On turvallinen ja hyvä olla, kun näkee rakkautta vanhuuteen saakka. Kuva:Herkkä mies

Tuntuu hyvältä ja turvalliselta pysähtyä yhdessä ajattelemaan, miten rakkaus olisi ryppyjen myötä vain lisääntynyt.

"Ollaan aivan rakastuneita vielä vanhoinakin."  Tuo lause on kuulunut meillä usein. Se on kuin toive siitä, kuinka pitkään tämän kaiken soisi kestävän. Haave, jossa nähdään kaksi ihmistä kulkevan pitkän matkan. Yhdessä vanheten, kädestä kiinni pitäen. Se on kuin unelma, jota kohti kulkea. Tuntuu hyvältä ja turvalliselta pysähtyä ajattelemaan yhteistä vanhenemista ja sitä, miten rakkaus olisi ryppyjen myötä vain lisääntynyt. Istuisimme vielä harmain hiuksin samalla sohvalla ja nauraisimme. Olisi hauskaa, niin kuin nyt. 

Aika kulkee. Se on pitänyt otteessaan. Joskus se on silitellyt, joskus pyörittänyt läpi mankelin, mutta koskaan se ei ole pysähtynyt. Ei silloinkaan, kun nuoren parin unelmat toteutuivat  yhteisessä kodissa tai ensimmäinen pienokainen nostettiin äidin rinnan päälle. Ei pysähtynyt aika, vielä toisen, kolmannen tai neljännenkään jälkeen. Ei silloin, kun onni oli käsin kosketeltavaa. Eikä silloin, kun kaikki tuntui romahtavan päälle murskaavana vyörynä. Ei se pysähdy. Ei tähänkään hetkeen, jossa jo hieman naarmuisemmin käsin silittelemme toisiemme vuosien kypsyttämää ja muokkaamaa kehoa. Juuri tähän hetkeen kaunista ja täydellistä.

Katson puolisoani silmiin. Tuossa katseessa olen nähnyt paljon itkua ja naurua. Väsymystäkin. Olen nähnyt paljon ymmärrystä, ihailua ja ihanaa pilkettä. Ne ovat tutut ja turvalliset. Ihanat. Niistä näkee kauniiseen sydämeen asti. 

Toivon, että meillä on aina taitoa nähdä rakastaen lähelle, mutta tahtoa katsoa yhdessä kauas.

Noita silmiä haluan katsoa vielä vuosienkin päästä. Senkin jälkeen, kun talo on hiljennyt lasten äänistä ja kaikki aika on yhtäkkiä meitä varten. Vielä silloin, kun niiden vierestä iho ryppyyntyy ja hiusten kulta haalistuu harmaan sävyihin. Vielä silloin, kun askeleemme ovat lyhentyneet ja unettomat tunnit pidentyneet. Silloinkin, kun tarvitsen apua kääntyäkseni katsomaan niihin. Vielä silloin tahdon ottaa kiinni kädestä, silittää kasvoja ja tuntea rinnallani vanhenneen vartalon. Juuri siihen hetkeen kauniin ja täydellisen.

Ja siihen asti toivon, ettei meillä ole kiire minnekään. Että meillä on aina taitoa nähdä rakastaen lähelle, mutta tahtoa katsoa yhdessä kauas.

Kenen kanssa sinä haluaisit vanheta ja yhä rakastaa?❤

Ihana, kun luit. Blogin löydät myös Instagramista ja Facebookista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Herkkä mies. Sellainen minä olen. Elämääni rikastuttavat myös neljä ihanaa lasta ja sydämestään asti kaunis vaimoni. 

Tässä blogissa miehen maailma saa olla herkkä ja kaunis. Kirjoitan parisuhteesta, vanhemmuudesta ja miehuudesta. Kerron miltä ne tuntuvat ja koitan ymmärtää, miten niiden kanssa olisi hyvä elää. Joskus vain ihmettelen ihmisen elämää kaikkine väreineen ja koitan antaa sille sanoja.

Tervetuloa seuraamaan! 

Facebook

Instagram

Pinterest

Laita sähköpostia

Hae blogista

Blogiarkisto

2018

Instagram