Lapselle joulu syntyy läsnäolosta! Kuva:Herkkämies

Sitten joulu voisi tulla. Tai siis mennä.

Olen miettinyt, että viettäisinkö tämän joulun nykyaikaisesti. Eli siten, että kun olen saanut ostettua lapsille yhden yhteisen lahjan, jokaiselle oman lahjan ja tietysti jollekin vielä tasavertaisuuslahjan hinta eron vuoksi, vaimolle lahjan, kummilapsille lahjat ja molempien sukujen arpajaislahjan, niin sitten joulu tulee.  Tai ehkä kävisin vielä aattona ostamassa jouluvieraille lahjat, kaverille lahjan, vaimolle varmuuden varalahjan ja vielä yhden tasavertaisuuslahjan. Sen jälkeen joulu tulisi. Sitten odottelisin, että palkka ahne pukki vie viimeiset pennit ja siivoisin lopuksi kaikki lahjapaperimoskan.

Viikon päästä nakkaisin roskikseen rikkinäinen radio-ohjattavan auton ja kasan katkenneita muovileluja. Sitten voisin alkaa odottamaan tammikuun laskuja ja töiden alkamista.

Vai viettäisinkö sittenkin sellaisen perinteisen joulun. Aloittaisin sen heti tekemällä pakastimeen kolme kuivakakkua, kaksikymmentä rieskaa, kaksi tai ehkä sittenkin neljä joululimppua, kahta eri jäädykettä, pipareita, torttuja ja kaneliässiä. Sitten siivoaisin kaapit keittiöstä, lasten huoneesta, omasta huoneesta ja ullakolta. Jynssäisin saunan ja pesuhuoneen sekä kiertäisin kaikki hajulukot. Pyyhkisin kattolistat ja jalkalistat, sekä kävisin kaikki keittiön pöytätasojen raot läpi veitsen kanssa.

Aattoaamuna huomaisin, että on pakko vielä siivota vessa ja pestä keittiö uudestaan. Sen jälkeen on haettava kaupasta kolmen sorttista silliä sekä kauniimpia serviettejä, ennen kuin sitten voisi ruveta tekemään puuroa ja laittaa lihan uuniin. Sitten lämmittäisin ruokaa, kattaisin pöytää, tiskaisin ja tekisin tuoreempaa jälkiruokaa pakastimesta otettujen rinnalle. Sitten pitäisikin jo lakaista hieman sotkuisen pukin ja lahjapaperiroskien sotkemaa taloa. Sitten joulu voisi tulla. Tai siis mennä.

Yhdessä oleminen, välittäminen ja rakkauden sanoma tekivät joulun.

Jotenkin minusta tuntuu, ettei kumpikaan näistä vaihtoehdoista oikein kuulosta hyvältä. Siksi ajattelinkin viettää tänä jouluna lapsen joulun. Otan siihen ne parhaat asiat, joita itse muistelen lämmöllä lapsuuteni jouluista. Mieleeni ei tule, että montaa lajiketta pöydässä oli, tai mitä milloinkin lahjaksi sain. Ne ovat unohtuneet merkityksettöminä asioina. Muistan kuinka kiva oli hakea joulukuusi papan tai isän kanssa. Saunoa hiljaa, ettei ensi kesänä olisi hyttysiä ja pestä itsensä putipuhtaaksi. Oli kiva kuunnella joululauluja ja joulutarinoita. Oli kiva pelata ja leikkiä yhdessä myös aikuisten kanssa. Parasta oli kiireettömyys ja rauhallinen tunnelma, joulukuusen valojen ihasteleminen ja neulasten syöminen.

Yhdessä oleminen, välittäminen ja rakkauden sanoma tekivät joulun. Sellaisen joulun minä haluan tänä vuonna viettää.

Sitä samaa, rakkauden täyteistä ja lapsellista joulua toivon teille jokaiselle!♥️

Juttuja lukemaan ja keskustelemaan pääsee myös Instagramista ja Facebookista! Laita seurantaan!

Kommentit (2)

Äijänsä Muija
1/2 | 

Juuri näin! Minäkin olen viettänyt tarpeeksi suoritusjouluja. Tänä jouluna päätimme repäistä ja viettää aineettoman puuhajoulun, lapsetkin suorastaan innostuivat asiasta.  Jokainen saa toivoa mitä kivaa yhdessä tehdään, ja asiaan tietysti kuuluu että kännykät psyvät kiinni :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Herkkä mies. Sellainen minä olen. Elämääni rikastuttavat myös neljä ihanaa lasta ja sydämestään asti kaunis vaimoni. 

Tässä blogissa miehen maailma saa olla herkkä ja kaunis. Kirjoitan parisuhteesta, vanhemmuudesta ja miehuudesta. Kerron miltä ne tuntuvat ja koitan ymmärtää, miten niiden kanssa olisi hyvä elää. Joskus vain ihmettelen ihmisen elämää kaikkine väreineen ja koitan antaa sille sanoja.

Tervetuloa seuraamaan! 

-Samuel Jyrinki

Facebook

Instagram

Pinterest

Jos sinua kiinnostaa yhteistyö kanssani:

Laita sähköpostia

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018