Kirjoitukset avainsanalla avoliitto

Hyvän puhuminen parisuhteesta kannattaa. Kuva: Herkkä mies

Eikö meistä jokainen usko ja toivo, että olemme valinneet juuri itsellemme parhaan ihmisen puolisoksi?

”Kuljetko naiivisti laput silmillä, kunnes heräät?” Näin oli joku kommentoinut tekstiini, jossa kerroin uskovani läpi elämän kestävään parisuhteeseen. Jäin pohtimaan tuota kommenttia. Mihin minun pitäisi herätä? Siihenkö, että oikeasti parisuhde onkin tuskainen ja tuhoon tuomittu yritys, joka päättyy aina huonosti? Vai ehkä siihen, että vaaleanpunainen hehkutus parisuhteesta on lapsellista romantiikkaa, jossa vältellään karua arkea riitoineen?

Ehkä kysymys oli siitä, ettei hyviä parisuhteita saa olla olemassa. Niitä ei kuulu hehkuttaa, varsinkaan enää siinä vaiheessa, kun ruuhkavuodet painavat päälle. Silloin kuuluu valittaa ja avautua, kuinka parisuhteelle ei enää ole aikaa ja miten puoliso on taas ollut idiootti. Eikä hehkuttaa onneaan siitä, miten ihanan puolison on saanut. 

Tarinoita putkiaivoisista ja vastuuttomista miehistä sekä nalkuttavista ja vapautta jarruttavista naisista pidetään realismina. Ne ovat sosiaalisesti hyväksyttyjä totuuksia, joiden ympärille naisten–ja miesteniltojen parisuhdekeskustelujen on helppo rakentua. Ihan niin kuin meidän pitäisi puhua parisuhteesta ja puolisosta vähättelevästi ja varoen, ettemme vain joutuisi pettymään. Ettei meitä pidettäisi lapsellisina hihhuleina, joilla ei ole omaa itsenäistä elämää. Vai onko niin, että niissä saunailloissa, missä sinä olet ollut, on vain kehuttu kilpaa puolisoita? Itse asiassa. Milloin viimeksi kuulit jonkun kehuvan, että hänellä on maailman paras puoliso? 

Niitäkin on, sillä emme me kaikki ole yhdessä alkoholistin, narsistin tai väkivaltaisen ihmisen kanssa.

Jokainen kaunis sana ja kiitollinen lause puolisosta rakentaa parempaa parisuhdetta.

Eikö meistä jokainen usko ja toivo, että olemme valinneet juuri itsellemme parhaan ihmisen puolisoksi? Toivon ainakin niin. Sillä jos me itse emme usko siihen, tuskin puolisokaan sitä uskoo. Jos me emme osaa itse puhua kauniisti omasta puolisostamme ja nähdä kauniita asioita suhteestamme, kuinka ihmeessä ne asiat olisivat koskaan olemassa? Ei ole yhden tekevää, miten puhumme ihmisestä, jonka kanssa jaamme elämämme.

Jos on naiivia puhua puolisosta hyvää ja nähdä parisuhteen toimivat asiat, niin olkoon sitten niin. Se lapsellisuus on parisuhteen voima. Se ei ole typerää hehkutusta, vaan tahtoa nähdä hyvää. Jokainen kaunis sana ja kiitollinen lause puolisosta rakentaa parempaa parisuhdetta. Jokainen ääneen sanottu hyvä asia ja toista huomioiva teko antaa voimaa tehdä saman uudelleen. Näistä asioista syntyy viesti sitoutumisesta, välittämisestä ja rakkaudesta. Ja eikö meistä jokainen toivo, että se olisi vallitseva viesti suhteessamme?

Mekin riitelemme ja elämme aikoja, jolloin kaikki vaaleanpunaisuus on kadonnut hermoja kiristävästä arjesta. Se on osa elämää. Mutta sanoilla on niissäkin hetkissä ihmeellinen voima. Ja me saamme ihan itse päättää, mitä sanoja käytämme.

Lisää romanttista höttöä löydät Instagramista ja Facebookista. Tervetuloa seuraamaan!

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (3)

Anka
1/3 | 

Osui ja upposi.
Tänään yhteisestä reissusta väsyneenä meinasi mieli alkaa kalvamaan kaikkia niitä ajatuksia, miten olisin toivonut mieheni käyttäytyvän, olevan, lipileeraavan minua. Kun vihdoin pääsimme kahdestaan.

Mutta, samaan aikaan yritin ajatella kaikkia niitä mukavia hetkiä reissussa, ystäväpariskunnan kanssa. Sen mitä yhdessä koimme. Kertaakaan hän ei moittinut minua, ei arvostellut ja oli ihan normaalisti.

Minä itse kehitin mielessäni jotain sellaista, mitä olisi pitänyt olla. #pelkkäälovee

Kiitos taas upeasta kirjoituksesta! ❤️

Herkkä mies
Liittynyt28.9.2018

Kiitos❤ ja kiitos kommentistasi. Tutta myös itselle tuollainen. Oletukset ja sanomatta jääneet odotukset tuottaa pettymyksiä. Onneksi niistäkin selviää puhumalla😊

❤: Herkkä mies

Daddy Speziale

Moi! Itsekin tunnistan ilmiön, jossa nimenomaan omassa päässä luodut, useimmiten ääneensanomattomat, odotukset pilaavat jonkin asian, vaikka neutraalisti tarkasteltuna asian pitäisi tuottaa iloa. Toisaalta sama toimii myös toisinpäin, eli jos odottaa jotain kurjaa, voi "tavallinenkin" asia tuntua hyvältä.

Itse kirjoitukseen liittyen: nostat mielestäni esiin oikean ja tärkeän asian. Itse olen kuitenkin ollut havaitsevinani, että usein äänessä on pieni, mutta äänekäs vähemmistö. Varsin moni tuntuu olevan näissä keskusteluissa omasta suhteestaan hiljaa, mitä ainakin itse pidän merkkinä siitä, että asiat ovat heidän kohdallaan sitten kuitenkin aika hyvin. Ehkä seuraava kulttuurillinen muutos voisi sitten tosiaan olla se, että uskallettaisiin päästää irti tästä "kel' onni on, se onnen kätkeköön" -periaatteesta ja puhua ääneen sitä ansaittua hyvää omasta puolisosta. Se parantaisi varmasti omaa suhdetta entisestään.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuva:Herkkämies

Nousen, vaikka väsyttää aivan liikaa. Hieron unihiekkaiset silmät auki makuuhuoneen ovella ja kurkkaan keittiöön. Katselen hetken. Sitten hymy nousee kasvoilleni. Hän näyttää ihanalta. Kauniilta. Niin rakastettavalta. Kävelen aamiaista syövän vaimoni taakse ja painan huulet kiinni hänen kaulalleen. Hengitän pehmeän ihon tuoksua, joka kertoo minulle, että kaikki on hyvin. "Rakastan sinua." Sanon lopulta. Saan suukon. Laahustan kylpyhuoneeseen hymyillen. Odotan jo melkein iltaa. Tuon naisen viereen on hyvä nukahtaa, oli päivä millainen tahansa. 

Me haluamme uskoa ikuiseen rakkauteen, vaikka kukaan ei enää tunnu uskovan siihen

Kun aloin pohtia vastausta kysymykseen, mistä minä saan voimaa päivittäin, päädyin kirjoittamaan tuon yllä olevan tekstin. Olen onnellinen, että näin on. Se on uskomatonta. Jopa pelottavaa, sillä en tiedä, miten pärjäisin ilman häntä. Onneksi minun ei tarvitsekaan. Me olemme joskus päättäneet luottaa elämään yhdessä. Loppuun asti. Me emme aio erota, vaikka moni tekee niin. Emme kasvaa erillemme tai pettää toisiamme, vaikka se olisi kuinka yleistä. Emme aio kyllästyä toistemme naamoihin, vaikka seisomme päivittäin vastakkain tai vaipua tunnottomiin rutiineihin, vaikka arki toistaa itseään ruuhkavuosien oravanpyörässä. Ja me haluamme uskoa ikuiseen rakkauteen, vaikka kukaan ei enää tunnu uskovan siihen. Se on meidän voimamme. Tunne, joka kantaa heikkonakin päivänä.

Mietin usein, että missä vaiheessa onnellisesta ja pitkästä parisuhteesta on tullut asia, johon ei enää uskota.

Ei ole enää tahtoa, joka kantaa läpi ylä- ja alamäkien. Ei uskoa, että jos tekee töitä parisuhteen eteen, kumppania ei tarvitse vaihtaa. Mutta ei tunnu olevan kumppaneita, jotka olisivat sopivia läpi elämän. On lapsen tekoon sopivia kumppaneita. On eri elämäntilanteisiin sopivia partnereita ja paljon odotukset pettäneitä lupauksia. On vapautta toteuttaa, erota ja elää. On paljon ruohoa, joka vihertää paremmin aidan toisella puolella. Maailma tuntuu olevan täynnä kelvottomia miehiä ja nalkuttavia naisia. Keskustelut täyttyvät epätyydyttävistä suhteista, romantiikan tappavasta perhearjesta ja vääjäämättömänä eteen tulevasta erosta. Siltä suomalainen parisuhdekeskustelu usein näyttää.

Minua pelottaa sanoa ääneen, että minulla on onnellinen avioliitto ja uskon sen kestävän.

Välillä ilmapiiri tuntuu jopa siltä, että minua pelottaa sanoa ääneen, että minulla on onnellinen avioliitto ja uskon sen kestävän. Ajatella, vanhentunut instituutio ja naiivi usko rakkauteen. Päällä valhe, että saan voimaa siitä, että minulla ja puolisollani on niin hyvä suhde. 

En kuitenkaan usko, että minä olen ainoa, joka saa puolisostaan voimaa. Tai ainoa, joka uskoo pitkään parisuhteeseen ja pysyvään rakkauteen. Me emme vain enää huomaa niitä kaikkia toisiinsa kietoutuneita käsiä ja vuosien helmillä hiottuja katseita, jossa pienikin on suurta ja suuri pientä. Niistä kun ei tehdä televisioformaattia, eikä heitä laiteta lemmensaarelle testattavaksi. 

Parisuhde voi olla onnellinen ja kestävä. Sen halusin meidän kaikkien tylsiä vuosipäiväpostauksia jakavien onnellisten puolesta sanoa. 

Kiitos, kun vierailet blogissani. Tervetuloa seuraamaan ja keskustelemaan myös Instagramissa ja Facebookissa

Kommentit (15)

Usko Massa
1/15 | 

Missä kriittisyys kirjoituksissasi? Kuljetko naivisti laput silmillä kunnes heräät?

Kirjoitat kyllä hyvistä aiheista mutta nämä jää hehkutus-tasolle.

Herkkä mies
Liittynyt28.9.2018

Joskus on hyvä hehkuttaa, joskus kritisoida ja kyseenalaistaa. Pyrin pitämään blogissani näkyvillä kumpaakin puolta. 😊

❤: Herkkä mies

Toinenajattelia
3/15 | 

Toiset ovat koko elämänsä oppineet elämään, omien negatiivisten kokemusten, traumojen ja tapahtumien kautta. Oman identiteetin eli minuuden luominen pelkästään historian "opettavista" tapahtumista johtaa siihen. Että eletään surun ja kärsimyksen kautta tietämättä. Positiivisuus ja kaiken nagetiivisuuden poissulkeminen näin ollen vie tällaisen henkilön minuutta, ja sotii sitä vastaan. Olkaamme läsnä. Niin toimii parisuhde kuin elämäkin. ❤️ Hieno kirjoitus🙏

15v yhdessä
4/15 | 

Hyvä kirjoitus. Miksi aikoa erota? Miksei aikoa elää loppu elämä yhdessä? Mitä voimme tehdä että matkasta tulisi mahdollisimman mukava molemmille? Mitä kaikkea haluamme/saamme kokea yhdessä? arvostus/uskollisuus/luottamus/moraali

Olen valintani tehnyt ja se on parasta mitä minulle on tapahtunut, teen kaikkeni että hän kokisi samoin jokapäivä.

Maisa80
5/15 | 

Voin sanoa, että elän onnellisessa avioliitossa. Olen ollut aviossa kohta 18,5 vuotta! 💖 Olen välillä oikein ihmetellyt miten juuri minua on siunattu, niin hyvällä parisuhteella. Ympärillä on ihmisiä, jotka ovat eronneet ja aloittaneet uuden parisuhteen. Olen huomannut, että ei se uusperhekuviokaan aina, niin helppoa ole eikä parisuhdekkaan, vaikka ei pieniä lapsia olisikaan. Ymmärrän senkin, että ei se avioliitto aina onnistu, vaikka kuinka tahtoisi! Toiset varmasti ovat yhdessä, vaikka ei olisikaan niin helppoa. Itse haluan uskoa, että avioliittoni kestää, niin kauan kuin kuolema meidät erottaa! 💖🤗

Vierailija
6/15 | 

Joskus vaan on kelvottomia miehiä tai naisia.. ehkä tein väärän valinnan. Olin vannonut lupauksessa pysyä, mutta toinen rikkoi liiton. Uskon edelleen avioliittoon, mutta se tarvii kaksi, jotka haluavat pitää siitä kiinni.

Tiina
7/15 | 

Kyllä sitä tahtoa on monesti tarvittu 15v aikana. Onneksi ne ala- ja ylämäet ei aina osu samaan aikaan molemmille niin on helpompi tukea toista selviytymään omalla tahdollaan.
Tahdon ❤ on hyvä sanoa ja osoittaa joka päivä.
Joka vuosi.
Tahdon tuntea sinut.
Tahdon kuulla ajatuksiasi.
Tahdon koskettaa sinua uteliaisuudella. Tahdon tuntea muuttuneen kehosi ja mielesi aina uudestaan ja uudestaan.
Siksi se Tahdon, on niin tärkeä sana ja teko ❤

Elisa123
8/15 | 

Kaunis kirjoitus. Mekin halusimme viettää loppuelämän toistemme kanssa uskoen ikuiseen rakkauteen. Valitettavasti aina vain se oma tahto ei riitä ja joskus käy kuten meille ja se toinen lähteekin aikaisemmin, liian aikaisin. Ainakin rakastin häntä elämänsä loppuun saakka ja tiedän, että hän rakasti minua viimeiseen hengenvetoonsa saakka. ❤️

Annika98756754
9/15 | 

Muistan kuinka tapasin mieheni reilut 16.v sitten. Hehkutin onneani kaikille jossain hääpalstalla ja kerroin kuinka aion olla mieheni kanssa loppuelämäni. Sain todella paljon kriittistä palautetta ja monet pitivät minua lapsellisena :D Silti, nämä kaikki vuodet olen tuota miestä rakastanut enkä ole koskaan katunut. Hän on hyvä isä, huomioiva ja rakastava puoliso sekä rakas ystäväni. Meillä on ollut parisuhteen salaisuutena luottamus ja avoimuus. Ja yhteinen hyväksyntä, antaa toiselle tilaa (myös fyysistä) olla sellainen kuin on. Hyvässä parisuhteessa ymmärretään myös se, että arkeen kuuluu sekä hyvät ja huonot päivät, eikä joka riidan jälkeen tarvitse olla heittämässä vihkisormuksia nurkkaan :)

Vaimo
10/15 | 

Kiitos tekstistäsi! Rakastamisessa ja tahtomisessa ei ole mitään vanhanaikaista tai naiivia. Täälläkin elinikäiseen avioliittoon luottava ihminen. Meidän liitto ei ole ollut helppo, mutta on tosi onnellinen ja toivon sen kestävän. 10 vuotta on nyt aviovuosia takana ja avioliittotyöhön hurahtaminen on antanut meille työkaluja ja vertaistukea hoitaa liittoa. Olen kiitollinen ja onnellinen.

Vierailija
11/15 | 

Minulla on takana lähes 30v avioliittoa. Mä niin mielelläni olisin kirjoituksesi kanssa samaa mieltä mutta en edelleenkään voi sanoa, että olemme varmasti yhdessä loppuelämän. En vaikka olen rakastanut puolisoani kaikki nämä vuodet. Silloinkin kun on ollut vaikeaa. Mutta elämä on raakaa. Mä en usko enää elämään enkä siihen, että elämä kantaa. En usko ikuiseen romanttiseen rakkauteen. Sen sijaan haluan uskoa siihen, että on mahdollista kulkea läpi elämän rinnalla sama kumppani. Toinen toistaan tukien. Heikkoina ja puutteellisina.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Herkkä mies. Sellainen minä olen. Elämääni rikastuttavat myös neljä ihanaa lasta ja sydämestään asti kaunis vaimoni. 

Tässä blogissa miehen maailma saa olla herkkä ja kaunis. Kirjoitan parisuhteesta, vanhemmuudesta ja miehuudesta. Kerron miltä ne tuntuvat ja koitan ymmärtää, miten niiden kanssa olisi hyvä elää. Joskus vain ihmettelen ihmisen elämää kaikkine väreineen ja koitan antaa sille sanoja.

Tervetuloa seuraamaan! 

-Samuel Jyrinki

Facebook

Instagram

Pinterest

Jos sinua kiinnostaa yhteistyö kanssani:

Laita sähköpostia

Blogiarkisto

2019
2018