Kirjoitukset avainsanalla mies

Kuva: Herkkä mies

”Hienoa, että olet esimerkkinä miehillä ja kaikille muillekin siitä, että rooliodotukset on tehty ravisteltavaksi."

Tämän palautteen sain ihmiseltä, jonka mieltä oli lämmittänyt blogini sisältö. Jäin miettimään viestiä ja sitä, että miten varsinkin viimeaikoina olen saanut paljon sellaista palautetta, joka on jollakin tavalla liittynyt nimenomaan normeihin ja rooliodotuksiin. Siihen, mitä ehkä oletetaan minun tai yleensä miehen olevan ja miten on koettu hämmennystä siitä, että viesti on ollut ristiriitainen. 

Olen aikaisemminkin kirjoittanut erilaisista rooleista ja normeista niin sukupuoleen, vanhemmuuteen kuin parisuhteeseenkin liittyen. Eritoten mieheyteen liittyvät aiheet tuntuvat olevan kuitenkin sellaisia, jotka herättävät ristiriitaisimman vastaanoton. Palautetta tulee puolesta ja vastaan, ja mitä enemmän sisältöni uhkaa niin sanottua tavallista mieheyttä, sitä vaikeampi siihen tuntuu olevan suhtautua. Tämä on tietenkin ihan ymmärrettävää. Normista poikkeaminen tai tutun ja turvallisen muuttuminen on kaiketi iät ajat aiheuttanut ihmisessä pelkoa ja hämmennystä.

Olen silti yllättynyt, että jotkut kokevat jopa häpeää siitä, millaisena ihmisenä minä näyttäydyn blogissani. Mutta ehkä se nimenomaan kertoo siitä, miten tiukkoja normeja ja rooliodotuksia me toisillemme asetamme. 

Haluan laajentaa näkemystä siitä, mitä mieheys on.

Olen mies, jonka on ollut vaikea mahtua siihen muottiin, miten mieheys on perinteisesti määritelty. Se on aiheuttanut minussa elämäni aikana usein kipuilua ja oloa siitä, etten ole oikeanlainen. Tästä olen usein kirjoittanutkin. Oma kokemukseni on myös iso syy siihen, että haluan tuoda esille monipuolisempaa kuvaa mieheydestä. Haluan laajentaa näkemystä siitä, mitä mieheys on sekä vaikuttaa siihen, mitä normeja sille asetetaan. En siksi, että tämä niin sanottu perinteinen mieheys olisi huono asia. Ei suinkaan. Siinä on valtavan paljon hyvää, eikä sen tarvitse kadota. 

Kysymys on ennemminki siitä, että kaikki miehet eivät mahdu siihen muottiin, eikä heidän pidäkään mahtua. Eikä perinteisestä miehuudesta poikkeavan pitäisi kokea häpeää ja vääränlaisuutta sen vuoksi, ettei mahdu normiin. Hänen ei pitäisi joutua kohtaamaan syrjintää, kiusaamista ja ennakkoluuloja sen vuoksi, mitä on. Eikä hänen pitäisi kokea tarvetta piiloutua vain sen vuoksi, että ympäristön asenteet ovat niin kovat. 

Jokainen meistä on juuri oikeanlainen mies

Olen itse päässyt tilanteeseen, etten häpeä enää itseäni, vaan uskallan olla sellainen mies, kuin olen. Sellainen sitten olen ja siitä lähtökohdasta haluan kirjoittaa, vaikka se rikkoisia perinteitä, ravisuttaisia normia ja hämmentäisi joitakin ihmisiä. Eikä minusta muunlaista miestä saa. Haluan olla oma itseni, sillä tiedän liian hyvin, mitä on olla piilossa ja pelätä paljastumista. Uskallan myös väittää, etten ole ainoa, joka on joskus kipuillut saman asian kanssa. 

Siksi minä haluan tuoda tätä asiaa esille. Minä toivon, että kaikilla miehillä olisi tilaa hengittää juuri sellaisena miehenä, kuin on. Oli sitten maskuliinen tai feminiininen, herkkä tai kova, jämäkkä tai leppoinen, homo tai hetero, sinkku tai naimaton, isä tai lapseton, kaunis tai komea, itseänsä laittava tai luonnon lapsi. Tai jotain näiden väliltä tai sekoitus kaikkea. Millaiseksi itsensä vain miehenä kokee. Sillä jokainen meistä on juuri oikeanlainen mies. 

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 

Ensin ajattelin vain laittaa tänne itsestäni oman näköisen kuvan.😊 Mutta sitte syntyi ajatus, jonka voit halutessasi lukea alta.⬇ Ulkonäkö. Miksi siihen liittyy niin paljon ihanteita, normeja ja jopa suoranaisia sääntöjä? Entä kenen vuoksi laittaudun? Saako mies laittautua ja minkä verran on sopivaa? Olen miettinyt näitä asioita paljon. Oikeastaan jo senkin vuoksi, koska olen törmännyt lukemattomia kertoja ulkonäkööni liittyvään arvosteluun. Niin kuin varmasti moni muukin, joka tätä lukee. Osa on ollut positiivista, osa negatiivista. Se on liittynyt vartalooni, kasvoihini, hiuksiini tai vaatetukseeni. Se on joko miellyttänyt tai ei. Vastannut kommentoijan ihanteisiin tai ei. Joskus sydämestä sanottu kiva kommentti on tuntunut hyvältä. Joskus tökeryys on laittanut minut mykäksi ja olen vain jäänyt miettimään, että miksi tälle ihmiselle oli niin tärkeää sanoa tuollaista ääneen. Olen aina halunnut ilmentää itseäni ulkoisesti ja nauttinut siitä. On kiva korostaa omasta mielestä kauniita ja oman näköisiä asioita. Se on kaiketi verrattavissa siihen, että joku tykkää istuttaa kukkia puutarhaansa. Mutta silti se ei kuitenkaan ole, sillä puutarhalle voi tehdä melkein mitä tahansa, eikä se haittaa ketään. Itselleen taas ei voi, sillä jostain syystä se, mitä teet omalle ulkonäöllesi puhtaasta ilosta ja nautinnosta, on takuulla jonkun mielestä väärin ja viestii sinusta asioita, joita hän ei halua näkevän. Tai jota sinun ei pitäisi hänen mielestään olla. Vaikka sinä vain haluat näyttää omasta mielestäsi hyvältä, ihan niin kuin puutarhuri haluaa puutarhansa näyttävän hyvältä. Jos tässä pohdinnassa nyt sitten oli jotakin pointteja, niin ne ovat nämä: ⚠️Älä hauku toisen ihmisen ulkonäköä miltään osin. Se on väärin. ⚠️ Toiselle vaatetus, meikit, korut tai tatuoinnit eivät välttämättä tarkoita samaa, kuin sinulle. Älä ole ennakkoluuloinen ja päättele ihmisestä omiasi. ⚠️Tarkastele huolellisesti, mihin perustat uskomuksesi ja mielipiteesi ulkonäköön liittyvistä ihanteista ja normeista. ⚠️ Jokaisella on vapaus toteuttaa itseään omassa kehossaan. Puutarhalla tai ilman. ⚠️Kunnioita toisen valintoja. #ulkonäkö #ihanne #normi #makeup #pukeutuminen #blogi #herkkämies

Henkilön Samuel Jyrinki (@herkkamies) jakama julkaisu

Lue myös:

Väärä pukeutuminen leimaa miehen neidiksi

Vanhempien asenteet siirtyvät lapsiin

Milloin mies saa olla vapaasti herkkä ja tunteva?

Kommentit (2)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuva:Herkkämies

Kuinka moni näistä naisista on saanut osakseen ansaitsemansa arvostuksen ja kunnioituksen?

Olen mies. Siksi voisi kuvitella, että elämäni esikuvat, ihailun kohteet ja sankarit olisivat miehiä. Sellaisia miehiä, millainen minäkin haluaisin olla. Se olisi aika loogista tässä miesten valtaa huokuvassa maailmassa. Mutta näin ei kuitenkaan ole. Itseasiassa elämäni on ollut ja on edelleenkin täynnä naisia, joita olen ihaillut, katsonut ylöspäin ja suorastaan kadehtinut. 

Eivätkä nämä naiset ole olleet superjulkkiksia tai suuria Minna Cantheja, vaan niin sanottuja tavallisia naisia. Naisia, jotka ovat olleet minua rohkeampia tai voimakkaampia, viisaampia tai etevämpiä. Naisia, jotka ovat syöneet halutessaan herkkiä miehiä aamupalaksi ja naisia, joiden jokainen solu on huokunut lämmintä empatiaa. On ollut taitavia puhujia, lahjakkaita kuuntelijoita ja uskomattoman fyysisen suorituskyvyn omaavia naisia. Ja on ollut niin valtavan paljon tunneälykkäitä naisia, joiden seurassa on ollut hirvittävän hyvä olla. 

Mutta kun mietin naistenpäivää ja sen ytimessä olevaa viestiä sukupuolten välisestä tasa-arvosta, mieleeni nousee väkisin kysymys. Kuinka moni näistä naisista on saanut osakseen ansaitsemansa arvostuksen ja kunnioituksen? Olenko minä itse osannut osoittaa sen vilpittömästi ja nöyrästi, ilman vähättelyä, miesselityksiä ja turhia testosteroiinipullistuksia?

Toivottavasti, sillä he ansaitsevat sen. 

Elämme vielä Suomessakin tilanteessa, jossa naiset joutuvat taistelemaan siitä, että heitä arvostettaisiin tasavertaisena miesten kanssa.

Mutta valitettavasti me elämme vielä Suomessakin tilanteessa, jossa naiset joutuvat taistelemaan siitä, että heitä arvostettaisiin tasavertaisena miesten kanssa. Naisille maksetaan vieläkin miehiä pienempää palkkaa samasta työstä, he joutuvat edelleenkin pelkäämään ja kohtaamaan seksuaalista ja fyysistä väkivaltaa järkyttävän usein ja kielessämme on yhä jäljellä naisen asemaa heikentäviä ilmaisuja. Nämä tekijät eivät anna kuvaa siitä, että naisia arvostettaisiin. Se on tosi asia, jota on turha selitellä. Eikä sitä korjaa kerran vuodessa jaetut naistenpäivän ruusut. Se vaatii tekoja vuoden jokaisena päivänä. 

Jos tässä maassa jokainen naiselle sanottu likainen lause, vähättelevä selitys sekä kaikki ahdistelevat kädet ja lyövät nyrkit vaihdettaisiin arvostukseen, kunnioitukseen ja maksettuun palkkaan, olisi moni asia paljon paremmin.

Herkkä mies löytyy myös Instagramista ja Facebookista! Tervetuloa seuraamaan!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Yhteyden puute rikkoo parisuhteita. Kuva: Joel Jyrinki

”Tätä tarvitaan. Naisia kiinnostaa hirveästi, mitä miehet ajattelevat.”
Tämän lauseen kuulin ennen erään podcastin äänitystä. Lause pysäytti minut, sillä se ei selvästikään ollut vain huomio siitä, miten naiset ovat uteliaita, vaan aidon tuntuinen kokemus siitä, että naisilla on tarve tietää enemmän miesten ajatuksista. Jäin pohtimaan, että miksi naiset eivät tiedä? Eikö heidän miehensä tai kaverinsa kerro vai eivätkö he itse kysy? Vai onko niin, ettei se puhumisen taso riitä, mitä miehet keskiverroin tuovat esille. Uivatko miehet puheissaan niin pinnalla, ettei se riitä naisten tiedonjanon tyydyttämiseen? 

Olen tietenkin väärää sukupuolta vastatakseni näihin kaikkiin kysymyksiin, mutta aion silti tuoda esille oman näkökulmani. Te naiset voitte sitten korjata, mikäli asia ei ole sinne päinkään. 

Olen aika vakuuttunut siitä, että useimmat naiset elävät kroonisessa tiedon ja yhteyden puutteessa, mitä tulee miehiin. Ja vaje koskee nimenomaan sitä pinnan alla olevaa ihmisyyttä. Ei tekevää, suorittavaa ja asiakeskeistä miestä vaan tuntevaa ja kokevaa ihmistä. Ihmistä, joka on olemassa enemmän, kuin toteamus ”ihan ok” tai ”mikäs tässä”. 

Siksi he haluavat kuulla kaiken, jos joku mies paljastaa jotain itsestään. He haluavat ymmärtää syvemmin. 

Mies näyttää olevan hyvin usein kuin kilpikonna. Kaikki arka ja helposti vahingoittuva on peitettynä tiukasti kilven alle.

Enkä minä ihmettele, ettei nainen saa riittävää kosketusta mieheen. Mies kun näyttää olevan hyvin usein kuin kilpikonna. Kaikki arka ja helposti vahingoittuva on peitettynä tiukasti kilven alle. Näkyvillä on vain työtä tekevät raajat, järkeä käyttävä pää ja heiluva häntä, ja kun tilanne alkaa näyttää uhkaavalta, vedetään nekin kilven sisään. Turvallisen tuntuiseen ja tukevaan panssariin, jossa lukee, "olen mies, kestän mitä vaan." 

Ja tämä juuri on se ongelma. Kun sen kilven sisällä on niin paljon sitä, mitä nainen kaipaa. Ei vain heiluva häntä ja työtä tekevät kädet, vaan lämmin sydän sekä herkkä ja paljas ihminen. Se kaikki tunteva ihmisyys, josta kumpuaa lauseita: ”minusta tuntuu...”, ”minä haluaisin...”, "rakastan...”, ”kiitos, kun...”

Se on se osa ihmistä, johon voi syntyä kokemus yhteydestä. 

Kilpikonnamiehen malli elää vahvasti perinnössämme, mutta nyt jos koskaan aika on kypsä sille evoluution askeleelle, että mies voi hiljalleen sulattaa kilpensä. Meidän ei tarvitse enää kestää panssarivaunun painoa, eikä meiltä vaadita enää kovaa kilpeä, johon kaikki voi nojata. Sen sijaan, meiltä kaivataan pehmeää syliä, jossa on lämpöä ja hoivaa, sekä kykyä keskustella ja olla tunnetasolla tavattavissa. 

Sitä nuo naiset meille koittavat kertoa. 
Ja se viesti meidän miesten todella kannattaisi kuunnella. 

Instagram

Facebook

Kommentit (1)

Savikimpale
1/1 | 

Epäilemättä nämä kokemukset ovat todellisia. Toinen tosi on, että todella monet naiset (koulutustaustasta yms riippumatta) haluavat kuulla vain tiettyjä tunteita ja repliikkejä, jotka todella usein ovat romcom:ista ja naistenlehtien suhdeneuvoista peräisin. Myös kumppanin valinnassa naiset arvostavat yhä eniten ansaintapotentiaalia (kuten tutkimusten mukaan pituus ja korkeakoulutuskin ovat) ja näin tarkasti rajatusta poolista voidaan alkaa poimia "romanttisen" rakkauden kohdetta. Todellisuudessa miestä, joka vaikkapa uskaltaa aidosti näyttää epävarmuutensa ja pelkonsa, halveksutaan ja inhotaan naisten toimesta lähes poikkeuksetta.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Miesten pukeutuminen on rajallista asenteiden vuoksi. Kuva: Herkkä mies

Miesten maailmassa vääränlaisesta pukeutumisesta saa helposti neitileiman.

Neitileimasin. Olisiko se slut-shamingiä vastaava termi miesten maailmassa? Tämä nousi mieleeni, kun seurasin Sysmän koulukiusaamiseen liittyvä uutisointia sekä siitä seurannutta keskustelua pukeutumisesta, joka päätyi lopulta pukeudutaan hutsahtavasti-tempaukseen.

Olen aina kummeksunut sitä, miksi pukeutumiseen kohdistuu niin paljon ennakkoluuloja ja rajoituksia sekä valtava tarve leimata niiden perusteella. Ulkonäön ja pukeutumisen kommentoimisesta ja niiden perusteella leimaamisesta olen kirjoittanut ennenkin, enkä malta olla hiljaa nytkään. Erityisesti haluan nostaa esille sen, mitä tämä kaikki voi olla miesten maailmassa.

Jos naisten maailmassa leimataan kevytkenkäiseksi paljastavan tai muuten huomiota herättävän pukeutumisen vuoksi, miesten maailmassa vääränlaisesta pukeutumisesta saa helposti neitileiman. Vaikka monen mielikuva varmasti on, ettei keskimäärin hyvin tavallisesti pukeutuvat miehet kiinnitä sen enempää huomiota toistensa vaatteisiin, on säännöt kuitenkin aika selkeät. Vai oletteko joskus törmänneet miesten pukeutuvan rennosti ”girlfriend” tyyliin? Niin, ei sellaista ole. Mies ei vain yksinkertaisesti saa olla feminiininen. Ei ole tapaa pukeutua ”naisellisen” nätisti tai ”naisten” vaatteeseen siten, ettei tarvitse pelätä miehuutensa kyseenalaistamista.

Tämä sääntö lähtee liikenteeseen aina alusasuosastolta saakka. Muistan, kuinka teiniaikoinani olen joutunut selittelemään jopa sitä, etten käytä boxereita. Eihän miehet käytä pikkuhousuja. Ja arvatkaa kuinka yleisiä stringit ovat miesten keskuudessa? Eikä kyse ole mukavuudesta, vaan miehuudesta. Ei kukaan halua otsaansa neitileimaa vain siksi, että käytti vääränlaisia pöksyjä. Ja tämä siis vain pelkistä vaatteista. Jos keskusteluun lisätään vielä muu ulkonäön huolittelu ja ehostus, on neitileima tatuoituna otsaan.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 

Henkilön Herkkä mies (@herkkamies) jakama julkaisu

Jos toisen pukeutuminen herättää tarvetta tuomitsemiseen, olisi ehkä ensin tarvetta tarkastella omia ajatusmallejaan.

Tätä voi pitää vähemmistö vouhotuksena tai vetää esiin kortin toisia huomioivasta säädyllisestä pukeutumisesta, mutta ei pointti ole siinä. Niin kauan, kun joutuu kuulemaan, miten itselle tärkeä nuori joutuu kohtaamaan ”transu” huutelua koulun käytävillä ja uutisiin nousee Sysmän koulukiusaamisen kaltaisia tapauksia, on tälle keskustelulle paljon tarvetta. Kyse ei ole siitä, mikä on enemmistöä ja mikä vähemmistöä. Kyse on asenteista, joilla suhtaudumme ihmisten erilaisuuteen.

Kenenkään, ei kenenkään pitäisi joutua kiusatuksi, syrjityksi tai loukkaavien kommenttien kohteeksi sen vuoksi, että pukeutuu siten kuin kokee hyväksi tai on sitä, mitä on. Ei vaikka ilmentäisi sillä rohkeasti omaa identiteettiään. Jos toisen pukeutuminen herättää ahdistusta tai tarvetta tuomitsemiseen, olisi ehkä ensin tarvetta tarkastella omia ajatusmallejaan. 

Kiitos, kun luit! Klikkaa samalla Instagramiin ja facebookiin ja pistä blogi seurantaan! 

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Täällä poika käyttää enemmän aikaa tukan laittoon ja vaatteisiin kuin äiti ja tämä tapa on jo aivan hyväksytty nuorten keskuudessa 😊

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Herkkä mies. Sellainen minä olen. Elämääni rikastuttavat myös neljä ihanaa lasta ja sydämestään asti kaunis vaimoni. 

Tässä blogissa miehen maailma saa olla herkkä ja kaunis. Kirjoitan parisuhteesta, vanhemmuudesta ja miehuudesta. Kerron miltä ne tuntuvat ja koitan ymmärtää, miten niiden kanssa olisi hyvä elää. Joskus vain ihmettelen ihmisen elämää kaikkine väreineen ja koitan antaa sille sanoja.

Tervetuloa seuraamaan! 

-Samuel Jyrinki

Facebook

Instagram

Pinterest

Jos sinua kiinnostaa yhteistyö kanssani:

Laita sähköpostia

Blogiarkisto

2019
2018

Instagram