Kirjoitukset avainsanalla taapero

Kuva: Pixabay

Pakko se on myöntää, että meille on alkanut muodostua kasviksista ongelma. Ainakin tuon miesväen keskuudessa. Kasvikset eivät vain meinaa upota. Pienempi noukkii ruuasta pois tai jättää koko ruuan syömättä. Tuijottaa lautasta kuin toivoten, että ruoka katoaisi katseen voimasta. Poistuu lopulta pöydästä syömättä muruakaan. "Äiti, kasvikset ovat pahaksi minulle. Tulen niistä todella todella kipeäksi. Katso nyt? Saanko makkaraa?"

Isompi, jota mieheksi kutsutaan, kiukuttelee pahemmin kuin taapero. "Ootsä laittanut tähän jotain kesäkurpitsaa?" - ja nyrpistelee nenäänsä. Todeten lopulta ettei olisikaan ollut nälkä. Kuitenkin muiden mentyä nukkumaan hiipii jääkaapille ja alkaa rakentamaan evästä.

Mitä isompi edelle, sitä pienemmät perässä. Kun isä antaa esimerkkiä, ettei kasviksia tarvitse syödä tai oikeammin ne on pahoja, niin ne on myös tuon taaperon mielestä. Ruuaksi valikoituu nakit, makkarat, ranskalaiset ja nyt uusimpana villityksenä maksalaatikko. Jos miehet saisi meidän ruuat päättää, niin noista neljästä meidän ruokavalio koostuisi.

Meidän miehet ovat äänestäneet suurimmat ällötykset:

Kesäkurpitsa

Kukkakaali

Parsakaali

Parsa

Kypsennetty porkkana

Nyt meillä aletaan taistelu tätä miesväen kasvishangoittelua vastaan. On laitettava kova kovaa vastaan. Joten joka päivä meillä syödään kasviksia. Kasvisruokia hivutetaan pari kertaa viikkoon. Kasvisten maistelusta tehdään hauskaa. Kaikesta ei tarvitse tykätä, mutta kaikkea on pakko maistaa. Ehkä kesä auttaa, kun tuoreita kasviksia on enemmän tarjolla ja saa syödä ulkona? Kesäkuumalla raskas ruoka ei edes maistu vaan keho huutaa kevyttä ja raikasta.

Kuva: Pixabay
Kuva: Pixabay

5 vinkkiä kuinka saada lapsi syömään kasviksia

  1. 1. Ota lapsi mukaan ruuan laittoon. Anna tehtäväksi esim. kasvisten pesu ja pilkkominen, toki lapsen kehitystason mukaan. 3 vuotias on taitava kasvisten pesijä, osaa myös pilkkoa esim. kurkkua. Samalla kuin huomaamatta lapsi saattaa maistaa kasviksia.
  2. Suunnittele lasten kanssa yhdessä viikon ruokalista. Anna lasten päättää muutama ruoka ja pohtikaa yhdessä mitä kasviksia ruokaa voisi laittaa. Kun lapsi saa itse olla mukana ruuan suunnittelussa, maistuu se aivan eri tavalla.
  3. Tutuskaa yhdessä erilaisiin kasviksiin ja hedelmiin. Tutkikaa kaupan tarjottavaa ja valitkaa vaikka viisi erilaista kasvista kotiin maistettavaksi. Järjestäkää koko perheen yhteinen kasvistasting.
  4. Tarjoa kasviksia sitkeästi. Lapsi tarvitsee yli 20 maistelu kertaa ennen kuin suu tottuu uuteen makuun.
  5. Näytä itse pitäväsi kasviksista. Kun lapsi saa mallin, että kasvikset ovat hyvä ja aikuisetkin syö niitä, maistaminen helpottuu.

Meillä on nyt viikon ajan tehty töitä kasvisten lisäämisestä Ässän ruokavalioon. Olen todella positiivisesti yllättynyt miten rohkeasti Ässä on maistellut erilaisia ruokia, kun on itse saanut olla mukana tekemässä ja suunnittelemassa. Vieläkin suurimmat ällötykset ovat suurimpia ällötyksiä, mutta keitetty porkkana on mennyt jo mahaan asti, kun sen on itse saanut laittaa keittoon. Eli ehkä tämä tästä?

Miten teillä syödään kasviksia? Onko tullut ongelmia? Miten olette saaneet lapset syömään kasviksia? Entä ne miehet?

Kommentit (1)

Vierailija

Ukko olisi pitänyt pistää ojennukseen heti ensimmäisestä kasviskiukuttelusta lapsen edessä. Ensinnäkin, kasvisten välttely on huono esimerkki jo itsessään, mutta myös se, että ruokaa tai ruuanlaittajaa ei arvosteta, on epämiellyttävä piirre. Toivottavasti lapsesta kasvaa erilainen. 

Näiden ohjeiden mukaisestihan myös mies pitäisi  ottaa mukaan suunnittelemaan ruokalistaa. Ei varmaan kategorisesti kaikkia kasviksia vihaa. 

Kasviksia, vaikka porkkanaa, voi helposti upottaa myös vaikka perunamuusiin. 

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sanotaan, että teini-ikä on rankka lapselle tai oikeammin lasten vanhemmille. Silloin hormonit hyrrää ja tunteet myllertää. Ollaan mukamas niin aikuista, mutta ei kuitenkaan. Asiat nähdään mustavalkoisina. Kaikesta tiedetään kaikki. Apua on hankala pyytää. 

Taaperon toiminta ei kauheasti poikkea tuosta teinin toiminnasta. Taaperon tunteet menevät ja tulevat. Ensin olla raivon partaalla ja sitten taas rakastetaan. Asiat joko ovat tai eivät ole, yleensä kaikki on ei. Taapero haluaa tehdä kaiken itse ja hän osaa. Apua ei pyydetään vaan suututaan, kun taidot eivät riitäkään. 

Kun meidän esikoinen oli pieni ja saatoin valittaa, kuinka koin uhman haastavaksi, minulle sanottiin "Odota vaan, kun lapsesi tulee teini-ikään. Sitten tiedät mitä on haastava."  Nyt meillä on kotona teini-ikäinen sekä se uhma-tuhma taapero. Ja ai, että meillä on kivaa. Joka ikinen aamu alkaa kiukkukohtauksilla. Ja joka ikinen päivä päättyy kiukkukohtauksiin. 

Olen oikein loistavassa tilanteessa, jossa voin verrata ihan käytännössä kumpi on pahempi: teinikiukku vai taaperokiukku. Katsotaan kumpi voittaa. Kerronpa meidän tyypillisen arkiaamun.

TAAPERO

En halua mennä pissalle

En halua pissata pottaa

En syö leipää. En halua puuroa. En halua jogurttia.

-> menee katsomaan lastenohjelmia

MULLA ON NÄLKÄ! 

-> tarjotaan jogurttia

En halua syödä tätä! Haluan leivän!

-> vie jogurtin takaisin jääkaappiin

-> saa leivän, syö vain päälliset leivästä

Haluan puuroa!

-> saa puuroa ja antaa puuron koiralle

Tää lautanen on ihan väärä! Puuro maistuu pahalle!

En pue! Haluan lastenohjelmat!

-> luvataan lastenohjelmat jos ensin pukee

En halua tätä paitaa!

-> haluaa paidan joka on pesussa, päästään kompromissiin.

-> haluaa pukea itse, mutta ei saa käsiä hihoihin, joten alkaa heittelee paitaa ja juoksee taloa ympäri

Haluan pukea itse! En tarvii apua! Mee pois!

-> lopulta itkupotkuraivareiden jälkeen äiti saa auttaa.

-> ryhmä hau ehti loppua, joten uusi itkupotkuraivari alkaa

Sä oot tyhmin äiti ikinä! 

-> lastenohjelmien loppuminen on totta kai äidin vika.

Uudet kiukkukohtaukset: hampaiden pesu, sängyn petaus ja ulkovaatteiden pukeminen. Ja kello on vasta 9.00.

TEINI

-> herää kaksi tuntia ennen kouluun lähtöä ja lukkiutuu vessaan

Menkää nyt pois sieltä koputtelemasta! Eikö täällä saa olla missään rauhassa?

-> ollut lukittuna vessassa yli tunnin

-> tulee ovet paukkuen vessasta ja lukittuu omaan huoneeseen

-> tiedustellaan tuleeko syömään aamupalaa

Syön jos syön! En ainakaan teidän kanssa.

-> tulee syömään seisoen mandariinin keittiöön, samalla mulkoilee muita

-> lukkiutuu takas omaan huoneeseen

-> kouluun lähtö lähestyy ja teini edelleen huoneessa, mennään koputtamaan

Ei tarvii tulla koputtelemaan! Osaan kyllä itse lähteä!

-> lähtee 10min liian myöhään

No, nyt mä myöhästyn! Se on sun vika! Että sä oot tyhmä!

-> lähtee ovet paukkuen

 

Eipä tuo teinin ja taaperon kiukkuaminen paljoa eroa toisistaan. Kummassakin lopputulema on, että äiti on tyhmä ja se on äidin vika, että asiat eivät mene niin kuin haluaisi.

Mielipiteeni ei kuitenkaan ole muuttunut sen suhteen, että teini-ikäinen olisi haastavampi kuin taapero. Olen edelleen sitä mieltä, että taaperon kiukkuaminen on raskaampaa. Se on kokonaisvaltaista, mikä näkyy, kuuluu ja tuntuu. Teinin kiukku on enimmäkseen hiljaista mökötystä ja ovien paiskomista, siivitettynä ajoittaisina silmien pyörityksinä ja mulkaisuina. Tosin hiljaisuus tai oikeammin puhumattomuus repii rintaa ja aiheuttaa huolta. Mutta eihän tässä elämässä muuta voi kuin toivoa parasta.

 

 

 

 

Kommentit (6)

Joanna Sormunen

Itse ajattelin kun pojalla oli taaperoikä että jos tämä on tällaista niin miten ikinä voin kestää teini-iän. Nyt poika on teini ja onhan se raskasta ja pojalle itse vaikeaa kun tunteet ja hormonit heittelee eikä voi oikein itse hallita itseään, mutta olen kyllä samaa mieltä sinun kanssasi. Taaperolle tunteiden, ja myös hormoonitkin sillä iällä on mukana kasvussa, hallinta on paljon vaikeampaa ja kaikki koetaan hyvin kokonaisvaikutteisesti, koko olemuksella. Lapselle se on varmasti vaikeampaa. Toisaalta teininä voi tehdä jo oikeasti tyhmiä temppuja joten se pitää äidin sopivassa stressitilassa jatkuvasti :)

Täydelliset äidit
Liittynyt8.11.2017

Kiva kuulla, että en ole ainut, jonka mielestä taaperoikä tuntuu haastavammalle. Se on kuitenkin totta, että teini saattaa saada päähänsä jotain todella tyhmää. Siksi tuo hiljaisuus onkin niin repivää. Jos teini puhuisi tai edes huutaisi, olisi helpompi päätellä missä mennään.

Täydelliset äidit
Liittynyt8.11.2017

Kyllä sitä selviää, kun on pakko selvitä. Tiukkaa kyllä tekee. Ja totta, tylsää hetkeä ei meidän perheessä ole! Kiitos ❤️

Tuoha

Meillä tämä alkoi taaperolla, jatkui kuuden vuoden uhmaan jonka jälkeen laantui ja seuraava aloitti ( 3v nuorempi). Ei ole loppunut vielä kun molemmat on sla-asteella, en osaa kuvitella että murrosikä toisi isoa eroa. Se mikä meillä vähän auttoi, oli, että TV:n sai avata vasta kun oli pukenut ja hakenut ruuan. Sama nykyään, jos ruutuaikaa ei tule ennen kuin on soittoläksyt tehty, ei tarvi riidellä siitä ( ja pieniä ei lasketa). Aamiaisen saa usein valita mutta jos olen viikon yksin, ilmoitan että se on sama koko viikon. Jos TV ei mene kiinni kun pitäisi, ei seuraavana aamuna voi katsoa ollenkaan. Mutta mähän olenkin vain tyhmä mutsi joka ei lainaa mun kumppareita vaikka niin jo ilmoitin edellisenä iltana koska isoveli jonka goretexit oli likomärät sisältä tarvi ne (me ostetaan sille kyllä omat isommat heti kun ehditään). Lapsi pyysi iltapäivällä anteeksi ,😍 ja sanoi ettei kaverit oikeasti kiusaa pinkeistä, häntä vaan harmitti! Kyllä tämä jo on helpompaa, nämähän antaa jo nukkua kun että pää kestää!

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Huhu täydellisistä äideistä -blogi sai alkunsa kun kaksi naista turhautui niihin iänikuisiin äitimyytteihin. Niihin, jotka aiheuttavat epärealistisia tavoitteita arjelle ja naiseudelle ruuhkavuosien keskellä. Blogin ajatuksena onkin pureutua näihin äitimyytteihin ja osoittaa, että riittävä on täydellinen. Blogissa puidaan äitiyttä ja naiseutta monelta eri kantilta. Kasvatetaan lapsia, yritetään olla parisuhteessa, käydään töissä, kokataan, pukeudutaan, sisustetaan ja hurahdetaan uusiin asioihin. Samalla blogissa pohditaan elämää ja sen suuria kysymyksiä äidin ja erityisesti naisen näkökulmasta.

Blogin takaa löytyy kaksi erilaista äitiä, naista, puolisoa, kumppania, ystävää ja työntekijää. Näitä kahta äitiä yhdistää halu olla se myyttinen taruolento: täydellinen äiti, ainakin omasta mielestään.

Blogiarkisto