Kirjoitukset avainsanalla matkailu

1)Nollaomavastuu on USA:ssa lakisääteinen

Olen tottunut siihen, että Euroopassa autoa vuokratessa omavastuun poistaminen vuokraamon vakuutuksesta pitää tehdä joko vuokraamon lisäpalvelun tai kolmannelta osapuolelta ostettavan lisävakuutuksen avulla. Ei ole pakko. Tosin, jos on yhtä kova murehtimaan kuin meikäläinen, niin käytännössä on pakko. Omavastuun poisto on siinäkin mielessä kiva, että kokemusteni mukaan vuokraamon häiskät syynäävät auton palautuksessa huomattavasti nopeammin, mikäli “super cover” on rastittuna vuokrasopimuksessa.

Loppukesän Pohjois-Amerikan road tripille (matkaturinoinnin osa 1 ja osa 2) autoa varatessani ihmettelin Jenkkilän vakuutustermistöä ja sitä, ettei omavastuun poistoa juurikaan löytynyt lisäpalveluhinnastoista. Loppujen lopuksi pääsin käsitykseen, että nollaomavastuu on tähtilipun maassa lakisääteinen juttu ja aina hinnoissa sisässä. Sen verran olin skeptinen, että kysyin asiaa vuokraamosta etukäteen ja vielä autoa noudettaessa tiskillä. Molemmissa vakuuteltiin, että Sir on hyvä vain ja ymmärtää, että omavastuu on nolla dollaria.

2)Turvaistuinten vuokrahinnoissa isoja eroja

Auton vuokrahinnan vertailun lisäksi kannattaa kiinnittää huomiota turvaistuimien ja -kaukaloiden hintoihin. Osa vuokraamoista käyttää kiinteää hintaa per vuokraus, osalla taksa on taas vuorokausikohtainen. Tämä toki pätee myös vanhalla mantereella.

Näin kivaa rekisterikilpeä ei vuokraamon autosta sentään löytynyt.
Näin kivaa rekisterikilpeä ei vuokraamon autosta sentään löytynyt.

3)Kansainvälinen ajokortti mukaan

Dollarimaassa on syytä olla taskussa maailman valtakielilille tehty käännös eurooppalaisesta ajokortista. Autoliitolta löytyy lisätietoa. Vuokrasimme auton Chicagosta (Illinois). Näytin Budgetin tiskillä autoa noudettaessa suomalaista korttiani passin ja luottokortin seurassa. Rouva tiskin toisella puolella kysyi, onko minulla kansainvälinen ajokortti. Hänelle riitti kuitenkin jeessittely, eikä minun tarvinnut kaivaa korttia repusta esille.

4)Mieti miten maksat tietullit

Käteinen, jälkikäteen maksaminen vai kieltämättä helpoin eli etäluettava tuulilasiin sijoitettava “maksuverme”? Ainakin Budgetin autossa oli valmiina etäluettava tunniste. Lasku tietulleista veloitettiin luottokortilta pari viikkoa auton palautuksen jälkeen. Ajoimme laitteesta huolimatta useita kertoja käteiselle merkittyjen tietulliporttien kautta. Jokaisella pysähdyksellä virkailija kysyi erikseen, että haluammeko maksaa tosiaan käteisellä vai käyttää etäluettavaa tunnistetta.

Ja vielä tietulleihin liittyen: amerikkalaisten kanssa käymieni keskusteluiden perusteella tietullivirkailijoille ei tarvitse tipata!

5)Yhdysvalloista Kanadaan autoillessa ei tarvitse eTAa

Tämä ei varsinaisesti liity vuokraamiseen, vaan ylipäänsä autoiluun Pohjois-Amerikassa: Kanadaan vaaditaan etukäteen hyväksytty elektroninen matkustusilmoitus (electronic Travel Authorization), mikäli maahan saapuu lentäen. Minulle oli yllätys, että ilmoitusta ei vaadita, jos maahan hurauttaa autolla!

Olimme Amerikan kiertueella orkesterilla, johon kuului lisäkseni kuusivuotias poikamme ja minun vanhempani. Jenkeissä asuvat serkkuni huomauttivat minulle, että Kanadan ja Yhdysvaltojen välisellä rajallakin kannattaa olla mukana dokumentit, joista käy ilmi, että lapsen kotiin jäänyt vanhempi on hyväksynyt lapsen kanssa ulkomaille matkustamisen.

Sarnia Kanadan ja USAn rajalla.
Sarnia Kanadan ja USAn rajalla.

6. Google maps toimii uskomattoman hyvin

Autoilimme osan road tripistämme Pohjois-USA:n maaseudulla. Kesäaikaan sielläkin oli kuitenkin tietöitä. Oli suorastaan hämmentävää huomata, että Google maps oli ajantasalla tieremonttien takia muutamia tunteja aikaisemmin suljetuista tieosuuksista. Näin hyvin Maps ei Suomessa todellakaan toimi.

Isäkuukausien Facebook ja Instagram, tervetuloa seuraamaan!

 

Lisää Isäkuukausien matkailuaiheista luettavaa:

Gdansk-trilogia

Vauvan kanssa keväisessä Amsterdamissa - onko se niin lapsiystävällinen kuin sanotaan?

Vauvan kanssa matkustaminen - se se on ihanaa!

Mitä tapahtuu, kun lapset vievät kylpylöitä karttavat vanhempansa kylpylään?

Kommentit (0)

Useimpien lapsiperheiden lomaunelmalistasta löytyy ranskalainen viiva ja sen perästä teksti Legoland. Ei varmasti suotta. Suomalaiselle Legoland on ensijaisesti Tanskan Billundin huvipuisto. Euroopasta löytyy silti kaksi muutakin Legolandia: Englannista ja Saksasta. Päädyin vertailemaan Saksan ja Tanskan kohteita.

Saksa vs. Tanska

Saksan Legoland sijaitsee Baijerissa, Günzburgin kaupungissa. Münchenin lentokentältä palikoiden pariin päästäkseen pitää ajaa 130 kilometriä länteen.

Legoland Deutschland on blogien, Facebookin matkailuryhmien ja Legolandin nettisivujen perusteella jonkin verran pienempi kuin Tanskan puisto. Kokoero tulee erityisesti siitä, että Saksan puistossa on vähemmän huvipuistolaitteita.

Mistään kiertävän tivolin kokoluokasta ei silti ole kysymys, sillä lähes kaikissa lukemissani jutuissa Saksankin Legolandiin kehotetaan varaamaan vähintään kaksi matkapäivää. Google mapsin perusteella huvittelualue on yli puoli kilometriä pitkä.

Toinen ero Saksan ja Tanskan välillä löytyy puistojen Legoista rakennetuista pienoismaailmoista. Tanskassa Skandinavia (pois lukien Suomi) on hyvin edustettuna, kun taas saksalaisesta versiosta löytyy enemmän Keski-Euroopan pienoismalleja.

Lennot Legolandiin

Kaikkein helpoin tapa saavuttaa Tanskan Legoland on hypätä Suomessa lentokoneeseen, joka tömähtää kenttään Billundissa. Terminaalista suhauttaa pääportille viidessä minuutissa. Finnair lentää Helsingin ja Billundin välillä kesällä päivittäin suoralla lennolla.

Toinen vaihtoehto on ottaa lennot Kööpenhaminaan ja matkata vuokra-autolla tai julkisella 270 kilometriä länteen. Köpikseen löytyy useampiakin lapsiperheen arvostamia välilaskuttomia lentoja tarjoavia yhtiöitä.

Saksan Legolandin yhteydessä tuli jo mainittua München, mutta myös Stuttgartiin pääsee Suomesta ilman välilaskuja joinakin päivinä. Matka Stuttgartista Legolandiin on jopa hieman lyhyempi kuin ajo Münchenista.

Lentojen hinnoissa näyttää kuitenkin olevan eroja! Billund on kallis määränpää. Etsin meno-paluuhintoja Helsingistä Finnairin siivillä kesäkuiseksi viikoksi ja tässä tulokset viisihenkisellä perheelle: Kööpenhamina 405 euroa. Billund 940 euroa. München 748 euroa. Köpiksen ja Billundin ero on yli kaksinkertainen! Erotuksella vuokraa ison perheauton viikoksi.

Entäs jos ajaisi Legolandiin omalla autolla?

Perhefarkun vuokraaminen viikoksi kesällä maksaa Hertzin sivujen perusteella Münchenissa noin kolmesataa euroa, Kööpenhaminassa hieman enemmän ja Billundissa noin 250 euroa. Turvaistuimen tai kaukalon vuokra viikoksi näytti olevan Saksassa 66 euroa, mutta Tanskassa vain 33. Lisäksi vuokraamoiden jakkarat ovat tunnetusti vähän sitä sun tätä.

Mieleen hiipii ajatus – mitä, jos lataisi tabletit ääriään myöten täyteen lasten ohjelmia ja tekisi koko perheen leppoisan autoloman?

Helsingistä on Billundiin 1400 km ja matka sisältää karaokea Turku-Tukholma välillä.

Günzburgiin voi ajella Baltian maiden kautta, toki paatilla Helsingistä Tallinnaan seilaten. Matkaa kertyy 2200 km. Laivamatkailun ystävä ajaa auton laivaan Helsingissä, nauttii karaokesta 28 tuntia ja hurauttaa pirssin ulos laivasta vasta Travemündessa. Tuosta Pohjois-Saksan kolkasta on Legolandin portille ajettavaa 770 km. Kolmas vaihtoehto on ajaa Saksaan Tanskan kautta. Matka on kilometreissä sama kuin Baltian maiden läpi.

Paljonko pääsyliput maksavat?

Alle kolmevuotiaat pääsevät ilmaiseksi. Aikuiset pulittavat Tanskassa kesäaikaan portilla noin 53 euroa ja lapset kolmisen euroa vähemmän. Saksassa vastaavat hinnat ovat 45,40 € ja 40,50 €.

Kumpaankin puistoon pääsee myös halvemmalla tilaamalla liput vähintään viikkoa ennen h-hetkeä netistä. Jos aikoo käydä puistossa kahtena päivänä, voi Legolandin “virallisen” majoituksen ostaminen olla hyvä vaihtoehto, koska majoitushintoihin sisältyy kahden päivän pääsylippu jännän äärelle. Virallisella tarkoitan majoitusta, joka on varattu puiston nettisivujen kautta.

Myös alennuskuponkeja löytyy! Niitä on voinut bongata ainakin Lego-lehdistä ja Kellogg’sin muropaketeista.

Vinkkejä Legolandin matkalle

Emme siis ole VIELÄ käyneet Legolandissa, mutta keräsin tähän muutamia blogeissa vastaan tulleita vinkkejä. Toivoaksemme hyödynnämme näitä kesällä 2019. Älkää kertoko vielä lapsille, sillä matkassa on muttia.

  1. Omat eväät mukaan. Syötävää kyllä saa puistosta, mutta jos jo lippujen hinta hirvittää, niin omilla eväillä pienentää ainakin välipalamaksuja.
  2. Jos sää on hyvä, niin puistoista löytyy myös vilvoittavaa tekemistä. Uikkarit ja pyyhe siis mukaan.
  3. Molemmilla puistoilla on Android-sovellus, josta näkee muun muassa jonotusajat, laitteiden pituusrajat ja alueen kartan.
  4. Baijerissa koulujen kesälomat alkavat elokuun alussa, mutta kesäkuussa on kahden viikon mittainen helluntailoma (vuonna 2019 ajalla 10.-21.6.). Tämä kannattaa huomioida, jos yrittää osua paikallisten kanssa eri aikaan puistoon.
  5. Ainakin Tanskassa Legolandin “viralliset” majoituspalvelut perivät huikeaa liinavaatemaksua, josta moni tuntuu saaneen näppylöitä. Omien pyyhkeiden ja lakanoiden pakkaaminen mukaan ei ole huono idea.

Legolandin "eteisessä" asuvalla Jyllannin suomineidolla on hyviä vinkkejä Legoland-vieraan majoittumiseen Tanskassa. Tonava raikaa -blogissa esitellään Saksan Legolandia ja Kohteena maailma -blogissa Tanskan puistoa.

Ps. Isäkuukausien Facebookissa ja Instagramissa Legoillaan ja podetaan akuuttia matkakuumetta. Ja paljon muuta.

Kommentit (8)

Katta /Arki(paska)ruokaa

Rohkeasti vaan latailemaan padit täyteen viihdykettä lapsille. Auroreissu sopivilla etapeilla on tosi pop lastenkin kanssa. Käytiin 2014 Berliinissä autolla ja oltiin viikko siellä. Meno Via balticaa pitkin (en suosittele, hirveä rekkaliikenne) ja takaisin Tanskan kautta. Ensi kesälle suunnitellaan Baijerin reissua autolla. Turusta Tukholmaan ja vielä Tanskasta Saksaan lautalle. Vuokraamme todennäköisesti airbnb:stä tai homeaway:stä majoituksen. Kumpakin olemme käyttäneet vuosia. P.s. Lapsetkaan eivät ole traumatiosoituneet, vaan yhdessä suunnitellaan tulevaa reissua. -Katta /Arki(paska)ruokaa

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Enpä kyllä voi olla eri mieltä! Pari vuotta sitten kierrettiin viis alppimaata, takapenkkiä kansoittivat 4v ja 2v. Ja kieltämättä myös tabletit. Olet äärettömän oikeassa, että etappien vain on oltava sopivia!

Jos kaikki natsaa, niin kyllä tuo Saksan Legoland on meilläkin ohjelmassa. Baijeriin suunnitellaan matkaa siis täälläkin. Tai ehkä pitäisi sanoa, että sellaisesta haaveillaan. Realiteetit saattavat toki kääntää suunnitelmat Billundin suuntaan. Tähän liittyen Via Baltica houkuttelisi. Latvia ja Liettua ovat käymättömiä maita. Eikä tarvitsisi ajaa "samojen maiden kautta mennen tullen". Mutta olen kyllä kuullut samansuuntaista varoituksia rekkojen määristä (ja varsinkin Liettuan ajokulttuurista).

Miksi Turku-Tukholma + Tanska-Saksa laivalla? Miksei suoraan Helsinki-Travemünde?

Ja niin, kiitos rohkaisusta!!

Katta /Arki(paska)ruokaa

Helsinki-Travemunde väli on usein ollut niin kallis, että budjetti ei ole sitä kestänyt. Toisekseen minä vihaan laivoja. 😅 Ennemmin autossa kauemmin. Tanska-Saksa on vain uin menisi Oulunsalosta Hailuotoon lautalla.

Ajokulttuuri noissa Baltian maissa on nykyään jopa siistiä. Toista oli 20v sitten, kun miehen kans ekan kerran sieltä ajettiin. Rekkamäärät lisääntyvät todella paljon muistaakseni Riiassa, kun Ukrainasta tulevat rekat kulkevat sen kautta. -Katta /Arki(paska)ruokaa

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Kiitos, että palasit vastaamaan!

Tulevaksi kesäksi näyttää olevan noin 450 / suunta nyt varattuna. Onhan se iso kasa seteleitä. Ja 28 h pitkä aika laivalla, vaikkei niitä vihaisikaan! Mutta on se Turku-Lübeck -välikin melkein 1000 km eli vaatii ainakin yhden yöpymisen ja siihen tosiaan lauttaa/siltaa ja Tukholma-Turku(tai Helsinki). Mutta kyllähän Etelä-Ruotsissakin olisi varmasti katseltavaa. Tätä reissua miettiessä on käynyt mielessä jopa se, että tulisi Uumajasta Vaasaan. Ruotsi on kuulemma ihan näkemisen arvoista jo niiltä korkeuksilta maisemiensa puolesta.

Via Baltia 20 v sitten - nostan hattua!

Tia

Molemmat kokeiltu: Billund omalla autolla ja Saksan Legoland lentäen ja vuokra-autolla. Molemmissa omat hyvät ja huonot puolensa.

Saksan reissu oli ensin. Pääsyliput arvokkaat, mutta meillä oli jostakin Lego-lehdestä alennuskuponki, jolla sai pois 50%. Heinäkuun alussa yöpymispaikkoja löytyi hyvin eikä hotellit olleet poskettoman kalliita. Samalla reissulla matkailtiin Pohjois-Saksassa ja lapset (3v. ja 6v.) tykkäsivät mm. vanhoista alppitaloista ja hotellien omista leikkipaikoista tai lemmikeistä. Lennot sai muutama kk etukäteen ostettuna myös suht edullisesti.

Seuraavana vuonna käytiin Tanskassa. Ajomatkat yritettiin pitää suht lyhyinä (max 3-4h/päivä, yhtenä 6h), mutta autossa istuminen padista huolimatta oli aika puuduttavaa. Etelä-Ruotsissa oli kivoja pysähdyspaikkoja ja käytiin samalla Kolmårdenissa (järisyttävän kallis), Tanskassa vietettiin kolme yötä. Yksi öistä oli Legolandissa, 270€/yö hotellihuoneeseen kuului neljän hengen liput huvipuistoon kahdeksi päiväksi ja buffet-aamiainen, joten ensisilmäyksellä kallis yö ei ollutkaan ihan niin kallis, kun huvipuistossa vierailtiin molempina päivinä. Hotelli oli myös ihan näkemisen arvoinen.

Jos mentäisiin uudelleen, olisi perhelomalle valinta Saksa, koska siellä on muuten enemmän kiinnostuksen kohteita, välimatkat helppo pitää lyhyinä ja edullisempaa. Billundissa lapsia kiinnostaa uusi Lego House, mutta autolla en sinne uudelleen lähtisi jollei matkan varrella ole jotain erityistä nähtävää tai koettavaa.

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Iso kiitos vertailusta ja perinpohjaisesta kommentista!

Tuo Legolandissa yöpyminen kuulostaa tosiaan kalliilta, mutta kun siitä napsauttaa lippujen hinnan pois, niin yön kustannus inhimillistyy kummasti. Ja olisihan se varmasti lapsille (ja aikuisille) elämys nukkua Ninjago-teemaisessa huoneessa...

Saksa houkuttelee meidänkin perhettä juuri sen takia, että siellä on kaikkea mahdollista niin paljon. Ja yleinen hintataso toki jonkin verran Tanskaa alempana. Mutta kauempana se on, mikä omaa autoa ajatellen ainakin on vähän ongelma.

joopu

Olen käynyt perheeni kanssa Tanskan Legolandissa. Mentiin autolla Ruotsin kautta, ja meillä oli asuntovaunu mukana. Tuo kummasti joustavuutta matkaan, kun ruokaa voi pysähtyä tekemään mihin vaan ja yöpymiseenkin kelpaa mikä tahansa p-paikka. Toki välillä on kiva päästä suihkuun yms, joten leirintäalueet (niitä on etelä-Ruotsissa paljon!) tuli tutuksi. Samalla reissulla käytiin myös Kolmårdenissa ja Astrid Lindgrenin puistossa. Oltiin reissussa noin 2 viikkoa, ajomatkaa tuli yli 3000 km. Autossa istui 6 1-15-vuotiasta ja perässä ajeli toinen samanlanen karavaani. Seuraa oli siis riittävästi niin lapsille kuin aikuisille :) Viihdykkeinä autossa oli äänikirjat, lelut ja tavalliset kirjat, ilman tabletteja mentiin vuonna 2010.

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Asuntoauto tai -vaunu olisi varmasti hyvä ratkaisu, mutta sellaisen vuokraaminen on liian kallis paukku. Silloin kun meillä oli vain yksi lapsi, käytiin vaimon ja hänen kanssaan sellaisella retkeilyautolla kiertämässä Suomea. Ihan mukavaa hommaa, vaikka karavaanariusaate nyt ei puraisemaan päässytkään.

Astrid Lindgrenin puisto oli minulle uusi tuttavuus, täytyypä Googlailla!

Joskus kaupunkilomakohde on kuin Suomen edustus Euroviisuissa: etukäteen suitsutetaan, mutta h-hetkellä flopataan. Kyse ei luultavasti ole kohteen huonoudesta. Reilumpaa lie sanoa, että matkailija ja kaupunki eivät resonoi. Näin on omalla kohdallani käynyt esimerkiksi Marseillen kohdalla. Loppukesän Pohjois-Amerikan tourneella Toronto jätti samanlaisen fiiliksen.

Piipahdimme Torontossa vain päivän. En siis ala haukkumaan kaupunkia enempää. Toronton ympäristöstä sen sijaan löytyi kohteita, jotka saivat matkaseurueessamme aikaan positiivista värinää: Niagaran putoukset, Lego discovery centre ja African lion safari.

Parasta Torontossa  - skyline. Sen sijaan kaupungin edustalla olevat saaret olivat miniristeilyltä katsoen suorastaan hämmentävän ränsistyneitä.
Parasta Torontossa - skyline. Sen sijaan kaupungin edustalla olevat saaret olivat miniristeilyltä katsoen suorastaan hämmentävän ränsistyneitä.

Niagaran putoukset – varhainen turisti parkin nappaa

Tärkein syy Toronton alueelle autoilullemme löytyi Kanadan ja Usan rajalta. Niagaran putouksien karisma on jotain, mitä meikäläisen verbaalinen taito ei riitä kuvaamaan. Kun kolmisen miljoonaa litraa vettä sekunnissa putoaa yli viidenkymmenen metrin vapaaseen pudotukseen, tuntee ihminen olonsa pieneksi. Hyvin pieneksi.

Juttelin monen paikalla käyneen kanssa etukäteen. Kaikki tuumivat, että putouksiin kannattaa tutustua nimenomaan Kanadan puolelta. Niin teimme ja kieltämättä Kanadan puoli vaikutti suositummalta sekä ainakin siltä puolen katsoen mielenkiintoisemmalta: putouksista sai hyvän kokonaiskuvan ja lähimmillään putouksen reunasta pääsi muutaman metrin etäisyydelle.

Olimme liikkeellä aamulla, mikä osoittautui hyväksi ratkaisuksi. Kaukoparkit olivat vielä tyhjiä ja saimme ajaa parkkiin aivan isoimman putouksen viereen. Hieman alle 30 dollarin parkkimaksu kattoi koko päivän.

Niagara on tuotteistettu niin kuin kaikki Amerikassa. Alueella olisi ollut kaikkea mahdollista köysiradasta kasinoon ja aivan putouksen juurelle seilaaviin laivoihin. Meille riitti pelkkä veden voiman ihailu putouksen läheltä. Vietimme alueella kolmisen tuntia, joka riitti hyvin.

African lion safari – eläintarha Pohjois-Amerikan tyyliin

Jenkeissä kaikki on mahdollista omassa autossa istuen. Drive-in apteekki, drive-in alko ja drive-in elokuvat. Mikseipä siis drive-in eläintarhakin.

African lion safarilla pääosin flekmaattisia eläimiä pääsi parhaimmillaan ihailemaan muutaman metrin etäisyydeltä. Leijonia, elefantteja, puhveleita, kirahveja... Vaikuttavaa, kieltämättä. Mutta samalla eläinten puolesta jonkinmoista sääliä herättävää.

Lippukojulla (37.95 $ aikuiset, 27.95 $ lapset) myyjä kertoi avoimesti, että apinat saattavat naarmuttaa autoa katolle kiivetessään. Apinaosaston ohittamiseksi oli kuitenkin “oikotie” ja käytimme sitä vuokrapirssillä mielihyvin. Toinen mahdollisuus olisi ollut hypätä firman bussiin ja ihailla eläimiä sieltä.

Miten seepra päivitetään? Vaihdetaan viivakoodit QR-koodiin...
Miten seepra päivitetään? Vaihdetaan viivakoodit QR-koodiin...

Yllättävin juttu African lion safarilla oli kuitenkin se, että alueelta löytyi eräänlainen vesipuisto. Mummu ja pappa joutuivatkin lekottelemaan päivänvarjon alla melkoisen tovin, kun juniori viiletti suihkuissa, putouksissa ja härveleissä t-paita ja alushousut ihoa nuollen. Jep, alushousut. Emme tienneet safarielämyksen kanadalaisittain tarkoittavan myös lotraamista.

Legoland discovery centre Toronto - tekemistä melkein päiväksi

Parikymmentä kilometriä Toronton luoteispuolella sijaitseva Lego discovery centre oli toinen rasti, jossa isovanhemmat saivat lepuuttaa muissa turistikohteissa patinoituneita koipiaan. Kuusivuotias sen sijaan ei juuri paikallaan pysynyt.

Toronton liepeillä olevasta Lego centrestä pitää tietenkin löytyä Niagaran pienoismalli. Huomaa turistilaiva, jollaisen esikuva näkyy postauksen alkupuolella olevassa kuvassa.
Toronton liepeillä olevasta Lego centrestä pitää tietenkin löytyä Niagaran pienoismalli. Huomaa turistilaiva, jollaisen esikuva näkyy postauksen alkupuolella olevassa kuvassa.

Paikka oli mielenkiintoinen, mutta ei todellakaan Legolandin huvipuisto. Ostoskeskuksen yhteyteen pykätyssä keskuksessa sai rakennella sekä testailla, ihailla Legoista rakennettuja pienoismalleja, ajella parilla sisätivolilaitteella ja seikkailla sisäleikkipuistotyyppisessä sokkelossa. Lisäksi 4D-leffateatterissa pyöri muutamia lyhytelokuvia. Neljäs ulottuvuus tarkoitti tuulikonetta ja muutamia pisaroita vettä.

Sisäänpääsy keskukseen olisi ollut ovelta 24 dollaria, mutta edellisenä päivänä netistä ostaen hinta putosi 15.60:een. Sille rahalla sai hyvin vastinetta!

Moi Yoda, terveisiä Suomesta!
Moi Yoda, terveisiä Suomesta!

Lego-keskuksen mielenkiintoisin yksityiskohta oli huomautus, että aikuiset eivät voi vierailla paikassa ilman lapsia.

Ps. Toronto-pettymyksestä huolimatta Kanadasta jäi hyvä kuva. Ihmiset olivat leppoisia ja avuliaita. Liikenne sujuvaa. Kanadan dollarin kurssi euroon nähden teki myös paikkoihin tutustumisesta ja elämisestä suhteellisen edullista. Vaikka Toronton kanssa en enää treffeille haluakaan, Kanadan kanssa tekisi mieli tavata toistekin.

Tämä on varmaan sitä laatuaikaa lapsen kanssa?
Tämä on varmaan sitä laatuaikaa lapsen kanssa?

Isäkuukausien Facebook ja Instagram - tervetuloa!

Kommentit (2)

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Tähän varmaan sopii se jostain TV-jutusta elämään jäänyt lause: "Aina ei voi voittaa!" Hyvä reissu oli Kanadankin puolelle, vaikka tosiaan Toronto ei onnistunutkaan näyttämään parastaan. Mukava kuulla, että vinkit menevät talteen.

Miten Yhdysvaltojen kolmanneksi suurin kaupunki ja kolmen eri sukupolven matkaseurue sopivat yhteen? Tätä pääsimme laboroimaan, kun matkustimme Jenkkeihin ja Kanadaan kuusivuotiaan poikani sekä vanhempieni kanssa.

Vastaus mahtuu pariin lauseeseen: yllättävän hyvin, sillä Chicago on miljoonakaupungiksi kompakti. Paljon on saavutettavissa tuollaisellakin orkesterilla kävellen. Isoin mutta on O’Haren kansainvälinen lentokenttä. Käsite “pitkä jono” saa siellä helposti uuden merkityksen. Kuten toki varmaan kaikilla Jenkkilän kansainvälisillä lentokentillä.

Lentokentältä löytyi kolikkopuhelin, jota ihmettelimme tovin kuusivuotiaan kanssa. Yritimme soittaa kotiin, mutta langanpäät eivät yhdistyneet.
Lentokentältä löytyi kolikkopuhelin, jota ihmettelimme tovin kuusivuotiaan kanssa. Yritimme soittaa kotiin, mutta langanpäät eivät yhdistyneet.

 

Chicago on kai "big city", mutta sateisena aamuna kadut olivat ennen kahdeksaa suorastaan autioita!
Chicago on kai "big city", mutta sateisena aamuna kadut olivat ennen kahdeksaa suorastaan autioita!

Millä matkustaa Chicagoon?

Millainen on lapsiperheen unelmalomakohde -postauksessa listasin, että suorat ja kohtuuhintaiset lennot ovat tenavien kanssa matkustaessa must. Chicago on siitä mukava Pohjois-Amerikan kohde, että sinne pääsee osan vuodesta Finnairilla Seutulasta ilman välilaskuja.

Varasimme lennot kolme kuukautta ennen h-hetkeä. Oulu-Chicago-Oulu maksoi kuusivuotiaalta 777 ja aikuisilta 928 euroa. Osimoilleen samoilla euroilla olisi voinut lentää muutamalla muullakin yhtiöllä, mutta välilaskuin.

Mitä tehdä Chicagossa lapsen ja eläkeläisten kanssa?

Vietimme kaupungissa vain muutaman päivän, mutta pari vinkkiä uskallan silti antaa.

Millennium park on Wikipedian mukaan Chicagon käydyin turistikohde. Eikä syyttä. Jos riittää Chicagon korkeassa arkkitehtuurissa ihmeteltävää sykkivillä kaduilla, niin on sitä tässä puistossakin.

"The bean" - Millennium parkin luultavasti kuuluisin veistos. Mahtava ja kysymyksiä herättävä. Tärkein kysymys kuuluu tietenkin: "Kuinka tuo on tehty?"
"The bean" - Millennium parkin luultavasti kuuluisin veistos. Mahtava ja kysymyksiä herättävä. Tärkein kysymys kuuluu tietenkin: "Kuinka tuo on tehty?"

Ihan tavallinen ei ole Millennium parkin esiintymispaikkakaan - Jay Pritzker Pavilion.
Ihan tavallinen ei ole Millennium parkin esiintymispaikkakaan - Jay Pritzker Pavilion.

Museum of science and industry (aikuiset alkaen 21.95 $, lapset 12.95 $) on suuruudessaan suorastaan suuruuden hullu. Museon sisältä löytyy tutkittavaksi niin käytöstä poistettuja lentokoneita (mm. Boeing 727), höyryjuna kuin saksalaisilta toisessa maailman sodassa kaapattu sukellusvenekin! Pienempää hilppaa on näidenkin lisäksi niin, että sekä 6v, 38v että 60+v koluaisivat varmaan vieläkin museota ellei se olisi mennyt kiinni.

Museon ainoa huono puoli on, että sinne ei jaksa kävellä keskustasta. Bussilla onneksi pääsee vaihtamatta.

Tämä kuva summaa hyvin Museum of Science and Industryn - yhteen nurkkaan mahtuu lentokoneita ja valtava kaupungin pienoismalli.
Tämä kuva summaa hyvin Museum of Science and Industryn - yhteen nurkkaan mahtuu lentokoneita ja valtava kaupungin pienoismalli.

Joulukuun 17. päivä 1903 Wrightin veljekset pääsivät historiankirjoihin lentämällä tällaisella!
Joulukuun 17. päivä 1903 Wrightin veljekset pääsivät historiankirjoihin lentämällä tällaisella!

John Deereja (mitäs muita) lähdössä maailmalle museon pienoismallimaailmassa.
John Deereja (mitäs muita) lähdössä maailmalle museon pienoismallimaailmassa.
Museossa oli mahdollista tutustua myös lelujen valmistukseen käytettävään mekaniikkaan ja automaatioon.
Museossa oli mahdollista tutustua myös lelujen valmistukseen käytettävään mekaniikkaan ja automaatioon.

Kävimme myös Shedd Aquariumissa (aikuiset 39.95 $ ja lapset 29.95 $). Se oli hieno ja monipuolinen, muttei kalliiden lippujensa takia hinta/laatu-tasapainossa lähelläkään tieteen ja teollisuuden museota.

Hieman jäi myös mietittymään, kuinka eettistä on esimerkiksi uittaa rauskuja altaassa, jossa ihmiset saavat kosketella niitä. Tai pitää maitovalaita pienissä altaissa temppuiluvuoroaan odottamassa.

 

No, entäs ne korkeat rakennukset? Niistähän Chicago kai parhaiten tunnetaan 20-30-lukujen gangsterimeiningin ohella. Pääseekö kaupunkia ihastelemaan ylhäältä? Pääseepä tietenkin. Kohteena maailma -blogissa on kerrottu kattavasti kaupungin näköalatasanteista.

Minulla on ollut aikaisemmin mahdollisuus käydä kahden pilvenpiirtäjän “huipulla” (Willis tower ja 360 Chicago). Olimme suunnitelleet, että olisimme käyneet tälläkin reissulla ihailemassa “loputtomiin jatkuvaa” kaupunkia lintuperspektiivistä.

Alkuillasta Willis towerin jono oli kuitenkin 2,5 illan Pikku Kakkosta! Vaihdoimme näköalat Giardanoksen juustolla täytettyyn pizzaan. Sekin on kuulemma hyvin chicagolaista. Maistuvaa ainakin.

Majoitus Chicagossa, vuokra-auto ja autotehdasvierailu

Asuimme aivan ydinkeskustassa, parin sadan metrin päässä Millenium parkin “pavulta”. Kahden makuuhuoneen tilava, mutta nuhjuinen huoneisto maksoi kolmelta yöltä 650 euroa.

Kuten sanottua, vietimme Chicagossa vain kaksi kokonaista päivää. Sen jälkeen hyppäsimme vuokravankkuriin ja ajoimme hulppeita amerikkalaisia teitä Toronton liepeille. Auton vuokraamisesta ja Toronton alueesta luvassa lähiaikoina omat postauksensa lapsiperheen näkökulmasta!

Ps. Vierailu autotehtaalla tuntuu olevan monella bucket listilla. Lapsen kanssa matkustaessa ongelmana ainakin jenkeissä tuntui olevan, että monelle tehdaskierrokselle oli 12 vuoden ikäraja. Aivan Fordin synnyinpaikoilla, Dearbornissa Detroitin kupeessa, on kuitenkin mahdollisuus tutustua autotehtaaseen pienenkin lapsen kanssa. Hienosti toteutetulla kierroksella ei saanut ottaa valokuvia, joten aiheesta ei ole luvassa omaa postaustaan. Jos kuitenkin kiinnostaa, niin Googlea kannattaa kutitella sananelikolla “Ford Rouge factory tour”.

The Henry Ford -museo oli hieman saman henkinen kuin Chicahon Museum of Science and Insdustry, mutta yllätyksettömästi enemmän moottoreihin ja liikkumiseen painottunut.
The Henry Ford -museo oli hieman saman henkinen kuin Chicahon Museum of Science and Insdustry, mutta yllätyksettömästi enemmän moottoreihin ja liikkumiseen painottunut.

Jos ostaa Fordin, saa kuulemma taivaspaikan. Toisesta saa ilmaisen mielentilatutkimuksen. Mitähän siitä saa, että matkustaa 6000 km toiselle mantereelle tutustumaan Fordin tehtaaseen? Kivoja muistoja ainakin.
Jos ostaa Fordin, saa kuulemma taivaspaikan. Toisesta saa ilmaisen mielentilatutkimuksen. Mitähän siitä saa, että matkustaa 6000 km toiselle mantereelle tutustumaan Fordin tehtaaseen? Kivoja muistoja ainakin.

The Henry Ford -museossa oli muutamia toiminnallisia "rasteja". Tässä pääsi kokeilemaan millä teholla jaksaa pyörittää veiviä. Teho oli havainnollistettu hehkulampuilla.
The Henry Ford -museossa oli muutamia toiminnallisia "rasteja". Tässä pääsi kokeilemaan millä teholla jaksaa pyörittää veiviä. Teho oli havainnollistettu hehkulampuilla.

The Henry Ford -museon parhaaseen antiin kuuluivat myös lukuisat vanhat miljööt ja mainokset.
The Henry Ford -museon parhaaseen antiin kuuluivat myös lukuisat vanhat miljööt ja mainokset.


Isäkuukausien aiempia matkailuaiheisia postauksia

* Gdansk-trilogia (Pienten lasten kanssa Gdanskissa, Kaksitoista vinkkiä Gdanskiin lapsiperheelle ja Paljonko maksoi kahden viikon perhelomamme Gdanskissa).

* Mitkä huoneet lapsiperheen kannattaa pakata lomalle mukaan?

* Pitäisi siinä vähän kaulaa näkyä eli passi kolmen kuukauden ikäiselle

* Mitä tapahtuu, kun lapset vievät kylpylöitä karttavat vanhempansa kylpylään?

* Rento Helsingin loma isän kanssa

* Vauvan kanssa keväisessä Amsterdamissa - onko se niin lapsiystävällinen kuin sanotaan?

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Lasten kanssa päivät ovat pitkiä, mutta vuodet lyhyitä. Isäkuukaudet kertoo miksi.

Tämä on isäblogi perhe-elämästä kolmen lapsen kanssa. Täällä kuulostellaan riemunkiljahduksia ja ankeuden parahduksia rivarikämpässä. Kuultavaa riittää, sillä tenavat ovat syntyneet -11, -14 ja -16. Äänekkyyden vastapainoksi perheemme viihtyy keskittymistä vaativan tekemisen parissa sekä ulkona.

Kirjoittaja on univelkainen isä sekä aviomies, jonka luonnehdintaan riittää kolme hashtagia: perhe, liikunta ja kokeilintätäitse.

Isäkuukaudet löytyy myös Facebookista, Instagramissa, Blogit.fi:stä, Bloglovinista ja jossain määrin myös Twitteristä. Olet tervetullut seuraamaan ja ennen kaikkea keskustelemaan!

Blogiarkisto

2018
2017