Kirjoitukset avainsanalla sukupuoli

Kuva:Herkkämies

Kuinka moni näistä naisista on saanut osakseen ansaitsemansa arvostuksen ja kunnioituksen?

Olen mies. Siksi voisi kuvitella, että elämäni esikuvat, ihailun kohteet ja sankarit olisivat miehiä. Sellaisia miehiä, millainen minäkin haluaisin olla. Se olisi aika loogista tässä miesten valtaa huokuvassa maailmassa. Mutta näin ei kuitenkaan ole. Itseasiassa elämäni on ollut ja on edelleenkin täynnä naisia, joita olen ihaillut, katsonut ylöspäin ja suorastaan kadehtinut. 

Eivätkä nämä naiset ole olleet superjulkkiksia tai suuria Minna Cantheja, vaan niin sanottuja tavallisia naisia. Naisia, jotka ovat olleet minua rohkeampia tai voimakkaampia, viisaampia tai etevämpiä. Naisia, jotka ovat syöneet halutessaan herkkiä miehiä aamupalaksi ja naisia, joiden jokainen solu on huokunut lämmintä empatiaa. On ollut taitavia puhujia, lahjakkaita kuuntelijoita ja uskomattoman fyysisen suorituskyvyn omaavia naisia. Ja on ollut niin valtavan paljon tunneälykkäitä naisia, joiden seurassa on ollut hirvittävän hyvä olla. 

Mutta kun mietin naistenpäivää ja sen ytimessä olevaa viestiä sukupuolten välisestä tasa-arvosta, mieleeni nousee väkisin kysymys. Kuinka moni näistä naisista on saanut osakseen ansaitsemansa arvostuksen ja kunnioituksen? Olenko minä itse osannut osoittaa sen vilpittömästi ja nöyrästi, ilman vähättelyä, miesselityksiä ja turhia testosteroiinipullistuksia?

Toivottavasti, sillä he ansaitsevat sen. 

Elämme vielä Suomessakin tilanteessa, jossa naiset joutuvat taistelemaan siitä, että heitä arvostettaisiin tasavertaisena miesten kanssa.

Mutta valitettavasti me elämme vielä Suomessakin tilanteessa, jossa naiset joutuvat taistelemaan siitä, että heitä arvostettaisiin tasavertaisena miesten kanssa. Naisille maksetaan vieläkin miehiä pienempää palkkaa samasta työstä, he joutuvat edelleenkin pelkäämään ja kohtaamaan seksuaalista ja fyysistä väkivaltaa järkyttävän usein ja kielessämme on yhä jäljellä naisen asemaa heikentäviä ilmaisuja. Nämä tekijät eivät anna kuvaa siitä, että naisia arvostettaisiin. Se on tosi asia, jota on turha selitellä. Eikä sitä korjaa kerran vuodessa jaetut naistenpäivän ruusut. Se vaatii tekoja vuoden jokaisena päivänä. 

Jos tässä maassa jokainen naiselle sanottu likainen lause, vähättelevä selitys sekä kaikki ahdistelevat kädet ja lyövät nyrkit vaihdettaisiin arvostukseen, kunnioitukseen ja maksettuun palkkaan, olisi moni asia paljon paremmin.

Herkkä mies löytyy myös Instagramista ja Facebookista! Tervetuloa seuraamaan!

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuva:Herkkämies

Olen huolissani siitä, miten paljon me vanhemmat tiedostamattamme lokeroimme lapsiamme vain tiettyihin hyväksymiimme normeihin.

”Miksi tässä on vain pojilla supersankariasuja?” Tyttäreni kysyi selatessaan postin mukana tullutta lelukirjaa. Sitten hän käänteli sivuja ja kommentoi näkemäänsä. ”Tässä vain pojat leikkivät autoilla ja vain tytöillä on prinsessa asuja. Miksi tämä on näin, minä ainakin ottaisin mieluummin supersankariasun.” Sama tyttäreni vuodatti surullisena aikaisemmin, kuinka koulussa joku  opettaja oli sanonut, että yleensä pojat menevät puukäsitöihin. ”Miks tuollaista pitää sanoa? Eikö kaikkien pitäisi saada vapaasti valita ilman oletuksia.” Minun oli sanottava lapselle, että totta puhuen minäkään en ymmärrä, miksi näin on tai miksi tuollaisia puhutaan. Asiasta syntyi hieno keskustelu, johon jokainen lapsemme osallistui. Erityisesti esiteini-ikää lähestyvä tyttömme pohti asiaa paljon ja hän selvästi kipuilee valintojensa kanssa. Minä taas vanhempana haluaisin, että hänen ei tarvitsisi koskaan valita tai olla jotain vain siksi, että hän on tyttö. 

Kuva: Herkkämies
Kuva: Herkkämies

Jos poikalapsi ottaa käteensä leikkikuormurin, isä todennäköisesti kannustaa lasta innostuneesti. Kun sama lapsi valitseekin prinsessaleikin, jossa hoivataan vauvaa, onko reaktio yhtä innokas ja hyväksyvä?

Sukupuoleen liittyvät yleistykset elävät vieläkin tiukasti. Uskomatonta kyllä, vielä 2018 vuoden lelukirja on niin räikeästi sukupuolinormittunut, että kymmenenvuotias lapsikin sai siitä harmaita hiuksia. Eniten olen kuitenkin huolissani siitä, miten paljon me vanhemmat tiedostamattamme lokeroimme lapsiamme vain tiettyihin hyväksymiimme normeihin. Tuskin tämä opettaja tosissaan tarkoitti, etteivät lapset saisi valita ryhmää mielenkiintonsa mukaan, mutta tuli silti sanoneeksi ääneen sellaista, ettei tekstiilitöihin haluava poika varmasti kovin helposti uskaltanut olla se poikkeus niin sanotusta normaalista. Tai jos uskalsi, muille oli juuri kerrottu, että hän ei valitse, niin kuin yleensä valitaan. Hän ei ole normi. 

Vaikka pojissa ja tytöissä onkin luontaisia eroavaisuuksia, ne eivät todellisuudessa ole lähimainkaan niin isoja, mitä kuvittelemme – näin osoittaa tutkimukset. Itse asiassa hyvin monet erot tyttöjen ja poikien välillä ovat kulttuurin opettamaa tai vahvistamaa, eikä synnynnäistä eroa sukupuolten välillä. Monestikko tulemme ajatelleeksi, että kuinka sukupuolinormittuneesti reagoimme lapseemme. Jos poikalapsi ottaa käteensä leikkikuormurin, isä todennäköisesti kannustaa lasta innostuneesti. Kun sama lapsi valitseekin prinsessaleikin, jossa hoivataan vauvaa, onko reaktio yhtä innokas ja hyväksyvä? Harvemmin. Me oletamme poikien olevan rohkeampia ja motorisempia, joten me ohjaamme heitä sellaiseen. Me haluamme tyttöjen olevan herkkiä ja hoivaavia, joten me ruokimme heissä sitä puolta. Me itse puhumme, kosketamme ja katsomme lapsiamme sen mukaan, mikä heidän oletettu sukupuolensa on ja koitamme kasvattaa heistä normiimme sopivia poikia ja tyttöjä. 

Mitä jos lapseni onkin jotain sellaista, mikä häneltä toistuvasti torjutaan ja kielletään?

Tässä ei ole kysymys siitä, että meillä ei saisi olla tyttöjä ja poikia, tai ettei niiden välillä saisi olla mitään eroja. Kysymys on siitä, ettemme asettaisi sukupuolelle sellaisia rajoja, mitä sillä ei todellisuudessa ole, ja siitä, että sukupuoli on huomattavasti kirjavampi ja moniulotteisempi käsite, kuin usein ymmärrämme. Me kaikki emme kuulu keskiarvoon. Meihin kaikkiin ei päde sama sukupuolikäsitys tai sukupuolelle tyypilliset piirteet. Siksi meidän tulisi olla herkkiä ja tarkkoja siinä, minkälaisia raameja ja odotuksia asetamme sukupuoleen liittyen. Ei siis puhuta sukupuolineutraaliudesta vaan sukupuolisensitiivisyydestä. 

Meidän jokaisen vanhemman olisi syytä pohtia, että mitä jos lapseni onkin jotain sellaista, mikä häneltä toistuvasti torjutaan ja kielletään? Mitä jos ohjaan häntä omista toiveistani käsin juuri siihen suuntaan, mikä on hänelle ahdistavaa ja luonnotonta? 

Kuva:Herkkämies
Kuva:Herkkämies

Omasta kuva-albumista löytyi huomattava määrä todisteita siitä, että meillä kotona on ainakin jonkin verran oltu sukupuolisensitiivisiä.😃

Minut löytää myös Instagramista ja Facebookista. Tervetuloa seuraamaan!

Luettavaa tähän aiheeseen:

https://www.vauva.fi/blogit/jyllannin-suomineito/poika-joka-haluaa-olla-...

https://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/mista_on_tytot_ja_pojat_...

https://www.tiede.fi/artikkeli/uutiset/sukupuolierot_matematiikassa_tusk...

https://www.vauva.fi/artikkeli/vauva_ja_taapero/sukupuolierot_nakyvat_jo...

Kommentit (6)

M-E
1/6 | 

Mahtava kun kirjoitit aiheesta, joka aiheuttaa itselleni närästystä jopa siinä määrin, että harkitsen lasten kuvien pois leikkaamista lelukirjasta. Lelut leluina ja kaikkien saataville.

Lexinomicon
2/6 | 

Varmasti on olemassa tyttöjä ja poikia jotka tahtovat tehdä asioita jotka rikkojat perinteisiä sukupuolirooleja. Olisi kuitenkin hyvä kaiken keskellä muistaa että 90 % väestöstä on kuitenkin varsin tyytyväisiä sukupuolensa mukaiseen käyttäytymiseen vaikka se olisi miten opittua. Mikä oikeus tällä jäljelle jäävällä 10 prosentilla on vaatia että maailma järjestetään vastaamaan heidän käsitystään sukupuolirooleista. Se ei ole tasa-arvoa vaan poikkeavien yksilöiden dominointia yli enemmistön. Miksi sen yhden perheen oikeus saada sukupuolisensitiivinen lelukatalogi on suurempi oikeus kuin 9 muun perheen oikeus saada omaa katsomustaan vastaavaa palvelua. Yhteiskunta koostuu ja kehittyy tradition kautta. Metsään mennään jos vähemmistön sallitaan sanella mikä on oikea tapa katsoa maailmaa.

Lexinomicon
3/6 | 

Mielenkiintoista että blogin kirjoittajan maailmankuvaa vastaamattomat kommentit jäävät julkaisematta. Aikaisemmin esitin argumentaatiota siitä että enemmistö kuitenkin viihtyy nykyisissä sukupuolirooleissa. Kirjoittaja ei halunnut julkaista tätä. Ehkä hän koki sen vihamieliseksi. Todettakoon, että minulla ei ole mitään vähemmistöjä vastaan. Olen sitä mieltä että heille pitää tehdä yhteiskunnassa tilaa niin paljon kuin mahdollista. Silti kuitenkaan yhteiskuntaa ei voida järjestää vähemmistöjen ehdoilla. Raja kulkee mielestäni siinä, jos enemmistö joutuu luopumaan omista oikeuksistaan vähemmistöjen eduksi. Jo Spock totesi tämän seikan. Needs of the many outhweight tje needs of few.... voiko tämän julkaista?

Herkkä mies
Liittynyt28.9.2018

Hei. Kiitos kommenteistasi. Pahoittelut, että ne oli hässäkässä jäänyt hyväksymättä. Nyt ne on molemmat julkaistu. Kanssani ei tarvitse olla samaa mieltä ja kommentit julkaisen kyllä, jos ovat asiallisia. Nämähän olivat.

Sukupuoliin sekä vähemmistöihin liittyy vieläkin paljon epätasa-arvoa myös meillä täällä Suomessa. Sen vuoksi on hyvä kyseenalaistaa niitä olemassa olevia malleja, jotka mahdollisesti epätasa-arvoa ylläpitävät. Joskus asiat ovat hyvinkin pieniä esim. kasvatuksellisia asioita, jotka vaikuttava pitkällä aikajuoksulla isosti. Jos katsotaan vaikkapa nuorten miesten syrjäytymisen määrää ja kun tiedetään, että poikien tunnetaidot ovat heikommat kuin tytöillä, niin ehkä voimme koittaa nähdä muutoksen tarvetta myös kasvatuksessamme.
Tasa-arvoa taas ei tule peilata siihen, kuulutko enemmistöön vai vähemmistöön.

Mitä tulee sukupuolirooleihin, niiden erot vahvistuvat pitkälti kulttuurin ansiosta.

❤: Herkkä mies

Lexinomicon

Hei. Kiva kun vastasit. Tähän kirjoitukseen liittyen kysyisin yhden kysymyksen. Kirjoituksen ydinsisältö on nk. heteronormatiivisen normin kyseenalaistaminen ja viesti siitä että kyseistä normia tulisi muuttaa tai ainakin suhtautua siihen sensitiivisemmin. Myös monet seksuaalivähemmistöt monesti kritisoivat normin olemassaoloa ja samaten myös feminismi (kolmas aalto) tekee näin. Mutta onko normin muuttaminen tavoitteena järkevä tai edes hedelmällinen. Vaikea se ainakin on. Ja kun normi sitten lopulta pitkän työn jälkeen muuttuu niin se asettaa vain uuden normin joka saattaa olla jälleen syrjivä jotakuta muuta kohtaan. Eikö hyödyllisempää olisi tunnustaa normin olemassaolo ja sen jälkeen työstää omaa suhtautumistaan kyseiseen normiin. Ei kenenkään ole pakko olla normin mukainen ja se on heidän oma valintansa. Valintaan taas liittyy sen mukana tuleva vastuu eli tässä tapauksessa se että omat normista poikkeavat valinnat eivät tule niin laajasti hyväksytyksi. Jos kuitenkin itse tuntee itsensä ja vapaasta tahdostaan jättää seuraamatta normia niin mihin ihminen silloin tarvitsee muiden hyväksyntää omalle valinnalleen? Mielestäni varmempi tie onneen on hyväksyä oma epänormatiivisuutensa kuin vaatia normia muuttumaan itselleen sopivaksi. Minä esimerkiksi olen lyhyt. Normi on, että miehen tulisi olla pitkä tai ainakin pitkähkö. Minä en voi muuttaa omaa pituuttani tai siitä vallitsevaa normia mutta voin hyväksyä sen yhtenä ominaisuutenani. Toisaalla voin sitten keskittyä muihin hyviin ominaisuuksiin joita omaan.

Vierailija
4/6 | 

Olen samaa mieltä tuon lexinomicon kanssa, kun juttua luin. Ihmettelen suuresti tuota miksi valtavirran sukupuoliedustajat jaksavat ajaa vahvasti pienen seksuaalivähemmistön asiaa, sellaisissakina asioissa joista eivät todellisuudessa tiedä loukkaavatko ne edes näitä vähemmistöjä. Haukkumisen ja syrjimisen vastaan puhumisen ymmärrän, mutta että lelukataloogitkin on nyt kummallisia jos tyttö leikkii vaunuilla ja poika kuormurilla. Lelukataloogi on mainos, joka on tehty kohderyhmälle joka niitä eniten käyttää ja fakta vaan on että vaunujen kohderyhmää ovat tytöt. Ei miesten deodoranttimainokseenkaan laiteta mummoa sitä deodoranttia käyttämään. Tai jos opettaja ei saa sanoa faktaa että yleensä pojat on valinnut puutöitä niin saako ruokalassakaan sanoa että yleensä puuroon laitetaan maitoa jos joukossa on joku maitoallergikko? Ei nyt ihan kaikkea ole tarkoituksenkaan mukaista alkaa välttelemään tai muuttamaan vain koska joku on erilainen. Monet aikuisten mielestä hienot mutkat voivat aiheuttaa lapsissa hämmennystä.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Herkkä mies. Sellainen minä olen. Elämääni rikastuttavat myös neljä ihanaa lasta ja sydämestään asti kaunis vaimoni. 

Tässä blogissa miehen maailma saa olla herkkä ja kaunis. Kirjoitan parisuhteesta, vanhemmuudesta ja miehuudesta. Kerron miltä ne tuntuvat ja koitan ymmärtää, miten niiden kanssa olisi hyvä elää. Joskus vain ihmettelen ihmisen elämää kaikkine väreineen ja koitan antaa sille sanoja.

Tervetuloa seuraamaan! 

-Samuel Jyrinki

Facebook

Instagram

Pinterest

Jos sinua kiinnostaa yhteistyö kanssani:

Laita sähköpostia

Blogiarkisto

2019
2018