Kaupallinen yhteistyö Lasten oman kaupan kanssa.

Frozen – Kevät tulee, Olaf!

Frozen on lapsillemme jotain salaperäisen kiehtovaa. Emme ole katsoneet tai lukeneet Annan ja Elsan edesottamuksista, mutta varsinkin koulutaipaleensa hyvään vauhtiin päässyt serkkutyttö on kyllä välittänyt vaikutteita. Niinpä sohvamme parhaassa nurkassa oli havaittavissa kihelmöintiä, kun pääsimme kääntelemään Kevät tulee, Olaf! -kirjaa. Ja totuuden nimissä on myönnettävä, että viisivuotias karkasi jo etukäteen lehteilemään kirjaa useaan otteeseen, vaikka yritimme säästellä teosta yhteiseen lukuhetkeen.

Tarina on suorastaan surkuhupaisa, sillä siinä Olaf-lumiukko odottaa sympaattisen kärsimättömänä kevään tuloa. Odotukset ovat korkealla, mutta krookuksien ja auringon lämmön sijaan havaintoja kertyy enemmänkin lumikuuroista ja jäästä. Kuulostaa hyvin tutulta, mutta Isäkuukausien tietojen mukaan kirjan käsikirjoitusta ei kuitenkaan ole laadittu tänä keväänä Ilmatieteenlaitoksella.

Kirja on napakka ja lämminhenkinen. Kieli on mielestäni hyvin tavanomaista juuri tällaisille teoksille, joissa liikkuvasta kuvasta tuttuja juttuja tuodaan painettulle paperille.

Kirja oli sekä kolme- että viisivuotiaan mielestä “ihan hyvä”, mutta kaikenkaikkiaan kokemus oli hieman kuin lapsen ensimmäisen maitohampaan irtoaminen: odotetaan, väännellään ja jokotellaan. Mutta sitten yhtäkkiä kaikki on ohi ja tarmo suuntautuu muualle.

Olafin kevään odotus on kuin suomalaisten kevään odotus 2017!
Olafin kevään odotus on kuin suomalaisten kevään odotus 2017!

Vaiana – Pua-possu ja höpsö Heihei

Jos Frozen oli lähes tuntematon lukemisen aloittaessamme, niin Vaiana oli läpikotaisin vieras. Edes vanhemmista kumpikaan ei ollut kuullut Disneyn animaatiosta etukäteen. Tai no, oli vaimo nähnyt hahmoja jossain yöpuvussa...

Positiivinen yllätys! Vaianan, Pua-possun ja Heihei-kukon tarina on kerrottu sujuvammin kuin Olafin. Sitaatteja tuntuu olevan vähemmän ja tarina rullaa pehmeämmin eteenpäin! Kolmevuotias pyörii kainalossa – tarina ei oikein koukuta häntä. Viisivuotias sen sijaan keskittyy kaikilla soluillaan.

Kun Heihei suljetaan koriin odottamaan kylän juhlien päättymistä, kolmevee tunkee iholle: “Liian jännää – minua pelottaa!” Aikuisen on vaikea ymmärtää, että kohta olisi ollut pienelle turhan jännä, mutta mitäpä sitä väittämään toisen tuntemuksia vääriksi.

Myös Vaianan tarina on varsin nopeasti luettu. Kirjassa on 32 komeaa sivua. Viimeisen käännyttyä raati miettii viisivuotiaan johdolla: “Hyvä, että siinä oli onnellinen loppu.

Pua-possun, Heihei-kukon ja Vaianan seikkailu on sympaattinen kirja.
Pua-possun, Heihei-kukon ja Vaianan seikkailu on sympaattinen kirja.

Leijonakuningas

Tämähän ei varsinaisesti ole uutuus, vaikka tämän kevään uutuuskirjasta onkin kysymys. Teoksen kanteen onkin painettu sanat “Rakastetuimmat elokuvaklassikot”.

Millennium-juhlien ruutisavun hajusta oli vielä vahva muistijälki, kun tapasimme aikanaan vaimoni kanssa. Silloin hän suorastaan määritteli itsenä Leijonakuninkaan kautta. Orastava suhteemme oli päättyä alkuunsa, kun en tiennyt kuka on Pumba.

Annoin Leijonakuninkaan suosiolla vaimon ja lasten herkuksi. Tyydyin siis seurailemaan lukuhetkeä tarkkailijan roolista. Tarina imaisi sekä kolme- että viisivuotiaan mukaansa hyvin. Kumpikin kuunteli varsin vakavina. Jopa niin vakavina, että vaimo tuntui välillä hieman keventävän tunnelmaa. Vaianaan ja Frozeniin verrattuna teos on pitkä. Sivu- ja tekstimäärä on suurinpiirtein kaksinkertainen noihin kahteen aikaisempaan verrattuna.

Vakavuuden syy selvisi, kun kysyin paria päivää myöhemmin lapsilta, että luettaisiinko Leijonakuningas uudestaan. “Ei lueta. Se on liian pelottava se kohta, jossa toinen antaa toisen kuolla tahallaan”, viisvee selvitti.

“Minusta Leijonakuningas on Disneyn paras elokuva. Tämä oli siitä hyvä pelkistetty versio, jossa juoni ei kärsinyt tiivistyksestä. Lasten pelkoon saattoi vaikuttaa, että kirjassa vakavat puolet korostuvat Timonin ja Pumban huolettoman hauskanpidon sijaan”, tuumi puolestaan vaimo. Kirja taitaa siis päätyä lastenhuoneen sijaan aikuisten kirjahyllyyn.

Leijonakuninkaan kuvitus on vahvaa, lasten mielestä paikoin jopa pelottavaa.
Leijonakuninkaan kuvitus on vahvaa, lasten mielestä paikoin jopa pelottavaa.

Haluaisitko itsellesi jonkin näistä kolmesta kirjasta? Jos, niin osallistu ihmeessä Isäkuukausien Facebook-sivulla arvontaan, jossa onnekkain saa palkinnokseen valitsemansa teoksen!

ps. Kevään uusien Ryhmä Hau -kirjojen arvionnin löydät tämän linkin takaa.

 

Lasten Oma Kauppa, Sanoma Media Finland ja Vauva ovat osa samaa Sanoma-konsernia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Lasten kanssa päivät ovat pitkiä, mutta vuodet lyhyitä. Isäkuukaudet kertoo koti-isän näkökulmasta miksi.

Tämä on isäblogi perhe-elämästä kolmen lapsen kanssa. Täällä kuulostellaan riemunkiljahduksia ja ankeuden parahduksia rivarikämpässä. Kuultavaa riittää, sillä tenavat ovat syntyneet -11, -14 ja -16. Äänekkyyden vastapainoksi perheemme viihtyy keskittymistä vaativan tekemisen parissa sekä ulkona.

Kirjoittaja on univelkainen isä sekä aviomies, jonka luonnehdintaan riittää kolme hashtagia: perhe, liikunta ja kokeilintätäitse.

Isäkuukaudet löytyy myös Facebookista, Instagramissa ja Blogit.fi:stä. Olet tervetullut seuraamaan ja ennen kaikkea keskustelemaan!

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017