Kirjoitukset avainsanalla äitiyspakkaus

Kuva:Herkkämies

Tunnustan, että meidän perheessä lasten vaatteiden ja muiden tarvikkeiden huolehtiminen oli pitkään äidin vastuulla. Niin se vain oli, vaikka kukaan ei siitä puhunut. Kun ensimmäinen lapsi syntyi, jotkut asiat loksahtivat lokeroihinsa ajattelematta. Ilman, että niitä tajusi kyseenalaistaa. Lasten vaatteet eivät tietenkään olleet ainoa asia, minkä äiti otti hoitaakseen. Ehkä tilanne oli jopa niin paha, että vaimoni oli se Vauva-lehden kuvailema väsynyt projektipäällikkö. Tilanne ei suinkaan ollut meidän kummankaan haluama, eikä tieten tahtoen valitsema. Ainakin minun kokemassa maailmassa tuntui vain olevan tiukasti määrätyt normit isän ja äidin rooleihin. Kolme suurinta teesiä meni suurinpiirtein näin:

  1. Isä on toissijainen vanhempi. Siksi vain äidiltä kysytään raskaudesta, lapsen syntymisestä ja öiden sujumisesta. Siksi neuvolan täti kysyy lapsen kanssa neuvolaan tulleelta isältä, että ”tekö tulitte ihan kahden.” Ja siksi lapsen kouluunilmoittamislomakkeessa kaiketi lukee äidin lisäksi vain muu huoltaja, eikä isän nimelle ole paikkaa ollenkaan. Isä auttaa silloin, kun äiti sanoo, mutta muuten voi pysyä pois tieltä.
  2. Isä ei ole luontainen hoitaja. Ei ole isän vaistoa vaan ylivertainen äidin vaisto, joka tietää asiat paljon isää paremmin. Isä räpeltää ja säätää, äiti sitten korjaa. ”Selviätköhän tuosta?” Kommentti on isille ihan ok, sillä sitähän voi epäillä syystäkin. Isä yksin lapsen kanssa reissussa on "wau", sillä sehän ei ole normaalia isyyttä, vaan poikkeava supersuoritus. 
  3. Isä ei ymmärrä mitää vauvan vaatteista ja tarvikkeista. Siksi Kela lahjoittaa äitiyspakkauksen eikä vanhemmuuspakkausta. Mies ei myöskään pakkaa tavaroita reissuun lähtiessa, sillä kaikki tarpeellinen ei silloin tule mukaan.

Kuva:Herkkämies
Kuva:Herkkämies

Nyt meistä kumpikin voi kokea olevansa yhtä arvokas vanhempi

Tähän maailmaan ja näihin kokemuksiin minä nuorena isänä kasvoin. Ei kysymys ollut siitä, ettei vaimoni olisi antanut minulle tilaa. En minäkään sitä osannut ottaa. Malli isyydelle ja äitiydelle oli jotain paljon syvempää, enkä minä, eikä vaimonikaan sitä osannut heti kyseenalaistaa. Mutta kun minulle tuli tarpeeksi paha mieli siitä, ettei isyydelläni ole arvoa ja vaimolleni riittävä uupumus olla kaiken huomioiva äiti, oli molempien pakko alkaa pohtia vanhemmuuden rooleja uudelleen ja kyseenalaistaa opitut mallit. Onko äidin todella otettava se kaikki vastuu? Onko hän huono äiti, jos luovuttaa osan vastuusta isälle? Onko äidin tapa tehdä asiat se tärkeämpi ja oikeampi tapa? Entä miksi isä ei ole kiinnostunut niistä lasten vaatteista? Voisiko isä voimakkaammin tuoda esille kiinnostustaan lapsiin liittyviin asioihin? Voisiko isä opetella ottamaan huomioon asioita, mitä ei vielä osaa, eikä väheksyä niitä ”pikku” juttuja? Mitä, jos isällä onkin kyky huomata jotain, mitä äiti ei huomaa? Kysymyksiä oli paljon ja monimutkaisia vastauksia riitti. On suututtu, mökötetty ja itketty. On opittu, unohdettu ja epäonnistuttu. Mutta keskustelu on auttanut. Vanhemmuuteen on löytynyt tasapaino, jossa molemmilla on omat vahvuutensa. Ei ole superäitiä tai superisää, vaan kaksi toisiaan tukevaa ja yhdessä opettelevaa vanhempaa. Yhä edelleen päädymme säännöllisin väliajoin keskustelemaan vanhemmuuden rooleista. Joudumme opettelemaan uutta ja tekemään töitä tullaksemme toista puolitiehen vastaan. Ilman sitä uupuisimme lopulta molemmat. Ja mikä tärkeintä, nyt meistä kumpikin voi kokea olevansa yhtä arvokas vanhempi, jolla on yhteinen tärkeä tehtävä lasten elämässä. 

Herkkämies

Minut löytää myös InstagramistaFacebookista ja Pinterestistä. Saa pistää seurantaan!

Isän ja äidin rooleja on pohtinut myös Sormet suuhun blogi: https://www.vauva.fi/blogit/sormet-suuhun/isa-ei-ole-vain-aidinkorvike 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Herkkä mies. Sellainen minä olen. Elämääni rikastuttavat myös neljä ihanaa lasta ja sydämestään asti kaunis vaimoni. 

Tässä blogissa miehen maailma saa olla herkkä ja kaunis. Kirjoitan parisuhteesta, vanhemmuudesta ja miehuudesta. Kerron miltä ne tuntuvat ja koitan ymmärtää, miten niiden kanssa olisi hyvä elää. Joskus vain ihmettelen ihmisen elämää kaikkine väreineen ja koitan antaa sille sanoja.

Tervetuloa seuraamaan! 

-Samuel Jyrinki

Facebook

Instagram

Pinterest

Jos sinua kiinnostaa yhteistyö kanssani:

Laita sähköpostia

Blogiarkisto

2019
2018