Kirjoitukset avainsanalla Äiti

Nuorena isäksi tuleminen voi haastaa monin tavoin. Kuva:Herkkä mies

Nuorena vanhemmaksi tuleminen haastaa erityisen paljon.

Tulin isäksi 19-vuotiaana. Voi siis kaiketi sanoa, että olin nuori isä. Tai no, näin jälkeenpäin kun itse ajattelen asiaa, olin täysin keskenkasvuinen isä. Vaikka olin asunut tuohon ikään mennessä jo vuosia omassa asunnossa ja hoitanut itsenäisesti asiani, 19-vuotias nuori mies on vielä yleensä aika raakile. Niin se oli minunkin kohdallani. Koulu oli kesken ja oma paikka yhteiskunnassa oli vähintäänkin hämärän peitossa. Ja jos tuohon aikaan luuli jotenkin tuntevansa itsensä, huomasi hyvin pian, ettei ehkä sittenkään tuntenut niin kovin hyvin.

Nuorena vanhemmaksi tuleminen haastaa ja vaatii kasvamaan erityisen paljon. Vaikka omalla kohdallani lapsen tuleminen oli toivottu ja odotettu asia, se ei poistanut sitä tosi asiaa. Muistan, kuinka hankalaa oli löytää konkreettista tuntumaa siitä, missä minun paikkani on isänä. Mikä on isän tehtävä? Millainen isä olen? Isänä olemisen epävarmuuden lisäksi epävarmuus tuntui myös parisuhteessa, jossa nuori rakkaus ei enää yhtäkkiä ollutkaan kaiken keskipisteenä. Sen lisäksi, että piti opetella ottamaan itsensä lisäksi vastuu pienestä lapsesta, piti opetella elämään parisuhteessa, josta oli äkkiä tullut myös vanhemmuussuhde. Ei ole ihme, jos nuorena vanhemmaksi tullut ihminen on joskus hieman hämillään.

On turha pelätä sitä, miten poloinen ja virheitä täynnä on tänään, sillä oppimassa tässä vasta ollaankin.

Sain jokin aikaa sitten käydä tutustumassa Silmu-toimintaan, joka tukee nuoria isiä ja äitejä pääkaupunkiseudulla. Oli mielenkiintoista kuulla, miten samankaltaisia ajatuksia toiminnassa mukana olleilla nuorilla vanhemmilla oli ollut, kuin itselläni vuosia sitten. Samalla vahvistui ajatus siitä, miten tärkeä nuoria vanhempia on tukea heidän taipaleellaan. Tuoda esille lohdullisia tarinoita siitä, miten huterin jaloin moni meistä vanhemmista on lähtenyt kantamaan ensimmäistä lastaan, mutta silti löytänyt riittävät eväät riittävään vanhemmuuteen. 

Nyt minusta on kasvanut 30-vuotias neljän lapsen isä, joka on oppinut matkan varrella valtavasti vanhemmuudesta, miehenä olemisesta ja parisuhteessa elämisestä. Vieläkin vanhemmuus on opettelua ja nyt jo osaakin hyväksyä sen, ettei siinä koskaan tule valmiiksi. Ihan niin kuin ei tule ihmisenäkään. Siksi on turha pelätä sitä, miten poloinen ja virheitä täynnä on tänään, sillä oppimassa tässä vasta ollaankin. Ihan niin kuin silloin nuorena isänä vuosikymmen sitten. 

Herkän miehen löydät myös Instagramista ja Facebookista!

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuva:Herkkämies

Haluan kirjoittaa tavallisia sanoja tavallisille äideille.

Pohdin pitkään, että minkä hienon näkökulman otan tähän äitienpäivätekstiin. Nostanko esille äitiyden mahtavuutta, sen vaativuutta vai kenties kipua. Sitten pysähdyin. Miksi pitäisi sanoa jotain super ihmeellistä? Miksi pitäisi maalailla jotain myyttistä ja erikoista? Eikö ihan tavallinen riitä? 

Vanhemmuus on jo ihan liian täynnä riittämättömyyttä, epäonnistumista ja epärealistisia ihanteita. Se on täynnä turhaa vertailua ja syyllisyyttä siitä, ettei ole jotai muuta. Siksi minä en halua kirjoittaa tähän ylisanoja. En halua kirjoittaa sanoja, johon sisältyy vaatimus superäitiydestä. Haluan kirjoittaa tavallisia sanoja tavallisille äideille, joita tämä maa on täynnä. Äitejä, jotka päivästä ja vuodesta toiseen kantavat huolta lapsistaan. Kukin voimillaan, taidoillaan ja tyylillään. 

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Henkilön Samuel Jyrinki (@herkkamies) jakama julkaisu

Toivon, että tänään jokainen äiti saisi kokea oman arvonsa ja ainutlaatuisuudensa. Oli elämä sitten tarjonnut mitä tahansa, olet ansainnut sen hetken. Tavallisena, ilman myyttisiä suorituksia. Riittävänä juuri silloin, kun on luovuttanut ja pyytänyt anteeksi kykenemättömyyttään. Olet äiti, eikä mikään tai kukaan voi viedä sitä sinulta pois. Ja oli lapsesi sitten missä tahansa tai ajatteli ja tunsi hän mitä tahansa, sydämessä hänellä on aina erityinen paikka juuri sinulle.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Isästä on helppo tehdä toissijainen vanhempi. Kuva:Herkkä mies

Usein näkee kirjoituksia ja kuulee puhetta siitä, kuinka isät eivät ota riittävän isoa roolia lasten hoitamisesta. Isät ovat näissä puheenvuoroissa täysin aloitekyvyttöminä vätyksinä, jotka eivät ymmärrä mitään metatöistä, eikä lapsen tarpeista. Tiukkaa tekee, voiko tuota ihmistä jättää edes lapsenvahdiksi, kun lasten äiti lähtee muiden samassa tilanteessa olevien mammojen vertaistukiryhmään.

Mammojen vertaistukiryhmä on tietenkin iloinen asia, joten ajattelin kirjoittaa ohjeet, joiden avulla saat takuulla taloon sellaisen isän, että sinullakin riittää meriitit päästä mukaan.

Tässä siis:

10 ohjetta, joilla teet lastesi isästä kyvyttömän kakkosvanhemman.

  1. Kun lapsi itkee isän sylissä, ota se heti häneltä pois. Isä ei osaa häntä lohduttaa, sillä hän ei ymmärrä lapsen tarpeita. (Eikä tämän kikan avulla opi koskaan ymmärtämäänkään)
  2. Pyydä isää syöttämään lapsi, mutta vahdi tarkasti vieressä. Kahden lusikallisen jälkeen ota lusikka isän kädestä itsellesi ja syötä lapsi määrätietoisesti loppuun. Isä kyllä häipyy tilanteesta ja ymmärtää, ettei hänestä ole lapsen syöttäjäksi.
  3. Kun lähdet käymään lähikaupassa, anna lähtiessäsi isälle pilkun tarkat ohjeet siitä, miten lapsen kanssa tulee toimia. Esimerkiksi: ”Jos lapsi kakkaa, vaihda vaippa. Vaipat ovat kylpyhuoneen kaapissa.” Sitten kävele kaapille ja nosta yksi vaippa hoitopöydälle ja kerro sen olevan siinä. Parempi tietenkin on, jos laitat lapsen vielä lähtiessä nukkumaan ja painotat isälle, että lapsi nyt onneksi nukkuu ja toivottavasti ei herää sinun poissaollessasi.
  4. Kun lähdet pidemmälle reissulle, soita mummu hoitamaan lastasi, vaikka isä jää kotiin. 
  5. Älä anna miehen pakata laukkuja, kun lähdette reissuun. Tai jos annat, kysele koko ajan, että mitä hän nyt on sinne laittanut. Mene lopuksi ja tarkista laukut. Tehosta viestiä vaihtamalla vielä pari vaatekertaa enemmän oman maun mukaiseksi.
  6. Jos isä pukee lasta, seuraa vierestä ja kommentoi mahdollisimman paljon. Hyviä lauseita ovat muun muassa: ”Tuleekohan tuosta mitään?” ”Laita sukat sukkahousujen päälle" ja paras on tietenkin ”anna, kun minä.” 
  7.  Vähättele isän merkitystä. Kerro hänelle, että hän on vain kerran dipannut, kun sinä sen sijaan olet kärsinyt pahoinvoinnit, kantanut lasta sisälläsi, synnyttänyt kivulla ja imettänyt kaiket yöt. Isä ei ansaitse lasta yhtä paljon, kuin sinä. 
  8. Älä anna isälle tilaa, sillä sinä olet ykkösvanhempi. Hoida neuvolat, vanhempainvartit ja lääkärit tai jos menette yhdessä, niin ole etualalla ja enemmän äänessä. Jos haette lapsen yhdessä päiväkodista tai muusta hoidosta, kiirehdi lapsen luokse ennen isää ja pidä sitten lapsi tiukasti otteessasi. Näin saat isästä sivustaseuraajan, jota kenenkään muunkaan ei tarvitse huomioida. 
  9. Kun isä ei tiedä jotain ja erehtyy kysymään, muista naureskella asialla ja osoittaa, ettei tietämättömyys todellakaan ollut yllätys.
  10. Suutu näistä ohjeista ja pidä niitä oikeutettuna. Äläkä vahingossakaan käännä näitä ohjeita kieltomuotoon tai arvioi toimintaasi tasavertaisen vanhemmuuden suhteen. 

Lopuksi haluan pyytää anteeksi kaikilta mielensä pahoittaneilta sekä niiltä ihmisiltä, joiden elämästä olen näitä loistavia keinoja poiminut. 

Herkkä mies löytyy myös somesta! Laita seurantaan Instagram ja Facebook!

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 | 

Kiitos tästä! Minä olen juuri tällainen ykkösvanhempi. Vietän lasteni kanssa paljon enemmän aikaa kuin mieheni (syynä miehen työ), ja tämä mielestäni tekee miehestäni minua kyvyttömämmän vanhemman. Taidanpa ottaa ja katsoa peiliin. Voisin kenties muuttua hieman...

Omenapuuro
Liittynyt8.5.2017
2/5 | 

Sitä jotenkin kuvittellee, että asiat tapahtu jotenkin edellisessä suhteessa, jonka aikana saimme 2 ihanaa lasta. Mutta kuinka paljon sitä äitinä on valehdellut itselleen? Jättänyt lasten isän ulkopuolelle, koska on olettanut jottain? Haluaisin uskoa, etten ollut lasten isälle aivan kamala, mutta jotenkin tuntuu, että hän on saattanut kokea asioita vähän toisin.
Ei saisi olettaa, pitäisi pystyä kysymään ja puhumaan. Kysyä samasta asiasta uudestaan (Tuletko lapsen päiväkodin joulujuhliin tänävuonna? Ai et.), koska mieli voi muuttua ja saa muuttua. Ehkä tuli oletettua lasten isän olevan jotain mieltä jostain, koska ei jaksanut ennään kysyä ja väitellä ja pyytää.
Aivan varmasti olen ollut ehdoton joissakin asioissa ja niitä mun täytyy työstää itteni kanssa.
Yks iso juttu meidän parisuhteessa oli ongelmana, me ei taidettu kuunnella toisiamme vaikka kuultiin. Tämä nimittäin jatkuu edelleen, erosta on kohta 1,5 vuotta. Kuullaan asioita aivan eri tavalla ja ymmärretään ne myös eri tavalla....Joskus tuntuu, että olisko parempi piirtää?

Herkkä mies
Liittynyt28.9.2018

Kiitos kommentista. Parisuhteessa on aina kysymys kahdesta ihmisestä, joiden molempien toiminta vaikuttaa sekä suhteeseen itseensä sekä vanhemmuuteen. Ei riitä, että vain toinen katsoo peiliin ja arvioi toimintatapojaan. Molemmilla pitää olla tahto ja halu olla mukana. Tuo mainitsemasi kuuntelemisen taito on kyllä erittäin tärkeä<3

❤: Herkkä mies

14 jalkaa ja 1 häntä
3/5 | 

Kiitos päivän nauruista. On pelottavaa ajatella, ettei saisi olla lapsen tai lasten kanssa oma itsensä ja hoitaa heitä taas-arvoisessa asemassa äidin kanssa. Tietenkin on olemassa syyt, joiden takia toinen vanhempi on enemmän lasten kanssa, mutta silloin kun ollaan yhdessä, on molempien etuoikeus antaa rakkauttaan lapsille. Lapsille on tärkeää saada myös se isän hoiva, joka usein on erilaista kuin äidin, mutta aivan yhtä tärkeää

Vierailija
4/5 | 

Huh huh, onko esimerkkisi mukaisia isiä/äitejä oikeasti olemassa? Tuohan kuullosti uuvuttavalta, molempien osapuolten kohdalta.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Herkkä mies. Sellainen minä olen. Elämääni rikastuttavat myös neljä ihanaa lasta ja sydämestään asti kaunis vaimoni. 

Tässä blogissa miehen maailma saa olla herkkä ja kaunis. Kirjoitan parisuhteesta, vanhemmuudesta ja miehuudesta. Kerron miltä ne tuntuvat ja koitan ymmärtää, miten niiden kanssa olisi hyvä elää. Joskus vain ihmettelen ihmisen elämää kaikkine väreineen ja koitan antaa sille sanoja.

Tervetuloa seuraamaan! 

-Samuel Jyrinki

Facebook

Instagram

Pinterest

Jos sinua kiinnostaa yhteistyö kanssani:

Laita sähköpostia

Blogiarkisto

2019
2018