Kirjoitukset avainsanalla isyys

Kuva:Herkkämies

Tunnustan, että meidän perheessä lasten vaatteiden ja muiden tarvikkeiden huolehtiminen oli pitkään äidin vastuulla. Niin se vain oli, vaikka kukaan ei siitä puhunut. Kun ensimmäinen lapsi syntyi, jotkut asiat loksahtivat lokeroihinsa ajattelematta. Ilman, että niitä tajusi kyseenalaistaa. Lasten vaatteet eivät tietenkään olleet ainoa asia, minkä äiti otti hoitaakseen. Ehkä tilanne oli jopa niin paha, että vaimoni oli se Vauva-lehden kuvailema väsynyt projektipäällikkö. Tilanne ei suinkaan ollut meidän kummankaan haluama, eikä tieten tahtoen valitsema. Ainakin minun kokemassa maailmassa tuntui vain olevan tiukasti määrätyt normit isän ja äidin rooleihin. Kolme suurinta teesiä meni suurinpiirtein näin:

  1. Isä on toissijainen vanhempi. Siksi vain äidiltä kysytään raskaudesta, lapsen syntymisestä ja öiden sujumisesta. Siksi neuvolan täti kysyy lapsen kanssa neuvolaan tulleelta isältä, että ”tekö tulitte ihan kahden.” Ja siksi lapsen kouluunilmoittamislomakkeessa kaiketi lukee äidin lisäksi vain muu huoltaja, eikä isän nimelle ole paikkaa ollenkaan. Isä auttaa silloin, kun äiti sanoo, mutta muuten voi pysyä pois tieltä.
  2. Isä ei ole luontainen hoitaja. Ei ole isän vaistoa vaan ylivertainen äidin vaisto, joka tietää asiat paljon isää paremmin. Isä räpeltää ja säätää, äiti sitten korjaa. ”Selviätköhän tuosta?” Kommentti on isille ihan ok, sillä sitähän voi epäillä syystäkin. Isä yksin lapsen kanssa reissussa on "wau", sillä sehän ei ole normaalia isyyttä, vaan poikkeava supersuoritus. 
  3. Isä ei ymmärrä mitää vauvan vaatteista ja tarvikkeista. Siksi Kela lahjoittaa äitiyspakkauksen eikä vanhemmuuspakkausta. Mies ei myöskään pakkaa tavaroita reissuun lähtiessa, sillä kaikki tarpeellinen ei silloin tule mukaan.

Kuva:Herkkämies
Kuva:Herkkämies

Nyt meistä kumpikin voi kokea olevansa yhtä arvokas vanhempi

Tähän maailmaan ja näihin kokemuksiin minä nuorena isänä kasvoin. Ei kysymys ollut siitä, ettei vaimoni olisi antanut minulle tilaa. En minäkään sitä osannut ottaa. Malli isyydelle ja äitiydelle oli jotain paljon syvempää, enkä minä, eikä vaimonikaan sitä osannut heti kyseenalaistaa. Mutta kun minulle tuli tarpeeksi paha mieli siitä, ettei isyydelläni ole arvoa ja vaimolleni riittävä uupumus olla kaiken huomioiva äiti, oli molempien pakko alkaa pohtia vanhemmuuden rooleja uudelleen ja kyseenalaistaa opitut mallit. Onko äidin todella otettava se kaikki vastuu? Onko hän huono äiti, jos luovuttaa osan vastuusta isälle? Onko äidin tapa tehdä asiat se tärkeämpi ja oikeampi tapa? Entä miksi isä ei ole kiinnostunut niistä lasten vaatteista? Voisiko isä voimakkaammin tuoda esille kiinnostustaan lapsiin liittyviin asioihin? Voisiko isä opetella ottamaan huomioon asioita, mitä ei vielä osaa, eikä väheksyä niitä ”pikku” juttuja? Mitä, jos isällä onkin kyky huomata jotain, mitä äiti ei huomaa? Kysymyksiä oli paljon ja monimutkaisia vastauksia riitti. On suututtu, mökötetty ja itketty. On opittu, unohdettu ja epäonnistuttu. Mutta keskustelu on auttanut. Vanhemmuuteen on löytynyt tasapaino, jossa molemmilla on omat vahvuutensa. Ei ole superäitiä tai superisää, vaan kaksi toisiaan tukevaa ja yhdessä opettelevaa vanhempaa. Yhä edelleen päädymme säännöllisin väliajoin keskustelemaan vanhemmuuden rooleista. Joudumme opettelemaan uutta ja tekemään töitä tullaksemme toista puolitiehen vastaan. Ilman sitä uupuisimme lopulta molemmat. Ja mikä tärkeintä, nyt meistä kumpikin voi kokea olevansa yhtä arvokas vanhempi, jolla on yhteinen tärkeä tehtävä lasten elämässä. 

Herkkämies

Minut löytää myös InstagramistaFacebookista ja Pinterestistä. Saa pistää seurantaan!

Isän ja äidin rooleja on pohtinut myös Sormet suuhun blogi: https://www.vauva.fi/blogit/sormet-suuhun/isa-ei-ole-vain-aidinkorvike 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuva:Herkkämies

Luin Vauva-lehden juttua pian isäksi tulevasta vihreiden kansanedustaja Ozan Yanarista ja huomasin nyökytteleväni jatkuvasti. Olisitpa Ozan soittanut minulle, niin olisi puhuttu tunteista! 

Muistan hyvin, miten isäksi tuleminen oli valtava tunnevyöry. Välillä mieli hersyi iloa ja rakkautta, mutta toisinaan olo täyttyi epätietoisuudella ja pelolla. Asiaa ei helpottanut se, että isänä olin asian kanssa yksin. Ei ollut jaettua tunnetta isyydestä, josta olisi puhuttu toisten isien kanssa. Oli vain isä, joka nyt kantoi kantokoppaa ja osti isomman auton. Näin kärjistetysti. Jos jotain tunnetasoista keskustelua haki, se tapahtui äitien kanssa. Ja valitettavasti huomaan, että näin tapahtuu edelleen. Jos minä huomaan keskustelevani avoimesti tunteista, liittyivät ne sitten mihin tahansa, kaverinani on useimmiten nainen. Olen huomannut, että miesten sauna tyhjenee nopeammin tunteista puhumalla kuin kovilla löylyillä. Minä taas pidän molemmista. 

Onko miesten maailma todella niin lukkoinen ja tuomitseva, että vaatii rohkeutta olla oma tunteva itsensä?

Olen aiemminkin purkanut ahdistustani miesten rooleista ja stereotypioista sekä vuodattanut avoimesti tunteitani blogiini. Onko yllätys, jos sanon, että valtaosa lukijoista ja varsinkin tekstiin jotenkin reagoineista on naisia. Kyllä miehet lukevat, tiedän sen, mutta keskusteluun osallistumisessa tuntuu olevan valtava kynnys. Silloin harvoin, kun joku mies kommentoi tunnepitoista tekstiäni, hän kiittää, että uskallan rohkeasti kirjoittaa sen, mitä hänkin on ajatellut. Välillä mietin, miksi minun pitää olla rohkea, kun kirjoitan, mitä koen? Onko miesten maailma todella niin lukkoinen ja tuomitseva, että vaatii rohkeutta olla oma tunteva itsensä? Ehkä se on niin. Ainakin itse saan kuulla palautetta, jossa paheksutaan, että olen kirjoittanut tunteeni avoimesti julkiseen blogiin. Minun kai pitäisi mieluummin kirjoittaa jotain tekniikasta tai pistää kaikki huumoriksi. 

Kuva: Herkämies
Kuva: Herkämies

Reagoikaa tähän edes jotenkin!

Minä uskon, että valtaosa miehistä on kyvykkäitä puhumaan tunteistaan. Väittäisin, että he jopa kaipaavat sitä, mutta asia tuntuu vain niin luonnottomalta. Siksi ajattelin hieman haastaa teitä miehet (ja naisetkin): Reagoikaa tähän edes jotenkin! Kertokaa minulle, jos olen väärässä. Tukekaa jos olen oikeassa. Kertokaa kokemuksianne asiaan liittyen. Laittakaa edes hymiö tai pyytäkää vaikka puolisoanne laittamaan se, jos ette itse tunnekuohultanne kykene. Keskustellaan miesten tunteista ja tehdään niistä luonnolisempi asia. 

#miestentunteet #herkkämies

Herkkämies 

Tunteiluani voi seurata myös Instagramissa, Facebookissa ja Pinterestissä. Tervetuloa seuraamaan!

Kommentit (17)

Mies86
1/17 | 

Huippua että kirjoitat tunteista julkisesti nimenomaan miehenä. Itse olen kokenut viimeisen 3 ja puolen vuoden aikana tosi paljon haastavia elämän vaiheita esim. avioero. Uskallan näyttää tunteet niin huonot kuin hyvätkin. Tietenkin uskallan myös puhua niistä niin miesten kuin naistenkin kanssa. Ilman tunteiden puhumisesta/niiden käsittelyä en olisi nyt tässä kirjoittamassa tätä tekstiä. Kiva on ollut huomata kuin puhuminen on auttanut minua selviämään kaikesta. Jatkan kyllä samalla linjalla tästä eteenpäinkin eli puhun, puhun ja kerron tunteitani.

Herkkä mies
Liittynyt28.9.2018

Kiitos kun kommentoit ja kerroit kokemuksiasi. Juuri vaikeissa elämäntilanteissa tunteista puhumisen tärkeys korostuu entisestään. Kaikkea hyvää sinulle, jatka juuri noin!

❤: Herkkä mies

Vierailija

Juurikin noin!
Ja arjessa koko ajan tulee vaikeita asioita.
Mikäli keskustelutaitoa ei ole kummallakin...suhteen tulevaisuudennäkymä Surullinen...
Kukaan yksin ei voi kommunikoida...:((((

Vierailija
2/17 | 

Hei, olen (ylläri) nainen.😊 mutta tuli tekstistä sellainen ajatus mieleeni, että miehille on ilmeisen haastavaa jutella tunteistaan toisilleen. Mutta mies, joka juttelee naispuolisen ystävän kanssa, ei sekään ole huono kombo. Itselläni avautui miespuolisen tuttavan kanssa keskusteluyhteys ja olemme jutelleet erittäin syvällisistä ja aroista asioista. Molemmat olemme tahoillamme parisuhteessa ja aikomuksena ei ole kehitellä romanssia välillemme. Mutt olemme saaneet näistä keskusteluista paljon. Olemme puhuneet myös asioista, joista emme kykene edes puolison kanssa puhumaan. Jotkin asiat on helpompi puhua ulkopuolisen kanssa. (Kuulostaa varmaan oudolta) Keskusteluista saa paljon näkökulmaa toiselta sukupuolelta. Eli pointti mulla varmaan oli se, että on erittäin hieno asia myös, että parisuhteessa olevilla voi olla keskustelukumppaneita. Miehellä naispuolisia ja naisella miespuolisia. Se tuo myös suhteeseen raikkautta. Tosin pitää myös olla pelisäännöt kunnossa, että ei lähdetä pettämisen teille tms.

Herkkä mies
Liittynyt28.9.2018

Kiitos kun kommentoit. Ystävä on aina rikkaus, oli sukupuoli mikä tahansa. Toki joskus on hyvä saada peilipintaa siihenkin sukupuoleen, jonka kokee omakseen. Miesten välisissä syvällisimmissä keskusteluissa on varmasti enemmän varauksellisuutta, sillä monet asiat ja piirteet tulkitaan ei miehekkäiksi. Tämä on usein tiedostamatonta, eikä edes huomata, mitä kaikkea vältellään. 

❤: Herkkä mies

Pohdiskeleva
3/17 | 

En ole mies vaan nainen, muutaman kerran olen tavannut leikkipuistossa nuoria isiä joiden kanssa olen alkanut juttelemaan. Isät ovat alkaneet puhua avoimesti joistakin fiiliksistään lasten kanssa ja olen ollut myönteisesti yllättynyt miten avoimia jotkut nuoret miehet ovat, samoin kuin oma veli, 10 vuotta nuorempi. Oma mies ei juuri puhu eikä pukahda.

Herkkä mies
Liittynyt28.9.2018

Nuorempien ja vanhempien miesten välillä voi olla tosi isoja eroja. Nuorempien miesten miesmalli on kirjavampi ja asioista puhutaan jo huomattavasti avoimemmin. Kulttuuri muuttuu, mutta hiljalleen. Kiitos kun kommentoit!

❤: Herkkä mies

Vierailija
4/17 | 

Voi miten kaipaan sitä,että miehet osaisivat jutella tunteistaan.Tuntuu vain useimmille olevan täysin mahdotonta.Ehkä haluaisivatkin;ainakin jotkut...Mutta puuttuu kyky...Surullista!
Hyvää parisuhdetta ei voi olla ilman keskustelua :(
Mies voi olla muutoin hieno persoona,mutta puhumattomana/keskustelutaidottomana on kuin "miinalaiva"..Liian altis räjähdyksille..
Kun asioita panttaa liian pitkään sisällään..
Enemmän kuin surullista:(((((((

Herkkä mies
Liittynyt28.9.2018

Kiitos kommentistasi. Niin kuin sanoit, se on todella surullista. Valitettavasti moni mies on kasvanut niin, ettei tunteita ole opetettu tunnistamaan ja näyttämään. Ehkä tulevat sukupolvet ovat taitavampia.

❤: Herkkä mies

Vierailija

Voi näin toivon...
Vaan omalle kohdallenikin oisin niin suonut tämmöisen puhumistaitoisen kaksilahkeisen osuneen/ osuvan ;)
Tv : Nainen 52 vee :)

Vierailija

No...sitä hyvää saa odottaa.Sitä ehkei tule koskaan.
Ellei mieheni uskalla heittäytyä alttiiksi kivulle..paljaaksi..
Alkaa käsitellä ( joko yksin tai terapeutin ) kanssa sisäisiä tuntojaan.Eheytymisprosessin voi aloittaa vain ihminen itse.En minä hänen puolestaan.En ole vastuussa aikuisesta ihmisestä.
Sen tiedän minun ei tarvitse hänen raivareiden kohteena olla.Arvostan itseäni ja elämääni niin paljon.Olen vain 1 elämän saanut minäkin:)
Elämässäni jo tarpeeksi olen näitä itseltään hukassa olevia miehiä kohdannut.Koettanut heidän kanssa elää..No eihän siitä mitään tule.Heidän pitää ensin rakastaa itseään jotta kykenevät rakastamaan toista sekä ottamaan rakkautta vastaan.
Nyt on tauko suhteessamme.Enkä oikeastaan elätä suuria toiveita hän uskaltaa,jaksaa,pystyy eheytymisprosessia aloittaa.
Kuulema ei terapiaa tarvitse.Ja ellei tiedosta niin eihän se terapointi myöskään ala...
Kiltin tytön syndroomasta minä itse alan päästä.
Parisuhteessa välittäminen,helliminen,kannustaminen,arvostaminen..joista koostuu kunnioittaminen..Pitää olla molemminpuolista.
Jos kunnioittaminen katoaa,katoaa kaikki.
Hyvää sunnuntaita! :)))))

Herkkä mies
Liittynyt28.9.2018

Kiitos kommentistasi. Joskus voimme tosiaan tarvita jopa terapiaa, että alamme osata käsitellä tunteitamme. Siinä ei ole mitään hävettävää. Niin kuin sanoit, aikuinen ihminen on itse vastuussa omista tunteistaan ja hänen pitää itse olla valmis asioitaan käsittelmään. Määräänsä enempää ei toista pysty auttamaan. 

Parisuhteessa tilanne pitää olla juuri tuollainen, kuin kuvailit, muuten tilanne on ennemmin tai myöhemmin onneton. 

Kaikkea hyvää teille!

❤: Herkkä mies

Vierailija

Niin....
Kun tiedän kuinka valtavasti traagisia tapahtumia hänen elämänhistoriaansa liittyy...

Lexinomicon
5/17 | 

Terveisiä täältä toksisesta maskuliinisuudesta. Mukava jälleen huomata miten meifät miehet niputetaan yhteen ja samaan kasaan ja sitten kerrotaan millaisia me olemme ja miten se on väärin. Kerron teille ystävällisesti pienen salaisuuden. Miehet puhuvat tunteistaan mutta he eivät kierrä kertomassa niitä kaikille. Tunteista keskusteleminen on miesten maailmassa äärimmäinen luottamuksen osoitus joka jaetaan vain parhaiden ystävysten kesken. Näin siksi että miehen tulee olla varma siitä että kuulija ei tuomitse hänen tunteitaan. Ilman sitä varmuutta keskusteluyhteyttä ei synny. Eivät tunteet ole meille mitään small talkia vaan äärimmäisen vakava asia. Jos tosiaan alat puolitutuille saunassa kertoa tunteitasi niin voit olla varma että sauna tyhjenee. Se ei kuitenkaan johdu siitä että miehet eivät osaisi puhua tunteistaan. Se tarkoittaa sitä että he eivät tahdo puhua SINUN tunteistasi. Tilanne on kaikille epämukava koska tunteistaan avoimesti selittävä mies on jotenkin ymmärtänyt väärin miesten välisen keskinäisen luottamuksen merkityksen. Et sinä voi kaapata kokonaista huonetta keskusteluun jonka he tahtovat varata vain kaikkein lähimmille ystävilleen.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Herkkä mies. Sellainen minä olen. Elämääni rikastuttavat myös neljä ihanaa lasta ja sydämestään asti kaunis vaimoni. 

Tässä blogissa miehen maailma saa olla herkkä ja kaunis. Kirjoitan parisuhteesta, vanhemmuudesta ja miehuudesta. Kerron miltä ne tuntuvat ja koitan ymmärtää, miten niiden kanssa olisi hyvä elää. Joskus vain ihmettelen ihmisen elämää kaikkine väreineen ja koitan antaa sille sanoja.

Tervetuloa seuraamaan! 

-Samuel Jyrinki

Facebook

Instagram

Pinterest

Jos sinua kiinnostaa yhteistyö kanssani:

Laita sähköpostia

Blogiarkisto

2019
2018