Jokaisessa parisuhteessa riidellään. Joissakin enemmän, toisissa vähemmän. Se on normaalia, sillä harvoin olemme kaikesta tismalleen samaa mieltä. Saatikka sitten hallitsemme kaikki hormooneihin, tiedostamattomiin tunteisiin tai väsymykseen liittyvät reaktiot, jotka tuppaavat aiheuttamaan pieniä konflikteja säännöllisesti jokaisessa suhteessa.

Riitely voi puhdistaa ilmaa, mutta joskus sen seuraukset voivat jäädä kalvamaan parisuhdetta. Yleensä tuolloin riitelyn lomassa on ylitetty raja, jossa ei ole enää kunnioitettu toista ihmistä eikä parisuhteessa vallitsevia rajoja. 

Parisuhteessa meidän pitää asettaa itsellemme ja parisuhteelle selkeät rajat.

Olen välillä miettinyt sitä, kuinka tärkeää parisuhteessa olisi noudattaa usein niitä samoja neuvoja, kuin mitä lasten kasvatukseen saamme. Meille opetetaan, ettei lapsi ole tyhmä, vaan hänen tekonsa oli. Yhtälailla meidän tulisi muistaa, ettei puoliso ole idiootti vaikka hänen tekonsa voi mielestämme mennä siihen kategoriaan. Meille opetetaan, että lapselle tulee asettaa rajat, mutta se ei pelkästään riitä, vaan meidän tulee myös selittää hänelle, että miksi näin on. Parisuhteessa meidän pitää asettaa itsellemme ja parisuhteelle selkeät rajat. Mikä tuntuu hyvälle? Mistä en pidä? Mikä asia loukkaa minua? Ja niin edelleen. Mutta ei pelkästään riitä, että koittaa asettaa nämä rajat ensin pyytämällä ja sitten suuttumalla. Tai suoraa suuttumalla. Nämä rajat kaipaavat selityksen. Miksi meidän suhteelle juuri nämä rajat ovat tärkeitä?

Jos noudattaisimme kasvatuksesta tuttuja vinkkejä myös parisuhteessa, riidan tullen me yrittäisimme viimeiseen asti selittää rauhallisella ja selkeällä äänellä asiamme. Jos emme siinä onnistuisi, me pyytäisimme anteeksi käytöstämme. Riidan jälkeen me ottaisimme puolison syliin ja kertoisimme, mikä meitä harmitti. Me molemmat tietäisimme asetetut rajat ja syyn niille. Sopisimme ja halaisimme. Kertoisimme, että kaikki on hyvin, olet edelleen yhtä rakas. Kumpikaan ei ole tyhmä, toimimme vain hieman ajattelemattomasti. 

Sen lisäksi, että voisimme noudattaa parisuhteissa lasten kasvatuksesta tuttuja metodeja, voisimme myös suhtautua siihen yhtä intohimoisesti. Me ottaisimme selvää, jos emme jotain asiaa tietäisi, ja koittaisimme huononakin päivänä tehdä parhaamme sen eteen, että kaikki olisi hyvin. Me kokisimme huonoa omaatuntoa, jos hiukankin laiminlöisimme tehtäväämme. Puolustaisimme parisuhdettamme leijonaemon lailla, emmekä ikinä haluaisi itse satuttaa sitä omalla toiminnallamme. Rakastaisimme ehdoitta. Olisimme joustavia ja pitkäjänteisiä. Me sitoutuisimme huolehtimaan ja tukemaan, ja tekisimme niin, vaikka se olisi joskus raskasta ja vaikeaa. 

Seuraa myös Instagramissa ja Facebookissa!

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Herkkä mies. Sellainen minä olen. Elämääni rikastuttavat myös neljä ihanaa lasta ja sydämestään asti kaunis vaimoni. 

Tässä blogissa miehen maailma saa olla herkkä ja kaunis. Kirjoitan parisuhteesta, vanhemmuudesta ja miehuudesta. Kerron miltä ne tuntuvat ja koitan ymmärtää, miten niiden kanssa olisi hyvä elää. Joskus vain ihmettelen ihmisen elämää kaikkine väreineen ja koitan antaa sille sanoja.

Tervetuloa seuraamaan! 

-Samuel Jyrinki

Facebook

Instagram

Pinterest

Jos sinua kiinnostaa yhteistyö kanssani:

Laita sähköpostia

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018