Olen muuttunut ruokapöydän nipottajaksi. Ainakin siltä se on itsestä alkanut tuntumaan. Enkä oikein tiedä pidänkö tästä tunteesta lainkaan. Voisinko hieman höllätä nutturaani vai aiheuttaisiko se vielä enemmän harmaita päähäni?

Vahdin, että ruokapöydässä käyttäydytään kunnolla. Riekkujat poistetaan pöydästä kolmannella varoituksella. Kaikkea ruokaa on maistettava ja lautanen on mielellään syötävä tyhjäksi, sillä maailma on pullollaan nälkää näkeviä ihmisiä. Ihan perushuttua siis. Mutta kahdesta asiasta kuulemma nipotan turhaan. Ne ovat käsien pesu ja samojen aterimien tai mukien käyttö.

Meillä on lapsille opetettu, että kädet pestään kun tullaan ulkoa sisälle tai käydään vessassa. Kädet myös pestään AINA ennen kuin tullaan ruoka pöytään. Sain palautetta, että meillä pestään ihan liikaa käsiä ja näin ollen tapetaan myös hyvät bakteerit. "Lasten tulisi antaa olla kosketuksissa erilaisiin baktereehin, niin eivät sairastu niin herkästi eikä tule allergioita." - lausetta olen saanut kuulla tämän tästä. Pestäänkö meillä siis tosiaan aivan liikaa käsiä? Riittäisikö vähempi? Kysyin muutamalta iäkkäämältä perhetuttavalta milloin olen pesettänyt turhaan lasteni kädet.

Jos ulkona ei ole koskenu mihinkään ei tarvitse pestä käsiä.

Jos ulkona ollessa ollut hanskat kädessä, jolloin ei ole ollut suorassa kosketusyhteydessä mihinkään likaiseen.

Jos sisäleikeistä siirtyy ruokapöytään.

Jos tulee vain kylään, ei syömään.

Ravintolassa syödessä ei tarvitse pestä käsiä.

Voiko käsiä oikeasti pestä liian usein? Vai pesemmekö oikeasti käsiä aivan liian vähän ja hutiloiden, minkä vuoksi baktreerit ja virukset leviää? Ainakin nyt flunssakauden aikana tehostettu käsien pesu olisi äärimmäisen tärkeää.

Entä sitten ruokavälineiden jakaminen? Meille ei tehdä sitä. Jokaiselle annetaan omat puhtaat ruokailuvälineitä. Toisten lusikoista ei maisteta, eikä vähän vain nuolaista jäätelöä. Tai no, aikuisten kesken tämä ei toteudu, mutta lasten ruokavälinehygieniasta pidetään kiinni.

Sain melkein riidan aikaiseksi, kun huomautin tädille ettei voi tarjota ruokaa omasta lusikastaan lapselleni. "Ei mun suussa ole mitään bakteereita! Enkä oo kipeä!" Niinpä niin, mutta entä se karies? Ja voihan sitä olla flunssan tai muun sairauden kantaja vaikka ei ole kipeä. Selitykset eivät kuitenkaan tuntuneet menevän perille, sillä sain osakseni silmien pyörityksiä ja tuhahteluja. "Saako lapsia sitten suukottaa, jos ei kerran saa antaa hieman maistaa lusikasta?" Tottakai saa! Mutta ei niitä suukkoja tarvitse suulle antaa. Poskella ja otsassa on hyvin tilaa pusuille. Uudet silmänpyöritykset. Olisiko se täti halunnut vaihtaa kielareita lapseni kanssa?

Hei, olen Kati ja olen ruokapöydän nipottaja. Olen turhautunut siihen kuinka moni laiminlyö käsien pesua ja kuinka omia lusikoita tungetaan lasten suuhun, juomapullojen jakamiseen en viitsi edes mennä. Toisten käytökseen en voi vaikuttaa, mutta flunssakauden aikaan voin kuitenkin tehostetulla käsihygienialla ehkäistä sairastumatta itse. Katson myös oikeudekseni huomautella, jos se oma lusikka on menossa lapseni suuhun.

Löytyykö muita nipottajia? Jakaako muilla lapset aikuisten kanssa ruokailuvälineitä?


 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Huhu täydellisistä äideistä -blogi sai alkunsa kun kaksi naista turhautui niihin iänikuisiin äitimyytteihin. Niihin, jotka aiheuttavat epärealistisia tavoitteita arjelle ja naiseudelle ruuhkavuosien keskellä. Blogin ajatuksena onkin pureutua näihin äitimyytteihin ja osoittaa, että riittävä on täydellinen. Blogissa puidaan äitiyttä ja naiseutta monelta eri kantilta. Kasvatetaan lapsia, yritetään olla parisuhteessa, käydään töissä, kokataan, pukeudutaan, sisustetaan ja hurahdetaan uusiin asioihin. Samalla blogissa pohditaan elämää ja sen suuria kysymyksiä äidin ja erityisesti naisen näkökulmasta.

Blogin takaa löytyy kaksi erilaista äitiä, naista, puolisoa, kumppania, ystävää ja työntekijää. Näitä kahta äitiä yhdistää halu olla se myyttinen taruolento: täydellinen äiti, ainakin omasta mielestään.

Blogiarkisto

Instagram