Kirjoitukset avainsanalla nainen

Kuva:Herkkämies

Kuinka moni näistä naisista on saanut osakseen ansaitsemansa arvostuksen ja kunnioituksen?

Olen mies. Siksi voisi kuvitella, että elämäni esikuvat, ihailun kohteet ja sankarit olisivat miehiä. Sellaisia miehiä, millainen minäkin haluaisin olla. Se olisi aika loogista tässä miesten valtaa huokuvassa maailmassa. Mutta näin ei kuitenkaan ole. Itseasiassa elämäni on ollut ja on edelleenkin täynnä naisia, joita olen ihaillut, katsonut ylöspäin ja suorastaan kadehtinut. 

Eivätkä nämä naiset ole olleet superjulkkiksia tai suuria Minna Cantheja, vaan niin sanottuja tavallisia naisia. Naisia, jotka ovat olleet minua rohkeampia tai voimakkaampia, viisaampia tai etevämpiä. Naisia, jotka ovat syöneet halutessaan herkkiä miehiä aamupalaksi ja naisia, joiden jokainen solu on huokunut lämmintä empatiaa. On ollut taitavia puhujia, lahjakkaita kuuntelijoita ja uskomattoman fyysisen suorituskyvyn omaavia naisia. Ja on ollut niin valtavan paljon tunneälykkäitä naisia, joiden seurassa on ollut hirvittävän hyvä olla. 

Mutta kun mietin naistenpäivää ja sen ytimessä olevaa viestiä sukupuolten välisestä tasa-arvosta, mieleeni nousee väkisin kysymys. Kuinka moni näistä naisista on saanut osakseen ansaitsemansa arvostuksen ja kunnioituksen? Olenko minä itse osannut osoittaa sen vilpittömästi ja nöyrästi, ilman vähättelyä, miesselityksiä ja turhia testosteroiinipullistuksia?

Toivottavasti, sillä he ansaitsevat sen. 

Elämme vielä Suomessakin tilanteessa, jossa naiset joutuvat taistelemaan siitä, että heitä arvostettaisiin tasavertaisena miesten kanssa.

Mutta valitettavasti me elämme vielä Suomessakin tilanteessa, jossa naiset joutuvat taistelemaan siitä, että heitä arvostettaisiin tasavertaisena miesten kanssa. Naisille maksetaan vieläkin miehiä pienempää palkkaa samasta työstä, he joutuvat edelleenkin pelkäämään ja kohtaamaan seksuaalista ja fyysistä väkivaltaa järkyttävän usein ja kielessämme on yhä jäljellä naisen asemaa heikentäviä ilmaisuja. Nämä tekijät eivät anna kuvaa siitä, että naisia arvostettaisiin. Se on tosi asia, jota on turha selitellä. Eikä sitä korjaa kerran vuodessa jaetut naistenpäivän ruusut. Se vaatii tekoja vuoden jokaisena päivänä. 

Jos tässä maassa jokainen naiselle sanottu likainen lause, vähättelevä selitys sekä kaikki ahdistelevat kädet ja lyövät nyrkit vaihdettaisiin arvostukseen, kunnioitukseen ja maksettuun palkkaan, olisi moni asia paljon paremmin.

Herkkä mies löytyy myös Instagramista ja Facebookista! Tervetuloa seuraamaan!

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttömäisyys nähdään usein negatiivisesti. Kuva:Herkkä mies

Tulevaisuus on teinityttöjen. Näin kirjoitti Linda Liukas kolumnissaan jokin aika sitten. Minut, esiteini-ikäisen tytön isän, teksti pysäytti. En halua olla vanhempi, jonka haitalliset asenteet ja ennakkoluuloista nousevat pelot vievät teiniltä oikeuden unelmiin ja rajoja rikkovaan maailmankatsomukseen. En halua olla isä, jonka tyttö törmää jo varhain panssarilasikattoon ja nöyrtyy itsetunto murskana miehisen maailman vähäteltäväksi. Mutta ei kai enää niin voi käydä tämän päivän Suomessa? Vai voiko? 

Olen viimeisen parin päivän aikana kuullut miesten suusta muun muassa tällaisia toisen miehen halveksunnaksi tarkoitettuja lauseita:  ”Kai lähetit sille hamekangasta?” Ja,  ”oo niin kuin mies!” En usko, että nuo sanat suusta päästäneet itsekkään ajattelivat sanojensa merkitystä. Sitä, että juuri viestivät, että kun ihminen osoittaa vähänkin negatiivisia piirteitä, hän ei ole mies, hän on nainen. Tyttö. Neiti. Mutta niin he sanoivat, ja minua, teinitytön isää suututti. Tätä juuri on se kaikki tyttöjen väheksyntä, josta Liukaskin kirjoitti. Se on syvälllä asenteissa ja sitä on joka paikassa. Siksi minä, vihainen teinitytön isä, haluan sanoa tässä pari sanaa.

Kukaan naispuolinen ei ansaitse olla se, johon viitataan, kun haukutaan jotakin neidiksi.

Tämä esiteini-ikäinen tyttäreni on fiksu. Hän on jo nyt, nuoresta iästään ja sukupuolestaan huolimatta esittänyt keinoja muun muassa ympäristön suojelemiseksi, pohtinut filosofisia kysymyksiä ihmisten välisestä dialogista ja esittänyt huolensa sukupuoliin kohdistuvan stereotyyppisen ajattelun haitoista. Näin muutaman esimerkin mainitakseni. Tyttäreni on myös sanonut haluavansa pääministeriksi, sillä silloin hänellä olisi enemmän valtaa, kuin presidentillä. Hän on tyttö, neiti ja tuleva nainen, joka voi pukea päälleen hameen, jos haluaa. Mutta hän ei ole synonyymi huonommalle tai heikommalle ihmiselle. Eikä hän ole haukkumasana. Kukaan naispuolinen ei ansaitse olla se, johon viitataan, kun haukutaan jotakin neidiksi. 

Ja tiedättekö, mitä minä sanon tyttärelleni? Sanon: kyllä, sinusta voi tulla pääministeri!

Sinusta voi tulla ihan mitä vain haluat, sillä olet fiksu ja kyvykäs. Eikä sinun tarvitse koskaan epäillä sitä, vaikka ympärilläsi olisi tusina kolmessa lahkeessaan pönöttäviä miehiä. Ei vaikka he nauraisivat valinnoillesi tai väheksyisivät tekemisiäsi. He tekevät sitä, koska heissä ei vain ole riittävästi naista pärjätäkseen sinulle. Lähetetään heille vaikka housukangasta nimimerkillä Tytöt on tyttöjä. 

Ja sinä saat mennä juuri siihen kouluun, kuin haluat. Aivan sama mitä muut olettavat sinun valitsevan tai mihin kaverisi menevät. Tee, mikä sinusta tuntuu hyvältä. Tee sitä, missä olet hyvä. Ei ole mitään naisten ja miesten töitä. On vain pinttyneitä asenteita, jotka estävät ihmisiä toteuttamasta itseään. Sinä voit kuitenkin valita juuri niin kuin haluat, sillä tulevaisuus on sinun. Juuri sellaisena, kuin olet. Ja muista, minä olen aina sinun puolella!

Tämä teinitytön isä vaahtoaa myös Instagramissa ja Facebookissa

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Yhteyden puute rikkoo parisuhteita. Kuva: Joel Jyrinki

”Tätä tarvitaan. Naisia kiinnostaa hirveästi, mitä miehet ajattelevat.”
Tämän lauseen kuulin ennen erään podcastin äänitystä. Lause pysäytti minut, sillä se ei selvästikään ollut vain huomio siitä, miten naiset ovat uteliaita, vaan aidon tuntuinen kokemus siitä, että naisilla on tarve tietää enemmän miesten ajatuksista. Jäin pohtimaan, että miksi naiset eivät tiedä? Eikö heidän miehensä tai kaverinsa kerro vai eivätkö he itse kysy? Vai onko niin, ettei se puhumisen taso riitä, mitä miehet keskiverroin tuovat esille. Uivatko miehet puheissaan niin pinnalla, ettei se riitä naisten tiedonjanon tyydyttämiseen? 

Olen tietenkin väärää sukupuolta vastatakseni näihin kaikkiin kysymyksiin, mutta aion silti tuoda esille oman näkökulmani. Te naiset voitte sitten korjata, mikäli asia ei ole sinne päinkään. 

Olen aika vakuuttunut siitä, että useimmat naiset elävät kroonisessa tiedon ja yhteyden puutteessa, mitä tulee miehiin. Ja vaje koskee nimenomaan sitä pinnan alla olevaa ihmisyyttä. Ei tekevää, suorittavaa ja asiakeskeistä miestä vaan tuntevaa ja kokevaa ihmistä. Ihmistä, joka on olemassa enemmän, kuin toteamus ”ihan ok” tai ”mikäs tässä”. 

Siksi he haluavat kuulla kaiken, jos joku mies paljastaa jotain itsestään. He haluavat ymmärtää syvemmin. 

Mies näyttää olevan hyvin usein kuin kilpikonna. Kaikki arka ja helposti vahingoittuva on peitettynä tiukasti kilven alle.

Enkä minä ihmettele, ettei nainen saa riittävää kosketusta mieheen. Mies kun näyttää olevan hyvin usein kuin kilpikonna. Kaikki arka ja helposti vahingoittuva on peitettynä tiukasti kilven alle. Näkyvillä on vain työtä tekevät raajat, järkeä käyttävä pää ja heiluva häntä, ja kun tilanne alkaa näyttää uhkaavalta, vedetään nekin kilven sisään. Turvallisen tuntuiseen ja tukevaan panssariin, jossa lukee, "olen mies, kestän mitä vaan." 

Ja tämä juuri on se ongelma. Kun sen kilven sisällä on niin paljon sitä, mitä nainen kaipaa. Ei vain heiluva häntä ja työtä tekevät kädet, vaan lämmin sydän sekä herkkä ja paljas ihminen. Se kaikki tunteva ihmisyys, josta kumpuaa lauseita: ”minusta tuntuu...”, ”minä haluaisin...”, "rakastan...”, ”kiitos, kun...”

Se on se osa ihmistä, johon voi syntyä kokemus yhteydestä. 

Kilpikonnamiehen malli elää vahvasti perinnössämme, mutta nyt jos koskaan aika on kypsä sille evoluution askeleelle, että mies voi hiljalleen sulattaa kilpensä. Meidän ei tarvitse enää kestää panssarivaunun painoa, eikä meiltä vaadita enää kovaa kilpeä, johon kaikki voi nojata. Sen sijaan, meiltä kaivataan pehmeää syliä, jossa on lämpöä ja hoivaa, sekä kykyä keskustella ja olla tunnetasolla tavattavissa. 

Sitä nuo naiset meille koittavat kertoa. 
Ja se viesti meidän miesten todella kannattaisi kuunnella. 

Instagram

Facebook

Kommentit (1)

Savikimpale
1/1 | 

Epäilemättä nämä kokemukset ovat todellisia. Toinen tosi on, että todella monet naiset (koulutustaustasta yms riippumatta) haluavat kuulla vain tiettyjä tunteita ja repliikkejä, jotka todella usein ovat romcom:ista ja naistenlehtien suhdeneuvoista peräisin. Myös kumppanin valinnassa naiset arvostavat yhä eniten ansaintapotentiaalia (kuten tutkimusten mukaan pituus ja korkeakoulutuskin ovat) ja näin tarkasti rajatusta poolista voidaan alkaa poimia "romanttisen" rakkauden kohdetta. Todellisuudessa miestä, joka vaikkapa uskaltaa aidosti näyttää epävarmuutensa ja pelkonsa, halveksutaan ja inhotaan naisten toimesta lähes poikkeuksetta.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Herkkä mies. Sellainen minä olen. Elämääni rikastuttavat myös neljä ihanaa lasta ja sydämestään asti kaunis vaimoni. 

Tässä blogissa miehen maailma saa olla herkkä ja kaunis. Kirjoitan parisuhteesta, vanhemmuudesta ja miehuudesta. Kerron miltä ne tuntuvat ja koitan ymmärtää, miten niiden kanssa olisi hyvä elää. Joskus vain ihmettelen ihmisen elämää kaikkine väreineen ja koitan antaa sille sanoja.

Tervetuloa seuraamaan! 

-Samuel Jyrinki

Facebook

Instagram

Pinterest

Jos sinua kiinnostaa yhteistyö kanssani:

Laita sähköpostia

Blogiarkisto

2019
2018