Kuva:Herkkämies

Kun minusta tuli isä, se imaisi minut sisäänsä. Olin isä kun illalla laitoin nukkumaan, kun yöllä jostain syystä havahduin ja kun aamulla silmäni aukaisin. Olin isä töissä ja harrastuksissa. Ruokaa laittaessani ja kaupassa tai vessassa käydessäni. Koko mieleni ja kehoni syileili vanhemmuutta. Oppi ja kasvoi. Se halusi olla lasta varten, ihan niin kuin sen pitikin.

Ja niin meni vuosi ja toinen. Tuli myös lapsia toinen. Tuli kolmas ja neljäs. Olin isä sydän juurtani myöten. Tiesin mitä isän pitää olla ja mitä isältä vaaditaan. Aistin se herkästi. Pyrin vastaamaan siihen viipymättä ja koin syyllisyyttä, jos en siihen kyennyt. 

Meidän olisi hyvä muistaa, ettei meistä isäksi tai äidiksi tulemisen jälkeen häviä mieheys ja naiseus.

Niin paljon, kun rakkautta ja onnellisuutta vanhemmuuteen liittyykin, siihen voi myös hukkua. Siihen voi hukkua isän miehuus tai äidin naiseus. Siihen voi hukkua ihmisen persoona ja tarpeet. On vain vanhemmuus sen kaikkine vaatimuksineen. Kaiken valtaava vanhemmuuden rooli ajatuksineen ja tapoineen. 

Ennen hymyissäsuin juostu lenkki voi muuttua nopeaksi hermopuhallukseksi korttelin ympäri, huolella kiharrettu tukka käytännön läheiseksi ponnariksi ja seksi hätäiseksi suoritukseksi tai raskautta pelkääväksi kivuksi. Yhtäkkiä ei enää muista, miltä naiseus tai miehuus tuntuu. Ei näe sen katsetta peilistä. Ei tunne sen kosketusta parisuhteessa tai lämpimän suihkun alla. Ei välttämättä muista, mihin oli kasvamassa ennen vanhemmuutta. Millainen persoonallinen ihminen minussa kasvoi ennen kuin syöksyin olemaan kokonaan muita varten. 

Siksi meidän olisi hyvä muistaa, ettemme ole joko tai. Ettei meistä isäksi tai äidiksi tulemisen jälkeen häviä mieheys ja naiseus, vaan kaikki puolet ovat meissä edelleen ja niiden täytyy saada elää. 

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Henkilön Samuel Jyrinki (@herkkamies) jakama julkaisu

Tämän vuoksi meidän on hyvä asettaa rajat myös vanhemmuudelle. Rajat, jotka pitävät huolen persoonasta meissä ja antavat sille tilaa kasvaa. Ne muistuttavat meitä siitä, että vanhemmuuden lisäksi me olemme miehiä ja naisia, joilla on tarve ja oikeus ilmentää itseään muillakin tavoin. 

Ihanne ei ole kaiken urhaava myyttinen vanhemmuus, mutta ei myöskään kaiken vaativan itsenäisen aikuisen vapaus. Ihanne on jossain niiden välissä. Tilassa, jossa äitiys on naiseuden ja isyys miehuuden luonnollinen osa. Rooli, jolle on aikansa ja paikkansa, mutta joka ei valtaa alleen koko identiteettiämme. 

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 | 

Kiitos muistutuksesta! Viime aikoina onkin taas tuntunut, että identiteetti vaatii uudelleenmärittelyä - pienoisen kurinpalautuksen. T. Neljän äiti mutta niin paljon muutakin

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Herkkä mies. Sellainen minä olen. Elämääni rikastuttavat myös neljä ihanaa lasta ja sydämestään asti kaunis vaimoni. 

Tässä blogissa miehen maailma saa olla herkkä ja kaunis. Kirjoitan parisuhteesta, vanhemmuudesta ja miehuudesta. Kerron miltä ne tuntuvat ja koitan ymmärtää, miten niiden kanssa olisi hyvä elää. Joskus vain ihmettelen ihmisen elämää kaikkine väreineen ja koitan antaa sille sanoja.

Tervetuloa seuraamaan! 

-Samuel Jyrinki

Facebook

Instagram

Pinterest

Jos sinua kiinnostaa yhteistyö kanssani:

Laita sähköpostia

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018