Kirjoitukset avainsanalla matkailu

Miten Yhdysvaltojen kolmanneksi suurin kaupunki ja kolmen eri sukupolven matkaseurue sopivat yhteen? Tätä pääsimme laboroimaan, kun matkustimme Jenkkeihin ja Kanadaan kuusivuotiaan poikani sekä vanhempieni kanssa.

Vastaus mahtuu pariin lauseeseen: yllättävän hyvin, sillä Chicago on miljoonakaupungiksi kompakti. Paljon on saavutettavissa tuollaisellakin orkesterilla kävellen. Isoin mutta on O’Haren kansainvälinen lentokenttä. Käsite “pitkä jono” saa siellä helposti uuden merkityksen. Kuten toki varmaan kaikilla Jenkkilän kansainvälisillä lentokentillä.

Lentokentältä löytyi kolikkopuhelin, jota ihmettelimme tovin kuusivuotiaan kanssa. Yritimme soittaa kotiin, mutta langanpäät eivät yhdistyneet.
Lentokentältä löytyi kolikkopuhelin, jota ihmettelimme tovin kuusivuotiaan kanssa. Yritimme soittaa kotiin, mutta langanpäät eivät yhdistyneet.

 

Chicago on kai "big city", mutta sateisena aamuna kadut olivat ennen kahdeksaa suorastaan autioita!
Chicago on kai "big city", mutta sateisena aamuna kadut olivat ennen kahdeksaa suorastaan autioita!

Millä matkustaa Chicagoon?

Millainen on lapsiperheen unelmalomakohde -postauksessa listasin, että suorat ja kohtuuhintaiset lennot ovat tenavien kanssa matkustaessa must. Chicago on siitä mukava Pohjois-Amerikan kohde, että sinne pääsee osan vuodesta Finnairilla Seutulasta ilman välilaskuja.

Varasimme lennot kolme kuukautta ennen h-hetkeä. Oulu-Chicago-Oulu maksoi kuusivuotiaalta 777 ja aikuisilta 928 euroa. Osimoilleen samoilla euroilla olisi voinut lentää muutamalla muullakin yhtiöllä, mutta välilaskuin.

Mitä tehdä Chicagossa lapsen ja eläkeläisten kanssa?

Vietimme kaupungissa vain muutaman päivän, mutta pari vinkkiä uskallan silti antaa.

Millennium park on Wikipedian mukaan Chicagon käydyin turistikohde. Eikä syyttä. Jos riittää Chicagon korkeassa arkkitehtuurissa ihmeteltävää sykkivillä kaduilla, niin on sitä tässä puistossakin.

"The bean" - Millennium parkin luultavasti kuuluisin veistos. Mahtava ja kysymyksiä herättävä. Tärkein kysymys kuuluu tietenkin: "Kuinka tuo on tehty?"
"The bean" - Millennium parkin luultavasti kuuluisin veistos. Mahtava ja kysymyksiä herättävä. Tärkein kysymys kuuluu tietenkin: "Kuinka tuo on tehty?"

Ihan tavallinen ei ole Millennium parkin esiintymispaikkakaan - Jay Pritzker Pavilion.
Ihan tavallinen ei ole Millennium parkin esiintymispaikkakaan - Jay Pritzker Pavilion.

Museum of science and industry (aikuiset alkaen 21.95 $, lapset 12.95 $) on suuruudessaan suorastaan suuruuden hullu. Museon sisältä löytyy tutkittavaksi niin käytöstä poistettuja lentokoneita (mm. Boeing 727), höyryjuna kuin saksalaisilta toisessa maailman sodassa kaapattu sukellusvenekin! Pienempää hilppaa on näidenkin lisäksi niin, että sekä 6v, 38v että 60+v koluaisivat varmaan vieläkin museota ellei se olisi mennyt kiinni.

Museon ainoa huono puoli on, että sinne ei jaksa kävellä keskustasta. Bussilla onneksi pääsee vaihtamatta.

Tämä kuva summaa hyvin Museum of Science and Industryn - yhteen nurkkaan mahtuu lentokoneita ja valtava kaupungin pienoismalli.
Tämä kuva summaa hyvin Museum of Science and Industryn - yhteen nurkkaan mahtuu lentokoneita ja valtava kaupungin pienoismalli.

Joulukuun 17. päivä 1903 Wrightin veljekset pääsivät historiankirjoihin lentämällä tällaisella!
Joulukuun 17. päivä 1903 Wrightin veljekset pääsivät historiankirjoihin lentämällä tällaisella!

John Deereja (mitäs muita) lähdössä maailmalle museon pienoismallimaailmassa.
John Deereja (mitäs muita) lähdössä maailmalle museon pienoismallimaailmassa.
Museossa oli mahdollista tutustua myös lelujen valmistukseen käytettävään mekaniikkaan ja automaatioon.
Museossa oli mahdollista tutustua myös lelujen valmistukseen käytettävään mekaniikkaan ja automaatioon.

Kävimme myös Shedd Aquariumissa (aikuiset 39.95 $ ja lapset 29.95 $). Se oli hieno ja monipuolinen, muttei kalliiden lippujensa takia hinta/laatu-tasapainossa lähelläkään tieteen ja teollisuuden museota.

Hieman jäi myös mietittymään, kuinka eettistä on esimerkiksi uittaa rauskuja altaassa, jossa ihmiset saavat kosketella niitä. Tai pitää maitovalaita pienissä altaissa temppuiluvuoroaan odottamassa.

 

No, entäs ne korkeat rakennukset? Niistähän Chicago kai parhaiten tunnetaan 20-30-lukujen gangsterimeiningin ohella. Pääseekö kaupunkia ihastelemaan ylhäältä? Pääseepä tietenkin. Kohteena maailma -blogissa on kerrottu kattavasti kaupungin näköalatasanteista.

Minulla on ollut aikaisemmin mahdollisuus käydä kahden pilvenpiirtäjän “huipulla” (Willis tower ja 360 Chicago). Olimme suunnitelleet, että olisimme käyneet tälläkin reissulla ihailemassa “loputtomiin jatkuvaa” kaupunkia lintuperspektiivistä.

Alkuillasta Willis towerin jono oli kuitenkin 2,5 illan Pikku Kakkosta! Vaihdoimme näköalat Giardanoksen juustolla täytettyyn pizzaan. Sekin on kuulemma hyvin chicagolaista. Maistuvaa ainakin.

Majoitus Chicagossa, vuokra-auto ja autotehdasvierailu

Asuimme aivan ydinkeskustassa, parin sadan metrin päässä Millenium parkin “pavulta”. Kahden makuuhuoneen tilava, mutta nuhjuinen huoneisto maksoi kolmelta yöltä 650 euroa.

Kuten sanottua, vietimme Chicagossa vain kaksi kokonaista päivää. Sen jälkeen hyppäsimme vuokravankkuriin ja ajoimme hulppeita amerikkalaisia teitä Toronton liepeille. Auton vuokraamisesta ja Toronton alueesta luvassa lähiaikoina omat postauksensa lapsiperheen näkökulmasta!

Ps. Vierailu autotehtaalla tuntuu olevan monella bucket listilla. Lapsen kanssa matkustaessa ongelmana ainakin jenkeissä tuntui olevan, että monelle tehdaskierrokselle oli 12 vuoden ikäraja. Aivan Fordin synnyinpaikoilla, Dearbornissa Detroitin kupeessa, on kuitenkin mahdollisuus tutustua autotehtaaseen pienenkin lapsen kanssa. Hienosti toteutetulla kierroksella ei saanut ottaa valokuvia, joten aiheesta ei ole luvassa omaa postaustaan. Jos kuitenkin kiinnostaa, niin Googlea kannattaa kutitella sananelikolla “Ford Rouge factory tour”.

The Henry Ford -museo oli hieman saman henkinen kuin Chicahon Museum of Science and Insdustry, mutta yllätyksettömästi enemmän moottoreihin ja liikkumiseen painottunut.
The Henry Ford -museo oli hieman saman henkinen kuin Chicahon Museum of Science and Insdustry, mutta yllätyksettömästi enemmän moottoreihin ja liikkumiseen painottunut.

Jos ostaa Fordin, saa kuulemma taivaspaikan. Toisesta saa ilmaisen mielentilatutkimuksen. Mitähän siitä saa, että matkustaa 6000 km toiselle mantereelle tutustumaan Fordin tehtaaseen? Kivoja muistoja ainakin.
Jos ostaa Fordin, saa kuulemma taivaspaikan. Toisesta saa ilmaisen mielentilatutkimuksen. Mitähän siitä saa, että matkustaa 6000 km toiselle mantereelle tutustumaan Fordin tehtaaseen? Kivoja muistoja ainakin.

The Henry Ford -museossa oli muutamia toiminnallisia "rasteja". Tässä pääsi kokeilemaan millä teholla jaksaa pyörittää veiviä. Teho oli havainnollistettu hehkulampuilla.
The Henry Ford -museossa oli muutamia toiminnallisia "rasteja". Tässä pääsi kokeilemaan millä teholla jaksaa pyörittää veiviä. Teho oli havainnollistettu hehkulampuilla.

The Henry Ford -museon parhaaseen antiin kuuluivat myös lukuisat vanhat miljööt ja mainokset.
The Henry Ford -museon parhaaseen antiin kuuluivat myös lukuisat vanhat miljööt ja mainokset.


Isäkuukausien aiempia matkailuaiheisia postauksia

* Gdansk-trilogia (Pienten lasten kanssa Gdanskissa, Kaksitoista vinkkiä Gdanskiin lapsiperheelle ja Paljonko maksoi kahden viikon perhelomamme Gdanskissa).

* Mitkä huoneet lapsiperheen kannattaa pakata lomalle mukaan?

* Pitäisi siinä vähän kaulaa näkyä eli passi kolmen kuukauden ikäiselle

* Mitä tapahtuu, kun lapset vievät kylpylöitä karttavat vanhempansa kylpylään?

* Rento Helsingin loma isän kanssa

* Vauvan kanssa keväisessä Amsterdamissa - onko se niin lapsiystävällinen kuin sanotaan?

 

Kommentit (0)

Kaksi viikkoa Itämeren Rivieralla (tai suomalaisemmin sanottuna turkulaisten Tallinnassa). Vanhemmat, 6v, 4v ja 1v. Majoitus ytimen ytimessä. Paljon nähtävää ja koettavaa.

Olen aikaisemmissa Gdańsk-postauksissa (Pienten lasten kanssa Gdańskissa ja Kaksitoista vinkkiä Gdańskiin) kehunut paikkaa paljon. Myös sen edullisen hintatason vuoksi. Mutta millaisen summan tuollainen alussa kuvattu kokonaisuus aiheutti kuitin viimeiselle riville?

Ennen hintoihin menemistä pitää korostaa, että emme juosseet maksullisesta nähtävyydestä toiseen. Otimme rennosti – hengailimme puistoissa ja välillä jopa kämpillä. Hintalappu olisi siis isompi, jos olisimme kiertäneet ahnaasti maksullisia turistikohteita.

Lennot Oulu-Helsinki-Gdańsk

Varasimme paikat lentävään putkeen varsin hyvissä ajoin - viisi kuukautta ennen reissua. Finnairin tarjous kuljetti meidät Oulusta Helsingin kautta Gdańskiin ja takaisin 675 eurolla. Lipputyyppi oli mallia tarjous eli ruumaan meneviä laukkuja ei sisältynyt hintaan. Pärjäsimme yhdellä ruumalaukulla, joka maksoi extraa 20 euroa suuntaansa.

Vaippoja käyttävämme on vielä niin pieni, että matkusti sylipaikalla. Se on halpa paikka. Ja hikinen.

Majoitus ytimessä

Asuimme jopa meikäläisen voimiin suhteutettuna kiven heiton päässä Kultaisesta portista. Aivan kaupungin paraatipaikoilla siis. 54 neliömetrin tilava kaksio niin ikään tammikuussa varattuna maksoi 1144 euroa, minkä päälle tuli vielä 60 zlotin eli 14 euron siivousmaksu.

Punkkasimme kaksiossa 14 yötä, joten siivousmaksun huomioiden hintaa tuli yötä kohden noin 83 euroa.

Liikkumiset Suomessa ja Puolassa

Ajoimme kotimaassa lentokentälle ja vastaavasti takaisin kotiin taksilla. Kyydit keltaisen kyltin alla maksoivat 28 ja 31 euroa.

Gdańskissa siirryimme kentältä kämpälle taksilla, joka maksoi 21 euroa. Takaisin lentokentälle suhasimme aivan Kultaisen portin vierestä lähteneellä bussilla. Se maksoi koko perheeltä noin 3 euroa.

Muutoin liikuimme paikallisjunalla, ratikalla ja linja-autolla yhteensä 15 matkaa. Ne maksoivat yhteensä 51 euroa.

Malborkiin valtavaa linnaa ihmettelemään suhasimme niin ikään junalla. Meno-paluu junassa kustansi koko perheelle kaksi kymppiä. Valitsimme kylläkin hitaamman (vajaa 40 minuuttia) ja nuhjuisemman junan. Nopeampi olisi ollut jonkin verran kalliimpi.

Nähtävyydet

Eläintarhan perhelippu 19 euroa. Sopotissa valitsimme kiireessä varmasti kaupungin kalleimman aurinkovarjopaikan ja maksoimme itsemme kipeäksi, 23 euroa. Marian kirkon torniin johtavien 408 askelman käytöstä minä maksoin 10 zlotia ja poika 5. Euroina isä-poika -kiipeäminen maksoi siis vajaat neljä yksikköä.

Risteily Gdańskista Sopotiin 28 euroa. Hinta yhteen suuntaan, sillä vietimme päivän Sopotissa ja palasimme takaisin junalla. Vaimo ja 4v kävivät maailmanpyörässä, 11 euroa.

Lapset pääsivät Malborkin linnaan ilmaiseksi, mutta aikuinen pariskunta pulitti sisäänpääsystä 18 euroa.

Loopy’s world -sisäleikkipuisto oli aikuisille ja taaperolle ilmainen. Puistossa oli eri taksa viikonlopulle ja muille päiville. Kahden lapsen päivärannekkeet viikonloppuna maksoivat 21 euroa.

Loppusumma ei päätä huimaa

Lentoihin kului siis kaikkiaan 715 euroa, majoitukseen 1158 euroa, kulkemisiin Suomessa & Puolassa 154 euroa ja nähtävyyksiin 124 euroa.

Onko yhteissumma 2151 euroa sitten paljon vai vähän? Minusta se on viiden hengen kahden viikon lomasta varsin vähän.

Ps. Ai, että syömiset ja juomiset puuttuu? No, niin tekee, mutta kun kotimaassakin pitää syödä ja juoda, niin on mielestäni väärin listata kaloreita reissukuluihin.

Isäkuukausien Facebook ja Instagram. Tervetuloa!

Kommentit (0)

Esikoisemme ensirääkäisyn aikoihin matkustin töiden takia 40-50 päivää vuodessa. Se on tahti, jossa työn pakkaaminen lentolaukkuun tuntuu vielä mukavalta, vaikka työmatkat ovatkin aina raskaita.

Pojan neljän ensimmäisen elinkuukauden aikana olin reissussa kaksi parin viikon jaksoa. Se on hirvittävän pitkä aika noin pienen ihmisen elämässä. Liioittelematta voi sanoa, että kotona odotti matkan aikana muuttunut perillinen.

Työmatkoille lähteminen ei tuntunutkaan enää kivalta. Ei minusta, eikä vaimosta. Pystyin onneksi sopimaan työnantajan kanssa. Tehtäväni vaihtuivat sellaisiin, joissa lentokenttä ei kutsu.

Sen jälkeen olen ollut perheestä erossa yhtäjaksoisesti maksimissaan neljä yötä. Varsinaista ydinperheilyä siis. Vai pitäisikö sanoa, että perhe edellä puuhun. Ja kaikkeen muuhun.

Isäkuukausien Instaa ja Facebookia seuraavat ovat saattaneet huomata, että olemme tällä hetkellä esikoisen ja vanhempieni kanssa pienimuotoisella Pohjois-Amerikan tourneella. Juna on jo kääntynyt kotia kohti, sillä matkapäiviä on jäljellä enää kourallinen.

Silti viimeksi tänään palasin mietteissäni pariin matkaa edeltäneeseen päivään. Olihan kuule vaikea lähteä kahdeksi viikoksi pois nuorempien lasten ja vaimon luota.

Jos joku olisi kertonut etukäteen, kuinka paljon nieleskelyä lähtö aiheuttaa, en olisi uskonut.

Lähdön alla ehdin kelata mielessäni sen sata mitä jos -kysymystä. Niin kotiinjäävien kuin meidän matkaan lähteneiden osaltakin.

Tunsin syyllisyyttä siitä, että vaimo jäi helteeseen pitämään kotia pystyssä ja kahta alle viisivuotiasta tyytyväisenä.

Ehdin soimata itseäni siitä, että olin viemässä poitsia turismihulabaloohon. Vaikka hänen olisi varmaan mieluummin pitänyt rauhoittua lataamaan akkuja pian alkavaa ekaluokkaa varten.

Mietin, kuinka syvän uoman kaksi erillään vietettyä viikkoa auraa isän ja puolitoistavuotiaan yhteiselämän maaperään.

Lisäksi tutustuin uudelleen vanhaan tuttuun tunteeseen. Tunteeseen, joka oli liian paljon pinnassa, kun asuimme tyttöystävän kanssa eri kaupungeissa. Tunteeseen, jonka olin jo kuitenkin ehtinyt unohtaa. Tunteeseen, jota voi nimittää etukäteisikäväksi - hämmentävään olotilaan, jossa tuntee ikävää, vaikka on vielä yhdessä ikävöimänsä henkilön kanssa.

Yllätyksekseni myös nelivuotias tiesi tunteen. Reissua edeltävänä iltana neljäveetä nukuttaessani hän kuiskasi: “Iskä, mun on sua jo nyt ikävä!”

Kommentit (0)

Vietimme parin viikon loman vaimon, 1-, 4- ja 6-vuotiaiden kanssa Gdańskissa ja sen ympäristössä. Kerroin jo aikaisemmin, miltä reissu Itämeren Rivieralle tuntui. Tässä postauksessa täsmävinkkejä kaupunkiin.

1)Älä missaa Oliwaa!

Kaupunginosassa on vaikka ja mitä: Korkeasaaren peittoava eläintarha ja vehreä Oliwan puisto. Varsinainen must on kuitenkin Reaganin puisto. Siellä on varmasti yksi muikeimmista leikkipuistoista (nimeltään Kraina Zabawy), joissa olet käynyt! Leikkikentältä puolestaan ei tarvitse kävellä puiston läpi kuin puolisen kilometriä, niin hiekkarantaa on enemmän  kuin Kalajoella ja Yyterissä yhteensä.

Oliwassa on myös mahtavan kauheita taloja ihmeteltäväksi: kymmenen kerrosta ja pituutta kilometri. Niissä pytingeissä asuu yksi jos toinenkin kaupunkilainen.

2)Risteile Sopotiin, mutta skippaa Gdynia

Sopot tuo mieleen tyypillisen turistien seteleitä kaipaavan hiekkarantakaupungin. Rantaa ja palveluita riittää. Kaupungin tunnelma on huomattavasti raukeamman letkeämpi kuin jossain määrin sykkivässä Gdańskissa.

Sopotiin pääsee junan ohella risteilemällä Gdańskista, jolloin näkee myös kaupungin sataman. Lisäksi risteily ankkuroituu Sopotissa kuuluisalle Euroopan pisimmälle puulaiturille, jolle päästäkseen joutuu muutoin kaivamaan kuvettaan pääsymaksun muodossa.

Gdyńia näytti päivän vierailun perusteella toimivalta peruskaupungilta. Kiinnostava kuin Riihimäki. Paitsi, että Riihimäellä näkee enemmän junia.

3)Malborkin linna on hieno, mutta kärryjen kanssa “haastava”

Päivitin lomaltamme Insta-storyyn kuvan, jossa 6v ja 4v laskeutuivat alas kapeita keskiaikaisen linnan portaita ja itse roudasin perässä matkarattaita. Malborkin linna on laaja, upea, kiinnostava ja erittäin hienosti toisen maailmansodan jäljiltä fiksattu.

Linnaan tutustuminen taaperon ja matkarattaiden kanssa ei ansaitse ideana yhtä montaa kehuvaa adjektiivia kuin itse linna. Ei varsinkaan, kun pihat ovat mukulakiveä, joka saisi perunapellonkin tuntemaan itsensä tasaiseksi.

Malborkiin on helppo sujahtaa junalla Gdańskista. Matkalla näkee pienen otteen puolalaisesta maaseudusta.

4)Joukkoliikenne haltuun – lataa Jakdojade

Joukkoliikenne kolmoiskaupungissa on toimiva vaihtoehto liikkumiselle. Varsinkin Gdańskin, Sopotin ja Gdynian välissä jojoileva paikallisjuna ansaitsee kiitosta. Mutta myös ratikka ja bussit vievät väsyneet jalat perille.

Alueen joukkoliikenteessä on helppoa olla osaaja. Tarvitsee vain kirjoittaa sovelluskaupassa yksi sana: Jakdojade. Sovellus tekee kaiken mitä joukkoliikennesovelluksen tarvitsee tehdä. Ja tekee sen hyvin.

5)Loopy’s world – päivä lapsille

Loopy’s on sisäleikkipuisto. Kuulemma Puolan isoin. En tiedä uskoisiko. Meillä täällä maallakin on valehtelematta ainakin viisi kertaa isompi. Päät märkänä lapset silti Loopy’s-käynnin jälkeenkin ulkovaatteitaan pukivat.

Puiston nettisivuilla käytetään pelkkiä konsonantteja, ovat siis puolaa. Google maps kuitenkin tuntee paikallisjunan Zaspa-aseman lähellä olevan paikan. Puisto on viikolla edullisempi kuin la-su.

Mestan ravintola (ja ilmeisesti osa lisämaksullisista härveleistä) toimii ovelasti: ranneketta vilautetaan lukijalle ja safka/juoma menee laskulle, joka maksetaan puistosta lähtiessä eli ranneketta palautettaessa. Rannekkeeseen ei siis tarvitse ladata arvoa etukäteen. Tämän tajuaminen pelkkiä konsonantteja käyttävän henkilökunnan selvityksestä vaati hieman tavallista enemmän viittomakieltä.

Kaupungin jalkapallostadionin vieressä on Fun arena. Siellä on monenlaista lapsiperheen aktiviteettia kartingista pakohuoneisiin ja trampoliinimaailmaan. Fun arena jäi meillä kuitenkin katsastamatta.

6)Älä matkusta pummilla, älä kävele päin punaisia

Itsestäänselvyys, mutta kirjoitetaan nyt kuitenkin esiin. Näimme reissumme aikana useita lipuntarkastuksia. Tarkastajat vaikuttivat venäläisiltä painijoilta.

Punaisia liikennevaloissa uhmaavien käytökseen puututaan kaupungissa kuulemma hanakasti. Havaintomme tukevat väitettä.

7)Varaa maijoitus niin läheltä Kultaista porttia kuin mahdollista

Kultainen portti on Gdańskin Kolmen sepän patsas. Ydin. Siitä on lyhyt matka joukkoliikenteeseen, mutta kaupungin sydämen jokainen lyönti tuntuu. Eikä tarvitse haahuilla ruokapaikkaa etsien. Myös pikkukauppoja on ympäristössä useita, jos ei kerta kaikkiaan jaksa mennä ulos syömään. Portin vieressä on myös yksi kaupungin turisti-infoista.

8)Kaupungin parhaat jäätelöt

Otoksemme oli liiankin kattava, mutta ei täydellinen. Useammassa matkaoppaassa hehkutettiin kaupungin vanhinta jäätelökioskia, Sukiennicza-kadulla olevaa Lody Miśiä. Mutta ei – parhaat maut palloihin löytyivät Piwna ja Kozia katujen kulmauksen jäätelökahvilasta.

9)Jos tahdot shoppailla, aja junalla Wrzeszcz-asemalle

Aseman nurkalla on kaksi isoa ja ihan pätevää ostoskeskusta: Baltycka ja Metropolia.

10)Älä suunnittele ostavasi Legoja

Etsimme seitsemänkymmentä euroaan tienanneelle esikoiselle kuumeisesti Lego-settiä Gdańskin reissulta. Turhaan. Sarjat olivat koosta riippumatta selkeästi, todella selkeästi, kalliimpia kuin kotimaassa.

11)Lapset tarvitsevat kaurapuuroa – onnistuu

Tällaisia pusseja myytiin monessakin kaupassa. Ihan sitä itseään. Vain vaaleahiuksinen tyttö puuttui kuvista.

12)Enemmän tekemistä lapsille

Hyviä vinkkejä lapsiperheelle sopivista museoista ja muista löytyy täältä (englanniksi): Children are not bored in Gdansk.

Lisää aiheesta Isäkuukausissa:

Pienten lasten kanssa Gdanskissa

Mitkä huoneet lapsiperheen kannattaa pakata mukaan lomalle

Lapsiperheen unelmakohde on kuin pakettimatka, mutta ei todellakaan pakettimatka

 

Isäkuukausien Facebook ja Instagram. Tervetuloa!

Kommentit (0)

Seuraa 

Lasten kanssa päivät ovat pitkiä, mutta vuodet lyhyitä. Isäkuukaudet kertoo miksi.

Tämä on isäblogi perhe-elämästä kolmen lapsen kanssa. Täällä kuulostellaan riemunkiljahduksia ja ankeuden parahduksia rivarikämpässä. Kuultavaa riittää, sillä tenavat ovat syntyneet -11, -14 ja -16. Äänekkyyden vastapainoksi perheemme viihtyy keskittymistä vaativan tekemisen parissa sekä ulkona.

Kirjoittaja on univelkainen isä sekä aviomies, jonka luonnehdintaan riittää kolme hashtagia: perhe, liikunta ja kokeilintätäitse.

Isäkuukaudet löytyy myös Facebookista, Instagramissa, Blogit.fi:stä, Bloglovinista ja jossain määrin myös Twitteristä. Olet tervetullut seuraamaan ja ennen kaikkea keskustelemaan!

Blogiarkisto

2018
2017