Kirjoitukset avainsanalla seksuaalivähemmistö

Ihminen kaipaa hyväksyntää ilman ehtoja. Kuva: Herkkä mies

”Kyllä me hyväksymme sinut tuollaisena, mutta...”

Kun kuuluu samaan aikaan sekä seksuaalivähemmistöön että herätysliikkeeseen, joutuu käsittelemään ristiriitaa, joka ei ole lainkaan yksinkertainen. Tuosta ristiriidasta iso palanen löytyy tämän tekstin ensimmäisestä lauseesta, jonka olen kuullut liian usein. Olen ehdollisesti hyväksytty. Voin olla, mitä olen, mutta...

Sen sijaan, että nähtäisiin ihminen, nähdään usein yliseksuaalisuutta, epänormaaliutta ja uhkakuvia.

Tuntuu, että seksuaalivähemmistöön kuuluvien kohdalla on vaikea katkaista lausetta ennen sanaa ”mutta.” Sanaa, jonka jälkeen tulevat ehdot, miten voi kelvata. 

Kun tietämättömyydestä johtuviin pelkoihin ja ennakkoluuloihin lisätään uskonnolliset tulkinnat ja rajat, seksuaalivähemmistöihin on hankala suhtautua normaalisti. Sen sijaan, että nähtäisiin ihminen, nähdään usein yliseksuaalisuutta, epänormaaliutta ja uhkakuvia, joista pidetään tarpeellisena varoittaa.

Uskonnollisen yhteisön monimutkaisessa ilmapiirissä, jossa valitettavasti varsinaiseen uskoon sekoittuu myös tiukka tapakulttuuri, yksilöiden ahtaatkin maailmankatsomukset ja pelko uskon menettämisestä, on välillä haastavaa keskustella rakentavasti asioista, jotka jollain tapaa sisältävät ristiriitaisuutta.

Tämä on hyvin havaittavissa myös julkisessa keskustelussa, jota on eri medioissa käyty ihan lähiaikoinakin.

Tärkeä olisi tulla hyväksytyksi ilman ehtoja.

Tässä tekstissä minä en kuitenkaan halua puhua opillisista kysymyksistä. En siitä, mitä vaateita usko minulle asettaa. Haluan puhua ihmisyydestä. Siitä, miten tärkeä olisi tulla hyväksytyksi ilman ehtoja. Sillä sitä jokainen ihminen tarvitsee. Myös sellainen, joka kuuluu seksuaalivähemmistöön.

Miltä sinusta tuntuisi, joka et kuulu seksuaalivähemmistöön, jos sinun olemassa oloasi ja hyväksytyksi tulemista asetettaisiin jatkuvasti ehdolle? Jos jatkuvasti kuulisit lauseita, jotka haluavat sinut piiloon, kertovat sinun olevan menossa väärään suuntaan ja haluavat osoittaa, että sinussa on jotain perustavanlaatuista väärää.

Todennäköisesti sinua sattuisi. Olisit loukkaantunut siitä, että sinut nähdään aina yhdestä näkökulmasta ja silloinkin negatiivisessa valossa.

Mitä, jos seksuaalivähemmistöjen kuulemat kommentit muutettaisiin koskemaan jotain toista?
Mitä, jos seksuaalivähemmistöjen kuulemat kommentit muutettaisiin koskemaan jotain toista?

Sano vain, että olet hyvä juuri noin. 

Vaikka uskonkäsitykseemme ei mahtuisi ajatus siitä, että seksuaalivähemmistöt saisivat elää elämäänsä vapaasti siinä missä muutkin, meidän ei silti kuulu kohdata heitä toistuvasti tuomitsemisen kautta. Se ei ole oikein, eikä se ole inhimillistä. Jos uskontomme ohjaa meitä kohtaamaan ja näkemään läheisemme ensisijaisesti sen kautta, uskovatko he samalla tavalla, kuin minä tai onko heidän tekonsa tai ajatuksensa oman uskomme mukaisia, olemme rakkaudettomalla tiellä. Siinä ilmapiirissä ei ole tilaa sen enempää henkistä kuin hengellistäkään hyvinvointia rakentavalle keskustelulle.

Jokainen ihminen valitsee itse mihin uskoo ja millä tavalla. Sitä tarkoittaa myös uskonnonvapaus. Sen sijaan seksuaalista suuntautumista ei voi valita itse. Näitä molempia seikkoja on hyvä osata ymmärtää ja kunnioittaa. Siksi toivon, että kun seuraavan kerran joku kertoo sinulle kuuluvansa seksuaalivähemmistöön, sano seuraava lauseesi ilman muttaa. Sano vain, että olet hyvä juuri noin. 

Tervetuloa seuraamaan myös Instagramissa ja Facebookissa!

Lue myös:

Ex-Jehovan todistaja biseksuaali – Etä-äiti

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (14)

Yksi lestadiolainen
1/14 | 

Kiitos että puhut ❤️ Muutos lienee mahdollinen myös meidän yhteisössä kaltaistesi ansiosta ja on jo paljon lestadiolaisia jotka hyväksyy ihmiset ilman muttia niin kun pitääkin.

Jenna Hilliaho
2/14 | 

Pride-viikon hienoin teksti! Kumpa jokainen vanhoillislehtadiolainen lukisi tämän ajatuksella ja pohdiskelisi tekstin viestiä syvällä sisimmässään. ❤️

Maikkuliini
3/14 | 

Oon niin kiitollinen, että puhut tästä aiheesta. Minäkin hyväksyn sinut ilman ehtoja vaikka lesta olenkin😁

Vierailija
4/14 | 

Olen uskovainen (en lestadiolainen) bi. Nainen naimisissa miehen kanssa. En koe pystyväni elämään hyvällä omallatunnolla naisen kanssa. Eniten tuomitsevaa asennettani on hillinnyt tutustuminen seksuaalivähemmistöön henkilökohtaisesti. Nähnyt, että ihmisyyttä sielläkin, samaa arkea, samaa onnea ja kipuilua siellä kuin täälläkin. Jumalalle arvokkaita jokainen meistä. Joku viisaasti kirjoittikin, että Jumalan totuus ei riko. Jos uskova rikkoo, se ei johdu Jumalasta, vaan vääränlaisesta kohtaamisesta, rakkaudettomasta asenteesta.

L355U
5/14 | 

Super hyvä kirjoitus. Osaat pukea kauniisti ja tiiviisti sanoiksi kaiken, mitä tästä aiheesta tulee sanoa sellaiselle, kuka vielä tänä päivänä suhtautuu negatiivisesti seksuaalivähemmistön edustajiin (oli sitten uskossa tai ei).
Noi esimerkkilauseet oli myös huippuja ja viimeistään kirkastaa sen, miten absurdeja heittoja ihmiset toistelee tyyliin siitä, miten vaikka bi-seksuaalisuus on varmaan ohimenevä vaihe. :D Vaikka tollainen käytös on jollain tapaa uskomattomuudessaan jopa koomista, niin todella toivon, että sellaiset jutut jäis historiaan ihan kaikissa piireissä. Ehkä muutos on hidas, mutta tapahtuu - nykynuorison ja nuorten aikuisten tietämys näistä asioista on onneksi vähän eri luokkaa kuin vanhemmilla ihmisillä.
Kiitos kun kirjoitat tästä aiheesta!

Ihmettelevä
6/14 | 

Sitä minä vaan ihmettelen, että miksi tätä sun suuntautumista tarvitsee tuoda esille, jos et nyt just ole lähdössä homoileen jonnekin?
Sulla on vaimo ja neljä lasta, etkä ymmärtääkseni ole eroamassa? Miten sillä olis merkitystä, mihin olet ajatuksissasi suuntautunut?
Ihmetyksissäni kyselen.
Jos kirjoittajana olisit uskova sinkku ja painiskelisit asiasi kanssa, niin silloin sua varmasti voisi uskonkaverit paremmin ymmärtää!
Itse en edes haluaisi tietää miehestäni mitään sellaista, jolla ei ole suoraan vaikutusta parisuhteemme dynamiikkaan.
En tiedä olenko ymmärtänyt jotain totaalisen väärin, mutta minulle ei nyt logiikka aukea :)

Herkkä mies
Liittynyt28.9.2018

Ehkä tähän voisi vastata myös ne lukemattomat samassa tilanteessa olevat ihmiset, jotka ovat laittaneet viestejä näiden postauksien jälkeen ja kiittäneet siitä, että tuon asian esille.

Lainaan tähän instagramiin kirjoittamaani tekstin pätkää, jos se auttaisi sinua ymmärtämään, miksi on tarve puhua:
"Mitä jos puolet sinusta pitäisi piilottaa? Iso osa sitä, mitä koet olevasi. Mitä tunnet, näet ja elät. Pala identiteettiäsi ja seksuaalisuuttasi. Se pitäisi piilottaa siksi, että siinä osassa sinua on jotain todella väärää. Se osa sinua on halveksuttu, väheksytty ja kyseenalainen. Olisi parempi, jos sitä ei olisi, mutta jos kerta on, siitä on parempi olla hiljaa. Se on parempi tukahduttaa pois ja tyytyä siihen, että puolet sinusta on elävältä haudattu.

Miltä se sinusta tuntuisi? Kestäisikö mielenterveytesi sen? Haluan, että pohdit sitä hetken ja katsot sitten uusin silmin niitä väheksyttyjä vähemmistön edustajia, joita koitetaan kerta toisensa jälkeen vaientaa."

❤: Herkkä mies

Vierailija
7/14 | 

Kannattaa opetella hyväksymään myös muiden ihmisten epätäydellisyys ja inhimillisyys. Silloin pääset kipeiden kommenttien yläpuolelle (joita aina on ja tulee olemaan olipa kyse ei-uskossa olevista tai uskossa olevista) ja voit elää omana itsenäsi sinun näköistä elämää. Nyt on vaara, että katkeroidut ja jäät jumiin muiden ihmisten käyttäytymiseen ja menetät paljon. Luulen, että meillä kaikilla on omat erityisyytemme ja kipumme jossakin kohti elämää, joihin muut ihmiset eivät osaa suhtautua meidän kaipaamalla tavalla. Tuntuu, että sinulla on oma prosessi vielä kesken. Toivon, että löydät rauhan ja tasapainon itsesi kanssa. Silloin voit jättää omaan arvoon muiden ei aina niin loppun asti ajatellut kommentit. Olen käynyt tämän polun läpi ja kasvanut itseni näköiseen elämään. Tsemppiä

Hanna-Maija
8/14 | 

Haastattelusi Kotivinkissä toi minut blogisi sivuille. Olet todella rohkea ihminen kun uskallat tulla omalla nimellä ja kasvoillasi julkisuuteen tällaisen asian kanssa. Itse elin 46 vuotta kyseisen yhteisön piirissä ja vaikka omat lähtöni syyni olivat toiset, niin tiedän että helpolla et ole päässyt. Toivon sinulle ja perheellesi kaikkea hyvää ja paljon onnellisia päiviä ☺

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Häpeän kanssa on raskasta elää. Kuva: Herkkä mies

Pahimmillaan se on kuin kipu, joka kulkee lävitseni. Puristava, polttava kipu, joka kytee rinnan alla ahdistavana pallona ja leviää sieltä hitaasti hartioille, käsivarsiin ja lopulta sormen päihin ja varpaisiin saakka. Yritän saada siitä kiinni. Etsiä syytä. Löytää sanoja. Mutta en löydä mitään järkevää. Sisälläni on vain kaiken lamauttava tyhjyys. On pakko käpertyä. Puristaa itseään kasaan, kuin suojaksi joltakin.

Tämä tekstin pätkä löytyi Häpeä nimisen tiedoston alta, kun selasin kirjoituksiani. Se on minun kokemukseni häpeästä. Tuosta vaikeasta tunteesta, joka liian suurena ja vääristyneenä tekee elämästä ahdistavan vaikeaa. Ja koska tiedän, etten varmasti ole ainoa, joka on joutunut/joutuu käsittelemään omaa häpeäänsä, haluan kirjoittaa siitä. Haluan kertoa teille tarinan häpeästä. Tarinan siitä, kuinka häpeä laittaa piiloutumaan ja vääristymään.

Kirjoittamani runo Häpeään kadonnut kertoo kelpaamattomuuden tuottamasta häpeästä. Runo löytyy myös tekstin lopusta!
Kirjoittamani runo Häpeään kadonnut kertoo kelpaamattomuuden tuottamasta häpeästä. Runo löytyy myös tekstin lopusta!

Olen elämässäni valehdellut itselleni paljon.

Kirjoitin aikaisemmin suurta huomiota saaneen postauksen siitä, että olen vanhoillislestadiolainen biseksuaali. Tuon ehkä elämäni rohkeimman teon takaa löytyy pitkä polku kamppailua oman häpeän kanssa. Kun on jotain, minkä kokee elinympäristössään vääräksi ja torjutuksi, alkaa taistelu hyväksytyksi tulemisesta.

Niin kuin lapsi, joka vaikenee, kun tarpeisiin ei koskaan vastata, jossain vaiheessa jokainen luovuttaa. Toteaa, että minä en ole hyväksynnän arvoinen. Silloin jäljelle jää vain häpeä. Häpeä, joka sattuu niin paljon, että sen peittääkseen tekee kaikkensa.

Olen elämässäni valehdellut itselleni paljon. Olen ollut kuin kameleontti, joka vaihtaa väriä tilanteen mukaan. Olen kertonut itselleni tarinoita, joiden avulla olen selvinnyt ja hakenut hyväksyntää loputtomalla suorittamisella. Olen kontrolloinut kehoani ja mieltäni aina siihen asti, että lopulta en enää itsekään ole nähnyt kuoreni alle.

Sen sijaan, että olisin koskaan löytänyt itsestäni ihmisen, jonka kaikki hyväksyvät, kadotin itseni yhä kauemmaksi. Olen katsonut peiliin, mutta en ole tiennyt kuka sieltä katsoo takaisin. Niin vahva voima on häpeällä.

Monet ovat kysyneet minulta, miksi kirjoitan niin avoimesti seksuaalisuudestani ja yleensäkin näistä hyvin henkilökohtaisista asioista. Siksi, koska tiedän, mitä on olla yksinäisyyden vankina. Olla hiljaa. Tulla satutetuksi, mutta olla silti puolustautumatta.

Tiedän, miten helpottavaa voi olla, kun joku sanoittaa samoja kokemuksia tai antaa kosketuspintaa omalle tunteelle. Tiedän myös, että häpeä kasvaa torjuvassa hiljaisuudessa, vaiennetussa olemassa olossa ja satuttavassa ilmapiirissä, jossa kukaan ei puolusta.

Tänään puolustan sinua, joka kannat häpeää sisälläsi. Oli häpeäsi syy sitten mikä tahansa, sinulla on lupa puhua. Sinulla on oikeus löytää hyväksyvä sydän, lohduttava syli ja kauneutesi näkevät silmät

Häpeään kadonnut

Painan enkeliriipusta nyrkkini sisään.
Ei edes sikiöasento auta suojaksi häpeään.
En tiedä, miksi Luoja loi mut tällaiseksi.
ja unohtiko silloin mulle antaa siivet suojaksi.

Mä päivästä toiseen tuijotan mun askelia,
oon kuin kielletyillä portail ilman askelmia.
Enkä mistään voi tietää, että kantaako maa.
Täällä ihmiset on tuomarina suurta Jumalaa.

Kuljeta sun kättäs vasten mua.
Piirrä mut ehjäks ennen aamua.
Mä pelkään, että silmistäsi katoon.
Kosketa, niin tiedän, että olemassa oon.
Kosketa, niin tiedän, että olemassa oon.

Mua ei saisi olla olemassa.
Tai ainakin oon saastaa tässä syntitunkiossa.
Niin paremmat ihmiset on ympärillä sanoneet.
Ne on kai etuoikeutettuna osansa valinneet.

Ei se puoli musta kieltämällä mihinkää katoa.
Tai vaikka oltais turpa kiinni yhtä suurta tabua.
Tää kaikki vaan tekee musta hajonneen ja yksinäisen.
Mä rukoilen;
kai sä hyväksyä voisit mun kaltaisen.

Kuljeta sun kättäs vasten mua.
Piirrä mut ehjäks ennen aamua.
Mä pelkään, että silmistäsi katoon.
Kosketa, niin tiedän, että olemassa oon.
Kosketa, niin tiedän, että olemassa oon.

Kuljeta sun kättäs vasten mua.
Piirrä mut ehjäks ennen aamua.
Mä pelkään, että silmistäsi katoon.
Kosketa, niin tiedän, että olemassa oon.
Kosketa, niin tiedän, että olemassa oon.

Samuel Jyrinki 

Löydät Herkän miehen myös Instagramista ja Facebookista!

Kommentit (4)

Kasper
1/4 | 

"Siksi, koska tiedän, mitä on olla yksinäisyyden vankina. Olla hiljaa. Tulla satutetuksi, mutta olla silti puolustautumatta."

Minäkin tiedän. Juuri noin olen kuvannut omaakin tilannettani. Todella haluaisin jakaa upean tekstisi omalla fb-seinälläni, mutten voi. Ainakaan vielä. Olen edelleen hiljaa. Minua satutetaan, mutten puolustaudu. Kiitos upeasta tekstistä! 

Halauksin
2/4 | 

Olen surullinen lukiessani tekstiäsi, tosi surullinen. On vaikea uskoa että tuo on sinun kirjoittama ja tiedän että sinun on vaikea uskoa että minä kirjoitan näin:
Liian monesti totuus onkin toinen mitä osaamme ajatella. Nämä sanat sinulle sydämestäni:
Hei, älä turhaan jää, seinän viertä kulkemaan
Kutsuttuna juhliin, kynnykselle seisomaan
Jos katsoa sä voisit, niinkuin minä katson sua
Sun ei koskaan, enää tarvitsisi piiloutua
Anna minun nähdä sun kasvosi, nähdä kuinka valosi loistaa
Anna minun kuulla sun äänesi, kuulla kuinka ilosi soi
Anna sateen huuhtoa surusi, anna tuulen helmoja nostaa
Tänään on tullut sun päiväsi, nyt on sinun vuorosi loistaa
Kuka opetti sua, maata kohti katsomaan
Että parempi ois, varovasti rakastaa
Älä luule että ainut, oisit jota pelottaa
Täs ois toinen, ja se toinen sua odottaa
Anna minun nähdä sun kasvosi, nähdä kuinka valosi loistaa
Anna minun kuulla sun äänesi, kuulla kuinka ilosi soi
Anna sateen huuhtoa surusi, anna tuulen helmoja nostaa
Tänään on…
Rakkautta, rauhaa ja avoimuutta, olkaamme rohkeita olemaan ja näkemään, heikkoja ja hauraita vaikka toiselta saattaa näyttää.

Herkkä mies
Liittynyt28.9.2018

En kommentista osannut päätellä, kuka olet, mutta kiitos noista sanoista!💕 aina ei tosiaan päälle päin näe, mitä toinen kantaa sisällään..

❤: Herkkä mies

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Herkkä mies. Sellainen minä olen. Elämääni rikastuttavat myös neljä ihanaa lasta ja sydämestään asti kaunis vaimoni. 

Tässä blogissa miehen maailma saa olla herkkä ja kaunis. Kirjoitan parisuhteesta, vanhemmuudesta ja miehuudesta. Kerron miltä ne tuntuvat ja koitan ymmärtää, miten niiden kanssa olisi hyvä elää. Joskus vain ihmettelen ihmisen elämää kaikkine väreineen ja koitan antaa sille sanoja.

Tervetuloa seuraamaan! 

-Samuel Jyrinki

Facebook

Instagram

Pinterest

Jos sinua kiinnostaa yhteistyö kanssani:

Laita sähköpostia

Blogiarkisto

2019
2018