Kuva:Herkkämies

Syntyvyys on laskenut vuosi vuodelta, eikä ennusteet lupaa asiaan parannusta. Miksi perheen perustaminen ei houkuta? Sitä kysytään yhä useammin ja koitetaan keksiä keinoja, jolla meidät hedelmäisimmässä iässä olevat ihmiset saataisiin lisääntymään.

Yksi merkittävä tekijä oli se, että nuorten aikuisten mielikuva lapsiperhearjesta on negatiivinen.

Kun lapsiperheiltä kysytään mielipidettä asiaan, osoittaa sormi usein perhepolitiikkaa ja yleistä ilmapiiriä. Yhteiskunnan tukea lapsiperheille ei pidetä riittävänä. Yhä useampi perhe kokee olevansa taloudellisessa ahdingossa ja hyvinvointierot kasvavat. Myös työelämän yhdistämistä perhe-elämään pidetään kankeana. Tämä on nähtävillä myös tuoreessa Väestöliiton perhebarometrissa

Mutta mitä he sanovat, joilla ei vielä ole lapsia? Siis he, joilta lapsen hankkimista toivottaisiin. Edellisessä, vuoden 2017 perhebarometrissa äänessä olivat nuoret aikuiset, jotka kertoivat, miksi vanhemmuutta lykätään. Myös tuolloin esille nousivat taloudelliset syyt sekä työelämän vaatimukset, jotka eivät olleet vastaajien mielestä lapsimyönteisiä. Yksi merkittävä tekijä oli myös se, että nuorten aikuisten mielikuva lapsiperhearjesta on negatiivinen. Tämä tieto pysäytti minut sillon, enkä pääse siitä mihinkään, että myös nyt jään jumiin tuohon ajatukseen. 

On varmasti niin, että perhepolitiikassa on paljon parantamista. Yhteiskunnasta pitää päätöksenteolla tehdä paikka, jossa lapsilla ja perheilla on hyvä olla. Mutta paraneeko ihmisten mielikuva perhe-elämästä pelkästään sillä, että lapsilisää korotetaan ja tukipalveluita parannetaan? Muuttuuko joku niin perusteellisesti, että ne vierestä seuraavat perheettömät saavat perhe-elämästä nykyistä positiivisemman mielikuvan? Sellaisen, millaisena me vanhemmat sen usein koemme. Vai kaunistelemmeko me totuutta niissä vastauksissa, missä kerromme perheen olevan elämämme tärkein asia, voimavara ja rikkaus.

Meitä perheellisiä on paljon ja joka paikassa. Meitä on myös siellä työelämässä, jossa ilmapiiri tuntuu olevan hyvin lapsivastainen. Mutta missä on meidän positiivinen ääni lapsiperhe-elämästä? Onko niin, että me perheelliset emme itsekkään osaa tuoda esille sitä hyvää, mitä perheellisenä olemiseen liittyy? Jos me haluamme tehdä Suomesta lapsiperhemyönteisemmän paikan elää, on myös meidän perheellisten pohdittava, mitä me itse voimme asialle tehdä. 

On vaikea nähdä hyvää, jos ei siitä koskaan puhu. 

Yksi iso ja konkreettinen asia on ainakin se, että alamme itse tuomaan esille sitä perhe-elämän kauneutta, joka usein hukkuu uhmakiukkujen, tautikierteiden ja ruuhkavuosien kiireen jalkoihin. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö epäkohtia saa kritisoida ja negatiivista tunnetta ilmaista. On vain hyvä muistaa, että on vaikea nähdä hyvää, jos ei siitä koskaan puhu. 

Me elämme jo nyt valtiossa, joka on yksi maailman parhaista ja turvallisimmista paikoista olla sekä lapsi että vanhempi. Meillä on elintaso, josta vain harva tässä maailmassa voi haaveilla. Mutta vielä enemmän hyvää on silmiemme alla, kun vaan muistamme katsoa siihen. 

Millä keinoilla me sinun mielestä saataisiin Suomesta perhemyönteisempi paikka?

 

Tervetuloa keskustelemaan aiheesta myös Instagramissa ja Facebookissa!

 

Lue myös Anette Kärkkäisen kirjoitus positiivisemman perhepuheen puolesta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Herkkä mies. Sellainen minä olen. Elämääni rikastuttavat myös neljä ihanaa lasta ja sydämestään asti kaunis vaimoni. 

Tässä blogissa miehen maailma saa olla herkkä ja kaunis. Kirjoitan parisuhteesta, vanhemmuudesta ja miehuudesta. Kerron miltä ne tuntuvat ja koitan ymmärtää, miten niiden kanssa olisi hyvä elää. Joskus vain ihmettelen ihmisen elämää kaikkine väreineen ja koitan antaa sille sanoja.

Tervetuloa seuraamaan! 

-Samuel Jyrinki

Facebook

Instagram

Pinterest

Jos sinua kiinnostaa yhteistyö kanssani:

Laita sähköpostia

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018