Olen ollut äiti kolme vuotta ja melkein yksitoista kuukautta. Tässä ajassa olen menettänyt hermoni useaan otteeseen yhteen ja samaan asiaan. Nimittäin sellaiseen asenteeseen, että isyys olisi jonkun sortin uroteko. Olen kirjoittanut tästä joskus aikaisemminkin, mutta jälleen kerran aihe on pyörinyt mielessäni niin tiiviisti että halusin purkaa mieltäni.

Jostain syystä muilla ihmisillä, niin lähipiirillämme kuin päiväkodintyöntekijöillä ja neuvolallakin tuntuu olevan sellainen käsitys, että isyys todella on jonkin sortin uroteko. Jos mieheni on kotona ja osallistuu kotitöihin ja minua harmittaa, että lapsemme ainoat puhtaat vaatteet ovat vasta narulla kuivumassa kun jonnekin pitäisi lähteä ja sanon siitä, ensimmäisenä joku kiirehtii sanomaan "Hei anna vähän armoa, sun mies varmasti yrittää parhaansa." Joo, varmasti hän huolehtii lapsestamme parhaansa mukaan, mutta ei se silti tarkoita etteikö hommassa toisinaan olisi parantamisen varaa. Olisinhan minä itsekin voinut hoitaa ne pyykit tai muistuttaa, mutta saa kai silti sanoa jos harmittaa? Ei kai se "teidän perheessä isä osallistuu"-kortti poista sitä mahdollisuutta, että aina ei mene niinkuin Strömsössä.

Sen lisäksi kohahdellaan, kun sanon että meillä mies tosiaan yleensä hoitaa ne pyykit ja viettää lapsen kanssa aikaa, jos vain mahdollista. Kohistaan, kuinka hienoa on, että isä haluaa osallistua! Onhan se hienoa, että meidän lapsella on kaksi rakastavaa ja läsnäolevaa vanhempaa, mutta mikä siinä todella on niin ihmeellistä? Eikö nykypäivänä pitäisi olla oletusarvo, että jos isä on kuvioissa mukana ja tasapainoinen aikuinen, hän osallistuu lapsen elämään ja lapselle turvallisen ja puhtaan ympäristön ylläpitoon?

Miksi edelleen neuvolakäynneillä kysellään äidin perään? Miksi se on ymmärrettävämpää kun isä vie päiväkotiin lapsen ilman hanskoja kolmatta kertaa pakkasella mutta samoin toimivasta äidistä oltaisiin suurin piirtein jo soittamassa lasua? Miksette kysy minun käydessäni "Missä isä on?" jos kerran vanhempien tasa-arvoisuutta korostetaan jo perhevalmennuksessa? Missä se tasa-arvo näkyy jos toimitaan näin? Mistä lähtien se, että isä huolehtii omasta jälkikasvustaan on jonkin sortin uroteko mutta äitiys on itsestäänselvyys?  Tiedän, että kärjistän, mutta nää asenteet kertakaikkiaan ärsyttää mua aina vaan enemmän.

On vanhoillista ajatella, että vielä nykypäivänä kaikki on perheessä äidin vastuulla. On myös mielestäni tosi väärin ruokkia näitä vanhoillisia oletuksia siitä, että äidit muka hoitaisivat kaiken. Jokainen perhe jakaa kotityönsä, kasvatusvastuunsa niinkuin itse kokee parhaaksi. Siinä missä moni muu äiti pitää pyykinpesusta, minä rakastan taulujen seinille kiinnittämistä, elektroniikan asentamista ja johtojen selvitystä. Kun taas mieheni pitää pyykinpesusta ja kokkaamisesta, niin ja meidän lapsen vaatteiden järjestämisestä.  Nämä ovat asioita, jotka pitäisi jo tähän mennessä kuulua siihen normiin - Isä ei tarvitse mitalia sen enempään kuin Äitikään siitä, että hoitaa osansa yhteisessä kodissa ja on läsnä lapsen elämässä.


On tärkeää, että lapsen elämässä on turvallisia aikuisia, isejä, äitejä, tätejä, setiä, mummeja ja kummeja - mutta kaksi aikuista siihen lapsen aikaansaamiseen tarvitaan. Miksi se on siis niin ihmeellistä, kun mies osallistuu siihen lapsen kasvatukseenkin? Ja missä meidän äitien pisteet ja papukaijamerkit on - me ollaan tehty niitä samoja asioita kautta aikojen ; ruokittu lapsia, siivottu kotia ja hemmoteltu puolisoitamme. Antakaa niiden miestenkin nyt tasa-arvon nimissä osallistua. Kiittää toki saa, mutta jalustalle ei tarvitse nostaa siitä että isä osaa käyttää lapsensa potalla. Arvostus ja suitsutus on kaksi eri asiaa.

Onko teillä samanlaisia kokemuksia? Ärsyttääkö vanhemmuuden sukupuoleen perustuva eriarvoisuus teitä?

 

alkuperäinen teksti julkaistu Pahimpia on aamut-blogissa 18.08.2016
Toisinaan myös meillä äideillekin on vaikeaa antaa isän olla isä, Suoraan sanottuna-blogista voit lukea lisää siitä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (7)

Vierailija
3/7 | 

Pitkälti totta. Mä kävin kuukauden työmatkalla ulkomailla, kun lapset oli 2 ja 4. Sen aikaa mies hoiti koko kodin. Päiväkodon väki, kaverit ja työkaverit oli ihan äimänä. Puhumattakaan, kun kohdemaassa kävi ilmi et mulla on lapsia, nehän meinas pyörtyä ajatuksesta "isä pitää huolta". Siellä oli miespuoleisella pomolla saman ikäiset lapset ja sen tehtävä perheessä tais olla vaan pitää niitä sylissä sillon tällön...

Lurre
4/7 | 

Joo, kyllähän noita välillä tulee vastaan. Joskus neuvolassa miehen kanssa kun miettittiin, että milloin miehellä olikaan vapaa, että pääsisi taas välillä mukaan, niin neuvolaterkka siihen sanoikin että eihän isän tänne tarvitse välttämättä tulla. No ei välttämättä tarviikaan, mutta saa kai tulla jos haluaa :D

MiiVis11
5/7 | 

No ei todellakaan oo päiväkodissa kysytty, että miksi yleensä isä hakee ja vie. Ja neuvoloissa käydään yhdessä. Sitten vielä, koska minun on töissä vaikeampi vastata puhelimeen kuin miehelläni, niin hän myös enemmän hoitaa lääkäri yms. puheluita.

Vierailija
6/7 | 

Meillä mies hoitas myös lapsia ja tekee ruokaa, siivoaminen jää suurelta osin mulle. Meillä tosin mies tuntuu tarvitsevan sitä kiitosta näistä asioista, kun taas mulle ei kiitosta kuulu.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Huhu täydellisistä äideistä -blogi sai alkunsa kun kaksi naista turhautui niihin iänikuisiin äitimyytteihin. Niihin, jotka aiheuttavat epärealistisia tavoitteita arjelle ja naiseudelle ruuhkavuosien keskellä. Blogin ajatuksena onkin pureutua näihin äitimyytteihin ja osoittaa, että riittävä on täydellinen. Blogissa puidaan äitiyttä ja naiseutta monelta eri kantilta. Kasvatetaan lapsia, yritetään olla parisuhteessa, käydään töissä, kokataan, pukeudutaan, sisustetaan ja hurahdetaan uusiin asioihin. Samalla blogissa pohditaan elämää ja sen suuria kysymyksiä äidin ja erityisesti naisen näkökulmasta.

Blogin takaa löytyy kaksi erilaista äitiä, naista, puolisoa, kumppania, ystävää ja työntekijää. Näitä kahta äitiä yhdistää halu olla se myyttinen taruolento: täydellinen äiti, ainakin omasta mielestään.

Hae blogista