Kirjoitukset avainsanalla matkailu

Minulle ja perheelleni kävi melkein kuin Inception-elokuvassa. Leffassa päähenkilö siirtyy vastustajansa uneen ja pyrkii istuttamaan tämän alitajuntaan ajatuksen. Ideana on, että vastustaja pitää herättyään ajatusta omanaan ja ryhtyy toimimaan sen mukaisesti.

Vietin loppukesästä hersyvän viikonlopun parhaiden kavereideni kanssa poikaporukalla Kalajoella. Jossain frisbee-golfin ja löylyjen välisessä hetkessä kysyin vinkkejä syyslomalle. Yksi ystävistäni mainitsi Ikaalisten kylpylän. Sitten keskustelu jatkui yhdeksänkymmentäluvun musiikkiin, teknologiaan tai yleisesti siihen, kuinka edelleen tuntee olevansa kaksikymppinen.

En edes muista kysyinkö mitään perustelua vinkille. Kuulin sanaparin Ikaalisten kylpylä, mutta se painui samantien unholaan.

Olisimme halunneet syyslomalla lämpimään. Tai edes suomalaista heinäkuuta vastaavaan keliin. Realiteetit olivat tällä kertaa kuitenkin liian kovia vastaväittäjiä. Pari viikkoa ennen syyslomaa Ikaalisten kylpylän nimi pulpahti mieleen kuin rusina siman pintaan pari päivää vapun jälkeen.

Rusinailmiö toistui Tampereen pelimuseon muodossa. Hieman sosiaalista mediaa sivelemällä ja tuttujen kanssa juttelemalla Tampereen alueelta löytyi paljon muutakin kiinnostavaa: Rulla, Muumimuseo, Poliisimuseo, Vapriikki, eläinkahviloita, Pikku Kakkosen -puisto, Pispalanharju, Zones by Särkänniemi, Sorsapuiston leikkikenttä...

Pari päivää Ikaalisten kylpylässä ja pari päivää Tampereella jonkun ystävällisen ihmisen AirBnB-kaksiossa. Ei taida tulla tekemisestä puutetta.

Onko sinulla jokin täsmävinkki Suomen Manchesterissa lomailemiseen?

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Särkänniemessä on upea Karmiva karmivaali päivittäin 19.10. asti! Se on pakollinen, jos Tampereelle suuntaa tällä viikolla. 

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Kiitos vinkistä - näytti netin perusteella mielenkiintoiselta. Meillä on syysloma vasta viikolla 43, joten tämä jää valitettavasti väliin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olimme koko kesäkuun ja vielä pätkän heinäkuustakin Keski-Euroopassa autolomalla omalla autolla. Vaimoni ja minun lisäkseni reissusta nauttivat 2-, 5- ja 7-vuotiaat lapsemme. Kun kotiin oli matkaa vielä muutama sata kilometriä, kertasimme mikä kenenkin mielestä oli matkalla parasta ja mikä huonointa.

Parasta Keski-Euroopassa

2-vuotias:
"Se, kun minä pääsin pallomereen."
"Se, että minä sain ranskalaisia."

5-vuotias:
"Sain uusia kavereita."
"Legoland."
"Laivalla oli hyvää ruokaa."
"Hirmu pitkä putkiliukumäki."
"Kesäkelkkarata (Serfauksessa)."

7-vuotias:
"Legolandin vuoristorata ja vesiskootterit."
"Iso näköalatorni ja liukumäki sieltä alas."
"Saimme olla koko ajan koko perheellä."
"Alppien leikkipaikat."

Vaimo:
"Alppimaisemat."
"Legoland."
"Vanhat pikkukaupungit."
"Kaikki meni niin hyvin."
"Jäätelö."

Iskä:
"Alpit."
"Legoland."
"Perheen yhteinen aika."
"Moselin laakson kauneus."
"Laivamatkat."
"Celle."
"Miniatur Wunderland."

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by Isäkuukaudet-blogi (@isakuukaudet) on

Huonointa Keski-Euroopassa

2-vuotias:
"Kun minä en halunnut nukkua!"

5-vuotias:
"Minä kaaduin ja satutin itseni niin, että tuli haavoja."
"Näköalatornin lähellä iso leikkipaikka ei ollut vielä valmis."

7-vuotias:
"Kun vanhempaa siskoa pisti ampiainen."
"Emme saaneet veivattua matkamuistokolikkoa."

Vaimo:
"Trierin Mosel-risteily."
"Italian suunnitelma ei onnistunut."
"Luontopolku oli pettymys."

Iskä:
"Jokiristeily."
"Huippu hyvää käsesplätzeä ei löytynyt."
"Auton aiheuttama huoli ja suoranainen paniikki."

Kaikki Euro-reissun blogipostaukset löydät täältä.

Kommentit (0)

Piipahdimme autolomamme Mosel-osuudelta päiväksi Luxemburgiin. Se oli hyvä päätös, sillä maan samannimisessä pääkaupungissa riitti mainiosti perhetekemistä päiväksi. Ja olisi varmaan riittänyt kahdeksikin.

Luxemburgin lähestyminen Saksan puolelta Trieristä oli hämmentävä kokemus. Tien varrella oli pitkälle matkalle väljästi siroteltuna iso määrä moderneja rakennuksia. Hieman kärjistäen kuin pääkonttoria pääkonttorin perään.

Automatkailijan kannattaa käydä Luxemburgissa ihan kirjaimellisesti, sillä polttoaine on edullista.
Automatkailijan kannattaa käydä Luxemburgissa ihan kirjaimellisesti, sillä polttoaine on edullista.

Puisto, jonka paviljongissa on flyygeli! Hyvin luxemburgilaista.
Puisto, jonka paviljongissa on flyygeli! Hyvin luxemburgilaista.

En ole nähnyt missään niin puhdasta parkkihallia kuin Luxemburgissa. Lattia lie vahattu edellisenä yönä.
En ole nähnyt missään niin puhdasta parkkihallia kuin Luxemburgissa. Lattia lie vahattu edellisenä yönä.

Luxemburgia halkoo syvä kanjoni. Sen pohjalta pääsee ylös yli 60 metriä nousevalla maisemahissillä. Ajoimme, öö, ehkäpä viisi kertaa.
Luxemburgia halkoo syvä kanjoni. Sen pohjalta pääsee ylös yli 60 metriä nousevalla maisemahissillä. Ajoimme, öö, ehkäpä viisi kertaa.

Itse kaupungissa Mosel-laakson rentous ja jopa hieman unelias tunnelma vaihtui pukupukeutumiseen ja kovin kiireiseltä vaikuttaneeseen elämänrytmiin. Rahan ja EU:n läsnäolon saattoi aistia, vaikkei niiden taajuudelle erityisesti virittynytkään.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by Isäkuukaudet-blogi (@isakuukaudet) on

Olen kehunut Keski-Euroopan yleistä siisteyttä useaan otteeseen. Sama päti myös Luxemburgiin.

Fordin yllätys Troisdorfissa

Luxemburgista ajoimme viimeiseen Saksan majoitukseemme Troisdorfiin, Kölnin ja Bonnin puoliväliin. Ensimmäinen aamupäivä kaupungissa ei unohtune koskaan. Peruutin Fordin pois parkista ja hätkähdin: parkkiruudussa pötkötteli paksu mustanharmaa putki! Kuin kyy ilta-auringossa.

“Nytkö auto särkyi ja ylihuomenna pitäisi ajaa yli viisisataa kilometriä laivalle?” sanailimme vaimon kanssa. Posin kautta yritimme ajatella, että ehkä kohtalo määrää loman vielä jatkumaan, sillä kotiinpaluuahdistus jyskytti kieltämättä jo aika voimakkaasti takaraivossa.

Mittaristo ei muistuttanut joulukuusta, mitään lammikoita ei näkynyt parkkiruudussa ja putken lähempi tarkastelu osoitti, että se oli pölyssä myös sisältä. Päätimme ajaa suunnitelman mukaisesti AirBnB-hostin suosittelemaan leikkipuistoon nauttimaan kuumasta päivästä ja ehkä vähän pohtimaan tilannetta.

Sunnuntaina ei ollut mahdollista soittaa huoltoon Suomeen. Piti keksiä muu tapa selvittää tilanteen vakavuus. En keksinyt muuta, joten jätin leikkipuistosta liittymispyynnön fordistien Facebook-ryhmään. Muutaman tunnin kuluttua pyyntö oli hyväksytty ja näpyttelin tilannekuvauksen kuvan kera ryhmään.

Ei aikaakaan, kun joku vastasi: “Tuo letku vie veden tuulilasin edessä olevalta ritilältä moottoritilan ohi auton alle. Omasta autostani on irronnut niin monesti, etten jaksa enää edes kiinnittää!”

Viestin luettuani ymmärsin todella, mitä helpotuksen huokaus tarkoittaa.

Köln – autolla tuomiokirkon alle

Viimeinen oikea lomapäivä Saksassa kului Kölnissä. Reilusti yli kolmeenkymmeneen noussut helle hieman haittasi menoa. Vaikka näimme Ulmissa komean ja kristillisen maailman korkeimman kirkon, oli Kölnissä tuomiokirkko ykköskohteemme.

Autoilijan kannalta harva yli kuusi miljoonaa turistia vuodessa houkutteleva nähtävyys on niin kätevästi saavutettavissa kuin Kölnin tuomiokirkko. Pyhätön alla on nimittäin julkinen parkkihalli.

Sinne mekin sompailimme ja nousimme hissillä ihastelemaan yli kuusisataa vuotta rakennetun kirkon hienoutta. Yksityiskohtia oli kieltämättä tuijottaa asti.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 

Lomamatkan aikana poikaani kädestä pitäessäni olen havahtunut useaan otteeseen. Havahtunut siihen, kuinka iso hänen kätensä jo on! Ja havahtunut myös siihen, että kotona en ole kovin paljon häntä enää kädestä pitänyt, koska käden suuruus on päässyt selkeästi yllättämään. Isoja pieniä havaintoja. Aika juoksee. Pitää pitää kädestä kun voi. #köln #cologne #visitcologne #diippii #colognecathedral #dom #munrakas #poikanimun #poika #isälapsiaikaa #isäjapoika #iskähommia #isänelämää #dadslife #lifeofdad #lifewithkids #isäkuukaudeteuroopassa #isäkuukaudet #visitgermany #deutschland #visiteurope #loma #lomalla #lomaonihmisenparastaaikaa #tuomiokirkko #thisisme #meandmyboy @meidanperhelehti

A post shared by Isäkuukaudet-blogi (@isakuukaudet) on

Kirkon lisäksi emme rastineet muita turistinähtävyyksiä Kölnistä, vaan keskityimme enemmän yleisen ilmapiirin aistimiseen. Yhden päivän perusteella oli helppo yhtyä Eau De Cologne -blogistin väitteeseen, että Köln on Saksan rennoin kaupunki.

Viimeinen päivä Saksassa – yli viidensadan kilometrin moottorimarssi

Seuraavana päivänä ohjelmassa oli vain ja ainoastaan siirtyiminen Troisdorfista Lyypekkiin. Viisisataa kilometriä ja hilut päälle.

Pitkän autoilumatkan tauko voi näyttää vaikkapa tältä.
Pitkän autoilumatkan tauko voi näyttää vaikkapa tältä.

Ei voi kuin ihailla Saksan liikennettä. Sen toimiessa. Edellisessä postauksessa oli fiiliksiä päivältä, jolloin ei toiminut. Jonkun matkaoppaan mukaan tiistait ovat viikon ruuhkattomimpia päiviä Saksan teillä. Niin tai näin, mutta tuona tiistaina puoli tonnia sujui hämmentävän hyvin. Vaikka pidimme kaksi kunnon taukoa, olimme Lyypekissä jo iltapäivällä!

Ehdimme siis hyvin rentoilla Lyypekissä ennen laivan check-iniä. Varsinainen merimatka Finnlinesin kyydissä sujui siinä missä toiseenkin suuntaan. Oikeastaan meillä oli laivalla jopa “kiire”, sillä menomatkalla rempassa olleet saunat olivat nyt käytettävissä. Ihan oli rentouttavaa poreammeesta katsella Itämerta ja sen yllättävän vilkasta laivaliikennettä.

Laivalla oli myös taikuri, joka opetti lapsille ilmapallojen vääntelyä ja muutaman taikatempun. En voi kieltää, ettenkö olisi viihtynyt itsekin ja yksi temppu on tullut jo tässä heinäkuun aikana esitettyä varsin monelle.

Muut Keski-Euroopan roadtripiin liittyvät postaukset löytyvät täältä

Kotona! Trippi nollautuu kahden tuhannen välein, joten kilometrejä kertyi 5566. Keskinopeus ja -kulutus ovat koko reissun lukemat.
Kotona! Trippi nollautuu kahden tuhannen välein, joten kilometrejä kertyi 5566. Keskinopeus ja -kulutus ovat koko reissun lukemat.

Kommentit (0)

Viimeinen aamu Alpeilla oli ankea. Vaikka autolomaa oli jäljellä toistakymmentä päivää, kämpän ilma oli sakeanaan nytkö jo kotiin -fiilistä. Etukäteen ajatellut huippukohdat – Saksan Legoland ja koko perheen suosikki Alpit - oli nähty ja ihan konkreettisestikin matkan suunta kääntyi takaisin kohti pohjoista.

Tunnelmaa latisti myös Google Maps, joka väritti jo aamupala-aikaan päivän reittiä punakynällä: ruuhkia siellä, jumittavaa liikennettä täällä. Ja oikeassa Google todellakin oli. Neljänsadan kilometrin matkaan Landeckista Gaggenauhun paloi koko päivä ja viidet hermot.

Edes ilmasta bongatut zeppelinit eivät saaneet tunnelmaa kohoamaan syvänteestä. Gaggenaussa majoituimme 1747 rakennettuun ristikkotaloon. Sen näkeminen sentään sai hymyn huulille – olimmehan ihailleet noita kauniita taloja Saksan läpi navigoidessamme.

Gaggenaun lähellä sijaitsee kaupunki nimeltä Baden baden. Pakkohan se oli käydä tarkistamassa, koska Chisut on aikoinaan tullut kuunneltua.
Gaggenaun lähellä sijaitsee kaupunki nimeltä Baden baden. Pakkohan se oli käydä tarkistamassa, koska Chisut on aikoinaan tullut kuunneltua.

Baumwipfelpfad – luontopolku yläilmoissa ja esteetön näköalatorni

Gaggenau kuuluu Saksan suurimpaan metsäalueeseen, Mustaan metsään. Halusimme nähdä H niin kuin hausfrau -blogin innoittamana Baumwipfelpfaden. Paikan, jonka kirjoitusasun joudun tarkistamaan aina viidestä kuuteen kertaan.

Baumwipfelpfad (yes, vain neljä tarkistusta) on korkealle rakennettu luontopolku. Kuvat puhukoon jälleen enemmän. Perhelippu 21 euroa ja mielenkiintoinen kokemus, vaikka polun mitta olikin vain reilu puoli kilometriä.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by Isäkuukaudet-blogi (@isakuukaudet) on

Parasta luontopolun antia tarjosi kuitenkin sen loppupäässä nököttävä totutusta paljon poikkeava näköalatorni. Neljäänkymmeneen metriin kohoava torni on valtava ja esteetön. Sinne saattoi siis rullata lasten rattailla kuuden asteen kulmassa nousevaa ramppia pitkin. Matkaa kertyi yllättävän pitkästi – ramppi oli jota kuinkin yhtä pitkä kuin sitä edeltävä polku.

Varsinaisen polun lattia oli vankkaa lankkua, mutta muutamissa "tehtäväkohdissa" verkkopohjan läpi näki maahan saakka!
Varsinaisen polun lattia oli vankkaa lankkua, mutta muutamissa "tehtäväkohdissa" verkkopohjan läpi näki maahan saakka!

Ei putoamisen vaaraa. Korkeimmillaan polku kulki parissakymmenessä metrissä.
Ei putoamisen vaaraa. Korkeimmillaan polku kulki parissakymmenessä metrissä.

Suurin näkemäni kiemuraliukumäki. Putkessa laskettiin kangasalustan päällä istuen. Matka taittui hämmentävän nopeasti.
Suurin näkemäni kiemuraliukumäki. Putkessa laskettiin kangasalustan päällä istuen. Matka taittui hämmentävän nopeasti.

Tornin hienoin juttu oli minusta ja kahdesta isommasta lapsesta sieltä poistuminen. Kahdella eurolla pääsi nimittäin 55-metriseen rosteriputkiliukumäkeen. Mah-ta-va ja koska “kiemuran” halkaisija oli paljon suurempi kuin leikkipuistoissa, ei aikuisellekaan noussut lounas kurkkuun.

Mosel – kauneutta ja reissun pahin pettymys

Jos matka Landeckista Gaggenauhun oli reissun surkein päivä, niin surkeimman nähtävyyden Oscarin vie ilman minkäänlaista kilpailua Trieristä Mosel-joelle tehty risteily.

Trier on Saksan vanhin kaupunki, jonka Rooman keisari perusti jo muutama vuosi ennen ajanlaskun alkua. Nykyään Moselin rannat Trierin nurkilla kasvoivat kuitenkin karvaa enemmän kuin keisarin kainalot aikoinaan. Laivasta näki siis lähinnä vaihtelevasti pajuja ja hopeapajuja. Jäi paitsi pettynyt, myös pissitetty tunne.

Tämä näky sai minut ymmärtämään, mitä sanapari talon viini oikein tarkoittaakaan.
Tämä näky sai minut ymmärtämään, mitä sanapari talon viini oikein tarkoittaakaan.

Itse Trieriä olisi ollut kiva tutkia enemmänkin, sillä viitteitä tuhansien vuosien historiasta köllötteli melkein joka korttelissa. Jouduimme kuitenkin tunnustamaan perheemme heikkouden lämmön edessä. Siirryimme ilmastoituun kulkupeliin, jonka ulkolämpömittari näytti kolmeakymmentäkahdeksaa astetta.

Siirto oli hyvä. Vaikka ajelimme iltapäivän lisäksi kokonaisen päivän Moselin teillä, ei kyllästymistä päässyt tapahtumaan. Suhteellisen jyrkästi joelta nousevat rannat loputtomilta vaikuttaneine viiniviljelmineen ja muutaman kilometrin välein rantaan ripoteltuine kylineen aiheuttivat huokailua lähes Alppien tahtiin.

Eltzin linna - balsamia linnahaavoille

Aito ja alkuperäinen prinsessa Ruususen linna viilsi vaimon linnaunelmiin melkoisen haavan. Mosel-laakson pohjoispäässä, lähellä Koblenzia sijaitseva Eltzin linna tarjosi kuitenkin balsamia. Yli 850 vuotta vanha yksityinen linna teki vaikutuksen ennen kaikkea esineistöllään.

Linna on ollut koko olemassaolonsa ajan saman suvun hallinnassa ja se näkyi sisällä! Siinä missä kaikki aikaisemmin näkemäni linnat ovat olleet enemmän tai vähemmän kiviseiniä ja muutamia huonekaluja, Eltzin huoneet olivat täynnä alkuperäistä esineistöä eri vuosisadoilta! Harmillisesti sisällä ei saanut kuvata lainkaan.

Perhematkailijoille vinkki Eltziin liittyen: parkkipaikalta pääsi linnan ovelle parin euron maksulla aikuista kohden. Tönö oli siis helposti taaperonkin kanssa saavutettavissa. Itse linna ei ollut esteetön, vähemmän yllättäen, joten rattaat joutui jättämään pihalle.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by Isäkuukaudet-blogi (@isakuukaudet) on

Mosel laskee Reiniin Koblenzin kaupungissa. Paikan nimi on Deutches eck. Ei kovin kummallinen nurkka, mutta kaikkien matkaoppaiden mainitsema.
Mosel laskee Reiniin Koblenzin kaupungissa. Paikan nimi on Deutches eck. Ei kovin kummallinen nurkka, mutta kaikkien matkaoppaiden mainitsema.

Täältä löydät muut Keski-Euroopan roadtripin jutut aikajärjestyksessä.

Edit 27.07.19: Lisätty mukaan juttua Eltzin linnasta.

Kommentit (0)

Seuraa 

Lasten kanssa päivät ovat pitkiä, mutta vuodet lyhyitä. Isäkuukaudet kertoo koti-isän näkökulmasta miksi.

Tämä on isäblogi perhe-elämästä kolmen lapsen kanssa. Täällä kuulostellaan riemunkiljahduksia ja ankeuden parahduksia rivarikämpässä. Kuultavaa riittää, sillä tenavat ovat syntyneet -11, -14 ja -16. Äänekkyyden vastapainoksi perheemme viihtyy keskittymistä vaativan tekemisen parissa sekä ulkona.

Kirjoittaja on univelkainen isä sekä aviomies, jonka luonnehdintaan riittää kolme hashtagia: perhe, liikunta ja kokeilintätäitse.

Isäkuukaudet löytyy myös Facebookista, Instagramissa ja Blogit.fi:stä. Olet tervetullut seuraamaan ja ennen kaikkea keskustelemaan!

Blogiarkisto

2019
2018
2017