Kirjoitukset avainsanalla isä

Nuorena isäksi tuleminen voi haastaa monin tavoin. Kuva:Herkkä mies

Nuorena vanhemmaksi tuleminen haastaa erityisen paljon.

Tulin isäksi 19-vuotiaana. Voi siis kaiketi sanoa, että olin nuori isä. Tai no, näin jälkeenpäin kun itse ajattelen asiaa, olin täysin keskenkasvuinen isä. Vaikka olin asunut tuohon ikään mennessä jo vuosia omassa asunnossa ja hoitanut itsenäisesti asiani, 19-vuotias nuori mies on vielä yleensä aika raakile. Niin se oli minunkin kohdallani. Koulu oli kesken ja oma paikka yhteiskunnassa oli vähintäänkin hämärän peitossa. Ja jos tuohon aikaan luuli jotenkin tuntevansa itsensä, huomasi hyvin pian, ettei ehkä sittenkään tuntenut niin kovin hyvin.

Nuorena vanhemmaksi tuleminen haastaa ja vaatii kasvamaan erityisen paljon. Vaikka omalla kohdallani lapsen tuleminen oli toivottu ja odotettu asia, se ei poistanut sitä tosi asiaa. Muistan, kuinka hankalaa oli löytää konkreettista tuntumaa siitä, missä minun paikkani on isänä. Mikä on isän tehtävä? Millainen isä olen? Isänä olemisen epävarmuuden lisäksi epävarmuus tuntui myös parisuhteessa, jossa nuori rakkaus ei enää yhtäkkiä ollutkaan kaiken keskipisteenä. Sen lisäksi, että piti opetella ottamaan itsensä lisäksi vastuu pienestä lapsesta, piti opetella elämään parisuhteessa, josta oli äkkiä tullut myös vanhemmuussuhde. Ei ole ihme, jos nuorena vanhemmaksi tullut ihminen on joskus hieman hämillään.

On turha pelätä sitä, miten poloinen ja virheitä täynnä on tänään, sillä oppimassa tässä vasta ollaankin.

Sain jokin aikaa sitten käydä tutustumassa Silmu-toimintaan, joka tukee nuoria isiä ja äitejä pääkaupunkiseudulla. Oli mielenkiintoista kuulla, miten samankaltaisia ajatuksia toiminnassa mukana olleilla nuorilla vanhemmilla oli ollut, kuin itselläni vuosia sitten. Samalla vahvistui ajatus siitä, miten tärkeä nuoria vanhempia on tukea heidän taipaleellaan. Tuoda esille lohdullisia tarinoita siitä, miten huterin jaloin moni meistä vanhemmista on lähtenyt kantamaan ensimmäistä lastaan, mutta silti löytänyt riittävät eväät riittävään vanhemmuuteen. 

Nyt minusta on kasvanut 30-vuotias neljän lapsen isä, joka on oppinut matkan varrella valtavasti vanhemmuudesta, miehenä olemisesta ja parisuhteessa elämisestä. Vieläkin vanhemmuus on opettelua ja nyt jo osaakin hyväksyä sen, ettei siinä koskaan tule valmiiksi. Ihan niin kuin ei tule ihmisenäkään. Siksi on turha pelätä sitä, miten poloinen ja virheitä täynnä on tänään, sillä oppimassa tässä vasta ollaankin. Ihan niin kuin silloin nuorena isänä vuosikymmen sitten. 

Herkän miehen löydät myös Instagramista ja Facebookista!

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isästä on helppo tehdä toissijainen vanhempi. Kuva:Herkkä mies

Usein näkee kirjoituksia ja kuulee puhetta siitä, kuinka isät eivät ota riittävän isoa roolia lasten hoitamisesta. Isät ovat näissä puheenvuoroissa täysin aloitekyvyttöminä vätyksinä, jotka eivät ymmärrä mitään metatöistä, eikä lapsen tarpeista. Tiukkaa tekee, voiko tuota ihmistä jättää edes lapsenvahdiksi, kun lasten äiti lähtee muiden samassa tilanteessa olevien mammojen vertaistukiryhmään.

Mammojen vertaistukiryhmä on tietenkin iloinen asia, joten ajattelin kirjoittaa ohjeet, joiden avulla saat takuulla taloon sellaisen isän, että sinullakin riittää meriitit päästä mukaan.

Tässä siis:

10 ohjetta, joilla teet lastesi isästä kyvyttömän kakkosvanhemman.

  1. Kun lapsi itkee isän sylissä, ota se heti häneltä pois. Isä ei osaa häntä lohduttaa, sillä hän ei ymmärrä lapsen tarpeita. (Eikä tämän kikan avulla opi koskaan ymmärtämäänkään)
  2. Pyydä isää syöttämään lapsi, mutta vahdi tarkasti vieressä. Kahden lusikallisen jälkeen ota lusikka isän kädestä itsellesi ja syötä lapsi määrätietoisesti loppuun. Isä kyllä häipyy tilanteesta ja ymmärtää, ettei hänestä ole lapsen syöttäjäksi.
  3. Kun lähdet käymään lähikaupassa, anna lähtiessäsi isälle pilkun tarkat ohjeet siitä, miten lapsen kanssa tulee toimia. Esimerkiksi: ”Jos lapsi kakkaa, vaihda vaippa. Vaipat ovat kylpyhuoneen kaapissa.” Sitten kävele kaapille ja nosta yksi vaippa hoitopöydälle ja kerro sen olevan siinä. Parempi tietenkin on, jos laitat lapsen vielä lähtiessä nukkumaan ja painotat isälle, että lapsi nyt onneksi nukkuu ja toivottavasti ei herää sinun poissaollessasi.
  4. Kun lähdet pidemmälle reissulle, soita mummu hoitamaan lastasi, vaikka isä jää kotiin. 
  5. Älä anna miehen pakata laukkuja, kun lähdette reissuun. Tai jos annat, kysele koko ajan, että mitä hän nyt on sinne laittanut. Mene lopuksi ja tarkista laukut. Tehosta viestiä vaihtamalla vielä pari vaatekertaa enemmän oman maun mukaiseksi.
  6. Jos isä pukee lasta, seuraa vierestä ja kommentoi mahdollisimman paljon. Hyviä lauseita ovat muun muassa: ”Tuleekohan tuosta mitään?” ”Laita sukat sukkahousujen päälle" ja paras on tietenkin ”anna, kun minä.” 
  7.  Vähättele isän merkitystä. Kerro hänelle, että hän on vain kerran dipannut, kun sinä sen sijaan olet kärsinyt pahoinvoinnit, kantanut lasta sisälläsi, synnyttänyt kivulla ja imettänyt kaiket yöt. Isä ei ansaitse lasta yhtä paljon, kuin sinä. 
  8. Älä anna isälle tilaa, sillä sinä olet ykkösvanhempi. Hoida neuvolat, vanhempainvartit ja lääkärit tai jos menette yhdessä, niin ole etualalla ja enemmän äänessä. Jos haette lapsen yhdessä päiväkodista tai muusta hoidosta, kiirehdi lapsen luokse ennen isää ja pidä sitten lapsi tiukasti otteessasi. Näin saat isästä sivustaseuraajan, jota kenenkään muunkaan ei tarvitse huomioida. 
  9. Kun isä ei tiedä jotain ja erehtyy kysymään, muista naureskella asialla ja osoittaa, ettei tietämättömyys todellakaan ollut yllätys.
  10. Suutu näistä ohjeista ja pidä niitä oikeutettuna. Äläkä vahingossakaan käännä näitä ohjeita kieltomuotoon tai arvioi toimintaasi tasavertaisen vanhemmuuden suhteen. 

Lopuksi haluan pyytää anteeksi kaikilta mielensä pahoittaneilta sekä niiltä ihmisiltä, joiden elämästä olen näitä loistavia keinoja poiminut. 

Herkkä mies löytyy myös somesta! Laita seurantaan Instagram ja Facebook!

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 | 

Kiitos tästä! Minä olen juuri tällainen ykkösvanhempi. Vietän lasteni kanssa paljon enemmän aikaa kuin mieheni (syynä miehen työ), ja tämä mielestäni tekee miehestäni minua kyvyttömämmän vanhemman. Taidanpa ottaa ja katsoa peiliin. Voisin kenties muuttua hieman...

Omenapuuro
Liittynyt8.5.2017
2/5 | 

Sitä jotenkin kuvittellee, että asiat tapahtu jotenkin edellisessä suhteessa, jonka aikana saimme 2 ihanaa lasta. Mutta kuinka paljon sitä äitinä on valehdellut itselleen? Jättänyt lasten isän ulkopuolelle, koska on olettanut jottain? Haluaisin uskoa, etten ollut lasten isälle aivan kamala, mutta jotenkin tuntuu, että hän on saattanut kokea asioita vähän toisin.
Ei saisi olettaa, pitäisi pystyä kysymään ja puhumaan. Kysyä samasta asiasta uudestaan (Tuletko lapsen päiväkodin joulujuhliin tänävuonna? Ai et.), koska mieli voi muuttua ja saa muuttua. Ehkä tuli oletettua lasten isän olevan jotain mieltä jostain, koska ei jaksanut ennään kysyä ja väitellä ja pyytää.
Aivan varmasti olen ollut ehdoton joissakin asioissa ja niitä mun täytyy työstää itteni kanssa.
Yks iso juttu meidän parisuhteessa oli ongelmana, me ei taidettu kuunnella toisiamme vaikka kuultiin. Tämä nimittäin jatkuu edelleen, erosta on kohta 1,5 vuotta. Kuullaan asioita aivan eri tavalla ja ymmärretään ne myös eri tavalla....Joskus tuntuu, että olisko parempi piirtää?

Herkkä mies
Liittynyt28.9.2018

Kiitos kommentista. Parisuhteessa on aina kysymys kahdesta ihmisestä, joiden molempien toiminta vaikuttaa sekä suhteeseen itseensä sekä vanhemmuuteen. Ei riitä, että vain toinen katsoo peiliin ja arvioi toimintatapojaan. Molemmilla pitää olla tahto ja halu olla mukana. Tuo mainitsemasi kuuntelemisen taito on kyllä erittäin tärkeä<3

❤: Herkkä mies

14 jalkaa ja 1 häntä
3/5 | 

Kiitos päivän nauruista. On pelottavaa ajatella, ettei saisi olla lapsen tai lasten kanssa oma itsensä ja hoitaa heitä taas-arvoisessa asemassa äidin kanssa. Tietenkin on olemassa syyt, joiden takia toinen vanhempi on enemmän lasten kanssa, mutta silloin kun ollaan yhdessä, on molempien etuoikeus antaa rakkauttaan lapsille. Lapsille on tärkeää saada myös se isän hoiva, joka usein on erilaista kuin äidin, mutta aivan yhtä tärkeää

Vierailija
4/5 | 

Huh huh, onko esimerkkisi mukaisia isiä/äitejä oikeasti olemassa? Tuohan kuullosti uuvuttavalta, molempien osapuolten kohdalta.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Puristan vaimoani kädestä ja olen niin lähellä, kuin voin. ”Kohta tämä on ohi, ihan kohta. Kaikki menee hyvin.” Soperran. Pian kätilö nostaa pienen lapsen ilmaan. Se on poika. Katson vaimoani ja hän katsoo minua. Kaiken tämän sekavuuden keskellä me hymyilemme. Sitten jännitys laukeaa tunnemyrskyksi sisälläni. Tärisen kauttaaltaan ja minun on pakko istua, etten pyörry. Kätilö nostaa pienen lapsen äidin rinnan päälle. Se saa minut itkemään. Nousen varoen ja menen heidän lähelleen. Katson pientä poikaa, joka on meidän neljäs lapsi. Oma lapsi on aina yhtä ihmeellinen asia. Joka kerta olen tuntenut oloni yhä voimattomammaksi ja kiitollisemmaksi. Hetki on kaunis. Kosketan lastani. ”Isä tässä.”

Ehkä minun ei tarvitse sitä selittää tämän paremmin. Voin vain sanoa, että minä ole isä.

On vaikea kuvata sitä tunnetta, mikä syntyy, kun katsoo omaa vastasyntynyttä lastaan. Kun ensimmäisen kerran pitää häntä sylissään, painaa ihoaan vasten ja kokee syvästi, miten valtavasta asiasta on kyse. Kun on täynnä valtavaa rakkautta ja voimaa, mutta yhtä aikaa täysin voimaton ja pelokas. On hankala löytää sanoja sille, kuinka raskaustestin kahdesta viivasta asti sisällä on alkanut kasvaa tarve huolehtia ja suojella. Miten sykähdyttävää on kuulla ensimmäisen kerran vauvan syke tai nähdä ultrassa pienen elämän alku. En osaa keksiä tarpeeksi hienoja sanoja niille tunteille, mitkä syntyvät, kun seuraa pienokaisen ensimmäisiä askelia, saattaa lapsen koulutielle tai herää aamulla pienen käärön vierestä. Enkä myöskään tiedä, miten selittäisin, miltä tuntuu pidellä sylissä itkevää lasta tunnista toiseen, selittää loputtomalla kärsivällisyydellä samoja asioita päivästä toiseen tai olla kaikesta tarpeiden tyydyttämisestä niin puhki, ettei enää itse jaksa tarvita mitään. Ja miten kaikesta tästä huolimatta ja tämän vuoksi riittää loputtomasti täysin ehdotonta rakkautta, jota haluaa lapselleen antaa. Mutta ehkä minun ei tarvitse sitä selittää tämän paremmin. Voin vain sanoa, että minä ole isä. Ja ehkä silloin ainakin sinä toinen isä ymmärrät sen kaiken kauneuden, mitä tässä yritän kertoa.

Minä toivon, että tarina isyydestä olisi vahva ja kaunis.

Minä niin toivon, että isä olisi maailman kaunein sana. Isä olisi sana, jonka kuullessa syntyisi mielikuva hellästä ja huolehtivasta sylistä, isänvaistosta ja suuresta sydämestä. Minä toivon sen herättävän tarinoita loputtomasta rakkaudesta, vastuun kantamisesta ja erityisestä voimasta. Minä toivon, että tarina isyydestä olisi vahva ja kaunis. Ei epäröivä ja sivusta seuraava tai huonommuutta kokeva ja vähemmälle jäävä. Sillä isyys on kaunis asia. Se on syvä ja ainutlaatuinen, aivan lapsen lähellä ja keskellä vanhemmuutta. Sellaisena minä isyyden koen. Aivan niin kuin äitiydenkin, myyttisen kauniina ja voimakkaana. Siksi maailman kaunein sana voi olla myös isä.

Rakkauden täyteistä isänpäivää kaikille isille. Te olette tärkeitä!♥️

Lisää sisältöä löydät Instagramista ja Facebookista. Tervetuloa seuraamaan!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kuva:Herkkämies

Nyt kerron teille tarinan supersankarista. Sen nimi on isä ja sillä on mahtavat voimat. Paremmat, kuin kellään muulla.

Se on tosi hyvä rakentamaan legoja ja pelaamaan jalkapalloa. 

 

Se osaa leipoa hyvin, varsinkin pizzaa.  Ja se osaa korjata ja rakentaa tosi taitavasti. 

Se osaa däbätä ja flossata.

Se on hauska ja eksoottinen.

Sen kanssa on kiva viettää runtuaikaa (painihetki isän ja äidin sängyllä).

Ja toisinaan se on aivan cringe, koska yrittää olla nuorekas.

 

Se on meidän isä ja siksi se on maailman paras isä. Meidän supersankari.

Sen pituinen se.

Tämän postauksen sisältö on pitkälti lasten suusta. Isä on lapsilleen usein kuin supersankari. Roolimalli ja ihailun kohde, esimerkin antaja ja asenteiden välittäjä. Supersankarilla on aina iso vastuu. Millainen supersankari sinä olet omille lapsillesi? Kannattaa kysyä myös heiltä.

Herkkä mies löytyy myös Facebookista ja Instagramista. Tervetuloa seuraamaan!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Herkkä mies. Sellainen minä olen. Elämääni rikastuttavat myös neljä ihanaa lasta ja sydämestään asti kaunis vaimoni. 

Tässä blogissa miehen maailma saa olla herkkä ja kaunis. Kirjoitan parisuhteesta, vanhemmuudesta ja miehuudesta. Kerron miltä ne tuntuvat ja koitan ymmärtää, miten niiden kanssa olisi hyvä elää. Joskus vain ihmettelen ihmisen elämää kaikkine väreineen ja koitan antaa sille sanoja.

Tervetuloa seuraamaan! 

-Samuel Jyrinki

Facebook

Instagram

Pinterest

Jos sinua kiinnostaa yhteistyö kanssani:

Laita sähköpostia

Blogiarkisto

2019
2018