Kirjoitukset avainsanalla lahjat

Beatles-Legot

Maailmassa on muutamia totuuksia, joita ei pidä ehdollistaa. Kuten se, että vesi koostuu hapesta ja vedystä. Tai se, että sateenkaari muodostuu valon taittuessa vesipisaroista. Tai se, että Legot ovat aina hyvä lahja.

Legoja on nykyään (liian) monenlaisia. Jos haluaa yllättää sekä leikki-ikäisen että tämän vanhemmat, kannatta lahjapaperiin kiepauttaa Legon Beatles-sarja Yellow submarine. Nimensä mukaisesti noin viidestä ja puolesta sadasta osasta muodostuu keltainen sukellusvene. On päheä! Mukana on myös minifiguurit Beatlesin jäsenistä. Nämä saattavat vielä joskus olla keräilyharvinaisuuksia.

Puinen parkkitalo

Oletko nähnyt kuvan, jossa lapsi istuu ison muovileikkikalukasan päällä? Kasa on melkoinen Mt. Everest. Se kuvaa paljonko lapsuudessa keskimäärin saadaan muovisia leikkikaluja. Kuva on pysäyttävä, varsinkin jos on kuullut joskus mikromuovista. Ylenpalttisen muovin käytön välttäminen lie perusteltua.

Saksalainen Hape tekee leikkikaluja puusta. Laatu on kohdallaan. Merkin parkkihallinkin materiaali on siis joskus humissut metsässä. Ja kaiken hyvän lisäksi nelikerroksinen halli on todella tyylikäs muovisiin tutiseviin viritelmiin verrattuna.

Elämys

Hapea ostamalla voi välttää muovia. Elämyksiä ostamalla voi välttää kaikkea materiaa. Aika nuorikin ymmärtää aineettoman lahjan päälle. Ainakin, jos lahja on vaikkapa pääsylippu sisäleikkipuistoon (Isäkuukausien arvio HopLopista ja myös Leo's leikkimaasta). Kävin alkusyksystä viisivuotiaan kanssa jääkiekkopelissä. Kokemuksen perusteella uskallan suositella leikki-ikäisen lahjaksi myös urheilu- tai kulttuuritapahtuman pilettiä. Väitän myös, että antaja saa tällaisesta lahjasta paljon itsekin, jos menee mukaan lahjan "lunastukseen". Leikki-ikäinen on mukavaa seuraa!

Potkupyörä

Potkupyörä on yksi parhaista jutuista, mitä lapsille on keksitty äitiyspakkauksen ja vaippojen jälkeen. Hehkutin sitä muun muassa kesällä, kun keskimmäinen oppi noin vain pyöräilemään. Jo alle 90-senttinen pätkä pääsee kokemaan pyöräilyn vapautta ja samalla oppii fillaritaidot kuin huomaamatta. Potkupyöräily onnistuu talvellakin ja suvaitsevat vanhemmat antavat vähänkään isommassa kodissa ajoluvan myös sisällä.

Vesiliukoiset värikynät

Vahaliidut tai puuvärit, jotka ovatkin ikään kuin vesivärit. Ensin piirretään kynillä ja sitten tasoitetaan taikka sekoitetaan värejä märällä siveltimellä. Näissä on pientä magiikkaa! Sotkua Paperin ulkoista taidetta ei synny samaa määrää kuin varsinaisilla vesiväreillä.

Ps. Huonojen värikynien ostaminen pitäisi kriminalisoida. Lapsen käytössä kynä putoaa ihan varmasti jossakin vaiheessa. Huonossa kynässä väri pirstoutuu tässä vaiheessa kuoren sisässä tuusan nuuskaksi. Harmittaa lasta ja harmittaa aikuista. Huonoista väreistä jää myös paperiin niin vähän väriä, että on turha syyttää lasta, jos Picasso-hommat eivät kiinnosta.

Reuhurinne tai Kirjatiikeri

"Lukeminen kannattaa aina", toisteli Jörn Donner telkkarissa minun lapsuudessani. Ei ollut väärässä. Juuri lukemaan oppineelle suosittelin jo aiemmin Kirjatiikeri-sarjaa. Se on yksi harvoista kapitaalein kirjoitetuista ja tavutetuista juonellisista kirjasarjoista. Lukutaidossa hieman kynnysmattoa pidemmälle päässeelle hyviä vaihtoehtoja löytyy Reuhurinteen Lue itse -merkityistä kirjoista. Niissä pisimmät sanat on tavutettu.

Omat sakset

Ainakin kahden lapsen otannalla omat sakset ovat 2-4 -vuotiaalle melkoinen ylpeyden aihe. Leikkaaminenkin alkaa sujua, kun lapsen ei tarvitse yrittää venyttää sormiaan aikuisten saksille. Plussana se, että pienillä saksilla lapsen on paitsi helpompi leikata, myös jossain määrin vaikeampi tehdä isoja vahinkoja.

Paperisia valokuvia tai kuvakirja

Valokuvia on kaikkialla. Kiitos digikameroiden ja älylaitteiden. Paradoksaalista sinänsä, mutta paperisia valokuvia näkee yhä harvemmin. Valokuva on kuitenkin printattuna aivan erilainen kokemus kuin digitaalisena. Kokoa leikki-ikäiselle nippu vuoden parhaista hetkistä paperilla tai valokuvakirjana. Mielestäni mahti-idea on myös sukulaisten ja muiden tärkeiden ihmisten kuvien tulostaminen. Varsinkin pienten kanssa tällaisten kuvien plärääminen on mukavaa. Isommille voi tehdä kysymyksiä: "Etsipä näistä henkilöistä iskän sisko?"

Tähti-yövalo

Mörköjä sängyn alla ja mustia hahmoja oven pielessä? Yövalo auttaa! Kehuin aikaisemmin tähden muotoista yövaloa, joka valaisee parilla pikkuparistolla kauan. Ei siis sähköjohtoja, eikä sähköiskun vaaraa. Valossa on myös viidentoista minuutin ajastin. Käy täten myös esimerkiksi peliajan rajoittamiseen: "Peli kiinni, kun lamppu sammuu!"

Suksipaketti, luistimet, liukuri, lumipotkulauta tai iso Plaston aura-auto

Mikään ulkoiluun ja liikuntaan kannustava lahja tuskin tarvitsee erityisesti perusteluita. Suksissa ja luistimissa tarvitaan tietysti tarkkuutta koon valinnassa. Kasvuvara ei näissäkään lisää lapsen kiinnostusta kamojen käyttämiseen. Mitä Plaston aura-auto tekee listalla, mietit ehkä? Ainakin meillä sen perässä on juostu pihalla käytäviä auraten yllättävän paljon. Kun keulaan sitoo narun, kerholainen vetää reppunsa itse kerhoon, eikä kävelykään tunnu ikävältä.

Mitä sinä ostaisit lahjaksi lapselle? Jätä vinkkisi kommenttiosioon tai jatka keskustelua Isäkuukausien Facebookissa, Twitterissä tai Instassa.

Kommentit (3)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Tänä vuonna kesä oli sunnuntaina ja maanantaina. Nyt voikin jo miettiä, ottaako ilmanvaihtokoneen lämmöntalteenoton takaisin käyttööön nyt vai vasta ensi viikolla. On siis oikein hyvä hetki fiilistellä helteiden viettelyä muutamalla sanalla. 

Totta puhuen helteet viettelivät perheemme, eikä suinkaan toisinpäin. Sen verran ihastuimme helteisiin, että muutama päivä kului kokonaan ulkona lämmön talteenotossa. Auringonpaisteen viehätyksestä kertoo paljon se, että tavallisesti nipotuksen kohteisiimme kuuluvat ruokajutut menivät varsin rennoin rantein.

Sunnuntaina söimme piknikillä lounaan ja välipalan yhdistelmää kolmisen tuntia. Samalla toki frisbeetä ja jalkapalloa kurittaen. Kolmevee oivalsi miten liitokiekkoa pitää heittää. Olipa hieno hetki, kun hänen heittonsa kaartoi niin, että sain heiton ilmasta kiinni.

Piknikille kannattaa pyöräillä jo sen takia, että mehupurkki on pinnoissa lähes varmassa suojassa kaatumiselta.
Piknikille kannattaa pyöräillä jo sen takia, että mehupurkki on pinnoissa lähes varmassa suojassa kaatumiselta.

Maanantaina puolestaan välipalan virkaa toimitti parkkipaikalla nyljetty hunajameloni ja sen jälkeen päivällistä pikaruokaketjun tarjooma.

Rehellisyyden nimissä pitää myöntää, että aivan kaikki emme lämmöstä nauttineet. Vauva protestoi hellettä varsin kovaäänisesti ja varsin kokopäiväisesti. Tyttö ei tuntunut olevan tyytyväinen missään muualla kuin pyöräkärryn vilvoittavassa viimassa.

Toinen helteitä vaikeroinut on ollut kämppä. Hiekkaa ja nurmea on kantautunut lahjakkaasti sisään, eikä kenelläkään ole ollut aikaa siivota. Myös tavarat ovat jotenkin jääneet hujan hajan, kun sinitaivas on houkuttanut pihalle.

Viime päivien ykkösmesta lasten mielestä - kuistille viritetty allas. Pärskimismiljöön täyttämisestä voisin kirjoittaa oman postauksensa, mutta koska yritän välttää rumaa kieltä blogissa, jätän tekstin tuottamatta.
Viime päivien ykkösmesta lasten mielestä - kuistille viritetty allas. Pärskimismiljöön täyttämisestä voisin kirjoittaa oman postauksensa, mutta koska yritän välttää rumaa kieltä blogissa, jätän tekstin tuottamatta.

Kempeleen liikennepuisto on kiva ja siisti paikka.
Kempeleen liikennepuisto on kiva ja siisti paikka.

Vesisota (kuvan alalaidassa) ufon (kuvan oikeassa laidassa) valvovan katseen alla on niin spooky-kokemus, että kuvasta puuttuu värit.
Vesisota (kuvan alalaidassa) ufon (kuvan oikeassa laidassa) valvovan katseen alla on niin spooky-kokemus, että kuvasta puuttuu värit.

Juhannuksen jälkeiseen aikaan osuivat myös syntymäpäiväni. Täytin jälleen 25. Vaimo ja lapset olivat värkänneet painetun T-paidan pakettiin. Onhan tämä kuvio hieno! Löydätkö kaikki kolme kättä, jotka olen saanut elämääni yhden pyydetyn lisäksi?
Juhannuksen jälkeiseen aikaan osuivat myös syntymäpäiväni. Täytin jälleen 25. Vaimo ja lapset olivat värkänneet painetun T-paidan pakettiin. Onhan tämä kuvio hieno! Löydätkö kaikki kolme kättä, jotka olen saanut elämääni yhden pyydetyn lisäksi?

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

En ole konmari, enkä kommari. Ylimääräinen tavara vain yksinkertaisesti aiheuttaa minulle näppylöitä. Vaimo kärsii samasta vaivasta. En myöskään ole hyvä lahjojen ostaja. Mielestäni aikuinen tietää itse parhaiten, mitä kaipaa. Ja hankkii sen.

Tulevana sunnuntaiaamuna keittiöstämme, kuten niin monesta muustakin keittiöstä, vaeltaa kulkue makuuhuoneeseen. Siinä on kolme lasta, yksi isä, aamupala tarjottimella, pari korttia ja useammalla eri sävelellä laulettu Paljon onnea vaan.

Ei, kulkueen kärjessä ei kanneta lahjaa. Se ei liene blogahduksen alkukappaleen perusteella yllätys. Sen sijaan väsäämme lasten kanssa maailman parhaalle kolmen lapsen äidille tavallista paremman sunnuntairuuan.

Kirjoitin aiheesta jo isänpäivänä. Tällä viikolla olen miettinyt samaa asiaa. Pohtinut, että kumpi olisi vaimolle parempi äitienpäivänä: lahja vai jo jonkinlaiseksi perinteeksi muodostunut juhlasapuska.

Poitsilla oli asiaan selkeä mielipide, kun sitä häneltä kauppaan ajaessamme tiedustelin:

Minä: "Kumpihan olisi äidille parempi äitienpäivänä - lahja vai oikein hyvä ruoka?"
Junnu: "Lahja. Lelu. Joku aikuisten lelu."
M: "Mikähän se voisi olla."
J: "Kauko-ohjattava rak... rakkaus!"

Repesin ihan täysin. Itseni koottuani junnu oli vaihtanut mielipidettään: "Ei se olekaan varmaan hyvä. Ostetaan askartelusarja!"

Poitsin ajatus ei nyt siis kuitenkaan toteudu. Vaimo ei saa kauko-ohjattavaa rakkautta. Ei edes askartelusarjaa. Kysyin asiasta varovasti päähenkilöltäkin ja hän antoi niin sanotusti vapaat kädet. Teemme siis ruokaa.

Itsevalmistetun äitienpäivälounaan plussat

  • Suunnittelu (mitä ruokaa tehtäisiin) tuntuu olevan sekä 3- että 5,5-vuotiaasta mielenkiintoista. Älä kerro vaimolle, mutta tästä on puhuttu jo ainakin kaksi viikkoa.
  • Ruuan laittaminen yhdessä lasten kanssa vapauttaa vaimolle aikaa, josta isot pojat puhuvat omana aikana. Toisaalta kokkailu on isän ja lasten laatuaikaa yhdessä. Paljon laadukkaampaa kuin lahjan naaraaminen kauppakeskuksen ihmismeressä.
  • ”Lahjaan” käytettävä rahamäärä on äärettömän helppo säätää kulloisenkin tilitilanteen mukaiseksi.
  • Itse duunattu äitienpäivälounas on kuin itse tehty lahja: se on mietitty ja tehty juuri meidän perheemme äidille.
  • Ja viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä: Lahjasta ei jää tavaraa, jolle pitäisi löytää paikka.

ps. Kuvana askartelukirjasta napattu kortti-idea ja lasten kanssa värkätty lopputulos. Sanoisinko, että Strömsö vs. todellisuus.

Eri mieltä? Samaa mieltä? Mitä itse haluaisit lahjaksi? 90-luvun kirjeenvaihtoilmoituksia mukaillen: ”Kommentti olis kiva!”

Kommentit (2)

zerbax

Ei tule meillekään lahjaa äitienpäivänä. En tartte just nyt mitään ja tuntuu tyhmältä, että mies ja lapset jotain hommaisi vain sen takia, että on jonkun syyn takia muka-pakko. Meillä tehdään yhdessä äitienpäiväbrunssi ja leivon isompien lasten kanssa kakun. Perheen yhteinen ja kiireetön aika on paras lahja. :)

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Niinpä! Tuo viimeinen lauseesi summaa aika hyvin ison osan vanhemmuutta. Mukavaa äitienpäivää koko perheellenne!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Aikuisten toisilleen ostamat lahjat ovat ajan, rahan ja ajatusten haaskaamista. Varsinkin, jos puhutaan tavaralahjoista. Aikuinen ostaa mitä tarvitsee ja mitä haluaa. Ei siihen tarvitse toisen aikuisen luuloja tai intuitiota. Pääsääntöisesti aikuisten toisilleen ostamien tavaralahjojen kohtalona on odottaa päivää, jolloin lahjasta kehtaa hankkiutua eroon.

Lapset antoivat tänään vaimon ja tytön yhdessä näpräämän kortin, pojan kerhossa askarteleman taulun sekä vaimon leipomaa juustokakkua. Parahultaisempaa lahjaa ei isänpäivään ole olemassa. Lahjomishetkeen kuului Paljon onnea vaan -kolmiäänisesti. Onhan se herttaista, kun kaksi- ja viisivuotiaat laulavat koko sydämestään, vanhempi jopa ukulelellä "säestäen". Isänpäivän paras hetki.

Isänpäivätäpinä alkoi jo eilen illalla, kun poika halusi nukutusprosessin vuokaavioon poikkeuksen: "Käyn tarkistamassa yhden asian". Paketti oli paikoillaan lipaston päällä ja unelle saattoi antaa vallan. Aamulla viereen kömmittyään samainen viitonen muistutti ensimmäisenä, että tänään on isänpäivä ja oikeastaan hän ei haluaisi pötköttää enää sängyssä vaan mennä valmistelemaan isänpäivää. Voi toista!

Tyttökin muisti isänpäivän heti herättyään: "Iskä, tiedätkö mikä päivä tänään on?"

Isän- ja äitienpäivä on perheessämme kuin virvoitusjuomapullo. Se kuplii vinhasti hetken avaamisen jälkeen, mutta happo haihtuu nopeasti, jos tuotteesta jää nauttimaan liian pitkäksi aikaa. Niinpä loppupäivä oli varsin tavallinen sunnuntai. Hyvä niin.

Ja eihän isänpäivä olisi isänpäivä, ellei elämä jo aamupäivällä muistuttaisi isyyden vaikeudesta. Menin vaatimaan pojalta koko perheen kera pelatun lautapelin jälkeen, että peli on siivottava pois ja vietävä laatikkoon. Ei maistunut siivoaminen. Vaadin vähän päättäväisemmin. Sen jälkeen naapuritkin saivat osansa itkuhuudosta. Vasta tilanteen rauhoituttua tajusin vaimon auttamana, että pojua varmaankin harmitti häviö ja sotatilanne eskaloitui sen ja flunssaväsymyksen takia. No, osasinko sanoittaa tilanteen poitsille kyynelputouksien hetkellä? No, en osannut. Se siitä isänpäiväfiiliksestä.

Isänpäivän illassa oli ripaus symboliikkaa, kun kokosimme vauvan pinnasängyn valmiiksi odottamaan kolmannen painoksen ilmestymistä. Tyttö halusi pyyhkiä vaatehuoneessa leiriytyneestä huonekalusta pölyt ja kumpikin tenava oli oikein mielellään akkuporakoneen käyttäjänä.

Ulkoilua ja lumesta nauttimista oli isänpäivänäkin ohjelmassa. Foto on kuitenkin lauantailta, kun aurinko helli Pohjois-Pohjanmaata säteillään.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Lasten kanssa päivät ovat pitkiä, mutta vuodet lyhyitä. Isäkuukaudet kertoo miksi. Tämä isäblogi kuulostelee viisihenkisen perheen riemunkiljahduksia ja ankeuden parahduksia rivarikämpässä. Kuultavaa riittää, sillä tenavat ovat syntyneet -11, -14 ja -16. Äänekkyyden vastapainoksi perheemme viihtyy keskittymistä vaativan tekemisen parissa sekä ulkona.

Kirjoittaja on univelkainen isä sekä aviomies, jonka luonnehdintaan riittää kolme hashtagia: perhe, liikunta ja kokeilintätäitse.

Isäkuukaudet löytyy myös Facebookista, Instagramissa, Blogit.fi:stä, Bloglovinista ja jossain määrin myös Twitteristä. Olet tervetullut seuraamaan ja ennen kaikkea keskustelemaan!

Blogiarkisto

2017

Instagram