Kirjoitukset avainsanalla DIY

En ole konmari, enkä kommari. Ylimääräinen tavara vain yksinkertaisesti aiheuttaa minulle näppylöitä. Vaimo kärsii samasta vaivasta. En myöskään ole hyvä lahjojen ostaja. Mielestäni aikuinen tietää itse parhaiten, mitä kaipaa. Ja hankkii sen.

Tulevana sunnuntaiaamuna keittiöstämme, kuten niin monesta muustakin keittiöstä, vaeltaa kulkue makuuhuoneeseen. Siinä on kolme lasta, yksi isä, aamupala tarjottimella, pari korttia ja useammalla eri sävelellä laulettu Paljon onnea vaan.

Ei, kulkueen kärjessä ei kanneta lahjaa. Se ei liene blogahduksen alkukappaleen perusteella yllätys. Sen sijaan väsäämme lasten kanssa maailman parhaalle kolmen lapsen äidille tavallista paremman sunnuntairuuan.

Kirjoitin aiheesta jo isänpäivänä. Tällä viikolla olen miettinyt samaa asiaa. Pohtinut, että kumpi olisi vaimolle parempi äitienpäivänä: lahja vai jo jonkinlaiseksi perinteeksi muodostunut juhlasapuska.

Poitsilla oli asiaan selkeä mielipide, kun sitä häneltä kauppaan ajaessamme tiedustelin:

Minä: "Kumpihan olisi äidille parempi äitienpäivänä - lahja vai oikein hyvä ruoka?"
Junnu: "Lahja. Lelu. Joku aikuisten lelu."
M: "Mikähän se voisi olla."
J: "Kauko-ohjattava rak... rakkaus!"

Repesin ihan täysin. Itseni koottuani junnu oli vaihtanut mielipidettään: "Ei se olekaan varmaan hyvä. Ostetaan askartelusarja!"

Poitsin ajatus ei nyt siis kuitenkaan toteudu. Vaimo ei saa kauko-ohjattavaa rakkautta. Ei edes askartelusarjaa. Kysyin asiasta varovasti päähenkilöltäkin ja hän antoi niin sanotusti vapaat kädet. Teemme siis ruokaa.

Itsevalmistetun äitienpäivälounaan plussat

  • Suunnittelu (mitä ruokaa tehtäisiin) tuntuu olevan sekä 3- että 5,5-vuotiaasta mielenkiintoista. Älä kerro vaimolle, mutta tästä on puhuttu jo ainakin kaksi viikkoa.
  • Ruuan laittaminen yhdessä lasten kanssa vapauttaa vaimolle aikaa, josta isot pojat puhuvat omana aikana. Toisaalta kokkailu on isän ja lasten laatuaikaa yhdessä. Paljon laadukkaampaa kuin lahjan naaraaminen kauppakeskuksen ihmismeressä.
  • ”Lahjaan” käytettävä rahamäärä on äärettömän helppo säätää kulloisenkin tilitilanteen mukaiseksi.
  • Itse duunattu äitienpäivälounas on kuin itse tehty lahja: se on mietitty ja tehty juuri meidän perheemme äidille.
  • Ja viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä: Lahjasta ei jää tavaraa, jolle pitäisi löytää paikka.

ps. Kuvana askartelukirjasta napattu kortti-idea ja lasten kanssa värkätty lopputulos. Sanoisinko, että Strömsö vs. todellisuus.

Eri mieltä? Samaa mieltä? Mitä itse haluaisit lahjaksi? 90-luvun kirjeenvaihtoilmoituksia mukaillen: ”Kommentti olis kiva!”

Kommentit (2)

zerbax
1/2 | 

Ei tule meillekään lahjaa äitienpäivänä. En tartte just nyt mitään ja tuntuu tyhmältä, että mies ja lapset jotain hommaisi vain sen takia, että on jonkun syyn takia muka-pakko. Meillä tehdään yhdessä äitienpäiväbrunssi ja leivon isompien lasten kanssa kakun. Perheen yhteinen ja kiireetön aika on paras lahja. :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Xylitol-pastillit ovat uusi purkka. Ainakin meillä. ”Hakkarainen” ei tartu tukkaan, suusta poistamista ei tarvitse muistaa, eikä vahinkonielaisusta tarvitse olla mietteliäänä.

”Hakkaraisten” käyttäminen näkyy paitsi toivottavasti parantuneena pilkkomiskoneiston kuntona, myös tyhjinä pieninä purkkeina. Rasioista saa tarrat irti ilman ärräpärräystä ja kansi sulkeutuu napakasti. Niinpä aloimme roskiksen kuormittamisen sijaan kerätä niitä ennen joulua talteen – mielessä oli joulukalenterin askartelu.

Purkkeja ei voi liimata suoraan toisiinsa, jotta kannet pääsevät aukeamaan. Ja kun emme keksineet, mitä väliin olisi kiinnittänyt, ajatus jäi hyvän idean tasolle.

Joulukalenterin sijaan rasioista muodostui hieman erilainen muistipeli. Laitoin purnukoihin pareittain teroittimet, Duplo-palikat, klemmarit, kuminauhat, nopat, kärrypoletit ja niin edelleen. Lisäksi pariin purkkiin piiloutui naposteltavaa - parapähkinä ja kirsikkatomaatti ovat sopivankokoisia.

Ja eikun muistipelittämään! Tenavat ovat olleet joka kerta innoissaan. Rasian aukaisemisessa on enemmän jännitystä kuin kortin kääntämisessä. Oman lisämausteensa tuo toki naposteltavien kyttääminen. Johtuneeko juuri tästä, niin rasioiden määrä saa olla jonkin verran pienempi kuin tavallisten muistipelikorttien määrä. Purkkien sisällön muistaminen on siis jossain määrin haastavampaa.

Tuollainen kuvassa näkyvä lattiaan teipattu ruudukko helpottaa pelaamista, kun rasialle on ei-parien aukaisemisen jälkeen selkeä palautuspaikka.

Tutta-muistipeli

Vaimoni on kaukaa viisas. Kaupoista on siirtynyt kämppäämme viiden vuoden aikana melkoinen määrä Tutan vaatteita. Siippani on säästänyt niiden “merkkilaput” ja tainnut kerätä kyseisiä pahvinpaloja hieman tutuiltakin.

Varsinkin esikoinen pitää askartelusta. Eräänä päivänä vaimo oli vastannut päiväunien jälkeiseen askarreltaisiinko -pyyntöön nostamalla koko Tutta-lappujen pinon pöydälle. Lapset saivat muodostaa tuotelapuista muistipelin kortteja. Kuvat syntyivät piirtämällä, leikkaamalla ja tarra-arkkeja hyödyntäen.

Tämäkin roska-askartelu eli roskartelu on ollut varsin aktiivisessa käytössä. Muistipelikorteillahan voi pelata paljon muutakin kuin perinteistä muistipeliä. Yksi 3- ja 5-vuotiaan suosikki on, kun aikuinen piilottaa kortteja kämppään ja lapset saavat etsiä. Kannattaa piilottaa vain parin toinen osapuoli – silloin aikuiselle jää piilotettujen korttien parit ”muistilistaksi”. Onpa helppo väsyneenäkin tarkistaa löytyikö kaikki!

PS. Tässä blogissa aikaisemmin esiteltyjä isännäköisiä DIY-juttuja: riidaton liitutaulu, kirjoitusalustan muuttaminen liukuriksi ja rouheat roskartelutoukat.

Kommentit (4)

sessejapoika
Liittynyt20.5.2016
1/4 | 

Ihan loistava :D arvaa vaan löytyykö täältäkin noita pastillipurkkeja! Saman asian ajaa varmaan ne keltaiset Kinder-yllätyskotelot, niitäkin olen jemmaillut.... niihin tosin mahtuu vain pikkuriikkiset esineet ja naposteltavat :)

Oma blogini: Sesse ja poika

Blogini somessa: Facebook Instagram 

Isäkuukaudet
Liittynyt9.11.2016

Kyllähän noita taitaa useimmista lapsiperheistä löytyä! Ja Kinder-keltuaiset olisivat tuohon hyviä myös, mietin tosin, että pyöriikö ne helposti aina eri kohtaan -> muistaminen vaikeutuu. Kerro kokemuksia, jos kokeilette!

Vaimolla on askartelukaappi. Tai paremminkin askarteluosio yhdessä kaapissa. Yhtäkaikki, minä en osaa käyttää niitä hyllyjä. En vaimoni, enkä varsinkaan omasta mielestäni. Jos etsin sieltä tekosilmiä, niin sen jälkeen kimalteet, korttipohjat, tyynytarrat, kivat nauhat ja haaraniitit ovat väärissä paikoissa. Plus, että en mitä luultavammin löydä niitä tekosilmiä.

Askartelimme siis lasten kanssa toukat materiaaleista, jotka löytyivät “kodin varaosalaatikosta”. Toukan kroppa tosin leikattiin esiin tyhjistä kananmunakennoista. “Kodin varaosalaatikko” ei sisällä tyhjiä kananmunakennoja. Mutta se sisältää nauloja, ruuveja, nippusiteitä, kutistesukkia, muttereita, koukkuja, prikkoja, vaimennustyynyjä...

Toukista tuli ehkä hieman rouheat, mutta kumpikin isommista lapsista mainitsi iltatoimien yhteydessä niiden tekemisen päivän parhaana juttuna. Se se vasta isän mielestä rouheaa onkin!

Kommentit (0)

Olen pitkään pitänyt Ingvar Kampradin yrityksen parhaana antina firman myydyintä tuotetta - sinistä kestokassia. Sellaiseen on äärettömän hyvä sulloa petikamppeet tai kaikki lasten ulkokamat reissuun lähtiessä. Kassi kestää kovaa käsittelyä ja ainakin meikäläisen narukäsillä kantolenkit saa vetää täyteen momenttiin. On elettävä huolella -blogissa vinkattiin jopa, että kurakeleillä kassia voi käyttää keräämään enimmät hiekat ulkovaatteista riisumalla ulkovaatteet niin, että lapsi seisoo kassissa.

Meillä ja muualla keittiön pöytää näyttää suojaavan Ikean toinen hyvä tuote - Pröjs-kirjoitusalusta. Alustoissa ei oikeastaan ole muuta huonoa kuin se, että ne imevät väriä. Curry, sormiväri, mustikka ja tussi johtavat jossain vaiheessa alustan aiheuttamaan hellasäröön.

Värjääntyneitä on tullut sullottua varastoon odottamaan remppaa tai muuta hommaa, jossa suojaava alusta olisi tarpeeen. Erään alustojen vaihdon yhteydessä vaimo sai kuitenkin virkeän idean: "Leikkaa tuohon kaksi reikää, niin siinä on hyvä liukuri, jos vain muovi kestää pakkasta."

Tuumasta toimeen ja testiin. Ja voin suositella. Kestää pakkasta ja luistaa paremmin kuin oikea liukuri. Lapselle alusta on iso, joten päällä voi vaikka maata. Ja plussaa se on toki sekin, että meikäläinenkin mahtuu kerrankin liukurin päälle.

Jälleen kerran yksinkertainen on kaunista. Aikaa modaukseen menee ehkä kaksi minuuttia ja riemua riittää!

ps. Reikien lisäksi muoviin voi toki leikata perinteisistä liukureista tuttua muotoa, jos tuumaa istuma-asennon olevan liian ”leveä”. Näin tehdessä ominaisuudet mahalaskuja ajatellen luonnollisesti hieman kärsivät.

Tarvittavien työkalujen määrä ei käy syyksi hyvän alumiinisen työkalupakin ostamiseen.

Kommentit (0)

Seuraa 

Lasten kanssa päivät ovat pitkiä, mutta vuodet lyhyitä. Isäkuukaudet kertoo koti-isän näkökulmasta miksi.

Tämä on isäblogi perhe-elämästä kolmen lapsen kanssa. Täällä kuulostellaan riemunkiljahduksia ja ankeuden parahduksia rivarikämpässä. Kuultavaa riittää, sillä tenavat ovat syntyneet -11, -14 ja -16. Äänekkyyden vastapainoksi perheemme viihtyy keskittymistä vaativan tekemisen parissa sekä ulkona.

Kirjoittaja on univelkainen isä sekä aviomies, jonka luonnehdintaan riittää kolme hashtagia: perhe, liikunta ja kokeilintätäitse.

Isäkuukaudet löytyy myös Facebookista, Instagramissa ja Blogit.fi:stä. Olet tervetullut seuraamaan ja ennen kaikkea keskustelemaan!

Blogiarkisto

2019
2018
2017