Kirjoitukset avainsanalla tasa-arvo

Syrjityksi tuleminen sattuu aina, eikä siihen totu. Kuva: Herkkä mies

”Tuo lessu ei tänne tule!” Kuulen pilkallisella äänen sävyllä lausutut sanat, juuri ennen kuin tilataxin liukuovi lävähtää kiinni kasvojeni edessä.

”En minä sen(biseksuaalin) kanssa enää saunaan mene.”

”Sen pojan kanssa ei tarvitse sitten olla. Ei ole hyvää seuraa uskovaiselle.”

Minulta kysyttiin, että olenko kokenut syrjintää?

Kyllä olen. Paljonkin. Osittain se on ollut suoraa ja tarkoituksellista. Osittain epäsuoraa ja tiedostamatonta, mutta silti yhtä satuttavaa. Olen ollut liian huono uskovainen toisen uskovaisen seuraan. Minut on suljettu ulos ryhmästä, koska olen lessu. Minua on vältelty, koska kuulun seksuaalivähemmistöön. Uskon, että jokainen meistä kokee syrjintää jossain vaiheessa elämäänsä, mutta eri asioista ja eri mittakaavassa. Ja jokainen kerta, kun niin tapahtuu, se on väärin. Sellaista syytä ei ole, joka oikeuttaa syrjintään. 

Olen pohtinut viimeaikoina syrjintää paljon. Kun haen töitä ja työnantaja käy katsomassa blogiani, mistä tiedän menetänkö mahdollisuuteni vain siksi, että kuulun seksuaalivähemmistöön tai herätyliikkeeseen? Se on paljon mahdollista. Suomessa saattaa menettää mahdollisuutensa jo pelkästään väärän nimen perusteella. Ja esimerkiksi maahanmuuttajat, romaanit ja naiset kokevat syrjintää työmarkkinoilla jatkuvasti. 

Vanhemmat ovat vastuussa siitä, etteivät he omilla sanoillaan ja teoillaan syrji omaa lastaan.

Työelämä on kuitenkin vaan yksi sektori, jossa esiintyy syrjimistä. Haitallisten asenteiden ja vihapuheiden täyttämä arki koskettaa lukemattomia ihmisiä tässä maassa. Ja juuri se ilmapiiri luo mahdollisuuden syrjinnälle joka paikassa. Kouluissa, päiväkodeissa ja jopa kodeissa. 

Olen aiemminkin kirjoittanut siitä, miten suuri vastuu vanhemmilla on siinä, mitä asenteita he välittävät lapsilleen. Yhtälailla vanhemmat ovat myös vastuussa siitä, etteivät he omilla sanoillaan ja teoillaan syrji omaa lastaan. Sillä totuus on se, ettei me vanhempana voida tietää esimerkiksi lapsemme sukupuolikokemusta, uskonnollista vakaumusta tai tulevan rakkauden kohteen ihon väriä ja sukupuolta. Eikä meillä ole myöskään mitään oikeutta painostaa tai kiristää heitä näissä asioissa haluamaamme ratkaisuun. Emmekä me voi asettaa heitä eriarvoiseen asemaan sen vuoksi, mitä he ovat tai haluavat olla. 

Miltä jos lapsi on jotain sellaista, jota vanhempi jatkuvasti syrjii puheissaan?
Miltä jos lapsi on jotain sellaista, jota vanhempi jatkuvasti syrjii puheissaan?

Onko minun lähelläni syrjinnästä vapaa vyöhyke?

Meistä jokainen on varmasti sitä mieltä, että meitä tulee kohdella tilanteesta riippumatta yhdenvertaisesti muiden kanssa. Emme halua tulla syrjityksi millään perusteella. Mutta mitä jos kysyn itseltäni, onko minun lähelläni syrjinnästä vapaa vyöhyke? Onko minun käyttäytyminen, sanalliset ja sanattomat viestit sellaisia, etteivät ne syrji ketään? 

Laita blogi seurantaan myös Instagramissa ja Facebookissa!

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 | 

Kirjoita seuraavaksi kummin ja kummilapsen väleistä ja miten niitä voisi korjata olis minulle todella tärkeä aihe. ❤️ Ja miten itse koet kummin tehtävän (jos sinulla on kummilapsi) ♥ ❤

Herkkä mies
Liittynyt28.9.2018

Tuo on kyllä tärkeä aihe! Minulla on monta kummilasta ja kaikki usein mielessä❤ kirjoitan varmasti! Kiitos viestistä💕

❤: Herkkä mies

Elämän kolhut
2/5 | 

Kiitos blogi kirjoituksistasi..olen saanut niistä valtavasti tukea elämääni.❤Sinulla on myös tyylitajua,oletko koskaan miettinyt malliksi ryhtymistä?

Herkkä mies
Liittynyt28.9.2018

Kiitos, on ihana saada tuollaista palautetta❤ Ei ole kyllä ihan vakavissaan tullut harkittua mallin töitä😁

❤: Herkkä mies

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkia ihmisryhmiä tulee aina kohdella tasa-arvoisesti. Kuva:Joel Jyrinki

Kuuluuko arvoasteikon yläpäähän ne, joilla on rahaa ja pohjalle ne, joille ei ole?

Tein Ylen vaalikonetta ja eteeni tuli väittämä: On oikein, että yhteiskunnassa jotkut ryhmät ovat paremmassa asemassa kuin toiset. Täysin samaa mieltä, täysin eri mieltä vai jotain siltä väliltä?

No täysin eri mieltä. Voiko joku olla sitä mieltä, että on oikein arvottaa ihmiset eriarvoiseen asemaan tai edes hyväksyä sellainen ajatusmalli? Ilmeisesti voi, sillä vaalikoneessakin löytyi useita ehdokkaita, jotka olivat väittämän kanssa samaa mieltä.

Olisi erittäin mukava kuulla, miten nämä ehdokkaat perustelevat vastauksensa? Mikä ryhmä on heidän mielestään sellainen, joka ansaitsee toisia paremman aseman yhteiskunnassa? Entä mikä ryhmä taas on arvoasteikon pohjalla? Pohjakin on, sillä jos joku on paremmassa asemassa, joku on myös vääjäämättä heikoimmassa asemassa. Kuuluuko arvoasteikon yläpäähän ne, joilla on rahaa ja pohjalle ne, joille ei ole? Vai hyväksytäänkö parempi asema koulutustason, ihon värin tai sukupuolen mukaan?

Lapsiperheköyhyys on maassamme kasvava ongelma, joka aiheuttaa eriarvoisuutta ja huono-osaisuutta.

Valitettavasti meillä Suomessa jotkut ryhmät ovat edelleen toisia paremmassa asemassa, vaikka yhdenvertaisuuden eteen tehdään jatkuvasti paljon töitä. Mies on naista paremmassa asemassa, kantasuomalainen on maahanmuuttajaa paremmassa asemassa, hetero on seksuaalivähemmistöön kuuluvaa paremmassa asemassa ja moni lapsi on ikätoveriaan paremmassa asemassa. Ja valitettavasti näistä asioista ei kaikki ole edes menossa oikeaan suuntaan. Esimerkiksi lapsiperheköyhyys on maassamme kasvava ongelma, joka aiheuttaa eriarvoisuutta ja huono-osaisuutta. Tuo huono-osaisuus periytyy valtavalla prosentilla. Onko se oikein? Onko se vain hyväksyttävä tosiasia, jolle ei tarvitsekaan tehdä mitään? Mitäs synnyit köyhäksi, vähemmistöön tai väärään sukupuoleen? Sori, sinun on nyt vain hyväksyttävä huonompi asemasi, sillä on oikein, että joku toinen on sinua paremmassa asemassa. 

Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus pitäisi olla kaiken tekemisen ja ajattelun ytimessä itsestään selvänä ja kirkkaana arvona. Mikäli alamme hyväksyä arvon, jossa pidetään oikeana, että jotkut ryhmät ovat toisia paremmassa asemassa, emme mene hyvinvoinnin suuntaan. Menemme suuntaan, jossa on riistoa, alistamista ja lisääntyvää eriarvoisuutta. 

Yhteiskunta tulee tuskin koskaan saavuttamaan tilannetta, jossa kaikki ihmiset saisivat samat mahdollisuudet, tasavertaisen elintason ja aseman. Lähtökohtaisesti meillä tulee kuitenkin aina olla se ajatus, ettei yksikään ryhmä tai ihminen kuulu oikeutetusti toisen yläpuolelle.

Klikkaa tästä Instagramiin tai facebookkiin ja laita sivu seurantaan!

Kommentit (3)

Näinminäaattelen
1/3 | 

Sosialismissa kaikki ihmiset arvotetaan samanarvoiseksi, kaikki saavat yhtä paljon. Ongelma on se ettei ihminen voi saavuttaa yhtään enempää vaikka hän yrittäisikin. Se johtaa siihen, ettei kukaan edes yritä tehdä mitään tai laistaa niin paljon kuin pystyy. Se johtaa ennenpitkää yhteiskunnan rappioon. Tämän vuoksi yhteiskunnassa pitää olla porkkanoita mitä kohti pyrkiä, niitä samoja etuja ei saa laiskottelemalla ja vain olemalla. Tuo on kysymyksen pointti.

Vierailija
2/3 | 

Ihmistä ei saa arvottaa asemansa mukaan, köyhä on yhtä arvokas ihmisenä kuin varakas. Suomessa tehdään jo paljon enemmän kuin muualla maailmassa antaaksemme myös huono-osaisille lapsille samat eväät ponnistaa parempaan kuin vanhempansa. Tämän enempää ei yhteiskunta voi enää tehdä. Jos/kun siitä huolimatta köyhyys periytyy, pitäisi katseet siirtää perheeseen. Vanhemmilla, myös huonompiosaisilla, täytyy olla oma vastuunsa tässä kuviossa, heidän vastuutaan lapsistaan ei voi ulkoistaa täysin yhteiskunnalle. Köyhyyden ohella myös asenteet periytyy. Jos vanhemmilta nähty mallli on se, ettei omasta elämästään tarvitse ottaa vastuuta kyllä yhteiskunta rientää apuun, ei ole ihmekään että huono-osaisuus periytyy. Ja onko se sitten enää huono-osaisuutta vai jotain muuta jos jälkipolvi ei viitsi edes yrittää, kun kotona saatu malli on se että mitään tekemättä saa saman kuin tekemällä? 

Ei sosialismille
3/3 | 

Täysin samaa mieltä 'näinminäaattelen' kanssa. Kysehän ei ole arvottamisesta, että joku toinen olisi toista parempi ihmisenä, vaan siitä, että toinen on ahkeralla työllään päässyt elämässä korkeampaan tuloluokkaan.
Mielestäni olisi kohtuutonta, että yksi kouluttaa itsensä pitkälle, tekee pitkää päivää töissä ja ansaitsee suuremman palkkansa, ja toinen saisi saman rötväämällä himassa. Ei kuulosta ihan reilulta..
Esim. itse olen matalapalkkaisella alalla, mutta en todellakaan ole sitä mieltä, että korkeampituloisilta pitäisi verottaa isompi lohko pois, jotta kaikki tienattais saman verran. Eipä kohta kukaan enää viitsi tehdä töitä, jos verottaja vie kaiken.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva:Herkkämies

Kuinka moni näistä naisista on saanut osakseen ansaitsemansa arvostuksen ja kunnioituksen?

Olen mies. Siksi voisi kuvitella, että elämäni esikuvat, ihailun kohteet ja sankarit olisivat miehiä. Sellaisia miehiä, millainen minäkin haluaisin olla. Se olisi aika loogista tässä miesten valtaa huokuvassa maailmassa. Mutta näin ei kuitenkaan ole. Itseasiassa elämäni on ollut ja on edelleenkin täynnä naisia, joita olen ihaillut, katsonut ylöspäin ja suorastaan kadehtinut. 

Eivätkä nämä naiset ole olleet superjulkkiksia tai suuria Minna Cantheja, vaan niin sanottuja tavallisia naisia. Naisia, jotka ovat olleet minua rohkeampia tai voimakkaampia, viisaampia tai etevämpiä. Naisia, jotka ovat syöneet halutessaan herkkiä miehiä aamupalaksi ja naisia, joiden jokainen solu on huokunut lämmintä empatiaa. On ollut taitavia puhujia, lahjakkaita kuuntelijoita ja uskomattoman fyysisen suorituskyvyn omaavia naisia. Ja on ollut niin valtavan paljon tunneälykkäitä naisia, joiden seurassa on ollut hirvittävän hyvä olla. 

Mutta kun mietin naistenpäivää ja sen ytimessä olevaa viestiä sukupuolten välisestä tasa-arvosta, mieleeni nousee väkisin kysymys. Kuinka moni näistä naisista on saanut osakseen ansaitsemansa arvostuksen ja kunnioituksen? Olenko minä itse osannut osoittaa sen vilpittömästi ja nöyrästi, ilman vähättelyä, miesselityksiä ja turhia testosteroiinipullistuksia?

Toivottavasti, sillä he ansaitsevat sen. 

Elämme vielä Suomessakin tilanteessa, jossa naiset joutuvat taistelemaan siitä, että heitä arvostettaisiin tasavertaisena miesten kanssa.

Mutta valitettavasti me elämme vielä Suomessakin tilanteessa, jossa naiset joutuvat taistelemaan siitä, että heitä arvostettaisiin tasavertaisena miesten kanssa. Naisille maksetaan vieläkin miehiä pienempää palkkaa samasta työstä, he joutuvat edelleenkin pelkäämään ja kohtaamaan seksuaalista ja fyysistä väkivaltaa järkyttävän usein ja kielessämme on yhä jäljellä naisen asemaa heikentäviä ilmaisuja. Nämä tekijät eivät anna kuvaa siitä, että naisia arvostettaisiin. Se on tosi asia, jota on turha selitellä. Eikä sitä korjaa kerran vuodessa jaetut naistenpäivän ruusut. Se vaatii tekoja vuoden jokaisena päivänä. 

Jos tässä maassa jokainen naiselle sanottu likainen lause, vähättelevä selitys sekä kaikki ahdistelevat kädet ja lyövät nyrkit vaihdettaisiin arvostukseen, kunnioitukseen ja maksettuun palkkaan, olisi moni asia paljon paremmin.

Herkkä mies löytyy myös Instagramista ja Facebookista! Tervetuloa seuraamaan!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Isästä on helppo tehdä toissijainen vanhempi. Kuva:Herkkä mies

Usein näkee kirjoituksia ja kuulee puhetta siitä, kuinka isät eivät ota riittävän isoa roolia lasten hoitamisesta. Isät ovat näissä puheenvuoroissa täysin aloitekyvyttöminä vätyksinä, jotka eivät ymmärrä mitään metatöistä, eikä lapsen tarpeista. Tiukkaa tekee, voiko tuota ihmistä jättää edes lapsenvahdiksi, kun lasten äiti lähtee muiden samassa tilanteessa olevien mammojen vertaistukiryhmään.

Mammojen vertaistukiryhmä on tietenkin iloinen asia, joten ajattelin kirjoittaa ohjeet, joiden avulla saat takuulla taloon sellaisen isän, että sinullakin riittää meriitit päästä mukaan.

Tässä siis:

10 ohjetta, joilla teet lastesi isästä kyvyttömän kakkosvanhemman.

  1. Kun lapsi itkee isän sylissä, ota se heti häneltä pois. Isä ei osaa häntä lohduttaa, sillä hän ei ymmärrä lapsen tarpeita. (Eikä tämän kikan avulla opi koskaan ymmärtämäänkään)
  2. Pyydä isää syöttämään lapsi, mutta vahdi tarkasti vieressä. Kahden lusikallisen jälkeen ota lusikka isän kädestä itsellesi ja syötä lapsi määrätietoisesti loppuun. Isä kyllä häipyy tilanteesta ja ymmärtää, ettei hänestä ole lapsen syöttäjäksi.
  3. Kun lähdet käymään lähikaupassa, anna lähtiessäsi isälle pilkun tarkat ohjeet siitä, miten lapsen kanssa tulee toimia. Esimerkiksi: ”Jos lapsi kakkaa, vaihda vaippa. Vaipat ovat kylpyhuoneen kaapissa.” Sitten kävele kaapille ja nosta yksi vaippa hoitopöydälle ja kerro sen olevan siinä. Parempi tietenkin on, jos laitat lapsen vielä lähtiessä nukkumaan ja painotat isälle, että lapsi nyt onneksi nukkuu ja toivottavasti ei herää sinun poissaollessasi.
  4. Kun lähdet pidemmälle reissulle, soita mummu hoitamaan lastasi, vaikka isä jää kotiin. 
  5. Älä anna miehen pakata laukkuja, kun lähdette reissuun. Tai jos annat, kysele koko ajan, että mitä hän nyt on sinne laittanut. Mene lopuksi ja tarkista laukut. Tehosta viestiä vaihtamalla vielä pari vaatekertaa enemmän oman maun mukaiseksi.
  6. Jos isä pukee lasta, seuraa vierestä ja kommentoi mahdollisimman paljon. Hyviä lauseita ovat muun muassa: ”Tuleekohan tuosta mitään?” ”Laita sukat sukkahousujen päälle" ja paras on tietenkin ”anna, kun minä.” 
  7.  Vähättele isän merkitystä. Kerro hänelle, että hän on vain kerran dipannut, kun sinä sen sijaan olet kärsinyt pahoinvoinnit, kantanut lasta sisälläsi, synnyttänyt kivulla ja imettänyt kaiket yöt. Isä ei ansaitse lasta yhtä paljon, kuin sinä. 
  8. Älä anna isälle tilaa, sillä sinä olet ykkösvanhempi. Hoida neuvolat, vanhempainvartit ja lääkärit tai jos menette yhdessä, niin ole etualalla ja enemmän äänessä. Jos haette lapsen yhdessä päiväkodista tai muusta hoidosta, kiirehdi lapsen luokse ennen isää ja pidä sitten lapsi tiukasti otteessasi. Näin saat isästä sivustaseuraajan, jota kenenkään muunkaan ei tarvitse huomioida. 
  9. Kun isä ei tiedä jotain ja erehtyy kysymään, muista naureskella asialla ja osoittaa, ettei tietämättömyys todellakaan ollut yllätys.
  10. Suutu näistä ohjeista ja pidä niitä oikeutettuna. Äläkä vahingossakaan käännä näitä ohjeita kieltomuotoon tai arvioi toimintaasi tasavertaisen vanhemmuuden suhteen. 

Lopuksi haluan pyytää anteeksi kaikilta mielensä pahoittaneilta sekä niiltä ihmisiltä, joiden elämästä olen näitä loistavia keinoja poiminut. 

Herkkä mies löytyy myös somesta! Laita seurantaan Instagram ja Facebook!

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 | 

Kiitos tästä! Minä olen juuri tällainen ykkösvanhempi. Vietän lasteni kanssa paljon enemmän aikaa kuin mieheni (syynä miehen työ), ja tämä mielestäni tekee miehestäni minua kyvyttömämmän vanhemman. Taidanpa ottaa ja katsoa peiliin. Voisin kenties muuttua hieman...

Omenapuuro
Liittynyt8.5.2017
2/5 | 

Sitä jotenkin kuvittellee, että asiat tapahtu jotenkin edellisessä suhteessa, jonka aikana saimme 2 ihanaa lasta. Mutta kuinka paljon sitä äitinä on valehdellut itselleen? Jättänyt lasten isän ulkopuolelle, koska on olettanut jottain? Haluaisin uskoa, etten ollut lasten isälle aivan kamala, mutta jotenkin tuntuu, että hän on saattanut kokea asioita vähän toisin.
Ei saisi olettaa, pitäisi pystyä kysymään ja puhumaan. Kysyä samasta asiasta uudestaan (Tuletko lapsen päiväkodin joulujuhliin tänävuonna? Ai et.), koska mieli voi muuttua ja saa muuttua. Ehkä tuli oletettua lasten isän olevan jotain mieltä jostain, koska ei jaksanut ennään kysyä ja väitellä ja pyytää.
Aivan varmasti olen ollut ehdoton joissakin asioissa ja niitä mun täytyy työstää itteni kanssa.
Yks iso juttu meidän parisuhteessa oli ongelmana, me ei taidettu kuunnella toisiamme vaikka kuultiin. Tämä nimittäin jatkuu edelleen, erosta on kohta 1,5 vuotta. Kuullaan asioita aivan eri tavalla ja ymmärretään ne myös eri tavalla....Joskus tuntuu, että olisko parempi piirtää?

Herkkä mies
Liittynyt28.9.2018

Kiitos kommentista. Parisuhteessa on aina kysymys kahdesta ihmisestä, joiden molempien toiminta vaikuttaa sekä suhteeseen itseensä sekä vanhemmuuteen. Ei riitä, että vain toinen katsoo peiliin ja arvioi toimintatapojaan. Molemmilla pitää olla tahto ja halu olla mukana. Tuo mainitsemasi kuuntelemisen taito on kyllä erittäin tärkeä<3

❤: Herkkä mies

14 jalkaa ja 1 häntä
3/5 | 

Kiitos päivän nauruista. On pelottavaa ajatella, ettei saisi olla lapsen tai lasten kanssa oma itsensä ja hoitaa heitä taas-arvoisessa asemassa äidin kanssa. Tietenkin on olemassa syyt, joiden takia toinen vanhempi on enemmän lasten kanssa, mutta silloin kun ollaan yhdessä, on molempien etuoikeus antaa rakkauttaan lapsille. Lapsille on tärkeää saada myös se isän hoiva, joka usein on erilaista kuin äidin, mutta aivan yhtä tärkeää

Vierailija
4/5 | 

Huh huh, onko esimerkkisi mukaisia isiä/äitejä oikeasti olemassa? Tuohan kuullosti uuvuttavalta, molempien osapuolten kohdalta.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Herkkä mies. Sellainen minä olen. Elämääni rikastuttavat myös neljä ihanaa lasta ja sydämestään asti kaunis vaimoni. 

Tässä blogissa miehen maailma saa olla herkkä ja kaunis. Kirjoitan parisuhteesta, vanhemmuudesta ja miehuudesta. Kerron miltä ne tuntuvat ja koitan ymmärtää, miten niiden kanssa olisi hyvä elää. Joskus vain ihmettelen ihmisen elämää kaikkine väreineen ja koitan antaa sille sanoja.

Tervetuloa seuraamaan! 

-Samuel Jyrinki

Facebook

Instagram

Pinterest

Jos sinua kiinnostaa yhteistyö kanssani:

Laita sähköpostia

Blogiarkisto

2019
2018