Kirjoitukset avainsanalla uskonto

Kaapista ulos tuleminen voi auttaa irti häpeästä. Kuva: Herkkä mies

Sen jälkeen, kun kirjoitin blogiini olevani vanhoillislestadiolainen ja biseksuaali, olen käynyt asian tiimoilta useita keskusteluita ja seurannut hämmentyneenä julkaisusta seuranneita reaktioita. Osasin tietenkin odottaa, että asia on monenlaisia, ristiriitaisiakin tunteita herättävä, mutta välillä olen kohdannut puheita, joita on ollut vaikea ymmärtää. 

Minua on kehoitettu lopettamaan kirjoittaminen kokonaan. 

Tekstin jälkeen olen saanut kuulla usein viestin, että saa sitä olla, mitä vaan, mutta pakkoko siitä on kirjoittaa. Minua on jopa kehoitettu lopettamaan kirjoittaminen kokonaan. 

Moni on ollut huolissaan minusta, parisuhteestani ja perheestäni, koska kirjoitan tällaisia. On ollut huoli, että lapsiamme voidaan alkaa kiusata ja jotkut ihmiset alkavat välttellä minua, joten menetän kavereita. On myös kyseenalaistettu kertomisen järkevyys, koska olisi sittenkin voinut olla parempi olla kaapissa. Ja totta kai kertomista on pidetty myös julkisuustemppuna. 

Isoa ristiriitaa on koettu myös uskoon liittyen. Jostain syystä asiasta kirjoittaminen tuntuu asettavan uskoni ja siihen liittyvät tarkoitusperäni kyseenalaiseksi. 

Tämä teksti ei oikeastaan ole vastaus kenenkään väitteisiin, eikä puolustus kenenkään luuloihin, vaan enemmänkin vain omia pohdintojani tästä kaikesta. Siitä, mitä tämä kaikki on merkinnyt itselleni ja toisaalta jollekin toiselle. Entä oliko julkituloni hyvä ja tarpeellinen asia?

Olen ymmärtäväinen ihminen. Ehkä joskus liiankin, sillä saatan venyä ymmärryksessäni jopa minua satuttavan puheen yli. Mutta mitä enemmän aikaa kuluu ja mitä enemmän asiaa mietin, sitä vaikeampi minun on ymmärtää, miksi en olisi saanut kirjoittaa tästä itseäni ja niin montaa muutakin ihmistä koskevasta asiasta. Tuo teksti ei satuttanut ketään, ei tuominnut ketään, eikä sen vaatimus ollut muuttaa väkisin ketään tai mitään. 

Se oli kertomus minun kokemuksestani. Tarina, jonka tarkoitus oli kertoa, että meidän ympärillämme on paljon erilaisuutta, joka olisi hyvä nähdä ja ymmärtää. Asioita, joista pitäisi pystyä puhumaan avoimesti ja kunnioittavasti, jotta niistä ei tulisi hyvinvoinnille vahingollisia. 

Näiden vastauksien jälkeen on vaikea sanoa, ettei olisi kannattanut kirjoittaa julkisesti.

Olisiko tuo tarina sitten pitänyt jättää kertomatta? Olen saanut satoja yksityisiä viestejä, joissa on todettu: "Kiitos, kun kirjoitit!" Niissä viesteissä on ollut paljon kipua ja yksinäisyyttä, lohdun kyyneliä ja vapautuneita sydämiä. Joku sai rohkeutta puhua ensimmäisen kerran ja joku helpottui kuullessaan tutun tarinan. Osa halusi vain osoittaa tukensa ja kertoa, miten tärkeä on puhua myös tästä. 

Ja yhdessä mieleeni painuneessa puhelussa kuulin nämä sanat: ”Mun silmät aukesi. Enhän mä oikeastaan voi päättää, että mikä mun lapsen seksuaalinen suuntautuminen on. Ja jos ne onkin jotain muuta, kuin heteroita, en mä halua tuomita niitä omilla puheillani ja ymmärtämättömyydelläni.”

Näiden vastausten jälkeen on vaikea sanoa, ettei olisi kannattanut kirjoittaa julkisesti. Varsinkin, kun tämä teksti oli yksi keino vapauttaa minut vuosien vankilasta itseni sisällä. Ja anteeksi itsekkyyteni, mutta se on minulle tärkeämpää, kuin ne ”kaverit” tai ”läheiset”, jotka eivät kykene enää yhtäkkiä kohtaamaan minua niin kuin ennen. 

Se, että teksti herätti myös niin voimakasta puolustautumista, ”huolta” ja tuomitsemista, kertoo vain siitä, miten ennakkoluuloisesti ja häpeään sidottuna seksuaalivähemmistöt vieläkin usein kohdataan. Joten sen sijaan, että nuo reaktiot saisivat minut katumaan kirjoitustani, ne saavat minut vakuuttuneeksi, että on erityisen tärkeää, että asiasta kirjoitetaan ja keskustellaan. 

Jos jotain olen työni ja oman terapiani kautta oppinut on se, että se mikä herättää voimakasta häpeää, pois sulkemista ja torjumista, kaipaa eniten kohtaamista ja käsittelyä. Se on toimiva ohjenuora ihan meille jokaiselle yksilölle sekä yhteisölle. 

Vaimon vieraskynä: ”Tällaisena minä näen Samuelin”

 

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Henkilön Samuel Jyrinki (@herkkamies) jakama julkaisu

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Arka kohtaaja
1/2 | 

Minua häiritsee se ajatus että olisi (vastakkain asettelu) normi-en usko että on, me ollaan jokainen erillaisia, vaikka ei julkisesti itsestämme puhuttaisi.
Toisena mietin - on sinulla kestettävää, koita kestää jos joku ei sinua uskalla tai osaa kohdata. Julkinen ulostulo hämmentää ja pelottaa. Niin harvan kanssa puhutaan seksuaalisuudesta ja tiedän, jos puhuttais olisi kirjoa enemmän kuin uskoiskaan. Sinulla on myös valtava ase, julkisuus, se pelottaa ihmisiä... Ihmiset jotka eivät ole osanneet sinua kohdata, tarvitsevat ymmärrystä ja armoa, on se sitten ujoutta/arkuutta tai uhmaa ja rohkeutta.
Toivon että jokainen saa kulkea omaa polkua, rakentaa omaa polkua, sen niittää jonka kylvää. Onnea valitsemallesi tielle🙏

Arka kohtaaja
2/2 | 

Täytyy vielä jatkaa....Minä uskon ettei ihmiset pahuuttaan kohtele huonosti/jätä kohtaamatta...vaan taitamattomuuttaan sekä pelkoa tuntien. Ajattelen että se ei ole minulta pois, vaikka sattuukin....siitä voi aina oppia ihmisistä ja itsestä. Tämän kirjoitan koska olen niin monesti kokenut vastaavaa.
Rakastetaan ja annetaan anteeksi, ihmiset kaipaavat sitä ja se tulee takaisin❤️

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suviseuroissa vierailee noin 80000 vierasta. Kuva: Herkkä mies

Suviseurat on vanhoillislestadiolaiselle perheelle kesän ehdottomia kohokohtia. Myös me ollaan käyty suviseuroissa paria kertaa lukuunottamatta joka ainoa kesä. Suviseurat on valtavan iso tapahtuma(n.80k vierasta), jossa on aivan oma erityinen tunnelma. Vaunuja ja telttoja pilvin pimein. Niin kuin pieni kaupunki palveluineen keskellä peltoa. Valtavasti ihmisiä, puheen sorinaa, laulua ja silti yllättävän rauhallista. Jos et ole koskaan käynyt, suosittelen ehdottomasti vierailua. Mutta mikäli et pääse ja kiinnostaa nähdä tunnelmia paikan päältä, kannattaa seurata viikonloppuna tarinoita Instagramin puolella.

Tässä viisi faktaa suviseuroista, jotka nousivat itselläni ensimmäisenä mieleen:

  1. Suviseuroissa voi syödä kentälle rakennetussa ravintolassa. Tarjolla on usein liha- ja lohikeittoa, riisipuuroa ja spagettia sekä pizzaa, jota muuten syödään seurojen aikana noin 130000 palaa. Grilliltä saa myös makkaraa ja paniineita. Pahimpaan ruuhka-aikaan, eli aika monta tuntia päivästä, ruokaa voi joutua jonottamaan useita tunteja. Voitte siis kuvitella, että jonossa on eväät mukana, sen aikana pitää käydä vessatauolla ja sen aikana ehtii jutella kuulumiset usean ohi kulkevan tutun kanssa. 
  2. Lauantaina suviseuroissa vietetään ehtoollista, johon osallistuu arviolta yli 20000 ihmistä. Jono luikertelee suviseurakentän läpi pitkänä matona. Päästäksesi kentän yli sen toiselle laidalle, saatat joutua läpäisemään ehtoollisjonon kolmekin kertaa. Eläkä huoli, jonossa olijat ei siitä hätkähdä. 
  3. Suviseuroissa tulee käveltyä paljon. Jos oma asuntovaunu- tai telttapaikka sattuu päätymään alueen perimmäiseen nurkkaan, voi keskuskentälle olla matkaa pari kilometriä. Alue on todellakin noin 200 hehtaaria. Kaikkien tavaroiden ja lastenvaunujen kanssa ei välttämättä viitsi monesti kävellä pitkin hakepolkuja tai peltoa teltalta kentälle ja takaisin. Siksi kentälle menoon varautuu siten, että siellä voi viettää koko päivän. Lastenvaunut tumpataan siis niin täyteen mahdollisesti tarvittavia tavaroita ja vaatteita, kuin se on mahdollista. Ja tietysti pari retkijakkaraa, jotka ovat todella oivallinen keksintö kenttäolosuhteissa vietettyihin illanistujaisiin.
  4. Suviseurojen kentällä kiertää kylmälaukuin varustettuja jäätelönmyyjiä. ”Ostakkaa jäätelyäää!” Huudahdus kuuluu korviisi aika varmasti(pakko oli laittaa tuo oululainen versio), jos istut kentällä päiväsaikaa. Myyjän voivat olla nuoriakin lapsia, joita asiakkaat mielellään auttavat rahojen laskemisessa. Ja pienenä huomiona, suviseuroissa myydään parhaimmillaan lähes puoli miljoonaa jäätelöä.
  5. Ilta suviseurakentällä on myös kokemisen arvoinen. Tuhansia nuoria ja aikuisia valvoo myöhään toistensa seurasta nauttien. Alkoholia ei näy missään, musiikki ei pauhaa stereoista, eikä järjestysmiesten tarvitse olla paimentamassa örveltäjiä. Tämän tunnelman haluat kokea. 

Löydät blogin myös Instasta ja Facebookista!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Ihminen kaipaa hyväksyntää ilman ehtoja. Kuva: Herkkä mies

”Kyllä me hyväksymme sinut tuollaisena, mutta...”

Kun kuuluu samaan aikaan sekä seksuaalivähemmistöön että herätysliikkeeseen, joutuu käsittelemään ristiriitaa, joka ei ole lainkaan yksinkertainen. Tuosta ristiriidasta iso palanen löytyy tämän tekstin ensimmäisestä lauseesta, jonka olen kuullut liian usein. Olen ehdollisesti hyväksytty. Voin olla, mitä olen, mutta...

Sen sijaan, että nähtäisiin ihminen, nähdään usein yliseksuaalisuutta, epänormaaliutta ja uhkakuvia.

Tuntuu, että seksuaalivähemmistöön kuuluvien kohdalla on vaikea katkaista lausetta ennen sanaa ”mutta.” Sanaa, jonka jälkeen tulevat ehdot, miten voi kelvata. 

Kun tietämättömyydestä johtuviin pelkoihin ja ennakkoluuloihin lisätään uskonnolliset tulkinnat ja rajat, seksuaalivähemmistöihin on hankala suhtautua normaalisti. Sen sijaan, että nähtäisiin ihminen, nähdään usein yliseksuaalisuutta, epänormaaliutta ja uhkakuvia, joista pidetään tarpeellisena varoittaa.

Uskonnollisen yhteisön monimutkaisessa ilmapiirissä, jossa valitettavasti varsinaiseen uskoon sekoittuu myös tiukka tapakulttuuri, yksilöiden ahtaatkin maailmankatsomukset ja pelko uskon menettämisestä, on välillä haastavaa keskustella rakentavasti asioista, jotka jollain tapaa sisältävät ristiriitaisuutta.

Tämä on hyvin havaittavissa myös julkisessa keskustelussa, jota on eri medioissa käyty ihan lähiaikoinakin.

Tärkeä olisi tulla hyväksytyksi ilman ehtoja.

Tässä tekstissä minä en kuitenkaan halua puhua opillisista kysymyksistä. En siitä, mitä vaateita usko minulle asettaa. Haluan puhua ihmisyydestä. Siitä, miten tärkeä olisi tulla hyväksytyksi ilman ehtoja. Sillä sitä jokainen ihminen tarvitsee. Myös sellainen, joka kuuluu seksuaalivähemmistöön.

Miltä sinusta tuntuisi, joka et kuulu seksuaalivähemmistöön, jos sinun olemassa oloasi ja hyväksytyksi tulemista asetettaisiin jatkuvasti ehdolle? Jos jatkuvasti kuulisit lauseita, jotka haluavat sinut piiloon, kertovat sinun olevan menossa väärään suuntaan ja haluavat osoittaa, että sinussa on jotain perustavanlaatuista väärää.

Todennäköisesti sinua sattuisi. Olisit loukkaantunut siitä, että sinut nähdään aina yhdestä näkökulmasta ja silloinkin negatiivisessa valossa.

Mitä, jos seksuaalivähemmistöjen kuulemat kommentit muutettaisiin koskemaan jotain toista?
Mitä, jos seksuaalivähemmistöjen kuulemat kommentit muutettaisiin koskemaan jotain toista?

Sano vain, että olet hyvä juuri noin. 

Vaikka uskonkäsitykseemme ei mahtuisi ajatus siitä, että seksuaalivähemmistöt saisivat elää elämäänsä vapaasti siinä missä muutkin, meidän ei silti kuulu kohdata heitä toistuvasti tuomitsemisen kautta. Se ei ole oikein, eikä se ole inhimillistä. Jos uskontomme ohjaa meitä kohtaamaan ja näkemään läheisemme ensisijaisesti sen kautta, uskovatko he samalla tavalla, kuin minä tai onko heidän tekonsa tai ajatuksensa oman uskomme mukaisia, olemme rakkaudettomalla tiellä. Siinä ilmapiirissä ei ole tilaa sen enempää henkistä kuin hengellistäkään hyvinvointia rakentavalle keskustelulle.

Jokainen ihminen valitsee itse mihin uskoo ja millä tavalla. Sitä tarkoittaa myös uskonnonvapaus. Sen sijaan seksuaalista suuntautumista ei voi valita itse. Näitä molempia seikkoja on hyvä osata ymmärtää ja kunnioittaa. Siksi toivon, että kun seuraavan kerran joku kertoo sinulle kuuluvansa seksuaalivähemmistöön, sano seuraava lauseesi ilman muttaa. Sano vain, että olet hyvä juuri noin. 

Tervetuloa seuraamaan myös Instagramissa ja Facebookissa!

Lue myös:

Ex-Jehovan todistaja biseksuaali – Etä-äiti

Kommentit (14)

Yksi lestadiolainen
1/14 | 

Kiitos että puhut ❤️ Muutos lienee mahdollinen myös meidän yhteisössä kaltaistesi ansiosta ja on jo paljon lestadiolaisia jotka hyväksyy ihmiset ilman muttia niin kun pitääkin.

Jenna Hilliaho
2/14 | 

Pride-viikon hienoin teksti! Kumpa jokainen vanhoillislehtadiolainen lukisi tämän ajatuksella ja pohdiskelisi tekstin viestiä syvällä sisimmässään. ❤️

Maikkuliini
3/14 | 

Oon niin kiitollinen, että puhut tästä aiheesta. Minäkin hyväksyn sinut ilman ehtoja vaikka lesta olenkin😁

Vierailija
4/14 | 

Olen uskovainen (en lestadiolainen) bi. Nainen naimisissa miehen kanssa. En koe pystyväni elämään hyvällä omallatunnolla naisen kanssa. Eniten tuomitsevaa asennettani on hillinnyt tutustuminen seksuaalivähemmistöön henkilökohtaisesti. Nähnyt, että ihmisyyttä sielläkin, samaa arkea, samaa onnea ja kipuilua siellä kuin täälläkin. Jumalalle arvokkaita jokainen meistä. Joku viisaasti kirjoittikin, että Jumalan totuus ei riko. Jos uskova rikkoo, se ei johdu Jumalasta, vaan vääränlaisesta kohtaamisesta, rakkaudettomasta asenteesta.

L355U
5/14 | 

Super hyvä kirjoitus. Osaat pukea kauniisti ja tiiviisti sanoiksi kaiken, mitä tästä aiheesta tulee sanoa sellaiselle, kuka vielä tänä päivänä suhtautuu negatiivisesti seksuaalivähemmistön edustajiin (oli sitten uskossa tai ei).
Noi esimerkkilauseet oli myös huippuja ja viimeistään kirkastaa sen, miten absurdeja heittoja ihmiset toistelee tyyliin siitä, miten vaikka bi-seksuaalisuus on varmaan ohimenevä vaihe. :D Vaikka tollainen käytös on jollain tapaa uskomattomuudessaan jopa koomista, niin todella toivon, että sellaiset jutut jäis historiaan ihan kaikissa piireissä. Ehkä muutos on hidas, mutta tapahtuu - nykynuorison ja nuorten aikuisten tietämys näistä asioista on onneksi vähän eri luokkaa kuin vanhemmilla ihmisillä.
Kiitos kun kirjoitat tästä aiheesta!

Ihmettelevä
6/14 | 

Sitä minä vaan ihmettelen, että miksi tätä sun suuntautumista tarvitsee tuoda esille, jos et nyt just ole lähdössä homoileen jonnekin?
Sulla on vaimo ja neljä lasta, etkä ymmärtääkseni ole eroamassa? Miten sillä olis merkitystä, mihin olet ajatuksissasi suuntautunut?
Ihmetyksissäni kyselen.
Jos kirjoittajana olisit uskova sinkku ja painiskelisit asiasi kanssa, niin silloin sua varmasti voisi uskonkaverit paremmin ymmärtää!
Itse en edes haluaisi tietää miehestäni mitään sellaista, jolla ei ole suoraan vaikutusta parisuhteemme dynamiikkaan.
En tiedä olenko ymmärtänyt jotain totaalisen väärin, mutta minulle ei nyt logiikka aukea :)

Herkkä mies
Liittynyt28.9.2018

Ehkä tähän voisi vastata myös ne lukemattomat samassa tilanteessa olevat ihmiset, jotka ovat laittaneet viestejä näiden postauksien jälkeen ja kiittäneet siitä, että tuon asian esille.

Lainaan tähän instagramiin kirjoittamaani tekstin pätkää, jos se auttaisi sinua ymmärtämään, miksi on tarve puhua:
"Mitä jos puolet sinusta pitäisi piilottaa? Iso osa sitä, mitä koet olevasi. Mitä tunnet, näet ja elät. Pala identiteettiäsi ja seksuaalisuuttasi. Se pitäisi piilottaa siksi, että siinä osassa sinua on jotain todella väärää. Se osa sinua on halveksuttu, väheksytty ja kyseenalainen. Olisi parempi, jos sitä ei olisi, mutta jos kerta on, siitä on parempi olla hiljaa. Se on parempi tukahduttaa pois ja tyytyä siihen, että puolet sinusta on elävältä haudattu.

Miltä se sinusta tuntuisi? Kestäisikö mielenterveytesi sen? Haluan, että pohdit sitä hetken ja katsot sitten uusin silmin niitä väheksyttyjä vähemmistön edustajia, joita koitetaan kerta toisensa jälkeen vaientaa."

❤: Herkkä mies

Vierailija
7/14 | 

Kannattaa opetella hyväksymään myös muiden ihmisten epätäydellisyys ja inhimillisyys. Silloin pääset kipeiden kommenttien yläpuolelle (joita aina on ja tulee olemaan olipa kyse ei-uskossa olevista tai uskossa olevista) ja voit elää omana itsenäsi sinun näköistä elämää. Nyt on vaara, että katkeroidut ja jäät jumiin muiden ihmisten käyttäytymiseen ja menetät paljon. Luulen, että meillä kaikilla on omat erityisyytemme ja kipumme jossakin kohti elämää, joihin muut ihmiset eivät osaa suhtautua meidän kaipaamalla tavalla. Tuntuu, että sinulla on oma prosessi vielä kesken. Toivon, että löydät rauhan ja tasapainon itsesi kanssa. Silloin voit jättää omaan arvoon muiden ei aina niin loppun asti ajatellut kommentit. Olen käynyt tämän polun läpi ja kasvanut itseni näköiseen elämään. Tsemppiä

Hanna-Maija
8/14 | 

Haastattelusi Kotivinkissä toi minut blogisi sivuille. Olet todella rohkea ihminen kun uskallat tulla omalla nimellä ja kasvoillasi julkisuuteen tällaisen asian kanssa. Itse elin 46 vuotta kyseisen yhteisön piirissä ja vaikka omat lähtöni syyni olivat toiset, niin tiedän että helpolla et ole päässyt. Toivon sinulle ja perheellesi kaikkea hyvää ja paljon onnellisia päiviä ☺

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seksuaalivähemmistöön kuuluvia ihmisiä on myös herätysliikkeissä. Kuva:Herkkä mies

Tämä on niin henkilökohtaista, etten ikinä kuvitellut kirjoittavani siitä blogiini. Nyt kuitenkin koen, ettei minulla ole muuta mahdollisuutta. Olen väsynyt ja kyllästynyt välttelemään asioita, jotka ovat minulle valtavan suuria. Asioita, josta minun pitäisi oikeastaan kirjoittaa paljon, sillä olen varma, että moni kaltaiseni elää piilossa ja vailla ääntä.

Minä olen biseksuaali ja vanhoillislestadiolainen. Olen siis seksuaalivähemmistöön kuuluva ihminen vähemmistöön kuuluvan herätysliikkeen sisältä, jonka oppi ei hyväksy seksuaalisia suhteita samaa sukupuolta olevien ihmisten kanssa. Voitte siis uskoa, että tiedän, miltä tuntuu kokea erilaisuutta tai vääränlaisuutta.

Olen kasvanut siihen läpiporautuvaan ja ahdistavaan tunteeseen, että olen erilainen.

Ennen kuin aloitan, haluan sanoa pari sanaa. Tämä teksti tulee olemaan raadollisen rehellinen siitä tunteesta, mitä olen kokenut. Se on minun kokemukseni, eikä sen ole tarkoitus syyllistää yhtään yksilöä tai yhteisöä mistään.

Olen oppinut olemaan piilossa. Olen oppinut välttelemään, kiertelemään sekä suojelemaan salaisuutta. Ja tiedättekö, siinä oppii todella hyväksi, kun häpeää ja pelkää tarpeeksi paljon. Minulla on ollut syytä hävetä ja pelätä. Jos seksuaalivähemmistöihin suhtautuminen on vielä välillä yleisestikin tuomitsevaa, uskonyhteisön sisällä seksuaalivähemmistöön kuuluva ihminen on sellainen, josta hyväksyvää ja armollista puhetta kuulee vielä harvemmin.

Minä olen kasvanut siihen läpiporautuvaan ja ahdistavaan tunteeseen, että olen erilainen. Olen jotain väärää ja poikkeavaa, jota ei pitäisi olla. Olen kuullut olevani tuomittu, synnin viemä, saastainen ja sairas. Olen ollut ihminen, jota vastustetaan ja halveksutaan. Ihminen, jota ei toivota olevan olemassa. Ihminen, josta on vaikea puhua, sillä vaikka toisaalta tuo ihminen pitäisi hyväksyä, ei silti kuitenkaan täysin voida.

Olen ison osan elämästäni hävennyt omaa olemassa oloani ja pelännyt paljastumistani.

Mutta mitä minä olen tuon yhteisön ulkopuolella? Nuorena olin usein lessu. Se oli helppo haukkumasana niille, jotka kuuluivat siihen yhteisöön. Olin hihhuli outoja kieltoja sisältävässä uskossaan. Aikuisena suora haukkuminen on ollut harvinaisempaa, mutta varauksellinen suhtautuminen on tavallista. Ei kai se ole ihmekkään, kun mainitaan herätysliike, jonka tuomitsevasta suhtautumisesta moneen asiaan kohutaan jatkuvasti ja jonka lasten hyväksikäyttökohut nousevat vieläkin jokaisen liikettä koskevan keskustelun kommentteihin.

Ei siis ole ollut helppoa sanoa olevansa vanhoillislestadiolainen, mutta on ollut täysin mahdotonta sanoa olevansa vanhoillislestadiolainen biseksuaali. Se yhdistelmä on aivan liian täynnä ristiriitaisuutta, vääränlaisuutta ja tuomituksi tulemisen pelkoa ihan joka ilmansuuntaan.

Tämän vuoksi minä olen ison osan elämästäni hävennyt omaa olemassa oloani ja pelännyt paljastumistani.

Olen puhunut blogissani paljon erilaisuudesta ja sen suvaitsemisesta. Olen yrittänyt purkaa stereotypioita ja ennakkoluuloisia asenteita. Ne tekstit ovat syntyneet siitä, mitä olen ympärilläni nähnyt, mutta enimmäkseen siitä, mitä itse olen kokenut. Perus kristityn ja valkoihoisen heteron on tässä maassa helppo sanoa, että tasa-arvon ja suvaitsevaisuuden puolesta puhuminen on mennyt yli. Minä voin sanoa omasta kokemuksestani, että olemme vielä aika kaukana siitä, että jokainen saisi tässä maassa olla tasa-arvoisesti ja suvaitusti oma itsensä edes oman kotinsa seinien sisäpuolella, saatikka koulussa tai työelämässä.

Seksuaalivähemmistöön kuuluvilla ihmisillä on heteroihin nähden merkittävästi enemmän mielenterveysongelmia, eikä vähiten sen vuoksi, etteivät he uskalla puhua asioistaan ulkopuolisille. Tästä minulla on omakohtaista kokemusta. Siitäkin huolimatta, että nykyisin seksuaalivähemmistöt ovat aikaisempaa enemmän esillä, iso osa elää vieläkin ympäristössä, jossa tuomitseva ilmapiirin laittaa piiloutumaan.

Jos me hyväksyisimme toiset ihmiset juuri sellaisena, kuin he ovat, minä kirjoittaisin tästä aiheesta niin tavallisesti kuin yleensä kirjoitan vanhemmuudesta tai parisuhteessa elämisestä. Eikä minua pelottaisi painaa julkaisunappia niin paljon, että käteni tärisevät. Niin ei kuitenkaan ole. Ei todellakaan. Siksi tämä teksti on monien silmille hyppäävä kaapista tuleminen, joka herättää valtavan määrän mielipiteitä ja kysymyksiä sekä tuomitsemista ja puolesta puhumista.

Niin kauan kun vähemmistöt joutuvat piiloutumaan kaappeihin, tarvitaan kaappeja romuttavaa julkista puhetta.

Jatkossakin tätä blogia kirjoittaa 30- vuotias mies, yhden naisen puoliso ja neljän lapsen isä. Herkkä mies, joka pohtii vanhemmuutta, parisuhdetta ja miehenä olemista omista kokemuksistaan käsin. Bloggaaja, joka haluaa kirjoittaa juuri siitä, mistä on vaikea puhua ja antaa ääntä niille, joilla sitä vähiten on. Tämä kirjoitus oli ääni vähemmistön vähemmistölle. Ihmisille, joiden todella on vaikea olla olemassa sellaisena kuin ovat. Niille jotka kuulevat ympäriltään jatkuvasti satuttavaa puhetta ja joutuvat piiloutumaan tuomituksi tulemisen pelossa.

Olen onnellinen siitä, että saan jakaa elämäni ihmisen kanssa, joka rakastaa minua juuri sellaisena kuin olen. Olen myös onnellinen niistä kaikista ihmisistä ympärilläni, joille olen hyvä juuri tällaisena. Nyt olen myös onnellinen siitä, että uskalsin kirjoittaa ja jakaa tämän kaikille teille. Sillä niin kauan kun vähemmistöt joutuvat piiloutumaan kaappeihin, tarvitaan kaappeja romuttavaa julkista puhetta.

Blogin löydät myös Instagramista ja Facebookista. Tervetuloa seuraamaan! 

Lisää lukemista:

Seksuaalisesta suuntautumisesta

Seksuaalivähemmistöön kuuluvalla kohonnut itsemurhariski

Kommentit (49)

toinen vl
1/49 | 

Oot ihailtavan rohkea, herkkä, mutta samalla älyttömän vahva! Voi vaan kuvitella kuinka pelottavaa olisi kertoa niin henkilökohtaisesta asiasta kuin sinä olet joutunut kätkemään sisälläsi. Oon kuitenkin ylpeä, että tuot omalla kertomuksellasi nämä arat asiat julki ja puhut vähemmistön vähemmistöjen puolesta.

Kaikkea parasta sinulle ja perheellesi!

Herkkä mies
Liittynyt28.9.2018

Kiitos paljon kommentista!<3 Toivottavasti tämä auttaa ja tekee asiaa avoimemmaksi. Kiitos ja kaikkea hyvää myös sinulle!

❤: Herkkä mies

Ex-vanhoillislestadiolainen
2/49 | 

Ihanan rohkea teksti, kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi jatkossa!

Äiti-lesta-hetero
4/49 | 

Sinä ihana bi-lesta-erilainen-herkkä mies❤️ Jos olisin lähelläsi halaisin ja lujasti kiitoksena tästä kirjoituksesta. Niin moni kipuilee näiden asioiden kanssa. Suvaitsevaisuutta ja lähimmäisen rakkauden viestiä tulee pitää yllä. Sinä saat sitä aikaan tällä ulostulolla❤️

Herkkä mies
Liittynyt28.9.2018

Kiitos tästä kommentista<3 Ja ihanasta nimityksestä!<3:) Toivon, että tämä lisää juuri noita asioita!

❤: Herkkä mies

Yksi lestadiolainen
5/49 | 

Kiitos tästä. Olet yksi upeimpia vanhoillislestadiolaisia, jonka tiedän. On hieno, että kaltaisesi puhuu asioista. Älä koskaan lopeta. Varmasti saat myös negatiivista palautetta yhteisön sisältä, mutta älä unohda että on paljon meitä, jotka haluavat ymmärtää ja hyväksyä. Siunausta sinun ja perheesi elämään <3

Vierailija
6/49 | 

Jotkut ottavat seksuaaliseen vähemmistöön kuulumisen ristinä, mutta on myös niitä jotka eivät suostu sitä ristiä kantamaan. On myös muunlaisia ristejä kuten avioero väkivallan vuoksi jne.

Vierailija
7/49 | 

Toivon todella että ymmärrät, kuinka tärkeä ihminen olet meidän yhteisössä ❤️

VL
8/49 | 

Vau! Hieno teksti! Kirjotit todella asiallisesti yhteisöstä, et ollenkaan hyökkäävästi tai aggressiivisesti. Tällaista palautetta on varmasti myös helpompaa ottaa vastaan. Puhut tärkeistä asioista. Kiitos! :)

Tittamari
9/49 | 

Seksuaalivähemmistöön kuuluvan nuoren äitinä tuntuu ihan hullulta, että tällaisessa tilanteessa joku ottaa asiakseen vielä lyödä raamatulla päähän. Eiköhän tämä ole muutenkin riittävän vaikea asia juuri suvaitsemattomuuden vuoksi. Meidän tulisi auttaa, tukea ja rohkaista ihmisiä jotka eivät mahdu siihen ennalta suunniteltuun muottiin, eikä suinkaan syyllistää, moittia ja syrjiä tai eristää yhteisöstä.
Voimia koko teidän perheelle!

Kasper
10/49 | 

Hieno teksti! Minulla on herätysliiketausta ja ollessani siinä mukana menin tiukasti kaappiin ja yritin kieltää itseni.  Sitä virhettä olen alkanut korjata vasta nyt, kun eläkeikä lähestyy. Jumala ei tosiaan tee virheitä ja vasta nyt alan oppia sen. Tähän asti olen luullut, että minun kohdallani virhe on tapahtunut. Upeaa, että otat esille näin vaikean ja henkilökohtaisen asian. Kiitos! T: trans ja bi 

Ex-vl
12/49 | 

Arvostan todella paljon rohkeuttasi ja avoimuuttasi!! En ole koskaan hyväksynyt tuomitsemista ja arvostelua. Mahtava, että tällaisia vaikeita asioita tuodaan esille. Toivon kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi.😊

Sini P
13/49 | 

Tärkeä kirjoitus. Itse lestadiolaisena ihailen tosi paljon sun kaltaisia, erilaisia ihmisiä. Yhteisössä ei ole hirveän helppoa olla erilainen, oli se erilaisuus sitten mitä tahansa, ja kaikki oman tien kulkijat, sinä mukaan lukien, olette niitä jotka sitä tietä erilaisuudelle raivaa. Ihailen sitä kuinka asiallisesti sen teit hyökkäämättä yhteisöä kohtaan liian rajusti. Toivottavasti sun kaltaisia timantteja yhteisöstä enemmän nousee esille ja näyttää myös ulkopuolisille sen että meitä vanhoillislestadiolaisiakin on monenlaisia ja hyvä niin! Mikäli oon oikein ymmärtänyt ainakin somen perusteella, niin hyvää palautetta oot myös yhteisön sisältä saanut? Aurinkoa ja rakkautta tähän alkavaan kesään sinulle ja koko perheellesi! ☀️

Herkkä mies
Liittynyt28.9.2018

Kiitos hirveästi<3 Oon saanut tosi paljon hyvää palautetta julkisesti ja yksityisin viestein. Se tuntuu hyvältä ja kertoo, että tälle keskustelulle on todella ollut tarve! Paljon lämpöä ja rakkautta myös sinulle<3

❤: Herkkä mies

Vierailija
14/49 | 

Hyvä kun kirjoitat VL taustastakin. Jäin miettimään, miten vaimosi suhtautuu siihen bi seksuaalisuuteen ja miten koet saavasi suhteestasi ns. Kaiken irti, jos nyt olet sitoutunut vain vaimoosi? Tunteeko vaimosi, että ei ole tarpeeksi riitävä? Tälläistä heräsi mieleeni tästä aiheesta. Minusta jokainen saa olla mitä on. Sille ei mahda aina mitään ja jos toinen rakastaa oikeasti, niin se hyväksyy toisen oli se mitä vain. Veikkaan kyllä, että julkitulosi tuskin kovin hienosti otetaan ainakaan VL piireissä. Varmaan jopa eristetään tai aloitetaan joku manaus . Miten jaksat sen? Rohkeaa kyllä myöntää oma bi seksuaalisuus tuossa tilanteessa.

Herkkä mies
Liittynyt28.9.2018

Kiitos kommentista! Vaimoni kirjoittikin postauksen blogiini, joka kaiketi vastaa kysymyksiisi😊 vl-yhteisö on ainakin tähän asti ottanut asian hyvin vastaan.

❤: Herkkä mies

Kflfialskjf
15/49 | 

Ihana, rohkea ja ennen kaikkea tärkeä teksti, kiitos. <3 Tuntuu tavallaan tyhmältä mainita, että olen itsekin vl - ikään kuin olisi jotenkin jalompaa suhtautua hyväksyvästi ulostuloosi, jos on lestadiolainen. Turhauttaa, ettei se ole jo selvää kaikille, että seksuaalinen suuntautuminen ei määritä mitään eikä ketään. Maailma ei kuitenkaan ole täydellinen vaikka kuinka toivoisin, ja seksuaalivähemmistöön kuuluminen vl-liikkeen sisällä on varmasti vielä vaikeampaa kuin ”normioloissa”. Siksi tuntuu toisaalta tärkeältä mainita, että olen lestadiolainen, ja minä ja moni ihminen lähipiirissäni arvostetaan tätä sun tekoa äärettömän paljon. Ylempi kommentoija ei voisi enempää olla väärässä veikatessaan, miten asia otetaan vastaan vl-piireissä ainakin mun ympärillä - ja jos kuulen missään poikkipuolista sanaa, mä puolustan sua hamaan tappiin asti! :D

Herkkä mies
Liittynyt28.9.2018

Kiitos paljon💜🙏 ja kiitos, että puolustat😄 On ilo ollut kuulla, että monessa paikkaa on otettu hyvin vastaan tämä avaus.

❤: Herkkä mies

Vierailija
17/49 | 

Rohkea olet! Olisi hieno kuulla kuinka jaksat elää Jumalan sanan mukaan bi-seksuaalina vanhoillislestadiolainen? Milloin sait tietää olevasi bi ja mitä kokemuksia olet joutunut kieltämään itseltäsi. Voimia sinulle ja perheelle!

Vl positiivinen
18/49 | 

Rohkea kirjoitus ja olet kyllä ihanan oloinen ihminen. Mä oon sua seurannu nyt jonku aikaan ja yrittäny penkoa tietoa, että oletko vl. Nyt se selvis, ja tunnen kyllä suurta iloa rinnassani että näin on ❤️ Olette kaunis perhe, ja ihailtavan avoimia. Minä ristin käteni teidänkin puolesta, että uskon sydän jaksaa pysyä valveilla, ettei ristin paino pääse voittamaan. Voimia sinulle ja kauniille vaimollesi💖

Adventisti äiti
19/49 | 

On tosi tärkeää että näitä asioita tuodaan rehellisesti esille. Kiitos siitä. On täytynyt olla todella vaikeaa painaa sitä julkaisunappia, mutta hyvän puolesta taisteleminenhan ei ole koskaan helppoa.

Itse olen tavallinen hetero, mutta konservatiivisen adventiperheen lapsena ymmärrän sinua. Homoihin suhtauduttiin niin kielteisesti että voin fyysisesti pahoin pari viikkoa kun näin ensimmäistä kertaa homoseksuaalisuutta koskevan leffan.

Kuitenkin itselleni on aina ollut selvää ettei homoseksuaalisuus ole mikään elämäntapavalinta vaan ihminen syntyy sellaiseksi kuin syntyy ja kuten luoja on tarkoittanut. En ole ikinä ymmärtänyt miksi "uskovaiset" siis hyökkäävät homoja vastaan enkä varsinkaan kun homoilla on jo muutenkin vaikeaa! Ei ole kristillistä lyödä lyötyä!

Hienoa että kirkkojen seksuaalivähemmistöt alkavat nyt tulla esille suomessakin. Tulette huomaamaan että teillä on puolustajia yhteisöissänne.

Herkkä mies
Liittynyt28.9.2018

Kiitos kommentista🙏 on hyvä, että avoimuus lisääntyy ja monen eläminen ja oleminen vapautuu ja helpottuu.

❤: Herkkä mies

Vierailija
20/49 | 

Inhottava lukea kommentteja, että varmaan huonosti otetaan vastaan vl-piireissä tämä teksti. En jotenkin jaksa uskoa siihen. Itse olen ainakin kasvanut siihen, että jokainen ihminen on arvokas ja ainutlaatuinen oli sitten suuntautuneisuus mikä tahansa. Jokaisella on ns.omia ristejä kannettavana. Kaikkea hyvää sinun ja vaimosi ja perheesi elämään! <3

Kevätkeiju
21/49 | 

Kyllä jokaisen tulee saada elää itsensä näköistä elämää sellaisena, kuin on. Jätin aikoinaan vl-liikkeen, koska huomasin ajattelevani eri tavalla ja halusin olla rehellinen itselleni ja muille. Kirjoituksesi oli rehellinen ja rohkea esiintulo, toivon että saat sen myötä keveyttä olla juuri sellainen kuin olet. Kritisoin kuitenkin sitä, että kerrot kuuluvasi vl-yhteisöön ja olevasi bi-seksuaali. Omia mielipiteitä pitää ja saa tuoda julki, mutta mielestäni tässä tapauksessa sinun tulisi kertoa, että nämä ovat sinun ajatuksia, ei vl-liikkeen arvojen mukaisia. Vaikken itse yhteisöön ole kuulunut yli kymmeneen vuoteen eikä asia minussa herätä sen isompia tunteita, pystyn tämän pointin kautta ymmärtämään, miksi kirjoituksesi on herättänyt surua ja paheksuntaa vl-piireissä. Kaikkea ei voi muuttaa, kaikkea ei tarvitse aina tuoda julkisesti esille, kunhan itse pystyy hyväksymään itsensä.

Herkkä mies
Liittynyt28.9.2018

Kiitos kommentista🙏 En tiedä millaista surua tämä on herättänyt. Ehkä jotkut eivät ole tottuneet näin avoimeen puheeseen asiasta. Tässähän puhuin vaan omasta kokemuksistani ihmisenä elämisestä ja pohdin, että voisimme hyväksyä ihmisten erilaisuutta. Kukaan ei opi hyväksymään itseään, jos ei koskaan saa ympäristöltään hyväksyntää.

❤: Herkkä mies

Myös yksi lestadiolainen
22/49 | 

Nimimerkiltä ”Kevätkeiju” kysyisin, missä lestadiolaispiireissä Samuelin kirjotus on herättänyt paheksuntaa ja surua? Omassa lestadiolaispiirissä on tapahtunut juurikin päinvastoin - vihdoinkin joku puhuu tästä yhteisön sisällä, ei vain ulkona. Varmasti niitäkin on, lähinnä vanhempaa sukupolvea, jotka voivat näin tehdä, mutta ei kannata kuitenkaan yleistää. Samuel tekee älyttömän paljon hyvää meidän yhteisölle, kiitos siitä!

Vl-bi
23/49 | 

Kiitos tästä. Olen vl ja samojen asioiden kanssa paininut sen jälkeen kun tajusin vuosi sitten olevani bi. Hyväksyn itseni sellaisena, mutta ympärilläni (vl-piireissä) ei ole montaa ihmistä jolle asiasta ja sen tuomista ristiriidoista uskaltaisi avoimesti kertoa. Tiedän etten ole ainoa tällainen, mutta kiitos asian ääneen sanoittamisesta <3 Se antoi uskoa siihen, että ehkä minäkin joskus uskallan olla asiani kanssa avoimempi ja että ehkä suvaitsevaisuuden kulttuuri tosiaankin ajan saatossa lisääntyy..

Herkkä mies
Liittynyt28.9.2018

Kiitos kommentista🙏 toivottavasti lisääntyy ja minä niin toivon, että saat puhua asiastasi ja saat hyväksyntää ihmisiltä ympäriltäsi❤

❤: Herkkä mies

Vaniljamaito
24/49 | 

Aivan uskomattoman hienoa, että kirjoitit tuosta herkästä asiasta. ❤️Tekee tosi hyvää vanhoillislestadiolaisuudelle, että kiiltokuvajuttujen lisäksi opetellaan hyväksymään erilaisuutta. Olen aivan ihastuksissani lukenut jo pitkään blogiasi. Herkkyytesi ja rakkaudellinen lähestymistapasi ilahduttavat suuresti. Ikäsi puolesta voisit olla poikani. Jos olisit niin olisin tosi ylpeä sinusta. ❤️👍🙏

LKN
25/49 | 

Kiitos että rohkenit julkaista tämän upean kirjoituksen! Seksuaalivähemmistöön kuuluvana helluntailaisena samastun tähän todella! Puhe tästä aiheesta on tärkeää.

Herkkä mies
Liittynyt28.9.2018

Kiitos kun kommentoit🙏 varmasti hyvin samanlaisia kokemuksia helluntai ja monen muunkin uskonnollisen yhteisön sisällä. Puhetta varmasti tarvitaan paljon. Kaikkea hyvää sinulle💜

❤: Herkkä mies

Kflfialskjf
26/49 | 

Nimimerkki ”Kevätkeiju” - mitä ihmettä tarkoitat lauseella ”mielestäni tässä tapauksessa sinun tulisi kertoa, että nämä ovat sinun ajatuksia, ei vl-liikkeen arvojen mukaisia ”?
Ei seksuaalinen suuntautuminen ole ajatus. Ei valinta, ei päätös erottautua liikkeen kannasta. Se on Luojan kullekin luoma ominaisuus, niin kuin silmien väri, eikä sitä tarvitse kenenkään selitellä.

?
27/49 | 

Jäin miettimään, miten sinun bi-seksuaalisuutesi näkyy sinun ja vaimosi suhteessa? Tai sinun elämässäsi? Miten se on niin tärkeää tuoda esille tai tulla ulos kaapista?
Itse avioliitossa elävänä (heterona) en ymmärrä koko pointtia kirjoituksellesi. Ajattelen itse, että oletpa hetero tai bi, olet luvannut olla uskollinen puolisollesi.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Herkkä mies. Sellainen minä olen. Elämääni rikastuttavat myös neljä ihanaa lasta ja sydämestään asti kaunis vaimoni. 

Tässä blogissa miehen maailma saa olla herkkä ja kaunis. Kirjoitan parisuhteesta, vanhemmuudesta ja miehuudesta. Kerron miltä ne tuntuvat ja koitan ymmärtää, miten niiden kanssa olisi hyvä elää. Joskus vain ihmettelen ihmisen elämää kaikkine väreineen ja koitan antaa sille sanoja.

Tervetuloa seuraamaan! 

-Samuel Jyrinki

Facebook

Instagram

Pinterest

Jos sinua kiinnostaa yhteistyö kanssani:

Laita sähköpostia

Blogiarkisto

2019
2018