Kirjoitukset avainsanalla osallisuus

Kuva:Herkkämies

Onko meillä kiireisillä vanhemmilla aikaa pysähtyä omien lastemme kohdalle niin usein ja tarpeeksi hyvin, että he todella saisivat mahdollisuuden olla osallisia?

Tulevana tiistaina 20.11. vietetään lapsen oikeuksien päivää, jonka teemana on tänä vuonna osallisuus. Osallisuus on yksi YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen tärkeimpiä periaatteita ja syystäkin, sillä ilman osallisuutta ei toteudu myöskään lapsen etu.

Mutta mitä lapsen osallisuus sitten on? Onko se juuri sitä, jonka vuoksi meillä on kurittomia kakaroita ja vanhempia kunnioittamattomia teinejä? Sitä, kun lapselle annetaan valtaa ja kaikesta neuvotellaan, niin kohta jokainen lapsi tekee mitä haluaa. Auktoriteetti murtuu kotona ja koulussa. Aikuisesta tulee lapsen palvelija. Rajat katoavat ja lapset voivat huonosti. Ei, sitä se ei ole, vaikka usein tämä keskustelu nousee esille lapsen osallisuudesta keskustellessa. Lapsen osallisuus on yksinkertaisimmillaan sitä, että aikuisella on todellinen tieto siitä, mitä lapsi ajattelee häneen liittyvistä asioista ja päätöksenteosta sekä halu ottaa se huomioon. Tämä taas edellyttää, että aikuisella on aikaa pysähtyä lapsen kohdalle niin hyvin, että lapsi omilla kyvyillään ja keinoillaan voi mielipiteensä ilmaista. Sitten tuleekin avain kysymys: onko meillä kiireisillä vanhemmilla aikaa pysähtyä edes omien lastemme kohdalle niin usein ja tarpeeksi hyvin, että he todella saisivat mahdollisuuden olla osallisia?

Kiireinen ja suorituskeskeinen arki on pahinta myrkkyä lapsen osallisuudelle. Kun aamun aikataulu ei salli hetkeä lapsen asian äärelle, lapsen kokemus hankaavasta paidasta jää kuulematta. Tilanteesta seuraava kiukku aiheuttaa vanhemman hermoromahduksen ja lapsi kokee asiansa olleen vähäpätöinen. Lähtemään pitää päästä, joten vanhempi lahjoo lapsen hiljaiseksi pastillilla. Sitten mennään. Iltapäivällä juostaan harrastuksiin ja valitetaan marttyyrina teinille, kuinka paljon hänen harrastuksensa eteen on nähty vaivaa ja silti pitää katsoa nyrpeää naamaa. Teini ajattelee, että kunpa joskus kuuntelisit, mistä hän oikeasti on kiinnostunut. Mutta se ei ole tärkeää, sillä vanhemmalle on tärkeää, että lapsi pärjää juuri tässä harrastuksessa, eikä luovuta heti, kun hieman ahdistaa. Ja tämä kaikki vain siksi, ettei aikuinen näe oman maailmansa ulkopuolelle.

Kun nuori koki olevansa oikeasti osallinen, hänellä oli korkeampi motivaatio ottaa vastaa apua ja muuttaa toimintatapojaan.

Työskentelin vuosia lastensuojelun eri sektoreilla ja kohtasin paljon hankalissakin tilanteissa olevia nuoria. Tärkein oppimani asia noilta vuosilta oli se, että kaiken ratkaisee täysin varaukseton kohtaaminen. Ei ohjeita ja näkemyksiä omasta maailmankuvasta käsin. Ei ehtoja, miten olla hyväksytty. Tärkeää oli olla läsnä, kuunnella, ihmetellä ja tutustua. Kun nuori huomasi, että aikuista kiinnostaa ja hänen näkemyksensä omasta elämästä on merkittävä, löytyi yhteys, jonka avulla pystyi lisäämään hyvinvointia. Kun nuori koki olevansa oikeasti osallinen, hänellä oli korkeampi motivaatio ottaa vastaa apua ja muuttaa toimintatapojaan. Vaikka tässä oli kysymys ammatista ja nuorista, jotka tarvitsivat ammattilaisen tukea, ajattelen, että tämä sama lähestymistapa on avain tekijä myös omien lasten kanssa. 

Antaisitko itse jonkun toisen tehdä sinua koskevia päätöksiä ilman, että saat kertoa oman mielipiteesi asiasta?

Meidän vanhempien pitäisi lakata olemasta oikeassa. Meidän pitäisi unohtaa oma tärkeilevä egomme ja pysähtyä kuuntelemaan, mitä viisaat lapset meille koittavat kertoa. Eivät lapset halua viedä aikuiselta päätösvaltaa, vaan he haluavat vain tulla kuulluksi. Vanhemman velvollisuus on edelleenkin tehdä valtaosa päätöksistä, mutta on myös vanhemman vastuulla, että lapsiin liittyvät päätökset ovat lapsen edun mukaisia. Sellaisia, jotka lisäävät hyvinvointia. Kuka meistä osaa tehdä hyviä päätöksiä ilman riittävää tietoa? Antaisitko itse jonkun toisen tehdä sinua koskevia päätöksiä ilman, että saat kertoa oman mielipiteesi asiasta? En minäkään. Tai vaatisin ainakin hyvät perustelut päätökselle. Ja tiedätkö, myös lapsella on oikeus saada hyvät perustelut itseään koskeviin päätöksiin. 

Kiitos vierailusta blogissani! Laita blogi seurantaan Instagramissa ja Facebookissa, niin saat aina tiedon uusista postauksista. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Herkkä mies. Sellainen minä olen. Elämääni rikastuttavat myös neljä ihanaa lasta ja sydämestään asti kaunis vaimoni. 

Tässä blogissa miehen maailma saa olla herkkä ja kaunis. Kirjoitan parisuhteesta, vanhemmuudesta ja miehuudesta. Kerron miltä ne tuntuvat ja koitan ymmärtää, miten niiden kanssa olisi hyvä elää. Joskus vain ihmettelen ihmisen elämää kaikkine väreineen ja koitan antaa sille sanoja.

Tervetuloa seuraamaan! 

-Samuel Jyrinki

Facebook

Instagram

Pinterest

Jos sinua kiinnostaa yhteistyö kanssani:

Laita sähköpostia

Blogiarkisto

2019
2018