Häpeän kanssa on raskasta elää. Kuva: Herkkä mies

Pahimmillaan se on kuin kipu, joka kulkee lävitseni. Puristava, polttava kipu, joka kytee rinnan alla ahdistavana pallona ja leviää sieltä hitaasti hartioille, käsivarsiin ja lopulta sormen päihin ja varpaisiin saakka. Yritän saada siitä kiinni. Etsiä syytä. Löytää sanoja. Mutta en löydä mitään järkevää. Sisälläni on vain kaiken lamauttava tyhjyys. On pakko käpertyä. Puristaa itseään kasaan, kuin suojaksi joltakin.

Tämä tekstin pätkä löytyi Häpeä nimisen tiedoston alta, kun selasin kirjoituksiani. Se on minun kokemukseni häpeästä. Tuosta vaikeasta tunteesta, joka liian suurena ja vääristyneenä tekee elämästä ahdistavan vaikeaa. Ja koska tiedän, etten varmasti ole ainoa, joka on joutunut/joutuu käsittelemään omaa häpeäänsä, haluan kirjoittaa siitä. Haluan kertoa teille tarinan häpeästä. Tarinan siitä, kuinka häpeä laittaa piiloutumaan ja vääristymään.

Kirjoittamani runo Häpeään kadonnut kertoo kelpaamattomuuden tuottamasta häpeästä. Runo löytyy myös tekstin lopusta!
Kirjoittamani runo Häpeään kadonnut kertoo kelpaamattomuuden tuottamasta häpeästä. Runo löytyy myös tekstin lopusta!

Olen elämässäni valehdellut itselleni paljon.

Kirjoitin aikaisemmin suurta huomiota saaneen postauksen siitä, että olen vanhoillislestadiolainen biseksuaali. Tuon ehkä elämäni rohkeimman teon takaa löytyy pitkä polku kamppailua oman häpeän kanssa. Kun on jotain, minkä kokee elinympäristössään vääräksi ja torjutuksi, alkaa taistelu hyväksytyksi tulemisesta.

Niin kuin lapsi, joka vaikenee, kun tarpeisiin ei koskaan vastata, jossain vaiheessa jokainen luovuttaa. Toteaa, että minä en ole hyväksynnän arvoinen. Silloin jäljelle jää vain häpeä. Häpeä, joka sattuu niin paljon, että sen peittääkseen tekee kaikkensa.

Olen elämässäni valehdellut itselleni paljon. Olen ollut kuin kameleontti, joka vaihtaa väriä tilanteen mukaan. Olen kertonut itselleni tarinoita, joiden avulla olen selvinnyt ja hakenut hyväksyntää loputtomalla suorittamisella. Olen kontrolloinut kehoani ja mieltäni aina siihen asti, että lopulta en enää itsekään ole nähnyt kuoreni alle.

Sen sijaan, että olisin koskaan löytänyt itsestäni ihmisen, jonka kaikki hyväksyvät, kadotin itseni yhä kauemmaksi. Olen katsonut peiliin, mutta en ole tiennyt kuka sieltä katsoo takaisin. Niin vahva voima on häpeällä.

Monet ovat kysyneet minulta, miksi kirjoitan niin avoimesti seksuaalisuudestani ja yleensäkin näistä hyvin henkilökohtaisista asioista. Siksi, koska tiedän, mitä on olla yksinäisyyden vankina. Olla hiljaa. Tulla satutetuksi, mutta olla silti puolustautumatta.

Tiedän, miten helpottavaa voi olla, kun joku sanoittaa samoja kokemuksia tai antaa kosketuspintaa omalle tunteelle. Tiedän myös, että häpeä kasvaa torjuvassa hiljaisuudessa, vaiennetussa olemassa olossa ja satuttavassa ilmapiirissä, jossa kukaan ei puolusta.

Tänään puolustan sinua, joka kannat häpeää sisälläsi. Oli häpeäsi syy sitten mikä tahansa, sinulla on lupa puhua. Sinulla on oikeus löytää hyväksyvä sydän, lohduttava syli ja kauneutesi näkevät silmät

Häpeään kadonnut

Painan enkeliriipusta nyrkkini sisään.
Ei edes sikiöasento auta suojaksi häpeään.
En tiedä, miksi Luoja loi mut tällaiseksi.
ja unohtiko silloin mulle antaa siivet suojaksi.

Mä päivästä toiseen tuijotan mun askelia,
oon kuin kielletyillä portail ilman askelmia.
Enkä mistään voi tietää, että kantaako maa.
Täällä ihmiset on tuomarina suurta Jumalaa.

Kuljeta sun kättäs vasten mua.
Piirrä mut ehjäks ennen aamua.
Mä pelkään, että silmistäsi katoon.
Kosketa, niin tiedän, että olemassa oon.
Kosketa, niin tiedän, että olemassa oon.

Mua ei saisi olla olemassa.
Tai ainakin oon saastaa tässä syntitunkiossa.
Niin paremmat ihmiset on ympärillä sanoneet.
Ne on kai etuoikeutettuna osansa valinneet.

Ei se puoli musta kieltämällä mihinkää katoa.
Tai vaikka oltais turpa kiinni yhtä suurta tabua.
Tää kaikki vaan tekee musta hajonneen ja yksinäisen.
Mä rukoilen;
kai sä hyväksyä voisit mun kaltaisen.

Kuljeta sun kättäs vasten mua.
Piirrä mut ehjäks ennen aamua.
Mä pelkään, että silmistäsi katoon.
Kosketa, niin tiedän, että olemassa oon.
Kosketa, niin tiedän, että olemassa oon.

Kuljeta sun kättäs vasten mua.
Piirrä mut ehjäks ennen aamua.
Mä pelkään, että silmistäsi katoon.
Kosketa, niin tiedän, että olemassa oon.
Kosketa, niin tiedän, että olemassa oon.

Samuel Jyrinki 

Löydät Herkän miehen myös Instagramista ja Facebookista!

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (4)

Kasper
1/4 | 

"Siksi, koska tiedän, mitä on olla yksinäisyyden vankina. Olla hiljaa. Tulla satutetuksi, mutta olla silti puolustautumatta."

Minäkin tiedän. Juuri noin olen kuvannut omaakin tilannettani. Todella haluaisin jakaa upean tekstisi omalla fb-seinälläni, mutten voi. Ainakaan vielä. Olen edelleen hiljaa. Minua satutetaan, mutten puolustaudu. Kiitos upeasta tekstistä! 

Halauksin
2/4 | 

Olen surullinen lukiessani tekstiäsi, tosi surullinen. On vaikea uskoa että tuo on sinun kirjoittama ja tiedän että sinun on vaikea uskoa että minä kirjoitan näin:
Liian monesti totuus onkin toinen mitä osaamme ajatella. Nämä sanat sinulle sydämestäni:
Hei, älä turhaan jää, seinän viertä kulkemaan
Kutsuttuna juhliin, kynnykselle seisomaan
Jos katsoa sä voisit, niinkuin minä katson sua
Sun ei koskaan, enää tarvitsisi piiloutua
Anna minun nähdä sun kasvosi, nähdä kuinka valosi loistaa
Anna minun kuulla sun äänesi, kuulla kuinka ilosi soi
Anna sateen huuhtoa surusi, anna tuulen helmoja nostaa
Tänään on tullut sun päiväsi, nyt on sinun vuorosi loistaa
Kuka opetti sua, maata kohti katsomaan
Että parempi ois, varovasti rakastaa
Älä luule että ainut, oisit jota pelottaa
Täs ois toinen, ja se toinen sua odottaa
Anna minun nähdä sun kasvosi, nähdä kuinka valosi loistaa
Anna minun kuulla sun äänesi, kuulla kuinka ilosi soi
Anna sateen huuhtoa surusi, anna tuulen helmoja nostaa
Tänään on…
Rakkautta, rauhaa ja avoimuutta, olkaamme rohkeita olemaan ja näkemään, heikkoja ja hauraita vaikka toiselta saattaa näyttää.

Herkkä mies
Liittynyt28.9.2018

En kommentista osannut päätellä, kuka olet, mutta kiitos noista sanoista!💕 aina ei tosiaan päälle päin näe, mitä toinen kantaa sisällään..

❤: Herkkä mies

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Herkkä mies. Sellainen minä olen. Elämääni rikastuttavat myös neljä ihanaa lasta ja sydämestään asti kaunis vaimoni. 

Tässä blogissa miehen maailma saa olla herkkä ja kaunis. Kirjoitan parisuhteesta, vanhemmuudesta ja miehuudesta. Kerron miltä ne tuntuvat ja koitan ymmärtää, miten niiden kanssa olisi hyvä elää. Joskus vain ihmettelen ihmisen elämää kaikkine väreineen ja koitan antaa sille sanoja.

Tervetuloa seuraamaan! 

-Samuel Jyrinki

Facebook

Instagram

Pinterest

Jos sinua kiinnostaa yhteistyö kanssani:

Laita sähköpostia

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018