustamaan viidentoista kuukauden ikään selkä menosuuntaan. Sitä vanhemmillekin lapsille se on erittäin suositeltavaa.
Hei, yksi juttu vielä! DUALFIXin selkänojaa vastaan tulevaa osaa voi kallistaa kahdeksan astetta. Se ei kuulosta paljolta, mutta sen ansiosta tuen saa todella tiiviisti auton istuimen selkänojaa vasten ja samalla lapsi saa käyttöönsä kaiken mahdollisen jalkatilan. Tuen muotoilu ei ole kuitenkaan paras mahdollinen, sillä muksun kengät "takertuvat" melko helposti tuen sisään, koska reunat ovat varsin kulmikkaat.
Hei, yksi juttu vielä! DUALFIXin selkänojaa vastaan tulevaa osaa voi kallistaa kahdeksan astetta. Se ei kuulosta paljolta, mutta sen ansiosta tuen saa todella tiiviisti auton istuimen selkänojaa vasten ja samalla lapsi saa käyttöönsä kaiken mahdollisen jalkatilan. Tuen muotoilu ei ole kuitenkaan paras mahdollinen, sillä muksun kengät "takertuvat" melko helposti tuen sisään, koska reunat ovat varsin kulmikkaat.

KIDFIX II XP SICT – uusi versio yhdellä uudella osalla

Jos tunnet KIDFIX XP SICT -turvavyöistuimen, kakkosversion näkeminen on kuin vanhan kaverin tapaaminen vuosien jälkeen: jokin on hieman muuttunut, mutta heti ollaan sinut.

Käytännössä ainoa ero on kakkoseen lisätty lapsen jalkojen välistä tuleva lantiovyön oikealla paikallaan pitävä osa. Britax käyttää nimeä SecureGuard ja mainostaa, että heidän omien testiensä perusteella pidike vähentää etutörmäyksessä vatsaan kohdistuvia voimia jopa 35 prosenttia.

Maalaisjärjellä ajateltuna SecureGuard saattaa myös estää tilanteen, jossa lapsi pääsee luiskahtamaan pois löystyneen lantiovyön alta.

SecureGuard lukitsee lantiovyön paikoilleen! Kuvassa näkyy myös penkin nimeen saakka päässyt turvavyön XP PAD -lisäosa, joka suojaa lasta etutörmäyksessä Britaxin mukaan monella tapaa.
SecureGuard lukitsee lantiovyön paikoilleen! Kuvassa näkyy myös penkin nimeen saakka päässyt turvavyön XP PAD -lisäosa, joka suojaa lasta etutörmäyksessä Britaxin mukaan monella tapaa.

Käytössä SecureGuard tuo turvavyön kiinnittämiseen yhden työvaiheen lisää. Vyöttämiseen menee aikaa muutama sekunti kauemmin, mutta käyttö on helppoa.

Matkoilla lantiovyönpidike on pysynyt paikoillaan yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Sillä kerralla lapset odottivat autossa ätinsä kanssa, kun piipahdin kaupassa. Nelivuotias luultavasti pyöri odottelusta turhautuneena niin paljon, että lantiovyö irtosi pidikkeestä. Onneksi tytsy itse osasi sanoa: “Tää lärpäke on irti”.

Monista nykyistuimista löytyy jonkinlainen sivulle jatkettava osa, jonka idea on käsittääkseni vähentää istuimen heilahtamista ja ottaa vastaan törmäysenergiaa. KIDFIXissä sivutörmäyssuoja kierretään auki niin paljon, että se lähes ottaa auton sivuoveen. Säätö on tarkka ja helppo.
Monista nykyistuimista löytyy jonkinlainen sivulle jatkettava osa, jonka idea on käsittääkseni vähentää istuimen heilahtamista ja ottaa vastaan törmäysenergiaa. KIDFIXissä sivutörmäyssuoja kierretään auki niin paljon, että se lähes ottaa auton sivuoveen. Säätö on tarkka ja helppo.

KIDFIXin turvavyön ohjain, vai pitäisikö sanoa läpivienti, toimii kuin karbiinihaka: vyö sujahtaa helposti ohjaimeen, mutta vyön irrottamiseksi pitää aukaista salpa.
KIDFIXin turvavyön ohjain, vai pitäisikö sanoa läpivienti, toimii kuin karbiinihaka: vyö sujahtaa helposti ohjaimeen, mutta vyön irrottamiseksi pitää aukaista salpa.

Istuin on kevyt ja sen asentaminen on erittäin johdonmukaista. Jakkaran siirtäminen autosta toiseen onkin suorastaan juhlavan helppoa. Sen sijaan KIDFIXin suuri leveys lapsen hartialinjan korkeudella haastaa auton takapenkin leveyden, mikäli viereisellä paikalla on matkustaja.

Itse lasken KIDFIXin isoksi plussaksi myös mahdollisuuden Isofixin käyttämiseen. Turvavyöistuin kun pitää muistaa laittaa vöihin kiinni myös tyhjänä, jos sitä ei kiinnitetä Isofixillä. Se on turhauttava vaihe.

Huomaa tässä kuvassa KIDFIX on säädetty väärin. Hartioiden ja pääntuen väliin pitäisi jäädä vain muutama senttimetri tyhjää. Otin kuvan demotakseni KIDFIXin maksimipituutta. Juniorihämähäkkimiehemme on nyt 128 cm ja kasvun varaa on todella paljon. Näyttäisi, että ainakin selän pituuden puolesta junnu voi käyttää istuinta pidempäänkin kuin lain vaatimaan 135 senttimetriin.
Huomaa tässä kuvassa KIDFIX on säädetty väärin. Hartioiden ja pääntuen väliin pitäisi jäädä vain muutama senttimetri tyhjää. Otin kuvan demotakseni KIDFIXin maksimipituutta. Juniorihämähäkkimiehemme on nyt 128 cm ja kasvun varaa on todella paljon. Näyttäisi, että ainakin selän pituuden puolesta junnu voi käyttää istuinta pidempäänkin kuin lain vaatimaan 135 senttimetriin.

Miksi DUALFIX on autossamme keskimmäisellä paikalla?

Perimmäinen syy on yksinkertainen: se on ainoa tontti autossamme, johon kulkupelin valmistaja antaa rakennusluvan DUALFIXille.

360-kääntyvyyden ja auton korkean sisätilan ansiosta penkkiä on helppo käyttää keskipaikallekin. Paikkavalinnan etu on se, että reunoilla matkustavat isommat lapset voivat kumpikin huomioida DUALFIXissä kohdetta lähestyvää nuorimmaistamme.

Tila-autoissa takapenkki on perinteisesti jaettu kolmeen osaan, jotka liikkuvat erikseen eteen ja taakse. Kun DUALFIX on keskipenkillä, sen voi vetää melko eteen ja laitimmaiset penkit jättää taakse. Tällöin saa tilaa penkin pyörähtämiseen ja eittämättä leveille KIDFIXeille.

Ps. Jos mietit, mikä automme on, niin se on Ford S-Max, josta kokemuksia tässä postauksessa.

Kommentit (14)

Koivulan emäntä -blogi
Liittynyt26.3.2018

Meillä on vuosikkaalla autossa recaron ja cybexin 360 kääntyvät istuimet, kummankin autossa omat. Kummatkin olivat ensin isoveikan käytössä ja ovat aiva täydelliset. Kumpaakaan emme ole käyttäneet kasvot menosuuntaan, koska 3,5 mahtui hyvin istumaan siinä selkä menosuuntaan. Nyt isommalla on cybexin turvavyöistuin, johon olemme olleet erittäin tyytyväisiä, ainoastaan on aikamoinen rohjo jatkuvasti siirrellä (tai sitten olemme vain laiskoja), niin nyt pohdimme toisen istuimen ostoa. Meidän ongelma vain on, että minun auto on niin kapea, että jos kaksi isoa ja leveätä istuinta on autossa, niin ei keskipaikalle mahdu. Keskipaikalla ei myöskään ole isofix kiinnitystä, niin istuinta siihen ei saa. Täytyykin tutustua oisko tuo birtax kapempi kuin cybex.

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Meillä myös tarkoitus käyttää vain selkä menosuuntaan. Nykyinen suosituskin kun sanoo, että ainakin kolmivuotiaaksi pitäisi matkustaa takakonttiin katsoen. Ja mielellään pidempäänkin. Tsemppiä etsintään, se on melkoinen projekti, mutta toki äärimmäisen tärkeä suo kahlattavaksi.

Mira/Blinger Shimmer -blogi

Me ollaan mietitty, että pitäisi ostaa varmaan toinen turvaistuin ettei tarvitsisi kahden auton välillä tuota nykyistä olla vaihtelemassa.. Mies saa kyllä sen kohdalla selvitellä mikä olisi paras vaihtoehto meille :D

Isä

Dualfix vaikuttaa harkinnanarvoiselta vaihtoehdolta vastasyntyneellekin, jos/kun ei ole tarvetta kantaa kaukalossa vauvaa.

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Meillä ensimmäistä kannettin paljon kaukalossa, mutta toinen ja kolmas olisivat pärjänneet ihan hyvin tällaisella penkillä. Mutta toisaalta kaukalo oli jo olemassa.

Isivuosi

Tuo turvaistuimen ostaminen oli kyllä ihan oma projektinsa, etenkin tällaiselle faijalle, jota autot ylipäätään ei kiinnosta.

Tuollainen kääntämisen mahdollistava istuin on kyllä varmasti käytännöllinen. Etenkin ahtailla parkkipaikoilla.

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Kiitos kommentista! Kuulumme samaan faijakategoriaan näemmä :) Tai no, kyllä minua autot ja autoilu kiinnostaa, mutta maailmassa on turhan monta vielä kiinnostavampaa asiaa, jotta autoihin jaksaisi syventyä muuta kuin pakon edessä :)

Parkkipaikalla kyllä todellakin kiittää penkin kääntyvyyttä, kun auton ovea ei ole pakko avata sepposen selälleen.

Vierailija

Istuinten hankinta on ohan per*eestä! Ainakaan ei kannata ääneen sanoa mitkä ostit, koska joku kyllä kaivaa jonkun testituloksen jostain joka takaa tuotteen olevan ihan susi. 😅
Me ollaan Cybex -jengiä, Britax on ihan vieras käsite mulle mut hyvältä näyttää 🙏🏼

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Eihän se valintaprosessi ihan niitä suoraviivaisimpia ole ja kieltämättä mainitsemasi skenaario saattaa hyvinkin toteutua! Laatumerkkejä ovat sekä Britax että Cybex.  Kiitos kommentistasi ja mukavaa alkukesän jatkoa!

Kiitos esittelystä

Dualfixiä on harkittu meilläkin esikoiselle hankittavaksi. Tekstisi perusteella se todella vaikuttaisi olevan meillekin sopiva vaihtoehto. :)

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

On siinä nuo mainitsemani asiat, jotka ärsyttävät, mutta ei täydellistä penkkiä mahda olla olemassakaan. Dualfixiä uskaltaa kyllä suositella, mutta jos suinkin mahdollista, niin kyllähän sitä kannattaa käyttää vain selkä menosuuntaan.

Vierailija

Meilläkin nyt kuopuksella (n.5kk) ollut tuo Dualfix kuukauden päivät käytössä, ja sen myötä heitimme hyvästit edes osalle autoraivareita - kaveriparka ei viihtynyt kaukalossaan tippaakaan (Britax sekin). Tilaahan tuo takapenkiltä vie 1,5 matkustajan paikan, kun ei ole tila-autoa, mutta kahden lapsen kanssa se on ihan ok.

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Mahtavaa lukea, että autoraivarit ovat vähentyneet. Autoilu on aivan hillittömän raskasta, jos vauva tai taapero ei viihdy yhtään. Ja raskasta kaikille, ei vain lapselle itselleen.

Ensin toivotaan, että kunpa lapsi kävelisi ja puhuisi. Sitten toivotaan, että lapsi olisi hetken paikallaan ja edes tovin hiljaa.  

Olen luullut yllä olevaa suurimmaksi ristiriidaksi lasten kanssa. Viime viikonloppu osoitti, että suurempiakin ristiriidan tunteita voi kokea. Tarvitaan vain kylpylä ja epämääräinen roska.

Ennen yksityiskohtiin menemistä pitää tunnustaa.

Olen pitänyt samanlaisia tuulipukuja* varmimpana vanhan parin merkkinä. Vielä varmempi merkki taitaa olla, että tarttuu kylpylähotellin täkyyn, jossa tarjoushintaa vastaan käy kuuntelemassa luennon siitä, kuinka viikko-osake on paras tapa hoitaa lomailu.

Jep, lomailimme siis kylpylähotellissa. Laitoksessa, josta lapset ovat haaveilleet suunnilleen vuoden.

Jo ensimmäisenä iltana lämpimässä lastenaltaassa lilluessani tajusin, että tuijotin isointa kohtaamaani ristiriitaa lapsiperheen elämään liittyen. Altaassa pyöri jokin ruskehtava möykky. Miten voi yhtä aikaa miettiä, että mikä tuo on ja samaan aikaan olla niin vahva fiilis, että en todellakaan halua tietää?

Ristiriitojen TOP-3 meni uusiksi, mutta seuraavana päivänä ykköstila vaihtui jälleen. Edellisillan kuvio toistui tällä kertaa porealtaassa. Siinä kun roskaa aikansa tuijotti, niin alkoi vahvasti tuntua, että poreissa tanssiva möykky pieneni hiljakseen.

Muutenkin kylpyläloma tarjosi vahvoja tunteita. Kun katsoo toista lastenaltaan reunalla tärisevää vanhempaa, tietää mitä vertaistuki tarkoittaa. Ihan teki mieli sanoa: ”Minäkin olen täällä palelemassa lasteni takia!”

Ehkä parasta (kylpylä)lomassa: arjen rutiinien pyörittämiseltä jäävän ajan voi laittaa koko perheen ulkoiluun!
Ehkä parasta (kylpylä)lomassa: arjen rutiinien pyörittämiseltä jäävän ajan voi laittaa koko perheen ulkoiluun!

Oikein tarkasti rivien välistä lukemalla voi hoksata, että en varsinaisesti viihtynyt lilluntaosastolla. Täytyy silti tunnustaa, että plussan puolelle jäätiin komeasti.

Tärkein syy on se, että lapset nauttivat. Vuoden ja kolmen kuukauden -ikäinen kuopus laski vaahtosammuttimen korkuisesta liukumäestä kymmeniä kertoja. Joka kerta veteen pärskähtäessään hän nauroi ääneen. Samaa iloa huokui isompienkin lasten olemuksessa.

Reissua oli totisesti odotettu. Esikoinen totesi jo lilluntalaitoksen parkkipaikalla: ”Täällä on mahtavaa!”

Riemun lisäksi viikonloppu tarjosi lapsille neljät treffit uimaveden kanssa. Tenavien vesiarkuus vähenikin kylpylässä kuin perheellisen audit-pisteet. Se lupailee mielestäni hyvää uimaan oppimisen kannalta.

Lapset olivat reissussa niin rentoja, että ikimuistoisia lausahduksia riitti vanhempien iloksi yhtenään. Ravintolassa esikoinen esimerkiksi kommentoi lasagne-ehdotustani tuumien, että ”se on kovin arkista”.

Ruokaan liittyi myös hauska juttu sunnuntain aamupalalla. Saatoin edellisinä päivinä hieman mutista, kun buffetissa ei ollut hotelliaamupalan ainoaa pakkokomponenttia eli pekonia. Sunnuntaina keskimmäinen ehti seisovanpöydän ääreen vaimon kanssa ennen minua ja kuopusta. Vaimo huomasi, että keittiöllä oli paistettu peksua. Siitäpä ilostuneena keskimmäinen juoksi minua vastaan ja suorastaan huusi: ”Iskä, tänään on pekonia!”

Hoijakka, vipukelkka vai joku muu?
Hoijakka, vipukelkka vai joku muu?

Olemme toki kiertäneet vaimon kanssa kylpylöitä ennenkin. Pääasiassa kaukaa. Lillumassa olemme käyneet 2002, 2009 ja nyt lasten kanssa 2018. Lasten riemu oli niin mittavaa, että seuraavaan ihmistenpesulareissuun ei varmasti mene yhdeksää vuotta.

Kylpylähotellin peliautomaattiosastolla kävi aikamoinen flaksi. Moottoripyöräpeli sekosi niin, että koko päivän sai ajaa ilman maksua. Seuraavana aamuna laite kinusi jälleen kolikkoa.
Kylpylähotellin peliautomaattiosastolla kävi aikamoinen flaksi. Moottoripyöräpeli sekosi niin, että koko päivän sai ajaa ilman maksua. Seuraavana aamuna laite kinusi jälleen kolikkoa.

* Kerran on tätäkin kokeiltu. Meni vähän överiksi. Tilattiin nimittäin anopillekin samanlainen puku samasta tarjouksesta. Siinä me anoppilan hiekkatiellä sitten käveleskeltiin kolme rinnakkain identtisissä tuulipuvuissa. Vähän kuin tähtensä menettänyt curling-joukkue.

Isäkuukausien Facebook ja Instagram odottavat juuri sinua! Tykkä ja pysyt kärryillä paitsi uusista postauksista myös esimerkiksi lasten ikimuistoisista lausahduksista!

Kommentit (2)

“Haluaisin kokea kaiken uudelleen!” totean äidille autossa, kun köryyttelemme lentokentältä kotiin. Iskä nyökyttelee: “Kyllä meillä niin hyvä reissu oli, että voisin lähteä poitsin kanssa milloin tahansa uudelleen. Ja melkein minne tahansa.”

“Kerro nyt vähän tarkemmin, mitä te siellä Helsingissä teitte”, äiti pyytää.

Ja minähän kerron.

Iskä oli ottanut etukäteen selvää monesta asiasta. Ja saanut hyviä vihjeitä. Tuntui olevan niistä kiitollinen. Yksi tuoreimmista ideoista oli ottaa Tatun ja Patun Helsinki-kirja matkaoppaaksi. Sitä luimme terminaalissa ja lentokoneessa. Lisäksi lauleskelin lentsikassa Lentäjän poikaa. Isää huvitti. Ehkä vähän muitakin.

Helsingissä näimme heti Tatusta ja Patusta tuttuja juttuja: VR:n kivimiehet ja Kolmen sepän patsaan. Sepissä kiinnitin isän huomion siihen, että takoivat rautaansa pippelisillään. Miksi?

Ensimmäinen ratikkamatkamme oli ikimuistoinen. Heti aluksi juoksimme pysäkille kuin helsinkiläiset ikään, kun iskä näki oikean numeroisen vaunun pysähtyneenä. Emme ehtineet. Hetkeä myöhemmin isä kyllä totesi jotenkin lakonisesti, että “ihan hyvä. Se meni väärään suuntaan.”

Pääsimme myös heti ensimmäisellä matkalla lipuntarkastukseen. Minä sain matkamuistoksi Risto Räppääjän kuvalla varustetun lasten lipun. Hoksasin myös samalla, mikä oli vitsinä Tatun ja Patun tehdessä metroon Jori-tarkastusta serkkuaan etsiessään.

Linnanmäki ja Sea-life

Kaksi ensimmäistä etappia olivat suoraan toivelistaltani: pizzabuffet ja Linnanmäki. Linnanmäen portilla huokaisin: “Minua jännittää enemmän kuin kerittävää lammasta!”

Olisin halunnut kaikkiin laitteisiin, jotka sekoittivat ihmisiä kuin blenderi jäisiä mansikoita. Iskä totesi minun olevan vielä liian lyhyt ja toisaalta vähän arkakin. Oikeastaan kyllä nautin niistä kymmenestä ilmaisestakin laitteesta, joihin pääsin. “Iskäpä ei päässyt kaikkiin, kun oli liian iso.” Mieleen jäi myös kaivurilla kuopiminen ja hattaralla tahmaaminen.

Kaiken kaikkiaan tykkäsin Lintsistä niin, että koko reissun ajan muistin mainita aina maailmanpyörän silhuetin horisontissa nähdessäni, että meidän pitäisi mennä uudestaan, koska “Linnanmäki taitaa olla maailman ihanin paikka!

Kävimme myös Sea-lifessa. Päivän ryntäily alkoi näkyä olemuksessani, enkä jaksanut keskittyä muuta kuin ensimmäisiin akvaarioihin. Värikkäät nuolisammakot olivat kyllä hienoja. Pallokala oli altaassa, jossa oli suurentava ikkuna. Minua pelotti hieman ja aloin viestittää, että olisimme valmiita uusiin haasteisiin.

Ratikkapysäkiltä hotellille kävellessämme väsy yltyi: “En osannut kuvitella, että täällä pitää kävellä näin paljon. Jalkani ovat jo väsyneet ja akkuni lähes tyhjä.”

Kiipeilyleikkipuisto, Sanomatalo ja Luomus

Seuraavana aamuna suuntasimme Finlandia-talon taakse. Töölönlahden rannalla oli hieno kiipeilyteemainen leikkipuisto, josta pidin kovasti. Suosittelen sitä kaikille pikkupaviaaneille. Siellä näin myös melkoisen joukon valkoposkihanhia. Iskä selitti jotain, että kaikki paikalliset eivät tykkää sotkevista linnuista. En ymmärtänyt ihan kokonaan.

Paikallisjuna, ratikka ja metro olivat hyviä elämyksiä myös. Metrossa yritin naamioitua miljööseen.
Paikallisjuna, ratikka ja metro olivat hyviä elämyksiä myös. Metrossa yritin naamioitua miljööseen.

Läksimme Luonnontieteellistä museota Luomusta kohden. Matkalla poikkesimme katsomassa vielä yhtä akvaariota. Sanomatalossa ihmiset tekivät niissä radio-ohjelmaa. Yhdessäkään altaassa ei ollut suurentavaa ikkunaa, mutta Moisio ja Sainio nostivat suorastaan säikähtäneen näköisinä kättä. Johtui luultavasti iskästä, joka selitti, että nuo ovat niitä Radio Rockin tyyppejä. “Meidän pitäisi kuunnella enemmän Radio Rockia”, sanoin. Iskä myhäili.

Näimme ja kuuntelimme monia katusoittajia. Parhaiden kohdalla piti tanssia. Iskää huvitti, kun kysyin useamman kohdalla, että onko tuo Juha Tapio? (Isän huomautus - ÄITI kuuntelee Juha Tapiota.)
Näimme ja kuuntelimme monia katusoittajia. Parhaiden kohdalla piti tanssia. Iskää huvitti, kun kysyin useamman kohdalla, että onko tuo Juha Tapio? (Isän huomautus - ÄITI kuuntelee Juha Tapiota.)

Luomuksessa olin aluksi hyvin innoissani, mutta sitten jokin sai minut pelkäämään. “Eläimet ovat niin todellisen näköisesti esillä”, sanoin kerta toisensa jälkeen iskälle. Edes pitkä tauko näyttelyn kiertämisessä ei karistanut pelkoa ihoni alta, joten poistuimme melko lyhyen visiitin jälkeen. Iskää taisi harmittaa. Suuntasimme hotellille päikyille.

Kauppatori, Sky wheel ja Lasten kaupunki

Kauniiden unien jälkeen menimme Kauppatorille. Katselimme vähän kojuja ja päätimme mennä seuraavana päivänä risteilylle. Torilla tavataan, sanotaan. Minä tapasin jo edelliskesänä haaveilemani Sky wheel -maailmanpyörän. Kun tajusin että menisimme pyörään, tehtiin seismologisia havaintoja Virossa saakka.

Lintuperspektiivin jälkeen menimme jäätelölle Tuomiokirkon ja Presidentin linnan väliin. Aivan liian pitkään kestäneen naaman jynssäyksen päätteeksi kävelimme Senaatintorin nurkassa vanhaan kivitaloon. Lasten kaupungista olisi saanut enemmän irti, jos olisi ollut kaveri mukana. Oli meillä isänkin kanssa kuitenkin ihan mukavaa, varsinkin kun saimme laulaa Lentäjän pojan yhdessä mikrofoniin. Laulun jälkeen opettajakukko antoi pelissä meille arvosanan. Saimme kuutosen. Se on sama kuin Magdaleenalla, jolla on suussaan yhdeksän hammasta.

Sokea rampaa auttamassa eli isä selittämässä pojalle jotain nukkekodista.
Sokea rampaa auttamassa eli isä selittämässä pojalle jotain nukkekodista.

Lasten kaupungin jälkeen laitoimme vielä päivärutiinit kunnolla uusiksi, kun painelimme toiveestani syömään kiinalaista päivällisen ja iltapalan yhdistelmäksi. Iskää nauratti, kun nimesin pienen riisin nosteluun käytettävän kapustan “riisinnyhtökauhaksi”.

Riisinnyhtökauha
Riisinnyhtökauha

Sateinen perjantai - leffaan

Herätessämme satoi. Saimme kuitenkin hotellilta lainaan pari sateenvarjoa. Toinen oli niin iso, että ehdotin isälle tavarahissin käyttämistä, jotta sontsakin mahtuu. Suuntasimme Kauppatorille risteily mielessämme. Eihän siellä mitään risteilyä ollut, koska sää oli niin kakka. Kastuimme. Ei muuta. Iskä näytti samalta kuin joskus iltaisin, kun esitämme siskoni kanssa vilkkaita.

Ja me iskän kanssa katsellaan, kun sade lyö ikkunaan. Voi aurinko, me sinua kaivataan!
Ja me iskän kanssa katsellaan, kun sade lyö ikkunaan. Voi aurinko, me sinua kaivataan!

"Katso isä - kumiankalla voi tehdä vaikka mitä, kun käyttää mielikuvitusta!"
"Katso isä - kumiankalla voi tehdä vaikka mitä, kun käyttää mielikuvitusta!"

Ratikassa iskä hoksasi onneksi puhelintaan jonkin aikaa siliteltyään, että voisimme mennä elokuviin. En olekaan ennen nähnyt leffaa teatterissa. Olihan se sali iso. Iskä ruuvasi tulpat korviini. Onnistui jo kahdeksannella kerralla. Mainoksia tuli niin paljon, että ehdin kysyä ainakin kuusikymmentäsataakaksitoistakymmentäkuusi kertaa, että milloin alkaa.

Autot 3 oli hyvä, vaikka supisinkin iskän vasaralle ja alasimelle yhden kerran, että koska tämä loppuu. Näytöksen lopuksi totesin kuitenkin, että “kyllä minä nyt ymmärrän, miksi serkkupojat ovat niin innoissaan Autoista.”

Leffan jälkeen meille tuli ensimmäisen kerran kiire, koska mainokset olivat kestäneet puoli tuntia pidempään kuin iskä oli ajatellut. Juoksimme Tennispalatsilta Kivimiehille. Asemalla juoksimme vielä laiturilta toiselle. Ihan kiva, mutta jalkani eivät enää lopussa koskeneet ollenkaan asvalttiin, kun iskä kiskoi kädestä eteenpäin. Ehdimme!

Turvatarkastuksesta etenimme suoraan tax-free-kauppaan. “Haisee ihan tyttöjen tavaroille”, lohkaisin. Iskä naureskeli ja ehdotteli, että ostaisimme äitillekin tuliaisia (siskolle ostimme eläinpelikortit Lasten kaupungista). Olin aika vahvasti sitä mieltä, että tuliaisiksi riittää se, että me menemme kotiin.

Isän lisäykset tarinaan

Saimme Helsingissä poikkeuksellisen monta kertaa poikkeuksellisen aurinkoista palvelua. Johtuikohan tuo kesästä vai siitä, että olimme viisivuotiaan kanssa koko reissun ajan aurinkoisia. Olipa syy mikä tahansa, niin mukavaa asiakaspalvelua kohtasimme useaan otteeseen. Erityiskiitos pitää antaa Scandic Marskin pitkämieliselle henkilökunnalle.

Kaiken kaikkiaan miniloma viisivuotiaan kanssa onnistui paremmin kuin olisin uskaltanut ikinä toivoa. Parasta mahdollista kahdenkeskistä aikaa. Vaikka on reissaaminen vauvan kanssa mutkatonta, niin sitä se oli nyt myös eskariin kohta lähtevän seurassa.

Matkaa seuraavana aamuna kolmevuotias pääsi omalle Helsingin matkalleen. Olipa hellyttävää seurattavaa, kun viisivuotias kertasi reissun vaiheita leikin keinoin. Poika rakensi siskolleen turvatarkastuksen, kertoi boarding passista, kattoi seisovan pöydän hotellin aamupalalle ja niin edelleen. Ratikkaankin juoksivat. Yksi lause jäi kuitenkin hieman mietityttämään. Poika selitti siskolleen: “Nyt ollaan Linnanmäelle. Voit mennä mihin tahansa laitteeseen, sillä me ostimme sellaisen rannekkeen!”

ps. Risteilyn lisäksi jäi harmittamaan se, että emme ehtineet Kansallismuseon Vintille, emmekä Suomenlinnaan taskulamppujen kanssa seikkailemaan. Ensi kertaan.

Kampin kappelissa pääsimme miettimään, mitä akustiikka tarkoittaa. Hieno rakennus!
Kampin kappelissa pääsimme miettimään, mitä akustiikka tarkoittaa. Hieno rakennus!

Kommentit (0)

“Käydään jossakin museossa, mutta ei muumiomuseossa eikä maanalaisessa museossa. Käydään kaupungintalossa ja jossain sisäleikkipuistossa. Mennään lentokoneella. Ajetaan bussilla, raitiovaunulla ja metrolla. Syödään jäätelöä”, speksasi viisivuotiaamme keväällä, kun päätimme vaimon kanssa, että poika pääsisi kesällä kanssani Helsingin lomalle eskarin alkamisen kunniaksi.

Maanalaisesta museosta ja kaupungintalosta bloggauksen lopussa lisää.

Lennot on varattuna ja jäätelöä takuuvarmaksi luvattuna. Opiskelija-akvaariolla ja muilla julkisilla ajettanee myös satavarmasti. Poitsin vaatimuksista osa on jo siis ikään kuin katettu. Mutta mitä muuta Stadissa kannattaisi tehdä viisivuotiaan kanssa, jolla on loputon uuteen tutustumisen halu?

Viime päivinä reissun lähestymisestä on puhuttu lähes yhtä paljon kuin kalastuksesta. Kesän (huom. viittaan käsitteellä kalenteriin, en säähän) aikana alkuperäisistä toiveista on hankautunut pois sisäleikkipuisto. Tilalla ovat pompahtaneet “Heureka tai jokin muu paikka, jossa on tiedettä” sekä Linnanmäki.

Lisäksi bongasin Oulun leikkipuistoja rankkaavasta blogista, että Mannerheimin ja Finlandia-talon taustan puistot tarjoaisivat uudenlaisia elämyksiä 122-senttiselle.

Heurekan haluan säästää myöhempiin vuosiin, mutta sen sijaan Luonnontieteellinen museo on mielikuvissani kuin keidas pojan tiedonjanolle, joka on laaja kuin sahara. Hitti vai huti?

Linnanmäellä käydään, mutta kannattaako tuon pituisen kanssa ostaa vielä ranneketta vai riittäisivätkö ilmaislaitteet kaiffarille, jolla on lähinnä possujuna- ja maailmanpyöräkokemusta?

Olen myös hieman haaveillut Suomenlinnassa käymisestä, mikäli parin kuukauden aikana toimitetuista mainoksista poiketen ensi viikolla toimitetaan kaunista säätä. Korkeasaari ei kuulu suunnitelmiin, koska siellä piipahdettiin edellisellä ruuhka-Suomen reissulla ja paviaaneja löytyy iltaisin kotoakin.

Voi miten mielelläni lukisin, mihin juuri sinä veisit uteliaan ja ikäisekseen kärsivällisen viisivuotiaan maamme pääkaupungissa!

ps. Maanalaisella museolla poika viitannee Turun hienoon Aboa vetukseen sekä Slovenian Postojna-maailmanperintökohteeseen. Molemmissa junnu oli innoissaan, mutta vierailu venähti aavistuksen turhauttavan pitkäksi. Myöhemmissä keskusteluissa selvisi, että kaupungintalolla tuleva eskarilainen tarkoitti Oulun kaupungintaloa. Siellä olisi kuulemma kiva käydä, “koska se on niin komea talo!” No, sinne ei Kempeleestä kyllä lentämällä pääse!

Edit: Täältä voit kurkata, miten reissu loppujen lopuksi meni.

Kommentit (10)

Vierailija

Meillä ainakin Luonnontieteellinen museo on aina ollut hitti. Myös Kansallismuseon Vintti kannattaa katsastaa.

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Tuota on moni kehunut ja taisin Isäkuukausien Facen puolella jo "luvata", että menemme, jos sataa. Kiitos edelleen!

Saara Hurlumhei
Liittynyt18.5.2016

Lainatkaa Tatun ja Patun Helsinki ja kulkekaa se reitti! Ehkä vähän liikaa puuhaa yhdeksi päiväksi tosin (mm. Lintsi ja Korkeasaari), eikä Stadikan torniin nyt edes pääse, mutta muuten kivan kattava Hesa-kiertelyopas. :D

Steissiltä (rautatieasemalta) pääsee spåralla (ratikalla) Lintsille. Kävellen sieltä Kurviin ja metrolla Kaisaniemeen (pysäkin nimi Helsingin yliopisto). Siitä pääsee vaikka Senaatintorille, Kauppatorille, Lasten kaupunkiin, Espalle jäätelölle...

Kiva leikkipuisto varsinkin kiipeilystä tykkäävälle löytyy Finlandia-talon takaa Kansalaistorin takaa Töölönlahden rannalla.

Oma blogini: Hurlumhei!

Löydät blogini myös somesta:

Facebook / Instagram / Twitter

Vierailija

Se lasten kaupunki on ihan huippu!! Ja viel ilmainen. Meen 2v ja 6v tykkäs. Jos pituutta ja rohkeutta riittää ni ranneke on hyvä lintsillä. Meillä 6v on yli 120 ja pääsi useimpiin laitteisiin ja nautti.

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Tuonne menemme, ainakin jos sataa! Sitä on useampi kehunut täällä ja myös Isäkuukausien Facessa käydyssä keskustelussa. Kiitos myös Lintsi-kokemuksen jaosta ja suosituksesta. Pituus riittäisi, mutta matkaseurani on kyllä hetkittäin tuollaisissa hieman pidättäytyväinen. Pitää vielä miettiä.

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Kiitos ideasta! Espoossa ainakin on, käsittääkseni. Tuollainen löytyy kuitenkin myös kotikonnuiltamme, joten tällä kertaa emme lähde kiipeilypuiston perään :)

Seuraa 

Lasten kanssa päivät ovat pitkiä, mutta vuodet lyhyitä. Isäkuukaudet kertoo miksi.

Tämä on isäblogi perhe-elämästä kolmen lapsen kanssa. Täällä kuulostellaan riemunkiljahduksia ja ankeuden parahduksia rivarikämpässä. Kuultavaa riittää, sillä tenavat ovat syntyneet -11, -14 ja -16. Äänekkyyden vastapainoksi perheemme viihtyy keskittymistä vaativan tekemisen parissa sekä ulkona.

Kirjoittaja on univelkainen isä sekä aviomies, jonka luonnehdintaan riittää kolme hashtagia: perhe, liikunta ja kokeilintätäitse.

Isäkuukaudet löytyy myös Facebookista, Instagramissa, Blogit.fi:stä, Bloglovinista ja jossain määrin myös Twitteristä. Olet tervetullut seuraamaan ja ennen kaikkea keskustelemaan!

Blogiarkisto

2018
2017