Väestöliitto on herättellyt tällä viikolla keskustelua isien perhevapaista, erityisesti työelämän näkökulmasta. Pyysivät minuakin kertomaan havaintojani. Olenhan nauttinut perhevapaista kolmen perillisen myötä yhteensä lähes neljä vuotta. Kahden eri työnantajan duunista.

Isien perhevapaista puhuttaessa kaikki tiivistyy mielestäni siihen, että lapsella on oikeus koti-isään. Haluan myös, että lapseni oppivat, että kotona voi olla yhtä hyvin isä tai äiti. Koti-isyys on tarkoittanut sitäkin, että vaimon ei ole tarvinnut olla kotona vuosikausia yhtäjaksoisesti. Tasa-arvojuttuja.

Viisi havaintoa perhevapaista työelämän vinkkelistä

1)Työnantajat ovat suhtautuneet isän perhevapaisiin todella hyvin. Paikoitellen lähes kannustaen Joku voisi vetää tästä toki johtopäätöksiä siitä, kuinka pidetty työntekijä olen ollut...

2)Työkaverit ovat pääasiassa ihmetelleet. Parhaiten mieleen on painunut pari päivää sairasta lastaan kotona hoitaneen kollegan kommentti heti työpaikalle paluun jälkeen: "Tuomas - sinä oot hullu, kun jäät yli vuodeksi kotiin lasten kanssa!"

Mitään "alat sitten kotirouvaksi" -tyylisiä kommentteja en ole kuullut. Sen sijaan "olisi kyllä pitänyt itsekin, kun lapset olivat pieniä" -lauseita on päässyt useammastakin suusta.

3)Perhevapaat tarjoavat hyvän mahdollisuuden katsoa työtään ja koko alaa ulkopuolelta. Tähän ainakaan itselläni kesäloman tarjoama kuukauden irtiotto ei ole riittänyt. Parhaassa tapauksessa syntyy isoja oivalluksia.

4)Uran kannalta pitkät perhevapaat ovat olleet vähintäänkin puolittainen itsemurha. Se on ihan ymmärrettävää, kun on kahdeksan vuoden aikana melkein neljä vuotta pois näppäimistön äärestä. Nuo kahdeksan vuotta ovat kuitenkin muuttaneet myös suuresti ajatuksiani urasta. Ennen lapsia suunnittelin uraa. Nyt uraksi riittää ajatuksissani varsin hyvin se, etten uraudu työssäni.

5)Sanovat, että lapsen kasvattaminen aikuiseksi maksaa vanhemmille yli satatuhatta euroa. Riippuu varmasti monista valinnoista. Se on kuitenkin varmaa, että neljä koti-isyysvuotta on tarkoittanut minulle kuusinumeroisen luvun ansionmenetyksiä.

Näin siis työelämän kannalta asiaan katsoen. Olen aikaisemmin vastannut perusteellisesti kysymykseen, miksi isänkin kannattaa jäädä kotiin hoitamaan lapsia. Vuosi sitten listasin kahdeksan koti-isyyden positiivista juttua, jotka eivät liity lapsiin.

Edellisen kerran töihinpalatessani totesin koti-isyyden olleen yksi elämäni parhaista jaksoista. Urahaaveiden muuttumisesta ja jatkuvasta rahanpuutteesta huolimatta en todellakaan kadu perhevapaiden laajaa maksimaalista hyödyntämistä. Itse asiassa en vaihtaisi pois kuin muutaman oksennustautipäivän. Oikeastaan perhevapaa on ollut unelman elämistä.

Ps. Isäkuukausien Instagramissa eletään lapsiperheen arkea. Realistisesti, mutta positiivisesti. Pääasiassa. Hyppää mukaan!

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Lasten kanssa päivät ovat pitkiä, mutta vuodet lyhyitä. Isäkuukaudet kertoo koti-isän näkökulmasta miksi.

Tämä on isäblogi perhe-elämästä kolmen lapsen kanssa. Täällä kuulostellaan riemunkiljahduksia ja ankeuden parahduksia rivarikämpässä. Kuultavaa riittää, sillä tenavat ovat syntyneet -11, -14 ja -16. Äänekkyyden vastapainoksi perheemme viihtyy keskittymistä vaativan tekemisen parissa sekä ulkona.

Kirjoittaja on univelkainen isä sekä aviomies, jonka luonnehdintaan riittää kolme hashtagia: perhe, liikunta ja kokeilintätäitse.

Isäkuukaudet löytyy myös Facebookista, Instagramissa ja Blogit.fi:stä. Olet tervetullut seuraamaan ja ennen kaikkea keskustelemaan!

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017