Viimeinen aamu Alpeilla oli ankea. Vaikka autolomaa oli jäljellä toistakymmentä päivää, kämpän ilma oli sakeanaan nytkö jo kotiin -fiilistä. Etukäteen ajatellut huippukohdat – Saksan Legoland ja koko perheen suosikki Alpit - oli nähty ja ihan konkreettisestikin matkan suunta kääntyi takaisin kohti pohjoista.

Tunnelmaa latisti myös Google Maps, joka väritti jo aamupala-aikaan päivän reittiä punakynällä: ruuhkia siellä, jumittavaa liikennettä täällä. Ja oikeassa Google todellakin oli. Neljänsadan kilometrin matkaan Landeckista Gaggenauhun paloi koko päivä ja viidet hermot.

Edes ilmasta bongatut zeppelinit eivät saaneet tunnelmaa kohoamaan syvänteestä. Gaggenaussa majoituimme 1747 rakennettuun ristikkotaloon. Sen näkeminen sentään sai hymyn huulille – olimmehan ihailleet noita kauniita taloja Saksan läpi navigoidessamme.

Gaggenaun lähellä sijaitsee kaupunki nimeltä Baden baden. Pakkohan se oli käydä tarkistamassa, koska Chisut on aikoinaan tullut kuunneltua.
Gaggenaun lähellä sijaitsee kaupunki nimeltä Baden baden. Pakkohan se oli käydä tarkistamassa, koska Chisut on aikoinaan tullut kuunneltua.

Baumwipfelpfad – luontopolku yläilmoissa ja esteetön näköalatorni

Gaggenau kuuluu Saksan suurimpaan metsäalueeseen, Mustaan metsään. Halusimme nähdä H niin kuin hausfrau -blogin innoittamana Baumwipfelpfaden. Paikan, jonka kirjoitusasun joudun tarkistamaan aina viidestä kuuteen kertaan.

Baumwipfelpfad (yes, vain neljä tarkistusta) on korkealle rakennettu luontopolku. Kuvat puhukoon jälleen enemmän. Perhelippu 21 euroa ja mielenkiintoinen kokemus, vaikka polun mitta olikin vain reilu puoli kilometriä.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by Isäkuukaudet-blogi (@isakuukaudet) on

Parasta luontopolun antia tarjosi kuitenkin sen loppupäässä nököttävä totutusta paljon poikkeava näköalatorni. Neljäänkymmeneen metriin kohoava torni on valtava ja esteetön. Sinne saattoi siis rullata lasten rattailla kuuden asteen kulmassa nousevaa ramppia pitkin. Matkaa kertyi yllättävän pitkästi – ramppi oli jota kuinkin yhtä pitkä kuin sitä edeltävä polku.

Varsinaisen polun lattia oli vankkaa lankkua, mutta muutamissa "tehtäväkohdissa" verkkopohjan läpi näki maahan saakka!
Varsinaisen polun lattia oli vankkaa lankkua, mutta muutamissa "tehtäväkohdissa" verkkopohjan läpi näki maahan saakka!

Ei putoamisen vaaraa. Korkeimmillaan polku kulki parissakymmenessä metrissä.
Ei putoamisen vaaraa. Korkeimmillaan polku kulki parissakymmenessä metrissä.

Suurin näkemäni kiemuraliukumäki. Putkessa laskettiin kangasalustan päällä istuen. Matka taittui hämmentävän nopeasti.
Suurin näkemäni kiemuraliukumäki. Putkessa laskettiin kangasalustan päällä istuen. Matka taittui hämmentävän nopeasti.

Tornin hienoin juttu oli minusta ja kahdesta isommasta lapsesta sieltä poistuminen. Kahdella eurolla pääsi nimittäin 55-metriseen rosteriputkiliukumäkeen. Mah-ta-va ja koska “kiemuran” halkaisija oli paljon suurempi kuin leikkipuistoissa, ei aikuisellekaan noussut lounas kurkkuun.

Mosel – kauneutta ja reissun pahin pettymys

Jos matka Landeckista Gaggenauhun oli reissun surkein päivä, niin surkeimman nähtävyyden Oscarin vie ilman minkäänlaista kilpailua Trieristä Mosel-joelle tehty risteily.

Trier on Saksan vanhin kaupunki, jonka Rooman keisari perusti jo muutama vuosi ennen ajanlaskun alkua. Nykyään Moselin rannat Trierin nurkilla kasvoivat kuitenkin karvaa enemmän kuin keisarin kainalot aikoinaan. Laivasta näki siis lähinnä vaihtelevasti pajuja ja hopeapajuja. Jäi paitsi pettynyt, myös pissitetty tunne.

Tämä näky sai minut ymmärtämään, mitä sanapari talon viini oikein tarkoittaakaan.
Tämä näky sai minut ymmärtämään, mitä sanapari talon viini oikein tarkoittaakaan.

Itse Trieriä olisi ollut kiva tutkia enemmänkin, sillä viitteitä tuhansien vuosien historiasta köllötteli melkein joka korttelissa. Jouduimme kuitenkin tunnustamaan perheemme heikkouden lämmön edessä. Siirryimme ilmastoituun kulkupeliin, jonka ulkolämpömittari näytti kolmeakymmentäkahdeksaa astetta.

Siirto oli hyvä. Vaikka ajelimme iltapäivän lisäksi kokonaisen päivän Moselin teillä, ei kyllästymistä päässyt tapahtumaan. Suhteellisen jyrkästi joelta nousevat rannat loputtomilta vaikuttaneine viiniviljelmineen ja muutaman kilometrin välein rantaan ripoteltuine kylineen aiheuttivat huokailua lähes Alppien tahtiin.

Eltzin linna - balsamia linnahaavoille

Aito ja alkuperäinen prinsessa Ruususen linna viilsi vaimon linnaunelmiin melkoisen haavan. Mosel-laakson pohjoispäässä, lähellä Koblenzia sijaitseva Eltzin linna tarjosi kuitenkin balsamia. Yli 850 vuotta vanha yksityinen linna teki vaikutuksen ennen kaikkea esineistöllään.

Linna on ollut koko olemassaolonsa ajan saman suvun hallinnassa ja se näkyi sisällä! Siinä missä kaikki aikaisemmin näkemäni linnat ovat olleet enemmän tai vähemmän kiviseiniä ja muutamia huonekaluja, Eltzin huoneet olivat täynnä alkuperäistä esineistöä eri vuosisadoilta! Harmillisesti sisällä ei saanut kuvata lainkaan.

Perhematkailijoille vinkki Eltziin liittyen: parkkipaikalta pääsi linnan ovelle parin euron maksulla aikuista kohden. Tönö oli siis helposti taaperonkin kanssa saavutettavissa. Itse linna ei ollut esteetön, vähemmän yllättäen, joten rattaat joutui jättämään pihalle.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

A post shared by Isäkuukaudet-blogi (@isakuukaudet) on

Mosel laskee Reiniin Koblenzin kaupungissa. Paikan nimi on Deutches eck. Ei kovin kummallinen nurkka, mutta kaikkien matkaoppaiden mainitsema.
Mosel laskee Reiniin Koblenzin kaupungissa. Paikan nimi on Deutches eck. Ei kovin kummallinen nurkka, mutta kaikkien matkaoppaiden mainitsema.

Täältä löydät muut Keski-Euroopan roadtripin jutut aikajärjestyksessä.

Edit 27.07.19: Lisätty mukaan juttua Eltzin linnasta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Lasten kanssa päivät ovat pitkiä, mutta vuodet lyhyitä. Isäkuukaudet kertoo koti-isän näkökulmasta miksi.

Tämä on isäblogi perhe-elämästä kolmen lapsen kanssa. Täällä kuulostellaan riemunkiljahduksia ja ankeuden parahduksia rivarikämpässä. Kuultavaa riittää, sillä tenavat ovat syntyneet -11, -14 ja -16. Äänekkyyden vastapainoksi perheemme viihtyy keskittymistä vaativan tekemisen parissa sekä ulkona.

Kirjoittaja on univelkainen isä sekä aviomies, jonka luonnehdintaan riittää kolme hashtagia: perhe, liikunta ja kokeilintätäitse.

Isäkuukaudet löytyy myös Facebookista, Instagramissa ja Blogit.fi:stä. Olet tervetullut seuraamaan ja ennen kaikkea keskustelemaan!

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017