Kirjoitukset avainsanalla lapsi

Kyselin Instagramin storessa lukijoiden kokemuksia vanhempien kunnioituksesta lapsiaan kohtaan. Kuva: Herkkä mies

Äiti käveli vastaan aikuista tytärtään, katsoi tätä hetken ja sanoi sitten.
"Tulen niin surulliseksi, kun näen nuo sun silmät." 

Voitte varmasti kuvitella, miltä tuosta tyttärestä tuntui. 

Rakkaudellinen huolehtiminen ei  sisällä tuomitsemista.

Usein puhutaan siitä, kuinka vanhempia ihmisiä pitää kunnioittaa. Erityisesti äitiä ja isää. Olen siitä täysin samaa mieltä, mutta yhtä lailla olen sitä mieltä, että vanhempien täytyisi muistaa kunnioittaa lapsiaan. Erityisesti tämä korostuu aikuisten lasten kohdalla. Tästä harvoin puhutaan ja asialle on helppo nostella olkapäitä, mutta valitettavan usein olen itsekin ollut tilanteessa, jossa vanhempi ei ole osoittanut kunnioitusta aikuistuvaa tai jo aikuista lastaan kohtaan.

Käyttäytymistä on silloin helppo perustella äidin ja isän huolella ja pyrkimyksillä lapsen parhaaksi. Näin varmasti onkin, sillä kukapa ei haluaisi lapsensa parasta. Rakkaudellinen huolehtiminen ei kuitenkaan sisällä syyllistämistä, painostamista tai tuomitsemista. Siihen ei myöskään kuulu ulkonäön tai valintojen jatkuva arvostelu tai välinpitämätön vaikeneminen ja vältteleminen. 

Vanhemman tulee hyväksyä lapsen valitsema polku ja kunnioittaa sitä. Kuva: Herkkä mies
Vanhemman tulee hyväksyä lapsen valitsema polku ja kunnioittaa sitä. Kuva: Herkkä mies

Vanhemman tulee ymmärtää, milloin lapsi on omista asioistaan päättävä aikuinen.

Vanhemmuuden tehtävä ei ole vaatia lasta siihen maailmankatsomukseen, arvoihin ja valintoihin, missä itse elää. Vanhemman tulee ymmärtää, milloin lapsi on omista asioistaan päättävä aikuinen ja oppia kunnioittamaan tämän elämää valintoineen.

Jos näin ei käy, vanhemman lähestyminen lasta kohtaan on usein pelkästään "oikeampaan" elämään ohjaamista tai valintojen arvostelua. Lapsessa nähdään vain niitä asioita, joista koetaan tarpeelliseksi huomauttaa. Sellainen ei anna välittävää ja rakastavaa kuvaa, vaan lapsi kokee, että kohtaamiset ovat negatiivisia, eikä häntä hyväksytä sellaisenaan.

Tuollainen tilanne ei todennäköisesti johda haluttuun lopputulokseen, vaan pilaa vain vanhemman ja lapsen välisen suhteen.


Jokainen ihminen kaipaa tulla kohdatuksi arvostetusti ja kunnioitetusti. Se kapinalliselta näyttävä nuorikin tai kaikkia vanhemman toiveita vastaan elänyt aikuinen.
 

Ihmissuhdetaitoihin kuuluu kyky kohdata ja keskustella oman kuplan läpi. Vanhemmuuden taitoihin kuuluu myös lisäksi rakastaa lasta ja hyväksyä tämä ohi omien tarpeiden. Kun nämä asiat ovat nähtävissä, on myös vanhempien kunnioittaminen mahdollista.

Blogi löytyy myös Instagramista ja Facebookista!

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Vierailija
2/2 | 

Komppaan edellistä, laittaisin etenkin äidilleni. Kunnioitusta ei saada se ansaitaan ja oma äitini on sen menettänyt. Asiasta sanominen on mennyt kuuroille korville, hän ei tee mitään väärää. Ja homma jatkuu entisellään :(

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki eivät saa samoja mahdollisuuksia. Kuva: Herkkä mies

Mikä on sun tekosyy? Sinä pystyt mihin vaan! Kaikilla on samat mahdollisuudet!

Media vilisee neuvoja parempaan elämään ja self help- kirjat täyttävät kauppojen hyllyjä. Vahvat henkilöbrändit hokevat, kuinka se on vain itsestä kiinni. Pitää vain tehdä töitä. Elämä pitää laittaa järjestykseen ja olla kurinalainen. Hyvän ihmisen kriteerit tulevat yhä vaativimmaksi ja vastuu siitä on tietenkin yksilöllä. On sinusta kiinni onnistutko opiskelemaan, pärjäämään taloudellisesti, kasvattamaan lapset ilman ongelmia tai olemaan onnellinen ja hyvä ihminen. Ja jos sattuu olemaan se hyväosainen, jolta tämä kaikki onnistuu, on helppo kuvitella, että se on omaa ansiota. Omista valinnoista syntynyt polku. Onnistuneen ihmisen parempi elämä. 

Eräs pieni vauva, joka vietti syntymänsä jälkeen elämänsä ensimmäiset viikot vieroitushoidossa, ei ottanut itse huumeannoksiaan.


Ehkä se sitä hieman saattaa ollakin, mutta kuinka paljon siitä onkaan saatu lahjaksi. Aika paljon. Sen olen varsinkin lastensuojelussa työskennellessäni saanut nähdä. 

Eräs pieni vauva, joka vietti syntymänsä jälkeen elämänsä ensimmäiset viikot vieroitushoidossa, ei ottanut itse huumeannoksiaan. Eikä yksi pieni poika valinnut, että väkivalta ja pelko olivat arjen normaaleja asioita. Ei eräs tyttö tiennyt syntyessään, että äiti luopuisi hänestä vain siksi, koska pullo on hänelle tärkeämpi kuin lapsi. 

Eivät nämä lapset valinneet itse, etteivät saaneet tarpeeksi syliä, huolenpitoa ja välittävää katsetta. Eivät he voineet päättää, että yöllä saisi nukkua rauhassa, tai mennä äidin ja isän viereen kun pelottaa. Eivätkä he voineet tietää, ettei turvallisuus ole kaljapullon ruskeassa tai rajattomassa vapaudessa. Siinä oli heidän lähtökohtansa elämään, ilman yhtään omaa valintaa. 

Tälläkin hetkellä moni ihminen tässä maassa kaipaa apua saadakseen edes ihmisarvoisen elämän. Jos se et ole sinä, olet vain onnekas. 

On paljon ihmisiä, joiden "tekosyyt" vaativat psykoterapiaa ja joiden tasavertaiset mahdollisuudet ovat huuhdottu kurkusta alas jo ennen syntymää. On myös ihmisiä, joiden onnekas elämä on vaihtunut tapaturman tuomaan kärsimykseen tai sairauden musertavaan taakkaan. On ihmisiä, jotka tarvitsevat apua, sillä heille elämä ei ole ollut onnekas. 


Me elämme maailmassa, jossa meillä on yhä enemmän mahdollisuuksia. Mutta me emme edelleenkään elä maailmassa, jossa kaikilla olisi tasavertaiset mahdollisuudet ja lähtökohdat. Se asia meidän olisi hyvä muistaa silloinkin, kun elämässämme kaikki menee hyvin. Tälläkin hetkellä moni ihminen tässä maassa kaipaa apua saadakseen edes ihmisarvoisen elämän. Jos se et ole sinä, olet vain onnekas. 

Blogin löytää myös Instagramista ja Facebookista. Tervetuloa seuraamaan!

Kommentit (2)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Mikä on reilu tapa palkita koululaista? Kuva: Herkkä mies

Palkitsetko koululaisen hyvistä koenumeroista tai todistusten arvosainoista vai keskitytkö enemmän palkitsemaan ahkerasta työnteosta? Jos nämä kysymykset ovat ihan aiheellisia läpi lukuvuoden, nyt kun kesäloma ja todistusten jako lähestyy, on asian varmasti monen mielessä.

Koenumerot ja todistuksessa olevat rastit tai numerot saavat helposti liiankin suuren huomion osakseen ja moni lapsi kokee epäonnistumista sen vuoksi. Ei siinä, etteikö niissäkin menestymisestä voisi palkita, mutta mielestäni se ei saisi ikinä olla ainoa palkitsemisen kohde.

Hän on liian huono palkittavaksi, ainakin omasta mielestään.

Ajatellaanpa, että perheellä on kaksi lasta. Kakkosluokkalainen on tammikuussa syntynyt ja kohtalaisen lahjakas lapsi, jonka kouluvalmius on ollut alusta asti hyvä. Kotiin hän tuo vain kiitettäviä numeroita ja läksyt sujuvat ilman vanhemman suuria huolia. Toinen lapsi on loppu vuonna syntynyt ekaluokkalainen ja kärsii hahmotusvaikeuksista. Ensimmäinen vuosi koulussa on koululaiseksi kasvamista. Hahmotusvaikeudet vaativat lapselta erityistä tsemppiä monen oppiaineen kohdalla ja läksyjä tehdään kotona välillä useita tunteja, sillä väsy meinaa iskeä. Lapsi yrittää kaikkensa ja ahkeroi, mutta kotiin tulee korkeintaan hyviä arvosanoja. Joidenkin aineiden kohdalla lipsahtaa välillä välttävän puolelle. Vanhemmat ovat päättäneet antaa lapsille kiitettävistä arvosanoista kahden euron rahapalkinnon ja mikäli arvosana on kiitettävä myös todistuksessa, lapsi saa viisi euroa. Kun todistukset jaetaan ja kesäloma alkaa, toista lapsista on palkittu kymmenillä euroilla, kun toinen taas sai koko vuonna vain pari euroa. Samassa suhteessa jakautui myös positiivinen huomio. Ekaluokkalainen on epäonnistunut kaikesta ahkeruudesta ja yrittämisestä huolimatta. Hän on liian huono palkittavaksi, ainakin omasta mielestään.

Kun tänä vuonna lapsi tuo todistuksen kotiin, yksikään numero tai rastin paikka ei ole väärä.

Me itse olemme siirtyneet koenumeroiden perusteella palkitsemisen sijaan käytäntöön, jossa palkitsemme siitä, että tekee parhaansa oppiakseen. Ja kas kummaa, aika nopeasti huomasimme myös tietyn eron. Ennen ja jäljeen kokeen, lapsen kanssa ei tarvinnut enää puhua rahasta. Sen sijaan puhuttiin usein siitä, miksi on tärkeä oppia ja miten se tapahtuu. Kokeen arvosana oli mitä oli, mutta pääasia oli se, miten opiskeluun suhtautui. Meidän antama palkinto tuli ahkeruudesta, mutta paras palkinto lapselle tuli siitä, kun hän huomasi, mitä omalla työllä ja asenteella voi saada aikaiseksi oli lähtötilanne mikä tahansa. On mahtava katsoa lasta, jonka kasvot säteilevät ilosta, kun hän kaiken takeltelun ja epätoivoistenkin lukuläksyjen jälkeen huomaa lukevansa sujuvasti. Se, jos joku on palkinnon arvoinen hetki.

Kun tänä vuonna lapsi tuo todistuksen kotiin, yksikään numero tai rastin paikka ei ole väärä. Se on juuri tuolle lapselle hieno suoritus, sillä hän on parhaansa tehnyt. Siksi hän ansaitsee siitä isot kehut. 

Laita seurantaan myös Instagram ja Facebook!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Onko kainaloni aivan liian täynnä kiireisiä ja tärkeitä töitä, aikuisten huolia ja älypuhelimen viestejä?

Jos vanhempana jotain toivoo, niin sitä, että lapsen olisi aina helppo tulla kainaloon. Ja sitä, että siinä olisi helppo kertoa hyvät ja huonot asiat, tankata lohtua ja läheisyyttä, tulla hoidetuksi ja rakastetuksi. 

Mutta onko kainaloni sellainen? Kutsuuko se ohi juoksevaa lasta levähtämään ja rauhoittumaan, pyytääkö se lohduttavasti luokseen itkevän pikkuisen tai löytääkö se luokse oven taakse sulkeutuneen teinin? Onko se avoin aamuisin, päivisin ja öisin? Onko se valmis kesken touhujen ja kiireiden? Vai onko kainaloni aivan liian täynnä kiireisiä ja tärkeitä töitä, aikuisten huolia ja älypuhelimen viestejä? Onko se ihan liian kireä ja hätäinen, vailla aikaa silitykselle ja pitkille hiljaisille minuuteille, jotka odottavat oikeita sanoja? Onko se täynnä moittivia lauseita ja ehdollista hyväksyntää vai ottaako se vastaan varauksetta ja rakastaa ilman minkäänlaista vaatimusta? 

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Henkilön Samuel Jyrinki (@herkkamies) jakama julkaisu


Ne hetket kainalossa jäävät lapsen mielen sopukoihin.


Monesti tuntuu, että liian usein tässä epäonnistuu. Ja usein vain siksi, että on tehnyt arjen suorituksista liian tärkeää ja vanhemmuudesta liian monimutkaista. On antanut itsensä sokaistua siltä, mikä todella on tärkeää.


Sillä mitä muuta lapsi vanhemmiltaan tarvitsee, kuin sitä, että heillä olisi aikaa hoivalle, ihmettelylle ja rakastamiselle. Hetkille, jossa on vain ainutlaatuinen ja kaunis lapsi, tärkeiden ajatusten ja ihanien oivallustensa kanssa. Hetkille, jossa lapsi saa tuntea olevansa hyväksytty ilman ehtoja ja vaatimuksia. 

Ne hetket kainalossa jäävät lapsen mielen sopukoihin. Ne ovat turvasatama, lohtu ja voima. Ne ovat niitä hetkiä varten, kun pelottaa, surettaa tai ahdistaa. Niitä hetkiä varten, kun tarvitaan myötätuntoa, onnistumisen iloa ja rakastamisen taitoa. Sen tärkeämpiä asioita ei vanhempi lapselleen voi tarjota. Ei edes rahalla tai saavutuksilla.


Tänään olen onnellinen, että vielä lapset tulevat kainalooni.  Ja niin kovasti toivon, että tulevat vielä vuosia.

Instagram

Facebook

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Herkkä mies. Sellainen minä olen. Elämääni rikastuttavat myös neljä ihanaa lasta ja sydämestään asti kaunis vaimoni. 

Tässä blogissa miehen maailma saa olla herkkä ja kaunis. Kirjoitan parisuhteesta, vanhemmuudesta ja miehuudesta. Kerron miltä ne tuntuvat ja koitan ymmärtää, miten niiden kanssa olisi hyvä elää. Joskus vain ihmettelen ihmisen elämää kaikkine väreineen ja koitan antaa sille sanoja.

Tervetuloa seuraamaan! 

-Samuel Jyrinki

Facebook

Instagram

Pinterest

Jos sinua kiinnostaa yhteistyö kanssani:

Laita sähköpostia

Blogiarkisto

2019
2018