Itsensä hyväksyminen ei ole kiinni täydellisistä suorituksista toisia varten. Kuva: Herkkä mies

Uusi työ. Ilmassa on jännitystä, uutuuden intoa ja pientä stressihuurua valtavasta määrästä uusia ihmisiä ja asioita. Niinhän sen kuuluu aluksi ollakin. 

Joku pieni osa minusta kuiskii kuitenkin jatkuvasti epävarmuutta ja pelkoa. 

"Tämä ei riitä. Sinä et riitä."

"Kyllä riitän, näytän sinulle!" Huudan päälle.

Minä olen tilanteen herra. Opin nopeasti ja suoritan tehokkaasti. Minusta tulee, kuin vimmattu kone, joka jyskyttää kaikella energiallaan käsittämättömän suorituksen. Viikossa tiedän paljon, kahdessa olen kuin konkari. Vastaan kyllä. Juoksen kovempaa, kuin pyydetään. Ja kaikki kyllä järjestyy, koska järjestän. Minua ei stressaa, eikä väsytä.

Minuun voi olla tyytyväinen. 
Ja miten hunajaista se on kuulla työkaverilta. 

Mutta kohta on taas liian hiljaista ja sisäinen kuiske alkaa kuulua.
"Kohta kaikki huomaavat, ettet osaa. Kukaan ei ole aikoihin antanut hyvää palautetta. Sinun pitää pystyä parempaan. Mikä on seuraava taso."

Koitan huutaa päälle vahvuuttani, mutta voimia ei ole enää tarpeeksi. 

Pelko siitä, ettei tule hyväksytyksi, ajaa suorittamiseen. Usein syy on kuitenkin siinä, ettemme hyväksy itseämme.  Kuva: Herkkä mies
Pelko siitä, ettei tule hyväksytyksi, ajaa suorittamiseen. Usein syy on kuitenkin siinä, ettemme hyväksy itseämme. Kuva: Herkkä mies

Tuo alku kuvaa tilannetta, jossa sisäinen minäni on ollut liian monta kertaa. Epävarmuus ja kokemus siitä, ettei ole hyväksytty ja riittävä, on ajanut minut useamman kerran ylisuorittamaan vimmatun lailla. Se on pakottanut olemaan epäinhimillisen vaativa ja armoton, jotta hyväksyntä tulisi. 

Mutta yhtä usein olen pettynyt. Nähnyt vain häivähdyksen riittävyyttä ja hyväksyntää. Ja taas huomannut, että en ole kiivennyt portaita edes puoleen väliin ja jalat ovat täysin hapoilla. 

Kun aloitin nyt uudessa työssäni, muistutin itseäni tästä. Minun ei tarvitse olla superihminen. Ei virheetön, eikä apua tarvitsematon. Minun ei tarvitse onnistua kaikessa ja saan kysellä tyhmiä vielä kuukausien kuluttua. Sillä lopulta tavallinen on tosi hyvä ja hyväksyntä jossain aivan muualla. 

Nyt kun pieni lapsi sisälläni kuiskuttelee epävarmuutta ja pelkoa, otan sen rauhallisesti syliini, paijaan hellästi ja sanon, että kaikki on hyvin. Sinä olet hyvä. 

Meeppä mun instaan😊

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Herkkä mies. Sellainen minä olen. Elämääni rikastuttavat myös neljä ihanaa lasta ja sydämestään asti kaunis vaimoni. 

Tässä blogissa miehen maailma saa olla herkkä ja kaunis. Kirjoitan parisuhteesta, vanhemmuudesta ja miehuudesta. Kerron miltä ne tuntuvat ja koitan ymmärtää, miten niiden kanssa olisi hyvä elää. Joskus vain ihmettelen ihmisen elämää kaikkine väreineen ja koitan antaa sille sanoja.

Tervetuloa seuraamaan! 

-Samuel Jyrinki

Facebook

Instagram

Pinterest

Jos sinua kiinnostaa yhteistyö kanssani:

Laita sähköpostia

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018