Kirjoitukset avainsanalla yhdenvertaisuus

Syrjityksi tuleminen sattuu aina, eikä siihen totu. Kuva: Herkkä mies

”Tuo lessu ei tänne tule!” Kuulen pilkallisella äänen sävyllä lausutut sanat, juuri ennen kuin tilataxin liukuovi lävähtää kiinni kasvojeni edessä.

”En minä sen(biseksuaalin) kanssa enää saunaan mene.”

”Sen pojan kanssa ei tarvitse sitten olla. Ei ole hyvää seuraa uskovaiselle.”

Minulta kysyttiin, että olenko kokenut syrjintää?

Kyllä olen. Paljonkin. Osittain se on ollut suoraa ja tarkoituksellista. Osittain epäsuoraa ja tiedostamatonta, mutta silti yhtä satuttavaa. Olen ollut liian huono uskovainen toisen uskovaisen seuraan. Minut on suljettu ulos ryhmästä, koska olen lessu. Minua on vältelty, koska kuulun seksuaalivähemmistöön. Uskon, että jokainen meistä kokee syrjintää jossain vaiheessa elämäänsä, mutta eri asioista ja eri mittakaavassa. Ja jokainen kerta, kun niin tapahtuu, se on väärin. Sellaista syytä ei ole, joka oikeuttaa syrjintään. 

Olen pohtinut viimeaikoina syrjintää paljon. Kun haen töitä ja työnantaja käy katsomassa blogiani, mistä tiedän menetänkö mahdollisuuteni vain siksi, että kuulun seksuaalivähemmistöön tai herätyliikkeeseen? Se on paljon mahdollista. Suomessa saattaa menettää mahdollisuutensa jo pelkästään väärän nimen perusteella. Ja esimerkiksi maahanmuuttajat, romaanit ja naiset kokevat syrjintää työmarkkinoilla jatkuvasti. 

Vanhemmat ovat vastuussa siitä, etteivät he omilla sanoillaan ja teoillaan syrji omaa lastaan.

Työelämä on kuitenkin vaan yksi sektori, jossa esiintyy syrjimistä. Haitallisten asenteiden ja vihapuheiden täyttämä arki koskettaa lukemattomia ihmisiä tässä maassa. Ja juuri se ilmapiiri luo mahdollisuuden syrjinnälle joka paikassa. Kouluissa, päiväkodeissa ja jopa kodeissa. 

Olen aiemminkin kirjoittanut siitä, miten suuri vastuu vanhemmilla on siinä, mitä asenteita he välittävät lapsilleen. Yhtälailla vanhemmat ovat myös vastuussa siitä, etteivät he omilla sanoillaan ja teoillaan syrji omaa lastaan. Sillä totuus on se, ettei me vanhempana voida tietää esimerkiksi lapsemme sukupuolikokemusta, uskonnollista vakaumusta tai tulevan rakkauden kohteen ihon väriä ja sukupuolta. Eikä meillä ole myöskään mitään oikeutta painostaa tai kiristää heitä näissä asioissa haluamaamme ratkaisuun. Emmekä me voi asettaa heitä eriarvoiseen asemaan sen vuoksi, mitä he ovat tai haluavat olla. 

Miltä jos lapsi on jotain sellaista, jota vanhempi jatkuvasti syrjii puheissaan?
Miltä jos lapsi on jotain sellaista, jota vanhempi jatkuvasti syrjii puheissaan?

Onko minun lähelläni syrjinnästä vapaa vyöhyke?

Meistä jokainen on varmasti sitä mieltä, että meitä tulee kohdella tilanteesta riippumatta yhdenvertaisesti muiden kanssa. Emme halua tulla syrjityksi millään perusteella. Mutta mitä jos kysyn itseltäni, onko minun lähelläni syrjinnästä vapaa vyöhyke? Onko minun käyttäytyminen, sanalliset ja sanattomat viestit sellaisia, etteivät ne syrji ketään? 

Laita blogi seurantaan myös Instagramissa ja Facebookissa!

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 | 

Kirjoita seuraavaksi kummin ja kummilapsen väleistä ja miten niitä voisi korjata olis minulle todella tärkeä aihe. ❤️ Ja miten itse koet kummin tehtävän (jos sinulla on kummilapsi) ♥ ❤

Herkkä mies
Liittynyt28.9.2018

Tuo on kyllä tärkeä aihe! Minulla on monta kummilasta ja kaikki usein mielessä❤ kirjoitan varmasti! Kiitos viestistä💕

❤: Herkkä mies

Elämän kolhut
2/5 | 

Kiitos blogi kirjoituksistasi..olen saanut niistä valtavasti tukea elämääni.❤Sinulla on myös tyylitajua,oletko koskaan miettinyt malliksi ryhtymistä?

Herkkä mies
Liittynyt28.9.2018

Kiitos, on ihana saada tuollaista palautetta❤ Ei ole kyllä ihan vakavissaan tullut harkittua mallin töitä😁

❤: Herkkä mies

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkia ihmisryhmiä tulee aina kohdella tasa-arvoisesti. Kuva:Joel Jyrinki

Kuuluuko arvoasteikon yläpäähän ne, joilla on rahaa ja pohjalle ne, joille ei ole?

Tein Ylen vaalikonetta ja eteeni tuli väittämä: On oikein, että yhteiskunnassa jotkut ryhmät ovat paremmassa asemassa kuin toiset. Täysin samaa mieltä, täysin eri mieltä vai jotain siltä väliltä?

No täysin eri mieltä. Voiko joku olla sitä mieltä, että on oikein arvottaa ihmiset eriarvoiseen asemaan tai edes hyväksyä sellainen ajatusmalli? Ilmeisesti voi, sillä vaalikoneessakin löytyi useita ehdokkaita, jotka olivat väittämän kanssa samaa mieltä.

Olisi erittäin mukava kuulla, miten nämä ehdokkaat perustelevat vastauksensa? Mikä ryhmä on heidän mielestään sellainen, joka ansaitsee toisia paremman aseman yhteiskunnassa? Entä mikä ryhmä taas on arvoasteikon pohjalla? Pohjakin on, sillä jos joku on paremmassa asemassa, joku on myös vääjäämättä heikoimmassa asemassa. Kuuluuko arvoasteikon yläpäähän ne, joilla on rahaa ja pohjalle ne, joille ei ole? Vai hyväksytäänkö parempi asema koulutustason, ihon värin tai sukupuolen mukaan?

Lapsiperheköyhyys on maassamme kasvava ongelma, joka aiheuttaa eriarvoisuutta ja huono-osaisuutta.

Valitettavasti meillä Suomessa jotkut ryhmät ovat edelleen toisia paremmassa asemassa, vaikka yhdenvertaisuuden eteen tehdään jatkuvasti paljon töitä. Mies on naista paremmassa asemassa, kantasuomalainen on maahanmuuttajaa paremmassa asemassa, hetero on seksuaalivähemmistöön kuuluvaa paremmassa asemassa ja moni lapsi on ikätoveriaan paremmassa asemassa. Ja valitettavasti näistä asioista ei kaikki ole edes menossa oikeaan suuntaan. Esimerkiksi lapsiperheköyhyys on maassamme kasvava ongelma, joka aiheuttaa eriarvoisuutta ja huono-osaisuutta. Tuo huono-osaisuus periytyy valtavalla prosentilla. Onko se oikein? Onko se vain hyväksyttävä tosiasia, jolle ei tarvitsekaan tehdä mitään? Mitäs synnyit köyhäksi, vähemmistöön tai väärään sukupuoleen? Sori, sinun on nyt vain hyväksyttävä huonompi asemasi, sillä on oikein, että joku toinen on sinua paremmassa asemassa. 

Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus pitäisi olla kaiken tekemisen ja ajattelun ytimessä itsestään selvänä ja kirkkaana arvona. Mikäli alamme hyväksyä arvon, jossa pidetään oikeana, että jotkut ryhmät ovat toisia paremmassa asemassa, emme mene hyvinvoinnin suuntaan. Menemme suuntaan, jossa on riistoa, alistamista ja lisääntyvää eriarvoisuutta. 

Yhteiskunta tulee tuskin koskaan saavuttamaan tilannetta, jossa kaikki ihmiset saisivat samat mahdollisuudet, tasavertaisen elintason ja aseman. Lähtökohtaisesti meillä tulee kuitenkin aina olla se ajatus, ettei yksikään ryhmä tai ihminen kuulu oikeutetusti toisen yläpuolelle.

Klikkaa tästä Instagramiin tai facebookkiin ja laita sivu seurantaan!

Kommentit (3)

Näinminäaattelen
1/3 | 

Sosialismissa kaikki ihmiset arvotetaan samanarvoiseksi, kaikki saavat yhtä paljon. Ongelma on se ettei ihminen voi saavuttaa yhtään enempää vaikka hän yrittäisikin. Se johtaa siihen, ettei kukaan edes yritä tehdä mitään tai laistaa niin paljon kuin pystyy. Se johtaa ennenpitkää yhteiskunnan rappioon. Tämän vuoksi yhteiskunnassa pitää olla porkkanoita mitä kohti pyrkiä, niitä samoja etuja ei saa laiskottelemalla ja vain olemalla. Tuo on kysymyksen pointti.

Vierailija
2/3 | 

Ihmistä ei saa arvottaa asemansa mukaan, köyhä on yhtä arvokas ihmisenä kuin varakas. Suomessa tehdään jo paljon enemmän kuin muualla maailmassa antaaksemme myös huono-osaisille lapsille samat eväät ponnistaa parempaan kuin vanhempansa. Tämän enempää ei yhteiskunta voi enää tehdä. Jos/kun siitä huolimatta köyhyys periytyy, pitäisi katseet siirtää perheeseen. Vanhemmilla, myös huonompiosaisilla, täytyy olla oma vastuunsa tässä kuviossa, heidän vastuutaan lapsistaan ei voi ulkoistaa täysin yhteiskunnalle. Köyhyyden ohella myös asenteet periytyy. Jos vanhemmilta nähty mallli on se, ettei omasta elämästään tarvitse ottaa vastuuta kyllä yhteiskunta rientää apuun, ei ole ihmekään että huono-osaisuus periytyy. Ja onko se sitten enää huono-osaisuutta vai jotain muuta jos jälkipolvi ei viitsi edes yrittää, kun kotona saatu malli on se että mitään tekemättä saa saman kuin tekemällä? 

Ei sosialismille
3/3 | 

Täysin samaa mieltä 'näinminäaattelen' kanssa. Kysehän ei ole arvottamisesta, että joku toinen olisi toista parempi ihmisenä, vaan siitä, että toinen on ahkeralla työllään päässyt elämässä korkeampaan tuloluokkaan.
Mielestäni olisi kohtuutonta, että yksi kouluttaa itsensä pitkälle, tekee pitkää päivää töissä ja ansaitsee suuremman palkkansa, ja toinen saisi saman rötväämällä himassa. Ei kuulosta ihan reilulta..
Esim. itse olen matalapalkkaisella alalla, mutta en todellakaan ole sitä mieltä, että korkeampituloisilta pitäisi verottaa isompi lohko pois, jotta kaikki tienattais saman verran. Eipä kohta kukaan enää viitsi tehdä töitä, jos verottaja vie kaiken.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Herkkä mies. Sellainen minä olen. Elämääni rikastuttavat myös neljä ihanaa lasta ja sydämestään asti kaunis vaimoni. 

Tässä blogissa miehen maailma saa olla herkkä ja kaunis. Kirjoitan parisuhteesta, vanhemmuudesta ja miehuudesta. Kerron miltä ne tuntuvat ja koitan ymmärtää, miten niiden kanssa olisi hyvä elää. Joskus vain ihmettelen ihmisen elämää kaikkine väreineen ja koitan antaa sille sanoja.

Tervetuloa seuraamaan! 

-Samuel Jyrinki

Facebook

Instagram

Pinterest

Jos sinua kiinnostaa yhteistyö kanssani:

Laita sähköpostia

Blogiarkisto

2019
2018