Yhtenä iltana, iltasatuaikaan, eskarilaiseni toi minulle kirjahyllystä Lari Lihapulla-kirjat. Niitä on kaksi. Toinen kertoo virheistä oppimisesta ja toinen kiukuttelusta. Eskarilainen oli ihastellut kirjoja kirjahyllyssä jo monta kertaa, mutta niiden lukemiseen tarvittiin kuulemma oikea olotila.

Tuona iltana se olotila oli oikea. Aamulla oli kiukuttanut kaikki, etenkin isosisko ja vääränlaiset kengät ja liian iso pipo ja liian pieni lätäkkö matkalla päiväkotiin – ja tietenkin lähetin vielä lentopusutkin väärään ikkunaan. Kiukkua oli.

Eskarilaiseni on tietoinen kiukustaan. Meillä asuivat ennen hänen hyvät ystävänsä Kiukku ja Vinku, mutta ne saivat häädön. Silti kiukuttelua on yhä. Kävimme syksyllä hänen kanssaan Kasvun Taian ”kiukkukoulussa” eli opettelemassa tapoja selvitä omasta kiukustaan. Sieltä saimme monta hyvää vinkkiä. Mutta kiukkua silti riittää.

Tuo eskarilainen on samaan aikaan iso sekä pieni. Häneen mahtuu monta tunnetta. Onneksemme hän osaa myös sanoittaa tunteitaan erittäin hyvin. Sitä on kyllä harjoiteltu.

Avasin Lari Lihapulla-kirjat ja tiesin heti, että tästä tulee olemaan meillä paljon hyötyä. Olin ostanut ne Parenting Happiness-seminaarista ja ihastunut niiden käsittelemiin teemoihin heti. Kirjat on kirjoittanut Melissa Georgiou ja ne on julkaistu vasta tänä vuonna. Kirjoissa seikkailee Lari Lihapulla ystävineen. Lari on tosiaankin lihapulla ja sekös eskarilaistamme viehättää. Hänellä on myös ystävinään tomaatti ja parsakaali.

”En olekaan koskaan kuullut kirjaa, jossa seikkailee ruoat”, eskarilainen huudahti.


Eskarilainen valitsi ensimmäiseksi luettavaksi ”Lari tuntee itsensä vihaiseksi”-nimisen kirjan. Kirjassa Laria kiukuttaa ihan arkiset asiat ja hän ei osaa käsitellä kiukkuaan. Lapseni katseli ja kuunteli, ja sitten totesi: ”Mä olen vähän toi Lari.” Lari kuitenkin saa kirjassa apua Täti Salvialta, joka antaa ihania vinkkejä kiukusta ja vihan tunteesta ylipääsemiseen. Kirjan loppu miellytti eskarilaista ja hän kiitti minua isolla pusulla poskelle.

Kun olimme lukeneet ensimmäisen Lari-kirjan, emme osanneet lopettaa, vaan luimme heti perään toisen. Kirjan nimi on ”Laria ärsyttää”. Lari on perfektionisti ja epäonnistuminen kammottaa häntä. Hän tekee virheen ja sen kanssa eläminen on hänelle hyvin vaikeaa. Tätä kirjaa lukiessamme saapui kuuntelijaksi myös isosisko, joka kuunteli tarkkaan Larin sanat ja oli hiljaa. Hän kuunteli ja nyökkäili. Luulen, että hän oppi myös kirjasta hyvin paljon.

Kirjoissa on sadun jälkeen pieni opas vanhemmille ja kasvattajille, miten toimia itse tilanteissa. Vaikka olen lukenut monet satukirjat ja kasvatusoppaat, sain silti Lari-kirjojen ohjeista lempeyttä ja voimaa omaan kasvattajuuteeni. Näillä keinoilla me menemme eteenpäin, molempien lasten kanssa.

Eskarilainen kysyi vielä ennen nukahtamistaan: ”Onko olemassa oikeasti sellaista Täti Salviaa, joka pystyisi auttamaan, jos kiukuttaa? Mä tarvitsen sellaisen.” Onneksi sellaisia on, hänenkin elämässään.

 

Ilouutinen!

Saan arpoa kanssanne Lari Lihapulla-kirjat!

Osallistua voit kommentoimalla tätä kirjoitusta, julkaisua facebook-sivuillani tai julkaisua instagramissani ja vastaamalla kysymykseen:
”Saako kaikkia tunteita tuntea?”

Arvonta suoritetaan perjantaina 15.12.


Melissa Georgioun Lari Lihapulla-kirjat
Melissa Georgioun Lari Lihapulla-kirjat

Kommentit (37)

Vierailija

Kuulostaa kirjoilta,joita tarvisin työssäni. Tunteiden nimeäminen ja hallinta on haastavaa alle kouluikäisille. Ja saa tuntea kaikkia tunteita -sehän kuuluu elämään!

Lissueno

Kaikki tunteet ovat tärkeitä ja jokaisen täytyy löytää itselleen keinot analysoida ja näyttää niitä kaikkia.

Äiti, joka on ihastunut tähän ...

Minusta saa ja pitää näyttää ja tuntea kaikki tunteet raivosta suureen iloon. Me vain helposti tuomme negatiiviset tunteet esille tekoina, emme osaa sanoittaa vihaa tai ärtymystä vaan on helpompi purkaa se ulos väärinä tekoina. Jos jo pienestä oppii puhumaan tunteistaan niin aikuisena olisi huomattavasti helpompaa monessa mielessä.

MarjaKoo

Kyllä tunteita tuntea saa, samalla opetellaan sitä, miten ne kaikki rakentavasti ilmaistaan.

Heidi.J

Kyllä kaikki tunteet on sallittuja ja ok! Kaikki tuntee joskus esim. Kiukkua ja pelkoakin. Se miten me niitä ilmaistaan ulospäin on asia erikseen. Suuttua saa ja kuuluukin, mutta esim.toista ei saa satuttaa.

Piia K

Kaikkia tunteita saa tuntea, eikä niitä kannata padota sisälleen. Ihanaa, kun tällaisia kirjoja on olemassa. Ilolla mukaan arvontaan! :)

ssanni

Saa tietenkin! Ja niiden ilmaisemista olisikin hyvä harjoitella turvallisten aikuisten kanssa.

Repe

Ehdottomasti saa tuntea kaikkia tunteita. Sehän on kaiken kaikkiaan todella tärkeää :)

Susannn

Saa ja pitääkin tuntea. Tarpeeksi kun eri tunnetiloja käy läpi, alkaa oppia miten niistä selviää tai minkä kautta ne tulee ja miten niitä saa lisää. :)

Erksu

Tunteita saa aina ilmaista, mutta sitä pitää vähän harjoitella itse kunkin. Me aikuisetkin saatamme joskus purkaa tunteitamme vähän asiattomasti, mutta oikein tehtynä tunteitaan pitäisi voida aina ilmaista, olivat ne sitten mitä tahansa!

Emiliaaa

Todellakin saa, ja pitääkin!! Ehdottomasti koen tärkeäksi, että opetan pojalleni tunteiden käsittelyä. Mukana siis!

Vierailija

Kyllä saa, kaikki tunteet ovat sallittuja💕 Toivoisin saavani kirjat tueksi työssäni ja omille lapsilleni luettavaksi❣️

Ninnuliini

Saa tuntea. Tunnetaidot ovat olennainen osa vuorovaikutusta - aikuisen malli ja sanoitus tunteiden läpikäymisessä tärkeää :)

Marjut

Kaikki tunteet on ehdottomasti sallittuja! Tässä on hyvä työväline opetella käsittelemään kaikkia tunteita oikein.

KKO

Kaikkia tunteita saa ja pitääkin sallita. Täytyy vaan osata selittää lapsille,miten toimitaan tietyssä mielialassa,mikä on sallitut toiminnat ja mitkä ei. Kyllä tähän kirjaan tulisi käyttöä iham varmasti :)