Kouluterveyskysely antoi edelleen hälyttävää tietoa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen tilanteesta. Kuva: Herkkä mies

Luen somesta kommentin, jossa haukutaan homoja. Annan sen mennä. Jotkut eivät vaan osaa käyttäytyä. Selaan nettiä ja näen jutun kirkon osallistumisesta Prideen. Sitten toisen. Asia jakaa mielipiteet. Luen jutut. Toisen kohdalla tajuan jo välttää kommentteja. Saman viikon aikana kuuntelen sivusta stereotyyppistä ja vähättelevää neidittelykeskustelua miehistä, jotka eivät ilmeisesti mahdu muottiin. Sitten tuomitsevaa puhetta siitä, että vähemmistöt pitävät itsestään meteliä. Juttu sieltä, toinen täältä. Ne vyöryvät silmille ja korville. Ja vaikka kuinka yritän sulkea sen kaiken pois, huomaan pian, kuinka ne viestit täyttävät minut.

”Olet vääränlainen.”

”Sinua ei hyväksytä.”

”Sinun pitää olla piilossa."

”Et ole saman arvoinen.”

”Sinussa on vika.”

”Joudut helvettiin.”

Viestit uppoavat sisimpääni. Menevät painoksi siihen samaan kuormaan, jossa jo tuhannet samanlaiset viestit painavat ihmisarvoni yllä. Sitten, ihan niin kuin tuon kaiken vahvistukseksi, viestit tulevat lähemmäksi. Ne tulevat konkreettisesti minulle. Ne tulevat puhelimeeni ja sanottuna vasten kasvojani.

”Sinun pitää olla hiljaa.”

”Olet väärällä tiellä.”

”Monet eivät enää osaa suhtautua sinuun, koska olet tuollainen.”

Joskus tämä kaikki oli vain epämääräistä ahdistusta, jolle ei löytynyt nimeä. Syvältä sisimmästä asti kalvavaa tunnetta siitä, että olen viallinen ja mihinkään kuulumaton. Pelkoa siitä, että paljastuu ja tulee hylätyksi.

Kun myöhemmin paljastuminen tapahtui ja moni asia selkeni, aloin ymmärtää itseäni paljon paremmin. Sen lisäksi, että ymmärsin, kuinka syvällä häpeä minussa asuu, opin ymmärtämään mistä kaikki stressi sisälleni kertyy. Sekä sitä, miten sosiaalisen ympäristön ja koko yhteiskunnan asenteet minuun ovat vaikuttaneet ja vaikuttavat yhä. Voi olla, että olen herkkä. Voi olla, että olen marginaalissa kuuluessani kahteen vähemmistöön. En kuitenkaan ole yksin kokemukseni kanssa. 

Väestöliiton mukaan vähemmistöstressiksi kutsutaan syrjinnän kokemuksesta tai sen pelosta synttyvää ylimääräistä kuormitusta. Eikä tämä siis koske vain seksuaali- ja/tai sukupuolivähemmistöön kuuluvia, vaan ihan mihin tahansa vähemmistöryhmään kuuluvia ihmisiä. Yhtälailla esimerkiksi monet etniseen tai uskonnolliseen vähemmistöön kuuluvat kokevat kroonista stressiä vain siksi, koska ympäristön asenteet heitä kohtaan ovat ennakkoluuloisia, syrjiviä ja tuomitsevia. Pahimmillaan tilanne on väkivallan uhriksi joutumista, vähimmilläänkin jatkuvaa pelkoa siitä, että tulee syrjityksi tai kiusatuksi sen vuoksi, mitä on. 

Kuva: @annnye
Kuva: @annnye

Tuoreen kouluterveyskyselyn tulokset kertovat, että neljännes seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvista nuorista kokee kotonaan fyysistä väkivaltaa ja yli neljäkymmentä prosenttia kokee henkistä väkivaltaa. Muiden kohdalla lukemat ovat kymmeniä prosentteja tai jopa puolet pienemmät. Sama tilanne jatkuu tietenkin kouluissa syrjimisen ja kiusaamisen kohdalla. Kun tähän lisätään ne kaikki väheksyvät ja loukkaavat viestit, joita ihmiset osoittavat vähemmistöjä kohtaan sekä sanallisin että sanattomin viestein, ei tarvitse ihmetellä, mistä syntyy sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöön kuuluvien vähemmistöstressi sekä hyvin pitkälle sen aiheuttamat mielenterveyshäiriöt.

Jos et kuulu vähemmistöön, minulla on sinulle pyyntö. Pysähdy hetkeksi ja kuvittele itsesi tilanteeseen, jossa sinä olet se, jota pilkataan. Se, mitä sinä olet, on ympärillä olevien mielestä niin väärää, kuvottavaa ja epänormaalia, että he haukkuvat sinunlaisiasi jatkuvasti ja toivoisivat, ettei sinunlaisiasi olisi olemassa ollenkaan. Kun rohkenet kertoa heille, että sinä olet juuri sellainen, osa kääntää sinulle selkänsä, eikä enää halua olla kanssasi. Toiset jatkavat haukkumistasi ja osa pyytää sinua olemaan vaiti. Saat olla olemassa, kunhan et ole olemassa. Miltä se mahtaisi sinusta tuntua?  

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 

Vähemmistöstressi. Sitä olen kokenut viimeaikoina aika paljon. Jostain syystä joskus on aikoja, ettei ole immuuni kaikille niille negatiivisille viesteille, jotka väheksyvät, tuomitsevat tai kyseenalaistavat koko olemassa olemisen. Kun luin tuoreen kouluterveyskyselyn tulokset, joissa kerrottiin, kuinka paljon sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöön kuuluvat kokevat väkivaltaa, päätin purkaa vähemmistöstressini blogiin. Päätin kertoa siitä, mitä se tarkoittaa ja kuinka pahalta se tuntuu. On pakko. Tätä työtä pitää tehdä niin kauan, kun joku joutuu väkivallan tai syrjinnän uhriksi vain siksi, koska on, mitä on. Mene blogiin biosta ja lue! #suvaitsevaisuus #yhdenvertaisuus #seksuaalivähemmistöt #tasaarvo #kouluterveyskysely #vähemmistöstressi #blogi #herkkämies

Henkilön Samuel Jyrinki (@herkkamies) jakama julkaisu

Kommentit (9)

Kasper
1/9 | 

Uskonnollisessa yhteisössä kasvaneena tämä todella osuu. Osuu edelleen, kun uskonnolliset läheiset tuuppaavat samaa viestiä vieläkin. On niin surullista, että joutuu vielä keski-iässäkin kamppailemaan sen kanssa, että onko minulla oikeus olla olemassa. Kiitos hyvästä tekstistä! Vielä kun saisi kaikki vähättelijät lukemaan sen.

Vierailija
2/9 | 

Olemme sellaisia millaisiksi meidät on muovailtu. Meissä kaikissa on puolia, joita emme näytä muille ja myös puolia, jotka voisivat herätä, jos päästämme ne henkiin.
Sisällämme on myös todella kipeitä kohtia, jotka vuotavat verta jatkuvasti tai jos hetkellisesti luulimmekin niiden parantuneen, ne vuotavat jälleen pienestäkin hipaisusta.
Joskus emme edes yritä hoitaa haavojamme vaan saalistamme haavojamme repijää. Joko tietoisesti tai tiedostamattomasti näkemällä niitä asioita, jotka haavamme saavat taas vuotamaan.
Me olemme sellaisia millaisiksi meidät on muovailtu. Meidän täytyy myös nähdä millaisiksi muut on muovailtu. Heidät on voitu muovailla sellaisiksi, että he eivät koskaan tule tarvitsemaan samalla tavalla hyväksyntää kuin toiset, eivätkä voi siksi sitä antaa myöskään muille.
Meidän tulee hyväksyä itsemme, ja vaikka hyväksyisimme kaikki muut, me emme välttämättä tule saamaan hyväksyntää.

On suuri riski kertoa julkisesti itsestä asioita, huutaa suurelle joukolle (lue somettaa) sellaisista asioista, joita läheskään kaikki eivät halua tietää tai voi vastaanottaa. Vastassa on ihmisiä, jotka puistelevat päätään, eivät voi ymmärtää ja ovat juuri sitä mieltä, mitä sanovat. Koska kerrot julkisesti asioita, on myös riski, että sinullekin kerrotaan takaisin. Kestääkö sen?

Ei auta kuin seisoa omilla jaloillaan ja heittää muiden aiheuttama paino romukoppaan. Löytää sisäisen voiman. Siihen pääseminen vaatii töitä. Se on useimmilla ihmisillä sama. Usein sellaisilla ehkä enemmäm, jotka ovat tavallista herkempiä, hyvin empaattisia, sisimmältään monipuolisia, jopa taiteilijoita.

Vähemmistöjäkin on vaikka kuinka monenlaisia. Niitä syntyy joka paikkaan. Ihmiset ovat myös typeryksiä joissakin asioissa, miksi siis antaa kovin suurta arvoa heidän vähättelyilleen.

Herkkä mies
Liittynyt28.9.2018

Kiitos kommentista. Olet varmasti oikeassa siinä, ettei kaikki kykene ymmärtämään eikä hyväksymään. Aina tulee myös olemaan niitä, jotka sanovat sen suoraan ymmärtämättä käyttäytymisensä seurauksia. On kuitenkin paljon niitä, jotka haluavat oppia ymmärtämään, sekä niitä, jotka kaipaavat peilipintaa omille kokemuksilleen. Niiden vuoksi minä kirjoitan.

Vai oletko sitä mieltä, että kirjoittaminen ja muu vaikuttamistyö(mitä somettaminenkin voi olla), ovat turhaa huutelua? Ettei se muuta mitään, mutta on vain oma riski, koska muut saavat syyn lynkata(ja heillä on siihen silloin oikeus)? Tai että sitä tehdessä pitää kestää ihan mitä tahansa kommentointia?

Minä olen kokenut vähemmistöstressiä kauan ennen julkista kirjoittamistani ja koen sitä varmasti jatkossakin jossakin määrin. Nämä kirjoitukset eivät sitä lisää. Sen sijaan nämä kirjoitukset antavat sanoja monelle, jotka kipuilevat saman asian kanssa, ja ymmärrystä monelle, jotka seuraavat vierestä.

Se, että näistä asioista puhuminen herättää edelleen joissakin niin valtavan hankalia tunteita ja kyvyttömyyttä käsitellä asiaa, kertoo vain, miten tärkeää asiasta on puhua. Ei vähemmistöön kuuluvan ihmisen hyvinvointia voi heittää ainoastaan hänen itsensä vastuulle todeten, että "seiso omilla jaloilla ja löydä voima", vaikka yhteiskunta polkeekin sinua. Että "niin se vain on." Kyllä yhteiskunnan asenteisiin ja rakenteisiin täytyy vaikuttaa ja saada aikaan muutosta.

❤: Herkkä mies

Vierailija
3/9 | 

Ajattelen lämpimästi ja myötätuntoisesti sinusta. Toivon että voisin lähettää nämä sanat myös ihan pienelle sinulle menneisyyteen. Pidä huoli itsestäsi vaikka muut eivät siihen pysty, pitämään sinusta hyvää huolta. Sinussa on paljon voimaa, siitä ei ole epäilystä.

Ain laulais työtä tee..
4/9 | 

Erittäin hyvää keskustelua. Annetaan kaikkien kukkien kukkia ja nähdään erilaisuus ja erilaiset ihmiset rikkautena!Jos olet sinut itsesi ja ajatustesi kanssa pystyt seisomaan sanojesi takana vahvana ja luottavaisena etkä mieti liikoja mitä muut ajattelevat. Hyvää joulun aikaa joka tupaan!

Rukouksissa
5/9 | 

Hämmentyneenä luen kirjoituksiasi. Ihmettelen missä on rehellisyys ja avoimuus, itseä ja lähimmäisiä kohtaan? Sanot kuuluvasi kahteen vähemmistöön, ymmärrän että toinen on vanhoillislestadiolaisuus... Kuitenkin monilla toimillasi haluat elää eri tavalla kuin raamattu, uskomme perusta opettaa. Toivon että voisit olla rehellinen ja avoin sillä se antaa niin paljon enemmän, eikä riko mitään. Rukoilen sinulle uskon ymmärrystä jotta sinulle tulisi halu uskoa ja elää sen mukaan. Ajattelen että biseksuaalina olet luojan luoma, riittävä juuri sellaisena kuin olet.

Herkkä mies
Liittynyt28.9.2018

Minä taas olen hämmentynyt tuosta nimettömästä kommentistasi, jossa viittaat minun toimiini(mihin??) sekä vihjaat minun olevan epärehellinen lähimmäisiäni sekä itseäni kohtaan. Se on aika paljon sanottu ihmiseltä, joka piiloutuu nimimerkin taakse ja joka tuskin tuntee minua kovin hyvin.

Ehkä nimenomaan rehellinen avoimuus on se asia, mitä monet eivät tässäkään tekstissä kestä.

❤: Herkkä mies

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Herkkä mies. Sellainen minä olen. Elämääni rikastuttavat myös neljä ihanaa lasta ja sydämestään asti kaunis vaimoni. 

Tässä blogissa miehen maailma saa olla herkkä ja kaunis. Kirjoitan parisuhteesta, vanhemmuudesta ja miehuudesta. Kerron miltä ne tuntuvat ja koitan ymmärtää, miten niiden kanssa olisi hyvä elää. Joskus vain ihmettelen ihmisen elämää kaikkine väreineen ja koitan antaa sille sanoja.

Tervetuloa seuraamaan! 

-Samuel Jyrinki

Facebook

Instagram

Pinterest

Jos sinua kiinnostaa yhteistyö kanssani:

Laita sähköpostia

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018