Koska täytän tänään vuosia, ajattelin tehdä vaihtelun vuoksi hieman kepeämmän postauksen itsestäni. Olen koonnut tähän  valokuvia elämäni kohokohdista, tai muuten vaan minua kuvaavista kuvista. 

Yksi kuva ihan pienestä minusta on tietysti laitettava. Ei pelkästään siksi, että olen niissä kivan pyöreän poskinen, vaan siksi, että ne auttavat muistamaan olemaan kiitollinen elämästä.❤

Kuullun mukaan olen ollut pienenä vilkas tapaus. Tähän autoon isä asensi lopulta kumipuskurin, sillä se oli halvempaa, kuin halenneiden puolipaneeleiden uusiminen.😁

Nämä on niin parhaita kuvia. Kiitos vanhempien siskojeni, näitä löytyy useampia😍 Hauskana muistikuvana tulee mieleen, kun isosiskoistani mallia ottaen lävistin salaa korvani hakaneulalla ja leikin hetken, että minulla on oikea korvis. 

Olen ollut aina tarkka hiuksistani ja laittanut niitä paljon ja monella tapaa.  Joskus jopa kukkien kera.😄👌

Joku kuva nuoruudesta. Positiivinen kaikkien kaveri. Sisällä oli kuitenkin totaalisen epävarma poika, joka pelkäsi korttitalon romahtavan millä hetkellä hyvänsä. Ystävät tulee noilta vuosilta kiitollisuudella mieleeni.

1.12.2007. Vaikka olin tässä hetkessä onnellinen, en voinut millään kuvitella, miten käsittämättömän lahjan olin saanut. En löydä tarpeeksi ylistyssanoja häntä kuvaamaan❤Rakastan❤

Nämä hetket on jotai niin ihmeellistä, että sitä on vaikea kuvailla. Vasta syntynyt lapsi sylissä laittaa ajattelemaan elämää täysin uudella tavalla. Isyys on varmasti yksi isoin asia, mitä olen elämältäni saanut.❤

Koti-isyydestä olen nauttinut suunnattomasti ja kaipaan sitä vieläkin usein. Haluan olla lapsia lähellä, siinä isyys muodostuu kaikkein syvimmällä tavalla. 

25-vuotias ja neljä alle kouluikäistä lasta. Jälkeenpäin tuota aikaa muistelee sekä kauhulla että hymyllä. Kasvua on ainakin tapahtunut paljon. Ja vanhentunutkin näköjään on. 😄

Tässä kuvassa olen juuri pitänyt puheen valmistujaisjuhlassa, kun sain kolmen vuoden uurastamisen jälkeen käteeni sosionomin paperit. Tuosta hetkestä on monella tapaa kiitollinen olo, eikä vähiten tästä perheestä, joka oli rinnallani myös tuolloin.

Aloitin blogin kirjoittamisen 2014 ja tämä kuva on yksi ensimmäisistä sinne laitetuista. Ja kas kummaa, teksti liittyi miehuuden normeihin, joista olen kirjoittanut usein. Ja tulen varmasti kirjoittamaan vielä paljon.

Tämän kuvan ottamisen hetkellä olen ollut valtavan myllerryksen keskellä. Kuin hauras kuori, täynnä pelkoa ja ahdistusta kaiken rikkoutumisesta. Edessäni elämäni raskain, mutta parhain vuosi. Nyt olen onnellinen, että tuosta on tultu jo jonkin matkaa. 

Tässä Hanne Maneliuksen ottamassa kuvassa näkyy paljon minulle tärkeitä asioita. Jalkapallo, kesä, tyyli ja tärkeimpänä aito hymy. 

Viimeinen ja kaikista kuvista tuorein. Tässä kuvassa olen onnellisempi, kuin koskaan aiemmin. Olen sitä siksi, koska tässä kuvassa on todellinen minä. Kokonaisena ja vapaana. Ja vaikka kukaan muu ei näkisi eroa, minä näen sen, kun katson itseäni. Tässä myös elän hetkessä, jossa elän unelmaani todeksi. Ehkä tekin kuulette siitä pian. ;) Parempaa syntymäpäivälahjaa en voisi toivoa.❤

Kommentit (4)

Jenni87
2/4 | 

Tuon korttitalopojan muistan yläasteelta 😁 Komiasti oot miehistyny ja ihanan perheen saanut. Kiitos ihanista blogipostauksista ja rohkeasta, elämäniloisesta asenteesta.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Herkkä mies. Sellainen minä olen. Elämääni rikastuttavat myös neljä ihanaa lasta ja sydämestään asti kaunis vaimoni. 

Tässä blogissa miehen maailma saa olla herkkä ja kaunis. Kirjoitan parisuhteesta, vanhemmuudesta ja miehuudesta. Kerron miltä ne tuntuvat ja koitan ymmärtää, miten niiden kanssa olisi hyvä elää. Joskus vain ihmettelen ihmisen elämää kaikkine väreineen ja koitan antaa sille sanoja.

Tervetuloa seuraamaan! 

-Samuel Jyrinki

Facebook

Instagram

Pinterest

Jos sinua kiinnostaa yhteistyö kanssani:

Laita sähköpostia

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018